Suomen kielen keskeiset ominaispiirteet

Suomen kielen keskeiset ominaispiirteet

Vokaalisointu

Suomen vokaalit: a, e, i, o ,u ,y, ä, ö

Suomalaispohjaisessa yhdistämättömässä sanassa voi olla vain takavokaaleja (a, o, u) tai etuvokaaleja (ä,ö,y).  E ja i käyvät molempien kanssa.

Jos vokaalisointu ei päde, sana on joko yhdyssana tai lainasana.

Esimerkkejä:

Vokaalisointu: laukaus, maila, maito, tölkki, kestoaste,

Ei vokaalisointua: olympialaiset, maitotölkki,

Astevaihtelu

Sanan muoto saattaa taipua, kun sanaa taivutetaan. Näin tapahtuu kirjaimilla K, P, T.

Kaksoiskonsonantti muuttuu yksinäiskonsonantiksi:

takki – takin, nappi – napeissa, katto – katossa

Yksinäiskonsonantti muuttuu toiseksi tai katoaa:

järki - järjen, polku - polun

Yksinäiskonsonantti muuttuu edellisen äänteen kaltaiseksi:

ranta - rannan, kampa - kamman

Morfeemit

Suomen kielen sanat koostuvat morfeemeista. Morfeemi on kielen pienin yksikkö, jolla on merkitys. Morfeemeja ovat sanan vartalo sekä sen liitteet ja päätteet.

Esim.

TAIDOILLAAN--------TAIDO + I + LLA + AN

Diftongit

Samassa tavussa olevat kaksi eri vokaalia muodostavat diftongin. Ne ovat kielemme erikoispiirre ja ulkomaalaisille vaikeita äännettäviä.

Esim. kau-nis, pie-ni, löy-ly

Konsonanttiyhtymien puuttuminen sanan alusta

Suomen kielen sanan tai tavun alussa on vain yksi konsonantti. Vierasperäisissä sanoissa sanan alussa voi olla kaksi tai kolmekin konsonanttia. Näin voimme tunnistaa helposti osan lainasanoista.

esim. kruunu, strategia

Ei vierasperäisiä konsonantteja

Jos suomenkielisessä sanassa voi havaita vierasperäisen konsonantin, sana on aina lainasana. Vierasperäiset konsonantit ovat b, c, f, g, q, w, x ja z.

Esim. barbaari, celsius, graniitti, zombie.

Sana päättyy yleensä vokaaliin

Suomen kielen sana päättyy hyvin usein vokaaliin. Konsonanteista suomen kielen sana voi päättyä vain seuraaviin: L, R, N, S, T.

Huomioi, että sanaa tarkastellaan aina yksikön perusmuodossa.


Finnish Consonant Gradiation

Finnish Noun Inflection

Finnish Syllabification