|
|
Kalakerhon jäsenistä osa on konkarikävijöitä Tornio-Muoniojoella ja suuntaavat kalamatkansa edelleen sinne joka kesä. Huippuvuodet ovat tällä hetkellä takanapäin, mutta lohta nousee edelleen kalastajamäärään nähden kohtalaisesti, kun oppii joen metkut tuntemaan. Vuosi 2005 oli erittäin hyvä omalta osaltani, jonka vietin siellä heinäkuun alussa. Laskeskelin, että vuosien varrella rantaan asti on omilla reissuillani saatu noin 90 lohta, joista 9 on painanut yli 10 kiloa. Vuosi 2012 oli pitkästä aikaa hyvä lohisaaliiden osalta, joten toivoa paremmasta on.
Vuonna 2013 Tornionjoen meritaimenkannan suojelemiseksi on päätetty, että saaliiksi saadut taimenet on välittömästi laskettava takaisin veteen elävänä tai kuolleena. Taimenten säästämiseksi on kielletty myös varrellisen nostokoukun käyttö kalan kiinni ottamisessa kaikessa kalastuksessa
Kalastuskausi joella on 1.6.-30.8. välinen aika, ja viikkorauhoitus on voimassa sunnuntain kello 19.00 ja maanantain kello 19.00 välisen ajan.
Joella on pituutta yli 550 kilometriä, mistä kalastamisen arvoista 150-200 kilometriä. Tornionjoki, jota paikalliset nimittävät Väyläksi on kuuluisa ennen kaikkea lohestaan, mutta myös harjuksia on paikoin todella runsaasti. Torniojoen kalastusluvat ovat edulliset (15 €/vrk / tai 60 €/viikko v.2014), mutta ole tarkkana, koska et saa kalastaa sillä kuin osittain Ruotsin puolella (eräillä Ruotsin kalastuskunnilla on omia lupia). Suomen puolella sama lupa käy koko Tornio-Muonionjoen, Matkakosken ranta kalastuslupaa lukuun ottamatta. Pyydä rajoituskartta luvan oston yhteydessä.
Kalakerhomme sivuilta löydät eri osioista lisää lohenpyynnistä ja lohensoudusta (mm. lue Tenon esittely).
Esittelen tässä joen parhaat kalastuspaikat etelästä pohjoiseen mentäessä ja kalastusvihjeet niihin.
Matkakoski sijaitsee 37 km Torniosta pohjoiseen Korpikylässä, aivan E8 tien varressa. Matkakosken Lohestuskeskuksesta saa vuokrattua veneen ja ostettua luvat. Koski on todella voimakas virtainen ja ruuhkainen, joten se soveltuu parhaiten rannalta kalastukseen. Suomen puolen Matkakosken rannalta on sallittua vain perhokalastus perinteisin keinoin eli kelluvalla siimalla. Veneellä voi vetää myös vaappua. Alueelta saadaan hyvin isoa lohta kesäkuun alusta juhannusviikolle asti. Lohta on saatu parhaiten aivan 1-3 metriä Ruotsin rannasta, joten odota hiljaista vuorokauden aikaa ja viritä pinnan lähellä uivat vaaput vetoon heti kosken yläpuolelle. Ruotsin puoleinen ranta on todella suosittu sekä Ruotsalaisten että Suomalaisten keskuudessa ja sinne pitää muistaa ostaa oma lupa. Itse suosin täällä käydessäni kovapotkuisia vihreänsävyisiä vaappuja. Matkakosken yläpuolelta alkaa tasaista suvantoa usean kymmenen kilometrin verran, jonka lohet ohittavat vauhdilla ja sinne ei kannata aikaa tuhrata.
Marjosaaren kohdilta löytyy rauhallisia ja hyviä lohen soutusuvantoja. Omaa rauhaa kaipaavan kannattaa tulla tänne. Paikka löytyy noin viisi kilometriä Aavasaksan pohjoispuolelta.
Kattilakoski on seuraava kalastamisen arvoinen paikka. Se sijaitsee 30 kilometriä Ylitornion jälkeen ennen Juoksengin kylää, josta saa myös kalaluvat. Koski soveltuu sekä rannalta kalastamiseen ja lohensoutuun, mutta kosken niska on erittäin vaarallinen. Rannat on raivattu sileiksi, joten takaheitto tilaakin löytyy mukavasti koko 3 kilometrin matkalta. Yläosa koskesta on voimakasvirtaista, mutta keskiosassa virtaus rauhoittuu ja joki levenee. Rannan lähellä on hyviä kuoppia, joissa nousulohet levähtävät. Olen itse käyttänyt uppoavaa perhosiimaa ja oransseja tai vihreitä perhoja 2-haarakoukulla varustettuna tai ahvensteamereita. Kattilakoskella käynnin olen itse ajoittanut kesäkuun 15-20 päivän tienoille ja saanut muutaman titin ja lohijalan sekä katkonut perukkeet pari kertaa yli 10 kiloisen kanssa. Juoksengin pohjoispuolella on pitkään tasaista suvantoa eli kannattaa suunnata seuraavaan koskeen vauhdilla.
Pellon keskustan eteläpuolelta Korpikoskesta ylöspäin alkaa tiheä koskijakso, jossa on muutaman kilometrin välein joka makuun ja kalastustapaan sopivia koskia. Itse Korpikoski on parin kilometrin mittainen vaihtelevavirtainen koski, jossa paras kalastusmuoto on rannalta kalastus, tosin ranta on välillä vaikeakulkuinen. Autolla pääsee aivan rantaan, joten kalastuspaine on kova. Korpikosken alapuolelta löytyy koko joen syvimmät kohdat Turtolan kylän kohdalta. Varsinkin lämpimän veden aikana, näitä monttuja kannattaa kokeilla ison lohen toivossa.
Kilometri ennen Pellon keskustaa ovat peräkkäin Puruskoski, Hirvaskoski ja Valkeakoski. Ne ovat voimakasvirtaisia koskia, joissa käy paljon paikallisia lohensoutajia ja alue on eräs suosituimpia. Hirvaskoskelle menee tie aivan rannan lähettyville. Hirvaskoski on koko joen parhaimpia harjuspaikkoja. Valkeakoskella on koskijakson paras lohensoutu paikka ns. Mämmilän suvannon yläosa. Alueelta löytyy useita laavuja polttopuineen, joissa on mukava viettää taukoa.
Käväise Pellon keskustan jälkeen olevassa Vihreällä Pysäkillä täydentämässä vaappukokoelmaasi Wäylä vaapulla ja kuuntelemassa kalajutut kahvikupin ääressä.
Vihreän pysäkin kohdalla on Kittiskari, joka on suosittu soutupaikka ja alue ulottuu aina Suomen ja Ruotsin sillan luokse, jossa katsojia lämpimänä kesäiltana riittää. Sillan alta koski kovenee, joten aloittelijan tulee nostaa ajoissa vieheet ylös. Heti perään löytyy Vaaranperän soutualue, joka ei ole ihmeitä tarjonnut.
Lempeänsuvanto on heti seuraavana noin 8-9 kilometriä Pellon keskustasta pohjoiseen. Tämä on koko joen suosituimpia soutupaikkoja ja joka kesä saatavat useat isot lohet puhuvat tämän paikan puolesta. Lähtöpaikka on merkitty Ruotsin rannan puolelle Kosteenniemeen. Toinen lähtöpaikka on ylempänä Suomen puolella Lempeän koulun jälkeen olevan laavun luota. Lempeänsuvanto on helpposoutuinen ja sopii aloittelijalle. Suomen rannan puolelta onnistuu myös rannalta kalastus hyvin.
Seuraavat lyhyet soutupaikat ovat Alinen Sorva ja Ylinen Sorva, joissa pääväylä kulkee aivan rannassa kummallakin puolella jokea. Ylisen kosken niska on erittäin suosittu ottipaikka.
Kosioniva on pitkä nivamainen osuus, jonne kokemattoman soutumiehen ei kannata tulla. Niva on useita kilometriä pitkä ja koko alueen paras rannalta kalastuspaikka. Perhokalastajille löytyy omat merkityt paikkansa. Kosken niska on mainio ison lohen paikka. Itse olen saanut tästä 9,2 kg:n ja 8,7 kg:n lohet ja muutaman titin. Nykyään alueen maine on levinnyt, joten itse suunnistan oman rauhan toivossa reilusti ylävirtaan.
Teikonsuvanto on heti Kosionivan rauhoittuessa oleva iso soutualue, joka on kuitenkin helppo soutaa. Paikka on ison lohen maineessa. Lähtöpaikka on Ruotsin puolella olevan ainoan mökin läheltä. Heti perään on Naamissuvanto, joka on kovempivirtainen soutupaikka. Lähtöpaikka on Ruotsin rannalla olevan laavun luota tai joskus myös Suomen rannan puolella hiukan alempana olevan laavun luota. Veden korkeus määrää lähtöpaikan. Suomen rannalla on kivikkoista, joissa lohet lepäävät hetken ennen matkan jatkamista. Näitä molempia suvantoja kannattaa kokeilla myös rannalta kalastaen. Veneenlaskupaikkaa ei alueella ole, mutta rannalta saa vuokrattua veneen paikalliselta mökkikylän isännältä.
Mukanlahti ja Jarhoistenkoski on rannalta kalastajien paikkoja, joista tavoittaa myös harjuksia. Jarhoistenkoski on matala ja kovavirtainen. Heti yläpuolella on Honkasuvanto, josta löytyy 4-7 metriä syviä kuoppia mm. Tarkiaisen kuoppa, Villenkuoppa ja Kiurunkuoppa ja osa lohista jää tänne kutupuuhiin. Joten täällä kannattaa käydä myös kalastuskauden lopussa. Paikka soveltuu hyvin soutukalastukseen. Suvanto on noin kilometrin mittainen. Yläpuolinen Kiuruniva soveltuu erittäin hyvin rannalta kalastukseen sekä Suomen että Ruotsin puolelta ja siellä voi hyvin myös kahlata ottipaikoille. Kalojen nousu väylä kulkee aivan Suomen rannan vieressä parin sadan metrin matkalla. Kiurunivan niskalla joki on vain noin 30 metriä leveä. Jouttensuvanto, Saitaniva ja Väylänpää ovat kalastuspaineeltaan jo rauhallisia ja soveltuvat hyvin soutu-uisteluun. Rannalta kalastus onnistuu myös ja pintaperhoilla saa kohtuullisesti ruokalat harjuksen tai siian muodossa. Hyvää virtausta riittää parin kilometrin matkalla.
Näiden jälkeen on 10 kilometriä tasaista suvantoa, johon lohi ei jää oleskelemaan vaan kalastajien kiusana on lähinnä hauet. Jos kuitenkin haluat kalastaa täällä ainoat virtaamat löytyvät Hietasennivasta ja Haminannivasta noin 5 kilometriä ennen Lappeaa.
Lappeankoski sijaitsee 30 kilometriä ennen Kolarin keskustaa. Koski on Tornion ja Muonionjoen yhtymäkohdassa ja Matkakosken ja Lempeänsuvannon kanssa suosituin kalastuspaikka koko Tornionjoella. Koski on pari kilometriä pitkä ja ennen kaikkea soutajien suosiossa. Lappean Loma on ennen varsinaista koskea oleva laadukas majapaikka, josta saa luvat ja näkee saalistilastot, jotka kieltämättä ovat komeat joka kesä. Lappeankoski soveltuu lohensoudulle ja huippusesonki on 25.6-10.7 välisenä aikana. Paikalliset lohimiehet sanovat, että lohet pysähtyvät Lappeaan siksi, että Ruotsin puoleinen Torniojoki tuo tähän jokien yhtymäkohtaan pari astetta raikkaampaa vettä. Vaapuista toimivat edelleen vihreät ja punaiset sävyt, joista hailakat värit toimivat paremmin synkällä ilmalla ja kirkkaat värit aurinkoisella ilmalla. Loppukautta kohti tulee vaappujen väriä tummentaa huomattavasti aina liki mustaan asti. Mutta älä unohda kokeilla aamuauringon noustessa kulta ja kuparikylkisiä vaappuja.
Törmäsnivalta, joka on noin 10 kilometriä Lappenkosken jälkeen, joki aloittaa kapenemisen ja virtaus kiihtyy uudestaan. Nyt Maalareiden Kalakerhon jäsenet vasta malttavat pysähtyä joelle kunnolla. Tästä ylöspäin on muutaman kilometrin välein mukavia koskia, jossa saalista saavat sekä rannalta kalastavat että lohensoutajat. Vettä on sopivasti 1-3 metriä ja lohien kalastuksen välissä voi pyytää varmat ruokakalat harjuksen merkeissä. Kolarin keskustan kohdalla joki haarautuu kahtia jättimäisen Kolarinsaaren takia. Täältä nappasin heinäkuussa 2003 kymmeniä pulskia harjuksia tikkukaloiksi. Ajoita tänne tulosi heinäkuun 1-10 päivän välille.
Törmäsnivan 12,2 kiloinen !
Äkäsjokisuuulla joki mataloituu ja lohensoutu käy vaikeaksi. Paikkaa kutsutaan myös Luttusensuvannoksi. Perhokalastajien kannattaa jäädä tähän. Tästä eteenpäin ranta-asutus harvenee ja voit leiriytyä ketään häiritsemättä melkein mihin vain. Yläpuolella olevat kosket kuten Aareankoski ja Jalokoski ovat matalia kahlata, mutta kivikkoisia. Näistä koskista olen saanut paljon pikkulohta (1-5 kg) sekä runsaasti harjuksia. Perhomiehen kannattaa pienentää viimeistään nyt koukkukokoa 8-12 välille koska lohet ovat nähneet jo kaikki mahdolliset pyydykset. Itse olen saanut lohta mm. Mustalla Bomberilla sekä tumman oliivin värisellä Sarvijaakolla. Myös pintaperholla olen saanut ärsytettyä pari lohta ottamaan. Harjuksille kelpaa kuulapäälarvat parhaiten ylävirtaan edeten.
Pakamukka on myös kuuluisa ison lohen pyyntipaikka pari kilometriä Kihlangin kylän pohjoispuolella. Perhokalastajat jäävät pari kilometriä ennen Pakamukkaa oleville koskille, jotka ovat aivan päätien varressa. Näet rannalta ison saaren (Naapanki), sen alapuolella olen saanut sekä lohta että meritaimenta. Osa kaloista jää selvästi tähän kututouhuihin ja ottavat ärsykeperhoihin kun löytää vain asentopaikan. Parasta sesonkiaikaa on elokuun 5.-15. välinen aika. Pakamukan yläpuolella on hyvää lohensoutualuetta ja hidasvirtaisia nivoja. Paikalliset kalamiehet saavat sieltä komeita lohia joka kesä vaapuilla. Joten nämä paikat Muonioon asti on syytä luetella tarkemmin. Täällä ei ruuhkaa enää ole ja rannaltakin kalastus onnistuu melkein joka kohdasta.
Pyssykorva on erinomainen nousulohen paikka, jossa on tarjolla myös majoitusta ja veneitä. Virta on kova, mutta soutumiehet selviävät kun pysyttelevät aivan keskivirrassa. Keskivirrasta löytyy myös parhaimmat lohimontut. Pyssykorva on melko syvä ja kivet näkyvät kauas.
Ärsöniva on heti edellisen yläpuolella, täällä vesi mataloituu ja kalat löytyy aivan ruotsin rannan läheltä. Virta on kohtalaisen kova.
Markkalansuvanto on hidasvirtainen, jossa pääuoma siirtyy Suomen rannan puolelle. Paikalla on usein paikallisia rannalta kalastajia, jotka heittelevät lähinnä lusikkauistimia.
Immolankoski ja Immolansuvanto ovat seuraavat kalastettavat kohteet. Ruotsin puoleisen myllyojan kohdalta saadaan sekä lohia että harjuksia.
Parkajoen (Ruotsin puolella) kohta on seuraava hyvä lohipaikka, josta saadaan myös meritaimenia alkukaudesta. Joen kohdalta alkaa syvänne, josta saadaan joka kesä lohia. Yläpuolella on tasaista virtausta, josta olen saanut perholla myös siikoja ja harjuksia.
Saitajoki on seuraava hyvä kalapaikka. Joki suusta tavoittaa lohia ja keskijoessa olevasta karikosta harjuksia. Lohet tapaa parin kilometrin matkalla aina Suomen rannan läheltä, joten rannalta kalastajan kannattaa suunnata tänne, koska autollakin pääsee aivan viereen.
Reponiva on seuraavana. Nimensä mukaisesti joki hiukan kapenee ja virtaus kiihtyy. Lämpimän kesän lohet löytyvät täältä.
Lainionsuvanto on pitkä lohensoutupaikka, jossa on kauden lopussa hyvin asentokaloja, jotka tulee saada ärsytettyä vaapun kimppuun. Rantojen läheiset kivikot ja karikot antavat myös harjusta.
Puristakoski on koko alueen parhaita harjuspaikkoja. Koski on matala ja kivikkoinen, joten kokemattoman veneilijän ei kannata sinne mennä.
Kangoskoski on edellisen kaltainen eli kivikkoinen ja matala harjuspaikka.
Sahonmukka on hiukan syvempi, jossa ei juuri kalastajia näy. Itse olen täältä yhden lohen saanut rannalta kalastaen.
Peurasuvanto ja Peurakoski ovat seuraava kohde. Paikka on tasavirtaista ja helpposoutuista koko matkalta, koska kiviä ei ole pintojen lähellä. Omiin vaappuihin täältä on iskenyt hauki iso hauki useasti.
Saarikoski on seuraavana ja tässä virtaus muuttuu pitkästä aikaa vaarallisen voimakkaaksi. Koski on kivikkoinen ja akanpyörteitä täynnä eli hyväkalapaikka kaikin puolin. Paikasta saadaan useita tittejä joka viikko.
Lapinniva on suosittu soutu ja rannalta kalastuspaikka. Alueella on kaksi nivaa, joiden välissä on pari sataa metriä pitkä suvanto. Virtaus on kohtalaisen kova, mutta ei missään nimessä vaarallinen, koska pahoja kiviä ja karikoita ei ole. Alimman nivan kohdalta tosin kivet yleistyvät ja Suomen rannalle jää karikko, josta kannattaa kokeilla harjuksia.
Muonionalustassa joki haarautuu useaan eri suuntaan ja keskelle jokea jää useita isoja saaria. Paikka on kokonaisuudessaan erinomaista lohen ja harjuksen pyyntipaikkaa. Paikalta löytyy veneluiska, josta paikalliset lähtevät liikkeelle.
Äijäkoski on kovavirtainen ja vaarallinen kokemattomalle soutajalle. Nousulohta lähinnä tittejä saadaan hyvin sekä tietysti harjuksia.
Tämän jälkeen on useampi kilometri suvantoa, josta lohi on liian tiukassa lyhyttä Pahtosenkoskea lukuun ottamatta. ItsePahtosensuvanto on suosittu, mutta ainakaan itsellä ei ole sieltä lohitärppejä.
Harriniva on nimensä mukaan harjuspaikka pari kilometriä ennen Muonion keskustaa. Alueen parhaat majapaikat löytyvät täältä. Joki virtaa leveänä ja melko kiivaasti virtaillen.
Muonionkoski on aivan Muonion keskustan tuntumassa. Kalastus aloitetaan Ruotsiin menevän sillan lähettyviltä. Saalis muodostuu pääosin harjuksista ja ainoa potentiaalinen lohensaanti paikka on koskenniska, jossa nousevat kalat pysähtyvät lepäämään.
Muonion kylän kohdalta alkaa pitkä suvantomainen jakso, josta kalaa ei helpolla tule. Kalastuslupa-alue jatkuu vielä aina Könkämäenolle Markkinan kylään asti (yli 100km). Varmasti tälläkin välillä on rauhallisia ja runsaskalaisia jaksoja, mutta en ole niihin itse ehtinyt tutustumaan lukuun ottamatta Yli-Muoniossa olevia Visantokoskia, josta kaverini nappasi elokuussa 1999 yli 16 kiloisen lohen täysin mustalla perholla.
Parhaat lohivaappuni joelle:
Parhaat lohiperhoni joelle:
Paras harjusperhoni joelle:
|
|
No comments:
Post a Comment