Suomen ominaispiirteet

Suomen kielen ominaispiirteitä

Synteettisyys	tarkoittaa, että suomen kielessä sanavartaloon liitetään johtimia, tunnuksia, päätteitä ja liitteitä Vrt. talossammekin; also in our house
Vokaalisointu	tarkoittaa, että kotoperäisissä suomalaisissa sanoissa ei esiinny sekä etuvokaaleja (ä, ö, y) että takavokaaleja (a, o, u).
Alkupainoisuus	tarkoittaa, että suomen kielessä sanan pääpaino on aina ensimmäisellä tavulla. Vrt. etsivä; detective
Astevaihtelu	tarkoittaa sanavartaloihin kuuluvien klusiilien (k:n, t:n ja p:n) vaihtelua sanoja taivutettaessa (pako: paon, pata: padan, tupa: tuvan)
Foneemien keston vaihtelu	tarkoittaa, että suomen kielessä äänteiden keston vaihtelu aiheuttaa merkityseroja (mutta muta muuta mutaa muuttaa).
Nominien suvuttomuus	tarkoittaa, että suomen kielessä ei ole ns. kieliopillista sukua, kuten saksassa (der, die, das) tai ruotsissa (en, ett).
Konsonanttiyhtymien harvinaisuus	koskee sanojen alkua ja loppua. Kotoperäisissä suomen kielen sanoissa voi olla vain yksi konsonantti sanan alussa ja lopussa. Vrt. lainasanat: traktori < traktor, stressi < stress