Yhteen vai erikseen, väimerkit, vierassanat

Yhteen vai erikseen?

Kirjahylly, kerrostalo, pääkaupunkiseutu ja ukkosilma ovat kiistattomia yhdyssanoja. Yhdyssanoja ovat myös ilmaukset Helkama-pesukone, Hanna-täti ja Salora-televisio. Tällaisissa sanoissa alkuosa (usein erisnimi) nimeää jälkiosan tarkoitteen. Muista yhdysmerkki! [1]

Jos ilmauksen alkuosa on genetiivissä tai se on adjektiivi, on ilmaus yhdyssana vain jos sillä on vakiintunut merkitys, joka on toinen kuin vastaavan sanaliiton merkitys. Esimerkiksi sanalla talonmies on eri merkitys kuin sanalla talon mies. Toinen esimerkki tästä on ilmastonmuutos.[6]

Substantiivia edeltävä adjektiivi

Jos substantiivia edeltää adjektiivi, ilmaus on yleensä sanaliitto, esim. tiheä viidakko, lyhyt matka. Taipumaton adjektiivi (kuten aika, ensi, eri, kelpo, koko, melko, pikku, tosi, viime) kirjoitetaan samoin erikseen: aika t. koko lailla, pikku kaupunki, tosi ystävällinen, viime kädessä, ensi kerralla (= seuraavalla kerralla; vrt ensikerta = ensimmäinen kerta), ensi suudelma (= seuraava suudelma; vrt. ensisuudelma = ensimmäinen suudelma), kelpo ratkaisu, eri kokoa, pikku virhe, viime kerralla. Muutamien ilmausten merkitys on kuitenkin vakiintunut. Tällaiset tapaukset kirjoitetaan yhteen, esim. harmaakaihi, kevytmaito, vanhapiika, jokamies, pikkusielu, pikkusisko, aikamies, isoisä, märkäpuku, kuivamuona, pitkäsiima, pitkäperjantai, isojako.[1][5]

Substantiivia edeltävä genetiivi

Yhteen ja erilleen kirjoittamisen vaikein ongelma on, milloin genetiivimuotoinen substantiivi muodostaa sitä seuraavan sanan kanssa yhdyssanan. Luku- ja hahmotustavan mukaan voidaan kirjoittaa joko kielten opetus tai kieltenopetus. Genetiivialkuisilla yhdyssanoilla on kuitenkin yhteisiä piirteitä: ne ovat usein terminluonteisia, ja niiden merkitys on yleisluonteisempi kuin sanaliiton. Yhdyssanan alkuosa viittaa lisäksi pikemminkin lajiin kuin määräyksilöön. Joitakin esimerkkejä: kananmuna, talonpoika, häränsilmä, lampunvarjostin, talonmies, karhunpalvelus, illanistujaiset, harjannostajaiset, saksanpaimenkoira, ranskanleipä. [1][5]

Tekijän- ja teonnimiä: sairaanhoitaja, hengenpelastaja, penninvenyttäjä, koronkiskuri, veronkierto, rahanpesu, kirjansidonta.[5]

-inen-loppuiset adjektiivit

Nominatiivialkuiset -inen-adjektiivit, joiden alkuosa on (taipumaton) adjektiivi, lukusana tai pronomini kirjoitetaan yhteen. Aikamoinen, huonotapainen, suurituloinen, ensikertainen, viimekesäinen, kokovuotinen, erikokoinen, viisikerroksinen, moniosainen, itseriittoinen.[5]

Genetiivialkuisten -inen-adjektiivien kirjoitustapa horjuu. Yhteen kirjoitetaan yleensä vakiintuneet tapaukset, joiden alkuosana on pronomini tai lyhyt adjektiivi, esim. samansuuruinen, minkäkokoinen, tämänkaltainen, pahanhajuinen, hyvännäköinen, tämänpäiväinen, kirkkaanpunainen.Lukuisat substantiivialkuisiset sanat ovat niin ikään yhdyssanoja: asianmukainen, järjenvastainen, kansainvälinen, ehdonalainen, tarkoituksenmukainen, kansantajuinen, suomenkielinen. Useimmat substantiivalkuiset tapaukset ovat kuitenkin sanaliittoja, esim. pöytäkirjan mukainen, yön pituinen.[1][5]

Kyyseessä on kuitenkin yleensä sanaliitto, ellei yhdyssanan merkitys ole vakiintunut, ensimmäistä osaa painotetaan tai se on pitkähkö. omituisen näköinen, merkillisen oloinen, kananmunan kokoinen, kyseenalaisen tuntuinen.[5]

Verbimuodot

Infinitiivi- ja partisiippimuodot

Jos infinitiiviä tai partisiippia edeltää määrite, ilmaus on yleensä sanaliitto: huomioon ottaen, läsnä ollessa, näin ollen, lukuun ottamatta, olemassa oleva, merkille pantava, irti päässyt, mukaan luettuna, niin sanottu, ennen kuulematon. Vakiintuneet ja kuvaannolliset (vrt. konkreettiset) ilmaukset ovat yhdyssanoja, esim. asiaankuuluva, kouraantuntuva, käänteentekevä, mukaansatempaava, asiantunteva, haudanvakava, luotaantyöntävä, ohikiitävä, viinaanmenevä, hyvinvoipa, allekirjoittanut, vastamaalattu, vastaansanomaton. Kuitenkin erikseen konkreettiset merkitykset: ohi kiitävä auto, jonkin asian tunteva henkilö.[1][5][7]

Verbin johdokset ja adverbiaali

Verbin -minen-johdoksen ja adverbiaalin yhtymä on sanaliitto: eloon jääminen, puhtaaksi kirjoittaminen, maalle muuttaminen, yhteen sovittaminen. Muunlaisen johdoksen ja adverbiaalin muodostama ilmaus kirjoitetaan tavallisesti yhteen, esim. maahanhyökkäys, poissaolo, maaltamuutto, koroillaeläjä, sivustakatsoja, vastaantulija, puolestapuhuja, työhönotto, maastakarkotus, välistäveto.[1][5]

Jos sana on saanut erityismerkityksen, sitten yhteen: irtisanominen, laiminlyöminen, puhtaaksikirjoittaminen.[7]

Muut säännöt

Konjunktiot kun ja kuin

Konjunktioiden kun ja kuin muodostamat liittokonjunktiot kirjoitetaan erilleen: samalla kun, sitten kun, niin kuin, samoin kuin.[1]

-päin-sana

Päin kirjoitetaan yhteen sitä edeltävän lyhyen adverbin kanssa. Alaspäin, ulospäin, ylhäältäpäin, sielläpäin, tuonnepäin, taaksepäin, poispäin.Erilleen -päin kirjoitetaan substantiivista ja pronoministä: kotiin päin, kioskilta päin, yliopistolta päin, teillä päin.[5]

Jos-päin-sana liittyy substantiiviin tai jos päin tarkoittaa asentoa tai suuntaa, sanat kirjoitetaan erikseen: pohjoiseen päin, kotiin päin, Jyväskylään päin, niin päin, väärin päin, toisin päin, jne.[7]

Kielten nimet

Kielten nimet ovat sanaliittoja: suomen kieli, englannin kieli. Adjektiivit ovat eri asemassa: suomenkielinen ja englanninkielinen. [1]

Substantiivin rinnasteet

Kahden samassa sijassa olevan substantiivin rinnasteet ovat sanaliittoja: yötä päivää, puuta heinää, alun perin, mielin määrin, perin pohjin, suin päin. [1]

Vahvistuspartikkelit

Sanajono kirjoitetaan yhdyssanaksi silloin, kun alkuosana on jälkiosaa vahvistava sana, joka ei sellaisenaan esiinny yksin: upouusi, täpötäysi, typötyhjä, pilkkopimeä, rutikuiva

Kuitenkin sanat tuiki ja ani ovat poikkeustapauksia, jotka suositetaan kirjoitettavaksi erikseen: tuiki tavallinen, ani harva.[1]

Seuraavat sanat yhteen

Nimenomaan, yksinomaan, alinomaa, päinvastoin, ylösalaisin, läpikotaisin, edestakaisin, pikkuhiljaa, jompikumpi, jotenkuten, yhtäkkiä, parastaikaa, vastedes.[5][8] Jos nämä muistaa, ja muut kirjoittaa erikseen, niin silläkin jo pärjää pitkälle.

Seuraavat erikseen

Totta kai, joka tapauksessa, ani harva, ani harvoin, tuiki tavallinen, tuiki tärkeä, paikan päällä.

Kielioppitaustaa

Adverbi

Oma sanaluokka, aikaisemmin osa partikkeleja. Adverbi ilmaisee aikaa, paikkaa, tapaa, syytä, keinoa, määrää. Adverbejä ovat esimerkiksi:

• aikaa ilmaisevat - eilen, tänään, huomenna, aina, joskus, jo.
• paikkaa ilmaisevat - ylös, alas, ulos, ulkoa, ulkona.
• tapaa ilmaisevat - lukuisat -sti-loppuiset sanat nopeasti, kamalasti, varovasti.
• määrää ilmaisevat - paljon, kosolti, hiukan.[3]

Adverbiaali

Lauseenjäsenenä adverbi on adverbiaali. Muita lauseenjäseniä ovat subjekti, predikaatti, objekti, attribuutti ja olla-lauseessa predikatiivi. Adverbiaali määrittää yleensä verbiä, mutta myös adjektiiviä ja adverbiä. Tänne (adverb.) tulee vieraita. Tuote on selvästi (adverb.) kotimainen. Teit sen oikein (adverb.) hyvin. [4]

Infinitiivi

Infinitiivit ovat verbien substantiivin kaltaisia muotoja. Infinitiivit jakautuvat neljään ryhmään:[2]

• Ensimmäinen infinitiivi
  • lyhyempi muoto. Tätä sanotaan verbin perusmuodoksi. Lähteä, tulla, olla, oleskella, katsoa, oppia, kalastaa, sataa.
  • pidempi muoto, aina translatiivissä, jossa on omistusliite. Tullakseen, tehdäkseni, syödäksemme, ollaksesi.
• Toinen infinitiivi
  • tunnuksina -e-, -te- ja -de-
  • sijamuodoista inessiivi ja instruktiivi. Sanoessa, tullessa, tehden, juoksien, juostessa, juostaessa.
• Kolmas infinitiivi
  • tunnuksina -ma-, -mä-
  • useita sijamuotoja. Ottamassa, ampumaan, huutamalla, yrittämättä, tekemälläni.
• Neljäs infinitiivi
  • tunnuksena -minen
  • sijamuodoista nominatiivi ja partitiivi. Ottaminen, soutaminen, juomista, olemista, pakkaaminen.

Partisiippi

Partisiipit ovat verbien adjektiivin kaltaisia muotoja. Partisiipit jaetaan kahteen ryhmään:[2]

• Ensimmäinen partisiippi (partisiipin preesens)
  • tunnuksina -va-, -vä-
  • sijamuodoista suurin osa. Tekevä, hämärtyvässä, lukevaan, nähtävästä, laskeutuvaan.
• Toinen partisiippi (partisiipin perfekti)
• tunnuksina -nut, -nyt, -nee-, -nei- (verbistä riippuen n:n paikalla voi olla l, s tai r)
• sijamuodoista suurin osa. Auttanut, tehnyt, tuonee, kantaneina, surreena, pessyt, kuullut.

Välimerkit

Yhdysmerkki

Yhdysmerkki erottaa numeron, kirjaimen, kielen sanan ja muun kieliaineksen muusta sanasta.[1], [2]

• jaa-ääni, ahaa-elämys, mennä-verbi

Jos yhdysosan alkuosa on sanaliitto, se erotetaan loppuosasta väliviivalla. Ennen väliviivaa jätetään tällöin tyhjä lyönti. [2]

• mies ja ääni -periaate, antaa mennä -tyyli, Seitsemän päivää -lehti, Nissan Micra -merkkinen auto. F 1 -kilpailu, E 4 -tie, GSM 1800 -järjestelmä.

Yhdysmerkkiä käytetään, kun yhdyssanan osana on erisnimi.[2]

• Matti-setä, Suomi-tietous, natsi-Saksa, pikku-Laura

Erisnimi yhdyssanan alkuosana voi olla myös genetiivimuotoinen. Genetiivi ei ilmaise omistajaa vain paikkaa:[2]

• Ranskan-matka, Ruotsin-laiva (myös ruotsinlaiva). (Vertaa Ruotsin laiva, jossa genetiivi ilmaisisi omistajaa.)

Rakennusten, jokien yms. nimissä yhdyssanan alkuosana on erisnimi. Näihin tulee yhdysmerkki, jos niiden jälkiosa ei kuulu nimeen. Muuten kirjoitetaan ilman yhdysmerkkiä, jos jälkiosakin kuuluu nimeen:[2]

• Finlandia-talo (talon nimi on Finlandia)
• Rein-virta (virran eli joen nimi on Rein)
• Minnansali (salin nimi on Minnansali, ei Minna)
• Kuopiohalli (hallin nimi on Kuopiohalli, ei Kuopio)
• Warkaussali (salin nimi on Warkaussali, ei Warkaus)

Ulkomaan paikannimissä perusosat usein kuuluvat erisnimeen, joten yhdysmerkkiä ei käytetä:[2]

• Kuollutmeri, Kanariansaaret, Karjalankannas, Bodomjärvi

Vierassanat

Sitaattilainat

Sitaattilainat ovat vieraasta kielestä sellaisinaan lainattuja sanoja. Ne kirjoitetaan samalla tavalla kuin alkuperäkielessä, esim. curling, college, buffet, cappuccino, guacamole, smoothie, stretching. Tällaiset sanat pyritään ääntämään alkuperäkielen mukaan. Suuri osa sitaattilainoista on erisnimiä.[1] Sitaattilainoja voisi kutsua "raakalainoiksi".[2]

Vieraskielisiä sanoja taivutetaan suomenkielisessä tekstissä siinä missä muitakin sanoja. [1]

Pääte liitetään suoraan [1]

Kirjoitusasultaan vokaaliloppuisiin sanoihin taivutuspääte liitetään suoraan:

• cappuccino (äännetään: kapputšiino), cappuccinon, cappuccinoa, cappuccinoon

Pääte liitetään suoraan myös silloin, kun kirjoitusasu ja ääntöasu päättyvät eri vokaaliin tai kirjoitusasu päättyy vokaaliin mutta ääntöasu konsonanttiin:

• sherry (äännetään:šerri), sherryn, sherryä, sherryyn
• college (äännetään: kolidž), collegen, collegea, collegeen

Pääte liitetään vokaalin i välityksellä [1]

Kirjoutusasultaan konsonanttiloppuisiin sanoihin taivutuspääte merkitään vokaalin i välityksellä, jos sana myös äännettäessä päättyy konsonanttiin:

• rock, rockin, rockia, rockiin
• jukebox, jukeboxin, jukeboxia, jukeboxiin
• calvados, calvadosin, calvadosia, calvadosiin
• copywriter, copywriterin, copywriteria, copywriteriin

Vokaalia i käytetään taivutuspäätteen edellä myös silloin, kun ääntöasun loppukonsonantti on eri kuin kirjoitusasun:

• camembert (äännetään: kamambeer), camembertin, camembertia, camembertiin

Pääte liitetään heittomerkin välityksellä [1]

Sanan ja päätteen väliin tulee heittomerkki, jos sana päättyy kirjoitettaessa konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin.[1]

• show (äännetään: šou), show'n, show'ta, show'hun
• buffet (äännetään: bufee), buffet'n, buffet'hen
• bordeaux = bordeaux-viini (äännetään bordoo), bordeaux'n, bordeaux'ta, bordeaux'hon

Jos kirjoitusasultaan konsonanttiloppuisen vieraskielisen sanan ääntöasu ei ole kirjoittajan tiedossa tai kohtuullisin vaivoin selvitettävissä, päätteen voi liittää sidevokaalin i avulla:[1]

• clafoutis (äännetään: klafuti), clafoutis'n ~ clafoutisin