Opetus- ja kasvatusaiheisia sananlaskuja

Opetus ja kasvatus

Hyvin suuri osa sananlaskuista opettaa joko suorin sanoin tai vertauskuvien avulla nuorisoa oikeisiin elämänasenteisiin sekä käytös- ja työtapoihin.

”Ei parta pahoille kasva” – asennekasvatusta

Oikeita asenteita opettavat mm.Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää,Joka vitsaa säästää se vihaa lastaan,Joka ei nuorena juokse, sei vanahana konttaakkaa,Puhtaus on puoli ruokaajaAuta miestä mäessä, älä mäen alla.

Leivän kunnioittamiseen ohjaa sanontaEnnen veistä leivältä kuin lasta valakiasta.

Pimeän pelkoa vähennettiin sanomallaEi pimiä silmää puhkase eikä hämärä häntää katkase.

Monet sanonnat varoittavat nuoruuteen kuuluvasta liiasta itsevarmuudesta tai joustamattomuudesta:Ylypeys käy lankeemuksen eellä,Kyllä kissa kyntesä löytää, kun on nurkka noustavana,Kyllä se reki varsan neuvoo,Orraasta sen touvon tuntee,Kyllä routa porsaan kottiin ajjaa,Kyllä mäki velekasa maksaa,Sittehän koirakin tietää uineesa, kun häntä kastuu,Itelleen se sika kiusaa tekkee, kun ruuhesa kaataa,Juoksee pääsä nurkkaan, kun toinen käskee,Itku pitkästä ilosta – parku palijosta naurusta,Itku pitkästä ilosta – pieru kauan nauramisesta,Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa,Ei kaikki kultaa mikä kiiltää, ei kaikki hopiaa joka hohtaa,Matit on maalla miehiä, merellä niillä ei tee mittään,Sitä siihen yöksi yöpyy, jossa ei luule päivälläkkää käyväsä,Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se ite siihen lankiaajaÄlä nuolase ennenku tipahtaa.

Hyvä ja etenkin vanhempia kunnioittava käyttäytyminen oli ennen – kuten tietenkin vieläkin – arvostettua.

Huonoa käytöstä paheksuttiin monissa sanonnoissa:Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee,Ei parta pahalle kasva, turpajouhet joutavalle,Kule niin, että kehtaat toistekkin tulla,Tyhymät tyhyjää nauravatjaTullee se mies räkänokastaki, vaan ei tyhyjännaurajasta.

SanonnoillaJoka kerran keksitään, sitä aina arvellaan,Lyö, lyö – on se teheny muutaki pahhaajaOn sillä mutkat muuallekki ku naapurin naurismaahanon sama sisältö: aiemmin rikkeestä tavattua epäillään ensimmäisenä.

Kodin henkisen perinnön merkitystä kuvaa sanontaSitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto.

Ennen ihmisten elämänympyrät määräytyivät pitkälti vanhempien aseman perusteella. Näiden säätyrajojen ylittämisestä varoitettiin sanonnallaSuutari pysyköön lestissäänja sananparsiPoika isän polulle, lasta vanhemman jäljillekuvastaa sitä, että lasten on turvallisinta jatkaa vanhempiensa ammatissa.

Toisaalta rohkeuteen myös kannustettiin:Rohkia rokan syöpi, ujo kuolee näläkääsäjaArka mies ei saa kaunista akkaa.

Taitojen periytymistä kuvaavat myös sanonnatMitä isot eellä, sitä pienet perässäjaEi se omena kauvas puusta putua,vaikka jälkimmäinen saattaa olla myös letkautus huonojen tapojen tarttumisesta.

Huonosti käyttäytyneelle sanottiin vahingoniloisestiNiin siinä käy kun nilikku tanssaa.

Laiskanoloiset tai huono-oppiset saattoivat puolustautua sanomallaEi kukkokaan käskien laulataiVäkisellä mettään viety koira ei hauku.

Vastuusta pakoilevia paheksuttiin sanomallaHyvä on kepillä toisen asiaa kohentaatai ronskimmastiHyvä on toisen perseellä tulleen istua.

”Kokemus on paras koulu” – työhön opettelu

Vanhaan aikaan odotettiin, että jokainen työkykyinen pystyi huolehtimaan toimeentulostaan joko talollisena tai palkollisena. Koulutus maatöihin saatiin seuraamalla vanhempien ihmisten esimerkkiä. Myös monet sanonnat toimivat muistisääntöinä.

Opetteluvaiheessa olevia kannustettiin yrittämään mm. sanonnoin:Tyvestä puuhun noustaan,Alku aina hankala, lopussa kiitos seisoo,Ei oo kukkaan seppä syntyissään,Ei oppi ojjaan kaaja eikä taito tieltä työnnä,Kokemus on paras koulu,Nenä neuvoo, kärsä käskee sian maata tonkimaan,Oppia ikä kaikki,Oppi se on joka maksaa,Värssyn päivässä oppii, kaksi parraassa,Nuorena on vitsa väännettäväjaJonka nuorena oppii, sen vanahana taitaa.

Kykyjen mukaista yrittämistä pidettiin arvossa:Apu lapsesta: kalan syö ja kaksi perkkaa,mutta huolimattomuudesta saatettiin sanoaPian se kissaki pennut tekkee vain niistä tullee sokijoita.

Joskus epäonnistumisesta huomautettiin hyvinkin karkeasti:Paa paska asialle, mee ite perässätai vähän lievemminTullee se vahinko viisaallekki, tyhymällä se on aina toisessa käjessä,Kerran ne kiesitkin keikahtaa,jaMennee se viisaskin vippuun.

On siinä isät jos on pojatkinmoittii epäonnistumisesta sekä opettajaa että oppilasta.

Jos oli vaikia paikka, poika neuvo issääsä: ”Hyppää isä, siinon oja.”

Oikeisiin työtapoihin ohjaavat seuraavat sanonnat:Valakeus nauraa pimmeyven töillä(tarkkaa työtä ei kannata tehdä hämärässä),Järijestys se olla pittää kananpoikiaki piiskatessa,Parempi sian tonkima syksyllä kuin miehen kyntämä kevväällä,Jos mitä teet, niin tee tervan kanssa,Terävä tekevän veitsi, tylsä veitsi tyhmän miehenjaSitä varten seppä pihtiä pittää, ettei hyppyset pala.

Kivinen pelto ei ole hallainen ja tuottaa hyvän sadon – tästä muistutetaan sanonnoissaKiitä peltua kivistä, sei siemmentä kavotaja”Kierrä minut, älä kirua”, sanoi kivi kyntäjälle.

Jos jokin tehtävä ei onnistu, saattoi itseään soimata sanomallaSepä meni Matin pellon ojjaantaiVanahasta ei tuu pappija, eikä tuohesta lakkija.

Kun vuorostaan jokin vaikea työ alkoi sujua, voitiin sanoaJopa rupesi Lyyti kirijottammaan, kun sai oikian osotteen.

Kun tehtävä oli tullut aivan tutuksi, saattoi siitä sanoaEipä olla ensi kertaa pappia kyytissä.

Erityisen hyvin tehtyä työtä saatettiin kehua sanomallaSe on justiisa kun tuumastukilla tehtytaiOmpa se niin näppimestä tärkkimeen,mihin saattaa kuvitella sisältyvän piikittelyä turhastakin tarkkuudesta.

Liian vaativalle työn teettäjälle saatettiin vastataJos ei tämä passaa, niin kattele kinttaitasi.