Yliluonnollista - Aaveriekkoja

ENNUSUNIA

Ivalolainen nainen näki sunnuntaita vasten yöllä merkillisen unen.
Hän poikkesi unessa sunnuntaipäivänä kukkakauppaan ja mietti kukkia ihaillessaan, että kenelle hän on kukkia ostamassa.
Tiskin takana oli myyjänä puolituttu sairaanhoitaja Ivalon terveyskeskuksesta.
Kun nainen yhä mietti, myyjä sanoi:
Ei sinun nyt kannata kukkia ostaa, koska ensi keskiviikkona saat niitä vaikka kuinka paljon.
Miten niin, kysyi nainen ihmetellen.
Etkö tiedä, että silloin sinun äitisi kuolee.
Nainen säikähti myyjän tietoa niin että heräsi.
Naisen äiti oli unen näkemisen aikaan Ivalon terveyskeskuksessa tutkittavana ja tarkkailtavana. Vaivat olivat kuitenkin vähäisiä ja lääkäri oli luvannut hänen pääsevän sairaalasta lähipäivinä pois.
Uni vaivasi naista. Tiistai-iltana hän meni naapuriemännän kanssa katsomaan äitiään sairaalaan. Äiti oli pirteänä ja kertoi lääkärin luvanneen hänet kotiin keskiviikkona tai torstaina viimeistään.
Sitten tuli keskiviikon aamu ja naisella tuli yhdeksän aikaan outo ja ahdistava olo. Hetken päästä soi puhelin ja sairaalasta ilmoitettiin äidin menehtyneen äkilliseen sydänkohtaukseen.

Rovaniemen Narkauksen kylässä nainen näki sota-aikana unen, jossa hänen rintamalla ollut veljensä lensi lentokoneella useita kertoja kotinsa yli.
Hän lensi niin matalalla, että hänen kasvonsa erottuivat selvästi ja hän huiskutti kädellään pihalla seisovalle kotiväelleen.
Muutama viikko unen jälkeen rintamalta tuli viesti hänen kaatumisestaan.

Kesken Kemijoen ylitystä Pekkalan lossin lautalla rovaniemeläisen nuorenparin rouvalle tuli äkillinen oksennuskohtaus. Nainen vähän ihmetteli sitä, koska hän ei ollut syönyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa eikä myöskään odottanut vauvaa.
Nuoripari oli menossa rouvan äidin luokse kyläilemään Posiolle elokuun viikonvaihteessa.
Nuoret hämmästyivät kun äiti ensi sanoikseen kysyi, että mitä siellä lossilla tapahtui?
Tytär vastasi äidilleen ettei siellä tapahtunut sen kummempaa paitsi, että hän joutui oksentamaan lossilla yli laidan.
Sitten äiti kertoi edellisenä yönä nähneensä painajaisunen, jossa nuorenparin ylittäessä jokea oli lossi yhtäkkiä uponnut ja painunut pohjaan. Kaikki nauroivat hullulle unelle ja eikä siihen kiinnitetty sen enempää huomiota.
Vierailusta muutaman viikon kuluttua todettiin nuorella rouvalla vatsasyöpä. Sen ensimmäiset oireet olivat ilmenneet oksennuskohtauksena joen ylityksessä lossilla, vaikka sitä ei silloin tiedetty.
Nuori rouva ei selvinnyt syövästä ja niin hänen elämänsä lossi upposi yllättäen kesken kaiken.

Rovaniemeläiselle tunnetulle kunnallismiehelle oli monessa mukana olleena kertynyt hyllyt täyteen eri yhdistyksien pienoislippuja. Osan lipuista hän oli vienyt kesämökilleen.
Kunnallismiehen poika vietti perheineen heinäkuun viikonvaihdetta isänsä mökillä. Aamulla herätessään hän huomasi kolmen pienoislipun pudonneen puolitankoon yön aikana.
Poika ihmetteli tapahtunutta. Kaupunkiin tullessa hän sai kuulla isänsä saaneen edellisenä yönä vaikean sydänkohtauksen.
Kolmen päivän kuluttua hänen isänsä kuoli.

Lapin läänin sosiaalitarkastaja osallistui kansainväliseen susijahtiin Käsivarressa Norjan rajamaastossa 1960-luvun alkupuolella.
Meitä oli toistakymmentä miestä eri maista. Meidät yllätti kova lumimyrsky ja porukka kaivautui lumen alle suojaan.
Siellä lumikiepissä maatessa näin yöllä unen, joka seuraavana päivänä toteutui tarkasti juuri sellaisena kuin olin nähnytkin.
Tunturin kumpareen takana tapasimme makaamassa viiden suden lauman, jonka johtajasusi lähti juoksemaan eri suuntaan. Sain haavoitettua sitä ja se nousi tunturiin, jossa se saatiin ammutuksi.

Kemijärvellä oli perheenäiti yksin kotona. Hän lueskeli kaikessa rauhassa sanomalehteä.
Piirongin päällä oli kuuden lapsen valokuvat, ylioppilaskuvia. Useimmat olivat jo perustaneet oman elämänsä. Osa heistä oli muuttanut etelään asumaan.
Yhtäkkiä nuorimmaisen pojan valokuva lensi lattialle ja suojalasi särkyi kappaleiksi.
Kaksi viikkoa tapauksen jälkeen soitettiin, että Helsingissä asunut poika oli kuollut auto-onnettomuudessa.

Rovaniemeläinen opiskelijatyttö oli lähdössä Etelä-Amerikkaan.
Vähän ennen matkan alkamista tytön äiti näki unen, jossa lentokone muuttui tulipalloksi, tippui maahan ja ihmisiä kuoli.
Tyttö säikähti unta ja peruutti matkan.
Hän huomasi vähän myöhemmin lehdestä matkustajakoneen tippuneen alas juuri sillä reitillä ja päivänä, jolloin hänen piti matkustaa. Äidin uni pelasti tytön hengen.

Kittilän Molkojärvellä talollisen tyttö avioitui etelästä tulleen resuisen kulkujätkän kanssa.
Vanhemmat eivät hyväksyneet tytön rakkautta ja ratkaisua mennä naimisiin köyhän miehen kanssa.
Nuoripari haki sitten valtion asutustilaa ja sai sen Nilivaarasta. He rakensivat sinne uuden talon.
Ensimmäisenä yönä uudessa talossa nuori isäntä näki unen, jossa kullankeltainen poro tuli ovesta sisälle ja sanoi:
Älä lähde tästä talosta mihinkään, vaikka tulisi vastuksiakin.
Sinä nukut kultasuonen päällä.
Nyt vuosikymmenien kuluttua uni kävi toteen, sillä Nilivaarasta ja Kittilän lähiseudun alueelta on paljastunut lupaavia kultaesiintymiä ja kaivoksia on avattu.

Enontekiöläinen opiskelijatyttö heräsi Rovaniemen asunnossa ja meni kylpyhuoneeseen aamutoimille. Pesun jälkeen hän aloitti tukan kampaamisen peilin edessä.
Tyttö hämmästyi perin juurin, kun peiliin ilmestyivät äidin huolestuneet kasvot.
Oudosta näystä oli kulunut tuskin tuntia, kun äiti soitti Enontekiöltä ja kehotti tytärtään ehdottomasti jäämään autoretkeltä pois tulevana viikonvaihteena.
Tytär ihmetteli äidin moista kehotusta ja sanoi, ettei hänellä ole tiedossa mitään autoretkeä.
Äiti kertoi nähneensä unen. Hän sanoi vaaran uhkaavan tytärtä auton muodossa.
No, sitten tuli lauantai. Tytön kaksi opiskelijatoveria pyysivät yllättäen häntä mukaan Ouluun autoretkelle ja juhlimaan.
Tyttö lupasi ensi lähteä, mutta sitten hän muisti äitinsä unen ja jäi viime tipassa autosta pois.
Oulun reissulla auto joutui pahaan kolariin. Toinen opiskelijoista kuoli ja toinen loukkaantui vakavasti.

Rovaniemeläinen nainen ryhtyi yrittäjäksi kuolleen valokuvaliikkeen omistajan kehotuksesta.
Nainen oli valokuvaliikkeessä myyjänä. Sen omistaja toivoi, että hänen kuoltuaan myyjänä toiminut ostaisi liikkeen ja jatkaisi sen pitämistä.
Aika pian tämän puheen jälkeen hyvissä voimissa ollut liikkeenomistaja yllättäen kuoli.
Varaton myyjä päätti luopua liikkeen ostamisesta itselleen liian suuren velan vuoksi. Hän pelkäsi, ettei selviytyisi velasta.
Myyjälle sitten unessa kahtena yönä perätysten ilmestyi liikkeenomistaja, joka kehotti ja suorastaan houkutteli häntä ostamaan kuvaamon itselleen. Entinen omistaja sanoi:
Mitä sinä mietit. Olen varma, että selviät velasta ja et tule katumaan, jos ostat liikkeen perikunnalta itselle.
Vainajan kehotuksesta myyjä uskaltautui ostamaan liikkeen ja hoiti sitä sitten neljäkymmentä vuotta menestyksellä.

Rovaniemen maalaiskunnan Songassa ennen pääsiäistä kuoli mummo.
Hautajaiset pidettiin ennen pitkäperjantaita. Neljännelle hautausmaalle viedyn mummon haudan päälle pantiin väliaikaisesti lava, johon seppeleet laskettiin.
Tarkoitus oli sitten pääsiäisen toisena pyhänä käydä hauta peittämässä.
Mutta mummo ilmestyi yöllä unessa poikansa vaimolle ja sanoi:
Näinkö te minut hautasitte kuin koiran, jätitte peittämättä.
Nainen kertoi aamulla unensa miehelleen, joka sanoi lähtevänsä peittämään mummon haudan heti.
Niin me ajettiin kaupunkiin pitkäperjantaina peittämään mummo haudan lepoon.

1970-luvulla oli Ylä-Lapissa poroilla paha nälkätalvi. Silloin menehtyi paljon poroja nälkään. Utsjokelaiselle poromiehelle tuli unessa vastaan Inarin kirkonkylällä miehen isoisä, joka oli kuollut vuosia sitten.
Aikanaan tunnollisena poromiehenä tunnettu isoisä sanoi: - Kuule sie poika. Siellä Paistunturin takana on iso tokka poroja nääntymässä nälkään. Niille pitäisi tehdä jotakin. Kokoa poromiehiä ja viekää lisäruokaa sinne kiireesti, että selviävät talven yli.
Unen perusteella mies sitten lähti Paistunturin toiselle puolen ja löysi nälkiintyneen porotokan, jotka lisäruuan avulla saatiin pelastetuksi.

Kittilän Nilivaarassa asunut tunnettu karhunkaataja Pekka näki usein unessa etukäteen tarkasti sen paikan, mihin karhu oli tehnyt talvipesänsä ja mistä sen sitten löytää.
Pekka kaatoi elämänsä aikana yli neljäkymmentä karhua.
Hän kunnioitti karhua suuresti. kerran hän jopa nukkui karhun kanssa samassa pesässä sulassa sovussa.

Rovaniemeläinen filosofian tohtori yöpyi Kemissä ja näki unta, jossa kaupungin torilla tuli vastaan hänen kollegansa auringon paisteessa.
Aamulla herätessään hän vähän ihmetteli unta. Hän tiesi kaverin tulon torilla vastaan olevan mahdoton, koska mies oli parhaillaan Etelä-Amerikassa vetämässä jotakin koulutusprojektia.
Lappiin ja Rovaniemelle hän oli sanonut palaavansa vasta vuoden kuluttua.
Tohtori poikkesi keskipäivällä Kemin torille ja yllätys oli tavaton, kun häntä vastaan asteli kollega juuri niin kuin hän unessa näki.

Talvisodassa Sallan suunnalla vartioon mennyt sotilas näki juoksuhaudan reunalla lumikinoksessa istua kököttävän kaksi Ruotsin vallan aikaista sotilasta.
Sotilas oli lukenut historiaa ja tunsi 1700-luvun sotilaiden varusteet hyvin värejä myöten.
Suomalaissoturi kertoi olleensa äärimmäisen väsynyt, kun moneen vuorokauteen ei kovien taistelujen vuoksi ollut tilaisuutta nukkua.
Tajusin että se oli harhanäky, mutta se oli silti täysin todellinen.
Vartiosta takaisin tullessa ne ruotsinsoturit yhä istuivat siinä lumihangessa hyvin elävän näköisinä.
Käännyin niiden puoleen ja vähän harmistuneena tokaisin: - Siinä te olette, ettekä kuitenkaan ole. Ne vain istua kököttivät siinä, eivät puhuneet ja vastanneet mitään.

Ounasjokivarren Suopajärvelle muutti kylän ensimmäinen asukas unen perusteella.
Kulkujätkänä toimineelle miehelle ilmestyi unessa nuori kaunis nainen, joka kehotti miestä menemään Suopajärvelle ja rakentamaan talon järvenrannalle.
Mies vastusti talon rakentamista tarpeettomana, koska ei ollut mitään tietoa kuka tulisi akaksi. Siihen outo nainen vastasi: - Mene vain rakentamaan sitä taloa, minä tulen perässä sinulle akaksi.
Unen perusteella mies sitten osti mökin paikan Suopajärven rannalta ja rakenteli sinne pikkuhiljaa hirsitalon.
Kun hän oli saanut talonsa valmiiksi, ilmaantui emännäksi juuri se nainen jonka mies oli nähnyt unessa ja patistellut taloa rakentamaan.

Sodankyläläinen pariskunta kolmenkymmenen vuoden jälkeen ajautui avioeroon.
Mies muutti Rovaniemelle asumaan ja nainen jäi entiselle paikkakunnalle.
He olivat useita vuosia asuneet erossa ja löytäneet molemmat uuden elämänkumppaninsa.
Sitten eräänä helmikuun yönä molemmat näkivät samanaikaisesti merkillisen unen. Unessa kumpikin makasi lumihaudassa yksin ja kylmissään.
Mies kömpi lumihaudasta ylös ja ehdotti entiselle aviovaimolle yhteisen laavun ja tulen tekoa. Nainen suostui ilomielin.
Aamulla herätessä mies soitti entiselle aviovaimolle ja kertoi nähneensä kummallisen unen. Mies ei ennättänyt kertoa unta loppuun kun nainen sanoi tietävänsä lopun.
Niin he päättivät muuttaa jälleen yhteen asumaan ja samoille tulille onnellisina.

Ruotsin Luulajassa asuva nuori suomalainen voimisteluopettaja haki saamelaistytön vaimokseen Inarista uninäyn perusteella.
Nuorelle miehelle näytettiin unessa nainen ja neuvottiin tarkasti kylä, mistä hänet löytää. Myöskin hänelle ilmoitettiin tulevan puolison nimi.
Niinpä miehen ei tarvinnut muuta kuin käydä hakemassa Inarista itselleen kaunis saamelaistyttö, joka oli odottamassa hakijaa.

Talvella huhtikuussa Tyyne oli kauppareissulla ja näki takaisin tullessa naapurinsa Uunon niittämässä heinää, vaikka lunta oli vielä runsaasti maassa.
Hänen mentyään lähemmäksi mies hävisi. Kesällä heinäntekoaikaan Uuno kuoli.

Olin kaksitoista vuotias tyttö ja asuin Inarin koulun asuntolassa.
Meidän kotona oli kolme tyttöä, mutta ei ainuttakaan poikaa. Olin toivonut hartaasti itselleni monta vuotta pikkuveljeä, mutta turhaan.
Sitten yhtenä talvi-iltana asuntolan pihalla tuli vastaan outo poika, jota en ollut nähnyt koulussa enkä muuallakaan. Kysyin pojalta, että kuka sinä olet kun en tunne sinua.
Poika vastasi: - Etkö tunne minua, olen sinun veljesi. Sen jälkeen se juoksi metsänreunaan ja katosi.
Hämmästyin oudosta tapauksesta niin etten uskaltanut pitkään aikaan kertoa siitä edes parhaalle tyttökaverillekaan.
Myöhemmin minulle selvisi, että sen näyn aikoihin minun pikkuveljeni oli pantu alulle.
Harras toiveeni täyttyi ja pikkuveli ilmoitti ensimmäisenä minulle tulostaan tähän maailmaan.
Rovaniemellä Koskenrannalla asuva opettaja näki unen, jossa hänen kuollut äitinsä seisoi toisella puolen Kemijoen rantaa, huitoi käsiä ja huuteli: - Tule tänne, tule tänne!
Joitakin päiviä unen jälkeen samassa rapussa asuvan tuttavan perheen koira jäi auton alle ja kuoli.
Koko rapun lapsiperheille koiran kuolema aiheutti suuren surun.
Opettaja tulkitsi äitinsä unessa ilmestymisen varoitukseksi ottaa vastaan tämä ikävä tapahtuma.
Ennen vanhaan oli tavallista, että läheiset vainajat unien välityksellä varoittivat etukäteen omaisia ottamaan vastaan ikäviä surutapahtumia ja näin paremmin kestämään eteen tulevan surun.

Rovaniemeläinen agronomi oli autollaan tulossa Sodankylästä myöhään talvi-iltana.
Joku pysäytti hänen autonsa asumattomalle taipaleelle ja hänet ympäröi outo selittämätön surumieli.
Hän nousi autosta ja katseli tähtitaivasta ja hiljaista tummaa metsänreunaa. Sitten kyyneleet kuin itsestään alkoivat valtoimenaan valua pitkin poskipäitä.
Mies ei muistanut koska hän oli näin itkenyt, ei ainakaan vuosiin.
Hän ihmetteli outoa itkukohtaustaan, koska siihen ei pitänyt olla mitään syytä.
Seuraavana päivänä syy selvisi. Hänelle soitettiin hänen isänsä kuolleen yllättäen juuri samaan aikaan, kun hänet valtasi selittämätön surumieli.

Ranualainen naisopettaja näki joitakin vuosia sitten unessa hänen veljeltään lähteneen tukan kokonaan pois ja hirveästi letkuja pitkin ylävartaloa.
Hänen veljensä asui etelässä ja oli silloin lomamatkalla Saksassa täysin terveenä.
Puolta vuotta myöhemmin hänessä todettiin ruokatorven syöpä ja hänen kohtalonaan oli sairaalassa maata letkuissa tukka pois lähteneenä moneen otteeseen ennen menehtymistä sairauteensa.

Saarenkyläläinen mies putosi Pirttikosken voimalaitostyömaalla yhdeksän metrin korkeudelta alas. Hän säilyi kuin ihmeen kautta hengissä.
Hänen alaraajansa halvaantuivat, mutta myöhemmin palautuivat niin paljon että hän pystyi jälleen kävelemään.
Onnettomuuspäivän aamuna hänen vaimonsa kielsi hartaasti häntä lähtemästä työmaalle. Hänelle oli unessa näytetty viikkoja ennen onnettomuus päivämääriä myöten.

Rovaniemeläinen nainen näki unen, että hänen Ruotsin Göteborgin kaupungissa asuva veljensä oli reikiä täynnä ja haisi mädäntyneelle lihalle.
Naisen veli piti Göteborgissa pientä kalastusvälineiden putiikkia ja hän eleli yksikseen. Hän oli harvoin yhteydessä sisaruksiinsa ja sukulaisiin.
Kummallisen unen vuoksi nainen soitti velipojan puhelinnumeroon usean päivän ajan saamatta kuitenkaan yhteyttä.
Sitten hän otti yhteyden poliisiin, joka ilmoitti ettei hänen veljeään löydy asunnosta eikä myöskään putiikista työpaikalta.
Miestä etsittiin parin viikon ajan, kunnes huomattiin tarkistaa putiikin takavarasto. Hän makasi kuolleena ja jo haisi pahasti.

Ylitorniolla asuvaan nuoreen perheeseen odotettiin ensimmäistä vauvaa. Odottava äiti osti tulevalle lapselleen sydämenmuotoisen helistimen.
Kun lapsi sitten syntyi, hänen todettiin sairastavan sairastavan sydänvikaa, joka vaati leikkausta.
Lapsi lennätettiin Helsinkiin sydänkirurgin leikattavaksi.
lapsen vanhemmat odottivat leikkauksen sujumista hotellihuoneessa. He ihmettelivät kun mukana sängyn päällä ollut sydänhelistin helähti soimaan, vaikka kukaan ei siihen koskenut.
Myöhemmin kävi ilmi, että lapsi kuoli juuri sillä hetkellä kun helistin voi. Hän ei kestänyt vaikeaa sydänleikkausta.

Kittiläläinen nuori aviovaimo katseli unessa mustaa taulua, johon keskelle ilmaantui reikiä jotka sitten muuttuivat hänen miehensä silmiksi.
Muutama kuukausi oudon unen jälkeen mies valitteli rintaa ja meni lääkäriin. Miehestä otettiin röntgenkuvia.
Kuvien valmistuttua lääkäri kutsui miehen vastaanottohuoneeseen ja totesi miehen sairastuneen keuhkosyöpään.

Siskoni näki puoli vuotta ennen isän kuolemaa unen.
Unessa isä vietti juhlia, jossa oli paljon mukana kyläläisiä. Juhlien päätteeksi hän sitten johti talosta lähtevää pitkää kulkuetta ja lauloi onnellisena: - Minä olen matkalla häihin iäisiin, ikuiseen kotiin.
Hautajaiskulkue noudatti täsmälleen samaa reittiä, minkä siskoni oli nähnyt unessa.

Sodankylän järvikylässä leskiemäntä näki unen, jossa hänen edesmennyt miehensä tuli hakemaan Markku-poikaansa mukaan porometsälle.
Äiti vastusteli ja sanoi ettei Markku jouda mukaan, koska kotona tarvitaan pikkupuiden tekijää ja kotitöiden auttajaa.
Markulla on vielä koulukin kesken.
Isä vastasi että Markkua tarvitaan siellä porometsässä.
Kun unesta oli kulunut vajaa kuukausi, Markku sairastui vakavasti syöpään ja kuoli samana vuonna alle kuusitoistavuotiaana.

Kolarilainen mies oli kauhakuormaajalla kaivutöissä Kittilän Kaukosen kylässä.
Hän heräsi majoitustalossa siihen, kun joku piteli häntä molemmista ranteista kiinni. Ketään ei näkynyt.
Mies meni viikonloppuna kotiin Kolariin. Hänen isänsä sai yllättäen sydänkohtauksen sunnuntaina.
Poika tilasi ambulanssin ja lähti mukaan autoon. Sairaalamatkalla isä tuli tajuihinsa ja otti poikaa samalla tavalla ranteista kiinni kuin joitakin päiviä sitten häneen oli yöllä tartuttu.
Isälle se oli viimeinen matka.

Olin isäukon kalakämpällä viettämässä tyttöystävän kanssa joulua Inarinjärvellä joitakin vuosia sitten.
Tyttöystäväni heräsi yöllä omaan itkuunsa ja huutoon. Heräsin siihen ja kysyin, mikä hätänä? Tyttö kertoi nähneensä unta, jossa isoäitiä oli ajanut takaa outo iso musta mies. Isoäiti oli yrittänyt paeta miestä, mutta sen jalat olivat juuttuneet lumikinokseen kiinni.
Joitakin päiviä tapauksen jälkeen tyttö soitti kotiin Kuusamoon äidilleen ja kuuli mummon halvaantuneen liikuntakyvyttömäksi juuri sinä yönä, jolloin tyttö näki sen painajaisunen.

Savukoskelainen opiskelija oli unessa saattamassa isäänsä hautaan.
Pian sen jälkeen hänelle syntyi lapsi. Tyttö ihmetteli unta, sillä hänen isänsä oli vasta nelikymppinen ja täysin terve. Tyttö opiskeli ja hänen ensisijaisena tavoitteena oli saada opiskelut päätökseen ja vasta sen jälkeen solmia parisuhde.
Puolen vuoden kuluttua isä kuoli ja tyttö huomasi odottavansa lasta.

Lapin kullan etsinnässä ovat unet ja näyt johtaneet useissa tapauksissa löytöpaikoille ja tulokseen.
Tankavaaran kulta-alueen löysi 1930-luvulla saamelainen Sauva-Aslak Peltovuoma unen perusteella.
Aslakille ilmestyi unessa pieni valkopartainen äijä, joka neuvoi häntä menemään Tankavaaran Hopiaojalle.
Aslak noudatti äijän neuvoa ja kaivoi turpeen alta esille keltaistakin keltaisempia kiiltäviä kultahippuja.
Nyt alueella sijaitsee tunnettu kultamuseo, joka esittelee laajasti kultahihtoriaa. Näytteillä on kultahippuja ja suurien hippujen jäljennöksiä Australiaa myöten. Maailman suurin 71 kiloinen hippu on myös nähtävänä kokoelmissa.

Sodankylän Lokassa asuessani minulla katosi Ellu-kissa, joka oli tosi rakas perheenjäsen.
Sitä etsittiin kaikista mahdollisista paikoista, mutta tuloksetta.
Siiten näin unen, jossa Ellu oli surkean näköinen ja pyysi päästä kotiin. Minä sanoin, että sinua on kovasti etsitty ja me on uskottu sinun joutuneen surmansuuhun.
Ellu kertoi sotkeutuneensa ja jääneensä kiinni Lokan tekojärven rannalle jätettyyn kalaverkkoon. Se sanoi olevansa kuolemaisillaan nälkään.
Se neuvoi tarkasti sen lahden pohjukan, missä oli vankina.
Kun heräsin painelin heti tarkistamaan paikkaa. Sieltähän se Ellu todella löytyi nälkäkuoleman partaalta ja ilo oli molemmin puolin suuri.

Lapset olivat jo nukkumassa omassa huoneessa. Minä panin myös maata ja nukahdin.
Sitten heräsin sikeästä unesta ja kuulin, kun joku kantoi olohuoneesta vanhan seinäkellon sänkyni vierelle raksuttamaan.
Kantajaa en nähnyt, mutta siihen se kello ilmestyi. Heräsin mieheni ja näytin kelloa ja sanoin: - Mitä tämä tarkoittaa?
No, ei sille seinäkellon kantelulle löytynyt selitystä.
Mutta viikko sen jälkeen meillä oli kyläilemässä miehiä. Vähän juhlittuaan syntyi tappelu, jolloin yksi miehistä oli tappaa toisen puukolla.
Sain estettyä verilöylyn sieppaamalla hätäpäissäni seinäkellon käteeni ja työntämällä sen tappelevien miesten väliin. Puukko osui seinäkelloon ja se särkyi, mutta mies säästyi.

Kemijärven Vuostimossa meitä poikasia oli ongella Lehonojalla.
Ojan suusta sain parin kilon painoisen säynävän. Mato-ongelle ylipainava iso kala oli päästä karkuun, mutta niin se kuitenkin saatiin jotenkin maalle.
Kun toin sen kalan kotiin ja annoin äidille perattavaksi, äiti katsoi minua pitkään ja sanoi: - Tämä kala olisi pitänyt päästää takaisin jokeen.
Minä kysyin, miksi. Äiti vastasi, se tietää kuolemaa. En ymmärtänyt äidin ennustusta.
Mutta niin sitten kävi, että parin viikon päästä saman joen lahteen hukkui minun nuorempi veljeni 11-vuoden ikäisenä.

Lars Levi Laestadius kuoli 61-vuotiaana karhuntaljan päälle Pajalassa vuonna 1861.
Rovastin renkinä ja sittemmin väkevänä saarnamiehenä toiminut Erkki Antti Juhopieti näki unessa pohjoisen herätysliikkeen johtajan kulkevan Abrahamin ja profeettojen ja Jeesuksen opetuslasten perässä kirkastettuna valkeissa vaatteissa tunturin rinnettä ylös taivaantiellä.
Ihmeellisen uninäyn perusteella Juhopieti oli varma Laestadiuksen pääsemisestä taivaaseen, ja että hänen julistamansa usko oli oikea.
Keuhko- ja huulisyöpään kuolleen Laestadiuksen muumioinut ruumis on kaksi kertaa kaivettu haudasta ylös, ja nyt hän lepää kolmannessa hautapaikassa Pajalassa.
Laestadius itse näki usein ihmeellisiä näkyjä. Hän uskoi vakaasti enkeleitten, pirujen, luonnonhenkien ja maahisten olemassaoloon.
Pohjoisen profeetan perheeseen syntyi 15 lasta.

Torniolainen aviovaimo aamulla herätessään huomasi eteisen peilin yönaikana pudonneen lattialle ja särkyneen sirpaleiksi.
Myöhemmin kävi selville, että toisessa kaupungissa koulutusseminaarissa mukana ollut hänen miehensä oli juuri sinä yönä tehnyt syrjähypyn ja heidän parisuhteensa alkoi siitä lähtien rakoilla.
Toisen naisen löytyminen johti heidät lopulta avioeroon.

Saarenkyläläisen naisen anoppi oli ollut sairaalahoidossa jo pidemmän aikaa.
Minut herätti joku kahtakymmentä vaille kaksi yöllä. Herätys oli niin raju, että oikein hyppäsin istumaan ja valpastuin heti.
Ihmettelin että kuka minut näin kiskoi hereille. Aamulla kerroin oudosta herätyksestä sitten miehelleni.
Samana aamuna kahdeksan aikaan sairaalasta soitettiin mummin siirtyneen rajan toiselle puolen täsmälleen siihen aikaan, kun minut herätettiin.

Tenojokelainen porotyttö opiskeluaikana Lapin yliopistossa ihastui rovaniemeläiseen tuomariksi valmistuvaan poikaan.
Seurustelusta syntyi vakavampi rakkausjuttu ja nuoret muuttivat yhteen asumaan.
Sitten poika lähti opintomatkalle Amerikkaan ja lasta odottava avovaimo meni Tenojoelle kotiinsa.
New Yorkissa poika illalla loikoili sängyssä unen ja valvetilan rajamailla. Yhtäkkiä hän kuuli selvästi porokellojen kilinää ja lapsen parkaisun.
Seuraavana päivänä koti-Suomeen soittaessaan hän sai kuulla tulleensa isäksi edellisenä yönä.

Kittiläläisen koneurakoitsijan epäusko yliluonnollisiin tapauksiin ja ennusuniin aiheutti miehelle kuuden miljoonan markan lottovoiton menetyksen.
Miehen luokse tuli unessa hänen kuollut isoisänsä, joka sanoi auttavansa poikaa selviämään veloistaan ja konkurssiin joutumisesta.
Isoisä heitteli numeroituja lumipalloja konehuoneen seinään ja kehotti poikaa painamaan numerot mieleen, niin rahapula ratkeaa kerralla.
Poika kuitenkin nauroi isoisän puheille ja sanoi, ettei lumipalloilla hänen vaikeuksia selvitetä, kun töitä ei ole ja koneet seisovat. Isoisä vastasi:
- Minulla ei ole enempää lupa puhua, mutta missä numeroita tarvitaan käytä näitä.
Mies heräsi ja unohti unensa, koska ei uskonut unilla olevan sen kummempaa merkitystä.
Joitakin viikkoja unen jälkeen mies oli jättämässä kioskille lottokuponkia sisään viime tingassa. Pois lähtiessä ovella hän yhtäkkiä muisti isoisänsä lumipallojen numerot. Hän palasi takaisin ja täytti uuden ruudukon, mutta sitä ei kuitenkaan kioskinhoitaja voinut enää ottaa vastaan jättöajan mentyä hetki sitten umpeen.
Läsnäolijat kuulivat poistuvan miehen naama valjuna kiroilevan ja mutisevan:
- Tulipahan tehtyä elämäni suurin munaus, kun en uskonut ajoissa isoisäni vinkkiä.

HAAMUPOROJA

Rovaniemeläinen toimitusjohtaja oli talvi-iltana autolla menossa Kittilästä Muonioon. Auton eteen juoksi äkkiarvaamatta tien oikealta puolen viiden poron tokka.
Minulla oli ainakin sadan vauhti päällä enkä ehtinyt tehdä mitään. Ajatuksessa välähti, että nyt käy pahasti. Auto törmäsi vauhdilla tokkaan, mutta se syöksyi porojen läpi kuin tyhjää vaan.
Pysäytin autoni paniikin vallassa. Tarkastin auton eikä siinä näkynyt merkkiäkään törmäysjäljestä. Auto oli täysin ehjä.
Puistelin päätäni, että olenko minä varmasti hereillä enkä näe unta. En ollut päissäni enkä vähääkään väsynyt. Olin ihan virkeä. Olin varma, että auto törmäsi porotokkaan. Siitä ei ollut epäilystäkään.
Säikähdin outoa tapausta niin, että lähdin ajelemaan eteenpäin hyvin hiljaista vauhtia.
Eipä aikaakaan, kun muutaman kilometrin päässä tien oikealta puolen sitten syöksyi autoni eteen täsmälleen samalla lailla oikea porotokka, jonka päälle ajosta vältyin hiljaisen vauhdin ansiosta.
Mies uskoi vahvasti haamuporojen varoittaneen häntä ja pelastaneen hänet pahalta kolarilta kenties hengen menolta.
Selväjärkisenä tunnettu mies kertoi, ettei hänelle aikaisemmin koko elämänsä aikana ollut tapahtunut mitään vastaavanlaista yliluonnollista tapausta.

Utsjokelainen saamelaistyttö oli käymässä tansseissa ja rakastui turkulaiseen turistipoikaan korviaan myöten.
Rakkaus oli syvä ja aito. Suhde kesti useampia vuosia, mutta sitten poika löysi toisen naisen ja yhteys katkesi.
Toistakymmentä vuotta myöhemmin poika tuli Saariselälle hiihtelemään.
Pojan hiihdeltyä maaliskuun aamuvarhaisella Rumakurun kämpälle, hän pani merkille kun kaunis valkoinen poro seurasi häntä.
Välillä poro katosi näkyvistä, mutta sitten se taas ilmaantui jostakin esiin ja juoksi aivan rinnalla kahta puolen latua kilometritolkulla.
Poika meni etelään ja sai viikon päästä entiseltä rakastetultaan ihmeellisen kirjeen. Siinä saamelaistyttö kertoi nähneensä hänet hiihtelemässä Saariselällä. - Seurasin sinua valkoisen poron hahmossa.

Kemiläinen pariskunta käveli Inarin Pielpajärven autiolle erämaakirkolle valoisana kesäyönä. He aukaisivat oven ja jättivät sen auki.
Kiertelimme kirkon sisällä ja tutkimme myös sakastin. Yhtäkkiä kirkon ovet paiskautuivat kiinni, vaikka oli täysin tyyni kesäyö.
Hämmentyneinä tulimme kirkosta ulos. Paluumatkalla istahdimme polun reunalla olevan kiven päälle syömään eväitämme.
Silloin alkoi tanner tömistä selkämme takana. Tuntui kuin ainakin tuhat poroa tolvasi rinnettä alas.
Hyppäsimme ylös lähteäksemme karkuun villiintynyttä porotokkaa. Mutta mitään ei näkynyt. Tokka paineli meidän läpi ja ohi nenämme alta.
Sitten taas erämaan hiljaisuus levisi ympärillemme. Valoisa tyyni kesäyö ja outo salaperäinen tunnelma.
Pariskunta uskoi vahvasti kirkossa olleen näkymätöntä kirkkoväkeä koolla. Myös heidän porojaan rynni pitkin kankaita.

Saariselän tuntureilla kuutamoyössä on nähty päätön moottorikelkkailija, joka määrätyssä paikassa katoaa savuna ilmaan.
Outo kelkkailija ei jätä lumeen mitään jälkiä. Kelkan moottorin ääni vain kuuluu.
Haamukelkkailijan uskotaan olevan joitakin vuosia sitten tuntureille kadonnut nuorukainen, joka oli kännipäissään avopäin lähtenyt yöllä kelkkailemaan maastoon. Suuretsinnän jälkeen nuorukainen sitten löydettiin lumikinokseen hautautuneena ja paleltuneena.

Enontekiön Nunnasen kylässä perheen pihalle ilmestyi aina outo poro vähän ennen poromiehen kotiin tuloa erotuksista.
Etiäisporo toimi vuosia perheen suojelushenkenä ja ilmaantui varoittamaan, jos joku vaara uhkasi lapsia ja muita.
Poromies uskoi etiäisporon olevan hänen isoisänsä, joka oli hukkunut Pöyrisjoen heikkoihin jäihin vuosisadan alkupuolella.

Joulun aluspäivinä oli tunnettu poliitikko pilkillä Pelkosenniemen Pyhäjärvellä.
Hänen pilkkiin tarttui yllättäen iso hauki, jonka hän sai vedettyä sen jäälle. Poliitikko ei uskonut silmiään, kun hauki parkaisi että minua et kyllä huijaa katteettomilla lupauksilla. Saman tien hauki hyppäsi avantoon ja katosi.
Mies varoi kertomasta kenellekään oudosta kalareissusta.

Lapin keskussairaalaan tuotiin hoidettavaksi autokolarissa vaikeasti loukkaantunut sodankyläläinen koulutyttö.
Onnistuneesta leikkauksesta huolimatta lääkärit eivät uskoneet hänen jäävän henkiin.
Kriittisessä tilassa tajuttomana makaavan tytön vuoteen vieressä istuivat äiti ja isä.
Huoneessa kävi aina vähän väliä sama tuttu sairaanhoitaja, joka huolehti ja valvoi että tiputuspullot ja toimenpiteet olivat kunnossa.
Sitten huoneeseen tuli outo sairaanhoitaja vitivalkoisessa puvussa ja katsoi tutkivasti potilaan silmiä ja siveli kevyesti hänen otsaansa. Hän hymyili lohduttavasti sängyn vieressä istujille vanhemmille ja meni pois. Mutta ei puhunut mitään.
Jonkun ajan päästä poikkesi huoneeseen jälleen tuttu hoitaja katsomaan, että kaikki on kunnossa. Äiti kertoi hoitajalle huoneessa käyneen juuri toisen sairaanhoitajan.
Hoitaja sanoi: - Hyvä että kävi. Se on täällä töissä ollut sairaanhoitaja, joka menehtyi joku vuosi sitten autokolarissa. Nyt se on sellainen elämän viestintuoja.
Aina kun sen on nähty käyvän kriittisessä tilassa olevan potilaan luona, on tapahtunut käänne parempaan suuntaan ja potilas on parantunut.
Niin tapahtui nytkin. Koulutyttö selviytyi.

Rovaniemeläisen erämiehen auton eteen syyspimeällä Missin tiellä ilmestyi tuntematon mies, joka näytti hätääntyneenä käsillään pysähtymismerkkiä.
Autonajaja painoi jarrua ja sai autonsa pysäytettyä, samassa juna porhalsi täyttä vauhtia keulan edestä ohitse.
Tiellä seissyttä miestä ei näkynyt missään.

Turkulainen turistiporukka oli tullut joulun viettoon Pallastunturille.
Tunturin rinteessä hiihtoporukkaa vastaan tuli outo poika poropulkkineen. Poikaa kiersi merkillinen valokehä.
Poika tervehti iloisesti hiihtäjiä ja jatkoi matkaa tunturin huipulle päin.
Porukka tuli tunturista hotellille ja ihmetteli henkilökunnalle outoa näkyä.
He saivat kuulla olleensa hiihtelemässä talvipäivän seisauksen hämärässä vuoden pimeimpänä päivänä.
Se on arktisen maanäären ilon päivä, sillä silloin alkaa jälleen päivä pidentyä.
Valoa säteilevä poika poroineen on tuttu talvipäivän seisauksen näky Pallaksella vuosittain.
Se oli menossa tunturihuipulle odottamaan auringon ensisäteiden palaamista.

Inarilainen poromies oli tokkaa kokoamassa ja yöpyi laavulla Hammastunturin kupeessa vähän ennen joulua.
Hän heräsi yöllä ja näki kun metsä hehkui täynnä kiiluvia porojen silmiä.
Sitten hän kuuli kahden lapinäijän keskustelevan saameksi:
- Lähemmä ajamaan porotokkaa erotuspaikalle.
Ketään ei näkynyt ja kiiluvat silmät myös hävisivät metsikköön.

Kolarilainen naisopettaja näki vuosia toistuvasti samanlaista unta, että taivaalta laskeutui verkkoaidan toiselle puolen sikarinmuotoinen avaruusalus.
Aluksen ympärillä hääri ystävällisen näköisiä olioita. Nainen pyysi päästä joka kerta alukselle, mutta sai aina saman vastauksen:
Ei vielä.

Muurolalainen erämies heräsi laavulla lokakuun yönä voimakkaaseen tunteeseen, että yön pimeydestä joku tarkkaili häntä.
Hän kohenteli tulta ja metsä ympärillä oli tyyni ja hiljainen. Mitään ei näkynyt ja kuulunut, mutta silti mielen täytti selittämätön pelko uhasta.
Järjellä mies tajusi pelon olevan järjetöntä, mutta silti se jäyti mieltä sietämättömästi.
Hän yritti nukkua, mutta siitä ei tullut mitään.
Tapauksen jälkeen ennen niin rohkeana tunnettu erämies ei enää suostunut yöpymään yksin laavulla.
En minä pelkää metsää ja luonnonhenkiä, ei siitä ole kysymys.
Omia demonejani ja pimeitä voimia pelkään, tunnustan.

Rovaniemen syyssumuisella Lappia-talon pihalla näyttelijää vastaan asteli vuosia sitten kuollut näyttelijä.
Näyttelijä huolestui näystä ja kysyi tutulta lääkäriltä: - Voiko aaveen näkijä olla hullu?
Lääkäri sanoi, ettei aaveiden näkeminen niin vaarallista ole.
Niitä näkevät kaikki muodossa taikka toisessa, mutta eivät tiedä näkevänsä.

Muurolalainen nainen oli talvi-illan hämärässä lenkillä ja palasi kotiin.
Hän näki takassa tulen ja ajatteli mielissään isännän tulleen kotiin ja sytyttäneen
valkean. Sisällä ei ollut kuitenkaan kestään.
Nainen otti hiilihangon ja ryhtyi kohentamaan tulta. Hämmästyksekseen takka oli kylmä eikä siinä ollut lainkaan tulta.

Se oli hyvä porokoira, puhetta vaille ihminen. Se piti jämäkästi tokan koossa ja sai menemään porot minne halusi.
Porot kunnioittivat sitä, niillä ei tullut mieleenkään asettua Saana-koiraa vastaan. Se oli rakkaampi kuin perheen jäsen.
Kun koira sitten salaperäisellä tavalla katosi tunturille, se oli kova paikka. Se epävarmuus, ampuiko sen joku.
Vasta sitten suru helpotti, kun Saana ilmestyi minulle unessa ja sanoi hänellä olevan hyvä olla.
Se lupasi ilmestyä aavekoirana auttamaan porotokan kokoamista.

Hetta-Pallastunturien vaellusreitin välillä Tappurin autiotuvan seutuvilla asustaa oudosti käyttäytyvän porohirvas.
Komeilla sarvillaan ja tähtisilmillään se lumoaa ja vikittelee nuoria kauniita naisturisteja.
Ihastuneen naisen edessä hirvas kallistelee päätään ja tanssii pitkin jäkälämattoa, että tanner jytisee.
Onpa se joillekin kuutamoyössä laulanut lumoavia serenadejakin.
Monet naiset ovat olleet lääpällään Pallaksen hulluun porohirvaaseen.

Muoniolainen naisopettaja lueskeli kirjaa maakuuhuoneessa ennen nukkumista.
Yhtäkkiä hän kuuli selvästi jonkun sanovan:
- Teille on puhelu täältä ylhäältä.
Eteisessä ollut puhelin pärähti samassa soimaan.
Nainen ryntäsi puhelimeen. Hän nosti luurin, mutta puhelin piippasi tyhjää.

Tervolalainen mies oli marraskuun hämärässä henkilöautolla menossa Sodankylään.
Vuojärvellä auton eteen hyppäsi tielle yhtäkkiä neljä poroa. - En ehtinyt jarruttamaan, vaan auto syöksyi keskelle tokkaa.
Ehdin ajatella, nyt käy huonosti. Sitten tapahtui hyvin outoa. Auto meni porojen läpi kuin tyhjää vaan. Ei kuulunut tömähdystä.
Hämmentyneenä ajelin varovasti eteenpäin. Eipä aikaakaan, kun muutaman kilometrin päässä tielle juoksi oikea porotokka. Liukkaasta kelistä huolimatta en ajanut niiden päälle, koska haamuporojen vuoksi vauhti oli hiljainen.
Lapissa on kymmenittäin tapauksia, että suojelevat haamuporot ovat pelastaneet ihmishenkiä ja turhia porojen tiekuolemia.

Ounasjoen Raattamassa talon vanhaisäntä istui maaliskuun aamuna keittiön tuolilla kahvilla kuten tavallisesti.
Siinä kahvia juodessa hän katseli ikkunasta joelle ja sanoi tyttärelleen:
- Ketä tuo valkoinen poro odottaa joen jäällä?
Tytär katsoi ulos, mutta ei nähnyt mitään.
Kolmen viikon päästä porojen perässä ikänsä kairoja hiihtänyt vanhaisäntä siirtyi rajan toiselle puolen.

Lapin myytteihin perustuvan elokuva Valkoinen peura herätti aikanaan suurta kansainvälistä huomiota elokuvafestivaaleilla Cannesissa vuonna 1953.
Saamelaismytologiassa on aina ollut luonnollista muodonmuutokset ja ihmisten seikkailut eläinten hahmossa.
Valkoisessa peurassa vahva ja eroottisesti vetoava kaunis nuori nainen Pirita on päivisin Aslakille kunnon vaimo ja öisin hän muuttuu valkoiseksi villiksi peuraksi.
Naisen sitominen avioliitolla on kuin tunturien villin luonnon kahlitsemista ja miehelle toivoton yritys.
Lapissa tunnetaan useita valkoisen peuran kaltaisia tapauksia. Sellainen sattui vuonna 1993 enontekiöläiselle poromiehelle Käsivarren Syväjärven maastossa. Hän lähti jäljittämään valkoista poroa moottorikelkalla. Pitkän takaa-ajon jälkeen hän onnistui pääsemään lähelle poroa.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin perin kummallista. Poro hävisi ja muuttui reppuselkäiseksi hiihteleväksi kauniiksi naisturistiksi.
Poromies ei uskonut silmiään ja häkeltyneenä ajoi naisen rinnalle ja kysyi:
- Etkö sie ollut äsken porona, jota ajoin takaa?
Nainen katsoi ihmeissään poromiestä ja sanoi nauraen olevansa opiskelijatyttö ja tulleensa lomailemaan tuntureille.
Poromies tarjosi kyytiä naiselle, joka muodostui hänen kohtalokseen.

Utsjokelainen poromies oli moottorikelkalla menossa Paistunturin maastoon kokoamaan poroja erotusaitaan.
Tunturikurussa mies näki pitkän pulkilla jutaavan pororaidon liikkeellä.
Poromies ihmetteli näkyä, sillä Lapissa ei ole enää vuosiin liikuttu pulkkakyydillä.
Hän lähti jäljittämään raitoa. Lähestyessään sitä, se hävisi. Mies huomasi, ettei pororaito jättänyt lumeen mitään jälkeä.

Enontekiön Markkina on ikivanha saamelaisten asumakenttä. Paikalla on aikanaan toiminut kirkkokin.
Hautausmaa on ollut käytössä 1600-luvulta lähtien aina 1800-luvulle saakka.
Hautausmaan ulkopuolella on näkyvissä paikka, johon on haudattu Käsivarren kolme mahtinoitaa 1700-luvulla.
Yksi näistä hautakuopista on nenättömänä Heikkinä tunnetun noidan hauta. Hänen tiedetään aikanaan käyttäneen yliluonnollisia kykyjä enemmän hyvän kuin pahan tekemiseen.
Hän ajeli näkymättömällä porolla pitkin palkisia ja karkotti porotokkia uhkaavia susia ja porovarkaita tiehensä.
Paikalle pysähtyi kesällä etelän turistiseurue, joka pystytti teltan nenättömän Heikin haudan päälle.
Hyväntahtoisena noitana tunnettu Heikki ei kuitenkaan tykännyt siitä ja niin teltan yli alkoi laukata näkymättömiä läähättäviä porotokkia ja ulvovia susilaumoja.
Turistiseurue joutui lähtemään naamat valjuina yönselkään, sillä haudan päällä nukkumisesta ei tullut mitään.

Inarin porojen kuninkuusajoissa kunniahimoinen poromies laukotti poroa säälittä, nyki ja piiskasi armotta lisää vauhtia.
Silloin poro yhtäkkiä hyppäsi juoksuradalta sivuun ja katsoi miestä vihaisesti isoilla silmillään ja huusi:
- Juokse perkele itte!
Sitten poro jatkoi epätoivoisesti. Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt, kun rääkkäät minua joutavan ja typerän kunnian vuoksi.
Tapa minut kerralla.
Arvata saattaa, että poromies säikähti pahanpäiväisesti puhuvaa poroa ja lopetti sen kiusaamisen.

Inarin Menesjärvellä isä ja äiti lähtivät poroerotukseen ja jättivät viisi lastaan kotiin vanhimman kymmenvuotiaan tyttärensä peräänkatsojaksi.
Tyttö lähti naapurista hakemaan postia, pääsi tuli sillä aikaa talossa irti.
Poroerotuksessa mukana ollut Oula-koira alkoi kesken erotuksen vinkua ja aivan kuin itkeä. Se hyppi ja yritti eri keinoin ilmaista isännälle, että on kiire. Se meni moottorikelkan päälle odottamaan lähtemistä.
Isäntä luuli koiran tulleen hulluksi, mutta sitten oivalsi että jotakin sen hätä tarkoittaa. Hän hyppäsi moottorikelkan selkään ja lähti koiran kanssa vauhdilla ajamaan kotiin katsomaan, että onko siellä jotakin hämminkiä.
Kun hän ajoi pihaan, oli talo tulessa ja hän sai nuorimmaiset lapset viime hetkessä pelastettua liekkien keskeltä. Talo paloi.
Toisella kerralla sama vartiokoira pelasti poromiehen hengen estämällä kelkkaa ajamasta joen sulaan ja miestä hukkumasta.

Inarin kairassa metsuri oli työtoverinsa kanssa Hammastunturin kupeessa kaatamassa tukkeja. He olivat näköetäisyydellä toisistaan.
Kesken työnteon hän kuuli kaverinsa parkaisun ja näki konkelossa olevan puun kaatua rysähtävän miehen päälle. Hän lähti juoksemaan onnettomuuspaikalle auttamaan kaveria.
Kun hän tuli kaverin luokse, mies veti viimeisiä henkäyksiä. Sitten tapahtui jotakin outoa. Miehen kuolemankorahduksen aikana paikalle ilmestyi suuri valkoinen poro, joka lähti juoksemaan ja katosi lumiseen metsään.
Tapauksen jälkeen metsuri uskoi todeksi savotoilla kiertäneen tarinan, että kuollessaan lapinjätkä muuttuu poroksi.

Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Lapin kylissä tapahtui runsaasti kotisynnytyksiä.
Kätilö oli hälytetty Varejoelle kotisynnytykseen. Hätääntynyt isä soitti ja pyysi kätilöä tulemaan paikalle niin nopeasti kuin ikinä ehtii. Hän pelkäsi synnytyksessä tulevan jotakin hämminkiä ja lapsen ja äidin menehtymistä.
Niinpä kätilöä kuljettanut auto ajoi vaarallisen kovaa vauhtia sakeassa lumipyryssä kohti taloa, jossa lapsi oli syntymässä.
Yhtäkkiä kätilön viereen takapenkille ilmestyi poikalapsi, joka sanoi: - Ei minulla ole enää hätää. Minä odotan rauhassa sinua vetämään minut ulos.
Mutta hiljentäkää herran tähden vauhtia, sikiö aivan kuin parkaisi kätilön korvaan ja hävisi.
Kätilö kehotti taksia ajamaan hiljempää. Juuri kun taksimies oli pudottanut vauhdin enemmällä kuin puolella, ilmestyi keskellä tietä suoraan eteen sakean lumipyryn keskeltä traktori heinäkuormineen.
Taksin pelasti autokolarilta ja hengen menolta syntymätön poikalapsi.

Jouni oli toisena joulupäivänä Lemmenjoen maastossa hiihtämässä kyläilemään sukulaisten luo, mutta eksyi sään muututtua äkkiä sumuiseksi ja sitten sakeaksi lumipyryksi.
Hän joutui yöpymään tulilla ja odottelemaan päivän tuloa. Hän teki tulet tunturipuron varteen löydettyään hyvän tervaskannon.
Hänen ollessa vaipumassa uneen, hän kuuli suuren porotokan tulevan suoraan asentopaikkaansa kohti.
-Hyppäsin ylös ja olin hyvillään, että saan poromiehiltä jotain syötävää ja samalla selviää sijaintipaikkani ja eksyminen.
Tokan äänet lähestyivät, mutta mitään ei näkynyt. Porot juoksivat asentopaikan yli tohinalla kuin tuulispää. Sitten taas minua ympäröi erämaan hiljaisuus.

Kittilän Levin laskettelurinteessä kotkalainen koulupoika katkaisi jalkansa ja ei päässyt omin voimin liikkumaan mihinkään.
Oli iltamyöhä ja mäessä ei ollut enää muita laskettelijoita. Poika huusi apua, mutta kukaan ei kuullut sitä.
Sitten paikalle ilmestyi reppuselkäinen pieni mies pystykorvakoiran kanssa. Se rauhoitteli: - Älä sie poika hättäile. Kyllä tästä selvitään. Minä haen apua.
Mies lähti hiihtämään kovaa vauhtia hotellille päin. Poika pani merkille, että mies hiihti vanhanmallisilla mäystinpuusuksilla ja hänellä oli ainoastaan yksi sauva.
Tuokion kuluttua saapui paikalle pelastuspartio moottorikelkalla. Kävi ilmi että hälytyksen oli tehnyt outo pieni lapinäijä.
Se oli Levin outo suojeluhenki, joka ilmestyy vaaratilanteessa auttamaan ihmisiä milloin missäkin hahmossa.

Enontekiön Palojoensuun koulun opettajan perheeseen ilmaantui 1960-luvulla outo näkymätön asukki, josta vuosien varsilla tuli kuin yksi perheenjäsen.
Aika pian lapsetkin huomasivat sen hyväntahtoiseksi ja suojelevaksi kotikummitukseksi, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään.
Parikymmenen vuoden aikana näkymätön asukki kuitenkaan näyttäytynyt kenellekään, vaikka jokainen tiesi sen touhuista.
Hyvin tavallista oli, että se aamuvarhaisella nousi keittiöön kolistelemaan ja keitteli omat kahvinsa.
Sitten se painui ulos.
Toisinaan vieraatkin tunsivat ilmavirran, kun se mennä pyyhälsi läheltä ohi.

Pokan ja Inarin vöillä helmikuun iltana rovaniemeläisen papin kyytiin pyrki lapinäijä.
Miehellä oli reppu ja sen päällä suopunkinaru, josta saattoi arvata hänen olleen porometsässä.
Pappi pysäytti auton ja otti miehen takapenkille reppuineen.
Kun oli juteltu niitä näitä, lapinäijä kysyi yllättäen että uskoiko pappi seitoihin ja shamaaneihin, jotka voivat muuttaa itsensä poroksi tai miksi eläinhahmoksi tahansa niin halutessaan.
Pappi vastasi: - En minä kirkonmiehenä sellaiseen usko. Ennen kristinuskon tuloa nämä pakanalliset uskomukset olivat kyllä vallalla lapissa. Mutta eihän niihin nykyään enää kukaan tosissaan usko. Taruihin ja myytteihin.
Sitten pappi kääntyi vilkaisemaan takapenkille, miten lapinäijä hänen sanomiseensa reagoi.
Hän säikähti ja hämmästyi perin juurin, kun takapenkillä istua kökötti iso valkoinen riekko eikä lapinäijää näkynyt missään.

Ranuan Sääskisuvannon lossin lähellä oli maurunperäläisten nelihenkinen nuorten porukka menossa Portimojärvelle tansseihin syyskuun lauantai-iltana.
Ennen lossin rantaa yhtäkkiä tielle ilmestyi vajaan metrin pituinen harmaa mies, jolla oli mittaansa nähden isokokoinen pää.
Kaikki autossa olijat näkivät oudon miehen. Autoa ohjannut Toivo polki jarrua, ettei ajanut sen päälle.
Pikkumies käveli auton valojen edessä toiselle puolen tietä kaikessa rauhassa ja hävisi.

Jopa vanha lapinäijä hämmästyi, kun Lemmenjoen Maarestatunturin kupeessa tuli vastaan iso tokka valkoisia ja mustia poroja.
Kun tällainen porotokka tulee vastaan, niitä saa katsoa ainoastaan puolella silmällä. Muuten joutuu pahan silmän pauloihin ja ansaan.

Raittijärvellä penikkana saamelaisperheeseen hankitun koiran huomattiin käyttäytyvän monissa asioissa aivan samalla tavalla kuin isoisän, joka oli kuollut jo useita vuosia sitten.
Koira katseli pirtin ikkunasta ulos samasta paikasta kuin isoisä oli aikanaan tehnyt. Kun koira aamulla nousi ylös, se meni pihalle kuselle juuri samaan aikaan ja paikkaan kuin isoisällä oli ollut tapana.
Isoisä muistettiin ahkerana ja tunnelmallisena joikaajana. Sellainen oli myös Nilla-koira.
Sille ei tarvinnut kuin vihjaista, kun se aloitti joikaamisen. Toisinaan joiku oli iloista, toisinaan haikeaa kuin tunturituulen ikuinen kaipaus.

Kahdelle pororosvolle Haltiatunturin maastossa sattui merkillinen tapaus.
Rosvot tavoittivat tokan ja aloittivat porojen ampumisen lihoiksi.
Pian rosvot kuitenkin hämmästyksekseen huomasivat, ettei yksikään poro pysähtynyt ja kaatunut, vaikka niitä ampui miten läheltä tahansa.

Pelkosenniemen Saunavaaran kylässä naapurikylän poika ei mennyt rakastamansa köyhän tytön kanssa naimisiin, vaikka molemmat rakastivat suuresti toisiaan.
Poika nai samasta kylästä suuren talon tyttären, vaikka ei rakastanutkaan sitä.
Ensirakkauden tyttö surussaan hukuttautui Kemijokeen.
Vuosia myöhemmin mies oli uistelemassa joella ja näki hukkumispaikalla nuoren tytön hahmon nousevan vedestä ylös ja muuttuvan valkoiseksi joutseneksi ja lähtevän lentämään Pyhätunturille päin.

Sodankyläläinen nuorimies oli moottoripyörällään tulossa Rovaniemelle lokakuun iltana.
Raudanjoen sillan kupeessa tielle eteen ilmestyi käsiä huitova mies, joka kertoi autollaan suistuneensa jokeen ja hukkuneensa.
Moottoripyöräilijä sanoi, että sinähän olet kuollut jos kerran olet hukkunut.
Mies vastasi, niinhän minä olenkin ja samassa katosi.
Nuorimies ihmetteli kummallista tapausta ja teki siitä hälytyksen poliisille.
Naarauksissa todellakin paljastui jokeen suistuneen auton, jonka sisältä löytyi mies hukkuneena.

Yllästunturin keväthangilla ovat monet laskettelijat nähneet rinteessä pujottelevan valkopukuisen nuoren tytön.
Tyttö laskettelee muiden joukossa tukka hulmuten kovaa vauhtia ja kesken kaiken häviää.
Toisinaan tyttö on kuin enkeli noussut siiville ja kadonnut taivaalle.
Monet ovat nähneet tytön ilmestyvän paikalle vaaratilanteissa ja pelastaneen turisteja laskemasta puuhun tai kivikkoon pahki ja loukkaamasta itseään mäessä.

Enontekiön Vuontisjärven ja Ounasjoen välisen joen varren mökissä rovaniemeläinen virkanainen heräsi marraskuun yönä ja näki koiransa katsovan ikkunasta ulos ja murisevan.
- Kuulin aivan selvästi porotokan kapseen, mutta mitään ei näkynyt vaikka oli kirkas kuutamoyö.
Joelta kuului myös veneen kolketta ja soutamista.

Torniolaisella naisella oli saksanpaimenkoira, jonka käyttäytyminen muutti omituiseksi.
Koira hyökkäsi omakotitalon takaovea kohti, vaikka mitään ei kuulunut ja näkynyt.
Nainen ihmetteli koiran käyttäytymistä ja ryhtyi ottamaan asiasta selvää. Hän oli muuttanut vasta paikkakunnalle ja ostanut hiljattain talon, jossa asui.
Hän kuuli naapurin vanhalta emännältä, että taloon oli takavuosina murtauduttu takaoven kautta. Kaksi rosvoa oli varastamisen yhteydessä pahoinpidellyt talossa asuvan vanhan pariskunnan henkihieveriin. Ryöstäjiä ei saatu kiinni.
Pari viikkoa myöhemmin koiran raivokohtauksesta talon takaovesta yritettiin murtautua sisään, mutta valpas koira pysäytti rosvot.
Nainen hälytti paikalle poliisit ja kuulusteluissa kävi ilmi, että ne olivat samoja aikaisemmin taloon murtautuneita rosvoja.

Ylitornion Lohijärven naapurin isäntä ihmetteli yksin taloa asustavalle leskimiehelle Matille:
- Sinulla kulkee noita yövieraita. Viime yönäkin paloivat valot läpi yön.
Matti kummasteli kysymystä, koska sanoi menneensä illalla varhain nukkumaan. Tiedät kyllä etten polta valoja yöllä koskaan, sen verran nuuka mies olen.
Kyläläiset näkivät talossa ylimääräistä väkeä tuon tuostakin. Toisinaan pihalla nähtiin haamuporotokkakin. Talossa oli aikanaan asunut erikoislaatuinen lapinäijä, noitien sukua.

Sompion kuulu pororuhtinas Mosku ja hänen kaverinsa Pyhä-Selmi olivat varastaneet koltilta tokan poroja.
Tokka oli rauhaton ja käyttäytyi omituisesti. Mosku epäili pirun sotkeutuneen hommaan. Selmi arveli Jaurun Mitrin panneen pirut varastettujen porojen perään.
Siitä Mosku säikähti niin, että päästi kaikki varastetut porot irti raidosta. Mitrin tiedettiin noitakonsteilla tappaneen vihamiehiä jopa penikulmien päähän.

Inarin poromiehet ovat nähneet Hammastunturilla Kautokeinon porojen jutaamisen, vaikka etäisyyttä kertyy välille runsas puolitoista sataa kilometriä.
Porojen jutaaminen näkyy pilvien kautta sopivissa sääolosuhteissa kevättalvisin heijastuksena.
Kysymys on vastaavanlaisesta kangastusilmiöstä, joita nähdään merellä ja Saharan hiekkaerämaassa.
Jotkut poromiehet uskovat taivaanrannalla jutaamien porotokkien olevan aitoja haamuporoja, vaikka kysymyksessä ei ole tällaisissa tapauksissa mistään yliluonnollisesta ilmiöstä vaan luonnon tuottamasta harvinaisesta näystä pilvien kautta.

Meltauksen kylässä on Ounasjojoessa virtakohta, johon talvipimeänä hukkui metsällä ollut mies ja koira.
Ennen hukkumista koira yritti pelastaa isäntänsä ja itsensä hengen kovalla haukunnalla, mutta apu ennätti kuitenkin liian myöhään.
Vielä yhä vuosia myöhemmin on kuultu hukkumispaikalta hätääntynyttä koiran haukuntaa. Kun on menty paikalle, mitään ei näy. Vain outo salaperäinen hiljaisuus ympäröi seutua.

Ohjastin Inarin porokuninkuusajoissa voittajaporoa. Se oli tosi kova kaveri, kultakello-ajojen moninkertainen voittaja.
Niissä ajoissa se kuitenkin rupesi jäämään, monta poroa paineli edelle. Aloin jo pelätä, että kyllä nyt tämä peli on menetetty.
Mutta sitten ihmeekseni siihen rinnalle ilmaantui ylimääräinen lumivalkoinen outo poro, joka kiritti poroni voittajaksi. Kukaan muu ei nähnyt sitä outoa poroa kuin minä.

Vikajärven ja Kemijärven välillä entisen Hautalan kahvilan tienoilla makasi keskellä tietä ainakin sadan porontokka.
Rovaniemeläinen autoilija huomasi porotokan aivan viime hetkellä ja parkaisi mukana oleville: - Voi helevetti, nyt tulee paha porokolari.
Sitten tapahtui jotakin käsittämätöntä. Auto nousi vauhdissa aivan kuin jonkun ilmatyynyn päälle ja liukui kevyesti porotokan yli.
Autolle eikä poroille tapahtunut mitään. Mies pysäytti autonsa ja kaikki autossa olijat kävivät toteamassa, että porot makasivat tiellä edelleen täysin vahingoittumattomina.

ENKELIEN SIIPIÄ, MYSTISIÄ LINTUJA

Rovaniemeläinen miesopettaja oli heinäkuun iltana kävelemässä kirkon ohitse ja jonkun mielijohteen vetämänä poikkesi sisälle ihailemaan Lennart Segerstrålen vaikuttavaa alttarifreskoa Elämän lähdettä.
Kirkko oli tyhjä ja miehen ympäröi syvä hiljaisuus. Hän istui penkkiin ja tuijotteli tuntureilta lähestyvää kirkastettua Jeesus nasaretilaista.
Ihmeekseen hän huomasi freskossa viittaan puetulle Jeesukselle ilmestyvän aivan tavalliset farkut jalkaan ja pusakan päälle. Sitten Jeesus käveli yli elämänähteen ja alttarin kirkon keskikäytävälle ja pysähtyi opettajan eteen.
- Jeesus lähestyi minua hyvin ystävällisesti ja luonnollisesti. Hänestä säteili ihmeellistä lämpöä.
Hän katsoi minua silmiin ja sanoi lempeästi: - Koeta kestää.
Sitten hän hävisi. Minä puistelin päätäni ja nipistin itseäni, että olinko nukahtanut kirkon penkille ja nähnyt unta.
Mutta olin hereillä.

Tavallinen mitätön kansannainen Torniossa oli vakavasti sairas ja teki kuolemaa sairaalan sivuhuoneessa.
Illan pimetessä sairaalan hoitohenkilökunta kuuli sivuhuoneesta taivaallisen kaunista musiikkia.
Hoitaja meni naisen huoneeseen ja ihmetteli ihmeellisen ihanan musiikin kuulumista.
Kuoleva nainen vastasi: - Ei se mitään mitä te kuulette, mutta mitä minä näen.
Vähän ajan kuluttua lestadiolaisessa uskossa ollut nainen nukkui pois.

Rovaniemellä pappien kokoukseen ilmestyi arkkienkeli Gabrielin, joka läksytti kirkonmiehiä:
- Kuulkaa pojat, taivas on aivan toisenlainen millaiseksi te sitä ihmisille kuvailette.
Koettakaa käyttää edes vähän enemmän mielikuvitusta. Ei tämä pojat vetele.
Sen jälkeen sanansaattajana tunnettu arkkienkeli liiteli katon läpi ulos.
Epäuskoiset papit eivät uskoneet näkyä todeksi, vaikka he omin silmin näkivät enkelin.
Suu kuitenkin papeilla näyn edessä loksahti auki.

Naispappeutta vastustanut piispa joutui hämmennyksen valtaan ollessaan hiihtelemässä Saariselän tuntureilla.
Rumakurun kämpän ladulla häikäisevässä kevätauringossa piispaa vastaan hiihteli nuori kaunis nainen siivet selässä.
Nainen pysähtyi juttelemaan piispan kanssa. Hän sanoi toimivansa naispappina taivaassa.
Piispan tiedustellessa varovasti, että miten hänelle mahtaa käydä taivaanportilla?
Nainen vastasi: - Pimeyttä ja epätasa-arvoa levittäneet joutuvat taivaassa ensitöikseen uudelleen koulutettavaksi.
Naisia syrjineiltä piispoilta rapsitaan kalut pois ja ne saavat maistaa miltä tuntuu elää hameet päällä naispuolisena.

Nainen kesäiltana näki suurikokoisen mustiin pukeutuneen vanhemman miehen menevän sisälle Alatornion kirkkoon.
Hetken päästä mies juoksi kirkosta ulos kovaa vauhtia ja sitä ajoi takaa valkoinen olento siivet selässä jaa huusi:
- Taas sinä ryötäs yritit vikitellä enkelityttöjä.
Pysy loitolla täältä.

Kittilästä Sodankylään matkalla ollut erämies havahtui takapenkiltä kuuluneisiin linnun ääniin.
Mies ei ollut uskoa silmiään, kun takapenkillä istua kökötti kaulat kenossa kolme valkoista joutsenta. He heiluttelivat pyrstöjään ja päästelivät joutsenille ominaisia kurkkuääniä.
Ennen kuin mies ennätti pysäyttää autonsa selvittääkseen outoa tilannetta, joutsenet hävisivät katon läpi Tepsan kylän suunnalle.
Oudon tapauksen jälkeen vuoden sisällä seudulla kuoli kolme erämiestä, yksi hirvimies ja kaksi linnustajaa kesällä hukkui.
Mies tunnettiin paikkakunnalla luotettavana ja selväjärkisenä miehenä, joka ei puhu tyhjää.

Kun Inarin Kaamasessa Maret tuotiin kotiin ambulanssilla sairaalasta, istui valkoinen riekko räystään alla viikon eikä liikkunut mihinkään pihasta.
Se valvo, että Maret alkoi parantua ennen kuin lensi tiehensä tunturille omille teilleen.

Rovaniemellä 1980-luvun loppupuolella pidettiin kaupungin halki johtavalla nelostiellä valtakunnallinen sotilasparaati.
Paraatin vastaanottajien kenraalin, maaherran ja piispan sekä tuhatpäisen yleisön ohi vyöryi monenlaista rynnäkköjoukkoa, tykkiä ja tappoasetta.
Monet ihmiset oudostuivat ja jopa paheksuivat piispan läsnäoloa väkivaltakoneiston edustajien seurassa näkyvästi paraatin vastaanottajana.
Paheksujien mielestä rauhan ja rakkauden sanomaa levittävän kristinuskon edusmiehen paikka ei ole seisoa töröttää näyttävästi sotilasparaateissa.
Rovaniemeläinen nainen näki paraatin aikana piispan pään päällä istuvan mustan korpin. Sitä pidettiin merkkinä, että piispa oli paholaisen asialla.

Enontekiön Näkkäläjoella saamelainen poromies veti uistinta elokuun iltana. Veneen lähelle lensi suuri valkoinen joutsen.
Aluksi poromies luuli sitä aivan tavalliseksi joutseneksi, joka seurasi venettä.
Mutta sitten poromiehen suu loksahti hämmästyksestä auki, kun joutsen yhtäkkiä sanoi selvällä saamenkielellä:
- Ei tämä joutsenena eläminenkään niin herkkua ole tällaisessa maailmassa. Vähemmistönä. Muutama vuosikymmen sitten olivat tappaa meikäläiset sukupuuttoon.
Sitten se nousi siivilleen ja lensi tiehensä.

Kuukkeli on onnenlintu. Jos se tulee marjaan lähtiessä vastaan, silloin marjoja löytyy.
Mutta jos tulee vastaan tiainen, se merkitsee huonoa onnea.
Aakenuksen tunturissa pappi meni tiaisen tirskutuksesta huolimatta marjaan ja poimi täyden sangollisen suuria komeita mustikoita.
Pappi lähti hyvillä mielin autolle. Eipä aikaakaan, hän kompastui ja lensi nurin. Mustikat lensivät pitkin varvikkoa. Pappia enemmän kuin harmitti tapaus ja se päästeli ärräpäitä tiaiselle.

Alma Pokka oli 1960-1980 luvuilla legendaarinen baarinpitäjä Kittilän Pokan kylässä. Hänen erikoislaatuinen baarinsa tunnettiin laajasti koko valtakuntaa myöten.
Kuolinpäivän aamuna kävivät valkoiset joutsenet hyvästelemässä Alman Kitisenjoen rannassa.

Rovaniemen Ylikylässä kesken jouluaterian lensi teeri ikkunalasin läpi lattialle.
Talosta kuoli joulun jälkeen tammikuussa talon nuori poika.

Vuotsolaiselle nuorelle naiselle tuli yllättäen kova päänsärky ja hän pani sohvalle maata helpottaakseen oloaan.
Päänsärky kävi yhä sietämättömämmäksi ja hän piteli päätään käsien välissä.
Huoneen katonrajaan ilmestyi kolme isoa korppia, jotka lähestyivät häntä uhkaavasti.
Nainen tajusi korpit kuoleman viestintuojiksi ja sai mustat linnut pakosalle karjaisemalla: - Painukaa helvettiin siitä. Mitä pahaa minä olen tehnyt? Minuun ette koske. Korpit säikähtivät ja hävisivät.

Kirkon seurakuntien lapsityönkeskus teetätti syksyllä 1993 heijastimia, joista paljastui pimeässä enkelin kuva.
Samana syksynä Rovaniemen Rautiosaaressa sattui tapaus, jossa autoilijan eteen pimeällä tiellä ilmestyi elävä enkeli, joka esti mummolaan matkalla olleen lapsen yliajon.

Ylimuoniossa juhannuksen alla lestadiolaisten kesäseuroissa takapenkillä istui kovasydämisiä kuulijoita, joihin ei tehonnut kauneinkaan ja armollisinkaan sananjulistus.
Lapinmies näki kuulijoitten olkapäillä istuvan mustia korppeja, jotka nokkivat korvista sanat sitä mukaa pois kuin niitä sinne tuli.

Kemijärven Luusuassa nuoripari istahti pitämään lepotaukoa järven rannassa kumolleen käännetyn saavin päälle pääsiäisen alla.
Siinä istuessa he kuulivat ympärillään liekkien rätinää. Paikalle ilmaantui myös korppi, joka kierteli naapuritalon yläpuolella.
Muutama viikko oudon tapauksen jälkeen paloi naapurin iso maalaistalo maan tasalle.

Talvisodan aikana Sallan rintamalla sotilaat korsussa ihmettelivät, miksei nyt ryssä hyökkää kun miehiä ei ole enää jäljellä kuin mies siellä toinen täällä.
Joku lappilainen uskovainen sotilas oli vartiossa samaan aikaan nähnyt valkopukuisten enkelrivin rintamalinjojen välissä suojaamassa suomalaisia.
Kun vartiovuoron loputtua mies kertoi pojille merkillisestä näystä, korsussa tuli hiljaista. Joku sitten sanoi:
- Tässä on selitys. Kun enkelrivi on suojaamassa, eipä siitä tulla läpi.

Rovaniemen seurakunnan pappi ja kanttori olivat hiihtämässä kinkerimatkalla Niesistä Suopajärvelle.
He hiihtivät latua, jonka tuisku oli peittänyt suolla ja he eksyivät ladulta.
Jonkin aikaa harhailtuaan he kuulivat hevosen tiukujen helinää ja lähtivät hiihtämään ääntä kohti.
Tiukujen äänen perusteella he löysivät jälleen ladun ja osuivat perille Suopajärvelle kinkeritaloon.
Perillä he kertoivat hevosen tiukujen helinästä. Talonväki ihmetteli, kun sillä suunnalla ei koko talvena oltu hevosilla liikuttu.

Kittilässä marttoja oli porukalla vierailulla Kemijärvellä juhannuksen alla. Sunnuntaina he osallistuivat jumalanpalvelukseen ja kirkko oli täynnä väkeä.
Kesken jumalanpalveluksen kirkon sisälle lensi pääskynen. Se teki useita kierroksia yhden kittiläläisen naisen pään yläpuolella ja lensi sitten pois.
Koko kirkkoväki näki tapauksen ja ihmetteli pääskysen määrätietoista käyttäytymistä.
Naisen mies oli kuollut edellisenä talvena. Nainen oli varma, että hänen miehensä pääskysen muodossa kävi häntä tervehtimässä.

Torniolainen Isomettän Janne oli elävästi lestadiolaisessa uskossa.
Hän kertoi nähneensä unta, että oli kaunis alkukesän aamu. Uskoa kantautui musiikkia.
Janne meni alusvaatteisillaan pihalle ja katsoi, että mistä tämä ihmeellisen kaunis musiikki kantautui.
Hän huomasi taivaan auenneen ja sieltä se musiikki tulvi. Samalla hän huomasi, että yksi ja toinen kyläläinen nousi taivaan aukkoa kohti.
Sinne nousi Kunnarin Kerttu, Alaviuhkolan Riitta ja monta muuta uskovaista tuttua.
Hän ajatteli, että herranen aika enkä minä pääsekään taivaaseen. Hän vain seisoo pihalla maan päällä. Nyt ei kyllä Jannelle käy hyvin.
Mutta sitten hän tunsi, että hänenkin jalat alkoivat kohotan ja nousta kohti taivasta. Voi sitä riemua ja iloa.

Lapin keskussairaalan synnytysosastolla lapsen synnyttänyt nainen heräsi yöllä siihen, kun ikkunasta tuli huoneeseen valohahmo.
Hahmo liukui huoneessa odottavan naisen sängyn viereen ja hävisi. Viereisessä sängyssä ollut nainen oli sairaalassa tarkkailtavana, kun lapsi oli vaarassa syntyä ennenaikaisesti.
Kaksi päivää myöhemmin nainen synnytti lapsen keskosena, joka ei jäänyt henkiin.

Rovaniemeläiseen kotiin joulun alla oli kokoontunut pyhäkoululaisia. Täti jakeli enkelien kiiltokuvia lapsille ja kuvaili niitä olevan ihan oikeasti olemassa.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin outoa. Televisio rävähti itsestään auki ja joulupukki ilmestyi kuvaruutuun. Se sanoi:
- Huhuu, onko täällä kilttejä lapsia? Minä ainakin olen oikeasti olemassa ja asun Korvatunturilla.

Rovaniemen Pisalla uskovainen lestadiolainen mummo oli ostanut television. Uskonveljet huolestuivat mummon sielun puolesta niin, että aamuvarhaisella ryntäsivät vanhuksen mökille ja raahasivat uuden television pihanperälle puuvessan taakse ja hakkasivat vimmalla synnillisen ”sontaluukun” kirveellä kappaleiksi.
Näin mummo pelastettiin pirun kynsistä.

Karigasniemessä vanhoillislestadiolaisiin seuroihin ilmestyi enkeli, joka nuhteli saarnamiestä siitä että se oli joi´un saarnannut synniksi.
Enkeli ilmoitti joikaamalla voivan ylistää Jumalaa yhtä lailla kun virrenveisuulla, kun se vain tapahtuu vilpittömällä mielellä.
Sitten enkeli joikui malliksi seuraväelle ja hävisi ikkunan kautta ulos.

Länsi-Lapin terveyskeskukseen tuotiin järvikylästä alle kouluikäinen tyttö kovan kuumeen takia hoidettavaksi.
Tyttö tervehtyi muutamassa päivässä niin, että tytön vanhemmille ilmoitettiin hänen hakemisesta kotiin. Sovittiin että vanhemmat tulevat seuraavana päivänä hakemaan lapsensa kotiin.
Niinpä vanhemmat sitten tulivat iltapäivällä. Järkytys oli suuri, kun lääkäri ilmoitti heidän lapsensa joitakin tunteja sitten selittämättömällä tavalla äkillisesti kuolleen.
Hoitaja oli aamulla mennyt tytön huoneeseen ja kuullut kun lapsi jutteli jonkun kanssa. Lapsi oli kertonut silmät sädehtien iloisena hoitajalle, että enkeli istuu vuoteen päässä ja on tullut hakemaan häntä mukaan. Hoitaja ei nähnyt mitään.

Lars Levi Laestadius oli Pajalan kirkonmäellä menossa pitämään tammikuussa iltakirkkoa.
Hän näki taivaan aukenevan ja kirkonmäen valaistuvan hohtavan kirkkaaksi.
Pohjoisen herätysliikkeen synnyttäjä piti aivan erityisen vaikuttavan ja koskettavan saarnan kirkossa ja ihmisiä tuli paljon uskoon.
Samana iltana Laestadiuksen kerrotaan nähneen myös korppeja istuvan epäuskoisten hartioilla.
Korpit noukkivat sanat pois ihmisten korvista ja näin estivät ihmisiä kuulemasta taivaallista sanomaa.

Sinetässä talonväki istui kevätaamuna keittiössä ja näki ikkunasta, kun kaksi teertä lensi pihakoivuun istumaan. Mummo katseli toisten mukana teeriä ja sanoi:
- Lähtöpä näkkyy tulevan, mutta kuka on tuo toinen.
Mummo kuoli saman vuoden syksyllä ja talon kymmenvuotias tyttö keväällä yllättäen.

Simojokivarressa kuoli emäntä, joka rakasti paljon kukkia.
Taloon jäi hänen jälkeensä ainoastaan miesväkeä. Joitakin kuukausia kuoleman jälkeen sisälle ilmestyi tiainen, joka lensi ikkunalaudalle ja tutki kukat kukka kukalta miten niitä oli hoidettu.
Suoritettuaan tarkastuskierroksen lintu sitten lensi avatusta ovesta tyytyväisen näköisenä pois.
Talon pojat uskoivat vakaasti äidin linnun hahmossa tulleen tarkastamaan kukkia miten niitä oli hoidettu.

Vanhoillislestadiolaisten suurissa suviseuroissa Ranualla 1970-luvun alkupuolella näkivät sadat sanankuulijat oudon selittämättömän tapauksen.
Kesken saarnan lähti nuorenpuoleinen mies liikutuksen vallassa kiipeämään suuren seurateltan kannatin pylvästä pitkin kohti katonrajaa ja taivasta.
Hänen kasvojaan valaisi ihmeellinen autuaallinen ilme.
Joku uskonveli tarttui pylväsmiehen takinliepeeseen kiinni ja veti hänet alas, koska pelkäsi häneen putoavan ja loukkaantuvan.
Jotkut kuitenkin näkivät miehen kiipeävän teltanharjalle asti ja muuttuvan isoksi valkoiseksi linnuksi, joka lähti lentämään kohti taivasta.
Tästä merkillisestä tapauksesta kirjoitettiin myös lehdissä.

Pohjoisen sairaalaan tuotiin kymmenvuotias tyttö. Muutaman päivän päästä tyttö kuoli ja vietiin ruumishuoneelle kylmiöön.
Kun seuraavana päivänä mentiin tyttöä hakemaan ruumishuoneelta, hänet löydettiin oven edestä käpertyneenä kuoliaaksi paleltuneena.
Järkytys oli suuri, kun huomattiin tapahtuneen inhimillinen kauhea erehdys.
Tyttö oli ollut ns. valekuollut ruumishuoneelle vietäessä ja herännyt siellä ja yrittänyt ressukka pelastautua ulos, mutta ei ollut saanut raskasta isoa ovea auki.
Nyt ruumishuoneen ovelta kuuluu öisin epätoivoista lapsen itkua ja koputusta.

Ranuan Simojokivarressa talon isäntä meni talvi-iltana pihan perälle hakemaan polttopuita takkaan.
Liiterin takana hän huomasi oudon valokäytävän ulottuvan metsänreunaan ja puiden väliin asti.
Valokäytävän päästä hän kuuli selvästi pari kuukautta sitten kuolleen vaimonsa tutun äänen ja kehotuksen:
- Tule tänne valoa päin!

Piispa lasketteli veneellä Muonionjokea alas mahtavana kuin omistaisi koko maan ja taivaan.
Mutta antaapa olla, vene kaatui.
Piispalla ja hänen seuralaisella oli hätä paikka selvitä virran kuohuista kuivalle maalle.
Piispalle näkymätön henki opetti nöyryyttä, että tunturien kätköissä on suurempia voimia kuin tuomiokapitulin valta.

Kemiläinen mies oli jänismetsällä kaupungin takamaastossa marraskuun loppupäivänä.
Koira oli saanut käyntiin hyvän ja tasaisen ajon. Hän näki jäniksen loikkivan Saukkojängän laidassa koira perässä.
Sitten tapahtui jotakin hyvin outoa. Jänis muuttui miehen silmien alla suureksi ukkometsoksi ja nousi siiville ja katosi metsän taakse.
Koira pysähtyi ällistyneenä sille paikalle, josta jänis oli metsona noussut ilmaan.
Metsämies ei uskaltanut kummallisesta tapauksesta pitkään aikaan kertoa kenellekään, ettei hän tulisi leimatuksi hulluksi.
Mies tunnetaan luotettavana ja arvossa pidettynä kemiläisenä, joka ei puhu tyhjiä.

Elokuun aamuna Ranuantiellä rovaniemeläisen pariskunnan auton eteen ilmestyi pieni pyöreä mummo, joka kantoi pärekorissa linnunpoikasia.
Myöhemmin pariskunta kuuli lähistössä vanhassa maalaistalossa kesäisin asustaneen paljon pääskysiä.
Talossa hoidokkina ollut köyhä mummo oli juuri kuollut, ja hänen ainoita ystäviä olivat olleet pääskyset joita hän oli rakastanut yli kaiken.

Pellolainen kolmikymppinen nainen näki taivaalle ilmestyneen hänen kuusivuotiaan tyttärensä hymyilevät kasvot valoisien poutapilvien lomaan.
Hänen tyttärensä oli kuollut auto-onnettomuudessa joitakin kuukausia sitten.
Surusta murtunut äiti sai näyn jälkeen sisäisen varmuuden ja mielenrauhan, että hänen lapsellaan oli taivaassa hyvä olla.

Lappilainen rakennusalan insinööri oli tulossa henkilöautollaan Pellosta Rovaniemelle helmikuun iltana.
Raanujärven seutuvilla auton vasemmalle sivulle ilmestyi outo valolautanen, joka seurasi autoa useita kilometrejä.
Välillä ufo tuli niin lähelle autoa, että autoilija pystyi erottamaan selvästi lentävän lautasen sisällä istua kököttävän kaksi pikku-ukkoa.
Ne tuijottivat autoilijaa luonnottoman suurilla silmillään ja huiskauttivat kättä tervehdykseksi. Sen jälkeen outo valoufo katosi vauhdilla yläilmoihin.

Rovaniemen Rautiosaaressa säästyi saksalaissodan hävitykseltä suuri maalaistalo.
Saksalaiset olivat sytyttäneet useimmat kylän taloista palamaan heittämällä tai ampumalla niihin paloammuksia.
Myös säästyneeseen taloon oli ikkunan kautta heitetty pirttiin palopommi, joka ei kuitenkaan räjähtänyt ja sytyttänyt taloa tuleen.
Kylällä sitä pidettiin ihmeenä. Oikein miehissä mietittiin, että mikä säästi talon hävitykseltä. Talon isäntä oli vakaasti sitä mieltä, että talo säästyi tuholta siksi että siellä oli ennen sotia pidetty paljon lestadiolaisia seuroja.
Taloon oli kertynyt niin paljon pyhää henkeä, joka esti taloa syntymästä tuleen ja tuhoutumasta.

Joulupukki myyttisenä hahmona on yhä totta kuin enkelitkin.
Jouluna joulupukkeja suorastaan vilisee Lapin kylissä ja pitkin maailman raitteja.
Mutta missä asuu se oikea Joulupukki, joka voi yhtä hyvin näkyvällä ja näkymättömällä porolla pulkkineen hetkessä kiittää vaikka toiselle puolen maapalloa?
Tietysti Korvatunturilla.
Tämä oikea hyväntahtoinen ihmeellinen lahjojen tuoja voi ilmestyä aidosti ja todesti vain lapsille niin kuin enkelitkin.

Torniossa vanhassa puutalossa iltaa viettänyt lestadiolainen vanhempi pariskunta huomasi ihmeekseen pöydällä kynttilään ilmaantuvan itsestään liekin.
Muutama päivä myöhemmin perheen poika soitti toiselta paikkakunnalta ja kertoi ilosanomana tulleensa uskoon. Se oli tapahtunut juuri sinä iltana, jolloin kynttilä leimahti liekkiin.
Poika oli tuottanut vanhemmille paljon surua ja murhetta raikuli elämällään, jonka hän sanoi nyt parantuvan uskon avulla.

Lestadiolaisessa herätysliikkeessä syvyyden säännöstely suuri tabu ja kauhea synti.
Saarnamies syyllistää naisia järkyttävillä kuvauksilla, miten kuolinvuoteen äärelle ilmestyvät syntymättömät lapset syyttämään ja vaatimaan äitiä tilille:
- Miksi ette antaneet meidän syntyä?

Rovaniemeläinen autonasentaja oli appiukkonsa kanssa hakemassa joulukuusta Ranuantien varrelta.
Miehet katsoivat metsästä hyvän näköisen kuusen ja lähtivät kantamaan sitä autolle.
Vähän ennen tielle tuloa appiukko sai sydänkohtauksen. Vävypoikansa tukemana hänen onnistui raahautua autolle.
Ennen tajuttomaksi menoa miehen huomio kiintyi ympärillä oleviin puihin. Hän ihmetteli kahteen kertaan:
- Mitä varten puissa joka puolella istuu suuria valkoisia lintuja?
Vävypoika vakuutti, ettei hän näe ainuttakaan lintua.
Sen jälkeen appiukko meni tajuttomaksi. Vävypoika kuljetti miehen Lapin keskussairaalaan, jossa voitiin vain todeta hänet kuolleeksi.

Läänin sosiaalitarkastaja oli lomaretkellä Pomokairassa. Turvekammille ilmestyi outo lintu, joka kiersi kammin vastapäivään kolme kertaa ja käyttäytyi muutenkin erikoisesti.
- Lappilaisten lintujen hyvästä tunnistamisesta huolimatta en tuntenut sitä lintua.
Kun palasin kairasta kotiin, kuulin hyvän ystäväni tunnetun rovaniemeläisen kuolleen juuri sillä hetkellä kun outo lintu vieraili luonani.

Sonkalainen kahdeksanvuotias tyttö helmikuun pakkasaamuna yllättyi valkoisen joutsenen lentämisestä päänsä yli koulumatkalla.
Kun tyttö tuli koulusta kotiin, isä kertoi hänelle syntyneen pikkuveljen.
Tytön veli oli syntynyt juuri sillä hetkellä, jolloin tyttö näki sen joutsenen lentävän.

Rovaniemeläinen nainen oli keittiössä laittamassa ruokaa, kun ovelle ilmestyi hänen veljensä.
Sisko hämmästyi ja sanoi:
- Kuinka ne nyt jo päästivät sinut sairaalasta pois. Sinähän olit eilen vielä teholla sen vakavan autokolarin takia. Kävimme sinua katsomassakin, olit edelleen tajuton.
Enempää ei sisko ennättänyt sanoa, kun velipoika hävisi ja oli poissa.
Vajaan tunnin kuluttua sairaalasta soitettiin, että veljeni oli menehtynyt vammoihinsa.

Kirkkoherra oli ajamassa kapeaa Kutturan tietä helmikuun iltana, kun hänen autonsa valokeilan eteen ilmestyi yllättäen porotokka. Auton vauhti oli aika kova ja tietä reunustivat korkeat lumivallit.
Kirkkoherra hätääntyi, kun päälle ajoa ei näyttänyt voiva välttää millään.
Kun auto oli jo syöksymässä porojen päälle, siihen väliin ilmestyi iso parvi valkoisia riekkoja. He heittivät porot kevyesti yksitellen paksun lumivallin taakse pehmeään kinokseen pois tieltä.
Vasta tämän oudon kummallisen tapauksen jälkeen kirkkoherra uskoi suojelusenkeleiden olemassaoloon.

Utsjokelainen poromies oli unessa Ailigaksen suuressa poroerotuksessa.
Kesken erotuksen aidalle lensi parvi mustia korppeja, jotka nokkivat poroja.
Kaksi korppia istui myös kahden tutun lapinmiehen olkapäälle. Ne yrittivät nokkia miehiä, mutta miehet onnistuivat ajamaan korpit pakosalle.
Sen talven keväällä kuoli paljon poroja nälkään korppien nokittavaksi Paistunturin paliskunnassa. Myös kaksi poromiestä menehtyi onnettomuudessa.

Mies haravoi ja laittoi kuntoon äitinsä hautaa Rovaniemen neljännellä hautausmaalla.
Hän sanoi ääneen siinä haravoidessaan, että voi äiti. Anna joku merkki, että olet olemassa. Lennä vaikka lintuna tähän.
Mutta merkkiä ei kuulunut eikä näkynyt ja mies oli surullinen.
Seuraavana päivänä mies oli lähdössä kotipihaltaan polkupyörällä kaupungille, kun pyörän tangolle lensi varpunen. Se katsoi miestä suoraan silmiin ja lauloi kuin satakieli.
Mies ei hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut hänen äitinsä, joka linnun hahmossa kävi poikaansa tervehtimässä.

Rovaniemellä melkein papiksi lukeneen miehen elämä sortui ryyppyremmeihin ja lopulta sillan alle.
Koskikadun uittoremmiksi nimettyyn porukkaan oli vuosien varsilla sortunut monen sortin ammattimiestä ja koulun käyneitäkin.
Papin lisäksi uittoremmissä pyöri metsänhoitajia, insinöörejä, tohtoreita, toimittajia, opettajia, majureita, tukkijätkiä ja putkimiehiä.
Pappi oli pettynyt kirkkoon ja uskonnon sanomaan eikä edes sietänyt kuulla höpötyksiä suojeluenkeleiden olemassaolosta.
Myöhäissyksyn kylmänä yönä pappi heräsi veneen alla ja näki tokan kissoja kietoutuneen hänen ympärilleen. Kissat estivät lämmöllään häntä paleltumasta.
Sitten kissat yhtäkkiä hävisivät ja pappi kuuli äänen sanovan:
- Kun sinä pöhkö et usko ja siedä suojelusenkeleitä, minä lähetin kissat suojelemaan sinua.
Oudon tapauksen jälkeen pappi uskoi suojelusenkeleihin ja ryhdistäytyi ja aloitti uuden elämän.

Historian tiedon mukaan 1700-luvun alussa Kuusamon kirkkoherra Sakaris Corpusen matkasi Kittilään pitämään kesäkirkkoa kaksi viikkoa juhannuksen jälkeen.
Kittilässä eli silloin vielä kolme kuuluisaa ja väkevää noitaa. Noidat osallistuivat kirkonmenoihin ja istuivat etupenkissä.
Papilla menivät jauhot suuhun ja saarnaamisesta ei tahtonut tulla mitään. Pappi punehtui ja kauhtui noidille ja sanoi:
- Kun tulen seuraavana kesänä Kittilään kirkonmenoja toimittamaan, niin ette ole enää irvistelemässä ja ilkkumassa siinä Jumalan sanalle.
Kaikki kolme mahtavaa noitaa kuolivat salaperäisellä tavalla seuraavana talvena.

Syyspäivänä meitä oli usean pojan porukka kulkemassa lappalaisten vanhan kalmiston yli Kittilän Kelontekemänjärven rannalla.
Yksi pojista alkoi terävällä kepillä kaivella pehmeää hiekkaista maata, että tuleeko sieltä näkyviin vainajan luita.
Kyllä meille pojille tuli äkkilähtö, kun paikan puihin ilmestyi kuin tyhjästä yhtäkkiä iso parvi outoja mustia lintuja. Ne pitivät kaameaa meteliä.

Kittilässä Pöntsön Maijan mies makasi sängyssä sairaana.
Mökin ovi lennähti auki ja sisälle ilmestyi valohahmo, joka pysähtyi sängyn yläpuolelle ja meni sitten ulos.
Emäntä meni ikkunaan katsomaan ja näki fosforivaloa säteilevän jäniksen juoksevan vaaran rinnettä ylös ja häipyvän yön pimeyteen.
Seuraavana aamuna Maija mies kuoli.

Kommunistina ja toisaalta hartaana kristittynä tunnettu Lauri Lanjala toimi Kemijärven kirkkoherrana vuosina 1921-1953.
Hän piti tavattoman kauniita ja runollisia siunaussaarnoja.
Kirkkoherralla oli pappilan olohuoneessa piirongin päällä suuri krusifiksi ja toisella puolen isä Stalinin kuva.
Joku seurakuntalainen kysyi kerran kirkkoherralta, että kuinka nuo kuvat sopivat yhteen? Kirkkoherra osoitti Stalinia ja sanoi:
- Minä suuresti kunnioitan toveri Stalinia, mutta Kristusta minä suorastaan palvon.
Kirkkoherra osallistui myös vappumarsseihn ja katujen varsilta huudettiin:
- Siinä on kirkkoherra joukkoineen matkalla helvettiin!
Kirkkoherran nuori vaimo kuoli pian Kemijärvelle muuton jälkeen. Ainakin kymmenen vuoden ajan sisäkön piti kattaa ruokapöytään lautaset ja kahvikupit aina myös kuollutta vaimoa varten, sillä kirkkoherra uskoi vakaasti hänen olevan aterialla näkymättömästi läsnä.

Sallan Hautajärven kappelissa seurojen päätteeksi oli aina kahvitarjoilu.
Kun kaikki olivat lähteneet jäi Hilja-emäntä kappelin sivuhuoneeseen yksikseen tiskaamaan astioita ja siivoamaan jälkiä.
Kappelin Sali oli pantu jo pimeäksi. Astioiden tiskauksen ollessa lopuillaan hän havahtui siihen, kun kirkkosalista kuului ylimaallista laulua.
Hilja meni saliin ja näki enkelparven laulavan vanhan virsikirjan virttä 113. Enkelit hehkuivat niin kuin fosforivalo pimeässä.

Kolarin erämaahan sota-aikana kätkeytyneiden metsäkaartilaisten ja suojeluskuntalaisten välisissä kahinoissa sai useita venejärveläisiä miehiä surmansa.
Hengissä selvinneet toverit panivat yhden metsäkaartilaisen ruumiin umpisuolaan mädäntymisen estämiseksi ja kätkivät väliaikaiseen hautaan.
Sitten sodan loputtua vuonna 1945 he kaivoivat ruumiin ylös ja järjestivät toverilleen varsinaiset hautajaiset, jossa siunauspuheen piti Kemijärven kirkkoherra Lauri Lanjala. Kommunistina tunnettu pappi otti lähtökohdaksi Raamatun sanat:
- Ketulla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen pojalla ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi.
Sitten kirkkoherra aloitti puheensa sanoilla, että Kristus oli ensimmäinen metsäkaartilainen. Jeesus oli rauhanmies ja toisinajattelija ja siksi hänet tapettiin.
Suomalaiset sanomalehdet vaikenivat täysin erikoislaatuisesta siunaustilaisuuden selostamisesta. Kerrotaan että punaisia outoja lintuja parveili saattoväen ympärillä haudalla, kun sodan hulluuden uhria saatettiin viimeiseen lepoonsa.

Lapin sodassa toisen maailmansodan aikana kolmisentuhatta kaatunutta saksalaista sotilasta on haudattu Rovaniemen Norvajärven hautakappelin kellariin.
Saksalaiset ovat tuoneet kotimaansa vuoristosta ja istuttaneet hautapaikan maastoon järven rannalle myös edelweissin valkokukkia, jotka olivat saksalaisten alppijääkäreiden tunnuskukka.
Norvajärveläinen kesämökkiläinen poikkesi kesäiltana kappelille ja hautaristin juurelta varasti joitakin edelweissin alppikukkia ja istutti ne kesäpaikkaansa järven toiselle puolelle.
Aamulla mennessään katsomaan istuttamiaan taimia, hän ei hämmästyksekseen ei löytänyt kukista jälkeäkään. Kappelin näkymätön väki oli yön aikana hakenut kukkansa pois.

Metsähallituksen kasööri ennen sotia kuljetti palkkoja Lapin suurille savottakämpille.
Toisinaan hänellä oli suuria summia rahaa laukussa ja vaarana oli, että yksinäisillä pitkillä taipaleilla savotalta toiselle hänet ryöstetään.
Kerran hänet yritettiinkin ryöstää, mutta hän pelastui ihmeellisen suojelulinnun avulla.
Kasöörin ollessa Inarin kairassa elokuun iltana kävelemässä savotalle, hänen olkapäälle lensi kuukkeli. Hän ihmetteli linnun outoa käytöstä ja hätisteli sitä pois.
Lintu lensi muutaman metrin edessä ja aivan kuin houkutteli häntä syrjään metsäpolulta.
Kun kasööri oli linnun perässä kävellyt joitakin kymmeniä metrejä polulta sivuun, hän näki puun takaa polkua pitkin astelevan kaksi kulkumiestä. Hän kuuli miesten puhelevan:
- Kun se kasööri tulee vastaan, niin tapetaan se ja jaetaan rahat.

Sodankylän Vuojärvellä uittomiehet näkivät törmällä seisovan maalaistalon katolla aamuvarhaisella kävelevän valkoisiin vaatteisiin puetun miehen.
Miehet ihmettelivät näkyä.
Ennen kuin päivä oli illassa, uittomiehille kantautui tieto kuoleman vierailleen talossa aamulla siihen aikaan, kun he näkivät joelta päin sen näyn.

Rovaniemeläinen miesopettaja oli Norvajärvellä heinäkuun iltana lämmittämässä kesämökkinsä saunaa, kun tyynelle järvelle ilmestyi neljän metrin korkuinen vesipatsas.
Tuokion kuluttua vesipatsas muuttui valkeapukuiseksi mieheksi, joka kohosi ylös ja katosi sinitaivaalle.
Samana kesänä syysmyrskyssä järveen hukkui siinä paikassa verkkoja kokemassa ollut mies.

Eläissään leikkimielisenä ja huumorintajuisena tunnetun kallolaisen vanhan emännän haudalla saattoväki lauloi vainajan toivomuksesta laulun:
- Ei ole minulla markkoja taskussa, mutta siitä minä viis välitän.
Jotkut pitivät laulua Jumalan pilkkana. Erikoisesta viimeisen matkan laulutoivomuksesta huolimatta emäntä uskoi luonnonhenkiin ja rakasti lintuja.
Kun vainajan hautaa luotiin umpeen, paikalle lensi kuukkeli ja lauloi iloisesti.

Kuoksajärveläinen isäntä oli käynyt jouluostoksilla hevosella Tapionkylän kaupassa.
Paluumatkalla kotikylään hevonen kahlasi väkisin sivuun tieltä umpiseen lumeen ja pysähtyi. Isäntä ihmetteli, että sille tuli.
Sitten mies näki Kuoksajärveltä päin vastaan tulevan pitkän hautajaissaattueen hevosineen.
Kun se oli mennyt ohi, hevonen suostui tulemaan jälleen tielle ja jatkoi matkaa kotiin.
Pian joulun jälkeen Kuoksajärven kylässä kuoli nuori tyttö yllättäen.

Kuulun kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen hautajaisissa kesäkuussa 1981 näki taiteilijan ystävänä tunnettu lääninlääkäri Kittilän kirkossa Reidarin ilmestyvän leijailemaan arkun päälle juuri sillä hetkellä, kun pappi heitteli siunausmultia.
Aikakauslehdessä näystä kertonut selväjärkisenä tunnettu lääninlääkäri piti luonnollisena, että kuvataiteilija oli läsnä omissa hautajaisissa. Reidar näytti seuraavan hautajaisseremonioita hiukan hämmentyneenä ja huvittuneena.

Kemijärveläiselle maatilan isännälle ilmestyi ristiinnaulittu Kristus rankametsässä puukuorman päähän.
- Hän ei puhunut mitään. Hänen kasvoistaan säteili sanomaton lempeys ja koko ympäristö valaistui.
Isäntä kertoi näyn olleen harvinaisen selkeän ja todellisen.
Hänet tunnettiin kylällä pahapäisenä viinamiehenä ja räyhääjänä, jota pelättiin naapurikyliä myöten.
Näky muodostui isännälle käänteentekeväksi. Hän lopetti ryyppäämisen siihen paikkaan, hänestä tuli auttavainen ja säyseä harras uskovainen.

Pidetty lestadiolainen saarnamies Posti-Heikki eli Heikki Niilonpoika Unga hiihteli Käsivarren lappalaiskylästä toiseen viime vuosisadan loppupuolella seuramatkoilla.
Hän kantoi rintansa päällä aina nahkalaukkua, jossa säilytti Raamattua.
Posti-Heikki oli matkalla hiihtäen seuroihin, kun hänet yllätti kuolema. Hänet löydettiin ladulta kädet ristissä rinnalla ja raamattulaukku pääalusena hangella makaamassa.
Poromiehet ovat nähneet aivan viime vuosinakin Käsivarren tuntureilla hiihtävän kirkasta valoa säteilevän oudon miehen, jonka uskovat olevan Posti-Heikin matkalla seurojen pitoon.

Kemijärven Javarusputaan asutusalueella oli sotien jälkeen talo, jonka emäntä ja isäntä olivat hartaita lestadiolaisia uskovaisia.
Samanaikaisesti he uskoivat myös yhtä hartaasti kommunismiin.
Niinpä mökin seinällä olivat rinnatusten Laestadiuksen, Marxin ja Stalinin kuvat sulassa sovussa. Lisäksi emäntä uskoi vakaasti myös kummitusten olemassaoloon ja oli niitä nähnytkin aivan oikeasti.

Kittiläläiset uskovat vuosina 1829-1831 rakennetun kirkon säästyneen Lapin sodassa saksalaisten polttamiselta pyhän Laurentiuksen suojelushengen avulla.
Saksalaiset olivat syksyllä 1944 ampuneet useita paloammuksia kirkontorniin. Tornin ristit eivät fosforiosumista huolimatta kuitenkaan syttyneet tuleen ja niin kirkko jäi tuhoutumatta.
Vuonna 1258 Roomassa roviolla poltettua Laurentiusta pidetään tulipaloja estävänä suojeluspyhimyksenä.
Kittilän kirkkoon pyhä Laurentiuksen veistoskuva tuotiin veneellä saarnastuolin mukana Pohjois-Suomen vanhimmasta Keminmaan kivikirkosta vuonna 1851.

Kittilän Lainion kuuluisiin Iriadamant-yhteisön elämäntapaintiaaneihin vuoden 1993 alussa kävi tutustumassa myös luterilaisen kirkon pappi Toivo Kulpakko.
Pappi istui useita tunteja talvipakkasiltana leiritulilla ja seurasi intiaanien rituaalitansseja.
- Minulla alkoi palella käsiä, kun hongan päällä istuttiin. Silloin minulle annettiin tulen nuotiosta kuuma nyrkinkokoinen kävi käsien lämmittämiseksi.
Illan mittaan minulle selvisi, että minun uskottiin luovuttavan voimani siihen kiveen ja sen leviävän suojelevana vaikutuksena yhteisön yli.
Minulle ei selvinnyt, mihin he lopulta uskoivat. Mutta kun he kuin varjot tanssivat nuotioiden loimussa metsän sisällä kaamoksen pimeydessä, niin jotain mystistä tässä porukassa oli. Yliluonnollisten henkien läsnäoloon ne tuntuivat uskovan vankasti.
Myös sen huomasin, etteivät ne olleet kirkon kipeitä eivätkä papin vaivaisia.

Kristinuskon Suomen Lapin käännytystyön kehtona tunnettu Kemin maaseurakunnan vanha kivikirkko valmistui vuosina 1519-1521.
Seurakunnan kirkkoherroina vaikutti useita voimallisia hengenmiehiä kuten vuonna 1629 kuollut Nikolaus Rungius.
Hänen kerrotaan saarnassaan sanoneen:
- Jos minun sanani eivät ole tosia, ruumiini mätänee. Mutta jos ne ovat tosia, ruumiini säilyy siitä todistuksena.
Nyt lähes 400 vuotta myöhemmin Rungiuksen muumioitunut ruumis on yhä nähtävillä vanhan kirkon kuorissa lasiarkussa, ja kuolleesta papista on muodostunut Keminmaan tärkeä matkailunähtävyys.
Kesällä matkailija poikkesi myöhäisenä heinäkuun iltana tutustumaan kirkkoon. Mutta kirkko on ehditty sulkea eikä paikalla ollut enää ketään.
Matkailija kiersi kirkon ympäri ja kurkisteli jykevien kiviseinien pienistä ikkunoista sisään. Hän kuuli jonkun saarnaavan kirkossa.
Hetken kuluttua hän koki toisen ihmeen. Hän näki lasiarkussa makaavan muumion nousevan ylös ja kävelevän saarnapaikasta ”Pyhä Pietari ja taivaan valtakunnan avain” -maalauksen vierelle alttariseinän syvennykseen juttusille Pietarin kanssa.
Puheen aiheena oli lappalaisten pakko käännytystyö, ikivanhan kulttuurin ja shamaanirumpujen hävittäminen kristinuskon tieltä.

Kittilän Alakylän uuden kappelin seiniä hakkaamaan ilmaantunut mystinen palokärki aiheutti maanlaajuisen ja kansainvälisen kohun 1980-luvulla.
Raivokas palokärki hakkasi seiniin pään kokoisia reikiä ja vintin kurkihirttä poikki niin, että kappelin katto oli vaarassa romahtaa.
Rauhoitetun palokärjen tappamiseen seurakunta haki ympäristöministeriöstä erikoisluvan ja niin lintu ammuttiin.
Lintu pantiin muovipussiin ja pakastimeen toimitettavaksi yliopiston kokoelmiin.
Tapauksesta paisui radiossa, televisiossa ja lehdistössä tavaton kohu. Eteläläiset syyttivät lapin seurakuntaväkeä raakalaisiksi, jotka tappavat pieniä kilttejä lintuja.
Kirkkoherralle virtasi ympäri Eurooppaa satoja sähkeitä ja kirjeitä ja puhelinsoittoja palokärjen pelastamisen puolesta, vaikka lintu makasi jo pakastimessa.
Monet uskoivat palokärjen olleen Alakylän kappelin hautausmaan jonkun vainajan hengen, jolla oli jotakin hampaankolossa kirkkoa vastaan ja se halusi sen myös näyttää.

Pellolainen mies oli tulossa talvi-iltana naapurista kotiin, kun hän näki Lars Levi profeetan kävelevän tähtien ja revontulien seassa taivaankannella ja poimivan ihmisiä kuin puolukoita valtavan suureen ruumisarkkuun.
Vähitellen arkku täyttyi ihmisistä ja sitten se valopilvenä katosi korkeuksiin.
Näyn nähnyt mies tunnettiin lestadiolaisen Korpela-liikkeen vakaana uskovaisena, joka 1930-luvulla odotti muiden mukana Muodoslompolojärven jäällä monta päivää hartaasti kristalliarkkia heitä noutamaan taivaankotiin.

Muoniolainen tunnettu kirkkotaiteilija Alfred Selim Töyrä on maalannut vuonna 1937 kotikyläänsä Ylimuonion rukoushuoneeseen alttaritaulun, joka esittää kirkastettua Jeesusta Jordanin rannalla.
Toinen hänen maalauksensa vuodelta 1934 Antakaa lasten tulla minun tyköni on sijoitettu Muonion kirkkoon. Tässä kuvassa Jeesuksella on kaksi päätä.
Töyrä on tehnyt maalauksensa uninäkyjen mukaan ja kuvien uskotaan edustavan lestadiolaisen herätyksen keskeisintä pelastususkon näkemystä kirkastettuna.
Taiteilija on maalannut kuulun kuvan myös Lars Levin tunnetuimmasta opetuslapsesta ja saarnamiehestä Juhani Raattamasta, jolla on ylimaallinen ilme kasvoilla.

Alatorniolainen mies tapasi sanoa:
- En minä usko uskonnon enkä akkain höpötyksiin yliluonnollisista asioista.
Mies oli syyskuun iltana kävelemässä pitkin kylänraittia, kun häntä vastaan tuli naapuritalon vanhan isäntä piipunnysä hampaissa.
Hän tervehti isäntää. Saamassa hän muisti vanhan isännän kuolleen toistakymmentä vuotta sitten.
Tapaus muutti miehen käsitykset yliluonnollisiin asioihin perusteellisesti.

Kemiläisen perheen Emmi niminen kisaa jäi auton alle ja loukkaantui pahasti.
Perhe uhrasi kisaan hoitamiskuluihin tukun rahaa. Lopulta lääkäri määräsi sen lopetettavaksi.
Kisaan kuolema toi suuren surun niin kuin rakkaan perheenjäsenen menetys aiheuttaa.
Joitakin päiviä kisaan kuoleman jälkeen perheen tytär kuuli Emmin saapivan oven takana kuten se oli aina tehnyt pyrkiessään sisälle.
Tyttö avasi oven, mutta siellä ei näkynyt ketään. Tyttö pani oven kiinni ja sanoi ääneen:
- Voi Emmi rakas, ja taas hän kuuli oven takaa raapimista.

Kittilässä vaikutusvaltainen kihlakunnan tuomari kuoltuaan ilmestyi hämmentyneelle saattoväelle.
Hautauksen jälkeen saattoväen tultua surutaloon ilmestyi vainaja valkoisessa puvussa huoneeseen lakikirja kädessä ja alkoi lukea sitä kuuluvalla äänellä.
Tarjoilijat säikähtyneinä pudottivat tarjottimensa ja särkyneitä asioita lenteli pitkin lattiaa.
Saattoväki aloitti papin ja kanttorin johtamana kovaäänisen virrenveisuun, jolloin haamu katosi.
Kummallisesta tapauksesta on kerrottu sanomalehdissäkin.

Ranualainen kymmenvuotias poika meni lehmiä katsomaan laitumelle ja koki merkillisen ruumiista poistumisilmiön.
- Ihmeekseni näin itseni istumassa muutaman kymmenenmetrin päässä kivellä ja lehmiä märehti niityllä siinä lähellä syysauringossa.
Yhtäkkiä olin israelilaisessa pikkukylässä, jossa minun kerrottiin eläneen 2400-vuotta sitten. Lähdin kulkemaan kylänraittia ja se tuntui hyvin tutulta. Löysin talon, jossa oli asunut aikanaan.
Jonkun ajan kuluttua huomasin humauksessa tuleeni jälleen kotiniitylle ja katselevani kivellä istuvaa ruumistani, johon jollakin tavalla pääsin takaisin.
Nyt työelämästä eläkkeelle siirtynyt mies sanoi lapsuudessa sattuneesta tapauksesta uskaltaneensa kertoa vain harvoille, ettei olisi tullut leimatuksi hulluksi.

KARVASELÄN KÄMPÄLLÄ KUMMITTELEE

Kaksi rovaniemeläistä kaverusta oli kalaretkellä Ylä-Lapissa lähellä Norjan rajaa.
Miehet katsoivat kartalta yhden järven ja lähtivät kompassin avulla suunnistamaan paikalle. Aikamoisen matkan käveltyään ja pahan kurun ylitettyään he löysivät järven, jossa oli harvinaisen kaunis kallionniemeke.
Järven pinta suorastaan kihisi täynnä kalaparvia. Niinpä he kaivoivat virvelinsä esille ja ryhtyivät heittelemään veteen. Joka heitolla kala nappasi kiinni, mutta siimat menivät jostakin kummasta syystä aina saman tien poikki. Myös virvelikelat sekaantuivat merkillisellä tavalla.
Paikka oli kuin noiduttu.
Miehet eivät onnistuneet saamaan järvestä ylös kalan kalaa. Pois lähtiessään he huomasivat kallioniemekkäässä poronkalloja ja sarvia eriskummallisen ison kiven päällä. Siitä he arvasivat osuneen lappalaisten ikivanhalle kalaseidan uhripaikalle.
Miehet joutuivat palaamaan teltalle kalastusvälineensä menettäneinä ja tyhjin käsin. Seuraavana päivänä he päättivät käydä uudestaan samalla järvellä kokeilemassa, että onko tosi ettei se luovuta turistikalastajille sintin sinttiä.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta miehet eivät löytäneet koko järveä. Kalaseita oli tehnyt järven näkymättömäksi.

Rovaniemeläistä rehvakasta miesporukkaa Karvaselän kämpän kummitus piti hereillä koko yön. Nukkumisesta ei tullut mitään.
Kämppä tärisi ja heilui ilmassa. Ovi lensi auki ja tuhkat lattialle.
Kaminan takaa kuului kaamea naurun hörötystä. Karvainen lapinäijä ilmestyi pöydän viereen ja julisti jollekin:
- Nytpä meillä on vieraana tosi porukka. Net ovat niin persoja viinalle, että voimme juottaa niille vaikka poronkusta konjakkina eivätkä ne huomaa mitään.
Miehet olivat aamun valjettua hiljaisia poikia. Kummitukset olivat antaneet pienen opetuksen rehvastelijoille, jotka olivat illalla nauraneet ja ilkkuneet tyhjille aaveille.

Sodankyläläinen kolmen lapsen perhe poikkesi heinäkuun iltana Karvaselän kämpälle, jossa helsinkiläinen nuoripari keitteli kahvia.
Ilta kului rupatellessa myöhäiseksi ja niinpä perhe päätti yöpyä kämpässä. Samoin nuoripari jäi sinne yöksi.
Nukkumaan mennessä laskimme leikkiä kummituksista, joita kämpässä kerrottiin asustavan. Mutta ei me oltu koskaan uskottu mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin.
- Niin me pantiin maata ja lapset nukahtivat tuota pikaa. No, älä huoli kun ovi aukesi. Minä hyppäsin ritsiltä alas katsomaan, että tuliko joku. Mutta mitään ei näkynyt.
Meillä oli myös kissa mukana. Sekin huomasi jotakin outoa, kun karvat nousivat pystyyn ja se tärisi.

Yöpyin Karvaselän kämpällä palatessani poroerotuksesta.
Olin tehnyt poronkäristyksen ja aloitin syömisen, kun oveen koputettiin. Sanoin:
- Sisälle vaan, ei täällä tarvitse koputella.
Silloin ovi lennähti auki ja kynnyksellä seisoi outo mies isot poronsarvet päässä.
Se kuitenkin saman tien hävisi yön pimeyteen.
Söin poronkäristyksen loppuun kaikessa rauhassa.

Karvaselän kummituskämpässä saa syödä ja nukkua rauhassa, jos on korttipakka mukana ja lapinleuku.
Ristisotamieskortti on iskettävä leukulla läpi pöytään. Samalla on nostettava repusta pöydälle jotain syötävää kummitukselle evääksi.
Sen jälkeen voi rauhassa panna laverille maata eikä kukaan häiritse.
Aamulla herätessä voi huomata eväiden hävinneen, mutta kortti on ehjä ja leuku tallella.

Karvaselän autiotuvan kaminan lämmössä ja rätisevän tulen loimussa söimme makoisasti eväitämme ja panimme sitten maata, kaksi sirpakkaa etelän tyttöä.
Kun olimme vaipumassa uneen, niin johan alkoi tapahtua. Kappas vaan, kaminan vierelle ilmestyi kököttämään karvainen hyvännäköinen nuori poromies.
Houkuttelimme sen laverille siihen väliin, ja siitä tuli mukava ja mieliin painuva yö.

Saamelainen Jouni yöpyi kolmen miehen portukassa karvaselän kämpällä pyhäinpäivänä.
- Kun kämppä oli saatu lämpimäksi, kannoin rtisin alle aikamoisen läjän halkoja aamun varalle.
Yöllä kahden aikaan kaikki heräsimme kovaääniseen virrenveisuuseen. - Mä että täältä erkanen, sen katson voitokseni.
Aamulla joku miehistä huomasi ritsin alta halot kadonneeksi.

Poromies Niiles Antti Karvaselän kämpässä heräsi siihen, kun haassa ollut ovi aukeni ja joku tuli sisälle.
Joku liikkui ja touhusi kämpässä, mutta mitään ei näkynyt. Huohotus kuului selvästi. Sitten pöytä nousi ilmaan ja siinä olleet eväät lensivät pitkin lattioita.
Joku alkoi heitellä kirvestä seinään. Silloin minä suutuin, sieppasin kiväärin käteen ja karjaisin:
- Piru vie, jos ei täältä ylimääräinen väki häivy heti eikä viidentoista päivä, kuulaa alkaa lentää.
Sain sen jälkeen yön nukkua rauhassa.

Saamelainen poromies joutui Karvaselän kämpän lähellä karhun takaa-ajamaksi kesäkuun alussa.
- Olin kävelemässä polkua pitkin, kun karhu syöksyi minua kohti. Lähdin juoksemaan pakoon minkä kintuista lähti.
Se läähätti ja kita auki tuli päälle. Olin varma että se raatelee minut kuoliaaksi.
Sitten ällistyin perin juurin, kun karhu meni minun läpi ja hävisi.
Minulle ei tapahtunut mitään, mutta säikähdin kummituskarhua niin, että sydän hakkasi ja oli haljeta

Etelän seurakuntanuorten porukka tunturiretkellä päätti yöpyä kuuluisalla Karvaselän kummituskämpällä.
Kymmenkunta tyttöä ja poikaa hilpeällä mielellä asettuivat tupaan taloksi. Paistoivat kaminan päällä räiskäleitä ja hyräilivät iloisia hengellisiä lauluja.
Sitten nuoret kömpivät makuupusseihinsa lavereille nukkumaan. Kun he olivat pääsemässä uneen, silloin paikalle ilmaantui räyhähenkiä riehumaan.
Joku heitteli kiviä kämpän seinään. Ovi lensi auki.
Aivan kuin susi ulvoi kaameasti ja kaksipäinen sarvipää kurkisteli ikkunasta sisälle.
Kämpän pöydän ympärille ilmestyi karvainen korttisakki, jotka kiroilivat saatanaa ja perkelettä.
Joku rupesi heittelemään puukkoja hirsiseinään laverien yläpuolelle.
Tunnelma kämpässä kävi yhä pelottavammaksi ja kaameammaksi.
Joku nuorista hätäpäissään tempasi repusta esiin Raamatun ja huusi:
- Jeesuksen Kristuksen herran nimessä pahat henget häipykää!
Ihme tapahtui. Yhtäkkiä tupaan levisi hiljaisuus ja nuoret saivat loppuyön nukkua kaikessa rauhassa.

Rovaniemeläinen rakennusmestari Karvaselän kämpällä heräsi siihen, kun joku keskellä yötä hakkasi seinustalla halkoja.
Aivan sietämätön mäiske. Hikihatussa se niitä hakkasi, kuului kova puuskutus, mutta mitään ei näkynyt.
Oudon tapauksen jälkeen rakennusmestari kertoi olevansa pakko uskoa, että jotakin outoa näkymätöntä porukkaa kämpässä majailee ja touhuaa.

Kolme rovaniemeläistä malminetsijägeologia ajeli Pokasta Inariin syyskuun alussa.
Illan hämärtyessä miehet poikkesivat Karvaselän kämpälle katsomaan, näkyykö siellä kummituksia kun niin kerrotaan.
Miehet keittelivät kahvit ja pilaillen heittivät huulta:
- Näyttäkää nyt mitä temppuja osaatte, jos teitä täällä on.
Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt.
Sitten geologit ajelivat Inarin hotelliin ja menivät ravintolaan iltaa istumaan.
Jossakin vaiheessa yksi miehistä soitti aikaisemmin kylälle tulleelle työkaverille ja pyysi porukkaan mukaan ottamaan yhdet kaljat. Hän kuitenkin vastasi, ettei kannata enää lähteä liikkeelle koska on niin myöhä ja kapakkahan kohta suljetaan.
Soittaja vilkaisi kelloa ja sanoi illan olevan vielä nuoren. Kellohan on vasta kahdeksan.
Kaveri sanoi kellon näyttävän reilusti yli puoltayötä.
Geologi huomasi kellonsa pysähtyneen ja pyysi pöydässä istujia tarkistamaan kellonsa.
Kaikilla kolmella geologilla olivat kellot pysähtyneet tasan kahdeksalta eli silloin, kun he poikkesivat karvaselän kämpälle. Kummitus ilmaisi näin miehille olemassaolonsa.

Karvaselän kämpässä on tapahtunut ainakin kaksi miestappoa. Toinen tapetuista oli enontekiöläinen pororosvo, jonka kiukustuneet poromiehet kolkkasivat kirveellä ja paloittelivat kuin poronruhon.
Toinen uhreista on ollut postimies, jonka rosvot tappoivat puukolla ja ryöstivät postisäkin rahan toivossa.
Postimiehen on nähty ilmestyvän kämpän pöydän päälle lyyhistyneenä puukko hartioiden välissä. Mies yrittää huutaa apua, joka kuitenkin päättyy kuolin korahdukseen.
Kämpän laverin alta kuuluu rahojen kilahduksia, kun rosvot laskevat saalistaan.

Karvaselän autiokämpän kummitus on kekseliäs ja sillä on kyky esiintyä monessa muodossa ja hahmossa.
Tässä eri ihmisten tekemiä havaintoja kämpän kummituksesta:
- Joku heitteli kiviä kämpän seinään. Koputuksia.
- Viheltelevä huivipäinen aave vilahteli piisin takana.
- Aave maiskutteli, piereskeli, nieleskeli, joku itki ja nauroi kuin hullu.
- Kun se ei muuta keksinyt, se rupesi heittelemään puukkoja seinään ritsille pääni yläpuolelle.
- Heräsin siihen kun näkymättömät kädet kiskoivat henkiä jaloistani pois.
- Siihen oven suuhun ilmestyi karvainen lapinäijä, joka alkoi joikata niin että hirret tärisivät. Sitten se yhtäkkiä hävisi.
- Joku voihki ja huokaili ritsillä siinä vieressä kuin olisi synnyttänyt lasta.
- Yhtenä yönä heräsin siihen, kun äijä pani naista joka voihki ja huokaili äänekkäästi ja hoki: - Voi että on hyvää. Siinä ne ähelsivät, mutta mitään ei näkynyt.
- Ovi aukeni ja sisälle tuli poro, joka samassa muuttui kauniiksi vietteleväksi nuoreksi naiseksi. Mutta en minä uskaltanut koskea siihen, koska arvelin ettei se ole oikea nainen.
- Joku kierteli kämppää, kuulin selvästi askeleita. Kun menin katsomaan, vasta sataneessa lumessa ei näkynyt mitään jälkiä.
- Päätön mies leijui kämpän katonrajassa ja nauraa hohotti kaameasti.
- Joku hakkasi seinää kirveellä. Ovi tempaistiin auki. Olematon seinäkello raksutti ja mittasi aikaa.
- Outo otus sarvet päässä kurkisteli ikkunasta sisälle.

Kalabiologi oli kalastaja Veikko-Matin kanssa suorittamassa koekalastusta syyskuussa Repojoella ja päättivät yöpyä Karvaselän kämpällä.
- Veikko-Matti sanoi autiotuvassa kummittelevan, mutta minä nauroin hänen puheille.
Kun oli keitetty teetä ja syöty eväitä, panimme nukkumaan laverille.
Aamupuolella yötä heräsin kahden ison hauen tappeluun puukkojen kanssa pöydällä.

Ranuan Rahaselässä Tainijoen kämpässä oli joku hävittänyt tulisijan. Tein
asentopaikan ja tulet pihalle marraskuun iltana.
Yöllä heräsin siihen, kun mukana ollut koira haukkui hulluna kämppää. Sillä oli
karvat pystyssä ja se pelkäsi kovasti.
Minä nousin ja päätin mennä kämpän sisälle tutkimaan, että onko siellä joku.
Kompuroin säkkipimeässä ja tunnustelin käsillä paikkoja.
Sitten pumpulin pehmeä karvaläjä läimähti naamalle. Säikähdin mutta en lähtenyt
pakoon. Sain kaivettua taskusta tulitikut ja raapaisin valon.
Huomasin riippumassa olevan jäniksen raadon, jonka karvat olivat läimähtäneet
kasvoihini. Vaikka sillä kertaa tapahtuneelle löytyi luonnollinen selitys, minua jäi
kalvamaan tunne että kämpässä oli joku.
Panin merkille, ettei koira haukkunut sitä jäniksen raatoa, vaan jotain muuta.

Lokan tekojärven saaren autiokämpässä asustelee omituinen monitaitoinen
kummitus.
Syysiltana kalastajaporukka hiukan ryypiskeli ja rupesi pelaamaan korttia kämpän
pöydän ääressä. Yksi miehistä sanoi, eipä se kummitus osaa korttia pelata.
Eipä aikaakaan, kun seuraan tuli mukaan näkymätön pelaaja joka läiski kortteja
kuuluvasti pöytään.
Joku miehistä ilkkui, etpä osaa näyttäytyä.
Silloin kämppään pelmahti musta iso miehenroikale, joka sanoi: - Mitäpä pojat meinaa, jos minä vähän uitan teitä jääkylmässä järvessä.
Porukka kalpeni hiljaiseksi.

Inarinjärven saaren autiokämpässä yöpyjille ilmestyy aina sama öykkäri kummitus.
Se ei anna nukkua, vaan kolistelee ja herättelee väsyneitä yöpyjiä keskellä yötä. Kun siltä kysyy syytä siihen, niin se kertoo kämpän rakennetun hänen jalkojensa päälle.
- Niin kauan tässä on pakko pitää meteliä, että siirrätte kämpän toiseen paikkaan.
Mutta kukaan ei ole vaivautunut siirtämään kämppää ja niin rauhattomuus siellä jatkuu.

Sallalaisella miehellä syyskuun iltamyöhällä auto pysähtyi tielle ja vettä tuli kuin aisaa.
Tienvarressa oli autiotalo, josta mies etsi suojaa ja asettui yöksi.
Mies heräsi siihen, kun uunista lensi tuhkaa lattialle. Hän arveli sen johtuvan kovasta syystuulesta.
Hän jatkoi nukkumista, mutta siitä ei tullut mitään. Tuhkaa pölisi joka puolelle, vaikka ikkunat ja ovi olivat varmasti kiinni.
Miehen ihmetellessä ilmiötä, hän näki lattialle ilmestyvän varpuluudan lakaisemaan tuhkia kokoon. Lakaisijaa ei näkynyt, luuta liikkui itsestään.
Se oli miehelle liikaa. Hän paineli vesisateeseen tielle autoon istumaa ja odottamaan aamua ja apua paikalle.

Kittilän Raattaman Hätäsen talossa vuonna 1905 puolankalainen tinuri tappoi kolme ihmistä. Surmansa saivat talon poika, tytär ja emäntä.
Aikanaan verityö järkytti laajasti koko Lappia. Talo oli vuosia autiona ja sieltä kuultiin öisin hätähuutoja ja veren tippumista.
Rakennus siirrettiin Enontekiön kotiseutumuseoksi 1990-luvun alussa.

Kuivaniemen Oijärven koulun oppilasasuntolassa asusteli koputteleva kummitus syksyllä 1946.
Oijärven kummitus tuli laajemminkin tunnetuksi ja kuuluisaksi kohottua sanomalehtien palstoille ja otsikoihin.
Näkymättömän kummituksen koputtelua kävi ihmettelemässä satamäärin kyläläisiä ja kauempaakin tulleita uteliaita. Jopa poliisi todisti koulun tyttöjen asuntolassa esiintyvän selittämätöntä koputtelua.
Kummitus vastasi kysymykseen asuneensa rakennuksessa kahdeksan vuotta. Etupäässä se oli rauhallinen, mutta toisinaan tuli kovaääniseksi ja siirteli kolistellen koululaisten sänkyjä paikasta toiseen.
Koputtelevalle kummitukselle ei löydetty järkevää selitystä.

Koivun uittokämpälle osui joulukuun iltana metsätyönjohtaja ja päätti yöpyä siinä. Hän lämmitti kämpän ja keitteli teetä.
Hän pani pitkälleen ritsille ja oli nukahtamaisillaan, kun ovi lensi auki eikä ketään näkynyt. Mies kuuli jonkun sanovan:
- Nousepas ylös siitä, tänne on tulossa porukkaa.
Mies päätti jatkaa nukkumista, mutta aina kun hän oli pääsemäisillään uneen, ääni vaati häntä lähtemään.
Lopulta mies suuttui ja kirosi, että näytä mitä porukkaa täällä muka on. Minä en näe muita kuin itseni.
Silloin kämppä tulvahti täyteen mustia pikkuäijiä, joilla silmät hehkuivat kuin kekäleet ja sarvet sojottivat päässä.
Silloin työnjohtaja nappasi repun selkään ja lähti hiihtämään yönselkään.

Korkeamaanjoen varressa on Pihlajamatin heinäkämppä.
Juhannuksen jälkeen kolme koulupoikaa oli joella kalastamassa ja he poikkesivat kämpälle keittämään kahvit ja syömään eväitä.
Pojilla oli kamera mukana. Pojat ottivat onkivapaa kädessä toisistaan valokuvia kämpän edessä. Kaksi poikaa oli kerralla kuvassa ja yksi oli kameran takana kuvanottajana.
Pojat veivät filmirullan kehitettäväksi valokuvaliikkeeseen. Kun he menivät hakemaan valokuvia, huomasivat he ihmeekseen kuvien keskellä seisovan kolmannen oudon miehen karvalakki korvilla.

Kontojärvellä oli takavuosina koululaisten tukikohtana vanha savottakämppä.
Kämpällä yöpynyt opettaja heräsi ja näki istuvan ritsin reunalla oudon miehen ja voihkivan. Oikealla kädellä hän piteli kiinni vasemman käden olkapäästä, josta suihkusi verta lattialle.
Opettaja kuuli miehen sanovan:
- Sinä kortto löit minua puukolla, senkin saatanan väärinpelaaja.
Sitten näky katosi, oli jälleen täysin hiljaista. Uni ei vain tullut loppuyönä enää silmään.
Opettaja tutki kämpän historiaa, Paljastui että riitautuneen korttisakin yhteydessä kämpässä oli tapettu mies.

Ranualainen mies keitteli syyspimeällä tiheässä kuusikossa pontikkaa.
Siinä keittopuuhissa hän kuuli selvästi vuosia sitten kuolleen ryyppykaverin varoitusäänen:
- Varo sitä isoa kuusta!
No, mitä ihmettä, pontikankeittäjä aprikoi.
Kummittelemaanko ja pelottelemaanko se vanha kaveri on ryhtynyt.
Mies jatkoi puuhiaan, hän kuuli saman äänen uudestaan aivan vierestä. Sitten hän siirtyi tulenloimusta ja keittopaikasta vähän kauemmaksi ja yritti tutkia kuusikkoa minkä nyt pimeältä pystyi näkemään.
Samassa tuulenpuuska kaataa rojautti ison vanhan kuusen tulen ja pontikan keittovälineiden päälle.
Niin mies pelastui haudantakaisen vanhan ryyppykaverinsa varoituksen ansiosta.

Kittilän Kiistalan Katajaselän kämpällä ei monikaan yövy, jos ei ole aivan pakko.
Kämpässä yöpyjille ilmestyy valittava verinen mies pitkä lapinleuku selässä.
Kerran kun taas kuului voihkimista ja vintiltä kävelyä, kaksi kittiläistä erämiestä ryömi pienestä luukusta vintille tutkimaan onko siellä joku.
Välikaton turvekasasta löytyi miehen luuranko ja kylkiluiden välistä puukko.

Ranuan Rahaseljän autiokämpässä asuu pahansuopainen räyhähenki, joka ajaa erämiehiä kylmästi yönselkään.
Joulun jälkeen kämpälle osui tavallista pelkäämättömämpi poromies, joka ei tyhjiä henkiä säiky. Mies teki piisiin tulen ja söi eväitä ja pani ritsille maata.
Kun mies oli pääsemässä uneen, kummitus heitti kirveen hirsiseinään metrin päähän jaloista.
Mies ei tästä hätkähtänyt, vaan lausahti lakonisesti:
- Huonopa kirveenheittäjä näyt olevan. Heitä tarkemmin.
Hän käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Sitten mies heräsi hätkähtäen, kun kirves jysähti kovalla voimalla seinään kahvaa myöten niin lähelle päätä, että joitakin hiuksia meni poikki.
Silloin mies hyppäsi ylös ja karjaisi:
- Saatanan kummitus, mikä piru sinua riivaa, kun et anna tavalliselle kulkijalle yörauhaa.
Mies nakkasi repun olkapäille ja painui yönselkään pakkaseen. Tapauksen jälkeen poromies tunnusti kämpässä asuvan niin pahan räyhähengen, ettei siellä pysty yöpymään pirukaan.

Huttujärven seudulla oli savotta. Savottamies lähti maalikyliin. Hän oli hiihtämässä järven selän yli, kun kauempana näkyi joku hiihtävän häntä vastaan.
Mies kumartui korjaamaan suksensidettä jatkaakseen sitten hiihtämistä. Kun hän nosti silmänsä, edessä seisoi jättikokoinen musta miehenroikale.
Hän säikähti pahanpäiväisesti ja ehti ajatella, että miten tuon jättiläisen pystyisi kiertämään. Niinpä hän puikahti sen haarojen välistä läpi eteenpäin.
Vähän matkaa hiihtäessään hän vilkaisi taakse. Hämmästys oli suuri, kun oudosta jättiläismiehen roikaleesta ei näkynyt jälkeäkään.

Tervolan Vähäjoen Lintupirtti on toiminut aikanaan myös jääkärien etappipaikkana.
Rovaniemeläinen erämies osui kämpälle ja päätti yöpyä. Hän teki tulet piisiin ja alkoi syödä eväitä.
Sitten ovi aukeni ja joku kantoi pikkupuita piisin vierelle, vaikka siinä oli läjä puita jo ennestäänkin.
Hän kuuli kun aina vähän väliä näkymätön puunkantaja rojautti lattialle halkosylin.
Puunkantamisesta ei tullut loppua ja nukkumisesta ei tullut mitään. Mies hermostui ja sanoi kuivasti:
- Kanna perkele niitä puita vaikka tuomiopäivään asti, mutta minä lähen nyt.

Ranuan Simojärvellä toimi vuosikymmeniä pitkä postireitti.
Postinkantaja poikkesi huonolla kelillä ja pyryllä järven rannan autiokämppään levähtämään.
Ritsillä maatessa hän kuuli, kun joku hiihti pihalle ja pani sukset seinää vasten.
Ovi aukeni ja outo mies kysyi, että vieläkö tänne sopii. Postimies vastasi, kyllä vain tänne mahtuu ja käänsi kasvot seinään päin.
Kun hän hetken päästä kääntyi ja katsoi ympärille, outoa kulkijaa ei näkynyt missään. Pöydälle oli ilmaantunut paperilappu, jossa luki:
- Olit väärä mies, jota etsin.

Meltausjoen Saittasuvannon kämpällä asui pahapäinen kummitus. Kämpällä oli takavuosina tapettu hankalana tunnettu mies.
Tavallinen kummitus sammutti piisistä tulet ja heitteli tuhkat pitkin lattiaa. Tai sitten se keksi jotakin muuta, rissasi ja möykkäsi niin että pakko sieltä oli lähteä yönselkään hiihtämään toiselle kämpälle.
Kuoksajärveläinen poromies osui tammikuun iltana kämpälle ja päätti yöpyä siellä. Mies heräsi yöllä kylmänväreisiin ja näki, kun piisin vieressä istua kökötti haamu ja sammutteli tulta.
Poromies nousi istumaan ritsin reunalle ja sanoi:
- Kuulehan haamu, eihän meidän välillä pitäisi olla mitään? En ole mitään pahaa tehnyt sinulle. Anna minun nukkua rauhassa, ettei tarvitse lähteä yönselkään pakkasessa hiihtämään muualle. Äläkä sammuttele tuota piisin tulta, että tarkenen.
Sitten mies pani piisiin uudelleen tulen ja kellistyi ritsille maata. Hän sai nukkua makeasti aamuun asti ilman häiriötä.
Muille poromies kertoi: - Kyllä kummituksenkin kanssa voi neuvotella ja sopia kämpässä yöpymisestä.

Pasmajärvellä oli savusauna, jossa nähtiin talon vanhaisännän käyvän kylpemässä vuosia kuolemansa jälkeen.
Savusauna oli käytössä ainoastaan kesäisin. Talvella se seisoi järven rannalla kylmillään.
Talvella talonväki ja lähinaapurit näkivät vanhanisännän kävelevän lauantaisin savusaunalle ja katoavan sisälle.
Savusaunasta kuului selvästi vastanläiske. Mutta kun ovi avattiin, sauna oli kylmänä eikä siellä ollut ketään.
Vanhaisäntä oli eläissään innokas vastakäyttäjä ja kova löylymies, ja tykkäsi saunomisesta yli kaiken.

Isäukko ei uskonut kummituksiin. Hän kehui nukkuneensa kummitustaloissa eikä koskaan nähnyt ja kuullut mitään.
Sitten hänen hyvä metsästyskaverinsa yllättäen kuoli. Tapauksen jälkeen isäukko meni Olkkajärven yhteismajalle samaan porukkaan kuuluvan kaverin kanssa marraskuun lopussa.
He viettivät iltaa piisitulen loisteessa. Ulkona illan mittaan sateli runsaasti uutta lunta. Ennen maata menoa he kuulivat ulko-oven käyvän. Eteisessä joku kopisteli lunta kengistään.
Mutta ketään ei tullut sisälle. He ihmettelivät ja tutkivat eteisen ja ulkoportaat, mutta mitään jälkiä ei näkynyt vasta sataneessa lumessa.
Tämän jälkeen isäukko sanoi olevansa pakko uskoa tapauksiin, joille ei löydy järjellistä selitystä.

Yövyimme alkukesästä Inarinjärven Punaisentuvan autiokämpällä. Nukuimme hyvin. Aamulla tavaroita kasatessamme jätin tulitikkurasian piisin reunalle seuraavalle tulijalle, kun tikut olivat lopussa.
Aloin siivota kämppää. Kuulin kun ovi kävi. Ajattelin että isäntä tuli hakemaan lisää tavaroita, joita se oli kantanut veneeseen. Mutta kun katsoin ympärille ei hän tullutkaan.
Sitten isäntä tuli ja kysyi, muistitko sinä jättää niitä tulitikkuja. Minä sanoin:
- Tuohon piisin reunalle minä sen rasian äsken panin.
Kyllä minä hämmästyin, kun sitä rasiaa ei siinä enää ollutkaan.

Simolainen poromies oli Viantietä palaamassa syysiltana kirkonkylälle. Häntä vastaan tuli outo mies poronsarvet päässä. Se meni ohi eikä puhunut mitään.
Myöhemmin hän kuuli, että tienvarren savottakämpällä oli samana iltana yllättäen kuollut kulkujätkä.

Taipaleenkylässä kesäseurojen päädyttyä jäivät Saara ja Martta siivoamaan seuratalon pirttiä.
Lähellä puolta yötä he pääsivät lähtemään kotiin ja olivat ylittämässä Myllypuroa, kun näkivät sen varrella oudon ison kuokkamiehen.
Naiset yrittivät kiinnittää huomiota ja saada miehen reagoimaan, mutta se vain kuokki maata valtavan isolla kuokalla katsomaan ympärilleen.
Seuraavana aamuna Martta lähti käymään kaupassa ja tarkisti auringon valossa paikan. Siinä ei näkynyt minkäänlaisia kuokkimisen jälkiä. Ei edes heinän heinää oltu paikassa katkaistu.

Kittilän kairassa jäi joitakin yksinäisiä miehiä viettämään joulua savottakämpälle.
Joulupäivänä aikansa kuluksi jätkät pelasivat korttia. Toiselta kämpältä oli paikalle hiihtänyt outo mies, jota läsnäolijat eivät tunteneet.
Vieras mies pyysi saada liittyä mukaan kortinpeluuseen. Jätkät suostuivat siihen.
Aikansa pelin jatkuttua, joltakin putosi kortti pöydän alle. Hän kumartui sitä nostamaan ja huomasi vieraalla miehellä hevosen karvaiset jalat ja kaviot.
Toiset ihmettelivät korttia lattialta nostaneen jätkän valjua naamaa, mikä sille tuli kun se aivan tärisi.

Oikaraisessa Ollosen autiotalon kohdalla rahtia vetäneet hevoset pysähtyivät aina kuin seinään.
Hevoset korskuivat ja nousivat pystyyn eivätkä suostuneet jatkamaan matkaa. Ne selvästi näkivät ja pelkäsivät jotakin.
Vasta ajajan otettua hevosta päästä kiinni ja talutettua paikan ohi, pääsi matkaa jatkamaan eteenpäin.

Koillis-Lapin tunnetuin kummitus Huttu-Ukko näyttäytyy milloin missäkin ja takertuu asioihin ja pelästyttää ihmisiä.
Yhtenä lumisena talvena Pyhätunturin TV- ja radiomasto romahti kasaan. Monet uskoivat Huttu-Ukon tehneen sen.
Poromies oli herännyt yöllä ja kuullut pirtistä puhetta, jossa outo mies kertoi toiselle kuulleensa, että Huttu-Ukko oli suivaantunut huonoihin televisio-ohjelmiin ja kaatanut teräksisen TV-maston nurin. Poromies meni kamarista pirttiin ottamaan selvää, keitä siellä pirtissä oli. Mutta ei siellä ollut ketään.
Pelkosenniemeläinen vanhaemäntä kertoi:
- Se Huttu-Ukko on äreä äijä, se tekee kylissä sekä hyvää että pahaa. Sen kanssa kyllä jää toiseksi, jos sen suututtaa.

Sodankyläläinen mies oli Sattasvaaran kairassa kalastelemassa syyskuussa. Hänet yllätti hämärä ja hän päätti yöpyä laavulla.
Mies rakensi kuusenhavuista asentopaikan ja kaatoi pari honkaa tulentekotarpeiksi. Hän pani maata ja heräsi siihen, kun joku sanoi:
- Siirry siitä pois, vanhus panee maata.
Hän vähän ihmetteli ääntä, mutta jatkoi nukkumista. Hetken päästä sama ääni hoputti: - Nyt on kiire, vanhus ei enää odota.
Mies nousi ja rupesi tutkimaan ympäristöä. Kun hän oli kävellyt asentopaikalta muutamia kymmeniä metrejä sivuun, tuulenpuuska kaataa rojautti vanhan suuren petäjän makuupaikan päälle.

Kummitukset seuraavat aikaansa.
Rovaniemeläisen koulun tietokoneeseen oli kätkeytynyt outo olio, joka näyttäytyi yllättäen kesken opetusharjoittelun.
Näyttöruudulle ilmestyi vanha äijänköriläs, ruma kuin kauhistus.
Toisella kerralla se tekeytyi komeaksi nuoreksi mieheksi ja yritti vikitellä koulun tyttöjä.

Rovaniemen Marrasjärven kairan kalakämpässä patokoskelainen mies heräsi yöllä ja näki vuosia sitten kuolleen tutun erakon istua kököttävän piisin ääressä ja kohentelevan hiillosta.
Mies kysyi erakolta, miksi se yhä liikkuu maan päällä ja asustelee kalakämpässä. Eikö siellä toisella puolen ole paremmat kalavedet?
Erakkohaamu vastasi:
- Siellä maan alla oli pimeää ja ylhäällä vastaavasti tylsää.
Maan päällä on sittenkin kaikista parasta. Varsinkin aurinkoisia kesäaamuja ei voita mikään, soutaa verkoille.
Minä karkasin sieltä takaisin maan päälle.

Tervolan Korkiamaanjoen autiokämpän kautta oli aikoinaan kulkenut Kemistä Rovaniemelle pirtureitti. Nyt kämppä oli pahasti ränsistynyt ja hajalla.
Tervolalainen mies teki kämpän pihalle tulet ja otti irtonaisen oven, jonka päälle pani maata.
- Eipä aikaakaan, kun joku räyhähenki tempasi oven ilmaan ja minä pudota jysähdin maahan.
Myönnettävä on, että en yrittänyt jatkaa nukkumista oven päällä enää.

Tervolan Lintupirtillä saunan edessä on avokota. Se on toiminut aikoinaan pyykinpesupaikkana.
Koivulainen mies poikkesi elokuun iltana kämpälle ja näki naisen touhuavan avokodan pyykkipadan äärellä.
- Kun lähestyin naista, se hävisi. Sitten kuulin saunasta vastanläiskettä.
Vetäisin oven auki ja suu loksahti auki, kun näin lauteella istuvan alastomia naisia ja niiden välissä saksalaisia sotilaita kiväärit pystyssä haarojen välissä.

Rovaniemen neljännellä hautausmaalla helmikuun pakkasessa toikkaroi päissään puliukkoremmi.
Jossakin vaiheessa yksi miehistä oli pudonnut avonaiseen hautaan eikä päässyt omin voimin sieltä pois. Hän huusi apua hädissään:
- Auttakaa, minä palellun tänne!
Miehiä kömpi haudan reunalle ihmettelemään tapausta. Yksi miehistä nuhteli:
- Ei kumma jos paleltaa. Miksi sinä olet potkinut peitteet päältä.

Rovaniemeläinen opettaja oli Kittilän Molkojärven savotalla hartsuherran apulaisena poikasena.
- Kaupan hoitaja lähti kotiin, minä jäin viikonlopuksi yksin kämpälle. Yöllä heräsin ja kuulin, kun kaupanvaraston lautaseinästä kiskottiin nauloja ja lautoja irti.
Vedin housut jalkaan ja juoksin ulos katsomaan, että nyt joku yrittää murtautua kauppaan. Kiersin varaston, mutta en nähnyt mitään. Metsä vain humisi ympärillä hiljaisuutta.
Menin sisälle ja taas kuului sama ääni. Kyllä minä poikariepu pelkäsin sitä omituista kummitusta ja valvoin koko yön.

Savukosken Sallan korpimailla synkän metsän kätköissä on Murhahaaran autiokämppä. Sen vieraskirjaan oli joku väsynyt kulkija kirjoittanut monta sivua vakavia varoituksia seuraaville kulkijoille:
- Älkää hyvät ihmiset majoittuko tähän kämppään, sillä joka yö pimeimpään aikaa teidät herättää murhanhimoinen kauhea kummitus.
Seuraava yöpyjä ei säikähtänyt viestiä. Hän nukkui kämpässä makeasti yön yli kaikessa rauhassa ja raapusti viestin:
- Seuraavan kerran kun osut kämpälle, lopeta hyvä mies ryyppääminen. Kännipäissään sitä näkee kaikennäköisiä pikku-ukkoja.

Rovaniemen maalaiskunnan Misissä oli saksalaisilla sota-aikana tukikohta ja suuri ammusvarasto.
Saksalaiset pitivät kylässä myös venäläistä sotavankileiriä, jossa oli satoja miehiä.
Eräänä yönä onnistui puolikymmentä sotavankia karata. Näistä kolme saksalaiset saivat kiinni verikoirien avulla lähellä Kemijärveä ja toivat takaisin, ja hirttivät leirin portinpieleen pelokkeeksi muille vangeille.
Hirtetyt riippuivat päiviä kahden ison männyn väliin kiinnitetyssä hirsipuussa.
Jänisjahdissa ollut rovaniemeläinen erämies kulki koirineen paikan ohi syysillan hämärässä 1980-luvulla. Tietämättä sota-ajan traagisista tapauksista mitään, hän näki ihmeekseen kolmen oudon miehen riippuvan hirsipuussa pitkäksi venyvine kauloineen.
Myös ajokoirat havaitsivat näyn ja alkoivat peloissaan vimmatusti haukkua.

Kaksi sodankyläläistä miestä oli hiihtämässä Raudanjokivarressa vanhan autiotalon ohitse.
He näkivät ihmeekseen talon ikkunoista loistavaa valoa.
Kun he hiihtivät lähemmäksi joentörmällä seisovaa taloa, he huomasivat oudon miehen avannolla koukkivan vettä sankoon. Miehellä ei ollut toista kättä.
Miehet arvelivat jonkun kulkijan majoittuneen taloon. Mutta kun he tulivat talon pihalle, mies ja valo hävisivät ja vasta sataneessa lumessa ei näkynyt mitään jälkiä.

LUONNONHENKIEN LAPPI

Lapissa on luonnonhenkiä, jotka voivat tehdä jonkin kohteen niin halutessaan näkymättömäksi.
Näin kävi kahdella rovaniemeläiselle miehelle. He olivat helmikuussa hiihtämässä lomailemaan Pomokairan kämpälle.
Miehet olivat käyneet kämpällä kymmeniä kertoja ja maasto oli heille hyvin tuttu.
Jostakin syystä he eivät löytäneet kämppää millään ja niin miehet joutuivat pimeän tullen yöpymään tulilla.
Seuraavana päivänä miehet löysivät kämpän ja huomasivat hiihtäneensä edellisenä päivänä metrin päästä kämpän nurkasta ohi näkemättä sitä.

Rovaniemeläinen erämies halusi maallisen jäännöksensä poltettavaksi j tuhkan levitettäväksi Ounasjoen ja Raanujärven välille Mäntykivalon kairaan, aarniometsän siimekseen.
- Siellä se nyt humisee tuulessa rakastamansa erämaan sylissä.
Toisinaan se polulla näyttäytyy kaverilleen porona tai jäniksenä tai nousee männyn latvaan metsona.
Monesti hänen eräkaverinsa on nähnyt kasvot myös Mäntykivalon ylitse purjehtivassa valopilvessä.
Siellä se onnellisena samoilee erämaan kätköissä.

Lapin tunturikeskuksissa tunnetaan tapauksia, joissa turistit ovat toivottomasti rakastuneet haamuihin.
Ylläksen nousujen ja laskujen kausi alkoi kolmen hiihtäjänaisen vierailusta tunturilla talvella 1933. Yksi naisista näki Ylläksen tunturirinteessä laskettelevan oudon lapinpukuisen komean miehen, joka silmien edessä hävisi.
Nainen ihastui ja rakastui tulisesti salaperäiseen laskettelijaan.
Hän palasi joka ainut kevät kuolemaansa saakka hiihtelemään Ylläksen rinteille nähdäkseen edes vilaukselta rakkausunelmiensa kohteen. Eikä hänen tarvinnut pettyä.

Kemijärven tapionniemeläinen erämies oli linnustamassa Pyhätunturin maastossa lokakuun alkupäivinä.
Pimeän yllätettyä hän päätti yöpyä poromiesten autiokämpässä, joka oli reitin varrella. Hän lämmitti kämpän, keitteli kahvit ja syötyään eväitä pani sitten nukkumaan.
Jonkin aikaa nukuttuaan hän heräsi kylmään. Kaminasta oli tuli sammumaisillaan.
Hän ei kuitenkaan ennättänyt nousta ritsiltä laittamaan kaminaan lisää puuta kun ihmeekseen huomasi nurkasta ilmaantuvan pikkumiehen kohentamaan hiipuvaa tulta ja lisäämään puita.
Hän kuuli oudon pikkumiehen mutisevan:
- Kas kun olin unohtaa lisätä kaminaan puita.
Sitten pikkumies hävisi. Erämies jatkoi nukkumaan lämpimässä kämpässä makeasti aamuun asti.

Rovaniemelle 1990-luvun alussa valmistuneen Arktisen keskuksen Ounasjoen törmällä ovat ottaneet ikivanhat esi-isien henget ilomielin asuinsijakseen.
Näyttelyssä on tuhansien vuosien takaisia pyyntikulttuurin ja luonnonuskonnon shamanismin rituaaliesineistöä ja noitarumpuja.
Arktisen keskuksen käytävillä voi öisin kuulla aikamoisen suhinan ja menon, kun alkuperäiskansojen olennot ja henget ovat joukolla liikkeellä ja noitarumpujen päristessä laulavat villisti ja haikeasti unelmistaan ja kaipuustaan.
Keskuksen katossa pyrähtelee ja räkättää iloisesti 75 suuruinen valkoinen riekkoparvi.

Alatorniolla asusteli hiljainen Rajala niminen mies, joka oli kova kalamies. Kyläläiset panivat merkille, että kalat jostakin syystä menivät hänen pyydykseen. Mies ei kuitenkaan koskaan kehunut kalaonneaan.
Kerran Torniojoelle meni sitten vetämään lohisiimaa Sandström. Pitkän päivän soudettuaan vihdoin uistimeen nappasi kiinni iso kala.
Hän väsytti pitkään lohta, san sen veneeseen ja ryhtyi kapulalla kolkkaamaan.
Silloin tapahtui jotakin kummallista. Kala katsoa napotti miestä silmiin ja kysyi: - Oletko sie Rajala?
Mies hämmästyi ja vastasi: - En, minä olen Sandström.
Kala sanoi, jaaha ja samassa hyppäsi veneestä yli laidan ja meni menojaan.

Kemiläinen vanhojen huonekalujen ja esineitten keräilijä oli juomassa asunnossaan iltateetä. Oveen koputettiin. Mies meni avaamaan ja hämmästyi, kun oven takana oli vanha merimatkakirstu eikä ketään ihmistä näkynyt.
Hämmästys oli vielä suurempi, kun hän kuuli kirstun sisältä äänen: - Tässä minä olen maailman ympärysmatkalta tulossa, anna minulle yösija.
Kirstun lähempi tutkiminen osoitti sen yli kahden vuosisadan ikäiseksi.

Ylläksellä hiihtolomalla lähdin kevätaamuna kiertämään latulenkin.
Aamu oli lumoavan kaunis. Aurinko nousi tunturin takaa ja ilma oli täysin tyyni. Pakkasta vajaa kymmenen astetta.
Nautin täysin siemauksin hiljakseen hiihtämisestä. Olin yksin, ketään ei näkynyt ladulla. Siinä hiihdellessä sanoin puoliääneen: - Jos täällä on luonnonhenkiä, ilmaiskaa jotenkin itsenne.
Samassa isoista kuusista paksut tykkylumet humahtivat rytinällä alas. Koko metsä kohahti.

Ranuan Kellolammen kämpällä saukkojärveläinen perhe oli heinänteossa.
Heinäväki tuli päivän töistä illansuussa kämpälle ja rupesi laittamaan ruokaa.
Kesken kaiken kämppään ilmaantui kirkas pallo, joka pomppi ja pyöri lattialla ja häipyi ovesta ulos.
Ihmisiin pallo ei koskenut, vaikka pomppi aivan jalkojen juuressa.
Perheen isä uskoi oudon pallon olevan ukkosen pallosalaman. Hän meni ulos, mutta taivas oli täysin pilvetön eikä ukonilmaa ollut näköpiirissä.
Seuraavana päivänä perheen tyttö putosi suoniityllä hetteeseen ja oli vähällä hukkua, mutta pelastui kun paikalle ilmaantui se outo kirkas pallo, joka kiskoi tytön ylös pinteestä.

Neljä tyttöä oli heinäkuun hellepäivänä uimassa Kangosjärvessä.
Yksi tytöistä ui huomaamatta rannasta niin kauaksi, ettei jaksanut uida takaisin vaan painui pinnan alle.
Puolitajuttomana tyttö kuitenkin onnistui jollakin konstilla uimaan rantaan.
Tyttö kertoi häneen tarttuneen oudon olennon, joka työnsi hänet järven pohjasta ylös veden pinnalle ja raahasi rantaan.

Rovaniemeläisiä nuoria poikia oli Raanujärven itäpuolella kalastelemassa.
Takaisin palatessaan pojat löysivät puusta oravanpesän ja tiputtivat alas ja särkivät sen. Kaksi pientä poikasta kuoli.
Sen jälkeen pojat kuulivat ympäri metsää kiertävän valittavan äänen:
- Voi pojat, voi pojat, mitä teitte! Mitä pahaa me olemme teille tehneet?
Sanat kiersivät ympäri poikia useita kertoja, mutta mitään ei näkynyt.
Pojat säikähtivät ja tulivat katumapäälle, mitä oli tullut tehtyä viattomille oraville.

Kittilän Tiurajärven rannalla on raittiusliitolla lomapaikkana vanha tukkikämppä, Tiurahovi.
Tukkikämpällä toimi vuosia huolehtivainen ja tunnollinen talonmies Otto. Joitakin vuosia sitten se kuoli.
Monien lomailijoiden yllätykseksi Otto majailee yhä kämpällä ja huolehtii suojateistaan.
Kaksi rovaniemeläistä ammattiyhdistysnaista oli ensimmäistä kertaa lomailemassa Tiurahovissa. He heräsivät yöllä siihen, että kämppä valaistui ja makuulaverilta toiselle kulki outo mies, joka peitteli vilteillä nukkuvia.
Näky ei ollut yhtään pelottava vaan jotenkin liikuttava.
Naiset kertoivat oudosta näystä kämpässä aikaisemmin käyneille ja kuvasivat miehen ulkonäköä. He tunnistivat sen heti Otoksi.

Maankuulun Ounasvaaran Isorakan kuntoladulla on hyväntahtoinen perässähiihtäjä, joka seurailee rovaniemeläisten luonnossa samoilemista ja tarvittaessa myös auttaa heitä.
Paikkakunnalla vuosia asunut naisopettaja ja ahkera Ounasvaaran luontopolulla kuntoilija pitää itsestään selvänä, että siellä on joku perässähiihtäjä joka auttaa ja antaa hyvää mieltä vaaralla liikkujille.
- Olen usein kuullut takana suksien ja sauvojen suihketta ja kääntynyt katsomaan, että onko siellä joku pyrkimässä ohitse. Mutta ei siellä ketään ole näkynyt.
Joillekin tämä vaaralla asuva luonnonhenki on tullut niin tutuksi kaveriksi, että hiihtämisen sivussa sille saatetaan kertoa päivän sattumuksia ja murheita.
Varsin tuttuja ovat vaaralla hiihtäjät, joiden kuullaan juttelevan vilkkaasti jollekin vaikka näkyvissä on vain yksi hiihtäjä ladulla.

Inarin Solojärvellä äiti oli mennyt järven toiselle puolelle leikkaamaan kenkäheinää. Olin toista kymmenen vuoden ikäinen pojan koltiainen.
Naapurin poromies katsoi kiikarilla järvelle ja sanoi, että nyt se äitis on tulossa. Mutta sillä on mukana paljon outoa väkeä.
Se antoi minulle kiikarin, että mitä siellä järvellä näkyy.
Minä katsoin ja näin äidin veneessä istuvan monenlaista pikkuväkeä, osalla siivet selässä ja toisilla oli joka puolella lautasen kokoisia silmiä.
Kun äiti tuli poromies kysyi, että mitä väkeä sinulla oli vene täynnä. Äiti vastasi:
- Net oli toisen puolen järven hyviä luonnonhenkiä, jotka tahtoivat saatella minua.
Sitten ei tapauksesta kukaan puhunut sen enempää.

Lapin yliopistosta opettajaksi valmistunut kemijärveläinen nainen kertoi opiskeluaikana 1980-luvun puolivälissä kokeneensa merkillisen ruumiista irtaantumisen.
- Asuin vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heräsin yöllä ja huomasin katselevani vuoteessa makaavaa ruumistani katon rajasta.
Yritin palata takaisin ruumiiseeni, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Säikähdin tilannetta ja leijuin sähkökoskettimen luo sytyttääkseni valon huoneeseen.
Mutta kun yritin painaa sähkökosketinta, se vain särisi ja kipinöi. Lopulta sitten onnistuin sytyttämään valon ja palaamaan takaisin ruumiiseeni.
Ennen tätä outoa tapausta en uskonut mihinkään yliluonnolliseen ilmiöön.

Eräänä talvi-iltana televisiossa selostettiin uutisten lopuksi huomisen sääkarttaa.
Meteorologi viittilöi, että koko maassa pohjoisen puoleista tuulta. Pilvistä tai melkein pilvistä.
Mutta Lapissa selkeämpää, aurinkoista kevätsäätä. Luistava keli, selostaja latelee tietävästi.
Sitten tapahtui jotain hyvin kummallista. Televisioruutuun ilmestyi koko kansan nähtäväksi Pallastunturin luonnonhenki, joka sanoi kuivasti:
- Taas meni pieleen. Täällä on huomenna tosi kova lumipyräkkä.

Hammastunturin erämaassa on nimettömän tunturin rinne, jossa moottorikelkkailijoita on lentänyt kymmeniä metrejä ilmassa salaperäisellä tavalla.
Onnettomuuteen joutuneet ovat kertoneet jonkun näkymättömän voiman tempaisseen moottorikelkan ilmaan eikä sille ole mahtanut mitään. Monet ovat loukkaantuneet ja joillakin on ollut mennä henki.
Kerran eräs moottorikelkkailija oli kuullut selittämättömän äänen sanovan:
- Niin kauan me nakkelemme niitä niskasta ilmaan, että lopettavat sen jumalattoman pärräämisen täällä.
Tämä on meän väen pyhän hiljaisuuden paikka.

Pellon järvikylässä 8-vuotias koulutyttö oli joulun alla navetassa äidin mukana lehmiä katsomassa.
Sitten hän lähti pirttiin. Pihapolulla tuli vastaan saman kokoinen tyttö valkoisessa koltussa.
Koulutyttö kysyi, että kuka sinä olet kun en ole ennen nähnyt?
Outo tyttö vastasi:
- Etkö tunne minua. Olen sinun kaksoissisaresi, suojelushenki, joka valvon ettei sinulle tapahdu mitään pahaa.

Enontekiöläinen riekonpyytäjä sai unen perusteella hyviä riekkosaaliita ja onnistui näin perheensä elättämään talven yli.
Luontaistaloudesta elävällä miehellä oli ollut pitkälle talvea riekonpyynnissä ja kalastuksessa huonoa onnea, vaikka pyydyksiä oli satamäärin.
Viisihenkinen perhe eli miltei nälkärajalla, kun riekkoja ei vain mennyt ansoihin ja saalis jäi olemattomaksi.
Myös Hetan tärkein kalajärvi, Pöyrisjärvi antoi kitsaasti saalista.
Sitten eräänä yönä miehelle ilmestyi unessa seudun haltijaolento, joka sanoi miehen vaikeaa toimeentuloa käsitellyn ylhäällä hätäavun neuvostossa.
- Olemme päättäneet kerätä riekkoja vähän laajemmalta alueelta perheellesi, ettei nälkään tarvitse kuolla.
Mies sai unessa sitten tarkat ohjeet, mihin riekonansat piti virittää.
Ihmeekseen riekonpyytäjä sai lopputalvesta runsaita lintusaaliita, jopa niin että naapurikateus heräsi.
Kylällä kuiskuteltiin miehen myyneen sielunsa pirulle, vaikka hän itse kertoo suojeluhengen häntä auttaneen runsaiden saaliiden saannissa.

Enontekiön Kaaresuvannossa nuoripari muutti vasta valmistuneeseen omakotitaloonsa.
Jo ensimmäisenä yönä he saivat huomata, että uuteen kotiin oli muuttanut heidän lisäkseen joku muukin asukki.
Molemmat kuulivat aamulla, että joku kolisteli ja keitteli kahvia keittiössä.
Sitten joku kuki huoneissa ja painui ovesta ulos.
Ensi hämmennyksestään selvittyään nuoripari alkoi hieroa tuttavuutta näkymättömän asukkaan kanssa, kun huomasivat, että se oli enemmänkin heidän suojelushenki kuin kiusankappale.
Toisinaan juhlapyhinä nuoripari sai nousta valmiiseen kahvipöytään, joka oli salaperäisesti katettu.
Kesällä suojelushenki johdatti heidät hyville hillasoille ja huonoina vuosinakin ne löysivät aina hilloja.

Rovaniemen Ounasvaaran valaistulla hiihtoladulla joulukuun iltana hiihteli kaupungin naisvaltuutettua vastaan outo mies vanhoilla puusuksilla ja asu poikkesi suuresti nykyisistä ulkoiluasusteista.
Mies pysähtyi ja puhutteli naista ystävällisesti. Hän kysyi, oliko nainen luonnonsuojelija.
Nainen myönsi haluavansa suojella luontoa.
Mies pyysi välittämään kaupungin päätöksentekijöille terveiset, että lopettaisivat Ounasvaaran raiskaamisen.
- Jos Ounas-Ukko suuttuu, se tietää kaupungille murheita, outo mies sanoi.
Nainen kummasteli, että kuka se sellainen Ounas-Ukko on. En ole sellaisesta aikaisemmin kuullut, vaikka olen vuosikymmeniä asunut paikkakunnalla.
Mies sanoi: - Se on vuosituhansia Ounasvaaralla asunut luonnonhenki.

Kaksi etelän nelikymppistä virkanaista oli ruskaretkellä Pallastunturin maastossa.
Naiset katselivat Pahankurun syövereihin ja nousivat sitten Taivaskerolle ihailemaan ruskan väriloiston lumousta.
Sitten toinen naisista huomasi kauempana tunturilla miehen, joka käveli ilmassa ainakin kymmenen metrin korkeudella maasta.
Mies käveli naisia kohti. Lähemmäksi tultuaan nainen tunnisti miehen entiseksi rakastetuksi, joka oli viisitoista vuotta sitten kadonnut erämaan vaellusretkellä Sompion kairassa. Mies oli yksin vaellusretkellä eikä häntä koskaan löydetty.
Miehen nähnyt nainen polvistui jäkälämatolle ja alkoi haikeasti ilosta itkeä. Nainen ei ollut koskaan unohtanut rakastamaansa miestä ja ikävöinyt häntä vuodesta toiseen mielettömästi.
Mukana ollut nainen ei nähnyt mitään. Hän luuli, että hänen toverinsa oli vain liikuttunut väriloiston kauneuden edessä.

Rovaniemeläisen miesopettajan auto Kemijoen itäpuolen tiellä suistui liukkaalla alkutalven kelillä iltamyöhällä maantien ojaan.
Auto meni romuksi ja tajuttomaksi mennyt mies heräsi siihen, kun joku nosti kiinni juuttuneen autonoven pois paikoiltaan ja hän pääsi kömpimään siitä ulos.
Kun opettaja oli päässyt autosta ulos, leimahti auto tuleen.
Aluksi mies luuli jonkun ihmisen auttaneen hänet ulos autostaan, mutta kun katseli ympärilleen ketään ei ollut paikalla.
Vasta muutaman kymmenen minuutin kuluttua onnettomuuspaikalle pysähtyi henkilöauto, joka kuljetti loukkaantuneen sairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi.

Käsivarressa on Lapin parhaimpia kanoottireittejä Porojärvestä Poroenon ja Lätäsenon joet, jotka laskevat Muonionjokeen Markkinassa.
Kanoottiretkeilyä harrastava rovaniemeläinen hammaslääkäri kertoi Lätäsenolla seurueeseen liittyneen näkymättömän kanoottimiehen, joka opetti retkeilijöitä selviytymään pahoistakin koskista kastumasta ja hengenvaarasta.
Kuohuvissa koskissa tämä outo kanoottimies antoi isällisiä ohjeita huutelemalla varoituksia:
- Hei pojat, nyt on oltava tarkkana kuin porkkanat. Paha paikka edessä.

Kirjailija Annikki Kariniemi oli vierailemassa Kittilän Särestössä.
Antun kanssa kaikenlaista jutellessaan hän kysyi aivan luonnollisena asiana kuin ohimennen, että onko viime aikoina näkynyt Reidaria ja muita tuonpuoleisia liikkeellä.
Anttu vastasi: - Ei Reidaria ole vähään näkynyt, mutta joku vihreäpukuinen nainen tässä on touhunnut ja lauleskellut, mukava tyyppi.

Simossa vanhassa maalaistalossa asunut kuvataiteilija päätti pirtin leveiden lattialankkujen raoista putsata liat pois.
Niitä oli hankala paikoillaan puhdistaa. Kun lakut olivat irti, hän rupesi kantamaan niitä ulos pihalle pesemistä varten.
Kun hän ensimmäistä lankkua kantoi ulos, ovelle ilmaantui outoa pikkuväkeä niin paljon, ettei siitä sopinut menemään:
- En minä siitä hätkähtänyt, vaan sanoin niille. Älkää pelätkö. En minä tätä taloa pura, vaan putsaan lankut pihalla ja kannan ne sitten takaisin paikoilleen.
Kun ne ymmärsivät tarkoitukseni, niin ne hävisivät ja sain rauhassa tehdä työni.

Kevon luonnonpuistossa Aslakkia ja hänen poikaansa Jounia helmikuun illassa ajeli vastaan porolla outo mies, jonka silmät kiilsivät lautasen kokoisina.
Porolla oli kaksi päätä.
Poronpulkka ei jättänyt lumeen mitään jälkiä.
Jouni säikähti outoa kulkijaa ja uskoi siinä ajavan itse pirun. Isä-Aslakki ei merkillisestä näystä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan sanoi:
- Emmä hättäile poika, katomma!
Se voipi olla, että se on se. Mutta se voipi olla ettei olekaan.
Voihan hyväkin henki ajella kaksipäisellä porolla.

Särestössä avattiin Reidar Särestöniemen muistonäyttely kevättalvella 1993 ”Maan päällä ja taivaassa”.
Kesken kaiken kuului pieni kahaus ja avajaisyleisö näki ihmeekseen Reidarin käyskentelevän joukossa niin kuin joskus eläissään hyvän tuulisena ja myhäilevänä.

Näkymätön suojeluhenki pelasti kahden lomalaisen hengen Saariselän hiihtokeskuksessa joitakin vuosia sitten.
Mikkeliläinen koulutyttö oli luokkatoverinsa kanssa kevätaamun auringossa hiihtelemässä Rumakurun päivätuvalle.
Tytöt poikkesivat ladulta jyrkkärinteiseen kuruun.
Yhtäkkiä tyttöjen eteen lumelle ilmestyi isoin kirjaimin sanat:
- Eivät ne enää odota!
Tyttöjen pysähtyessä ihmettelemään outoa viestiä, samassa hiihtäjien eteen humahti rinteeltä alas iso lumivyöry.

Rovaniemeläinen pilkkimies oli kalastelemassa maaliskuun alkupuolella Ylä-Lapin tunturijärvellä. Hän piti asentopaikkana Suivakkajärven autiokämppää.
Pilkittyään päivän pienellä lammella hän lähti hiihtelemään kämpälle. Iltapimeni ja hän eksyi suunnasta.
Mies huomasi olevansa rättiväsynyt ja myös kova kuume iski häneen. Hän pani suksien päälle maata ja ajatteli vähän vain levähtää, vaikka tiesi olevansa suuressa vaarassa nukahtaa ja paleltua kuoliaaksi.
Niinpä hän huomaamatta nukahti. Hän havahtui siihen, kun joku suorastaan kovakouraisesti kiskoi hänet hereille.
Hän näki sitten kirkkaan tähdenlennon luoteissuunnassa ja kuuli jonkun sanovan selvästi, että hiihdä hyvä mies sille suunnalle.
Pilkkimies noudatti kehotusta, osui suoraan kämpälle ja pelastui.

Etelästä Lappiin muuttanut nainen kertoi ryhtyneensä kuvataidemaalariksi tunturin luonnonhengen kehotuksesta.
Matkailukeskukseen töihin tullut nainen ei ollut koskaan maalannut mitään eikä hän tiennyt omaavansa taiteellisia kykyjä.
Eräänä tammikuun iltana hän näki monenväriset revontulet ja seuraavana päivänä taivaalle ilmestyi sateenkaaren värien kirjo.
Joku olantakaa sanoi: - Rupea maalaamaan, sinulla on silmää nähdä taivaan värejä.
Nainen ei aluksi noteerannut kehotusta miksikään. Mutta se näkymätön olento aina vähän väliä muistutti maalaamisesta minua. Niinpä sitten hankin öljyvärit ja aloin opetella maalaamista.
Naisesta vuosien varrella kehittyi tunnettu herkkävaistoinen lapinkuvaaja.

Sodankylän Unarin kylässä nuorimies päätti hirttää itsensä rakkaussurujensa takia.
Hän meni lokakuun pimeänä iltana kotitalonsa pellonreunalla seisovan vanhan ison petäjän juurelle ja alkoi sitoa narua kiinni tukevaan puunoksaan.
Silloin hän kuuli männyn oksien seasta hämmästyksekseen kuolleen isoisänsä äänen:
- Kuulehan poika, älä hävitä ruumistasi. Ilman ruumista ei elämisestä tule tolkkua.
Tällä puolen rajaa ei ruumista tarvita, mutta se on eri juttu. Kerkiät sinä tänne tulla myöhemminkin.
Poika otti isoisänsä neuvosta vaarin ja jätti hirttäminen sikseen.

Syyskuun iltana vanha lapinmies oli laskemassa siikaverkkoja Jerisjärveen. Kesken kaiken veneen vierelle ilmestyi outo mies ja sanoi:
- Sinun täytyy valmistautua elämään ilman ruumista. Se kertoi olevansa useita satoja vuosia vanha kalastajahenki, joka oli jäänyt Keimiäniemen vanhoille kalamajoille elelemään ilman ruumista:
- Toiset kalastajakaverit muuttivat jonnekin toisiin tähtiin, mutta minä kieltäydyin lähtemästä täältä minnekään kun tämä Keimiöniemi on niin riivatun kaunis paikka.
Tämän sanottuaan se katosi.

Olin etsimässä poroja Lemmenjoen kultamaastossa. Yövyin tulilla ja lähdin hiihtämään takaisin ihmisten ilmoille.
Sää oli yöllä muuttunut lauhaksi ja suksi luisti huonosti. Iltaa myöten voimat alkoivat ehtyä ja hirveä väsynyt valtasi ruumiin.
Panin suksien päälle maata. Olin unenhorteessa, kun kuulin jonkun sanovaan saamenkielellä:
- Ylös ja äkkiä, palellut siihen!
Nousin ylös ja kattelin ympärille, kuka minulle huusi. Mutta ketään ei näkynyt. Ympärillä oli hiljaista. Tähtiä tuikki taivaalla.
Kompuroin suksille ja lähdin hiihtämään eteenpäin. Lopulta raahauduin Aslakin talolle puolitajuttomana ja rojahdin pirtin lattialle pitkälleen ja nukahdin samantien.
Poromiehenä toimineelle Jounille on sattunut pari muutakin tapausta, joissa joku yliluonnollinen suojeluhenki on pelastanut hänet varmalta kuolemalta.

Ylä-Lapin taivasta valaisi outo kirkas valoilmiö maanantaita vasten yöllä 25.1. 1993.
Merkillistä näkyä olivat todistamassa kansainvälinen revontulien tutkijaryhmä, joka sattui olemaan suorittamassa revontulimittauksia Enontekiön Porojärvellä.
Tutkijoiden kertoman mukaan valoilmiö valaisi koko taivaan ja häikäisevämpi kuin kirkkaimmatkaan revontulet.
Käsivarren poromiehet uskoivat yläkerran Poroisännän räpänneen isot valot päälle ja tarkistaneen, oliko tuntureilla liikkeellä porovarkaita tai muita pirulaisia.

Kolarin Taapajärvellä vanhus katosi vuonna 1993 joulun aluspävinä.
Vanhusta etsittiin kylänväen voimin eikä löydetty. Avuksi pyydettiin Rovaniemeltä helikopteri, joka lämpökameran avulla etsi kadonnutta kuitenkin ilman tulosta.
Helikopteri luopui etsinnöistä ja lähti lentämään pois. Silloin lentäjän korvaan kävi joku näkymätön henki kuiskaamassa, että laskeudu vielä maahan tuohon paikkaan.
Lentäjä noudatti kehotusta ja laskeutui maahan. Lumi pölisi helikopterin ympärillä ja kadonnut paljastui läsnäolijoiden hämmästykseksi lumen alta kuolleena juuri siltä paikalta.

Enontekiön Hetan Ungelon torpassa tunnettu kirjailija Yrjö Kokko koki monenlaisia outoja voimia.
Torpassa asusteli vuosia näkymätön olento. Kirjailija kuuli askeleita ja ääniä, joille ei löytynyt luonnollista selitystä.
Kirjailijalle tämä näkymätön asukas oli suojeluhenki ja kaveri, joka eleli torpassa ja touhusi toisella ulottuvuustasolla ja kirjailija eli omaa elämäänsä tämän puoleisessa maailmassa.
Kokko kertoo teoksissaan, että tullessaan Lappiin hän ei uskonut mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin. Mutta nyt on pakko uskoa.

Tunturien kasveilla on huomattu olevan salattua tietoisuutta ja tietoa, joiden avulla ne tietävät hyvin ja pahojen henkien aikomukset ja tunnistavat vaaran.
Tieteellisen tutkimuksen mukaan mittarimadon tuholaisen iskeminen tunturikoivuihin tuota pikaa tiedetään myös toisella puolen tunturia.
Salaperäisesti saadun tiedon perusteella koivut aloittavat kiirrellä vasta-aineen tuottamisen, vaikka mittarimato on kaukana kymmenien kilometrien päässä vasta tulossa aluetta kohti.

Rovaaniemen Sinetässä 1960-luvun loppupuolella suojeluolento pelasti viisivuotiaan tytön hukkumasta Sinettäjokeen.
Anni-tyttö oli mennyt talvipäivänä kaupan kohdalla jokirannalle leikkimään. Joki oli jäässä ainoastaan rannoilta ja keskivirta oli sulana.
Tyttö luiskahti jään reunalta jokeen ja painui matalaan pohjaan veden alle.
Paikalle osui kauppareissulle tullut naapurin lestadiolainen mummo, joka veti tajuttoman punatakkisen tytön veden alta kuiville. Kiireesti Lapin keskussairaalaan
kiidätetty tyttö saatiin tekohengityksen avulla virkoamaan.
Varmalta kuolemalta tytön pelastaneen mummon johti paikalle salaperäinen suojeluhenki. Se oli kehottamalla kehottanut mummoa lähtemään kiireesti jokivartta myöten kaupalle, vaikka hän ei koskaan siihen aikaan päivästä tavannut käydä kauppareissulla. Tytön pelastuminen oli minuuteista kiinni.
Pelastunut tyttö isona toimi pitkään Lapin radion toimittajana.

Lappilainen radiotoimittaja oli antamassa suoraa selostusta Pyhätunturin laelta yöttömän yön auringosta juhannuksena.
Kuulijat hämmästelivät kun radioselostajan väliin joku salaperäinen ääni heitteli:
- Älä höpötä fraaseja. Ei luonnonkauneutta voi selostaa. Se on itse koettava ja nähtävä niin kuin helvetti ja taivas.
Kun jäljestä päin selostusta kuunneltiin sitten tarkemmin nauhalta, huomattiin ylimääräisen äänen kuuluvan rajan toiselta puolelle menneelle toimittajalle.

Rovaniemeläinen erämies oli toukokuussa pilkillä Pomokairassa.
- Hiihdin puronvartta sakeassa kuusikossa. Yhtäkkiä minulle tuli voimakas tunne, että joku on lähellä ja seuraa minua. Otin vaistomaisesti pyssyn selästä esille.
Jatkoin hiihtämistä ja samassa suuren kuusen takaa minua kohti hyökkäsi suurikokoinen karhu.
Ehdin juuri ja juuri ampua sen ennen kimppuuni käymistä.
Minut pelasti joku varoittava suojeluhenki.

Saamelaisen palvelukeskuksen kehittämiseen ja ylläpitoon oli lapinmiehiä ministeriössä Helsingissä pyytämässä avustusrahoitusta.
Miehiä seurasivat lapinhenget, jotka ohjasivat lähetystöä sellaisten päättäjien puheille, että asia otettiin etelässä vakavasti ja tuli kuntoon.
Utsjokilainen lapinmies kertoi matkasta:
- Sitten kun asia oli hoidettu kuntoon ja oltiin tulossa rautatieasemalle ja junaan takaisin Lappiin, niin eikö mitä.
Yksi luonnonhenki karkasi kapakkaan ryypiskelemään.
Porukka nousi vasta seuraavana päivänä pohjoisen junaan.
Lapinmiesten lähetystön ja luonnonhenkien matka etelän herrojen puheille päättyi loppujen hyvin ja rahat myönnettiin palvelukeskuksen rakentamiseen.

Saariselän ja Kiilopään valaistulla tunturiladulla ovat monet kuntohiihtäjät huomanneet ilmaantuneen taakse salaperäisen perässähiihtäjän.
Suksien ja sauvojen suihke kuuluu selvästi, mutta kun pyörähtää katsomaan, että onko joku pyrkimässä ohi ketään ei näy.
Pelottava henki se ei ole. Se on turistien suojeluhenki, joka innostaa hiihtäjiä lisäämään vauhtia kunnon kohentamiseksi.

Kun Särestöön rakennettiin tietä, linjauksen kohdalle osui erikoislaatuinen vaalea iso kallionlohkare.
Reidar toi kiven keskelle kotipihaa.
Taidemaalarin kuoltua vuonna 1981 ovat luonnonhenget sittemmin joka talvi muotoilleet kiven pintaan ilmiselvästi Reidarin hymyilevät kasvot.

Ivalon Törmäsessä väkevä lestadiolaissaarnamies sai pirtillisen seuraväkeä selittämättömän kiihkon ja hurmoksen valtaan.
Koko kylänväki teki parannusta synneistä, joukossa monia raavaita poromiehiäkin. Ihmiset halasivat ja saarnasivat syntejään anteeksi toinen toisilleen.
Joukossa oli kuitenkin eräs pieni lapinäijä, joka ei yhtynyt hurmokseen. Tutut kylänmiehet tahtoivat hänelle hyvää ja vetivät häntä pitkin lattiaa kuin räsymattoa ja vannottivat kiihkossa:
- Tee hyvä mies parannus ja usko synnit anteeksi, niin pääset taivaanvaltakuntaan.
Mutta omapäinen luonnonhenkiä palvova lapinäijä ei taipunut hurmosmiesten painostuksen edessä, vaikka oli hätää kärsimässä ja vaarassa jopa loukkaantua.
Silloin tapahtui ihme. Kuului kahahdus ja katonrajasta pirttiin ilmaantui valkoinen luonnonhenki, joka karjaisi: - Jättäkää jumalantähden mies rauhaan tai muuten minä heitän kaikki helvettiin.

Simojoella Ruonajoen haarassa tehtiin syksyllä 1993 tieoikaisua ja rakentaja kaivoi syvän kanavan Suukoskenkummun läpi.
Lähellä asunut mökinväki oli kauhuissaan tienrakentajien luonnon raiskaamisesta, koska tieparannus olisi voitu tehdä aivan hyvin entiselle paikalle pintatyönä.
Mökin Hannes kertoi panneensa merkille, etteivät turhan tiekanavan rakentamista hyväksyneet kummun luonnonhengetkään muurahaisineen.
Kaivinkone salaperäisellä tavalla reistaili vähän väliä ja kaivutyöt edistyivät kivuliaasti.
Myös muurahaiset omalla tavallaan yrittivät estää kummun kaivamisen tunkeutumalla tuhatpäisenä joukkona kaivinkoneen moottoriin pysäyttääkseen sen.

Pari syksyä sitten paikallinen asukas oli Kemijokivarressa 10.000 vuoden ikäisten hiidenkirnujen lähellä puolukassa. Hän näki yhtäkkiä tuntemattoman miehen ison kiven edessä kontallaan kuin jotakin uhraamassa.
Nainen säikähti näkyä ja oli lähtemässä juoksemaan karkuun. Mies sanoi, ettei häntä tarvitse pelätä.
Sitten mies jutteli kaikenlaisia outoja asioita. Sanoi kierrelleensä paljon maailmaa ja nähneen, kun Egyptin pyramideja 4000 vuotta sitten rakennettiin.
- Satuin olemaan silloinkin siellä Lähi-idässä päin liikkeellä, kun se nasaretilainen syntyi Betlehemissä. Niitä enkeleitä pyöriskeli siellä taivaalla kuin suuremmassakin showssa.
Mutta aina minä olen niiltä reissuilta tänne hiidenkirnujen maisemiin palannut. Syntymäsijoille. Hyvä ja rauhallinen seutu tämä on asustella, seurata maailman menoa.
Sitten mies yhtäkkiä hävisi.

Utsjokelainen poromies osti Rovaniemeltä tietokoneen käyttöönsä.
- Aluksi käytöstä ei tahtonut tulla mitään. Se tuntui niin toivottoman monimutkaiselta vekottimelta.
Mutta sitten sen kanssa värkkääminen alkoi sujua, kun kutsuin ikivanhat lapinhenget avuksi.
Sanoin niille, että auttakaa hyvät henget ja näyttäkää miten tämä nykyaikainen vehje toimii.
Ja ne auttoivat, ihme ja kumma. Näkymätön käsi ohjasi minua kuukausitolkulla tietokoneen käyttämisessä.

Ounas-Pallastunturin välinen Suomen korkein tunturien selänne on maamme suosituimpia retkeilyreittejä sekä kesällä että talvella.
Monilla reitin vaeltajilla on kokemuksia tämän ainutlaatuisen vaihtelevan ja kauniin tunturijonon, kurujen ja huippujen opastavasta luonnonhengestä, joka on auttanut vaaratilanteissa ja pelastanut ihmishenkiä menehtymästä tuntureille.
Eräs sellainen tapaus sattui joitakin talvia sitten. Etelästä Lappiin lomailemaan tullut nuori pariskunta päätti huhtikuun iltana Nammalakurun kämpältä hiihtää yötä vasten Pallakselle asti, koska oli hieno kuutamo ja kaunis tahtitaivas revontulineen.
Jonkin matkaa hiihdettyään sää kuitenkin yllättäen vaihtui pilviseksi ja tuli sakea lumipyry.
Näkyvissä ollut latu peittyi ja pariskunta eksyi pimeässä suunnasta. Voimat alkoivat ehtyä ja väsymys painoi päälle yhä kovemmin.
Nainen istahti suksien päälle ja alkoi itkeä epätoivoisena tilannetta. Silloin hän ihmeekseen huomasi suksien kärkien eteen ilmaantuvan oudon valohahmon. Nainen lähti seuraamaan sitä ja mies hiihti perässä.
Valohahmon opastamana pariskunta selvisi sitten viimeisillä voimillaan lopulta aamuyöllä Pallastunturin hotelille ja turvaan.

Rovaniemeläinen nainen heräsi aamuyöllä siihen, kun valkoinen hahmo leijui hänen sänkynsä yläpuolella.
Näky ei tuntunut lainkaan pelottavalta. Jotenkin se vaikutti suojeluhengeltä.
Seuraavana päivänä nainen joutui pahaan nokkakolariin, josta hän kuin ihmeen kautta selvisi hengissä. Suojeluhenki ilmiselvästi pelasti hänen henkensä.
Lääkärit sairaalassa ihmettelivät hänen poikkeuksellisen nopeaa paranemista vaikeista vammoista.

Kemiläinen kuvataiteilija vuokrasi Ala-Kemijokivarresta kesäpaikaksi vanhan maalaistalon.
Ensimmäisenä yönä taiteilija heräsi siihen, kun kuistilta kuului hirveä kolina ja ovea rynkytettiin.
Hän meni katsomaan, kuka siellä möykkää ja mikä on hätänä. Mutta siellä ei ollut ketään.
Taiteilija sai tottua siihen, että hänen seuranaan talossa asusteli outoa väkeä. Mutta ei hän pelännyt niitä. Päinvastoin kesän mittaan hän jopa ystävystyi tuonpuoleisten henkien kanssa.
Joku kehittynyt henki auttoi häntä jopa maalaamisessa, tekemällä selän takana kriittisiä huomautuksia väreistä ja tyylistä.

Simojokivarressa perhe pääsi muuttamaan vanhasta talosta uuteen omakotitaloon, jossa olivat kaikki nykyajan mukavuudet juoksevine vesineen.
Tammikuun iltana emäntä tiskasi astioita keittiössä, kun olan taakse tuli joku ja sanoi:
- Ota vettä hanasta muutama ympäri pöydälle talteen.
No, minä ajattelin että höpsistä. Uudet vesijohdot toimivat hienosti. Mutta eipä aikaakaan, kun se outo joku huomautti uudelleen, että ota hyvänen aika vettä varalle ettei sitä tarvitse ruveta kaivosta kantelemaan.
Kun se kolmannen kerran kehotti, niin minä otin vettä sankkoihin tiskipöydälle, vaikka siinä ei näyttänyt olevan mitään järkeä.
Seuraavana päivänä pakkanen yllättäen rikkoi vesijohdot ja sankoissa varalta ollut vesi oli silloin tarpeen.

Pulavuosina Ranuan Maurussa Kettu-Eepi elätti isoa perhettä turkiseläinten ja metsänriistan pyytämisellä.
Eepi kolui pyyntireissuillaan Rahaselän ja Ruonajoen välistä kairaa. Suurten savottojen vuoksi kaira oli tyhjentynyt ketuista ja maalinnuista. Vain harvat erämiehet onnistuivat alueelta vuosiin juuri mitään saamaan.
Monesti Eepin köyhässä perheessä ei ollut mitään syötävää eikä tietoa mitä seuraavana päivänä lapsille keittäisi.
Mutta kun Eepi murheissaan hiihteli tyhjältä näyttävään kairaan, hän ihmetteli, kun hänen eteensä ilmaantui kuin tyhjästä iso teeriparvi. Eepi sai ison saaliin.
Naapurin isäntä muisteli:
- Kerrankin Eepi vain käväisi metsällä, se toi ison repullisen lintuja ja niin päästiin keittämään lihasoppaa.
Eepi oli hiljainen ja luontoa syvästi kunnioittava mies. Rahaselän hyvät luonnonhenget auttoivat häntä riistan löytämisessä ja perheen pelastamisessa nälkäkuolemalta.

Kittilän jokivarsikylässä vaativat hirvet yhdestä perheestä kaksi uhria.
Perheen isä kuoli hirvimetsällä vahingon laukaukseen lokakuussa.
Joitakin vuosia sen jälkeen Keski-Suomessa asunut saman perheen poika oli tulossa käymään kotiseudulle, kun hirvi juoksi auton eteen ja hän menetti kolarissa henkensä.
Perheen äiti uskoi pahojen henkien vainoavan perhettä hirvien hahmossa ja pelkäsi jäljellä olevan poikansakin joutuvan hirvionnettomuuteen. Sillä ei kahta ilman kolmatta.

Tavallisesti räyhähenget rissaavat ja säikyttelevät ihmisiä pakosalle.
Sodankylän Unarissa sattui kuitenkin toisenlainen tapaus. Talonväkeä vuosia kiusannut räyhähenki joutui lähtemään pakoon, kun paikalle osui voimakastahtoinen hyvähenki.
Talon poika kesäkuun valoisana yönä heräsi pirtissä omituiseen näytelmään. Hän näki pirtin pöydän takana kaksi outoa miestä.
Mustahattuinen mies vähätteli ja pilkkasi valkohattuista miestä: - Mikä hyväntekijä jeesus sinä luulet olevasi. Pysy poissa tästä kylästä ja talosta. Minä teen täällä mitä haluan.
Siihen valkohattuinen mies vastasi: - Se on nyt kyllä niin, että rissaaminen ja talonväen pelottelusi on loputtava tähän paikaan.
Sitten valkohattuinen mies tempasi esiin Raamatun, jota alkoi selata ja lukea jumalansanaa.
Silloin mustahattuiselle miehelle tuli kiire pakoon eikä räyhähenkeä ole sen jälkeen nähty talonväkeä kiusaamassa.

Kirjailija Annikki Kariniemi Kittilän kirjallisessa illassa kertoi hyvien luonnonhenkien auttaneen häntä kirjoitustyössä.
Kirjoittaessaan teosta 1800-luvulla Lapissa vaikuttaneesta voimakashenkisestä papista Jaakko Fellmannista, hänen rintojensa väliin puhkesi kolmas käsi joka kirjoitti romaania hänen puolestaan.
- Ei siinä tarvinnut muuta kuin katsella ja ihmetellä, kun jälkeä tuli.

Kilpisjärven Saanatunturin juurella hiihti rajavartijaa vastaan outo lumipukuinen mies.
Kun rajavartija ryhtyi väistämään ja hyppäsi ladulta sivuun, vastaantulija hävisi.
Saksalaissodan aikana samassa maastossa partioretkellä ollut suomalainen sotilas katosi eikä ruumista löydetty.

Käsivarren tuntureilla helmikuun alussa miesturisti eksyi kovassa lumimyrskyssä. Miestä etsimään hälytettiin moottorikelkkapartio.
Mies löydettiin vasta seuraavana päivänä. Hän kertoi pelastuneensa suojeluhengen avulla.
Kun hän oli kylmän kangistama ja uupumuksesta puolitajuttomassa tilassa, vierelle ilmestyi outo valkoinen olento ja alkoi kaivamaan lumeen kuoppaan aivan kuin hautaa.
- Säikähdin. Mutta sitten ymmärsin, että se kaivoi minulle lumikieppiä suojautumista varten. Niin minä selvisin kiepissä lämpimänä ja hengissä yön yli.

Isä muisteli salaperäisen suojeluhengen pelastaneen hänen ja perheensä hukkumasta vuonna 1923 syksyllä.
Hän oli tulossa hevosella lapsenkastajaisista Ruonasta kotiin Simojoen syysjäätä myöten marraskuun iltana.
Matkalla jää petti ja hevonen vajosi syvään virtaan. Isä ryhtyi jäiden seassa temmeltävän ja korskuvan hevosen päätä pidättelemään suitsista veden pinnalla ja huutamaan apua. Jään reunalle jäi keikkumaan reki, jossa oli kastettu Toivo-poika ja Liinu-äiti.
Avun huutamisella ei kuitenkaan ollut mitään edellytyksiä tulla kuulluksi, koska lähimpiin taloihin oli matkaa reilu kilometri.
Mutta ihme tapahtui. Hätähuuto oli salaperäisen näkymättömän hengen viestin tuomana kantautunut kylänmiesten korviin, jotka kiirehtivät paikalle ja saivat hevosen jäistä ylös sekä kylmän kangistamat vaimon ja lapsen turvaan.

Rovaniemellä Ounasvaaran kupeessa uuden omakotitalon pihalle lumien sulattua ilmestyi käsillä pään ohimoita suojaava kyykkyasennolla kököttävä saksalaissotilas.
Kun talon omistaja lähestyi sotilasta, se yhtäkkiä hävisi. Hän ihmetteli näkyä ja ryhtyi kaivamaan ilmestymispaikkaa, ja hämmästykseen löysi luita ja miehen pääkallon, jossa ohimon kohdalla oli luodin reikä.
Sodan aikana saksalaisilla oli paikalla parakkeja. Alueella oli jonkun rikkeen takia teloitettu saksalainen sotilas ampumalla sitä päähän. Uhri oli yrittänyt suojata päätä käsillä ampumishetkellä.

Tervolalaiseen maalaistaloon oli nuorelle parille juhannuksen alla syntynyt ensimmäinen lapsi, terve potra poika.
Joitakin päiviä sen jälkeen nuori isäntä yöllä heräsi kamarissa ja kuuli puhetta pirtistä, jossa ei pitänyt olla ketään. Hän hiipi ovelle ja näki kaksi outoa miestä istuvan pirtin pöydän takana edessään iso Elämänkirja, jota toinen selaili. Isäntä kuuli keskustelun, toinen miehistä sanoi:
- Se on syntynyt poika tähän taloon. Niin on, vastasi toinen miehistä. Paljonko annetaan pojalle ikää? No, merkitään sinne kirjaan kaksi vuotta, tasan. Miten lapsi pannaan kuolemaan? Merkitse sinne, että putoaa kaivoon. Sitten isäntä näki miesten häviävän ja pirtissä oli taas hiljaista, kuului vain seinäkellon raksutus.
Kun pojan kaksivuotispäivä lähestyi, isäntä muisti oudon näyn ja keskustelun. Hän kulki kaivonkannen tiukasti raskailla kivillä. Mutta mikään ei auttanut. Terveenä elänyt poika löydettiin syntymäpäivänsä iltana kaivonkannelta kuolleena eikä lääkärikään saanut selville kuolinsyytä.

Ranuan Pohjaslahden kylän poikasakki oli kesäillan lauantaina menossa naapurikylään lavatansseihin, kun he yhtäkkiä kuulivat päiden yläpuolella taivaalta voimakasta virrenveisuuta. Kaikki kuulivat sen selvästi ja ihmettelivät sitä.
Takaisin tullessa sakin mukaan liittyi tyttö ja poika, sisarukset samasta talosta. Samassa paikassa tietä jälleen kaikki kuulivat virren veisuuta taivaalta entistä voimakkaampana.
Seuraavana päivänä sunnuntaina nousi raju ukonilma ja pallosalama tappoi kylästä pirtissä istuneet poikasakin mukana olleet sisaren ja veljen. Nuoret kannettiin aittaan ruumislaudalle.
Talon isäntä oli varma: - Sitä se virren veisuu edellisenä iltana tiesi.

Ennen vanhaan yksinäisen lapsen synnyttänyt nainen joutui hirvittävän yleisen paheksunnan kohteeksi. Moni nainen ei jaksanut kantaa halveksunnan ja häpeän taakkaa ja sortui epätoivoiseen tekoon.
Posiolainen piikatyttö synnytti salassa lapsen, tappoi sen ja kätki läheiseen suon silmäkkeeseen.
Seuraavana talvena seudun poromiehet hiihtäessään suon yli kuulivat aina samasta kohdasta surkeaa lapsenitkua. Kun itku aina vain toistui, poromiehet päättivät ottaa oudosta tapauksesta selvää ja ryhtyivät kaivamaan suota itkun kuulumiskohdasta.
Paikalta löytyi vastasyntyneen lapsen luita, jotka vietiin hautausmaalle ja itku loppui.
Kittilässä mökkiläinen Korte-Heikki uhkasi muuttua kuoltuaan sudeksi ja tappaa kaikki Alakylän paliskunnan porot, koska poromiehet eivät suostuneet korvaamaan hänelle porojen syömiä heiniä, jotka hän oli tehnyt suoniitylle.
Niinpä sitten Korte-Heikin kuoltua seudulle ilmestyi samana keväänä 1935 suuri outo susi, joka teki suurta tuhoa porotokissa.
Poromiehet ajoivat sutta takaa viikkotolkulla, mutta se pääsi aina livahtamaan saartorenkaan läpi karkuun. Ajojahtiin osallistui myös Korte-Heikin poika, joka sai hyvälle hollille näkyville suden, mutta ei ampunut sitä. Toiset poromiehet moittivat tästä poikaa, joka itkusilmässä vastasi:
- En minä omaa isääni voinut ampua.
Kaikkiaan tämä salaperäinen kummallinen susi ehti tapaa peräti lähes 600 poroa ja vasaa, ennen kuin poromiehet saivat sen lopulta kellistettyä pois päiviltä.
Poronhoitoalueella ei ole tiedossa ainuttakaan muuta yksittäistä sutta, joka olisi tappanut niin suuren määrän poroja.

Rovaniemeläinen rikas kauppias kuolemansa jälkeen palasi yhä uudelleen ja uudelleen etsimään päivän myyntikassaa.
Rahaan kiintynyt kauppaneuvos oli antanut toivomuksen panna sen päivän kassa rahoineen hautaan mukaan, kun hän kuolee. Ja että hautaus on suoritettava pystyasentoon.
Kauppaneuvoksen kuoltua ei kuitenkaan hänen toivomustaan noudatettu. Niinpä vainaja aloitti liiketiloissa vanhan torin reunalla kummittelun ja oli alituisesti kilistelemässä rahoja myyntikassalla.
Sitten kaikessa hiljaisuudessa omaiset kuolinpäivänä kassaan kertyneen rahamäärän pennilleen veivät hautaan ja arkku käännettiin pystyasentoon vainajan toivomuksen mukaan.
Kummittelu loppui siihen paikkaan.

ETIÄISIÄ JA MAAHISIA

Niin monet poromiehet ovat nähneet presidentti Kekkosen hiihtelevän Käsivarren tuntureilla Porojärven autiokämpän ympäristössä hänen kuolemansa jälkeen, että pakko siihen on uskoa.
Presidenttikautensa aikana 1960-1970 luvuilla UKK tykästyi erityisesti Porojärven maisemiin, jonne hän kerta toisensa jälkeen palasi hiihtelemään ja kalastelemaan ja nauttimaan Tunturi-lapin luonnonkauneudesta.
Kuten muistetaan, presidentille suunniteltiin jopa muistomerkkiä Saivaaran rinteille. Poromiehet kuitenkin torjuivat hankkeen, koska pelkäsivät patsaan aikaan saaman turistitulvan vaikeuttavan poronhoitoa alueella.
Penistä kahnauksista huolimatta poromiehet olivat hyviä ystäviä presidentin kanssa:
- Kyllä se eläissään hiihtoretkillä aina poikkesi kahvittelemaan poromiesten tulille, muisteli poromies Pieti.
Presidenttiä ei hänen kuolemansa jälkeen moneen vuoteen näkynyt tuntureilla. Sitten alkoi tapahtua kummia, presidentti yllättäen saattoi ilmestyä poromiesten kahvitulille ja samassa hävisi.
Toiset näkivät Urkin hiihtävän siellä täällä tunturien rinteillä ja aina kun sitä lähestyi, se yhtäkkiä katosi.

Saariselän tunturikeskuksessa on joitakin hotellien huoneita ja lomamökkejä rakennettu tietämättä maahisten asumapaikkojen ja kulkureittien päälle.
Näissä huoneissa sattuu tämän tästä outoja yhteensattumia maahisväen ja turistien kesken.
Illalla ravintolassa hiukan liikaa juhlinut miesturisti heräsi yöllä hotellihuoneessa kaunis maahistyttö kainalossa. Kun hän alkoi kopeloida tyttöä, se hävisi.
Myöskin toisin päin on sattunut merkillisiä tapauksia. Naisturisti huomasi kerran makaavansa maahisukon körilään vieressä eikä uljasta prinssiä näkynyt missään.
Näissä maahishuoneissa tiedetään syntyneen myös monta kaunista rakkausjuttua maahiväen ja turistien kesken.

Kittilän Pokassa vanhaisäntä kuoli ja pojat kantoivat isänsä ruumiin aittaan.
Pojat päättivät vainajan kuljettaa hautaan, kun lunta tulee vähän enemmän.
Kului viikkoja ja välillä olleista lauhoista ilmoista johtuen korpit haistoivat ruumiin ja alkoivat kierrellä aitan ympärillä.
Pappi lähetti pojille viestejä tuoda vainaja pikimmiten haudattavaksi, koska se oli vaarassa mädäntyä.
Sitten toinen pojista lähti poroilla kuljettamaan isävainajaa kirkonkylälle. Pororaitoa ohjasti poika ensimmäisessä pulkassa. Toinen poro veti vainajan pulkkaa ja kolmas poro naapurin emäntää Hiljaa, joka oli lähtenyt saattajaksi.
Kun oli kuljettu useita kymmeniä kilometrejä, niin erään järven rannalle noustessa takimmaisen poron vetohinna katkesi ja Hiljan pulkka jäi siihen paikkaan keskelle erämaata.
Muu pororaito jatkoi menojaan eikä ensimmäisessä pulkassa ollut poika huomannut tapausta ennen kuin monen penikulman päässä lähellä kirkonkylää vainaja kävi kuiskaamassa poikansa korvaan:
- Hannes hoi, Hilja jäi!
Poika käänsi pororaidon ympäri ja palasi hakemaan Hiljaa, joka oli joutunut istua kököttämään kylmissään pulkassa monta tuntia kaamoksen pimeässä ja pakkasessa.

Maahiset elelevät maan alla ja päällä näkymätöntä omaa elämäänsä ja ovat yleensä harmitonta väkeä. Mutta jos heidän asuinpaikkansa tai kulkureittinsä tulevat häirityksi, maahisista voi silloin tulla ihmisille hankalia ja kiusallisiakin kavereita.
Enontekiön Hettaan etelästä muuttanut nuoripari rakensi uuden omakotitalon maahisten kulkureitin päälle, ei asumisesta tullut mitään.
Talo oli purettava ja siirrettävä toiseen paikkaan.

Pyhätunturin Huttujärvellä rupesi uusi isäntäpihapiiriinsä rakentamaan navettaa.
Vanha kyläläinen varoitti uutta tulokasta rakentamasta ikivanhan polun päälle, joka sattui siinä olemaan.
Isäntä oli katsonut navetanpaikan valmiiksi ja sanoi, että on taikauskoa ruveta entisiä polkuja väistelemään.
Niinpä hän rakensi navetan valmiiksi ja vei karjan sinne. Emäntä meni navettatöille, lypsi lehmät ja rupesi lannan luontiin luukusta ulos.
Mutta lannan luonnista ei tullut mitään, sillä aina kun emäntä heitti lapiollisen sontaa ulos, niin näkymätön Huttu-Ukko heitti sen takaisin.
Emäntä meni pirttiin ja sanoi, ettei siitä lehmien hoidosta tule mitään. Ne hukkuvat paskaan, kun se äijän ryökäle heittelee sen sonnan takaisin navettaan.
Isännän ei auttanut muu kuin purkaa navetta ja siirtää se polun päältä pois toiseen paikkaan.
Vasta sen jälkeen karjanhoito onnistui normaalisti.

Ranualainen sotaveteraani Toivo muisteli salaperäisen suojeluolennon pelastaneen hänen henkensä.
- Olin vuonna 1944 maaliskuussa Karhumäen Pirunsaaressa lapioimassa lunta juoksuhaudasta pois.
Vierelle tuli joku näkymätön, joka selvästi kehotti:
- Siirry äkkiä pois siitä!
Minä säikähdin ja heitin lapion ja lähdin juoksemaan pois. Kun pääsin juoksuhaudassa mutkan taakse, niin lapioimispaikalle tulla jysähti kranaatinheittimen ammus.
Pelastuminen oli sekunneista kiinni varmalta kuolemalta.
Koko sota-aikana ei vastaavanlaista muuta ihmeellistä pelastumistapausta sattunut minulle.

Luoston Lampivaaran ametistikaivvoksen kupeeseen asustelevan maahisperheen nuorimmat Milka ja Ilari olivat muiden maahisten mukana Lillehammarin talviolympialaisten avajaisissa tanssimassa ja telmimässä ja ihmettelyn kohteena sadoille miljoonille televisiokatsojille 12.2.1994.
Lampivaarasta 1980-luulla löydetystä ametistin korukivikaivoksesta on muodostunut suosittu turistien retkikohde ja jotkut ovat onnistuneet myös näkemään alueella asuvan maahisperheen.
Oululaiset opiskelijatytöt näkivät maahisnuoret Milkan ja Ilarin viime syksynä:
- Olimme tulilla nokisesta pannusta juomassa kahvia ja kuuntelimme erämaan hiljaisuuden tarinointia. Hämmästyimme, kun yhtäkkiä kuulimme pienen kahauksen ja kivien välissä näimme kahden pienen maahisolennon lypsävän poroja.
Lampivaara on merkillinen paikka, jossa asuu kahden kerroksen väkeä maan alla ja päällä. Sieltä on löydetty maailman suurin ametistisikerö, joka painaa peräti 650 kiloa. Pari miljardia vuotta sitten syntyneiden ametistin korukivien olemassaolon paljastivat ihmisille maahiset siinä toivossa, että ihmiset oppisivat tekemään hyvää ja suojelemaan elämää.
Ametistiä pidetään nimittäin sielullisena korukivenä, joka sisältää paljon suojelevaa energiaa ja tuo kantajalleen onnea ja viisautta.

Kilpisjärven matkailuhotellin henkilökunnan asuintalo on rakennettu maahisten polun päälle.
Alkuvuosina näkymätön maahisväki oli vihainen asuintalon tuottamasta hankaluudesta ja järjestivät kaikenlaisia pikku ilkeyksiä hotellin tarjoilijoille ja työntekijöille.
Mutta sitten etelästä tilapäistöihin tullut opiskelijatyttö ja tosi luonnonystävä sai sovittua maahisten kanssa, etteivät ne enää herättele kesken yöunta ja kiusaa väsyneitä työntekijöitä.

Kirjailija Timo K. Mukalla oli tapana poiketa Rovaniemellä käydessään Oulan ja Kirstin luona juttusilla ja kahvilla.
Marraskuun iltana Kirsti pistäytyi naapurissa ja oli palaamassa asunnolleen Valtakadulla lääninhallituksen lähellä.
Hän näki Timo Mukan ilmielävänä pihalla menevän edellä kylään heille. Kirsti tuli sisälle ja meni olohuoneeseen toivottaakseen Timon tervetulleeksi vierailulle.
Hän hämmästyi kun olohuoneessa ei ollut Timoa ja hän kiersi kaikki huoneet läpi ja kysyi sitten Oulalta, että missä se kirjailija Timo on kun sitä ei näy.
Oula vastasi, ettei tänne ketään ole tullut.
Etiäisnäystä oli tuskin kulunut tuntia, kun Timo todellakin soitti ovikelloa ja tuli heille yllätysvierailulle..
Kirsti oli niin varma Timon tulosta, että keitteli valmiiksi kahvin ja kaivoi kaapista viinipullon pöytään.

Keski-ikäinen nainen kertoi Rovaniemen Viirinkankaalla alkukesän iltana olleensa yksin kotona ja lueskelleen jotakin kirjaa sängyssä.
Yhtäkkiä katosta tippui sängynpeitteen päälle hillankukkia aivan valkoiseksi.
-Siitä tiesin, että Jukka minua taas muistaa.
En ruvennut itkemään kuten takavuosina, vaan tulin iloiseksi. Nukahdin onnellisena Jukan lähettämiä tuoksuvia kauniita hillankukkia sylissä.
Jukka oli naisen nuoruuden rakastettu. He olivat monet kesät yhdessä hillastaneet Lapin tunturien suurilla silla ja tienanneet opiskelurahoja marjastamalla.
Erään kerran Jukka oli yksin mennyt Lokan soille hillaan ja kadonnut salaperäisellä tavalla jäljettömiin.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta häntä ei löydetty. Hänen uskotaan vetelällä rimpisuolla pudonneen pohjattomaan suonsilmään ja hukkuneen sammalien alle.

Kittilän kairassa oli autiotalo, jossa olin kortteeria. Sääskiä oli vietävästi ja kuuma. Olin aamusta lähtien koonnut pöllejä kasaan.
Iltapäivällä soin eväitä ja panin höyläpenkin päälle ruokalevolle. Vedin puseron pään päälle, etteivät sääsket häiritse nokosia.
Nukahdin mutta heräsin siihen, kun joku tuli ovesta sisälle pirttiin ja käveli vierelle ja sanoi:
- Net tulevat!
Minä nousin ylös, mutta en nähnyt ketään. Panin uudelleen maata ja mutisin puoliääneen:
- Kun ovat näkösillä, niin herätä sitten.
Kun olin saamassa unen päästä kiinni, niin se näkymätön eelusmies taas tuli lähelle ja sanoi:
- Nyt net tulevat!
Sitten se veti toista jalkaani höyläpenkiltä alas. Minä nousin ja sanoin, että uskonhan minä vähemmälläkin
No, eipä aikaakaan kun kuusi tuttua naapurinmiestä miestä tuli sisälle ja siinä keiteltiin sitten kasvit. Net olivat menossa pöllintekoon joen toiselle puolen.

Enontekiön Kaaresuvannossa tehtiin ikivanhaan asumakenttään maakellaria mäentöyrääseen.
Kaivamisen yhteydessä paljastui kaikenlaisia esineitä, erikoisen muotoisia pieniä kiviä, poronsarvia, eläinten pääkalloja kalaruotoja ja lintujen siipiä.
Tällaisia esineitä käytettiin aikanaan ikivanhoihin uhrimenoihin ja näkymättömien henkien valvontaan.
Osa esineistä kerättiin pihalla läjään ja poltettiin. Voimakalut sihisivät ja paukkuivat omituisesti tulessa.
Yhtäkkiä läsnäolijat näkivät ison kotkan tulesta nousevan siivilleen rimpuileva lapsi kynsissä.

Utsjokelainen poromies yöpyi ennen joulua autiokämpässä Ailigastunturin takamailla lähellä Kevon luonnonpuistoa.
- Olin lämmittänyt kämpän ja piisissä loimotti mukavasti lämmin hiillos, kun panin ristille maata.
Sitten kuulin hiihtämistä ja joku pani sukset seinustalle. Ajattelin että joku sieltä tulee ja niin kuin tulikin, kun ovi kävi ja tulija heitti repun lattialle.
En sitä tulijaa puolipimeässä katsonut sen tarkemmin. Minulla oli myös kasvot seinään päin. Odotin että se jutteli tai sanoisi jotakin.
Mutta se ei puhunut mitään. Se vaan touhusi siinä. Aloin ihmetellä, kun kuulin sen rupeavan rahapussia penkomaan semmoisen kolinan ja kilinän kanssa.
Nousin ritsiltä ja katsoin tarkemmin ympärille.
Hämmästyin kauheasti, kun kämpässä kerta kaikkiaan ei ollut ketään muita kuin minä.
Menin uloskin eikä suksia ollut seunustalla ja eikä näkynyt ketään, vaan oli kaamoksen syvä hiljaisuus.

Kevättalvella oli kolmen miehen porukka lintuja tarkkailemassa Rovaniemen seudulla.
He yöpyivät eräkämpässä. Yön aikana oli satanut uutta pehmeää lunta reilusti lisää.
Sitten yksi miehistä meni aamukuselle. Hän huomasi kämpän portailla pienen lapsen jalanjäljet lumessa.
Miehet ihmettelivät sakilla jalanjälkiä.
Viikon parin päästä merkillisestä tapauksesta porukan yhden miehen vaimo ilmoitti odottavansa vihdoinkin esikoislasta, jota oli hartaasti odotettu vuosia.

Inarinjärven Hoikkapetäjän saarella kaksi metsätieteen tohtoria, yksi metsänhoitaja ja kirjailija majoittuivat metsähallituksen kämppään.
Siinä syysiltana lämmitettiin sauna. Mukana oli tunnettu luonnonhenkien tutkija T.K. Hän sanoi lähtevänsä ennen saunomista tervehtimään jonkin matkan päähän ison kiven juurelle toista metrin pituista luonnonhenkeä, jonka hän oli tavannut edellisenä vuonna ja tullut tutuksi sen kanssa.
Lähtiessä hän pyysi, että jos sauna ennättää lämmitä kypemiskuntoon, odottakaa minua niin mennään sitten kaikki yhdessä saunomaan. No, me luvattiin.
Sauna lämpeni kylpykuntoon eikä häntä kuulunut. Sitten eteisen ovin kävi ja kuului kolinaa ja askelia. Kaikki me luultiin, että nyt T.K. tuli ja nyt lähdetään saunaan. Mutta ketään ei tullut sisälle.
Vasta vähän ajan kuluttua hän sitten tuli ja kertoi muistaneensa luonnonhengen kanssa jutellessa yhteisen saunaan meno sopimuksen ja lähteneen kävelemään kiireesti kämpälle.
Hän selitti etiäisen ajatusenergian tiivistymäksi sen ennen hänen tuloa olevan kolistelun. Tämä ajatus oli niin voimakas, että se sai aikaan odottajissa kuulohavainnon.

Kittiläiset siskokset olivat avioituneet pitäjän kulmille.
Jos jompikumpi tuli vierailulle yllättäen toisen luon, niin etiäisriekko ilmaantui aina pihalle kaivon kannelle tuntia ennen asianomaisen tuloa.
Siskosten ajatusmaailman ja telepatian yhteys sai heidät toisinaan hämmästymään.
He saivat ajatuksen voimalla toisensa soittamaan.
Usein he niin samanaikaisesti nostivat puhelinluurin korvalle soittaakseen toiselle, että jäi epäselväksi kumpi joutuu maksamaan puhelinlaskun pitkästä rupattelusta.

Kaksi poromiestä oli menossa Enontekiön Pöyrisjärvelle jääkalankyyntiin.
Matkan varrella heillä oli riekonansoja, joita he kokivat pimeässä illassa taskulampun valossa.
Jossakin vaiheessa miehet huomasivat heidän edellään jonkun kulkevan valon kanssa pysähtyen aina ansalla.
Merkillistä oli ettei edellä kulkeva etiäinen jättänyt lumeen mitään jälkiä.
Pöyrisjärven kalatuvalla poromiehiä odotti iloinen yllätys. Siellä ollut kalastaja oli keittänyt miehille kahvit valmiiksi.
Kalastaja kertoi etiäisen kolistelleen kämpälle reilut tuntia aikaisemmin. Siitä hän oli arvannut, että vieraita on tulossa.

Etiäisistä on havaintoja monien sukupolvien ajoilta.
Viime vuosisadalla elänyt Lapin tunnettu kirkkoherra Jaakko Fellman kertoo kirjassaan tapauksen vuodelta 1829, jolloin hän oli äitinsä hautajaisista palaamassa Inarin seudulle epätavallista reittiä pitkin Venäjän Lapin kautta.
Eräällä järven saarella häntä oli vastassa lapinmies, joka kertoi koko päivän odottaneensa kirkkoherran tuloa.
Lapinmies oli todistettavasti aamulla sanonut vaimolleen ja muille läsnä olleille kirkkoherran poikkeavan kylään päivän aikana.

Kittilän kirkkoherra oli ensimmäistä kertaa vierailulla Särestössä ja tutustui Reidat Särestöniemen kuvataiteeseen 1980-luvun alussa.
Reidar itse esitteli taidegallerian teoksia. Siinä kesken kaiken taidemaalari sanoi kuin ohimennen kirkkoherralle aitassa olevan päiväunilla kolme metrin mittaista maahista.

Rovaniemen maalaiskunnan Perunkajärvellä syysiltana kesämökilleen yllättäen poikennut mies kuuli rakennuksen vintiltä puhetta, jonka hän tunnisti vuosia sitten kuolleen isoisänsä ääneksi.
Hän kuuli selvästi isoisänsä rukoilevan äänen, joka pyysi: - Antakaa sen pojan elää. Palakoon tämä mökki, mutta antakaa minun herättää poika, että hän ehtii pelastautua liekkien keskeltä.
Tapauksesta kului muutama vuosi ja mies oli unohtanut kuulemansa oudon keskustelun.
Mies sitten kerran metsästysaikaan lokakuussa yöpyi mökillään. Hän lämmitti kylmän mökkinsä piisiä tavallista reilummin ja pani nukkumaan.
Mies heräsi siihen, kun unessa ilmestynyt isoisä hoputti: - Poika, äkkiä ylös nyt on kiire!
Hän huomasi katon olevan ilmiliekeissä ja pääsi viime hetkellä pelastautumaan ulos palavasta rakennuksesta.

Enontekiöläisen perheen toistakymmen vuoden ikäinen poika näki unta, jossa hän leikki ja peuhasi kaksi vuotta sitten kuolleen Saana-koiransa kanssa onnellisena ja iloisena.
Yhtäkkiä koira alkoi vinkua ja huusi hätääntyneenä pojalle: - Herää, herää, keittiössä palaa!
Poika säikähti koiran käyttäytymistä ja heräsi puolitoista kerroksisen omakotitalon vinttihuoneessa.
Hän tunsi savunhajua ja meni alakertaan, jossa keittiö oli ilmiliekeissä.
Poika puisteli alakerrassa nukkuneet vanhemmat ja pikkusiskon hereille, jotka kaikki onnistuivat aivan viime tipassa pelastautumaan palavasta talosta.

Hannes oli Sallan suunnalla Vermajoella ensimmäisiä päiviä rintamalla jatkosodassa 1941.
- Oli lokakuun alkupäiviä. Tilanne oli usean päivän ajan ollut sillä rintamalohkolla hyvin rauhallinen.
Yhtenä päivänä olin useita tuntia ison kuusen juurella. Nojasin kuuseen ja mietiskelin siinä kaikenlaista.
Sitten joku sanoi minulle selvästi:
- Hyppää äkkiä pois siitä!
Aikailin ja ihmettelin, että mistä se ääni tuli kun ketään ei näkynyt siinä lähellä. Sitten kuulin taas sen äänen parin metrin päästä yläpuoleltani. Se hoputti, juokse, juokse siitä pois hyvä mies.
Niin minä sitten hyppäsin ylös ja siirryin kolmeneljäkymmentä metriä sivulle päin ison kiven juurelle.
Kun olin päässyt sinne, niin samassa kuustuumanen kranaatti jysähti siihen kuuseen. Täysosumalla kuusi meni säpäleiksi ja ammus repi paikalle ison montun.
Se oli sotareissulla yliluonnollinen outo tapaus. Näkymätön suojeluhenki pelasti henkeni.

Jouduin oikeudessa todistajaksi savotalla sattuneen tappelun vuoksi. Siinä pahapäisenä tunnettu mies puukotti ryyppyporukassa naapurikylän miehen kuoliaaksi.
Kerroin oikeudessa asian, miten näin sen.
Tästä pahapäinen mies kantoi minulle kaunaa ja uhkasi tapaa minutkin.
Menin talliin kuutamoiltana hevosta ruokkimaan. Hevonen käyttäytyi hyvin poikkeavasti.
Se pani turvan olkapäälleni ja aivan kuin olisi itkenyt, nuoli minua. Sitten joku sanoi minulle:
- Kun menet ulos, varo sitä miestä.
Kun tulin tallista ulos, se pahapäinen mies hyökkäsi puukko kädessä kimppuuni ja yritti minut tappaa.
Mutta minä selvisin siitä tilanteesta, kun arvasin olla varuillani.

Sodankyläläinen nainen oli toimittamassa kotiaskareita ja avasi tiskipöydän kaapin oven heittääkseen jätettä roskaämpäriin.
Sankoon aviomies oli kätkenyt puolityhjän viinapullon, josta lehahti ulos musta hahmo joka muistutti hänen miestään. Samassa näky katosi. Vaimo säikähti näkyä ja tajusi, että hänen miehensä on viinan takia kuolemanvaarassa.
Vaimo sai houkuteltua miehen hoitolaitokseen. Lääkäri totesi miehen hakeutuneen hoitoon viime tipassa, sillä sen maksa oli hajoamassa ja edessä oli hauta odottamassa.

Istuin keittiössä ja katselin ylös kylätielle Pelkosenniemen Kairalassa toukokuun iltana.
Puolentoista kilometrin päässä naapurissa asui Lauri, joka hyvin harvoin poikkesi kylässä.
Minä näin Laurin kävelevän tiellä meille päin ja sanoin siskolle: - Katoppa, kun Lassekin on lähtenyt kyläilemään.
Se käveli pihan poikki, nousi rapuille ja aukaisi ulko-oven, mutta ei tullut sisälle.
No, minä lähin katsomaan kuistille, että minne se katosi. Mutta sitä ei näkynyt missään.
Kun oli kulunut puolisen tuntia, niin taas Lasse käveli tiellä ja tuli sisälle pirttiin ihan oikeasti.

Marraskoskella eläkeläispariskunta kuuli kun yöllisen tuiskun jälkeen aamulla traktori tuli pihalle ja käänsi ja meni pois.
He ajattelivat, että hyvä kun auraustraktori oli liikkeellä niin varhain. Heillä oli tarkoitus lähteä asioimaan pikapuoliin Rovaniemelle.
Hämmästys oli suuri, kun he menivät pihalle ja huomasivat, että yöllä satanut ja tuiskunnut lumi oli aivan rikkumattomana paikallaan.
He saivat odotella iltapäivälle asti, ennen kuin auraustraktori ennätti avata pihan ja tien.

Olin sota-aikana neljäntoista vuoden ikäinen koulupoika Rovaniemen Narkauksessa.
Minulle tuli voimakas selittämätön tunne, että rintamalla ollut Erkki-veljeni on tulossa lomalle ja on nälkäinen.
Olimme iltaseksi syöneet lihakeittoa ja äiti lähti loppua viemään kylmään porstuaan säilöön seuraavaksi päiväksi.
Sanoin äidille, että jätä lihakeitto pöydälle. Aivan pain tulee Erkki lomalle ja sillä on kova nälkä.
Äiti sanoi että höpsistä. Ei se ole ilmoittanut mitään lomalle pääsystä.
Mutta niin vain kävi, että vajaan tunnin päästä kuului pihalta lumen narsketta ja Erkki tuli ovesta sisälle. Ja kyllä hänelle lihakeitto maistui.
Erkki kertoi saaneensa ylimääräisen rotanhännillä tienatun loman.

Kemiläinen pariskunta retkeili syyspuolella Inarinjärven saarilla. Tulomatkalla he pystyttivät asennon Nitsjärven pohjukkaan.
Iltayöllä oli taivaalla iso revontulien myrsky, joka oli upeaa katseltavaa.
Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Paikalla oli koko yön outoa väkeä liikkeellä
- Emme tienneet, olivatko ne maahisia vai ketä. Outo suhina ja askeleet kopisivat ympärillä, vaikka mitään ei näkynyt.

Lemmenjoen ja Maarestatunturin välissä ovat monet poromiehet nähneet lumipyryn jälkeen liikkeellä maahisia valkoisilla poroilla.
Toisinaan ne ovat koonneet erotusaitaan isosarvisia mustia poroja.

Kätkäsuvantolainen poromies kertoi syvästä masennustilastaan hautoneen itsemurhaa.
- Olin päättänyt seuraavana päivänä lähteä kairaan ja hirttäytyä, koska kaikki asiat tuntuivat menevän pieleen.
Uskoin, että kuolemassa vapaudun tästä sietämättömästä kärsimyksestä.
Panin illalla levottomana maata. Yöllä näin selkeän unen, joka pelasti elämäni.
Olin unessa hiihtämässä Pallastunturin kapeaa pimeää kurua pitkin raskaalla mielellä. Siiten näin ihmeekseni edessäpäin kirkasta valoa.
Hiihtelin valoa kohti. Siiten joku valo-olento pysäytti minut ja sanoi:
- Käänny hyvä mies takaisin, ei täällä ole sen kummempaa.

Keminmaan Laurilassa naimaton nuori naisopettaja havahtui yöllä siihen, kun joku kömpi vuoteeseen hänen selkänsä taakse.
Opettaja kääntyi katsomaan, että kuka sinne tuli. Ihmeekseen hän näki kolmivuoriaan tytöntyllerön, joka kuitenkin katosi.
Hän nipisti itseään, että oliko hän hereillä vai näkikö hän unta. Mutta valveilla hän varmasti oli.
Outo tapaus selvisi aikanaan. Opettaja oli tietämättään ensimmäisellä kuulla raskaana ja hän synnytti tyttölapsen.
Kolmivuotiaana tytöllä oli herätessään tapana omasta sängystä pienillä jaloilla tulle hipsutella ja kömpiä äitinsä selän taakse.

Kemijärveläinen pariskunta yöpyi syksyllä farmariautossaan Ruijan Varangilla.
Jäämeren ranta oli puuton ja aukea. Siinä lähellä oli kalliokieleke ja ympärillä maastossa lentokoneen osia ja romua.
- Arvelimme saksalaiskoneen sota-aikana pudonneen ja murskaantuneen kalliolle.
Olimme nukkumaisillaan, kun joku yhtäkkiä puisteli hirveästi autoamme. Mieheni hyppäsi ulos ja kiersi auton ympäri, mutta ei nähnyt ketään.
Lopulta nukuimme ja aamulla heräsimme kauheaan lumimyrskyyn.
Luultavasti se salaperäinen auton heiluttaja oli saksalaiskoneen lentäjä, joka varoitti meitä tulevasta kovasta lumimyrskystä.

Olimme syksyllä tulossa Norjasta ja jätimme auton Petsikkotuvan pihalle.
Nappasimme reput selkään ja lähdimme ihailemaan ruskaa tunturille.
Sitten rupesimme tunturikoivikossa kahvittelemaan. Siinä mättäällä istuessani eteeni ilmestyi ilmielävänä mieheni sisar Anni. Näky kuitenkin samassa katosi.
Illan hämärtyessä tulimme takaisin autollemme. Yllätys oli suuri, kun paikalla odotteli meitä Anni miehensä kanssa.
Emme tienneet toistemme matkasuunnitelmista mitään. Anni kertoi tunnistaneen meidän automme. He olivat arvanneet meidän olevan patikoimassa tunturissa ja jääneet odottamaan paluutamme.

Rovaniemeläinen lapsiperhe joulunaattona vei kukkia kesällä kuolleen koiransa Pepitan haudalle.
Ounasjokivarrella sijaitsevalla koirien hautausmaalla he kokivat tosi yllätyksen.
Perhettä vastaan juoksi heidän rakas koiransa. Se hyppi ja pomppi ilosta ja syleili ja nuoli lapsia hellästi.
Yhtäkkiä sitten koira hävisi.

Rovaniemen Tapionkylässä lapsia oli pirtissä liuta. Äiti oli navetassa ja isä hevoseen kanssa savotassa.
Illalla kuulimme hevosen ajavan pihalle. Reen jalakset narisivat pakkaslumessa ja tiuku kuului selvästi.
Vanhempia veljeni juoksi pihalle. Kaikki luulimme isän tulleen savotasta kotiin.
Mutta ei siellä pihalla näkynyt ketään. Sitten äiti tuli navettatöiltä ja kerroimme, että hevonen tuli varmasti pihalle mutta ei sitten tullutkaan.
Äiti sanoi: - Isä on tulossa ja pani lihakeiton kiehumaan. Tuskin tuntia oli kulunut, kun isä ajoi hevosen kanssa pihalle ja tuli yllättäen käymään kotona.

Ruuhijärven kämpän seutuvilla oli mäntyjärveläinen Oiva poroja kokoamassa tapionkyläläisen Antin kanssa.
Poroja koottiin eri suunnilla ja minä sovin Antin kanssa, että yövytään siinä kämpällä.
Minä menin sitten illalla kämpälle, laitoin piisiin tulet ja keittelin kahvit valmiiksi Anttia odotellessani.
Mutta Anttia ei kuulunut. Istuin piisin vieressä, kun joku sanoi minulle: - Turhaan sinä sitä Anttia odotat. Se on jäänyt Siurunmaan taloon yöksi ja tulee vasta aamulla.
Panin sitten rauhassa nukkumaan.
Niin Antti tuli aamulla. Minä sanoin, että vai olit siellä Siurunmaan talossa yötä. Antti vähän ihmetteli, mistä tiesin.

Kuolinviesti tuli aina siltä suunnalta kylää, minne päin koira tuijotti ja ulvoi.
Muistan Simojokivarrelta tapauksen kun Vekku istui koppinsa päällä ja ulvoi yhtämittaa kaksi vuorokautta alajuoksulle päin.
Koiran aloittaessa tavallisesta haukunnasta poikkeavan ulvomisen, äiti tuli aina hyvin vakavaksi ja sanoi:
- Kenenkähän vuoro nyt on lähteä.
Tavallisesti muutaman päivän kuluttua koiran ulvomisesta kylältä kantautui surusanoma.

Ranualaisen metsurin perässä käveli koko syksyn oudon kesy kettu. Se ilmaantui miehen perään heti aamulla ja seurasi miestä päiväkausia ja tuli joskus muutaman metrin päähän taukotulillakin
- Mutta kiinni se ei antanut ottaa. Kummallinen eläin se oli. Jotakin erikoista sillä oli mielessä.
Ketun perässä seuraaminen selvisi sitten marraskuun lopulla. Sinä syksynä minulta kuoli vaimo.

Songan kylässä äiti ja isä nukkuivat pirtissä. Vasta syntynyt tyttölapsi oli muutaman metrin päässä kehdossa.
Vanhemmat heräsivät kesäyönä siihen, kun outo nainen musta huivi päässä katsoi vauvaa. Samassa näky hävisi.
Myös toisessa talossa mustahuivinen nainen nähtiin liikkeellä samoihin aikoihin. Siinä talossa oli myös lapsi, joka oli vähän isompi.
Ennen syksyä molemmat lapset kuolivat.

Lapin tunturien repiminen laskettelurinteiksi, metsien raiskaaminen ja maiden hukuttaminen veden alle sekä tarpeettomien teiden rakentaminen sinne tänne viime vuosikymmeninä herättivät maahiset ja luonnonhenget monenlaiseen vastarintaan.
Lapissa on tiedossa useita tapauksia, joissa salaperäiset henget ovat puuttuneet vastustamaan järjetöntä luonnon raiskaamista.
Inarinjärven takaisten Kessin metsien tuhoamisen estämiseksi luonnonhenget nousivat 1990-luvun alussa jyrkkään vastarintaan ja osittain myös onnistuivat siinä.
Parturoijat joutuivat metsätien rakentamisen keskeyttämään.
Myös Rauhalan tien rakentamistyössä jylläävät kaivinkoneet Keimiötunturin kupeessa pysähtyivät moneen otteeseen.
Rovaniemellä nelostien rakentamista Koivusaaren ja Ounasjoen suiston yli maahiset eivät hyväksyneet. Niinpä silta rakentamisvaiheessa selittämättömästi romahti jokeen.

Rovaniemellä musiikinopettaja pariskunta odottivat ensimmäistä lastaan.
Paria viikkoa ennen synnytystä aamulla mies kuuli eteisessä laahaavia askelia.
Nousin ja menin katsomaan, että kuka siellä eteisessä on. Siellä oli mummo, minun isäni äiti joka oli kuollut useita vuosia sitten.
Mummo katsoi minua ystävällisesti, mutta huolestuneen näköisenä. Sitten se hävisi.
Jäljestä päin ymmärsin, miksi mummo oli niin huolestuneen näköinen. Meidän perheen ensimmäisen lapsen maailmaan tulo oli erittäin vaikea.
Synnytyksessä oli menehtyä sekä äiti että lapsi.

Mellakoskelaiselle tytölle oli isoäiti eli ämmi kaikki kaikessa.
Kun ämmi teki kuolemaa hän piti erityisen tärkeänä että hänen rakas lapsenlapsensa on läsnä haudalla, kun hänet kätketään maan poveen.
Sitten ämmi kuoli ja tyttö ei päässytkään hautajaissaattueeseen mukaan. Hänet jätettiin surutaloon keittämään ruokaa ja kahvia ja odottamaan saattoväen paluuta haudalta.
Kun tyttö kattoi pöytää hän näki oven avautuvan ja sisälle tuli ämmi, joka sanoi: - Odotin sinua haudalleni kovasti. Sitten se hävisi.
Tyttö purskahti itkemään ja sanoi, en päässyt koska minut määrättiin laittamaan saattoväelle ruokaa.

Inarilaisen poromiehen liiallisesta kapakasta istumisesta oli muodostumassa ongelma. Vähäiset tulot pakkasivat kulua ryyppäämiseen.
Perhe eli nälkärajalla ja vaimo kärsi miehen venymisestä illat kapakassa.
Poromies oli jälleen kavereitten kanssa istumassa iltaa kirkonkylän kapakassa. Yhtäkkiä hän huomasi vaimon kasvojen ilmestyvän ikkunan taakse ja tuijottavan häntä.
Vaimo vakuutti miehelleen, ettei hän ole käynyt kapakan lähelläkään:
- Mutta tänä iltana kylläkin ajattelin kovasti sinua. Päätin, että jos se rellestäminen ei lopu, otan sinusta eron. En jaksa enää.
Mies säikähti ja paransi tapansa.

Ylitornion Kaulinrannalla jatkosodan aikana vanhaemäntä poikkesi naapurin talon nuoren enemmän juttusille ja kahville. Talon nuori isäntä oli rintamalla.
Siinä kahvia juodessa vanhaemäntä näki talon nuoren isännän sotilaspuvussa tulevan ovesta sisälle. Hahmo pysähtyi ovensuuhun ja katsoi surumielisen näköisenä vaimoaan ja sitten hävisi.
Nuori emäntä istui selin oveen päin eikä nähnyt tulijaa.
Vanhaemäntä ei uskaltanut paljastaa outoa näkyä nuorelle emännälle.
Muutamia päiviä tapauksen jälkeen saapui suruviesti talon isännän kaatumisesta. Se oli tapahtunut juuri siihen aikaan, jolloin vanhaemäntä oli vierailulla naapurissa ja näki näyn.

Sota-aikana pohjoisen rintamalla pelkosenniemeläisen saarnamiehen juoksuhautaan osui kuusituumainen tykinammus.
Kranaatista kaatui kaksi poikaa ja kolme haavoittui. Saarnamies lensi ilmanpaineesta useita metrejä ja menetti tajuntansa. Häneen ei kuitenkaan osunut yhtään sirpaletta.
Lääkintämies oli vienyt miehen joukkosidontapaikalle, jossa hänet todettiin kuolleeksi. Sitten mies oli pantu lautalaatikkoon odottamaan kuljetusta kaatuneen kotipaikkakunnalle.
Lautalaatikossa mies virkosi ja rupesi koputtelemaan apua. Mutta kukaan ei kuullut. Sitten miehen korvaan kuiskasi ääni: - Odota kärsivällisesti, sinun aikasi ei ole vielä tullut.
Lopulta paikan ohi kulkenut sotilas kuuli ruumislaatikosta koputusta. Hän luuli sitä kummituksen ääneksi. Sotilas kuitenkin päätti avata laatikonkannen ja katsoa ruumista. Hämmästys oli suuri, kun hän näki miehen elävän.

Pappi oli juhannuksen alla seurojen pidossa Enontekiön Nunnasessa.
Takaisin palatessa kirkolle hän poikkesi eräälle purolle tammukoita narraamaan.
Taivas oli kirkas ja tyyni ja aurinko paistaa helotti täydeltä terältä kesäillassa.
Siinä perhosviehettä heitellessä hän kuuli yläpuoleltaan outoa puhetta. Ihmettely muuttui järkytykseksi, kun hän kuuli keskustelun sisällön. Joku sanoi toiselle:
- Kyllä se kirkon tulo Lappiin oli tyypillistä kolonialismia.
Väkivallan voimalla se kirkon porukka tunkeutui tänne, hävitti ja tuhosi röyhkeästi alkuperäiskansan vuosituhantisen kulttuurin ja uskonnon.
Kristinuskon varjolla ne hävittivät shamanismin rummutkin yhettömiin.
Mutta onneksi ne eivät kuitenkaan viidessäsadassa vuodessakaan onnistuneet shamanismia kokonaan tuhoamaan, vaan se on elänyt piilossa tunturien alla.
Vasta viime aikoina on alettu nähdä eri uskonnot uudessa valossa ja rikkautena, että luonnonuskoillakin on oma arvonsa.
Jos jotain uskontoa pidetään taikauskona, silloin jokainen uskonto on sitä.
Sen enempää pappi ei jäänyt kuunteleman näkymättömiä keskustelijoita, vaan ryntäsi kauhunvalassa pakoon.

Kaksi kittiläläisttä miestä meni pilkille erämaajärvelle, jonka rannalla on sijainnut ikivanha saamelaisten asuntokenttä.
Miehet yöpyivät järven rannalla laavulla ja heräsivät siihen, kun ympärillä touhusi outoa pienikokoista väkeä.
He kuulivat poroja paljastettavan pulkkien eteen jutaamista varten. Myös kattilan kanneet helisivät, kun keittoastioita koottiin kasaan ja lastattiin pulkkiin.

Kuoksajärven kylän laidalle rakennettiin sotien jälkeen hirsitaloa.
Muutamien hirsikertojen jälkeen rupesi ilmaantumaan outoja vaikeuksia rakennustöissä.
Kirvesmieheltä katosi sammalikkoon työkaluja omituisella tavalla. Niiden etsiskelyssä kului kohtuuttomasti aikaa.
Sitten yön aikana alkoi hirsiä salaperäisesti putoilla seinästä alas.
Talon isäntä jäi juhannuksen alla piiloon vahtimaan, että kuka niitä hirsiä seinästä oikein pudottelee. Hän näki pikkuisen maahisäijän olevan hirsien kimpussa.
Silloin isäntä luopui rakennuspaikasta, koska maahisten polun päällä asumisesta ei kuitenkaan olisi tullut mitään.
Talo rakennettiin muutamia kymmeniä metrejä toiseen paikkaan ja siinä on saanut asua rauhassa.

Ylitornion Pessalompolossa oli talo, jossa iltaisin tehtiin kaikenlaisia puhdetöitä kuten pärekoppia ja rekiä.
Talon vanhaemäntä oli tarkka siitä, että pirtin lattia lakaistiin kertyneistä roskista puhtaaksi aina ennen nukkumaan menoa.
Sitten vanhaemäntä kuoli ja nuoret eivät enää viitsineet joka ilta pirtin lattiaa lakaista. Mutta sepä ei ollut vainajan mieleen.
Ei kulunut kuin joitakin viikkoja hautajaisten jälkeen, kun valojen sammuttua mummo itse tarttui varpuluudan varteen ja alkoi lakaista roskia kasaan ja näytti esimerkkiä nuorille.

Tulin töistä ja menin suoraan keittiöön, jossa vaimollani oli ruoka valmiina.
Olohuoneesta kuului kolinaa ja epäselvää puhetta. Kysyin että onko siellä vieraita.
Vaimo sanoi: - Ei siellä ketään ole.
En uskonut, vaan menin katsomaan. Ei siellä ollut tosiaan ketään.
Pari viikkoa oudon tapauksen jälkeen murtomiehet varastivat olohuoneesta television ja erilaista arvoirtaimistoa.

1740-luvulla rakennettu Keminmaan keskimmäinen kivikirkko rupesi huonon perustan vuoksi liikkumaan ja kävi käyttökelvottomaksi.
Kun kirkko rakennettiin, talonpojat pakotettiin väkisin rakennustyöhön ja tämän vuoksi kirousten saattelemina perustuksesta tuli huono.
Uusi kivikirkko valmistui tilalle vuonna 1827. Sen jälkeen määrättiin vaaralliseksi käynyt kirkko purettavaksi.
Jo ennen varsinaisen purkamisen alkamista isännät ottivat omin luvin kirkon kiviä ja kolmen talon väki teki niistä navetan.
Mutta rakentamiseen liittynyt kirous seurasi kirkon kiviä myös navettojen seiniä.
Kirkon kivistä tehdyistä navetoissa lehmät kuolivat salaperäisellä tavalla ja talojen vauraat isännät menivät konkurssiin.
Kirkon kivistä Akkunusjokeen rakennetulle sillalle kävi myös huonosti. Silta jäi myöhemmin patoaltaan alle.

Juhannuksen alla rovaniemeläisen miehen omakotitalon pihapiiriin outo pikkulintu, joka tuli huoneisiin sisälle ja seurasi miestä vaikka mihin meni.
Lintu lensi olkapäälle ja kun ojensi käden se istui kämmenelle. Kun mies lähti autolla liikkeelle, lintu lensi perään.
Lintu seurasi miestä kolmen päivän ajan joka paikkaan ja sitten se äkkiä hävisi näköpiiristä.
Neljännen päivän aamuna miehelle soitettiin hänen äitinsä kuolleen tapaturmaisesti lomamatkalla Kanarian saarilla.

Kemijokivarren maalaistalossa kuoli emäntä ja karjanhoito jäi pojalle.
Pari kuukautta kuoleman jälkeen poika oli tammikuun iltana menossa lypsämään karjaa.
Navettapolulla hän muisteli haikeana äitiään ja sanoi puoliääneen: - Voi äiti anna joku merkki, jos olet olemassa.
Silloin taivas yllättäen valaistui ja aivan talon yläpuolelle ilmestyi harvinaisen kirkas revontulipatsas.
Poika uskoi vakaasti äidin revontulien hahmossa tervehtineen häntä.

Monesti hirviporukan miehet olivat metsässä useita vuorokausia.
Aina minä etukäteen tiesin miehen kotia tulon. Sillä oli voimakas etiäinen tai mikä lie.
Näin sen usein selvästi kävelevän pihan poikki ja kuulin kolinan porstuassa, mutta sisälle ei tullut ketään.
Sitten vähän ajan kuluttua isäntä aivan samalla lailla asteli pihapolkua ja tuli sisälle. Minulla oli ruoka valmiiksi keitettynä eikä tarvinnut muuta kuin nostaa höyryävä kattila pöytään.

Savukosken suunnalla talvisodan aikana kaksi sotilasta oli tulossa partioreissulta takaisin omalle puolelle.
Erään järven reunaa hiihtäessään he huomasivat järvellä lumipukuisen sotilaan. He lähtivät jäljittämään miestä ja huomasivat, ettei se jättänyt latua jälkeensä lainkaan.
Sitten outo hiihtäjä hävisi. Miehet hiihtivät katoamispaikalle ja löysivät lumihankeen tuupertuneen haavoittuneen suomalaisen sotilaan.
Miehet pelastivat haavoittuneen rintaman välimaastosta omalle puolelle turvaan.


SELVÄNÄKIJÖITÄ JA TIETÄJIÄ

Sinettäläinen vanhaemäntä Kreetta oli selvänäkijän sukua. Hän näki monta vuotta ennen sotien syttymistä näyn Rovaniemen hävityksestä ja polttamisesta maan tasalle.
Vuonna 1934 hän oli syyskuun iltana tulossa navetasta lypsyltä pihan poikki pirttiin. Yhtäkkiä taivaanranta Rovaniemen kauppalaan suunnalla leimusi tulessa.
Ihmeekseen Kreetta näki kuin kangastuksena pimeälle taivaalle kohonneita taloja roihuavan tulen liekkien keskellä. Samalla hän kuuli kuin ukkosen jylinää, vaikka pilviä ei ollut ja uskosta ilmassa.
Sitten näky katosi yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.
Pitkään aikaan Kreetta ei uskaltanut puhua näystä kenellekään, ettei häntä leimahtaisi hulluksi akan höperöksi.
Muutamaa vuotta ennen sotien syttymistä Kreetta kuitenkin kertoi todistettvasti näystä usealle sinettäläiselle. Hän tiesi etukäteen sodan syttymisen ja Rovaniemen polttamisen piippuniemeksi.

Rovaniemeläisen kuvataiteilijan vaimo ja seitsemän vuoden ikäinen poika olivat leirillä Inarin koululla.
Yhtenä iltana vaimo soitti Rovaniemelle miehelleen hätääntyneenä ja itku kurkussa, että Timo-poika on hävinnyt ja sitä ei löydy mistään.
Kuvataiteilija oli puhelimessa rauhallinen ja sanoi vaimolle: - Se on siellä muutaman satametrin päässä savikuopassa juuttuneena jaloista kiinni. Ei siinä ole muuta kuin käykää hakemassa pois. Poika voi hyvin.
Poika löytyi juuri sieltä missä isä selitti hänen olevan.

Inarinjärven selällä kohoaa jättiläisen selän kyttyrää muistuttava Ukonsaari, jota esihistoriallisella ajalla on käytetty ukkosenjumalan uhripaikkana.
Ukolle on aikoinaan uhrattu eläimiä ja kaloja kenties ihmisiäkin.
Syysruskan aikaan etelän miesturistille Ukonsaarella ilmestyi nuori kaunis naishaamu.
Nainen kertoi tulleensa uhratuksi ukolle kolmesataa vuotta sitten.
Mies ja haamu ihastuivat toisiinsa. Mutta syleilystä ei tullut mitään. Kun mies kietoi käsivartensa naisen ympärille, hän huomasi pitelevänsä sylissään tyhjää mielikuvaa.

Rovaniemeläinen nainen kertoi hänen anopillaan olevan yliluonnollisia voimia.
Joulun alla oli toisella paikkakunnalla asuva anoppi jostakin hänelle suutahtanut ja toi sen puhelimessa voimallisesti julki. Se paiskasi puhelimen kiinni korvalle.
Eipä aikaakaan, kun nainen näki anopin hahmon touhuavan heidän vastavalmistuneen omakotitalon katolla.
Vähän ajan kuluttua kaksi kattolevyä lensi alas, vaikka tuulta ei ollut juuri nimeksikään joten tuuli niitä ei repinyt irti.

Rovaniemen Pöykkölän kotiseutumuseon pihalla oli Marjetanpäivän juhlissa runsaasti paikallista väkeä ja myös ulkomaalaisia turisteja.
Keski-ikäinen nainen näki juhlissa mukana useita tuttuja vanhoja rovaniemeläisiä, jotka olivat kuolleet vuosia sitten.
Nainen ensin säikähti näkyä, mutta sitten rauhoittui kun hänen läheinen mummonsa ilmestyi hymyilevänä ja iloisena vierelle ja sanoi:
- Voi hyvä tyttö, älä ole noin säikähtäneen näköinen. Kaikki me olemme täällä, vaikka tänne päin ei voi nähdä. Sinä nyt näet koska viime yönä nukkuessa ikkunaverhot unohtuivat auki.

Rovaniemeläinen perheenäiti jutteli yhtenä iltana opiskelijatyttärensä kanssa puhelimessa. Tyttö opiskeli Oulun yliopistossa.
Kesken puhelun äiti kuuli lapsenitkua ja kysyi tyttäreltä, että onko sinulla vieraana joku lapsen kanssa.
Tyttö vakuutti, ettei hänen luona ole ketään eikä hän kuullut mitään ylimääräisiä ääniä.
Kun tapauksesta oli kulunut yhdeksän kuukautta, tyttö synnytti niin sanotun vahinkolapsen.
Puhelun aikaan tyttö oli jo raskaana hänen itsensä kuitenkaan siitä tietämättä.

Ruokatavarakauppaa pitänyt nainen kertoi: - Minulla oli huono mutta mielelläni hyvä muisti.
Se muistutti minulle aina päivittäin, mitä kaikkia asioita piti muistaa hoitaa.
Sanoin miehelle, että jos sinä kuolet ennen minua, kuka minua sitten muistuttaa.
Se lupasi sieltä toiselta puolen rajaa sitten käyvän muistuttamassa minua.
Miehen kuoltua hän piti lupauksensa. Monen vuoden ajan mies kävi aina muistuttamassa minua tärkeistä menoista ja asioista, jotka piti muistaa hoitaa.
Tavallisesti se soitti ovikelloa ja siitä muistin, mitkä asiat oli päivän aikana kaupassa hoidettava.
Ei se miesvainajan ovikellon soitteleminen tuntunut yhtään pelottavalta, vaan hyvältä ja turvalliselta kun yhteys edelleen toimi.

Sotien aikana Oikaraisen kylässä nukuin samassa kamarissa velipojan kanssa.
Velipoika oli päässyt rintamalta kotiin haavoittuneena, mutta oli jo paranemaan päin.
Heräsin hämäränä kevätyönä siihen, kun valkoinen olento katonrajasta laskeutui hiljaa veljeni vuoteen päälle. Säikähdin.
Jonkin ajan kuluttua velipoika sotavammoihin kuoli.

Yliopistomaailmassa ja tieteen piirissä ei kummituksille ole juuri sijaa eikä yliluonnollisten henkien olemassaololle.
Mutta niin vain on, että Lapin yliopiston tiloihin on asettunut harhailemaan ikioma kummitus.
Tästä näkymättömästä olennosta on monia kuulohavaintoja. Jotkut opiskelijat ovat nähneet myös oudon haamun vaeltamassa öiseen aikaan yliopiston käytävillä ja luentosaleissa.
Ensimmäiset havainnot omituisesta kummituksesta ja näkevästä silmästä sattui yliopiston Fellman-juhlasalissa.
Yhtenä myöhäisenä syysiltana hiipi miesprofessori viehkeän opiskelijatytön kanssa pimeään Fellman-saliin molemmilla mielessään pieni lemmentuokio.
Siinä pussaillessa he kuulivat selvästi ihmettelevän äänen: - Tällaistako se tieteenharjoittaminen nykyään on?
Ensin he olivat vähän noloissaan. Mutta sitten päättivät ottaa selvää häiritsijästä ja sytyttivät valon ja tutkivat salin tarkkaan, että oliko siellä joku. Mutta ei siellä ketään ollut paitsi outo salaperäinen hiljaisuus.
Joidenkin mielestä haamuhenki on vuosina 1795-1875 elänyt Jaakko Fellman, jolle on nimetty oma juhlasali Lapin yliopistoon. Hän oli Lapin merkillinen pappi ja lahjakas tutkija.
Näkevänä silmänä ja katseena hän seuraa kiinnostuneena Lapin yliopiston kehitystä ja nykyajan elämän meininkiä.

Savukosken poromiehillä oli parinsadan porotokka hukassa.
Toiset epäilivät tokan menneen yli rajan Venäjän puolelle, toiset joutuneen varkaiden käsiin tai petojen suuhun.
Porotokkaa etsittiin viikkotolkulla, mutta niitä ei löytynyt mistään. Aivan kuin maa olisi ne niellyt tai häipyneet savuna ilmaan.
Poroisäntä kääntyi sitten Martinkylässä asuvan vanhan mökinemännän puoleen, joka tunnettiin selvänäkijänä. Monet eivät kuitenkaan uskoneet selvänäkemiseen ja vähän naureskelivat hänen kyvyilleen.
Poroisäntä hiihteli mökille, sanoi emäntä ensimmäiseksi ennen kuin mies oli ehtinyt sanoa asiaansa ja mitään: - Nytkö sitä tullaan vasta minulta apua hakemaan, kun muu ei auta. Olisitte säästyneet viikkokausien turhalta etsimiseltä ja työltä, jos olisit aikaisemmin tullut kysymään.
Siellähän se etsimänne porotokka on Hihnavaaran takana.
Poroisäntä epäili ettei se voi olla totta, koska Hihnavaaran takamaastokin oli moneen kertaan haravoitu eikä poroja ole löydetty.
Emäntä vastasi: - Joku on pitänyt sitä tokkaa näkymättömänä metsänpeitossa.
Sitten hän antoi tarkat ohjeet miten porot saa jälleen näkyviksi.
Niin vain ne porot sitten löytyivät sieltä Hihnavaaran takaa selvänäkijäeukon neuvomana.

Inarin Menesjärvellä on ikivanha polkujen risteys, jossa uudenvuoden yönä näkee alkavan vuoden tapahtumat etukäteen.
Risteykseen menijän on istuttava paikalla hiljaa. Silloin näkee omat ja seudun tulevat tapahtumat kuten syntymiset ja kuolemiset ja muut isommat jutut etukäteen.
1970-luvulla inarilainen poromies meni risteykseen uudenvuoden yönä istumaan, mutta sillä petti hermot kun se näki, että hänen porovarkautensa tulee ilmi alkaneen vuoden aikana.

Vanhat lappalaiset ovat aina tienneet revontulien olevan taivaalla juoksevia esi-isien henkiä ja olentoja, joihin tuli suhtautua kunnioituksella.
Jos revontulia ryhtyi pilkkaamaan seurasi huono onni ja sairauksia. Taivaantulet saattoivat pilkkaajan lyödä jopa kuoliaaksi.
Inarinjärven jäällä oli helsinkiläisiä koulupoikia kolmella moottorikelkalla ajelulla helmikuun iltana.
Taivas oli tähtikirkas ja revontulet loimottivat pohjoisen taivaalla.
Hiihtolomalla ollut rehvakas poikasakki ryhtyi jossakin vaiheessa pelleilemään revontulilla, jotka tulivat yhä lähemmäksi maan pintaa. Joku pojista rupesi mollaamaan revontulia ja kehuskeli: - Mitä nämä muka ovat. Kyllä Helsingin Aleksin sähkövalot aina nämä taivaantulet voittaa.
Silloin tapahtui hyvin outoa. Revontulien lieskat piirittivät moottorikelkan ja pojat kuulivat ympärillään kummallista sihinää ja rätinää.
Sitten kelkan moottori paukahteli ja pysähtyi siihen paikkaan. Pojat säikähtivät ja menivät totisiksi.
Poikien ei auttanut muu kuin toisilta kelkoilta pyytää vetoapua, että pääsivät majapaikkaan.

Kuiri-äijän kuoltua häneltä jäi Marrasjärven kairaan poroja. Äijällä oli hyvä kellokasporo.
Joku meinasi ottaa kellokkaan itselleen ja lähti sitä viemään. Silloin äijän kuollut koira ilmestyi perään.
Varas joutui katselemaan sivusta, kun koira ajoi kellokasporon metsänpeittoon.
Tapauksen jälkeen ei äijän muitakaan poroja enää löytynyt mistään.
Monet uskoivat äijän hakeneen porot toiselle puolelle rajaa, kun se näki niiden joutuvan varkaiden käsiin. Kuirin-äijä tunnettiin eläissään erityisen rehellisenä poromiehenä.

Saamelaisnainen oli miehensä kanssa ennen sotia kokemassa siikaverkkoja syyskuun iltana Palojärvellä.
Pohjoisella taivaanrannalla loimotti tavallista värikkäämpi iltarusko, jota verkonkokijat samalla ihailivat.
Siinä venettä huovatessa nainen näki merkillisen näyn. Punaisena ruskottavien pilvien sekaan tunturin silhuetin päälle ilmestyi yhtäkkiä suurikokoisena Enontekiön kirkko.
Kirkon ääriviivat erottuivat selvästi ikkunoineen ja ovineen. Nainen näki hevosia menevän kirkon ovesta sisälle.
Sitten kirkko leimahti tuleen ja häipyi punaisena liekehtivän ruskopilven sekaan.
Todistettavasti saamelaisnainen kertoi vuosia ennen sotia useille ihmisille, että Enontekiön kirkosta tulee vielä hevostalli ja sitten se poltetaan.
Kuteen tiedetään, saksalaiset pitivät kirkkoa hevostallina ja polttivat sen sodan loppuvaiheessa.

Vähän ennen talvisotaa Rovaniemen maalaiskunnan Tennilän kylässä olivat isä ja 14-vuotias poika ajamassa hevosella rankoja rantteelle polttopuiksi.
Puukuorman takapäässä istunut poika näki maasta irtoavan kolme valkoista hahmoa, jotka kohosivat kuulakkaassa talvisäässä ylöspäin ja Soittajavaaran yläpuolelle sitten katosivat näkyvistä taivaalle.
Muutama viikko näyn jälkeen talvisodan alkuvaiheessa kolme tenniläläistä miestä tuotiin kaatuneina kotiseudun multiin.

Mäntyjärven kankaalla asusteli outo mies pienessä mökissä ilman akkaa. Kukaan ei tiennyt mistä päin maailmaa ja kaukaa se oli siihen tullut.
Mies hoiteli yksin pientä porotokkaa koiransa kanssa muista poromiehistä erillään. Miehen uskottiin olevan läheisessä kanssakäymisessä tuonpuoleisten voimien kanssa.
Se oli semmoinen poromies, että yksin se vei porotkin aitaa. Sillä oli apuna näkymättömiä apumiehiä.
Kerran oli joku yrittänyt varastaa mieheltä teurastetun poron, joka oli nyljetty ja riippumassa ulkona talvipakkasessa.
Mutta varas oli tarttunut veriseen poronruhoon kiinni eikä päässyt siitä irti. Mies antoi varkaan roikkua poronruhossa kiinni ja palella.
Oli sanonut, että antaapa varkaan vähän jähytellä ennen kuin päästi kohmeisen varastajan ruhosta irti.
Joku toinen oli varastanut mieheltä poronlihaa ja ruvennut keittämään sitä. Mutta keittämisestä ei tullut mitään. Liha pysyi aina vain punaisena eikä se kypsynyt, vaikka varas keitti lihaa päivän kiehuvassa vedessä.

Lismankyläläinen lapinemäntä oli kevättalvella kylästelemässä sukulaisten luona Nunnasessa.
Kun hän oli palaamassa takaisin Lismaan, matkalla hänelle näyttäytyi korppeja. Niitä lenteli joka puolella ja sitten ne äkkiä katosivat jäljettömiin.
Myös ajoporo vaistosi oudot siivekkäät ja säikähti niitä.
Lähellä Lismaa hän näki tunturin rinnettä mennä viilettävän mustan otuksen, jolla oli poron takaosa ja etuosa kuin iso korpin pää.
Lismaan tultuaan hän kuuli porovarkaana tunnetun vanhan lapinäijän juuri kuolleen.

Iisakki Pistokoski oli myös selvänäkijä. Kun jostakin talosta katosi karjaa kesäisin metsään tai hopeisia esineitä, niin Pistokoskelta käytiin kysymässä neuvoa mistä kadonneet voitaisiin löytää. Myös Torniojokeen hukkuneiden löytöpaikkoa hän kykeni näkemään.
Kivirannan kylässä eräästä talosta katosi arvokas hopeinen kalusto. Sitä haettiin väellä ja voimalla eikä löydetty. Talonväki epäili, että hopeat oli varastettu.
Talon emäntä kääntyi Pistokosken puoleen kysymään neuvoa. Pistokoski katsoi viinalasista ja sanoi, että hopeat löytyvät talon komeron hyllyköstä.
Hopeat olivat hautuneet suuressa kevätsiivouksessa vaatekasan taakse.

Iisakki Pistokoski oli sekä tietäjä että parantaja. Hän korjasi muun muassa änkytysvikaisia.
Kerrankin hän otti nuoren alatorniolaisen pojan matkaan ja ajoi hevosella yhtenä yönä kolmen kirkon läpi ja paransi sillä keinolla hänen pahan änkytysvikansa.
Alatornion, Karungin ja Haaparannan kirkkojen ovet lensivät auki, kun hän ajoi käytävää pitkin sakastiin asti. Alttarin kohdalla Pistokoski puhutteli näkymätöntä kirkonväkeä.
Kirkkojen läpi ajettu reissu säikäytti pojan ja paha änkytysvika lähti.

Kuoksajärvellä asui takavuosikymmeninä mökissä Molkoakka, jolla oli keinot ja voima kääntyy pahat ukkospilvet kylän päältä sivuun.
Kun ukkospilvet lähestyivät kylää, niin Molkoakka veti hameet korville ja käänsi pilven suuntaan paljaan takapuolensa. Samalla se varoitti salaisilla voimasanoilla pilveä tulemasta kylän ylle.
Niin sitten ukkospilvi käänsi suuntaa eikä uskaltanut tulla riehumaan ja salamoimaan kylän ylle.
Varsinkin heinäntekoaikaan pahojen sadepilvien kääntäminen kylän päältä muualle auttoi kyläläisiä saamaan heinät kuivina latoon.

Pellon Puolamajärven kylässä Amalia oli navetasta tulossa pihan poikki pirttiin, kun hän näki riihenkatolla kontallaan naapurikylän Aapi-isännän.
Sitten Aapi kaatui silmälleen ja katosi.
Seuraavana päivänä naapurikylän emäntä poikkesi taloon ja kertoi kuulumisia, että Aapi oli edellisenä päivänä uitossa kaatunut kontalleen ja kuollut saman tien sydänkohtaukseen.
Aapi oli kuollut juuri samaan aikaan, kun Amalia näki hänet riihenkatolla näkynä.

Kemijärveläinen tuomari oli toimistopöydän takana kirjoittamassa asiakirjaa, kun hänen poikansa ilmestyi huoneeseen ja sanoi hätäisesti:
- Siinä kävi pahasti.
Samassa poika hävisi.
Tuomari soitti kotiin, jonne muutamaa minuuttia aikaisemmin oli poliisi soittanut sattuneen pahan autokolarin ja siinä menehtyneen kaksi nuorta miestä.
Toinen menehtyneistä pojista oli tuomarin poika.

Torniolainen koulutyttö asui omakotitalon vinttihuoneessa.
Kevätiltana hänet valtasi kummallinen tunne. Joku sisäinen ääni sanoi hänen isänsä kaksi tätiä Rovaniemellä kuolleen.
Tyttö juoksi alakertaan ja kysyi isältään, että milloin täit ovat kuolleet ja miksi hänelle ei ole ilmoitettu mitään.
Isä vastasi, että mitä sinä höpötät. Olen tänään ollut viimeksi puhelinyhteydessä täteihin ja ne ovat hyvissä voimissa ja terveinä.
Tapauksesta oli kulunut pari päivää, kun Rovaniemeltä ilmoitettiin tätien menehtyneen äkilliseen sairauskohtaukseen.

Ivalolainen autonasentaja oli kaljakapakassa istumassa kavereitten kanssa tammikuun iltaa.
Siinä oltiin jo tovin aikaa ryypiskelty, kun mieheltä sitten täysinäinen lasi pöydällä räsähti rikki vaikka kukaan ei koskettanut sitä.
Mies ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota vaan tilasi uuden. Mutta kun sama toistui kolme kertaa ja juomisesta ei tullut mitään, silloin mies hoksasi mistä on kysymys. Se parkaisi:
- Akka perkele. Se on semmoinen lapinnoita, että se saa juomalasitkin särkymään kilometrien päähän. Nyt ei juomisesta tule mitään.
Mies nakkasi lakin päähän ja paineli häntä koipien välissä kiireen vilkkaan kotiin.

Pari miestä poikkesi Iisakki Pistokosken taloon.
He näkivät Pistokosken istuvan uunin ääressä koukku kädessä. Toinen miehistä kysyi, että mitä sinä siinä istut.
Pistokoski vastasi onkivansa uunista kaloja.
Miehet eivät nähneet mitään ja toinen vähän naureskeli onkimishommalle.
Siitä Pistokoski loukkaantui ja pani lattialle hyppimään miesten silmien eteen puolentoistametrin pituisen hauen kitalaki auki.

Rovaniemen Marraskoskella asui erämies, joka tiesi etukäteen riistasaaliin tai jos ei tullut mitään.
- Olin sen eräkaveri. Kyllä se kortto tiesi etukäteen, tuleeko pyyntireissulla saalista vai ei.
Se oli hyvä hirvimies ja myös maalintujen ja jänisten saaja.
Mutta monesti jätin kokonaan kysymättä, sillä pyyntireissuiltalta meni maku pois, kun saalis oli etukäteen tiedossa.
Metsästäminen on jännittävämpää, kun ei tiedä mitä pyyntireissu antaa tai antaako mitään.

Kymmenkunta rovaniemeläistä ajeli moottorikelkoilla Nivankylässä Saagakodalta Ounasjoen Lammassaareen kahvittelemaan rakotulille.
Paikalla oli pari kotaa ja poroja.
Oli kirkas aurinkoinen talvipäivä. Siinä kahvia juodessa selvänäkijänä tunnettu kirjailija näki joen jäällä jutaavan pitkän pororaidon virran suuntaan. Sen takana juoksi tuhatpäinen porotokka.
Sitten selvänäkijä sanoi, että katsotaanpa minkälaista väkeä kesällä joella liikkuu. Hän kuvaili monenlaista väkeä soutavan jokea ylös ja alas.
Veneiden joukossa oli hautajais- ja hääsaattueita ja hyvin outoja kaukaa tulleita kulkijoita vihollisia ja ystäviä.
Joessa kuhisi myös paljon lohia.

Sodankylän Sattasen kylässä maalaistaloon pesiytyi satamäärin hiiriä. Niitä vilisi joka paikassa ja ne tekivät kaikenlaista tuhoa. Ne söivät krjan rehun ja lehmät kammoksuivat niitä.
Kissojen hankkiminenkaan ei auttanut. Kissat pelkäsivät yliluonnollisia hiiriä, eivätkä uskaltaneet pyydystää ja tappaa niitä.
Sitten isäntä keksi naapurikylästä hakea paikalle vanhan mummon, jolla tiedettiin olevan yhteyksiä tuonpuoleiseen henkimaailmaan.
Mummo tuli ja käveli navetan ja pirtin väliä vähän aikaa. Kukaan ei nähnyt, mitä se teki.
Mutta hiiret kokoontuivat valtavan pitkään jonoon ja painelivat suoraan läheiseen järveen ja hukkuivat sinne.

Kittilän suuret taiteilijapojat Reidar ja Kalle ilmestyivät tammikuisena talvi-iltana 1993 kirkonkylän kuppilaan kaljatuopin äärelle.
Joku hämmästeli, että tehän olette kuolleet?
- Mutta kun ei olla, sanoivat pojat ja jatkoivat neuvonpitoa ylimaallisen yhteysnäyttelyn pystyttämiseksi.
Monet kuulivat keskustelun, kun Kalle kysyi Reidarilta että kummassa paikassa se näyttely ensimmäiset pidetään:
- Helvetissä vai taivaassa, kun molemmat ovat sitä kilpaa kinuamassa.

Kittilän järvikylässä eli vielä 1960-luvulla erittäin taitava metsästäjä, joka sai metsoja ja teeriä ja muuta riistaa sellaisenakin aikana, jolloin niitä oli vähän ja muut eivät saaneet.
Ennen kuolemaansa mies paljasti erätoverilleen hyvien saaliiden salaisuuden.
Miehen ollessa pikkupoika, hänen kaksoisveljensä traagisella tavalla hukkui lintujen ansojen kokemusmatkalla. Pojat olivat aina samoilleet metsässä yhdessä.
Mies kertoi veljensä auttaneen toiselta puolen rajaa vuosikymmeniä hänen saamaan hyviä riistasaaliita.
- Näkymättömänä henkenä se kulki mukana ja ilmoitti aina, milloin lintu tai muuta riistää oli lähellä.

Serkun vaimo Pellon Puolamajärvellä oli sodan aikana elokuun aamuvarhaisella kokemassa verkkoja, kun veneen viereen ilmestyi hänen miehensä kasvot.
Vaimo ei ennättänyt edes ihmetellä näkyä, kun se katosi.
Myöhemmin kävi ilmi, että juuri sinä aamuna hänen miehensä oli kaatunut Karjalan kannaksella.

Kemijärven Oinaksen kylässä eräällä emännällä oli yhteyksiä tuonpuoleisiin henkiin ja voimiin.
Kerran naapuri seurasi emännän touhuja. Hän näki kun emäntä otti kirnun maatkaan ja meni metsälammen rannalle.
Emäntä otti lammesta vettä ja rupesi kirnuamaan.
Pusikosta seurannut naapuri huomasi, että emäntä kirnusi niin kauan että pikkulintu lensi kirnun reunalle.
Sen jälkeen emäntä kyseli linnulta kaikenlaisia neuvoja elämän pulmakysymyksiin ja ongelmiin.
Emäntä sai linnulta neuvoja sairauksien välttämiseksi ja pahojen henkien loitolla pitämiseksi.
Emäntä tunnettiin kyllä hyvänä ja avuliaana ihmisenä ja se piti yhteyksiä nimenomaan hyviin suojeluhenkiin.

Inarin Angelissa asui lapinäijä, joka pystyi muuttamaan itsensä moneksi hahmoksi.
Porotokkaa kootessa äijä nähtiin ottavan koiran hahmon, joka juoksi ja haukkui porot koolle.
Myös korppina ja riekkona tiedetään äijän tunturissa lennelleen.
Rykimäaikaan syksyisin äijä muutti itsensä myös isoksi kuumaksi hirvaaksi, joka sai vaatimia minkä ennätti.
Kerran äijä hirvashahmossa oli menettää henkensä, kun naarasporoja vahtinut iso hirvasporo hyökkäsi mustasukkaisena hänen kimppuunsa.
Äijä pelastui tappelusta vain vaivoin. Sen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan tunturilla liikkua muuna kuin omassa hahmossa.

Rovaniemen maalaiskunnan Pekkalan kylässä sattui nuorelle tytölle ruumiinpoistumisilmiö, joka oli vähällä koitua hengenmenoksi.
Tyttöön iski joulun jälkeen pahanlaatuinen flunssa, joka kaatoi hänet useiksi päiviksi vuoteeseen ja hyvin heikkoon tilaan.
Yhtenä iltana hän huomasi katselevansa itseään katonrajasta. Hän näki oman ruumiinsa makaavan vuoteessa täysin liikkumattomana.
Sitten hän näki ukin kumartuneena hänen ruumiinsa yli ja kuuli sen sanovan:
- Voi hyvänen aika! Tyttöhän on kuollut, ei siinä ole mitään elonmerkkejä. Kyllä se on kannettava aittaan ruumislaudalle.
Tytön hengelle siellä katonrajassa tuli hirveä hätä, että nyt hänen ruumiinsa viedään jääkylmään aittaan paleltumaan vaikka hän ei ole kuollut.
Tyttö päätti kaikin keinoin pyrkiä takaisin omaan ruumiiseen antamaan jotain merkkiä siitä, että hän on elossa.
Niin hän sitten vaivoin pääsi takaisin omaan jo kylmenneeseen ruumiiseensa ja rupesi epätoivoisesti räpyttämään silmiään elonmerkiksi, jonka ukki sitten huomasi.

Pelkosenniemen Arvospuolella Romsin taloon kokoontui joukko nuoria neitoja pääsiäisen edellä yhteen katsomaan kynttiläkujan ja peilien avulla, että minkä näköinen poika heitä tulee seuraavana kesänä kosimaan.
He sytyttivät leikkimielellä kynttiläkujan ja asettivat peilit kumpaankin päähän.
Isoäiti kertoi tytöille, että hän oli nähnyt kynttiläkujan ja peilien avulla nuoren miehen soutavan veneellä Kemijoen poikki. Sitten näky hävisi.
Niin oli sitten käynyt, että seuraavana kesä oli sama poika soutanut juuri samalla tavalla joen poikki ja kosinut isoäitiä, ja hän oli suostunut kosintaan.
Niinpä tytöt toivoivat myös näkevänsä etukäteen oman mielitiettynsä.

Rovaniemen Marraskoskella kesällä tehtiin Hirttiön talon remonttia.
- Olin asentamassa paikoilleen ovenkarmia. Sattui onnettomuus, karmi kaatui ja löi päähäni ison kuhmun.
Minulla meni kädet ja jalat turraksi ja menetin tajuntani. Työtoveri oli kantanut minut pihalle virkoamaan.
Olin tajuttomana vajaa kymmenen minuuttia, kun heräsin.
Tajuttomana ollessa irtaannuin ruumiistani ja olin yhtäkkiä taivaassa.
Siellä tuli vastaan ennen kuolleita tuttuja kyläläisiä. Oli kaunis kesäpäivä. Ne tervehtivät minua iloisesti ja sanoivat:
- Kas vain. Nyt sitten sinäkin tulit tänne. Sehän mukavaa.
Taivaassa käynti on selkeä ja todellinen.
Minut vietiin lääkäriin, joka totesi minun saaneen aika pahan aivotärähdyksen.

Raattamalainen nuori poromies Iisakki ajeli tammikuun kuutamoiltana Ounasjoen jäätä myöten poropulkalla hiljakkoin kihlaamaan lappalaistytön luokse. Revontulet roihusivat pohjoisella taivaalla.
Yhtäkkiä hänet ympäröi iloinen lapsiparvi. Niitä tukkeutui syliin ja olkapäille joka puolelle pulkkaa.
Kun ne eivät sopineet yhteen pulkkaan, toinen pulkka ilmaantui perään ja myös siinä remusi nauravia lapsia. Lopulta lapsia oli neljätoista, joista kaksi valkoisena riekkona pyrähti kesken kaiken lentämään.
Iisakki meni naimisiin sen lappalaistytön kanssa.
He saivat kaikkiaan neljätoista lasta, joista kaksi kuoli nuorena.
Iisakki näki omat lapsensa kuutamoiltana Ounasjoen jäällä ennen niiden syntymistä. Koko sakin.

Kuoksajärveläinen vanhaemäntä näki sotien syttymisen monta vuotta ennen toisen maailmansodan alkamista.
Hän näki tammikuun tähtikirkkaana pakkasyönä taivaalla tulenlieskojen keskellä suuria sotajoukkoja, jotka tulivat idästä päin ja painoivat länttä kohti.
Emäntä ennusti sodan alkavan ja sanoi idästä tulevan voittajien.
Kun Saksa valloitti Venäjää ja oli voitolla, emäntä sanoi kyläläisille idästä tulevien sotajoukkojen lopulta voittavan.
Kyläläiset nauroivat vanhalle emännälle ja hänen puheilleen. Mutta sitten hymyt hyytyivät, kun sotaonni kääntyi ja idän joukot rynnivät ja vyöryivät länttä ja Saksaa kohden ja valloittivat myös Suomea.

Rovaniemen Patokosken kylässä kolmivuotias tyttö kesken leikin aamupäivällä kysyi äidiltään, miksei mummua mene kukaan auttamaan kun se makaa selällään pihalla kylmässä lumessa.
Äiti sanoi tyttärelleen: - Älä höpsi. Mummuhan on lämpimässä pirtissä.
Tyttö kuitenkin itsepäisesti toisti ihmettelynsä ja touhusi äidilleen, että lähdetään mummu viemään sisälle.
Mummu asui samassa kylässä noin kilometrin päässä omassa mökissään. Tavallisesti he kävivät mummua katsomassa iltapäivällä.
Niin sitten äiti antoi tyttärelle periksi ja he lähtivät mummun mökille jo ennen puolta päivää.
Ihmetys oli suuri. He löysivät kummun pihalle tuupertuneena ja puolitajuttomana kylmästä ja toimittivat hänet kiireesti sairaalaan.
Näin suojeluhenki toimi pikkutytön kautta ja mummu pelastui.

Mikäs kansainvälinen kongressi siellä Lappia-talossa on taas menossa, kun liput liehuvat, kyseli utelias rovaniemeläinen vanhempi nainen oudolta herrasmieheltä kirjaston edessä.
Siellä on menossa joku haamukongressi.
Eri puolilta maailmaa on kuulemma kokoontunut satamäärin haamumiehiä ja naisia, tonttuja, joulupukkeja, eelusmiehiä, maahisia, enkeleitä ja mitä lie väkeä pohtimaan myyttisten tarinoitten alkuperää ja tulevaisuuden näkymiä.
Kongressissa käsitellään myös huijarihaamujen aiheuttamia ongelmia.
Kohta ei kukaan usko tässä maailmassa rehellisten haamujen olemassaoloon, jos ei huijarihaamuja panna kuriin ja järjestykseen.

Vuonna 1967 huhtikuussa 17. päivänä Kemissä Kulmatie 4:ssä lapsuudenkodissani heräsin aamulla viiden aikaan siihen, kun toisella puolella huonetta seisoi rippikouluikäinen tyttö.
Tytöllä oli ruskeat kengät, harmaa hame, vihreä pusero, vaalea lyhyt tukka.
Tyttö katsoi minua ystävällisesti silmiin ja sitten se lähti kävelemään viereiseen huoneeseen. Hameenhelmat vain heilahtivat.
Näyn nähdessäni minä olin varmasti hereillä, unta se ei ollut missään nimessä.
Kerroin näystä eräälle selvänäkijälle. Hän kertoi minun nähneen suojeluenkelini sijaisen, joka hoiti tuuraustehtävää.

Sinetänkylän laidalla asui pienessä mökissä Molko ämmi. Hänellä oli tuonpuoleisia kykyjä ja voimia hallussaan.
Erään talon kellarista varastettiin leipäjuusto. Emäntä lähti kysymään Mlko ämmiltä, kuka juuston varastaja oli.
Emmi selvänäki varkaan ja pani sen saman tien tulemaan sovittamaan tekonsa. Henkimaailman tuojat laukottivat varasta mökille sellaista kyytiä Sinettälammen yli, etteivät edes varpaat ehtineet kastua.
Mökin nurkan hirrenreiästä alkoi kuulua ähkymistä, kun varas yritti porautua sisälle. Siihen ämmi huusi, että ei tässä niin kiire ole. Kierrä toiselle puolen mökkiä ja tule ovesta sisälle.

Rovaniemen markkinoill oli yhdessä teltassa pöytä, jossa oli auki iso Raamattu.
Pöydän takana istui mustiin pukeutunut mies. Sonkalainen mies kertoi kysyneensä siltä mieheltä, että mitä tässä teltassa näytetään.
Se mies sanoi:
- Tämä on teltta, josta pääsee tuonpuoleiselle matkalle joka haluaa.
Jos teillä on omaisia ja tuttuja siellä, nyt voitte käydä niitä tervehtimässä.
Minä sanoin, että kyllä minulla on tuttuja siellä. Jos lähen niitä toiselle puolen katsomaan, pääsenkö minä sieltä takaisin.
Se sanoi, että kyllä pääsette pois kun ette niitä vastaantulijoita mene koskemaan. Puhua kyllä saatte.
Niinhän se mies pani minut matkalle ja kävin siellä. Monta tuttua sonkalaista näin sillä reissulla.

Shmanismin on luultu kokonaan hävinneen Lapinmaasta. Näin ei kuitenkaan ole. Yhä edelleen Ylä-Lapista löytyy saamelaisia, jotka etsivät voimaa luonnonjumalilta eri muodossa.
Inarissa toimii yhä eläviä uhripaikkoja, joissa uhrataan seidoille poronvasojaa ja siikoja. Niistä vain ei julkisesti puhuta.
Kirkko toi vieraan uskonnon Saamenmaahan joitakin satoja vuosia sitten raa´alla väkivallalla. Lähetystyö on säälimätöntä. Jos kieltäytyi kasteesta, saattoi menettää henkensä.
Käännytystyöhön liittyi alkuperäiskansan kulttuurin ja luonnonuskonnon shamanismin hävittäminen. Shamaanit ja tietäjät tehtiin pahoiksi noidiksi ja monia tapettiin.
Noitarummun pelkästä hallussa pidosta seurasi jopa kuolemanrangaistus. Joikaamisesta tehtiin myös raskas synti ja sitä ei vieläkään hyväksytä kirkkoon.
Saamenmaassa noidalla oli aivan toisenlainen sisältö kuin Keski-Euroopassa. Kirkko käytti noituutta tekosyynä ja lyömäaseena hävittäessään muita uskontoja.
Noidiksi nimettyjä naisia poltettiin tuhansittain roviolla eri maissa.
Lapissa noitia arvostettiin tietäjinä ja se oli hyväntekijä tilanteen mukaan. Se saattoi käyttää yliluonnollisia voimia myös pahan tekemiseen tarvittaessa.

Raanujärvellä vanhaisäntä katseli pirtin ikkunasta ulos ja sanoi:
- Taasko se soutaa järvellä. Ketä se nyt on tullut hakemaan.
Muu talonväki ei nähnyt ketään liikkeellä järvellä.
Aina kun vanhaisäntä näki sen jonkun soutelemassa järvellä, ei mennyt kauan kun joku kyläläisistä joutui lähtemään kuoleman matkaan.

Rovaniemeläinen insinööri oli aikeissa ostaa omakotitalon. Hän oli neuvotellut kaupat valmiiksi.
Kauppakirjojen allekirjoittamista edellisenä yönä hän näki unen, jossa hänen toistakymmenen ikäinen poikansa jäi polkupyörällä auton alle juuri sillä kadulla, minkä varrella ostettava omakotitalo oli.
Samassa unessa hänen luokseen tuli hänen kuollut äitinsä, joka neuvoi:
- Älkää ostako sitä omakotitaloa. Silloin voitte välttää sen pojan onnettomuuden ja hengenmenon.
Unen perusteella jätin sen omakotitalon ostamatta. Tästä merkillisestä unesta on kulunut runsas toistakymmentä vuotta ja poika elää yhä.

Mäntyjärvellä vuosisadan vaihteessa asuneella Vettasen ämmillä oli yhteyksiä henkimaailman voimiin ja väkeen. Se sai vainajia näkösälle milloin hyvänsä ja voi kysellä niiltä neuvoja.
Hän asusteli miehensä äijin ja poikansa kanssa pienessä mökissä.
Sitten äiji kuoli ja haudattiin Rovaniemen kolmannelle hautausmaalle. Joku vuosi äijin kuoleman jälkeen poika lähti poropulkalla käymään kirkonkylällä asioilla.
Ämmi pyysi poika saman tien käymään haudalla äijiltä kysymässä neuvoa. Hän neuvoi pojalle avainsanat, millä äijin voi nostattaa haudasta ylös ja kysyä sitä asiaa. Vastaavasti toisilla sanoilla äijin saa menemään takaisin hautaan.
No, poika ajoi porolla Rovaniemelle ja meni kolmannelle hautausmaalle. Hän sanoi avainsanat ja samassa äiji pölähti haudasta ylös sellaisella vauhdilla, että mädäntyvät lihariekaleet lentelivät ympäriinsä.
Poika säikähti niin, että unohti mitä piti kysyä eikä muistanut sanoja, millä äijin saa takaisin hautaan..
Äiji näki poron ja hyppäsi pulkkaan, ja lähti laukottamaan poroa kohti Mäntyjärveä semmoisella hopulla, että pulkka kiiti poron rinnalla.
Poikariepu jäi ihmettelemään tapausta hautausmaalle.
Ämmi selvänäkijänä huomasi tilanteen. Hän pisti hevosen aisoihin ja ajoi sillä äijiä vastaan Sonkaan.
Äiji pian tulla pölähtikin porolla paikalle. Ämmi toppasi äijin siihen ja sanoi:
- Tässä on tapahtunut erheys. En minä voi ottaa sinua vainajana takaisin asumaan Mäntyjärvelle kotia, niin hyvä elämä kuin meillä yhdessä olikin.
Ämmi sanoi palautussanat ja niin äiji kyyneleet silmissä joutui lähtemään ajamaan porolla takaisin hautausmaalle.
Poika ei ollut hautausmaalta ennättänyt vielä lähteä mihinkään. Hän näki kun äiji ajoi paikalle ja meni takaisin hautaan että kahahti. Haudalle ilmaantui sen jälkeen rikkomaton lumi.
Poika sai näin takaisin poron ja pulkan ja ajeli sitten sillä Mäntyjärvelle vähän nolona, kun ei pystynyt hallitsemaan tilannetta.

Sodankylän järvikylän talon isäntä osti perikunnan huutokaupasta vanhan puntarin.
Puntari oli ollut aikanaan kyläkauppiaalla, joka oli rikastunut huhujen mukaan
vähän kyseenalaisin keinoin.
Epäiltiin että kauppias oli käsitellyt puntarin painomittaa itselle edulliseen suuntaan.
Talonväki huomasi ihmeekseen jykevälle hirsiseinälle asetetun puntarin silloin tällöin itsekseen heiluvan.
Puntarin salaperäiseen heilumiseen etsittiin järkevää syytä, mutta sitä ei tuntunut löytyvän.
Sitten se paljastui sattumalta. Pantiin merkille että aina kun seudun asukkailta varastettiin poroja tai jotakin tavaraa, seinällä puntari heilui.

Kolarilainen kulubussi oli kuljettamassa oppilaita tammikuun aamuvarhaisella kirkonkylälle kouluun.
Erään tienmutkan kohdalla lukiolainen tyttö näki edessä istuvan lukiolaispojan pään ympärille ilmestyvän sädekehän, joka hetken oltuaan näkyvissä sitten hävisi.
Muut eivät sitä nähneet ja tyttö ei uskaltanut puhua oudosta näystä muille tyttöystävilleen.
Muutama viikko näyn jälkeen samassa tienmutkassa ajoi henkilöauto pahan kolarin, jossa mukana ollut lukiolaispoika kuoli.

Rovaniemen Oikaraisen kylässä jäi 1960-luvulla Rannan Jaani auton alle ja hänet haudattiin erikoisluvalla yksityiseen hautaan Kemijoen Ketturannalle.
Kauppiaana ja hevosten välittäjänä toiminutta Jaania kyläläiset pitivät hyvin salaperäisenä miehenä ja hänellä uskottiin olevan yhteyksiä tuonpuoleisiin voimiin.
Hänen kuolemansa jälkeen Ketturannan maantien suoralla jotkut kuulivat Jaanin ajavan hevosella niin että tiu`ut helisivät.

Kittilän Alakylän nuorisoseuran näytelmäharjoituksista oli nuorten ryhmä palaamassa kotia syysiltana vuonna 1939.
Pauli juoksi tiensivuun Pikkujängän kohdalla ja huuteli hätääntyneenä myös toisia nuoria tulemaan pois tieltä.
Hän näki tiellä tulevan vastaan pitkän hautajaissaattueen.
Toiset nuoret katsoivat Paulia hölmistyneenä, että hulluksiko se tuli. He eivät nähneet mitään.
Mukana ollut kertoja sanoi Paulille näytetyn etukäteen lähestyvän sotien pitkiä hautajaissaattueita. Pauli itse kaatui talvisodassa ensimmäisten joukossa.

Kymmenvuotias sallalainen tyttö oli rakkaan isoäitinsä hautajaisissa.
Hautajaissaattueessa hän näki punaisista ruusuista tehdyn kukkalaitteen keskelle ilmestyvän isoäitinsä lempeät hymyilevät kasvot.
Myös ruusut tuoksuivat isoäidiltä.
Tyttö oli sanomassa ääneen iloisena, että siinähän sinä mummi olet. Mutta mummi pani käden huulilleen merkiksi, ettei tyttö paljastaisi häntä.
Opettajaksi valmistunut tyttö kertoi, ettei hän ole koskaan kokenut mitään vastaavanlaista outoa näkyä ja hajuaistimusta.

Kemijärven Kostamon kylässä oli talo, jonka emäntä tunnettiin yhteyksistä tuonpuoleisiin voimiin. Emäntä oli harras uskovainen.
Kun lehmä sairastui, emäntä vanhasta virsikirjasta selasi määrätyn virren ja pisti tikulla sen lehden lehmän yläpuolelle kattoon.
Ja lehmä parani.

OUTOJA KULKIJOITA JA KULTAMIEHIÄ

Kemiläinen pariskunta syysruskan aikana retkeili Sotajoen varrella ja osui Ivalojoella vanhaan Kultalaan.
- Kun oli ilta, päätimme yöpyä Kultalassa. Silloin oli vielä yhdessä huoneessa lämmitettävä piisi.
Mieheni meni lämmittämään savusaunaa.
Minä jäin sisälle vahtimaan piisin tulta. Sitten kuulin, kun joku pirtissä käveli ja kolisteli seinää.
Ajattelin, että mieheni siellä tutkii seinälle ripustettuja vanhoja kullankaivamiseen käytettyjä esineitä.
Sitten mieheni tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt lähdetään saunomaan. Sanoin hänelle, että sinäpä tarkkaan siellä pirtin puolella niitä esineitä tutkit ja kävelit ja kolistelit monella lailla.
Mieheni hämmästyi ja sanoi, ettei hän ollut käynyt lainkaan pirtissä. Lämmittelin savusaunaa ja istuskelin koko ajan jokitörmällä ja kuvittelin, minkälaista vilskettä täällä on mahtanut olla kultakuumeen ollessa korkeimmillaan.

Kemijärven yhteiskoulu oli sotien aikana saksalaisten sotilassairaalana.
Koulun ullakolla käymään mennyt koulupoika näki yllättäen kädettömän verisen saksalaissotilaan hahmon, joka itkien pyysi lääkäriltä ettei hänen raajojaan leikattaisi.
Sotilas vaikeroi surkeasti, ettei hän koskaan voi enää soittaa pianoa. Hän selitti mieluummin kuolevansa kuin jos häneltä sormet viedään.
Sitten näky hävisi.

Mäntyjärven tien varressa oli Iikan talo.
Nuasjärveltä kulki aamuisin linja-auto Rovaniemen kaupunkiin.
Iikan talon kohdalla aamuisin outo mies pysäytti linja-auton.
Kun kuljettaja avasi oven, ketään ei tullut autoon.
Outo mies pyrki kyytiin koko talven ajan ja aina yhtäkkiä hävisi.

Peräpohjolan ja Torniolaakson erilaisia murheita on vaikea ymmärtää. Joskus ne ovat aivan käsittämättömiä.
Murteiden vaikeutta osoittaa se, että piru kerran matkoillaan osui Torniolaakson Kainuuseen ja poikkesi joissakin taloissa.
Hän kuunteli ihmisten puheita, mutta ei ymmärtänyt niistä mitään. Niinpä hän sähkötti päämajaan, että tänne pitää lähettää tulkki:
- Täällä ei pärjää itse pirukaan.

Rovaniemen Korkalovaarassa kummitus oli ottanut tavaksi katsella leskimiehen televisiota yöllä.
Mies toisinaan heräsi yöllä siihen, että televisio oli auki vaikka hän oli varmasti sen sulkenut illalla.
Samalla hän näki sohvalla istuvan haamun, joka hengitti läähättäen. Jonkun hupiohjelman ollessa menossa, kummituskatsoja nauraa hohotti vähän väliä kolkosti.
Silloin leskimies komensi kummitusta pitämään pienempää ääntä, että saa nukkua rauhassa.

Inarin Peltotunturin kairassa kullankaivaja tulisteli ja nukkui yön eräällä vanhalla asentopaikalla.
Hänen unensa oli onnellista, ja viereen ilmaantui nuori kaunis nainen. He rakastelivat pitkään ja hellästi toisiaan.
Aamulla kahvia keitellessään hän huomasi vanhojen havujen seassa kondomin ja arvasi, että siinä paikassa oli eletty ja koettu joskus aikaisemminkin kauniita onnellisuuden hetkiä.
Asentopaikalle jäänyt rakkausenergia oli säteillyt hänen eroottiseen uneensa.

Rovaniemen Rovakadun ja Ainonkadun kulmassa rehvakkaasti liikkunutta ja tappelun haluista poikajengiä vastaan käveli yhtenä iltana mustapukuinen outo mies, joka mennä suhahti suoraan porukan läpi.
Pojat ennättivät nähdä miehen lautasenkokoiset tyhjät silmäkuopat. Jengi säikähti outoa tapausta niin, että kukin paineli suoraan päätä kämpilleen.
Joitakin viikkoja sen jälkeen samalla paikalla jengien välisissä kahinoissa ammuttiin haulikolla kaksikymppinen nuori mies kuoliaaksi.

Talvisodan jälkeisenä syksynä Anja oli puolukassa Narkauksen takamaastossa.
Hän oli jättänyt täysinäisen puolukkasangon polun päälle. Hän jatkoi puolukan keräämistä ja näki sitten naapurikylän tutun miehen kävelevän polkua pitkin.
Hän rupesi huutamaan miehelle varoitusta puolukkasangosta, kun hän samassa muisti miehen kaatuneen talvisodassa.

Joitakin vuosia sitten leskeksi jäänyt nainen laitteli Rovaniemen Korkalovaarassa poronkäristystä keittiössä.
Hän kuuli korvan takaa selvästi kuolleen miehensä äänen, joka sanoi:
- Laita sitä nyt reilusti, että minullekin riittää. Eläissään miehellä oli tapana käppäillä vaimonsa selän taakse katsomaan, mitä ruokaa oli tulossa.
Poromiehenä toiminut mies tykkäsi erikoisesti poronkäristyksestä. Se oli hänen mieliruokansa.

Keminmaan Ketolanperällä oli jatkosodan aikana saksalaisilla parakkikylä, joiden raunioita on vieläkin näkyvissä.
Mieheni oli yhtenä syysiltana kävelyllä seudun vanhaa tienpohjaa myöten. Hän tuli hämmentyneenä kävelyreissulta ja ihmetteli kuulemaansa.
Hänen kävellessään oli viereltä kuulunut saksankielisiä komentosanoja. Ketään ei näkynyt eikä liikkeellä tiellä.
En ottanut tosissani mieheni puhetta ja vähän naureskelin sille. Pari iltaa myöhemmin olimme yhdessä kävelyllä samaa tienpohjaa pitkin.
Puhelimme siinä kävellessämme jotain. Äkkiä tunsin kuinka joku tarttui oikeaan olkapäähäni ja kuulin saksankielistä puhetta. Säikähdin ja pistin juoksuksi.
Mieheni ällisteli, että mikä minulle tuli. Kyllä lopetin naureskelun yliluonnollisille asioille.

Rovaniemeläinen nainen oli yksin kotona ja katseli kaikessa rauhassa telkkaria.
Yhtäkkiä naisen vieressä istui outo mies ja vilkuili television ruutuun päin. Siiten se sanoi:
- Nämähän ovat vain kuvia. Joutavia tyhjänpäiväisiä kuvia. Eipä kiinnosta ja hävisi.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei nainen ehtinyt edes pelästyä.

Rovaniemellä kaksi vanhaa savottamiestä oli alkukesästä 1993 kävelyllä Kemijoen rannalla, kun he näkivät kymmeniä uiton veneitä tukkien perässä Jätkänkynttilän sillan yläpuolella.
Miehet kummastelivat näkyä kun tiesivät Kemijoen uiton lopetetun vuosia sitten.
Jätkänpatsaan lähelle käveltyään he kuulivat selvästi patsaan tyytyväisenä sanovan: - Kyllä ne pitävät huolen, että Kemijoen uitto vielä jatkuu.

Tornionjoen Armassaaren seuroissa sunnuntai-iltana palaamassa olleeseen hevosrekeen kovassa lumipyryssä törmäsi linja-auto.
Reessä istuneet kaksi sisarusta Eeva ja Kaisa menehtyivät.
Samassa reessä istunut koulutyttö Hilkka sai ainoastaan vähäisiä vammoja ja pelastui.
Myöhemmin sitten hän läksyjä lukiessa kotona näki, kun nojatuolin pääll kasatuista reessä kohtalokkaana iltana olleista vilteistä erkani kaksi ihmishahmoa, jotka kulkivat huoneen poikki ja katosivat. Hän tunnisti hahmot Eevaksi ja Kaisaksi.
Hilkka tunnettiin koulukavereitten keskuudessa erittäin realistisena ja rehellisenä tyttönä, joka ei koskaan kuvitellut ja puhunut tyhjiä.

Ounasjokivarren Tolosenkylässä oli nuori emäntä tullessaan taloon istuttanut ikkunan alle koivun taimen.
Suureksi puuksi kasvanut koivu katkesi rysähtäen samana yönä, kun puun istuttanut vanhaemäntä kuoli kunnan vanhainkodin sairasosastolla.

Pari syksyä sitten Kultalassa yöpynyt naisturisti heräsi kultamiesten juhlien pitoon: - Heräsin lattioiden kovaan tärinään. Kuulin kun gramofoni soi ja ympärillä kävi mahoton tanssinjytke. Mutta mitään ei näkynyt. Sitten yhtäkkiä oli taas täysin hiljaista.
Kultamiesten kanssa tanssi myös hollantilainen Sylvia Petronella, joka oli legenda jo eläessään. Kultamiehet muistelivat häntä kaiholla.

Sevettijärven Kirakkajärvellä syyspimeällä rovaniemeläinen opettaja odotteli kauppiasta järven toiselta puolen kylästelemään erämökilleen.
Hän näki kirkkaan valon ja veneen lipuvan rantaan ja lähti lyhty kädessä ottamaan vierasta vastaan.
Kun opettaja meni järven rantaan, ei siellä ollut ketään.
Seuraavana päivänä kävi selville, ettei kauppias päässyt vierailulle eikä ollut illalla liikkunut järvellä.

Rovaniemen Ounasvaaran vanhalla ampumaradalla urheiluopiston lähellä virkanaista vastaan kävellä pällisteli aurinkoisena kesäpäivänä outo alaston mieshaamu.
No, tämä kirkkovaltuustossa istuva tätinainen säikähti tilannetta. Haamu huomasi sen ja vähän närkästyneenä opasti naista:
- Mitä pelkäämistä meissä oikeissa haamuissa on.
Aina jos jotain pahaa maan päällä tapahtuu, sen tekee toiselle konkreettinen lihallinen ihminen.
Parasta varoa toisianne ja itseänne.
Sitten outo mies näytti ampumaradan betonimuuria ja sanoi, että tuota vasten ne minut teloittivat kun ajattelin eri tavalla kuin he.
Sen jälkeen haamu hävisi.

Korhosella oli kultakaivaus lähellä Mobergin kämppää Sotajoella.
Hän kertoi olleen tulossa eräänä elokuun päivänä Lettojängän ohi kämpälle, kun vuosikymmeniä sitten kuollut kuulu pororuhtinas Kaapin Jouni asteli vastaan.
Sen verran säikähdin näkyä, että kivääri putosi olkapäältäni.

Lappilainen kuvataiteilija oli vuokrannut Simosta maalaistalon. Hänen luokseen poikkesi Lapin matkalla pari tuttua kaveria kahville, kirjailija ja taidemaalari.
Taiteilija lämmitti saunan ja he ottivat kelpo löylyt. Ensimmäiseksi tuli ulos kirjailija jäähylle. Sitten taiteilija ja yritti istua samalle penkille seinän viereen. He kuulivat molemmat ihmeekseen jonkun sanovan:
- Älä tule siihen, minä istun jo tässä.
Saunaan oli jäänyt taidemaalari. Vastan läiskeistä päätellen saunassa oli kokonainen porukka kylpijöitä. Sitten hän tuli punaisena ulos. Toiset ihmettelivat kovaa löylyn ottamista.
Taidemaalari vastasi: - Kun lähditte lauteilta, sinne ilmaantui pieni lapinäijä läiskimään vastaa. Minä yritin ajaa sen ulos lisäämällä löylyä ja läiskiä kilpaa, minkä nahkani kesti.
Mutta häviölle minä jäin, sinne lauteille se outo löylymies jäi.

Enontekiöläinen nainen kertoi nuorena tyttönä olleensa isänsä ja velipojan kanssa Pöyrisjokivarressa heinäniityllä.
Paluumatkalla kotiin he yöpyivät vanhassa heinäladossa joen saaressa.
Yritin nukkua mutta en saanut unta, kun moottorin pärinää muistuttava ääni piti hereillä. Siihen aikaan ei sillä seudulla ollut venemoottoreita eikä muitakaan koneita.
Ei sille kummitusmoottorin äänelle löytynyt mistään järjellistä selitystä.
Isä oli myös hereillä ja kysyin häneltä, mikä tuollainen ääni on. Näin, että isäkin ihmetteli outoa ääntä. Hän vain rauhoitteli minua ja sanoi:
- On parempi kun ei jää kaikenlaisia outoja ääniä erämaan hiljaisuudessa kuuntelemaan.
Eipä aikaankaan, kun ladon aukossa vilahti outo iso hahmo joka samassa hävisi. Sillä oli isot sarvet ja yliluonnollisen suuren korpin siivet.

Inarin Lisman erämaakylässä sotien jälkeen kierteli kulkujätkä, joka esiintyi Suomen hallituksen ministerinä ja huiputti kyläläisiltä rahaa.
Mies oli siististi pukeutunut ja osasi vakuuttavasti puhua.
Ministeri kertoi tulleensa tutustumaan saamelaisten elinolosuhteisiin voidakseen niitä parantaa.
Yksi suuri epäkohta todettiin olevan tien puuttuminen kylään. Ministeri lupasi, että tien rakentaminen kylälle pannaan heti käyntiin, kun hän palaa Helsinkiin. Mutta kyläläisten on kuitenkin omalla pienellä osuudella osallistuttava tien rakentamiskustannuksiin, ministeri selvitti.
Ministeri keräsi kyläläisten rahat mukaan tien rakentamisen jouduttamiseksi ja katosi eikä hänestä ole kuulunut mitään.
Nyt kyläläiset ovat nähneet ministerin haamun liikkuvan kylänraitilla, mutta sisälle se ei uskalla poiketa välttyäkseen pahemmilta seurauksilta. - Jos tämä huijariministeri oikeasti näyttäytyy Lismassa, lapinäijä vannoi hänet lähettävänsä pirun rengiksi.

Isäni oli alkukesästä yöpynyt Rovaniemen Narkauksessa.
Hänelle tehtiin peri isoon pirtiin sivusta vedettävään sänkyyn niin kuin siihen aikaan oli tapana.
Hän heräsi siihen, kun joku hyppi pirtin orsilta lattialle. Sama toistui useita kertoja.
Hän kuuli selvästi tömähdyksen ja askelia, kun joku käveli lattialla ja askelten ääni häipyi leivinmuurin taakse. Mutta ketään ei näkynyt.
Aamulla hän kahvipöydässä mainitsi oudosta orsilta hyppijästä talonväelle. Pöytään tuli pitkä hiljaisuus.
Sitten talon vanhaisäntä sanoi:
- On se kumma, että se ei usko. Olen varoittanut sitä hyppimästä kun vieraita on.

Niesissä viisissäkymmenissä oleva pariskunta katseli tammikuun iltana kaikessa rauhassa telkkaria.
Mies havahtui siihen, kun ikkunaan koputettiin voimakkaasti. Koputustoistui kolme kertaa perätysten. Mies kuuli selvästi koputuksen, mutta vaimo ei.
Mies meni ulos katsomaan, jättikö koputtaja jälkiä. Lumi oli ikkunan aalla kuitenkin rikkumaton.
Kun seuraavana aamuna vaimo heräsi, makasi mies vieressä vuoteella kuolleena.

Saarenkyläläinen nainen heräsi aamuyöllä kello 4 aikaan ovikellon soittoon, joka soi pitkään ja selvästi.
Kun ovikellon soittaminen vain jatkui, hän meni katsomaan että kenellä tähän aikaan yöstä sellainen hätä on ja mitä asiaa soittajalla on.
Mutta oven takana ei ollut ketään. Myöskään koko pihalla ei näkynyt ristinsielua.
parisen viikkoa tapauksen jälkeen nainen sai tietää Kuopiossa asuneen ystävänsä kuolleen juuri samana päivänä, jolloin hänen kotinsa ovella oli käyty ovikelloa soittamassa.

Viirinkylän Vuoksujärvellä oli isä kahden tyttärensä kanssa hevosella tulossa huhtikuun päivänä merkittyä talvitietä myöten järven toiselta puolen mummilasta kotiinsa.
Yhtäkkiä hevonen vauhkona koukkasi sivuun umpihankeen ja palasi sitten sieltä kuljetulle rekitielle takaisin.
Hevonen selvästi väisti jotakin vastaantulijaa, vaikka reessä istujat eivät nähneet tiellä ketään kulkijaa.

Sota-aikana Pohjanhovi oli suosittu saksalaisten upseerien juhlimispaikka.
Kapakka suorastaan vilisi saksalaisia korkeita upseereita. Yhtä aikaa Pohjanhovissa oli kerran lounastamassa peräti neljätoista saksalaiskenraalia.
Myös pahamaineinen juutalaisten joukkotuhooja Himmler kävi Rovaniemellä ja asui Pohjanhovissa.
Saksalaisjoukot pitivät paikkakunnalla myös sotilasparaateja.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1970-luvulla rovaniemeläinen nainen juhannuksen alla näki ihmeekseen alppijääkärien joukko-osastojen marssivan pitkin Valtakatua paraatissa ja laulavan suosittua sotilaslaulua Erika. Hän tunnisti paraatin vastaanottajaksi kenraali Dietlin, joka sodan loppuvaiheessa sai surmansa lento-onnettomuudessa.
Nainen säikähti näkyä niin, ettei pitkään aikaan uskaltanut siitä kertoa kenellekään.

Rovaniemeläinen viisikymppinen insinööri heräsi yöllä siihen, kun outo mies mustat vaatteet päällä oli änkeämässä nukkumaan hänen viereensä.
Insinöörimies unenpöpperössä torjui vieraan miehen yrityksen ja sanoi:
- Mitä sinä siihen änkeät, ei tähän sänkyyn sovi kahta nukkumaan. painu hiiteen siitä.
Outo mies lähti vastahakoisesti pois. Aamulla insinööri tunsi rinnassa kipua ja meni lääkärille, joka totesi hänen saaneen aika pahan sydäninfarktin.
Silloin insinööri tajusi yöllisen oudon vieraan olleen kuoleman.

Lomamatkalla Lappiin helsinkiläinen nuoripari ajeli heinäkuun 4. päivänä aamuyöllä kohti pohjoista. He pysähtyivät Saariselän Laaniojalla hiukan jaloittelemaan ja ihailemaan kesäyön aurinkoa.
He nousivat tien kupeelle jäkäläkankaalle nähdäkseen tunturimaisemaa laajemmin. Samalla mies kaivoi sepaluksen auki ja rupesi heittämään vettä.
Silloin maailma repesi ja he joutuivat dramaattisen ja kaamean näytelmän silminnäkijöiksi.
Molemmat näkivät mäennyppylän takaa hiipivän esiin miehiä aseet kädessä ja ryhtyvän silmittömästi tulittamaan maantielle pysähtynyttä postiautoa.
Autosta syöksyi ulos hätääntyneitä naisia, lapsia ja miehiä, jotka yrittivät suojautua ja pelastautua kuka minnekin tien toiselle puolen.
Rytäkässä he erottivat piispan kaapuun pukeutuneen miehen yrittävän ryömiä turvaan auton alle, kun siihen osui. he kuulivat hänen viimeisinä sanoina rukousparahduksen:
- Herra, armahda!
Sitten näky hävisi ja ympärille levisi kesänyön hiljaisuus.
Nuoripari säikähtyneenä ja järkyttyneenä ihmetteli näkyä ja meteliä.
Vasta jälkeen päin he kuulivat, että samalla paikalla oli tapahtunut sodan aikana 1943 heinäkuun 4. päivän aamuyöllä kello 3 aikaan venäläisten partisaanien tuhoisa hyökkäys Laaniojalla postiautoa vastaan.
Väijytyksessä kuoli useita ihmisiä muun muassa Oulun piispa Yrjö Aukusti Wallinmaa hänen ollessaan menossa piispantarkastukseen Inariin.
Partisaanihyökkäyksen uhrien muistoksi paikalle on pystytetty ”Piispankivenä” tunnettu patsas vuonna 1950.

Nuori opiskelijatyttö raahusti iso reppu selässä syysruskassa Lemmenjoen kairassa ja etsi kullankaivajan turvekammia.
Hänellä ei ollut tarkempaa tietoa turvekammin sijainnista, mutta jossakin täälläpäin sen piti olla.
Hänen mielessä oli vain yksi ajatus, löytää kullankaivaja, johon hän oli toivottomasti rakastunut. Hän odotti tälle miehelle myös lasta.
Ilta alkoi hämärtyä. Tunturikoivikko alkoi tuntua uhkaavalta ja värit sammuivat pimeään. Kivet nousivat ja heiluivat kuin kummitukset kahta puolen polkua.
Tyttö rupesi hätääntymään ja pelkäämään, vaikka hän olikin muutaman kerran lapin tuntureilla kavereitten kanssa eräretkeillyt ja yöpynyt laavulla.
Sitten yhtäkkiä tyttö kuuli jonkun kävelevän hänen edellään, vaikka hän ei nähnyt ketään. Tämä näkymätön eeluskulkija ei vaikuttanut mitenkään pelottavalta hengeltä.
Tyttö seurasi eeluskulkijaa ja osui suoraan kullankaivajan turvekammiolle. Kultamies yllättyi iloisesti tulijasta ja rakkaustarina jatkui onnellisena.

Simojokivarren törmällä on seisonut vuosikymmeniä tukevista hirsistä tehty autiotalo, jossa ei ole päivääkään asuttu.
Naapurissa pienessä mökissä asunut mies oli ennustanut:
- Iso on talo. Kyllä siihen kartanolle nousee komea hirsipytinki, mutta kukaan siinä ei pysty asumaan.
Hänen ennustuksensa on käynyt toteen.
Taloon ei ole koskaan tehty muuria ja tulisijaa.
Kuitenkin talvi-iltana moni on nähnyt pirtissä loimottavan piisitulen ja sen ympärillä istuvan outoa väkeä.

Kemijärven Tapionniemen kylän eräässä talossa yöpyi merkillinen kulkumies.
Aamulla mies halusi maksaa reilusti emännälle yösijasta ja ruuasta.
Emäntä näki, että mies otti esiin virsikirjan ja sieltä välistä lappoi seteleitä ja pisti pöydälle.
Se oli kelkan kanssa liikkeellä.
Pois lähtiessä se varoitti talonväkeä, ettei saa katsoa ikkunasta hänen menoaan.
No, Arttu-poika katsoi ikkunasta ulos ja näki miehen istuvan kelkkaan. Kelkan eteen ilmestyi kaksi isokokoista sutta vetäjiksi. Sudet kuitenkin samassa hävisivät ja kelkka ei lähtenyt liikkeelle.
Mies tuli takaisin sisälle ja sanoi, että kyllä täällä joku katsoi ikkunasta kun hän ei päässytkään liikkeelle.
Arttu tunnusti. Mies sanoi, että muista nyt olla katsomatta kun lähden. Muuten tapahtuu pahoja.
Jonkun ajan kuluttua poika katsoi ja näki miehen kelkan kiitävän pitkin Kemijoen jäätä niin, että lumi pölisi.
Sitten emäntä rupesi laskemaan miehen jättämiä rahoja, jotka muuttuivat silmien edessä virsikirjan lehdiksi.

Lapissa uskotaan tunturisopulien lähtemisen laumoina liikkeelle merkitsevän maailmalla suuria mullistuksia.
1970-luvun alussa oli valtava sopulilaumojen vaellus Lapinmaassa pohjoisesta etelän suuntaan. Vesistöjä ylistäessään niitä hukkui tuhansittain.
Kittiläläiset sopulien nahkoilla hankkivat Kittilän seurakunnalle uudet urut.
Sopulien nahkoja myytiin sadoittain Helsingissäkin ”Operaatio sopulit” nimellä.
Kittiläläisten urut narisevat samalla tavalla kuin sopulit kirskuttavat hampaitaan ja outoja sopuleita juosta vilistää pitkin kirkonkäytäviä öisin.

Oululainen eräretkeilijä Simojärven kairassa hiihteli eräälle autiokämpälle.
Lähestyessään kämppää mies ilahtui, kun huomasi tulen loimottavan ikkunasta. Hän päätteli, että siellä on joku ja hän pääsee ja on mukava mennä lämpimään kämppään.
Mies aukaisi oven ja näki piisissä palavan tulen, mutta silti kämppä oli aivan kylmä. Hän huomasi laverilla nukkuvan ison mustan miehen jalat paljaina.
Kämpän pöydällä oli aukinainen kartta ja ristillä merkittyjä asuntojen osoitteita päivämäärineen.
Mies näki myös oman talonsa osoitteen. Hän painoi hiljaa kämpän oven kiinni ja lähti hiihtämään toiselle kämpälle säikähtyneenä.
Kaksi kuukautta myöhemmin miehen poika kuoli autokolarissa.

Miesporukka oli syyskuun loppupuolella Lemmenjokivarressa risusavotassa. He olivat majoitettuna Kultalaan.
Syyssateet olivat alkaneet. Vähän ennen puolta yötä ovi aukeni ja vesisateesta asteli sisälle kullankaivaja, sillä oli iso nahkareppu olalla.
Miehet katsoivat yöpuulta tulijaa, joka heitti repun keskelle lattiaa että jysähti. Reppu aukesi ja sieltä lensi karhunpaisti lattialle.
Kullankaivaja kysyi miehiltä, että haluaako joku lämmintä karhunlihaa?
Porukassa sattui olemaan virkaintoinen metsänvartija, joka ryhtyi kuulustelemaan kullankaivajaa:
- Oletko ampunut luvattomaan aikaan karhun?
Siihen kullankaivaja sanoi, että katoppa tarkemmin mitä lihaa se on.
Metsänvartija meni tutkimaan lähemmin karhunlihaa ja reppua.
Miesporukan silmien edessä karhunliha, reppu ja mies katosivat ja koko porukka meni hämmennyksestä hiljaiseksi.
Ulkona syyspimeässä ropisi kattoon sade.

Rovaniemen neljännellä hautausmaalla Viirinkankaalla elokuussa 1964 sattui selittämätön tapaus, jossa Juho Vihtori Nättiä eli Lapin kuuluisinta legendaarista jätkää Nätti-Jussia haudattiin.
Kun metsäneuvos Jarl Sundqvist piti muistopuhetta ennen multien heittämistä arkulle, yhtäkkiä haudan reunalle ilmestyi mustiin pukeutunut mies viulu kainalossa.
Kukaan ei tuntenut eikä ollut ennen koskaan nähnyt soittajaa.
Kun mies alkoi soittaa, peittyi taivas äkkiä mustiin ukkospilviin. Ne olivat niin mustia, ettei kukaan ollut ikinä nähnyt sellaisia pilviä ennen. Sitten alkoi hirveä salamointi ja jyrinä ja rankkasade.
Haudalla olleet Nätti-Jussin saattajat katselivat likomärkänä kummissaan toisiaan. Silloin joku jätkistä sanoi:
- Pitihän se arvatakin. Se oli Nätti-Jussi joka siirtyi semmoisella rytinällä Suuren Pilkotuksen toiselle puolen.

Simojokivarressa oli lämpiämässä lauantaisauna kevätiltana.
Talon isäntä teki rantteella pikkupuita saunan lämpiämistä odotellessa.
Paikalle hiihteli outo mies, joka pysähtyi isännän kanssa juttelemaan kaikenlaista.
Isäntä sitten pyysi vierasta jäämään saunomaan ja voi talossa yötäkin olla, kun ilta on näin pitkällä.
Outo mies kiitteli tarjousta ja sanoi:
- Tässä on vähän kiire, ettei ehdi jäämään.
Olen iltapäivällä lähtenyt hiihtämään Kemijärven Luusuasta. Poikkesin Auttikönkäällä kylpemässä.
Tänä iltana on vielä ehdittävä Oulun Kempeleeseen.
Sitten mies jatkoi matkaa. Isäntä katsoi miehen perään ja näki, ettei lumeen jäänyt mitään latua ja toisessa jalassa törrötti hevosen jalka kavioineen.
Myöhemmin kävi ilmi, että samana lauantai-iltana oli Luusuassa ja Kempeleessä tapettu mies.
Auttikönkään syvä rotko ja vesiputous sijaitsee Auttijoessa, joka kovilla pakkasillakin pysyy auki.

Rovaniemeläinen kolmen miehen porukka oli juhannuksen jälkeisellä viikolla retkeilemässä ja katselemassa kultakaivannon paikkaa Inarin Tolosjoen latvoilla. He panivat laavun pystyyn joen rantatörmälle ja rupesivat keittelemään iltateetä.
Pian paikalle ilmaantui vanha hirvasporo. Se kierteli laavua ja tiiraili miehiä. Sen silmistä näki, että se oli aivan kuin puhetta vaille.
- Minä sanoin kavereille, että tuo poro ei ole oikea poro. Sillä on pojat jotakin asiaa meille.
Niin me lähdettiin seuraamaan sitä ja se vei meidät sorakuopalle ja pani maata siihen.
Tutkimme tarkemmin sitä kuoppaa, joka osoittautui yllättäen vanhaksi kultakaivannoksi. Sammaleiden alta löytyi kottikärryn, rännin ja rislojen jäännöksiä.
Teimme valtauksen paikasta ja kaivannosta on monena kesänä löytynyt mukavasti kultaa.

Tervolan Louejoen sillankorvassa pyrki kyytiin kevättalven iltahämärässä usean viikon aikana kesämekkoon, huiviin ja valkoisiin sukkiin pukeutunut nuori liftarityttö 1980-luvun alkupuolella.
Aina kun auto pysähtyi, tyttö hävisi silmien edessä kuin ilmaan. Toisinaan tyttö juoksi sillanalle ja kun meni katsomaan lumihangessa ei näkynyt mitään jalanjälkiä.
Outo tapaus on herättänyt laajasti huomiota ja siitä on kirjoitettu sanomalehdissäkin. Katoavaa liftarityttöä ajoi paikalle katsomaan uteliaita ihmisiä Haaparantaa ja Oulua myöten, mutta aave näyttäytyi vain harvoille.
Louejoen sillan salaperäisen liftarin autoon pyrkimiset jotkut ihmiset ovat kytkeneet rovaniemeläiseen nuoreen tyttöön, joka muutamaa vuotta aikaisemmin katosi liftausmatkalla Rovaniemen ja Kemin välillä jäljettömiin. Hänen epäillään joutuneen väkivallan uhriksi eikä häntä ole löydetty.

Vuotoksen alueella takavuosina pelkosenniemeläinen poromies hiihteli talonpaikkaa katselemassa. Samalla hän haeskeli porotokkaa.
Metsässä tuli vastaan outo lantalainen mies, joka ei ollut paikkakuntalaisia. Tämä tuntematon mies pysähtyi juttelemaan.
Mies tuntui tietävän hänen talonrakennusaikeestaan ja sanoi:
- Kyllä ne antavat sinulle maata ja kehottavat sinua rakentamaan, mutta tähän nousee vesi. Älä hyvä mies rakenna veden alle.
Sitten mies yhtäkkiä hävisi.
Poromies ihmetteli tapausta ja oudon miehen puheita.
Silloin ei vielä Vuotoksen altaan rakennussuunnitelmista tiedetty ja puhuttu mitään.
Sitten muutamaa vuotta myöhemmin poromies oli Rovaniemen maanlohkomistoimistossa järjestelemässä lupa-asioita kuntoon tilan rakentamiseksi Vuotoksen alueelle.
Ihmeekseen hän näki pöydän takana istuvan saman lantalaisen miehen, joka oli hiihtänyt hän vastaan kairassa. Hän mainitsi tästä hänelle.
Mies kuitenkin kiisti poromiestä koskaan aikaisemmin nähneensä. Hän sanoi tulleensa virkaan vasta joitakin viikkoja sitten Etelä-Suomesta eikä koskaan käyneensä ennemmin Lapissa.

Kolmekymmenluvulla Tainijoen savotalla hevosmiehet näkivät jäätiellä tuntemattoman ajurin. Se ajoi edellä hyvää vauhtia ja eikä sitä takaa tullut tavoittanut koskaan.
Sitten muuan hevosmies purettuaan tukkikuormansa lanssille ja paluutiellä jäi sivusta seuraamaan jäätien liikennettä.
Jonkun ajan kuluttua hän näki tuntemattoman ajurin tukkikuorman saapuvan. Hän hämmästyi kun kuorman edessä ei ollut hevosta lainkaan, vaan sitä kiskoi hampaat irvessä uupunut edesmennyt savottamies.
Silloin hevosmies ymmärsi, että eläissään julmana hevospiiskurina tunnetun savottamiehen henki oli pantu kokemaan hevosten kärsimyksiä ja sovittamaan tekoaan.

Inarin Kuivaojan latvoilla oli puolenkymmentä rovaniemeläistä muutama kesä sitten lomailemassa ja kultaa kaivamassa.
Heinäkuun yönä teltassa oltiin panemassa nukkumaan. Kaikki olivat vielä hereillä. Teltan ulkopuolella rupesi kuulumaan askelia.
Sitä kävelyä vain jatkui. Yksi teltassa olleista miehistä sanoi:
- Kuka piru siellä kävelee. Tuossa on oviaukko, tule sisälle.
Eipä aikaankaan, kun teltan oviaukosta työntyi näkösälle surullisen ja itkettyneen näköiset nuoren naisen kasvot, jotka samassa hävisivät.
Telttaan tuli hiljaista. Joku miehistä kysyi, että tunsiko kukaan naista.
Yksi miehistä tunnusti, että ne kuuluivat hänen entiselle heilalleen.
Rakkausjutun päättymisen jälkeen nainen oli mennyt sekaisin ja kadonnut jäljettömiin Inarin erämaihin.

Kullankaivaja oli Hammastunturin liepeillä kalareissulla.
Hän teki asentopaikan Syväjärven rannalle syyskuun alun iltana. Järvi oli peilityyni ja aurinko laski tunturin taa.
- Minulla oli onnellinen olo ja miehenrauha.
Näin selkeää, kuulakasta ja lämmintä unta koko yön. Tunsin kuinka maaäiti piti minua sylissä, helli ja paijasi kuin pientä lasta.
Aamulla mietin, että mikä kumma sai minut siinä asentopaikassa tuntemaan minut poikkeuksellisen harmoniseksi ja onnelliseksi.
Sitten huomasin, että sillä paikalla oli ikivanha saamelaisten asumiskenttä, jossa varmaan oli asunut hyviä ja onnellisia ihmisiä ja henkiä.

Hohtavien keväthankien aikaa Kekkonen nähdään yhä hiihtelevän milloin missäkin Lapin tuntureilla.
UKK eläissään tapasi sanoa, ettei kevät ole mitään ilman hiihto- ja pilkkiretkeä Lappiin.
Tämän vuoden keväällä taas Kekkonen hiihteli Saariselän Rumakurun ladulla vastaan erästä suomalaista ministeriä.
Ministeri ihmetteli, että miten sinä täällä hiihtelet? Sinähän olet kuollut jo aikoja sitten. Kekkonen vastasi:
- Ei siellä taivaassa ole Lapin hohtavien keväthankien veroisia hiihtotuntureita.
Sieltä taivaasta on kyllä vaikea päästä mihinkään. Mutta minä löysin yllättäen taivaasta reiän, jonka kautta voin salaa piipahdella keväisin hiihtelemään tänne Lapin tuntureille.
Sen sanottuaan Kekkonen jatkoi rivakasti hiihtämistään kuin joskus nuorena ennen ja hävisi tunturikeron taakse.

Kullankaivajaksi ryhtynyt yliopiston tutkija oli Inarin Sotajoella päivän uurastuksen jälkeen lepäämässä losokodassa.
Mies makasi laverilla ja lueskeli jotakin. Hän oli repun ripustanut naulaan vastakkaiselle puolen kotaa.
Lueskellessa hänen huomionsa kiinnittyi siihen, kun joku penkoi reppua ja kuuli vanhan lapinäijän äänen sanovan:
- Täällähän tämä minun kuksa on, jota olen etsinyt kauan.
Miehellä tosiaan oli repussa ikivanha kahvikuksa, jonka hän oli joitakin vuosia sitten ostanut Inarin markkinoilta käytettyjen tavaroiden myyntipöydältä.
Mies ihmetteli repun aukeamista itsestään ja sanoja. Hän nousi ja meni repulle ja totesi kuksan hävinneeksi.

Inarissa kullankaivajana toimineen Pellisen rauhattoman haamun ovat monet nähneet liikkeellä Saariselän matkailukeskuksen maisemassa tai Kutturantiellä.
Kullankaivaja Kohonen kertoi Jukan tulleen vastaan Laanihovin edessä Luttojoen rannalla muutamia vuosia sitten syysiltana.
- Mutta en ruvennut sen kanssa juttusille. Se käveli muina miehinä ohi niin kuin minäkin.
Etelästä aikanaan Lappiin kullankaivajaksi tulleella Pellisellä oli surkea kohtalo. Se oli laatuisa ja hyvä mies, mutta 1950-luvun puolivälissä sen pää sekosi.
Hulluksi tullut kullankaivaja tappoi Ivalossa matkustajakodin johtajan, pakeni metsäkämpälle ja teki toisen surmatyön siellä.
Rajavartiopartio lähetettiin miehen perään. Takaa-ajossa tuli Pellinen ammutuksi, kun partio ei saanut sitä muuten kiinni.

Inarissa on kullankaivajilla oma yhteinen hautapaikka.
Kullankaivajan hautaan saattamista ei saa valokuvata. Se on ehdoton kielto.
Kun kullankaivajat ovat näin sopineet, se myös pitää.
Joitakin vuosia sitten kullankaivajan hautaamista eräs rovaniemeläinen mies kiellosta välittämättä yritti valokuvata.
Mutta valokuvauksen esti rajan toiselle puolelle mennyt kullankaivaja. Kameramiestä lähellä olleet olivat nähneet miehen niskaan tarttuneen kuolleen kultamiehen.
Kameramies säikähtyneenä luikki pakoon ja kuvat jäi ottamatta.

Nuuppaan ja Ranuan kirkonkylän välillä on iso suo. Ranualainen mies kertoi talvi-iltana suota yli hiihtäessään aina ilmaantuneen kannoille oudon näkymättömän hiihtäjän, jonka hiihtämisen ja hengityksen hän kuuli selvästi.
Vaikka mies hiihti kuinka lujaa, kummitus myös paransi vauhtia ja pysyi perässä.
Aina kun hän pyörähti katsomaan taakseen, mitään ei näkynyt.
Mies alkoi yhä enemmän pelätä suon ylittämistä. Hänen oli kuitenkin metsätöiden vuoksi hiihdettävä siitä aamuisin ja iltaisin.
Kerran kuutamoiltana hän kuitenkin rohkaisi luontonsa, pyörähti taaksepäin ja karjaisi:
- Mitä sinä jahtaat minua. Jos sinulla on jotakin mielessä, tule näkyville ja puhutaan asiat selviksi.
Sen jälkeen mies sai hiihtää suon poikki kaikessa rauhassa.

Saarenkyläläinen lukiolaispoika lenkkireissulla koko oudon tapauksen.
Syyskuun iltana poika lenkillä ollessaan pysähtyi Ounasjoen rantatörmällä sijaitsevan vanhan tyhjän heinäladon seinustalle hengähtämään.
Hän kurkisti ladon sisälle. Mitään ei näkynyt, lato oli tyhjä. Mutta kun poika oli kääntymässä ladolta pois lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän kuuli jonkun sanovan: - Nytpä ollaan kahestaan.
Poika säikähti ja lähti juoksemaan kotia päin minkä kintuista pääsi.
Lähelle kotipihaa päästyään, poika kuuli äänen sanovan: - Tultiinpa lujaa.
Kotona poika henkihieverissä selitti outoa kummitusääntä.

Toistakymmentä sonkalaista evakkoa oli majoitettu saksalaissodan aikana Tornionjoen varrella Ruotsin puolella isoon autioon maalaistaloon.
Perikunnan hallussa oleva talo oli ollut ennen evakkojen majoitusta ruotsalaisten sotilaiden tukikohtana.
Pojat löysivät korkkimaton alta pirtistä maakellariluukun ja väänsivät sen auki. No, ei sieltä löytynyt mitään kummempaa.
Mutta kellariluukun avaamisen jälkeen alkoi talossa tapahtua outoja asioita. Näkymätön kulkija veti ovia auki, kolisteli ja käveli porstuassa ja vintillä.
Myös sähkövaloja se räpsytteli päälle pirtissä ja kamareissa. Kaikki evakot sen kuulivat.
Naispuoliset evakot alkoivat pelätä ja valittivat kummituksesta leirin päällikölle. Se hankki paikalle kylältä vanhan miehen, joka Raamattu kainalossa meni kellariin.
Kun vanha mies tuli pois kellarista, se oli yltä päältä hiessä. Sitten se varoitti, ettei missään tapauksessa saa enää avata kellaria.
Kummitukset loppuivat siihen paikkaan.
Myöhemmin evakot kuulivat, että ruotsalaiset sotilaat olivat takavuosina tappaneet toverinsa ja kätkeneet sen kellariin.

Lukiolainen tyttö Kemissä meni käymään omakotitalon vintillä, jossa ei pitänyt olla ketään. Siellä istui sängyn laidalla outo mies musta hattu päässä.
Mies sanoi tytölle: - Minä otan sinut!
Tyttö paiskasi oven kiinni ja juoksi alakertaan ja kertoi mitä näki ja kuuli.
Tytön isä ja aikamiesveli lähtivät vintille katsomaan, että rosvoko sinne oli kätkeytynyt. Mutta siellä ei ollut ketään.
Pari viikkoa oudon tapauksen jälkeen lukiolaistyttö joutui autokolariin, josta hän kuitenkin selvisi kuin ihmeen kautta pienin mustelmin.
Sen sijaan hänen luokkatoverinsa autokolarissa kuoli.

1940-luvun alkupuolella oli suuri maaottelumarssi Suomen ja Ruotsin välillä.
Myös Sodankylän Vuojärvellä kyläläiset marssivat aikamoisen lenkin pitkin maantietä.
Eräästä talosta lähti marssille myös vanhaisäntä nuoremman kaverin kanssa.
Kun miehet olivat palaamassa lenkiltä ja lähestymässä maalia, tuloksenottajat näkivät miesten seuraan liittyneen kävelemään kolmannen mustaliivisen miehen.
Lähellä maalia kolmas mies hävisi ja ne kaksi tulivat perille.
Marssin päätteeksi vanhaisäntä istui ojanpietareen reunan kivelle lepuuttamaan jalkojaan. Muutaman minuutin kuluttua hän sai sydänkohtauksen ja lyyhistyi kuolleena maahan.

Sodankylän Vuojärvellä oli tapana takavuosina viedä kylän hevoset järven taakse kesälaitumelle.
Heti kohta kuljettamisen jälkeen yhden talon hevonen ui järven yli takaisin kotiin.
Talon vanhaemäntä näki hevosen uimisen ja tulon pihapiiriin. Hän tuli pirttiin
ja sanoi tyttärelleen:
- Voisitko etsiä minulle valmiiksi kirkkohuivin. Minulla on pitkä matka edessä.
Tytär vähän ihmetteli, mutta haki kirkkohuivin ja vesi sen mummolle kamariin.
Kun seuraavana aamuna tytär meni herättämään mummoa kahville, oli hän yön aikana muuttanut taivaan kotiin.

Ranuan Pohjasperällä naapuriin talvi-iltana kyläilemään mennyt poika näki ladun poikki hiihtävän oudon miehen, joka säteili sinertävää valoa. Kun poika saapui kohtaan, josta mies hiihti, umpihanki oli täysin koskematon eikä siinä näkynyt latua.
Naapurissa poika kertoi kummallisesta hiihtäjästä, joka ei jättänyt mitään jälkeä. Talon vanhaisäntä sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen silmälasien takaa:
- Taasko se siellä hiihteli.

Ivalojoen varteen suuren kultaryntäyksen aikana rakennettiin keskuspaikaksi Kultala keväällä 1870.
Kultalan päärakennus on toistasadan vuoden aikana Lapin erämaassa nähnyt kulta-ajan loiston ja monensortin isäntiä.
Lapin Kultala Säätiön vuonna 1972 entisöimän päärakennuksen historiaan sisältyy myös järkyttäviä ihmiskohtaloita.
Kultalaan talveksi jätetyistä vartijoista jotkut eivät kestäneet pitkää pimeää kaamosta ja talvea, yksinäisyyttä ja tulivat hulluiksi. Rakennuksessa sattui useita veritekoon johtaneita tekoja.
Kultalassa on haaveiltu naisista ja rakkaudesta. Nähty unia mahtavista kultalöydöistä ja utopioita äkkiä rikastumisesta.
Jossakin vaiheessa Kultalaan ilmestyi myös oma kummitus, joka joillekin rakennuksessa yöpyjille ilmaisee itsensä lattialautoja täristyttämällä ja kolinalla.
Vuonna 1993 elokuussa kolmelle miehelle kummitus näytti kykyjä menemällä kahahtaen oven läpi, ja sen jälkeen lattia narahteli. Miehet tunsivat selvästi jonkun olevan läsnä, vaikka eivät nähneet sitä.
Sitten se kopautteli ja paukutteli sängynpohjia niin rajusti, että yhdeltä mieheltä pää hypähti ilmaan.
Miehet yrittivät nukkua, mutta siitä ei tullut mitään.

Kainuunkylässä kaksi sisarusta tulivat veljensä hautajaisiin. Sisarukset yöpyivät velivainajansa kotona.
Iltamyöhällä he kuulivat eteisessä jonkun kävelevän ja menivät katsomaan. Hämmästys oli suuri, kun kuollut velipoika seisoi keskellä eteisen lattiaa.
Sisarukset nähdessään se yritti jotakin sanoa ja aukaisi jo suunsa, mutta samassa hävisi näkymättömiin.
Näky ei ollut lainkaan pelottava. Sisarukset tunsivat olonsa surumielisen haikeaksi, sillä heillä oli ollut kiinteä ja lämmin yhteys velipoikaansa.

Rovaniemeläinen lääkäri kertoi 1960-luvulla rakentaneensa Ounasjoen törmälle Nivakylään kesämökin.
Naapurin Roosa-emäntä sanoi, että siinä metsänlaidassa kummittelee. Siellä on ratsumies ja hevonen, jotka ovat monet nähneet.
Sitten paikalla suoritettiin Oulun yliopiston toimesta arkeologisia kaivauksia muinaisasutuksesta. Kaivauksissa löydettiin sekä Nivankylästä että Ylikylästä runsaasti esineistöä vuosituhantisesta asumisesta seudulla.
Lääkäri meni sitten kuuntelemaan kaivauksia johtaneen arkeologin esitelmää löydöksestä. Hän sanoi arkeologille:
- Meilläpä on Nivankylässä metsänreunalla oma ratsumieskummitus.
Arkeologi vastasi, että ei ole enää. Se on kaivettu pois ja viety museoon.
Myös arkeologi oli kuullut kummituksesta ja mennyt jututtamaan Roosa-emäntää, joka oli näyttänyt paikan missä ratsumies oli nähty.
Paikalla suoritettiin kaivauksia ja sieltä todella löydettiin ratsumiehen varusteita, ihmisen ja hevosen luita.
Löydöksen jälkeen ratsumiehen haamua ratsuineen ei ole enää nähty.

Kemijokivarren Pekkalan kylässä isäni kuoleman jälkeen hävitettiin lehmät, kun ei ollut enää karjanhoitajaa.
Vuosi sitten isän kuoleman jälkeen oli lauantaina vaimoni kanssa navetan päätyyn rakennetussa saunassa kylpemässä.
Tyhjästä navetasta kuului työntouhua ja selvästi puhetta.
Hyppäsin lauteilta ja painui navettaan katsomaan, että onko siellä ketään. Panin valot päälle, mutta ei siellä ketään ollut.
Kun tulin takaisin lauteille, vaimo kertoi minun isäni siellä navetassa touhuavan. Hän oli hänet nähnytkin, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä minulle.
Isä ei tykännyt kun hävitimme lehmät pois.

Kittilän Kaukosen kylä oli vuosikymmeniä tunnettu marxismi-leninismin aatteen vankkumattomista kannattajista. Niinpä kommunistivaltioiden ja koko maailmankuva romahdus oli monelle kyläläiselle erityisen raskas ja kipeä asia 1990-luvun alussa.
Talvi-iltana yksi kylän isännistä oli kutsunut pirttiinsä kyläilemään entisiä aatetovereita. Illan aikana isäntä haki peräkammarista vuosia sitten hankkimansa ja pyhänä pitämänsä marxismi-leninismin moniosaisen kirjasarjan, ja vikasi ne piisituleen.
Kylänmiehet tuijottivat totisina kirjojen palamista piisissä. Sitten tapahtui kummia.
Palavien kirjojen seasta ilmestyivät Marxin ja Leninin vihaiset hahmot ja hävisivät katonrajasta ulos. Kaikki paikalla olleet miehet näkivät, kun nämä kymmeniä miljoonia ihmisiä villinneet mahtimiehet luikkivat Lapin yöhön pakoon ja tiehensä.

Torniolainen kauppias laman kourissa ajautui konkurssiin ja päätti päivänsä.
Samalla hetkellä kun kuolema tapahtui, pysähtyivät kaikki perheen kellot.
Kun kauppiaan hallussa ollut vanha perintöseinäkello vietiin korjattavaksi, kelloseppä ilmoitti ettei siitä tule enää kelloa:
- Se on kävellyt loppuun.
Kun kauppiaasta loppui elämä, särkyi myös kello lopullisesti.

Anoppi lähti kylästelemään toiselle paikkakunnalle tyttärensä luokse ja minä lupasin mennä sen taloa lämmittämään Lampsijärvellä.
No, minä menin sinne tyhjään taloon ja laitoin tulet leivinuuniin.
Istahdin siinä sitten pirtin penkille ja kuulin kolinaa ja askelia talon vintiltä, jossa ei pitänyt olla ketään.
Ensin minä meinasin lähteä juoksemaan pakoon koko talosta, mutta sitten päätin että jos siellä vintillä on joku niin näen kun se tulee alas. Mutta ei sieltä ketään tullut enkä minä uskaltanut mennä vintille katsomaan, onko siellä joku.
Kun anoppi tuli kyläreissulta takaisin, kerroin hänelle vintiltä kuuluneista askelista. Anoppi tuli hiljaiseksi ja kumman näköiseksi ja vastasi:
- Taasko se siellä käveli. Luulin jo, että se on muuttanut sieltä pois, kun pariin vuoteen ei ole siitä kuulunut mitään.

Ylitornion järvikylässä poikkesi emäntä heinäkuun iltana naapurin pihapiiriin, jossa taloa yksin asunut nelikymppinen poika oli edellisenä kesänä tehnyt itsemurhan.
Emäntä istui aution pihapiirin kaivonkannelle. Hetken kuluttua hän näki pihaan ajavan punaisen auton, joka oli ollut kuolleen pojan hallussa.
Emäntä lähti kävelemään autolle, koska luuli itsemurhan tehneen veljen tulleen käymään talossa. Kuoleman jälkeen auto oli siirtynyt veljensä haltuun, joka asui toisessa kylässä omassa talossaan.
Hämmästys oli suuri, kun emäntä lähestyi autoa, se hävisi.

Meltosjärvellä olin syysiltana menossa kotiin kärrytietä, niin yhtäkkiä alkoi peltoaukean takaa metsänreunasta kuulua lapsen itkua.
Itku tuli minua lähemmäksi ja lähemmäksi ja veret hyytyivät säikähdyksestä, sillä odotin silloin ensimmäistä vauvaa nuorikkona.
Sitten synkän kuusikon suunnalta ilmestyivät näkyville vaalea hahmo, joka itkevänä suhahti tien poikki vajaa viidenkymmenen metrin päästä minusta.
Jotenkin minä sitten vain sain jatkettua matkaa ja pääsin kotiin.

Toisen maailmansodan päätyttyä Kolarin Venejärven kyläläiset päättivät päästä eroon kuolleen diktaattorin verisestä haamusta järjestämällä Hitlerin hautajaiset vuonna 1945 kesällä.
Joku kyläläisistä teki puusta Hitlerin ruumiin nääveleineen kaikkineen.
Sitten Hitlerin ruumisarkkua kannettiin pitkässä hautajaissaattuessa läpi kyläraitin metsänreunaan kaivettuun hautaan.
Haudan reunalla ”siunauspuheen” piti lujatahtoisena kommunistina ja jumalankieltäjänä tunnettu Eemeli L. omatekoiset papinliperit kaulassa. Kun hän heitteli arkun päälle multaa, hänen kuultiin lausuvan:
- Nyt minä kiroan sinut teurastaja fasistin ja perkeleitten perkeleen, että et koskaan enää nouse haudasta villitsemään kansoja ja tuottamaan hirvittävää tuhoa ja kärsimystä ihmisille.

Lapin eräässä seurakunnassa toimi sotien jälkeen pitkään kirkkoherrana hengenmies, joka perheensä kanssa joutui vanhassa pappilassa tekemisiin outojen ilmiöiden kanssa.
Ollessaan iltateellä pappi näki vaimonsa kanssa keittiön ikkunasta pappilan koivukujalla marraskuun kirkkaassa kuutamossa oudon miehen kiertävän koivua.
Ensin he ajattelivat, että mies on hukannut koivun juurelle jotakin ja etsii sitä. Mutta kun sitä kiertämistä jatkui ja jatkui, pappi meni ulos ja lähti puhuttamaan mustiin pukeutunutta kummasti käyttäytyvää miestä.
Kun hän meni lähemmäksi, mies silmien edessä katosi ja mitään jälkiä ei näkynyt lumessa.

Vuonna 1942 kesällä kaatunut sotilas oli mukana omissa hautajaisissa Rovaniemen Yläkemijokivarren kylässä.
Pohjoisen rintamalla ollut sotilas ilmestyi elokuun alkupäivinä tuttujen naapurikylän poikien telttaan. Miehet ihmettelivät hänen tuloaan sinne, koska tiesivät naapurikyläläisten miesten sijoitetuksi toiseen joukko-osastoon parinsadan kilometrin päähän.
Siihen hän vastasi:
- Poikkesin vain tervehtimään teitä tässä matkan varrella. Olen tulossa omista hautajaisistani.
Kyllä se morsiameni rakasti minua. Siellä se hautajaisissani itki haikeasti ja pitkään niiden tikapuiden alla ison pihlajan juurella.
Tämän jälkeen sotilas hävisi ja teltassa olleet kymmenkunta miestä katselivat hölmistyneinä ja kummissaan toisiaan.
Kun joku miehistä pääsi sitten lomalle, hän kuuli sillä reissulla naapurikylän pojan kaatuneen ja hautajaisista, jossa hänen morsiamensa oli itkenyt epätoivoisesti tuntikausia maalaistalon katolle johtavien tikapuiden alla juuri niin kuin kaatunut oli kertonut heille.

Rovaniemeläinen toimittaja meni Nuorajärvelle syysiltana koiran kanssa kesämökilleen.
Saunan lämpiämistä odotellessa hän lähti kokemaan paria siikaverkkoaan.
Hän meni rantaan ja kuuli järveltä airojen kolketta. Hän näki kolmen lapinäijän soutavan veneellä lähelle rantaa, missä hän seisoi.
Hän kuuli yhden miehistä sanovan:
- Kyllä tältä järveltä on parasta muuttaa pohjoisemmaksi. Saaliit ovat käyneet vähiin. Toista oli ennen, kun siikoja tuli niin, että vene meinasi upota.
Sitten oudot miehet hävisivät ja ympärille levisi erämaajärven hiljaisuus.
Koirakin vaistosi outojen miesten liikkumisen ja murisi.

Helmikuun 28. päivän sunnuntaina 1993 Rovaniemellä Konttisen kentällä oli satamäärin yleisöä seuraamassa kansainvälistä lumenveistokilpailua.
Kilpailijoita oli kymmenkunta eri maasta. Yleisön suosikki oli Iso-Britannian taidemaalari Sarah Osbornen ja keraamikon Will Barretin hurmaava jättikaktus ”Kangastus”.
Tuomaristo antoi ensimmäisen palkinnon Joiun synty –nimiselle veistokselle. Toisen palkinnon sai Kaktus.
Väki ihasteli Napapiirin lumesta muotoiltua jättikaktusta, joka on polttavan auringon alla viihtyvä kasvi.
Yhtäkkiä tapahtui jotain kummallista. Lähellä kaktusta seisoneet ihmiset kuulivat selvästi lumiveistoksen huokaavan ja sanovan:
- Täällä on kylmä. Minä haluan lentää lämpimän auringon maahan.
Eipä aikaankaan, kun ihmiset huomasivat kaktuksen Konttisen kentällä salaperäisellä tavalla hävinneen.

Ranuan Saukkojärvellä oli syyskuun iltana 17-vuotias tyttö kävelemässä naapurin kylään.
Kylän hautausmaata ohittaessa hänen rinnalleen tuli näkymätön kulkija.
Tyttö kuuli selvästi kun oudon kävelijän kengissä lompsui ja litisi vesi. Hän pani myös merkille kulkijan raskaan hengityksen.
Joitakin kuukausia oudon kävelijän jälkeen tyttö kuoli äkilliseen pahaan sairauteen.

Ylitornion Pekanpään Rousunvaarassa oli kaksi koulutyttöä mustikassa heinäkuun lopussa.
Metsässä heitä vastaan tuli outo nainen, joka oli pukeutunut pitkään hameeseen ja villatakkiin. Hänellä oli myös huivi päässä.
Tytöt kuvasivat kotona marjassa kohtaamansa naisen. Vanhemmat tunnistivat sen vuosia sitten kuolleeksi Eevaksi, jolla oli aikanaan tapana marjastaa Rousunvaarassa.

Raanujärvellä on piilukirveellä rakennettu hirsitalo.
Talon ostanut nuori-isäntä syysyönä heräsi siihen, kun nurkalla joku hakkasi nurkansalvoksia.
Mies kuuli rakennustyön touhun, mutta ei nähnyt ketään. Hetken päästä kuului nurkalta kuin kuolemankorahdus ja sitten äkkiä pirtissä oli taas täysin hiljaista.
Mies otti selvää vanhantalon historiasta ja kuuli, että rakentamisen aikana nurkan salvamistyössä mukana ollut kulkumies oli kuollut hämärissä olosuhteissa.

Jätkänkynttilän sillalta ja läheisen ravintolan ikkunasta ovat rovaniemeläiset nähneet talvi-iltoina Kemijoen sulassa uivan suurikokoisen mustan miehen, joka ei pakkasesta eikä kylmästä vedestä tunnu piittaavan.
Outo mies ui pitkin vedoin Pohjanhovin rantaa kohti ja häviää jään reunalla jonnekin.
Mustan miehen nähdään joessa uivan ja kylpevän aina silloin, kun paikkakunnalla tapahtuu veritekoja.

Rovaniemeläisen kirjakaupan tiloja iltasella siivonnut nainen näki erään väkivaltaa ihannoivan sotakirjan hyppäävän myyntitiskille ja karjuvan:
- Täällä eivät kaikenmaailman hipit ja pasifistit juhli.
Jos yksikin rauhaa ja sopuilua ylistävä kirja aukoo päätään, minä ammun.
Sen jälkeen outo näky katosi ja nainen jatkoi siivoamista hämmentyneenä.


TUONPUOLEINEN LAPPI

Lapista löytyy ainakin yksi järvi, johon ei tarvitse pelätä hukkumista.
Rovaniemen maalaiskunnan Nuasjärvellä asui aikanaan lappalaisperhe. Perimätiedon mukaan perheen nuori tyttö hukkui järveen.
Tuonpuoleisia voimia omaava isä uskoi ainoan tyttärensä hukkumisen olleen pahojen henkien aikaan saannosta.
Niinpä isä sai hyviltä hengiltä lupauksen Nuasjärven erityissuojeluksesta ja valvonnasta, ettei järveen pääse kukaan enää hukkumaan.
Lappalaistytön hukkumisen jälkeen ei tiedetä kenenkään hukkuneen Nuasjärveen, vaikka vaarallisia tilanteita on ollut useita.
Joitakin vuosia sitten Nuasjärven jäihin putosi moottorikelkkailija. kelkka painui pohjaan, mutta järven suojeluhenki suorastaan heittämällä heitti ajajan rannalle ja turvaan.
Kerran samalla järvellä souteli ryyppysakki ja yksi miehistä horjahti yli laidan. Paikalla oli ainakin kymmenen metrin syvänne. Mies oli uimataidoton ja painui veden alle. Miehet katsoivat pudonneen hukkuneen ja soutivat rantaan.
Ihmetys oli suuri, kun porukka löysi miehen rantahietikolta likomärkänä ja elävänä.
Toisella puolen järveä asunut erakkomies Akseli luisteli potkukelkalla syksyisin selänteen yli ilman putoamista, vaikka jäätä oli tuskin riitettä enempää.
- Se on semmoinen järvi, ettei siihen huku vaikka yrittämällä yrittäisi hukuttautua. Aina joku heittää kuiville.

Rovaniemeläinen virkamies kaupungin keskustan virastossa meni toimittamaan kiireissään asiaa toiselle osastolle.
Osaston aulassa miestä tuli vastaan pitkäaikainen työkaveri.
- Tervehdin häntä moikkaamalla, hei!
Minusta oli tavallisuudesta poikkeavaa, että työkaverini ei reagoinut tervehdykseeni, vaikka katsoikin minuun. Hän jatkoi pysähtymättä matkaa kadulle.
Kaverini ei ehtinyt ottaa montakaan askelta takanani, kun pysähdyin kuin puulla päähän lyötynä. Muistin siinä samassa, että työkaverini oli aivan äskettäin kuollut tapaturmaisesti.
Katsoin molempiin suuntiin kadulle, mutta hän ei näkynyt missään.

Pisavaaran luonnonpuistoalueella tervolalainen mies jäi syyskuun loppupuolella laavulle yöksi.
Kahvinkeiton ja evässyönnin jälkeen hän makoili nuotiolla ja koira toisella puolen.
Sitten koira karvat pystyssä katsoi nuotioon ja rupesi ärisemään.
- Sanoin koiralle, että älä siinä tyhjää ärise. Eihän nuotiossa mitään outoa ole.
Silloin nuotiosta pelmahti esiin kivikautinen pieni nuijamies, joka ärtyneenä kiroili: - Kuka piru minun päälle on nuotion tehnyt.
Äijä vilkaisi säikähtyneenä ympärille aivan kuin olisi eksynyt väärään maailmaan, ja samassa katosi takaisin tulenlieskojen sekaan.

Raanujärveläinen mies kertoi, että naapurin isäntä oli ahne pyytämään riekkoja ansoilla.
Se kuoli ja hautajaisten jälkeen lähdin hakemaan kolmen kilometrin päästä postia kuten tavallisesti. Kyllä minä säikähdin, kun ladulla hiihteli vastaan naapurin isäntä riekonansoja kaulassa.
Siihen se postinhakureissu sillä kertaa jäi.

Isäni kuoli 1960-luvulla Kemijokivarren Pekkalassa. Kuolemansa jälkeen isäukko jatkoi elämäänsä pihapiirissä vielä ainakin kolme vuotta.
Isällä oli tapana määrätyllä tavalla talvipakkasöinä lisätä puita pirtinuuniin, jonka vieressä hän myös nukkui.
Isä ruukasi myös hikoilla voimakkaasti.
Heräsin usein siihen, kun kuulin että puita lisättiin uuniin ja isän hien haju leijui selvästi pirtissä.
Siitä tiesin, että se oli isäni, kun hänen kuolemansa jälkeen sama jatkui.

Ruotsiin muuttanut mies oli lomailemassa syntymäkodissaan Marrasjärvellä.
Hän nukkui kamarissa ja meni yöllä juomaan vettä pirttiin.
- Hämmästyi kun pirtissä oli valot päällä ja keinutuolissa istui vanha nainen huivi päässä.
Tunnistin hänet edesmenneeksi isoäidikseni.
En ennättänyt kysyä häneltä mitään, kun se hävisi. Valot samassa sammuivat ja pirttiin levisi elokuun yön hämärä.

Lehtojärvellä useita satoja vuosia vanhassa aitassa asuu tuonpuoleista väkeä.
Aikaisemmin aitta sijaitsi mäen kupeessa aivan kylätien varrella.
Hevoset aitan kohdalla kavahtivat pystyyn eivätkä tahtoneet millään jatkaa matkaa.
Vasta kun ajaja meni ja talutti hevosen suitsista eteenpäin, onnistui aitan sivuuttamaan.
Paikan omistaja syysiltana täyden kuun aikana kuuli aitasta omituisia kolahduksia ja aivan kuin lapsen itkua.
Aitta oli aikanaan toiminut viljan säilyttämisen ohessa myös ruumiiden säilytyspaikkana.

Ylä-Kemijoen Pekkalan kylässä musta kissa juoksi aivan auton edestä tien poikki.
Vaimoni ja poika huolestuivat mustan kisaan näkemisestä ja varoittelivat ajamaan hiljaa ja varovasti, ettei vain mitään ikävää satu.
Minä nauroin heidän taikauskolleen. Sanoin, että höpsistä. Sehän on vain ikivanha yleinen uskomus, että mustan kisaan näkeminen tietää jotain ikävää.
Mutta niin vain kävi, että ennen Rovaniemeä poro hyppäsi auton eteen ja auto vaurioitui aika pahasti. Poro kuoli, mutta me selvisimme mustelmilla.

Taipaleenkylässä kuollut talonisäntä vietiin aittaan ruumislaudalle odottamaan hautajaisten pitoa.
Emäntä meni käymään rakennuksen toisen pään tuvassa, jota käytettiin vierashuoneena.
Hän näki isännän istuvan tuvan pöydän ääressä valkeissa vaatteissa.
Vainaja olisi halunnut sanoa jotakin, mutta emäntä ei uskaltanut jäädä kuuntelemaan viestiä toiselta puolen rajaa.

Vuotson yläpuolella Nattastunturien lähellä saksalaiset sodan aikana pitivät venäläistä vankileiriä.
Kyläläiset näkivät saksalaisten kohtelevan vankeja kurjasti. Ne veddättivät kivirekiä ja hakkasivat vankeja kiväärinperillä ja pitkillä piiskoilla, jos nälkäiseet vangit eivät jaksaneet vetää. Myös vankeja teloitettiin.
Kaksi rovaniemeläistä erämiestä sattui jokin kesä sitten yöpymään vankileirin paikan lähellä.
He keittelivät laavulla teetä. Molemmat miehet kuulivat selvästi ääniä aivan kuin kivirekiä olisi vedetty ja piiskansivalluksia sekä valitusta ja voihkinaa.
Miehet eivät ennestään olleet kuulleet mitään vankileirin olemassaolosta. He kertoivat vuotsolaiselle miehelle kuulemistaan oudoista äänistä ja vasta silloin saivat tietää sodanaikaisen vankileirin traagisista tapahtumista.

Simossa 1600-luvun alussa rakennetun vanhan maalaistalon vuokrasi takavuosina käyttöönsä tunnettu lappilainen kuvataiteilija.
Vähän aikaa muuton jälkeen hän kumartui ottamaan kahvikuppia tiskipöydän päällä olevasta kaapista.
Samalla hetkellä katosta pudota jysähti alas iso raskas lamppu, joka meni ohi takaraivoa hipoen.
- Silloin arvasin, että jaaha. Täällä asuu muitakin.
Aluksi ne yrittivät pelotella ja häätää minut talosta pois. Ääniä ja koputuksia kuului öisin sieltä ja täältä.
Mutta en minä niitä pelännyt. Niinpä me elelimme lopulta sovussa puolin ja toisin. ne antoivat minun maalailla kaikessa rauhassa.

1990-luvun alussa Suomessa levisivät suuren maailman malliin treffilinja-puhelinpalvelut Lappia myöten. Helsingissä näitä kuumia kiihkeiden tyttöjen puhelinnumeroita oli runsaasti ja mainostettiin miehille, että uskallatko soittaa.
Eräänä yönä seksipuhelimeen soitti Enontekiön järvikylästä poromies.
Puhelun vastaanottanut tyttö läähätti tavanomaisesti miehelle lemmensanoja: - Olen halukas, ota minut nyt.
Siihen tuonpuolisia voimia omannut poromies sanoi: - Sepä hyvä. Minä tulen nyt heti paikalla sinua naimaan puhelinlinjoja pitkin.
Tyttö kujerteli vain, tule vain, tule vain.
Samassa puhelinluurissa kahahti ja mikrofonista työntyi näkösälle poropeski päällä lapinäijä, ruma kuin mikä.
Tyttö pakeni huoneesta kauhuissaan.

Tornionjoen Kainuunkylän Nautapuodin talon riihessä pidettiin salatansseja.
Syyskesän lauantai-iltana naapurikylän pari tyttöä poikkesi katsomaan, olisiko kylän nuoria kokoontunut riihelle tanssimaan.
Riihtä lähestyessään he kuulivat sisältä soittoa ja tanssin jytkettä.
Kun he astuivat sisälle riiheen, tyttöjä kohtasi outo näky. Grammari soi ja lattialla pyöri kolisevia luurankopareja.

Inarin Kutturassa on talo, jossa piharakennuksessa ollut saunan oven haka ei pysynyt kiinni. Tuuli riepotteli ovea ja lunta tuiskutti sisälle.
Vaikka oven laittoi varmasti säppiin, niin kohta oli haka pois päältä ja ovi auki.
Sitten isä neuvotteli näkymättömän kiusanhengen kanssa ja sanoi tiukasti:
- Kuka lienetkin, saat sinä sitä saunaa käyttää ja kylpeä siellä, mutta ovi pitää sulkea.
Sen jälkeen saunan ovessa pysyi haka paikallaan eikä ovi repsottanut koskaan enää auki.

Lapin kylissä on perinteisesti aina näihin päiviin saakka talojen ovet olleet lukitsematta myös öisin.
Sisälle on kulkija voinut tulla vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vieraita on pidetty luonnostaan rehellisinä ja heihin on luotettu.
Jokivarren ja järvikylien taloissa saatettiin aamulla herätä siihen, kun pirtin lattialla nukkui kymmenmäärin uitonjätkiä tai savotta- ja poromiehiä. Ne olivat yön aikana vain ilmaantuneet siihen.
Aina kuitenkin oli myös taloja, joissa ovet tarkkaan lukittiin ja siltikään ei koettu olevan turvassa.
Näissä taloissa pelättiin pahoja henkiä. usein tämä pelko osoittautui kummallisella tavalla todeksi.
Lukittujen talojen ympärillä kierteli outoja kiusanhenkiä, jotka koputtelivat ikkunoihin ja pitivät talonväkeä pelon vallassa.
Avoimet talot nämä räyhähenget kiersivät ja jättivät rauhaan.

Kolarin kunnan järvikylässä perikunnan haltuun tulleen vanhan aution maalaistalon myymisen estivät kummitukset.
Talo sijaitsee erittäin luonnonkauniilla paikalla järven rantatörmällä.
- Olimme kovasti talosta kiinnostuneita, kun se sijaitsi niin kauniilla paikalla ja rakennus oli tehty vuosisadan vaihteessa komeista isoista hirsistä.
Mutta ei siitä kaupasta tullut mitään. Lapset olivat sitä mieltä, etteivät lähde asumaan taloon, jossa kummittelee.
Niin tekeillä ollut kauppa piti perua.
Kylällä kerrotaan talossa asustelevan vanhan rauhattoman naisen, joka touhuaa ja koluaa huoneissa ja erityisesti pirtissä alituisesti etsii jotakin eikä anna kenellekään yörauhaa.

Liikunnan ystävänä tunnettu rovaniemeläinen pankinjohtaja oli tavanomaisella siltojen lenkillä eräänä marraskuun iltana.
Ounaskosken sillalta Valtakadulle tultua ja Lapin lääninhallituksen virastotalon kohdalle hölkättyään hänen huomionsa kiinnittyi yli kolmimetriseen mieheen, joka tarkasteli uteliaana seitsemän metrin korkuista Äitti-Lappi veistosta.
Hölkkääjä hidasti vauhtia ja kuuli jalkakäytävälle miehen ihmettelevän ja sanovan patsaalle: - Olen luullut, että olen kaupungin pisin haamu. Mutta kappas vaan, sinä helekutin laiha ruippana olet ainakin kaksi kertaa minua pidempi.
Eihän tässä ole mitään tolkkua.
Veistos vastasi samalla mitalla: - Mitä kummastelua siinä on. Sinä olet vain haamu. Mutta minut on pronssista valettu ja tässä seison tukevasti jalat maassa.
ja sitä paitsi minä olen korkeatasoinen taideteos. Mutta mitäpä kummitushaamu taiteesta ja myyteistä mitään ymmärtäisi, nakkeli Äiti-Lappi patsas.
Haamu luikki nolona näkymättömiin, mutta veistos jäi ylväänä kököttämään paikalleen.

Sinetässä sattui tapaus, jossa mies joutui tappelemaan valkoisen haamun kanssa. Mies oli kuljettamassa rahtikuormaa Sinetästä Tapionkylään. Rahtia ajamassa oli useita hevosia. Hän oli jonon hännillä.
Suvannontalon väki näki miehen tappelevan valkoisen haamun kanssa. Aina kun haamu yritti nousta rekikuorman kannoille, hevonen vauhkona hyppi pystyyn.
Mies huitoi haamua pois reestä suitsenperillä.

Ylikylässä miestä vastaan tuli hautajaissaattue. Mies oli sylkäissyt perään ja sanonut: - Hyi, kun on ruma ruumis.
Sen jälkeen miehen kimpussa oli näkymätön henki, joka ei antanut hänelle päivän ja yön rauhaa. Mies pääsi haamusta eroon vasta, kun kävi hautausmaalla sopimassa asian.

Rovaniemen kauppaoppilaitoksen vanhoissa tiloissa Rovakadun varrella asusteli vuosia ikioma kummitus.
Kummitus paljastui eräänä talvi-iltana sattumalta, kun koulun rehtori lähti ulkoiluttamaan kahta koiraansa ja kulki ala-aulan läpi lemmikkiensä kanssa.
Herkkävaistoiset koirat yllättivät aulan ruukkukasvien sekaan piiloutuneen aavehengen, joka koirien murinan säikäyttämänä pyrähti leijailemaan ja hävisi katon läpi.
Siitä lähtien monet koulun oppilaat ja opettajat näkivät rauhattoman nuoren naishahmon vilahtelevan milloin missäkin.
Koulun rakentamisen yhteydessä oli tontilta löydetty hämärissä olosuhteissa kuollut nuori nainen, jonka hengen epäillään asustavan oppilaitoksen tiloissa ja etsivän jotakin.

Ala-Kemijokivarrella on ainakin sata vuotta vanha savusauna. Talvi-iltana naapurin poika poikkesi taloon kylään ja ihmetteli, että kuka teillä keskellä viikkoa kylpee.
Hiihdin savusaunan ohi ja sieltä kuului kova vastanläiske.
Talonväki tuli hiljaiseksi. Sitten vanhaisäntä sanoi: - Taasko se siellä kylpee.

Kittiläläisiä nuoria tyttöjä oli lehtikerppuja tekemässä poroille Sotkajärven pohjoispäässä lappalaisten vanhan kalmiston lähellä Nilivaarassa heinäkuun päivänä.
Tyttöjä varoitettiin lähtiessä, että ikivanhan kalmiston vainajille on annettava rauha. Mutta tytöt unohtivat varoitukset.
Kun he olivat tehneet lehtikerppuja, niin he ryhtyivät kalmiston päällä nauraa kikattelemaan ja pitämään kovaäänistä melua.
Sitten joku tytöistä piloillaan kehotti:
- Nouskaapa tekin ristimättömän kansan vainajat katsomaan kristittyjen elämänmenoa.
Silloin tapahtui jotakin hyvin kummallista. Raju tuulispää humahti yli. Hautapaikat alkoivat kohoilla ja luurankoja rupesi työntymään puiden seasta näkyville.
Tytöt säikähtivät niin, että joillakin menivät märät housuihin. Kyllä he saivat jalat alleen.

Rovaniemeläinen isä oli kahden poikansa kanssa joulukuusta etsimässä itäpuolen tienvarrelta.
Mies ja pojat näkivät puiden seassa liikkuvan ison sinertävää valoa heijastavan oudon kulkijan.
Isä huusi sille: - Tuleppa lähemmäksi, oletko sinä oikea kulkija vai mikä.
No, se outo kulkija lähti tulemaan isää ja poikia kohti sellaisin harppauksin, ettei siihen tavallinen ihminen pysty.
Kuusenhakijat säikähtivät ja juoksivat autolle. Joulukuusi jäi sillä reissulla hankkimatta.

Peltotunturilla ovat monet poromiehet nähneet lumivalkoisen poronpeskiin puetun pienen lappalaispojan ja tytön istuvan laavulla ja itkevän surkeasti.
Kun näkyä menee lähemmäksi, se häviää.
Ylä-Lapin poromiehet uskovat tunturilla vaeltavien lapsien olevan Ellenin ja Jounin, jotka oma isä tappoi ja söi 1700-luvulla.
Historiallisen tiedon mukaan lappalainen Oula Uulanpoika oli kevättalvella kahden lapsensa kanssa tulossa poropulkalla Norjasta Inariin.
Tunturien ja kairojen poikki vaeltavan poromiehen yllätti kuitenkin ksken kaiken harvinaisen paha ja viikkoja jatkunut uppolumi. Poro ei pystynyt yli metrisessä upottavassa lumessa liikkumaan mihinkään.
Ruuan loputtua he söivät ensiksi ainoan vetoporonsa nälkäänsä. Kun poro oli syöty edessä oli nälkäkuolema. Vähentääkseen lastensa kärsimyksiä isä tappoi lapsensa ja söi ne.
Oula tunnusti erämaassa tapahtuneen kauheat surmat ja ihmissyöntinsä ja hänet tuomittiin Sodankylän käräjillä vankilaan.

Lemmenjokilainen saamelaispoika oli Inarin kirkonkylässä koulussa.
Äiti tuli hakemaan minua porolla joululomalle kotiin. Kun illansuussa ajettiin kohti kotia, poro pysähtyi eräässä tunturikurussa eikä suostunut jatkamaan matkaa.
Huomasin, että äiti hermostui. Se teki ohjaushihnaan silmukan ja kiristi sitä ja samalla saameksi karjaisi:
- Pois siitä tien päältä!
Niin poro lähti taas nulkkaamaan eteenpäin.
Minä en nähnyt tiellä ketään. Minä kysyin äidiltä, että kuka sen poron pysäytti.
Mutta äiti ei suostunut puhumaan tapauksesta mitään.

Ranuan Simojokivarrella Kumpuperän vanhaisäntä oli evakossa Ruotsissa muiden mukana.
Hän sairastui siellä ja pyysi ennen kuolemaansa päästä kotiseutunsa multiin. Omaiset lupasivat täyttää hänen viimeisen toivomuksensa.
Kevättalvella evakkoväki sitten pääsi palaamaan takaisin kotikonnuille. Omaiset päättivät vanhaisännän tuoda sitten sulamaan aikana Ranuan hautausmaalle.
Kesällä omaiset ryhtyivät sitten järjestämään vainajan kuljetusta Ruotsista Suomeen, mutta luopuivat siitä kalleuden vuoksi. Ilman tiivistä lyijyarkkua ei ruumista saa kuljettaa maasta toiseen ja se maksaa.
Silloin talossa alkoi tapahtua outoja asioita. Talonväki näki vanhaisännän liikkuvan saunapolulla ja pihapiirissä se tuli vastaan surullisen näköisenä.
Vasta kun talonväki täytti lupauksensa ja vainajan maalliset jäännökset tuotiin kotipitäjän hautausmaalle, kummittelu loppui talossa siihen paikkaan.

Kuoksajärvellä Torpan talon emäntä Anna joutui sairaalaan. Hän asui taloa yksin.
Kun talossa oli kaksi lehmää, tätini meni niitä hoitamaan. Kyläläiset uskoivat talossa kummittelevan ja asuvan ylimääräistä väkeä.
Täti ei uskonut sellaisiin puheisiin.
Hän jäi taloon yöksi. Kun hän oli nukahtamaisillaan, alkoi pirtissä kuulua kävelyä ja ovi aukeni. Myös kamarissa joku touhusi. Mutta mitään ei näkynyt.
Täti ei siitä välittänyt ja yritti nukkua. Mutta sitten sängyn peitteet lensivät lattialle. Täti kimmastui tästä ja sanoi: - Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun ette anna minua nukkua.
Sitten hän kokosi kimpsut ja kampsut ja souti järven toiselle puolen kotitaloonsa.

Rovaniemen Nivankylässä jouduin tekemisiin kummituksen kanssa. Sen näkivät myös koira ja hevonen.
Olin toistakymmenen vuoden ikäinen poikanen, kun isä lähetti minut hevosella hakemaan Ylikylästä jotakin tavaraa tammikuun iltana.
Oli kaunis kuutamoilta. Reessä oli mukava vällyn alla istua ja koira juosta hipsutteli hevosen edellä.
Sitten erään niittyaukion reunalla koira alkoi ärhäkästi haukkua talvitietä vastaan hiihtänyttä pitkää miestä. Ihmettelin sitä kun koira ei tavallisesti haukkunut vastaan tulevia kun oltiin reissussa.
Koira pelkäsi lähestyvää miestä ja perääntyi hätääntyneenä hevosen jalkoihin. Kun mies ohitti myös hevonen hyppäsi pystyyn kahdelle jalalle ja korskui.
Katsoin sitten taakse ja näin sen yhtäkkiä häviävän niittyladolle.
Myöhemmin kuulin, että latoon oli hirttäytynyt pitkä kulkurimies.

Lokan tekoaltaalla hanhenmetsästäjä syyskuussa laavulla yöpyessään joutui kummallisen kaupanhieronnan silminnäkijäksi.
Metsästäjä kahvittelun ja syömisen jälkeen kohenteli tulta ja pani pitkälleen. Mukana oli myös koira.
Hän heräsi siihen, kun koira karvat pystyssä murisi ja peloissaan pakkautui hänen kylkeensä turvaan.
Mies näki tulenloimussa lapinäijän hierovan kauppaa karvaiseen pirun kanssa läheisen tuuhean kuusen juurella.
Pirulla törrötti otsassa kaksi pitkää sarvea ja sillä oli siivet selässä. Näky muistutti paljolti Andreas Alarieston maalaamaa tunnettua lapin kuvaa.
Siiten näky katosi ja koirakin rauhoittui.
Lujahermoinen hanhenmetsästäjä jatkoi nukkumista.

Ylitornion Koirajärven erämaatalossa kuoli vanhaisäntä ja hänet kannettiin puotirakennukseen ruumislaudalle odottamaan arkun tekoa.
Yöllä minun äiti oli kuullut kuistilla askeleita ja nähnyt oven aukeavan, mutta ketään ei näkynyt.
Sitten se näkymätön tulija oli mennyt leivinmuurin päälle kolinan kanssa. Äiti oli arvannut oudon liikkujan kuolleeksi isäkseen ja sanonut: - Mitä sinä isä sieltä muurin päältä tulit hakemaan?
Isä ei vastannut mitään. Hetken päästä se oli lähtenyt takaisin ulos ja palannut puotirakennukseen ruumislaudalle.

Poikaviikarit päättivät pelotella haudankaivajaa Rovaniemen hautausmaalla.
Pimeänä syysiltana pari poikaa meni valkoisiin lakanoihin kääriytyneinä haamuina huhuilemaan haudan reunalle, kun haudankaivaja heitteli multaa montusta ylös.
Mutta lujahermoinen haudankaivaja ei reagoinut millään lailla haamujen liehumiseen ympärillä ja jatkoi kaivamista.
Mutta sitten kun pojat lakanat selässä olivat liukumassa portista ulos, multaiset kourat tarttuivat poikia niskasta kiinni ja he kuulivat äänen:
- Se on sellainen meininki täällä hautausmaalla, jalotella saa, mutta ei poistua.

Lokaan altaan alle jääneessä Rieston kylässä oli talo, jota purettaessa löytyi pirtin muurin alta lapsen luita.
Monet yöpyjät olivat pirtissä heränneet yöllä surkeaan lapsinitkuun, joka kuului muurin alta. Jotkut näkivät myös pikkutytön touhuavan lattialla, joka hävisi heti jos siltä yritti jotakin kysyä.

Louella Palokosken myllyllä oli nuori poika jauhattamassa ohraa.
Mylläri meni käymään asioilla ja pyysi poikaa jäämään vahtimaan myllyn toimintaa.
Pojan jäätyä yksin, hän huomasi myllyrakennuksen pihalle tulevan hevosmiehen jyväkuormineen.
Kun sisälle ei kuulunut ketään, meni poika katsomaan pihalle että mihin se jauhokuorman tuoja jäi. Mutta siellä ei ollut ketään.
Myllärin palattua asioilta, poika kertoi peloissaan oudosta hevosmiehestä viljakuormineen.
Mylläri sanoi vain: - Se on sellainen joka talvinen jyvien jauhattaja. Ei sitä tarvitse pelätä.

Lehtojärvelle kesäpaikan rakentanut rovaniemeläinen opettaja näki heinäsaroilla ison porotokan, jota paimensi kirkkaassa lapinpuvussa pienikokoinen lappalaisäijä.
Mies kummasteli näkyä ja lähti kävelemään lähemmäksi tokkaa ottaakseen selvää, mistä tässä on oikein kysymys.
Hänen päästyään noin sadan metrin päähän tokasta ja lappalaisesta, näky äkkiä hävisi.
Opettaja kiinnostui oudosta näystä ja otti selvää kylän historiasta ja kuuli, että Lehtojärven tienoilla saamelaisilla oli aikanaan satoja vuosia sitten isoja porotokkia.

Pelkosenniemen Saunavaaran kylän koulun alapuolella on vanha talo, johon oli hirttäytynyt nuori ylioppilaspoika.
Kun olin poikanen, kyläläiset kertoivat talon heinäladossa kummittelevan päättömän miehen.
Varsinkin syyspimeällä me pojat tosissaan pelättiin ja aina juoksemalla ohitettiin se lato.
Koskaan me ei uskallettu mennä pimeällä lähemmin sitä latoa tutkimaan.

Rovaniemeläinen opettaja oli Inarin Sotajoella retkeilemässä ja kalastelemassa.
Hän oli tehnyt joentörmälle nuotion ja keitteli syysillan hämärtyessä kaikessa rauhassa kahvia, ja nautti ympärillä olevien tunturien hiljaisuudesta.
Sitten tapahtui jotakin kummallista. Opettaja näki tulenlieskojen keskeltä tulevan esiin lapinpukuisen miehen, joka sanoi nimekseen Sammelin Matti.
Mies kertoi kauan sitten paikalla paimentaneen poroja. Sitten mies äkkiä hävisi.
Opettajaa askarrutti merkillinen tapaus ja hän meni tutkimaan Inarin vanhoja kirkonkirjoja. Hän löysi merkinnän, että Sotajoella oli tosiaan aikanaan asunut Sammelin Matti niminen lappalainen.

Raudanjokivarren talossa kummitus oli mieltynyt toistasataa vuotta vanhaan keinutuoliin.
Monet ovat yöllä nähneet vanhan lapinpukuisen naisen keinuttelevan tuolissa.
Kun valot on pantu päälle, nainen aina äkkiä häviää. Sen sijaan keinutuoli keinuu kuin itsestään.
keinutuoli on aikanaan ostettu taloon Ylä-Lapin järvikylästä huutokaupasta. Kukaan ei tiedä mystisen tuolin alkuhistoriaa.

Saariselän Pääsiäiskurussa ovat monet kuulleet avunhuutoja.
Kun on menty paikalle siellä ei ollut ketään.
Pääsiäiskurun ja Vellinsärpimän autiotuvan seudulla on sattunut useita murhenäytelmiä.
Muun muassa vuonna 1994 helmikuun alussa tuntureille kovassa pakkasessa eksynyt sveitsiläispariskunta löydettiin menehtyneinä Pääsiäiskurusta.
Menestyneet olivat hautautuneet lumeen ja etsijät löysivät pariskunnan pystyyn jääneen suksisauvan perusteella.

Voimakkaana persoonana tunnettu rovaniemeläinen metsäneuvos näyttäytyi ja touhusi kotitalossaan useita kuukausia kuolemansa jälkeen 1960-luun lopulla.
Metsäneuvoksen hengen jäämisestä maan päälle teki havaintoja hänen metsänhoitajapoikansa ja talon remonttimiehet, jotka näkivät ovien itsestään aukeilevan ja kuulivat selvästi jonkun huoneissa liikuskelevan.
Kun poika meni käymään talossa, hän tunsi isänsä tuoreen hienhajun ja läsnäolon vaikka hän ei nähnyt isäänsä.
Useat henkilöt kuulivat auton ajavan pihaan, mutta ketään ei näkynyt. Kerran poika näki isänsä istuvan työhuoneessa pöydän takana harmaa puku päällä.

Rovaniemen torille jälleenrakennuskauden aikana oli kulkeutunut kenttäsairaalassa käytettyjä huopia myyntiin.
Huovat menivät kaupaksi kuin kuumille kiville, kun sotien jälkeen kaikesta oli kova pula.
Torille sattunut Kemijokivarressa asuva maalaistalon emäntä onnistui myös ostamaan muutaman käytetyn huovan.
Seuraavana päivänä hän joen rantatörmällä viritti pyykkipadan aalle tulen ja ryhtyi keittämään likapyykkiä pesua varten.
Pyykin sekaan emäntä oli laittanut myös torilta ostamansa huovan, jossa oli näkyvissä kuivuneita veritahroja.
Kun vesi pyykkipadassa alkoi lämmetä, emäntä näki ihmeekseen huovasta irtoavan kärsiväilmeisen sotilaan hahmon, joka lähti leijailemaan taivaalle ja katosi.

Ylitornion Törmäsjärvellä kylän laidalla pienessä mökissä asui yksin vanha leskinainen.
Joulunaaton iltana hän istui keinutuolissa ja odotteli, että edes joku hänen neljästä lapsestaan piipahtaisi myös tänä jouluna äitiään tervehtimässä.
Mutta ketään ei kuulunut, vaikka kaksi tyttöä ja kaksi poikaa hän oli yksinhuoltajana kasvattanut maailmalle. Vuosikymmeniä sitten oli hänen miehensä Erkki ja heidän kaksi pikku tyttöä hukkuneet kotijärven syysjäihin.
Sitten kuului kuistilta askelia ja ovi aukeni. Sisään tuli Erkki pienet tytöt kainalossa.
Nainen ensi hämmästyi tulijoita, mutta sitten naisen sydän hypähti riemusta. Erkki asteli nuorena ja elinvoimaisena niin kuin silloin ennen hänen luokseen tyttöjen kanssa, ja he syleilivät toisiaan onnellisina. Myös nainen tunsi itsensä nuoreksi ja vereväksi.
Erkki kysyi, että eikö kukaan muista lapsista ole tullut jouluksi kotiin?
Joulupäivän aamuna naapurin emäntä löysi leskinaisen siirtyneen keinutuolissa ikuiseen joulun viettoon.

Kilpisjärven matkailuhotellissa on huone, jossa kummittelee.
Monet turistit ovat huoneessa yöpyessään nähneet liikkuvan läpinäkyvän surullisen keski-ikäisen naisen, jolla tuntuu olevan jotakin asiaa.
Mutta aina kun nainen yrittää ruveta selittämään, ilmestyy ison miehenroikaleen käsi naisen suulle ja tukahduttaa puheen. Samassa näky häviää.
Kerrotaan, että takavuosina oli huoneessa asunut keski-ikäinen saksalainen pariskunta, joka oli hiihtelemässä Kilpisjärven aurinkoisilla keväthangilla.
Loma kuitenkin päättyi surullisesti. Kesken loman miehen vaimo salaperäisellä tavalla kuoli.

Enontekiön Leppäjärvellä oli kummitus pesiytynyt vanhaan lapintaloon.
talon vanhapoika poromies oli tottunut asustelemaan talossa kummituksensa kanssa kaikessa sovussa.
Se oli sellainen hyvätapainen haamu. Etupäässä se pysyi näkymättömissä ja touhusi omia touhujaan. Toisinaan se vilahti näkyvillä ja samassa hävisi.
Joskus kuitenkin poromies hikeentyi haamuun, kun se yökaudet kolisteli ja haittasi nukkumista.
Kerran poromies uhkasi ajaa kummituksen koko talosta pois. Haamu vastasi: - Ei onnistu. Met tuonpuoleinen väkiä pysymmä täällä aina.
Mutta te ootte ja elätte siinä muodossa vain tuokion. Ootte ohimenevä ilmiö.

Nuori pariskunta oli muuttanut vasta Kemiin ja vuokrannut kaupungin keskustasta kaksion.
Uudessa paikassa poika meni yöllä käymään asioilla vessassa. Palattuaan takaisin vuoteelle hän näki tyttöystävänsä vieressä makaavan oudon hehkuvan hahmon.
Hän raapi päätä kummallisen näy edessä ja herätti sitten tytön. Hän kuiskasi sille, että näkeekö hän vieressä jotakin outoa. Tyttö havaitsi myös hahmon ja säikähti.
Poika meni ja räpsäytti huoneeseen valon, mutta lamppu paloi. Ennen kuin he saivat valon hämärään huoneeseen, oli hahmo hävinnyt.
Myöhemmin pariskunta kuuli, että asunnossa oli aikaisemmin yksinäinen opiskelijapoika päättänyt päivänsä oman käden kautta.

Savukoskelainen poromies heräsi valoisana kesäyönä ja näki oudon naisen pirtin pöydän ääressä olevan leipomispuuhissa.
Ainakin kymmenkunta isoa rieskaa oli odottamassa laudalla paistamista ja nainen teki niitä kovalla touhulla lisää.
Mies hieraisi silmiään toisenkin kerran ja sanoi: - No, helevetti. Kuka sinä olet kun minä en ole koskaan sinua nähnyt?
Outo nainen ei vastannut mitään, vaan vilkaisi ihmettelijää ja hävisi.
Selitystä oudolle leipojalle ei löytynyt, mutta poromies sitten muisti isoisänsä kertoneen talossa tarjotun nälkävuosina aina vieraille ja kulkujätkille ruokaa, vastaleivottua rieskaa olipa heillä rahaa tai ei.
Ehkä outo leipoja halusi muistuttaa anteliaisuuden siunauksesta, mikä nykyisellä
sukupolvella on päässyt unohtumaan.

Sinettäläinen emäntä osti Rovaniemen markkinoilta sotien jälkeen jalan poljettavan vanhan ompelukoneen.
Kone oli käyttökelpoinen ja emäntä ompeli sillä hameita ja housuja.
Yöllä emäntä heräsi ja näki pirtissä ompelukoneen pyörivän ja rätisevän vimmatusti.
Joku konetta polki ja pyöritti ja ompeli touhulla keskellä yötä.

Ennen talvisodan alkamista Tornionjokivarressa talonemäntä oli tyttärensä kanssa tulossa naapurista, kun tiellä hiihti vastaan tuttu kylänmies lumipuvussa.
Miehellä oli konepistooli selässä ja se oli surullisen näköinen.
Ennen kuin he ennättivät kysyä mitään, mies hävisi silmien edessä.
Pian tämän jälkeen alkoi talvisota. Lumipuvussa vastaan tullut mies katosi sodassa eikä hänen ruumistaan koskaan ole saatu kotiseutunsa multiin.

Ylä-Lapin Ailakkajärven autiotuvassa asustelee kummitus, jolta on reetkeilijän parasta kysyä lupa, jos aikoo asettua yöksi ja nukkua rauhassa.
kerrotaan, että asukki on hyvin tarkka siitä, missä mielessä kämpälle tulee.
Jos tupaan menee sisälle lupaa kysymättä ja ylimielisenä, yöpyjä saa varautua monenlaiseen vastukseen ja hankaluuteen.
Kämpän piisin puita ei tahdo saada millään syttymään ja yöllä tuli sammuu salaperäisellä tavalla. Yöpyjä joutuu heräämään hirveään kylmyyteen kesälläkin kuin olisi jääkellarissa.
Mutta jos kämpälle menijä jo ovella hyvin kunnioittavassa sävyssä kysyy: - Miten on, saako tässä siivo kulkija yöpyä?
Pian kohta laatuisa ja sopuisa kummitus osoittaa vieraanvaraisuuttaan.
Kämppä lämpiää talvellakin kuin leikiten joutuisasti ja huoneeseen leviää kotoinen ja ihanan rauhallinen tunnelma.

Mäntyjärven takaisessa kairassa poromies päätti tehdä puronvarrelle asuntopaikan yöpymistä varten.
Hän oli hakkaamassa tulentekopuuta kun toiselta puolen puroa alkoi myös kuulua hakkausta. Mies huusi: - Tule vain tänne. Kyllä minun tulille sopii yöksi. Ei kannata kahta asentopaikkaa näin lähekkäin rakentaa.
Mutta äkkiä hakkaus salaperäisesti sitten loppui eikä näkynyt ja kuulunut mitään, paitsi erämaan tuulen huminaa.
Poromies joi kahvit ja pani maata ja nukahti. Yöllä hän heräsi siihen, kun toisella puolen tulia oli nainen jalat levällään.
Poromies otti kahvinkeitin vinkkakepin ja koitti sillä naisen tavaraa sievästi, että onko se oikea. Ei ollut.
Tämän tapauksen jälkeen puroa alettu kutsua Vittuojaksi ja kumpua Vittukummuksi, jotka nimet löytyvät myös alueen kartasta.

Työkaverini oli takavuosina lappilaisessa kirkonkylässä työmatkalla ja yöpyi tuttavaperheessä.
Töiden päätyttyä hän meni ruokabaariin syömään. Samalla hän joi tuttavamiehen kanssa parit oluet ennen kuin lähtivät kävelemään hänen kotiinsa, joka sijaitsi kylän laidalla.
He rupattelivat iloisesti matkalla kaikenlaista.
Heitä vastaan tuli nuorenpuoleinen mies. Kun se oli mennyt ohitse, tuttavamiehen puhe katkesi kuin seinään ja hän tuli aivan hiljaiseksi.
Työkaveri kysyi, että minkä sinulle tuli?
Oliko tuossa vastaan tulijassa jotakin outoa, kun katsoit sitä vielä taaksepäinkin.
Silloin tämä tuttavamies sanoi:
- Se oli naapurin poika, joka oli lentäjä. Joitakin vuosia sitten hän putosi harjoituslennolla alas ja kuoli.

Kolme kemiläistä miestä oli kalareissulla Käsivarren Lapin Somasjärvellä heinäkuun puolivälin jälkeen.
Miehet heräsivät laavulla ja keittelivät kahvia ja ihailivat aamutunturin näkymiä.
Kivenheiton päässä oli lampi. He näkivät lammen toisella puolen kävelevän mustiin housuihin ja anorakkiin pukeutuneen miehen.
Ensin he ajattelivat, että se on kalastaja. Mutta sillä ei näkynyt kuitenkaan mitään kalastusvälineitä.
Sitten outo mies rantahiesikolla katosi kolmen miehen silmien alla.
Miehet lähtivät rannalle katsomaan, että mihin se katosi. Oliko se huomannut miehet ja pujahtanut johonkin piiloon.
He menivät rantaan. Miesten hämmästys oli suuri, kun hiekassa ei näkynyt minkäänlaisia jälkiä eikä miestä löytynyt mistään.


ESIPUHE

Lappi on mystisten ja myyttisten tarinoitten ja kummitusjuttujen luvattu maanääri.
Lapissa pimeän ja valon syntysijoilla asustaa monenlaisia tämän ja tuonpuoleisia selittämättömiä olentoja, aaveita, etiäisiä, maahisia ja luonnonhenkiä.
Olen kerännyt tähän kokoelmaan lappilaisille sattuneita selittämättömiä omakohtaisia kokemuksia ja perinteisiä kummitustarinoita.
Näihin outoihin yliluonnollisiin tapauksiin voi itse kukin uskoa tai olla uskomatta.
Ovatko koetut ja kerrotut tarinat harha-aistimuksia vai unia – tosia, ei ole oleellista.
Ensisijaisesti olen keruutyössä kiinnittänyt huomiota tarinoitten monipuolisuuteen ja kiinnostavuuteen.
Hyviä ja kiehtovia tarinoita on nimittäin aina eri kulttuureissa ja yhteisöissä arvostettu. Niitä on halukkaasti kuunneltu riippumatta siitä ovatko ne olleet tosia tai vai mielikuvituksen tuotetta.
Salaperäisiä ja arvoituksellisia ilmiöitä on aina ollut ja on edelleenkin olemassa.
Maailmankaikkeus ja olevaisuus on tuntematon suuri mysteerio. Mitä ihminen kaiken tämän edessä lopulta on kuin kasa luuloja ja uskomuksia ja unia.
Ihminen on erilaisten henkien ja voimien kohtauspaikka. Idän viisauden mukaan maailman ja olemassaolon ilmiöitä ja kokemuksia ei voi edes lähestyä kuin myyttien kautta.
Niinpä jo Goethe aikanaan huomasi kokonaisten kansakuntien kulttuurien ja elämän riippuvan tarujen ja myyttien varassa.
Albert Einstein puolestaan näki mysteerien kokemisen avaavan tien kaiken todellisen taiteen ja tieteen alkulähteille. Maailman ja olemassaolon ihmettelylle.
Mutta ennen kaikkea totisimmin ja kiihkeimmin ihminen on etsinyt selityksiä ja yhteyksiä tuonpuoleiseen maailmaan ja yliluonnollisiin ihmeisiin uskonnoissa.
Maailmanuskontojen pyhien kirjojen tarut ja myytit ovat kautta aikojen olleet taiteilijoille merkittäviä innostuksen lähteitä heidän kuvatessaan yliluonnollisen maailman näkyjä ja olemassaoloa.
Pyhissä kirjoissa jumalien kaikki tärkeimmät sanomat ilmoitetaan ihmisille enkelien ja unien välityksellä kuten maailman vapahtajan syntyminen.

Esimerkiksi Raamatussa enkeli on viestintuojana yli neljässäsadassa tapauksessa.
Ihminen on luonnostaan tuonpuoleinen ja hänellä on vaistomainen tunne tuntemattoman yliluonnollisen maailman olemassaolosta.
Myös tiede myöntää elämänilmiön ja maailmankaikkeuden käyneen lisääntyneen tiedon myötä yhä hämmentävämmäksi ja salaperäisemmäksi.
Ympärillämme tapahtuu kaiken aikaa jokaiselle asioita ja tapauksia, joita ei riitä tavallinen terve järki selittämään.
Käsitys perinteisistä luonnonlaeista ei päde ja aika ei etenekään yksisuuntaisesti. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus voivat olla samanaikaisesti läsnä.
Niinpä ihminen voi määrätyissä olosuhteissa ylittää ajan ja paikan rajat ja kokea ilmestyskirjaomaisia näkyjä ja tulevia tapahtumia.
Lappi on kautta vuosisatojen tunnettu erityisesti tietäjien ja selvänäkijöiden ja etiäisten maanäärenä.
Lapissa on runsaasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet ennakkoaavistuksia ja selvänäköisyysilmiöitä valvetilassa tai unessa. Etenkin todentuvat ennusunet ovat yleisiä. Yliluonnollisia tapauksia ihmisille sattuu eniten elämänsä käännetilanteissa kuten syntymän ja rakkauden ja kuoleman kokemusten yhteydessä. Tarinoiden keruutyössä olen pannut merkille Lapissa esiintyvän vähemmän pelottavia räyhähenkiä kuin muualla.
Sen sijaan täällä on enemmän suojelevia aaveita ja luonnonhenkiä, jotka ilmestyvät varoittamaan taikka suorastaan pelastamaan ihmisiä.
Tähän on varmaan oma selityksensä. Lapin eristäytyneissä ja karuissa olosuhteissa ei olisi sukupolvesta toiseen pystytty elämään ja pysymään hengissä, jos täällä ei olisi eletty sovussa luonnonhenkien kanssa ja luotettu niihin.
Elämä olisi käynyt sietämättömäksi, jos olisi saanut aina pelätä jokaisesta pimeästä rotkosta ja loukosta pirun kahahtaen hyppäävän niskaan pahat mielessä.
Lappi ja arktiset alueet ovat vuosituhansia olleet mysteerioitten salaperäinen Ultima Thule. Aivan erityisesti se on myyttisten henkien ja voimien ja aaveiden asuma-aluetta.
Euroopan rintamailla jo 1200-luvulla tiedettiin äärimmäisessä pohjoisessa asuvan kummallisia ihmisiä, joilla on runsaasti kummallisia yliluonnollisia kokemuksia ja tarinoita.
Pohjoisen tarujen ja mystisten tarinoitten rikasta aarrevarastoa on Lapissa toistaiseksi hyödynnetty aivan liian vähän taiteen ja matkailun piirissä.

Vasta viime vuosina tuntureille tuotua joulupukin myyttihahmoa tonttuineen on alettu tosissaan markkinoida ja kehitellä matkailun valtiksi. Maahiset ja etiäiset ja hyvät luonnonhenget ovat jääneet vähälle huomiolle ja odottavat tulemistaan.
Taiteen puolella kuitenkin löytyy tekijöitä kuten Andreas Alariesto ja Reidar Särestöniemi, jotka oivalsivat Lapin rikkaan mytologian ja kuvasivat sitä ansiokkaasti ja näyttävästi.
Pohjoisen tunnetuin ja kiehtovin kummituskämppä on Pokan ja Inarin tienvarrella Karvaselän autiotupa. Sen salaperäinen tunnelma on saanut monien ihmisten mielikuvituksen liikkeelle ja kokemaan outoja selittämättömiä ilmiöitä.
Arktisten kansojen kulttuureissa shamanismi edustaa tärkeää mytologian perinnettä. Shamaanin perustehtävä oli toimia yhteisössä parantajana. Shamaanilla oli kyky lähettää sielunsa vaikkapa riekon hahmossa etsimään tietoa tuonpuoleisesta maailmasta.
Lapin tuntureilla pidetään riekkoa elämänlintuna. Riekkoparvessa voi meitä vastaan lentää yllättäen hyvinkin salaperäisiä hyvän sanoman viestintuojia.
Aaveriekkoja.
Kirjan valikoiman tarinoitten aiheista olen kiitollinen kymmenille lappilaisille. He ovat auliisti kertoneet omakohtaisista kokemuksistaan tai kuulemistaan selittämättömistä tapauksista, näyistä ja unista arktisen luonnon keskellä.