Uusiakin Nätti-Jussi-tarinoita

Aikaisempi kokoelma

Nätti-Jussi joutui kerran Naarmankairassa kovaan tappeluun.
- Eikös vain se jätkä lyönyt kirveen kahvaa myöten päähäni.
Silloin tuli Nätillä kiiru Sodankylän kunnanlääkärin puheille. Mutta lääkäri ei uskaltanut ruveta poistamaan kirvestä, vaan määräsi kiireesti Lapin keskussairaalaan. Siihen minä sanoin:
- Eikö nyt tohtori voisi edes tuon kirveenvarren sahata poikki, että saan karvalakin päähäni ja kehtaan istua linja-autossa Rovaniemelle.

Kittilässä tuli eräänä iltana isoon taloon herroja. Oli metsäneuvos, metsänhoitaja ynnä muita. Herroille tehtiin hyvän tavan mukaan petit kamariin, jonne menivät nukkumaan.
Isäntä huomasi sitten ikkunasta, että Nätti-Jussi oli tulossa taloon ja sanoi emännälle: - Nättikin sieltä on tulossa. Silloin emäntä hyppäsi ylös ja huusi.
- Äkkiä tuukit pöytään ja neuvokset pirttiin, Nätti-Jussi tulee!
Piti saada kamari tyhjäksi Nättiä varten.

Jätkien kesken syntyi kerran kiistaa kuka oli ensimmäisenä tullut pohjoiseen. Kerrottiin toinen toistaan vanhempia tulemisia.
Sitten kehumisessa voitolla ollut jätkä kääntyi Nätti-Jussin puoleen, varmana siitä että nyt Nätti jää toiseksi, ja kysäisi:
- Koska Nätti tuli näille kairoille?
- No, se oli sitä aikaa kun Kemijoen teko oli kesken. Rovaniemeltä ylöspäin olin jokilinjaa taakottamassa, hymähti vaatimattomasti Nätti.

Nätti-Jussi kertoi:
- Kerran minulla oli tuolta ylämaista Rovaniemelle vähän kiiru viinakauppaan. Lähtiessäni asetin auton kaasupolkimen päälle pari tiiliskiveä, ja heti vauhti kohosikin niin, että mittari tuli hulluksi.
Lähellä Rovaniemeä valot vähitellen himmentyivät ja sammuivat sitten kokonaan. Päivänkajoa oli kuitenkin jo sen verran, että ajelin valoitta loppumatkan.
Pari tuntia myöhemmin kortteeripaikassani satuin vilkaisemaan ulos. Näin valojen lähestyvän tulotietäni ja pysähtyvän autoni eteen.
Silloin käsitin että olin ajanut valoa nopeammin.

Meltauksen alapuolella Ounasjoella uiton vene kaatui ja Nätti-Jussi joutui muiden mukana haaksirikkoon. Jätkäsakki vaivoin pelastui eräälle saarelle.
Yksi sakissa olleista jätkistä oli saanut vettä keuhkoihin niin paljon, että alkoi tehdä kuolemaa. Toiset hätääntyivät ja eräs kysyi, etteikö joku osaisi jotakin kirkollista toimitusta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi hatun päästään ja sanoi:
- Minä kerään kolehdin.

Käväisin kerran Roomassa, aloitti Nätti-Jussi matkakertomuksensa.
- Kävellessäni tuon ikuisen kaupungin katuja, minua napautettiin kevyesti olkapäähän ja kuulin äänen:
- Onko siinä tosiaan Nätti-Jussi?
Käännyin ympäri ja arvatkaa kuka se oli. No, sehän oli itse paavi. Vaihdoimme kuulumisia ja pahoittelin, kun teatteriin oli kaikki liput myytyinä.
- Täällä kuuluu Hitler olevan Mussolinin vieraana, ole sinä minun vieraani, virkkoi paavi. Mennään illalla yhdessä minun aitiooni.
Illalla istuimme paavin aitiossa. Teatteriin saapuivat myös molemmat mahtimiehet Hitler ja Mussolini. He menivät Mussolinin aitioon.
Hetken päästä huomasin, että Hitler tämän tästä vilkuili meitä. Sitten hän kumartui Mussolinin puoleen ja kuului kuiskaten kysyvän:
- Kuule Benito, kuka se on tuo mies, joka istuu Nätin vieressä.

Kerran eräs jätkä kehui käyneensä niin kaukana pohjoisessa, että piti konttaamalla kulkea, kun taivas oli niin matalalla. Silloin Nätti-Jussi kysäisee:
- Näitkö pientä pistettä siellä kauempana?
- Joo, kyllä minä näin, vastasi jätkä, kun epäilee ettei häntä muuten uskota.
- Minähän se olin siellä, virkkoi Nätti. Jutustelin Pyhä-Pietarin kanssa vähän talven näkymistä ja sovin revontulien sytyttelemisestä urakkahommana.

Rovaniemellä Pohjanhovissa eräs äveriäs liikemies kehui olevansa niin rikas, että pystyisi ostamaan vaikka koko Suomen.
Nätti-Jussi kuunteli aikansa liikemiehen kehumista toisesta pöydästä ja virkkoi kuivasti:
- Miten sinä voit ostaa, kun minä en myy.

Kaksi jätkää syyslumessa oli menossa palstoilleen. Toinen jätkistä huomasi heidän polkunsa yli johtavat jalanjäljet, joista toinen osoitti toiseen ja toinen toiseen suuntaan.
Katos vaan, tuostahan on mennyt itte piru, ihmetteli jälkiä jätkä.
Mutta toinen jätkä, joka tiesi että Nätti-Jussilla oli syntymävian vuoksi toinen jalkaterä kääntynyt väärinpäin, tuumasi vain:
- Nättihän se siitä on mennyt, mutta mihin suuntaan, sitä ei tiedä kyllä pirukaan.

Kerran Pohjanhovissa tarjoilija kieltäytyi tuomasta Nätti-Jussille lisää juomia, kun epäili ettei Nätillä ole millä viinoja maksaa.
Siitäpä Nätti suuttui, hyppäsi pystyyn ja sanoi kavereilleen.
- Nyt pojat tästä kapakasta mennään.
Sitten Nätti otti pöydän alta jalkojen välistä ison repun, joka oli täynnä satamarkkasia.
- Lavon näistä satasista kulkutien, ettei tartte kapakan lattioita kuluttaa.

Savukosken latvavesillä uittoporukalla alkoi olla eväs lopussa. Yksi jätkistä pantiin maalikylästä leivän hakuun.
Vuorokausia hartaasti odotettu eväänhakija tuli vihdoin takaisin. Hän laski kaivatun reppunsa jätkäsakin eteen. Reppu oli täynnä viinaa. Pulloja oli liki seitsemänkymmentä, mutta vain yksi vaivainen näkkileipäpaketti.
Silloin Nätti ihmetteli:
- Kenen sinä luulet tarvitsevan noin ison määrän leipää?

Nätti-Jussi poikkesi kerran Rovaniemellä yleiseen saunaan. Kun naissaunottaja oli suorittanut kylvettämisen, Nätti pisti kalunsa päähän rahan ja sanoi:
- Tuossa on maksu hyvästä kylvettämisestä.
Mutta saunottaja ei siitä hämmentynyt, vaan kohautti hamettaan ylös ja virkkoi:
- Pane tuonne lompsaan.

Naarmankairan savotalla oli eräs jätkä kovan löylymiehen maineessa. Nätti-Jussi osui samalle kämpälle ja mies haastoi myös Nätin kilpasille.
Niinpä sauna lämmitettiin tosi kuumaksi. Yksi ja toinen sen kun heitteli vain lisää löylyä ja kuumuus oli hirveä, ainakin kolmesataa astetta. Lopulta jäljellä olivat lauteilla enää mainejätkä ja Nätti.
Sitten jätkä hyppäsi pois lauteilta ja tokaisi:
- Ei siellä pirukaan enää pärjää, nahka siinä palaa.
Mutta Nätti istui vain lauteilla kaikessa rauhassa ja hoputti miestä:
- Heitähän lisää löylyä. Sain vasta hien pintaan.

Jätkäsakissa oli taas puhe naisista. Jätkät kerskuivat ihmeellisillä naisseikkailuillaan. Nättikin muisteli ja sanoi kaupunkilaisten naisten suhteen saattavan erehtyäkin. Niin taitavia ovat itsensä laittamaan puoleensa vetäviksi.
Nätti kertoi: - Valitsin tansseista kauneimman tytön ja lähin saatolle. Sitten alkoi sänkyynmenon valmistelu.
No, minä menin ensimmäisenä sänkyyn ja valmistauduin ihailemaan tytön muotoja hänen riisuutuessaan. Mutta mitä pidemmälle tyttö ehti, sitä huonommalle tuulelle tulin.
Se tyttö muuttui kynityn kanan näköiseksi. Ensin se otti korean läningin päältään. Sitten pani tekohampaat vesilasiin ja lasisilmän pöydälle, otti irtotukan päästään ja nakkasi tekotissit tuolinkarmille.
Silloin minä poltin päreet ja sanoin:
- Kun tullee sen vitun vuoro, nakkaa se tänne sänkyyn. Muusta ei niin väliä.

Nätti-Jussi kertoi kerran ampuneensa isosarvisen uroshirven.
- Yhtenä syysiltana oli menossa Tulppiosta Martinkylään Savukosken kairassa. Ammuin ison hirven, nylin sen ja pistin lihat reppuun ja otin taljan kainaloon.
Eipä aikaakaan, kun iso karhu pentuineen hyökkäsi kimppuuni. Kun ei ollut aikaa ottaa asetta selästä, niin tapoin sen yhdellä hirvensarven iskulla.
Sitten heitin karhun ruhon repun katolle ja pennut otin kainaloon. Siinä kävellessäni tuli mieleeni:
- Jos vielä toinen karhu hyökkää päälleni, niin Nätille taitaa tulla pieniä vaikeuksia kantaa niitä lihoja mukana.

Kiellosta huolimatta alkoi jätkäsakki kämpällä ryypätä ja jotkut rupesivat räyhäämään.
Sitten Nätti-Jussi nousi ylös, käveli ulos ja toi tullessaan pitkävartisen kirveensä ja asetti sen ovipieleen nurkkaan.
Jätkäsakki säikähti ja niistä tuli vesiselviä poikia.
Joku jätkistä kuului huokaavan:
- Nyt taisi tulla kamala yö, kun nätti toi näkösille kirveen.

Rovaniemellä Kemijoen törmällä seisoo pöllinparkkaaja jätkänpatsas.
Kerran Nätti-Jussi pysähtyi paikalle ja halusi jelpata pöllinparkkaajaa ja virkkoi:
- Kuules kaveri, minun käy sinua sääliksi, kun joudut arjet ja pyhät, pitkät talvet ja kesät parkkaamaan aina vain sitä pölliä. Hikihän siinä tulee.
Annas kun Nätti sinua jelppaa. Käy vaikka Ounaskoskessa uimassa, niin minä parkkaan sillä aikaa tuon pöllin ja lähetään sitten Pohjanhoviin kaljoille.

Kittilän kairan savotalla Nätti-Jussi tienasi kerran tavallista paremmin. Savotan metsät olivat tiheitä kuin seinänsyrjä ja puuta kaatui. Kovan uurastuksen jälkeen Nätti sitten virkkoi:
- Nyt on kyllä aika pistäytyä Rovaniemellä vähän juhlimassa, kun tuota tuohta on kertynyt lompakko ja reppukin täyteen.
Niinpä Nätti marssi kämpän teräväänpäähän ja pyysi ukkoherraa soittamaan kaikki Rovaniemen taksit paikalle.
Sitten Nätti ajoi monen kilometrin pituisessa autokaravaanissa Rovaniemelle karvalakki päässä, ja kaupungin kaikki hotellit ja kapakat oli varattu Nätin ympärivuorokautiseen käyttöön.
Ensimmäisessä autossa istui Nätti, toisessa oli Nätin hattu, kolmannessa Nätin reppu, neljännessä kirves ja pokasaha ja niin edelleen.

Nätti oli lainannut sipissä olleelle jätkälle aikamoisen summan rahaa. Jätkä osoittautui sutkiksi eikä maksanut lainaamaansa rahaa takaisin. Päinvastoin hän käänsi asian päälaelleen ja yritti Nätti-Jussilta saada lisää rahaa.
Kerran jätkä osui samalle kämpälle Nätin kanssa ja oli taas vailla muka lainaamaansa rahaa. Jätkä sanoi:
- Jos maksat velkasi, minä heivaan puolet siitä heti alkuun.
Nätti suutahti ja vastasi:
- Ja minä heivaan sen toisen puolen, niin ollaan sujot. Sitten maksat oman velkasi minulle täysimääräisenä ja korkojen kanssa, ja äkkiä tai muuten tulee kirveelle töitä.
Jätkä säikähti ja maksoi kiireesti ja mukisematta velan.

Yhtenä syksynä oli kokolailla runsas vesilintukanta. Nätti kertoi:
Päätin siinä pöllinteon lomassa keitellä kahvit. Mutta kahviveden saanti meinas olla vähän tiukassa.
Järvi oli silmänkantamattomiin täynnä vesilintua kuin tukkisumaa.
Niinpä minä nostin yhden vesilinnun sievästi paikaltaan pois, ammensin veden pannuun ja pistin sitten linnun takaisin vesikoloon.

Tuomari kysyi oikeudessa Nätti-Jussilta:
- Miten se tappelu oikein tapahtui?
- Se tapahtui sillä lailla, että ensin löi jätkä.
Sitten löi Nätti.
Sitten löi kirkonkellot.

Nätti-Jussi poikkesi eräänä lauantai-iltana Sallassa kylätansseihin.
Nätillä oli kokolailla tuuria.
Kun Nätti pokkasi yhdelle, seinänvierustalta nousi koko rivi toinen toistaan kauniimpia tyttöjä, niin että otsat yhteen pamahteli.

Nätti-Jussi hiihteli Ranuan Maurun kylässä erääseen taloon. Siellä vaivasi vallan kauhea tupakkapula ja tuska.
No, minä jelppasin niitä ja nakkasin muutaman satakiloisen Väkevä-Matti jössikän lattialle. Jopa alkoi sauhuttelu. Talonväki teki kilpaa sätkiä kuin metrin pöllejä.
Eipä aikaakaan, kun talosta alkoi kaikista rei`ìstä, piipusta, ikkunoista ja sienien raoista tupruta savua niin, että naapurissa säikähtivät syttyneen tulipalon.

Nätti-Jussi poikkesi talvipakkasella erääseen taloon lämmittelemään. Emäntä sattui olemaan huonolla tuulella ja rupesi Nättiä haukkumaan rumaksi.
Silloin Nätti vastasi emännälle:
- En minä kovin ruma ole, mutta näkisitpä velipoikani. Se on vasta ruma, melkein yhtä ruma kuin sinäkin.

Hyvän tyttötuurin vuoksi Nätti-Jussi joutui tansseissa kovaan tappeluun. Kateelliset jätkät ja kylänmiehet päättivät löylyttää Nättiä pahanpäiväisesti.
Nätti kertoi:
- Meinasi kehkeytyä tukala tilanne. Ukkoa oli vastassa kuin paraatissa. Aseina oli puukkoja, puntareita, viikatetta, sahaa ja kirvestä.
Ja minä paljain nyrkein.
Mutta aina kun Nätti löi, jos ei mies ehtinyt kaatua, niin se kuoli seisaalleen.
Lopulta jätkiä makasi porstuvassa ja porraspielessä. Tantereella niitä lojui kuin tappoporoja aidalla.

Nätti-Jussi oli maaherran kanssa tulossa kiireellä Ivalosta Rovaniemelle.
Erään tierummun kohdalla auto vähän hypähti. Maaherra säpsähti ja hiukan pelästyneenä kysäisi:
- Mikäs töyssy tuo oli?
Nätti vain tuprutteli rauhallisena tapansa mukaan piippuaan ja virkkoi:
- Ylitimme juuri Kaunispään.

Iltapuhteella kämpällä jätkäpojat kehuivat naistuttavuuksiaan. Joku kysäisi Nätin menestystä naisissa. Nätti latasi piippuaan ja virkkoi sitten:
- Oli minulla kerran tuuria. Kun saattelin hyvännäköistä tyttöä kotiin, niin me molemmat vetistelimme.
- No, kuinka sinäkin, ihmettelivät toiset.
- Joo. Siinä kävi sillä lailla, kotiportilla tyttö pyysi sisälle, mutta kieltäydyin. Siitä tuli tytölle suru ja se alkoi vetistellä.
Tyttö jatkoi itkua ja minä kusin.

Matkalla savotalle Nätti-Jussi poikkesi erääseen taloon ja pyysi emännältä ruokaa. Emäntä ei kuitenkaan antanut, kun Nätillä ei ollut rahaa.
Kun Nätti sai tilin savotasta, hän täytti reppunsa paperilla, rypisteli saamiaan rahoja ja asetti ne repun päälle. Sitten Nätti suuntasi kulkunsa emännän taloon. Sisällä Nätti pyysi puntaria.
Emännän ihmetellessä mitä Nätti puntarilla tekisi, pudotti Nätti repun selästään ja vastasi:
- Katsoisin vain paljonko menee kuivia satasia kiloon.

Nätti-Jussi oli jälleen Rovaniemen markkinoilla ja tietysti markkinatuulella.
Kas vain, kehkeytyi jätkien kesken pieni tappelu, jota selvittämään hälytettiin poliiseja. Myös Nätti joutui putkaan.
- Olihan se aamulla aika kaamea herääminen. Huomasin toisessa kainalossa kolme tukehtunutta poliisia ja toisessa kainalossani tappelukaverit, joita oli kaikkiaan neljä.

Kerran Nätti-Jussilla oli taas kiiru. Nätti kertoi:
- Oli lämmin kesäpäivä. Ajelin sellaista hyvää vauhtia Inarin kairasta kohti Rovaniemeä. Pitelin toista kättäni auton ikkunasta ulkona, vilvoittelin sitä vähän.
Tulin painaneeksi kaasua vielä pikkuisen lisää. Vauhti nousikin niin, että silloin huomasin käteni räpsivän kilometripylväisiin kuin jänisräikän.

Kerran Nätti-Jussilla nousi kova kuume. Kun savotan työnjohtaja ryhtyi mittaamaan kuumetta, niin mittari tuli hulluksi ja suli.
Silloin Nätti neuvoi:
- Mittaa rautakangella.
Näin tehtiin, mutta rautakankikin kuumeni niin, että tuli aivan tulipunaiseksi.
Nätti päätteli:
- Kyllä tästä taitaa tulla sairaalareissu.

Yksi ja toinen jätkä kehui maailmaa kiertäessään nähneensä isoja navetoita ja satamäärin lehmiä.
Joku kysäisi Nätti-Jussin näkemisiä.
- Onhan minulla tullut lehmiä nähtyä, vastasi Nätti vaatimattomasti. Tuli itsekin kokeiltua kerran karjatalouden pitoa.
Minulla oli niin pitkä navetta, että kun lehmä astutettiin toisessa päässä, ennen kuin se oli saatu vietyä toiseen päähän navettaa, se ehti välillä poikia.
Ja maitoastia oli niin suuri, että tarvittiin kaksi laivaa vetämään kermaa takapuomilla rantaan.

Nätti-Jussi oli kotoisin Karstulasta. Ker-
ran hän päätti käydä kotipuolessa tervehtimässä sukulaisia ja tuttuja.
Nätti heitti pihkaiset housut ja puseron nurkkaan, ja osti uudet vaatteet ja laittoi myös solmion kaulaan.
Kotipitäjässä ei Nättiä oltu ennen nähty niin hienosti pukeutuneena. Joku utelias kysyi:
- No, mahtaa siellä Lapin savotoilla tienata hyvin, kun on varaa noin hienona kuljeskella?
Nätti vastasi vaatimattomasti:
- Kyllä siellä joten kuten hankkii. Sain nyt viimeksikin pelkkiä lomakorvauksia rapiat kolmemiljoonaa markkaa.
Laskekaa siitä.

Nätti-Jussi tuli Tornioon ja päätti poiketa myös Haaparannalla, ulkomaillakin saman tien. Siellä oli koko kaupunki juhlaliputettuna.
Nätti kysyi:
- Mitä se Haaparanta nyt juhlii?
Nätille vastattiin:
- Etkö sinä sitä tiedä. Suomesta pitäisi aivan näillä minuuteilla tulla kuningasjätkä itse Nätti-Jussi kaupunkiin.

Eräänä iltapuhteena kämpällä jätkät kehuivat kilpaa naisseikkailujaan. Joku sitten kysäisi Nätti-Jussilta:
- Onko siinä perää, sanovat sinun olevan naistenmies?
Nätti vastasi vaatimattomaan tapaansa:
- Liioitteluahan se on. Mitä nyt lie Lapin kairojen kylissä on tusinan verran viitosia minulle tehty. Nelosista, kolmosista ja kaksosista ei ole pidetty lukua.

Kerran jätkät yltyivät kilpaa kehuskele-maan suuria jänissaaliitaan. Sitten kertoi Nätti-Jussi:
- Sainhan minäkin kerran kokolailla ison saaliin ilman asetta ja koiraa.
Yhtenä iltana hakkasin lammen jäähän kirveellä reikiä, niin että vettä nousi vähän jään päälle. Lammen keskelle asetin myrskylyhdyn palamaan.
Aamulla koko lammen pinta oli täynnä tassuistaan kiinnijäätyneitä jäniksiä. Lainasin sitten lähitalosta viikatteen ja niittelin pupuvainaat irti jäästä.
Sinä talvena ei savotoilla syöty muuta kuin jänispaisteja että pierut pamahteli.

Kämpällä tuli kerran puhe Lapin kairojen kovista pakkasista. Myös Nätti-Jussi muisteli:
- Oli se kerran melkoinen pakkastalvi. Eräänä yönä tunsin tarvetta mennä ulos kuselle.
Siinä narskuvan lumen ja kuun valossa huomasin pihapolun kahta puolen portaille saakka olevan kaaria kuin viikatteita lumessa pystyssä.
Jätkät olivat käyneet samalla asialla kuin minäkin.

Pahapäisenä tunnettu juopunut jätkä alkoi kämpällä puukko kädessä heilua ja rähjätä. Yksi ja toinen pelkäsi miestä.
Mutta Nätti-Jussi vain makoili laverilla ja tuumasi rauhallisesti:
- Olehan kaveri siivosti tai minä toimitan sinut tähtiä laskemaan.
Jätkä ei käsittänyt Nätin sanoja, vaan jatkoi riehumista. Nätti selvensi.
- Kuules kaveri, minä toimitan sinut pöllintekijä-enkeliksi tähtitarhaan, jos et lopeta tuota rähjäämistä.

Se oli sitä aikaa, jolloin piti jonottaa päästäkseen elokuviin. Kerran jäi Nätti-Jussikin –ovien ulkopuolelle.
Silloin päätti, että kun seuraavan tulen Rovaniemellä pistäytymään, niin eiköpähän sitä sisälle mahdu.
Niinpä sitten yhtenä iltana pitkä jono kansaa kyttäsi elokuviin pääsyä.
Kun lippuluukku sitten aukesi, kävi selville, että Nätti oli ostanut näytöksen kaikki piletit. Sitten kansa näki Nätin astelevan jonon ohi ja katoavan yksin suuren elokuvansalin sisälle.

Nätti-Jussi joutui muiden mukana Lapin sodan alettua Ruotsiin evakkoon.
- Siinä kävi niin, että sijoituspaikkani talon ainoa kaunis nuori tytär rakastui minuun tulisesti.
Rauhan tultua päätin lähteä kotimaahan takaisin. Tyttö saatteli minut rautatieasemalle.
Asemalla tyttö hyppäsi intohimoisesti kaulaani ja pani koko Ruotsin junaliikenteen sekasortoon.
Kansaa virtasi pilvin pimein asemalle seuraamaan Nätin maasta lähtöä, ja junat juuttuivat kiinni väkijoukon keskelle.
Ja tyttö vain vaikeroi ja itki, ja kansa saman tien perässä. Lopulta kävi niin, että siitä vesittelystä muodostui penikulman pituinen uusi järvi.
Siinä tuli kartanpiirtäjille töitä.

Eräs jätkä kehui saaneensa tosi suuren kalan Kittilän kairan järvestä. Jätkä oli varma, että Nätti-Jussi jää toiseksi. Hän kysäisi Nätiltä:
- Et varmaan ole koskaan saanut niin suurta kalaa kuin minä.
- No, kuinka iso se sinun kalasi sitten oli, Nätti kysyi:
Jätkä levitteli käsiään niin pitkälle kuin ylsi ja vannoi, että se oli ainakin näin pitkä.
Nätti sanoi kuivasti oman kalansa olleen puolta pidemmän, ja että sillä oli lyhty päässä ja siinä valot.
- Mutta eihän sellaista kalaa ole olemassakaan, vänkää jätkä.
Nätti sanoo siihen:
- Heivaa sinä siitä kalasta metri, niin minä sammutan ne valot.

Nätti-Jussi kertoi ylämaan savotalla kerran olleensa korttipelissä vähän tavallista paremman tuurin:
- Voitin semmoisen rahaläjän, että piti tilata monta kuorma-autoa ajamaan rahoja Rovaniemen pankkiin.
Pankissa sekosivat rahan laskemisessa. Niinpä pankkikirjaani merkittiin:
- Nätillä rahaa eniten.
Kun Nätti poikkesi silloin tällöin nostamassa ison läjän rahaa, pankkikirjaan vain merkittiin.
- Nätti otti vähäsen.

Savotan kämpällä oli iltakahvit juotu. Nätti-Jussi latasi piippuaan ja kertoili:
- Minäpä olen nähnyt semmoisenkin ihmeen, että lapsi syntyi persereiästä.
- No, nyt se Nätti mahottoman valheen päästi, arvelivat jätkät.
Siihen Nätti vain virkkoi:
- Mitä vielä. Itte valehtelette kilometrikaupalla.
Mutta jos minä nyt satun erehtymään tuuman verran, niin heti syytätte minua suureksi valehtelijaksi.

Nätti-Jussi oli ollut juhannusta juhlimassa taas kerran Rovaniemen hulinassa.
Krapulaisena ja rahattomana hän palasi sitten kämpälle. Ruoka ei maittanut, mutta vettä Nätti joi saavi mitalla.
Monta päivää kului ja Nätti yhä vain joi pelkkää vettä, kämppäkaverit huolestuivat ja meinasivat, että olisi aika jo ruveta jotakin syömäänkin. Eihän sitä kukaan pelkällä vedellä jaksa.
Siihen Nätti vastasi:
- Pelkällä vedellä ne käyvät isot voimalaitoksetkin, että älkää turhia huolehtiko.

Nätti-Jussi poikkesi Rovaniemellä lääkärin puheille.
- Kaikenlaista olen kokenut, mutta en synnytystä ja äidinrakkautta. Eikö tohtori voisi auttaa?
Kun lääkäri ei keksinyt muuta, hän neuloi Nätin takapuolen reiän kiinni todeten, että tämän pitäisi auttaa.
Sitten Nätti parin päivän kuluttua poikkesi
kaupunkiin tullutta sirkusta katsomaan. Miten ollakaan, Nätti alkoi kesken näytöksen tuntea mahassa kovia polttoja. Nätti paineli teltan taakse asialle. Nätin siinä ähkiessä oli apinanpentu pysähtynyt takapuolelle ihmettelemään touhua.
Silloin Nätillä repesi. Helpottuneena hän kääntyi tulosta katsomaan ja näki paskan seassa apinanpennun. Nätti koppasi pennun syliinsä ja virkkoi:
- Voi hyvä lapsi, ruma sinä olet ja vähän haisetkin, mutta mikään ei voita synnytyksen kokemusta ja äidinrakkautta.

Lämpimänä sydänkesän päivänä jätkäsakki oli tulossa Kemijoen latvavesiltä maalikylille hiukan juhlimaan. Tilipäiväkin oli juuri ollut.
Siinä polun varrella jätkät istuivat tauolle. Joku ehdotti pientä korttipeliä ajan ratoksi, mutta kenelläkään ei sattunut kortteja olemaan mukana.
Niinpä päätettiin antaa rahapotti sille, jonka nokan päähän kärpänen sattuu ensimmäisenä istahtamaan.
Siinä jätkät sitten nokka taivasta kohti odottivat ja odottivat, mutta kärpäset pysyivät poissa.
Silloin Nätti-Jussi kaikessa hiljaisuudessa raapasi takapuolen kourusta vähän ainetta ja hieraisi sitä nokalleen.
Eipä aikaakaan, kun kärpänen istahti Nätin nokalle. Kun jätkät heittelivät Nätille rahoja, joku epäili Nätin tehneen tempun ja tuumasi:
- Tapahtuikohan tässä välistä veto.

Nätti-Jussi kerran eksyi herätysliikkeen seurakokoukseen. Saarnamiehen puheen jälkeen alkoi kastetoimitus isossa altaassa.
Myös Nätin pää painettiin umpisukkeloon altaan veteen. Sitten kastaja hengenmies kysyi:
- Näkyikö Jeesusta?
Nätti vastasi: - Ei näkynyt.
Sitten mies painoi Nätin uudelleen veden alle, ja toisti kysymyksen:
- Näkyikö Jeesusta?
Nätti vastasi: - En nähnyt ketään.
Sama toistui kolmannen ja neljännen kerran, jolloin mies piti Nätin päätä niin pitkään veden alla, että Nätti oli hukkua.
Nätti pärski vettä suustaan ja sanoi vähän ärtyneenä kastajalle:
- Ei näkynyt, usko jo. Oletko varma, että se Jeesus on hukkunut juuri tähän altaaseen?

Jätkäsakki kämpän iltapuhteella alkoi kehua kilpaa kestävää viinapäätä, kuinka viikkotolkulla ryypättiin yhteen menoon. Viinaa riitti, muisti meni, mutta pää kesti.
Nätti-Jussi tuprutteli tapansa mukaan piippua ja kertoi:
- Eihän tuo vielä mitään.
Sodankylän Petkulassa poikkesin erääseen taloon, jossa tuli isännän kanssa aloitettua ryyppääminen pyhäinmiesten tienoilla marraskuussa.
Kun ensimmäisen kerran muisti palautui, oli lehti puussa ja lehmät laitumella.

Nätti-Jussi kertoi kerran osuneensa Muonion kairassa hyvälle tammukkapurolle, jossa kaloilla oli tavallista parempi kiinniotto. Syönti oli niin mahoton, että onkeen ei pystynyt panemaan matoa kuin puun takana.
Jossakin vaiheessa loppuivat madot. Niin minä aloin onkia kalojen silmillä. Joka ikisellä silmällä sain kaksi kalaa ja silmätki sitten loppu.

Naarman kairassa Nätti-Jussi oli syysiltana palaamassa pöllinteosta kämpälle, kun äkkiarvaamatta hän joutui ison karhun kanssa käsipainiin. Nätti kertoi:
- Meinasi olla tiukka paikka.
Mutta sitten sain karhun palleista kiinni. Aloin pyörittää niitä kuin korkkiruuvia. Eipä aikaakaan, kun karhu parkaisi:
- Nätti, Nätti, päästä hyvä mies irti. Minä väistyn.

Kerran Nätti-Jussia laiskotti pöllinteossa. Tehostaakseen työntahtia hän otti repusta täysinäisen viinapullon, pisti sen kannon nokkaan ja houkutteli itseään:
- Kun olet tehnyt viisikymmentä pölliä, saat viinaryypyn.
Kun urakka oli tullut tehtyä ja viinaryyppy otettua, Nätti kannusti itseään uudelleen:
- Teeppä toinenkin läjä pölliä lisää, saat kaksi viinaryyppyä ja kulauksen päälle.
Nätti siirsi tavoitetta vain suuremmaksi ja huomasi illalla tehneensä kaikkien aikojen pölliennätyksen.

Nätti-Jussi matkasi kerran joulun alla junalla etelään. Samaan vaunuun sattui suuria ja rahakkaita herroja, oli Sunkkua ja Rautatiehallituksen pääjohtajaa. Nätti muisteli:
- Siinä ajankuluksi pelasin herrojen kanssa vähän korttia. Ensin annoin herrojen voittaa Kokkolaan asti, mutta sitten paransin tuuria.
Ennen kuin oltiin Helsingissä, olin voittanut kaikki herrojen rahat, veturin ja puolet valtion rautateistä.

Nätti-Jussi kertoi Sodankylän kairassa eräänä kesänä osuneensa hyvänpuoleiselle hillasuolle.
Hillaa oli silmänkantamattomiin keltaisena merenä.
Mutta niiden poimimisesta ei tullut mitään ilman kirvestä. Miten niin, utelivat jätkät. Nätti muisteli:
- Hillat olivat niin kookkaita, että pienempiä mahtui vain pari kappaletta sankoon ja silloinkin oli toinen hakattava kirveellä kahtia.

Kittilän Sirkan puolessa poikkesi pappi savotan kämpälle pitämään iltahartautta. Pappi puhui jätkille helvetin piinasta ja taivaan ihanuudesta.
Mutta ennen kuin pääsette taivaan ihanuuteen, on tehtävä parannus ja lopetettava viinan juonti, kiroileminen ja kortinpeluu, saarnasi pappi. Kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Siihen Nätti-Jussi tuumasi:
- Kyllä on. Se kolmas vaihtoehto jätkälle on ikäloppuna muuttua poroksi.

Jätkät muistelivat miten suurta tavaraa kukin oli saanut elämänsä varrella kokeilla. Nätti-Jussi kertoi Rovaniemen markkinoilla kerran tavanneensa naisen, jolla oli se paikka niin kuin kaivo:
- Humpsahdin sisään kokonaan reppuineen, kirveineen ja pokasahoineen. Kun konttasin sitten sieltä ulos, eipä siinä voinut kuin tuumata:
- Nyt se Nätti syntyi uudelleen!

Nätti-Jussi oli tienannut ylämaissa kokolailla hyvin. Niinpä hän päätti lähteä Rovaniemelle ostamaan uudet kamppeet, kun entiset olivat jo niin pihkaantuneet ja loppuun kuluneita, etteivät tahtoneet enää päällä pysyä.
Maalikylässä rahat tietysti hupenivat viinaan. Viimeisillä pennosilla Nätti osti sitten itselleen nenäliinan.
Nätin palattua ostosreissulta takaisin kämpälle, jätkäsakki uteli, että eikö niitä kamppeita tullut uusittuakaan. Silloin Nätti vetäisi taskusta esiin sievästi viikatun nenäliinan ja vastasi:
- Nästyykistä aloitin, seuraavalla kerralla ostan lakin.

Tukinajossa olleet perheelliset hevosmiehet kyselivät Nätti-Jussilta, miksei hän ollut hankkinut itselleen akkaa ja taloa.
Nätti kertoi kerran naimisiin menoa kyllä yrittäneensä, mutta siitä ei tullut kuitenkaan mitään.
- Kuinka niin, ihmettelivät miehet?
Nätti vastasi:
- Tapasin kyllä aivan mukavan sorttisen naisen. Hain siltä ainakin viikon mulukun mentävää reikää, mutta en sitä löytänyt. Lopulta löysin vain toisten hakkaaman pienen kolon.
Niinpä sitten sanoin tytölle. Älä tykkää huonoa, mutta jätetään nämä naimiskaupat sikseen.

Kerran jätkät kertoivat sakeista sumuista, joka joskus saattaa hyvänvaistoisenkin pöllintekijän metsään eksyttää.
Nätti-Jussillakin oli kokemuksia sankasta sumusta.
- Se yllätti kämpän pärekattoa pannessa. Oli se aikamoinen sumu, se vain sakeni ja sakeni. Lopulta en nähnyt edes kättäni enkä itteäni.
Kun sumu sitten hälveni, niin huomasin, että päreet oli tullut pantua viisi metriä katon yläpuolelle.

Jätkäsakilla loppui yhtenä iltana viina kesken kaiken. Yksi jätkä pantiin asialle Koskikadun ja Korkalokadun kulmaukseen ostamaan jopparilta koskenkorvapulloa. Myyjä kuitenkin petti ostajaa.
Nätti-Jussi otti sitten pullosta ryypyn, makusteli aikansa sitä ja sanoi:
- Jos en varmasti tietäisi, että ostit koskenkorvaa, niin minä sanoisin että tämä on kyllä kusta.

Savukosken kairan kämpälle jäi muutaman miehen jätkätokka viettämään helluntaipyhiä.
Siinä joutekseen jätkillä tuli kova hinku valmistaa kiljua. Tekoaineita oli, mutta minkäänlaista astiaa ei löytynyt.
Jätkät olivat jo aikeestaan luopua, kun Nätti-Jussi vetäisi jaloista hikiset kumisaappaat ja sanoi:
- Ei se pojat astiasta ole kiljun tekeminen koskaan kiinni.
Niinpä kumisaappaissa kilju valmistui ja jätkät pääsivät juhlimaan. Hyvää ainetta jätkät alkoivat sitten kutsua Nätin hikikilju-erikoiseksi.

Nätti-Jussi poikkesi Torniojokilaaksossa suureen taloon ja pyysi ruokaa, kun nälkä painoi päälle.
Mutta tyly ja saita emäntä osoitti vain kädellään naapurin taloa ja neuvoi:
- Tuolla on talo, jossa annetaan ruokaa, menkää sinne.
Siihen Nätti virkkoi:
- Sielläkö te ittekki käytte syömässä?

Nätti-Jussi toisen jätkän kanssa pysähtyi rahattomana Rovaniemellä kelloseppäliikkeen näyteikkunan taakse myöhäisenä pakkasiltana.
Jätkä mutisi kuin itsekseen puoliääneen Nätille:
- Paljonkohan tuosta taskukellosta saisi, jos joutuisi myymään.
- Puolitoista vuotta ainakin.

Kemijoen latvavesillä uitossa eräs jätkä tauolla nakkasi repun tulvivaan jokeen ja huusi:
- Löytyykö miestä, joka uskaltaa tehdä saman tempun perässä?
Kukaan jätkäsakissa ei halunnut olla toista huonompi. Niinpä toistakymmentä eväsreppua lensi kaaressa jokeen, niiden mukana myös Nätti-Jussin reppu.
Mikä kumma se on tyhjiä reppuja jokeen nakella, huomautti joku paikalle osunut sivullinen. Siihen Nätti vastasi rauhallisesti:
- Ei se ihan tyhjä minun reppu ollut, siinä oli talven tienestit yli 100.000 markkaa selvää rahaa.
Kun virran vietäväksi heitetyt reput sitten ongittiin ylös, huomattiin Nätin repun olevan tosiaan täynnä märkiä tuhatlappusia.

Nätti-Jussi pyysi Ounasjokivarressa eräästä talosta yösijaa ollessaan menossa ylämaihin savotalle.
Nätillä ei ollut penniäkään rahaa ja hänellä oli kova nälkä. Talonväki istui illalla ruokapöytään, mutta ei pyytänyt kulkujätkää ruualle.
Nätti istui penkillä ja lueskeli nälissään sanomalehteä. Isäntä kysyi, että mitä siellä lehdessä näkyy. Nätti vastasi:
- Näkyvät valittavan, että maakunnassa on joillakin vielä nälkää. Minä en kyllä tietäisi nälästä mittään, jos en lukisi sitä lehdestä.

Nätti-Jussi oli kesäkuumalla menossa Sodankylän Unarinkylän kautta savotalle pöllintekoon. Kun oli myöhäinen ilta, hän pyysi eräästä talosta yösijaa.
Emäntä lupasi vieraan nukkua pirtissä, jos vain se kärpäsien vuoksi onnistuu. Sinä kesänä oli kärpäsiä aivan mahottomasti ihmisten kiusana.
Aamulla emäntä sitten kysyi, miten vieras oli saanut kärpäsiltä nukutuksi. Nätti vastasi:
- Nukuin oikein hyvin, kun parkkeerasin kärpäset yhteen nurkkaan läjään.
- Miten se semmonen onnistu, ihmetteli emäntä.
- Hyvin. Paskansin nurkkaan.

Nätti-Jussi oli kerran turistikautena Inarin hotellissa juhlimassa.
Mukana ollut jätkä aamulla ihmetteli Nätin sortumista vähemmän kauniiseen ulkomaalaiseen naiseen, vaikka paikkakunnan nuoria ja hyvännäköisiä tyttöjä olisi ollut tarjolla.
Siihen Nätti tuumasi:
- Aina niitä kotimaisia naisia saa näpelöiä, mutta harvemmin vieraampaa tekua.

Simojärven takaisessa kairassa Nätti-Jussi hiihteli savotalle. Tietysti rahattomana. Joka penni oli huvennut maalikylässä hummatessa.
Pöllintekoa oli, mutta ei ollut työkaluja. Savotan kauppias pelasti tilanteen myymällä Nätille pokasahan velaksi.
Elämä näytti taas hymyilevän ja niinpä Nätti lausahti:
- Nyt se on Nätti taas sahanomistaja.

Oli pimeää ja pakkasta. Kevääseen oli vielä matkaa kuukausia.
Ylinamman kairan savotalle tuli pari etelän kulkujätkää, jotka kärsimättömänä odottelivat kevään tulemista. He päivittelivät hidasta ajan kulumista.
Nätti-Jussi neuvoi:
- Tehkää pojat vekseli, niin kyllä rupeaa aika kulumaan ja juoksemaan.

Nätti-Jussi oli savotan loppuessa ylämaan järvikylässä jäänyt erääseen taloon päiväläiseksi pilkkomaan rantteelle pikkupuita.
Talon emännän mielestä Nätin olisi pitänyt olla ahkerampi. Niinpä hän motkotti Nätille:
- Jos mulla olis munat jalkojen välissä, olisin jo pilkkomassa puita.
- Vastahan sulla ne oli, olisit lähtenyt pilkkomaan puita kaveriksi.

Jätkät kertoivat pohjoisen kairoilla nähneensä monenmoista luonnon ihmettä ja kummaa.
- Näin minäkin Inarin puolessa aikamoisen ihmeen. Vastaan tuli iso hirvasporo, jonka pallit olivat kuin kaksi kookasta jauhosäkkiä.
Joku jätkistä epäili, että nyt kyllä Nätti päästi valheen. Siihen Nätti:
- Jollet usko, näin lisäksi, että niitä kahta pallia tarvittiin vetämään pulkalla kymmenen poroa ja kaksi poromiestä ohjastamaan.

Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemellä juhlimassa. Moneen vuorokauteen Nätti ei ollut syönyt mitään.
Niinpä hän poikkesi ruokatavarakauppaan ostamaan jotain suuhun pantavaa. Rahat olivat tietysti vähissä, sillä ne olivat kuluneet viinaan.
Tiskin edessä seisoi minkkiturkissa hieno rouva, joka pyysi myyjättäreltä:
- Saanko koiralle palan tuota jätkänmakkaraa.
Kun Nätin vuoro tuli, hän sanoi:
- Leikkaatko jätkälle palan tuota koiranmakkaraa.

Hieno rouva minkkiturkissa oli myymälässä valitsemassa kananmunia. Hän nyrpisteli nenäänsä ja moitti myyjätärtä, miksi munat olivat niin pieniä. Myyjätär kuunteli onnettoman näköisenä rouvan nirsoilua.
Vieressä vuoroaan odottanut Nätti-Jussi lopetti lyhyeen rouvan hienostelun lausahduksella:
- Luuletko sinä, että kana rupeaa perseensä repimään sinun takia ylisuurilla munilla.

Jätkäsakki puntaroi mitä kaikkea jätkä kestää. Joku kehui juoneensa puhdasta pirtua litrakaupalla, tentut, illotiinit ja hajuvedet päälle, ja sisukset olivat kestäneet hyvin.
Sitten Nätti-Jussi kertoi:
- Tulihan minullakin kerran ilta ryypiskeltyä huomaamatta suolahappoa.
Huomasin erehdyksen vasta aamulla kun menin kuselle. Routaseen maahan paloi niin suuri ja syvä reikä, että jos olisin liukastunut, Nätti olisi ollut mennyttä miestä.

Pellon kairassa oli pappi pitämässä hartaustilaisuutta savottakämpällä.
Puheen ja virren jälkeen pappi tiedusteli, että onko joukossa ketään sellaista, joka on omakohtaisesti uskomassa?
Kämppään levisi pitkä kiusallinen hiljaisuus. Vihdoin Nätti-Jussi laukaisi tilanteen lausahtamalla:
- Minä se olen semmoisessa uskossa, että leipä on näläkään hyvää.

Jätkäsakki kerran mietti, mitä kaikkea on sellaisia asioita, jotka ovat syntiä ja väärin. Joku kääntyi Nätti-Jussin puoleen ja kysyi:
- No, mikä Nätistä on syntiä ja väärin?
- Ainakin se, jos joppari mustasta pullosta kynii toiselta jätkästä kaksin kolmin kertaisen hinnan ko toiselta.

Ylämaan savotalle hiihtäessään Nätti-Jussi poikkesi erääseen taloon levähtämään.
Talossa oli tavallista uteliaampi emäntä, joka pommitti Nättiä kysymyksillä:
- Mistä päin se vieras tulee, minne menee ja mistä on kotoisin?
Nätti ei tykännyt tenttaamisesta ja niinpä hän vastasi:
- Olen kotoisin niin läheltä persesilmää, etten kehtaa sanua.
Tämän jälkeen Nätti sai levätä rauhassa.

Rovaniemen Ounaskosken rantapensaikot olivat tunnettuja jätkien juhlimispaikkoja. Siellä jätkä nukahtaessaan tavallisesti menetti lompakkonsa rahoja vaaniville hamppareille ja ilotytöille.
Kerran kesänkorvalla myös Nätti-Jussi raskaan juhlimisen jälkeen nukahti rantapensaikkoon. Eipä aikaakaan, kun Nätti heräsi siihen, että hänen taskujaan kaiveltiin. Nätti oli nukkuvinaan ja antoi hampparin aikansa touhuta. Sitten Nätti virkkoi:
- Ite en kyllä ole löytänyt taskuistani kahteen päivään pennin penniä, vaikka olen ne kääntänyt moneen kertaan nurin. Mutta jos sinä olet sellainen mestari että löydät rahaa, saat pitää löytösi kunhan heität minua viinapullon hinnalla. Muuten on naamasi kohta mustana.
Mutta hamppari ei jäänyt kuulemaan Nätin puheita, vaan lähti juoksemaan karkuun minkä kintuista pääsi.

Nätti-Jussi joutui kerran suureen taloon vävyksi.
Isännän kuoltua hänen oli otettava talon ohjakset käsiinsä. Talossa oli satoja hehtaareja komeaa tukkimetsää, jonka hän päätti hakkauttaa sileäksi.
Joku kylän isännistä ihmetteli, miksi Nätti hakkauttaa metsän raiskioksi ja vielä aikana, jolloin puulla on huono hinta.
- Mitä minä säästän mulukulla tienattua mettää.

Raanujärven kairassa iltapuhteella jätkäsakki ajankuluksi ratkoi arvoituksia.
Niinpä eräs jätkä esitti Nätti-Jussille arvoituksen ratkaistavaksi. Miksi iso sonni aina irvistää lehmän päältä noustua ja työnsä tehtyään?
- Se haluaa näyttää pikkusonneille miten pahhaa se oli.

Savottahommat olivat ylämaissa pysähdyksissä.
Nätti-Jussi savotan avaamista odotellessa ryhtyi Kittilässä haudankaivajaksi, kun sitä hänelle tarjottiin.
Kerran hän nukahti kaivamansa haudan pohjalle. Herättyään Nätti rupesi latailemaan piippunysäänsä ja kysäsi:
- Eivätkö muut tupakalle nousekkaan?

Kerran jätkät iltapuhteella taas kehuivat, mitä kaikkia kummallisuuksia oli elämänsä varsiteillä tullut nähtyä. Kun Nätti-Jussin vuoro tuli, hän kertoi:
- Tulipahan kerran eksyttyä konserttiin, jossa soittopelit olivat kokolailla suuria. Kitaran ja mandoliinin kieliäkin näppäilivät lekalla.
Siittä voitte arvata, että pelit soi ja munat löivät tahtia.
Kyllä Nättiäkin rupesi meno hirvittämään. Kuulo meinas mennä.

Kämppälain mukaan jätkä voitiin erottaa savotalta ryyppäämisen vuoksi. Nätti-Jussi oli ostanut velaksi hevosen.
Samalle kämpälle sitten osui Nätin kaveri, joka Rovaniemeltä toi viinaa. Illan kuluessa Nättikin innostui ryyppäilemään reippaanlaisesti.
Pahaksi onneksi paikalle sattui ukkoherra, joka kuulutti:
- Ryyppääjien on syytä kerätä kamppeensa ja häipyä kämpältä.
Kun aamulla Nätti heräsi, hän mietti mitä tekisi. Kaikki lähisavotat olivat täynnä ja eikä velkahevosta passannut jättää rokuliin.
Niinpä Nätti sitten hankki hevoselle toisen ajomiehen, meni ukkoherran puheille ja kysäisi:
- Ei kai ruunalle ole syytä antaa lopputiliä, kun se ei ollut yhtään humalassa.
Niinpä raitis ruuna sai jäädä savotalle töihin.

Matkalla ylämaan savotalle Nätti-Jussi iltamyöhällä väsyneenä poikkesi erääseen taloon ja pyysi yösijaa. Isäntä vastasi, ettei talossa ole ollut tapana antaa kulkumiehille yösijaa.
Siihen Nätti sanoi:
- Ei tässä sitten muu auta kuin tehä isävainaan konsti.
Silloin isäntä pelästyi ja ryhtyi perumaan puheitaan ja lepytteli, että eiköhän tässä nyt yhdelle miehelle yökortteeri järjesty.
Kun Nätti sitten aamukahvin jälkeen teki lähtöä, uteli isäntä, että minkä konstin vieras olisi illalla tehnyt, jos ei olisi saanut yösijaa?
- Olisin nostanut repun pykälään ja lähtenyt johonkin toiseen taloon.

Syysruskan aikaan oli Nätti-Jussi pöllinteossa Inarin kairassa.
Siinä kahvia keitellessä tulille osui viehkeä naisturisti.
Nätti tarjosi kahvia, kertoili tytölle tunturien syysruskan kauneudesta ja porojen kiima-ajasta, ja lopulta naia napsautti turistia.
Kämpällä illalla joku jätkä kysäsi Nätiltä, miten se päivä pöllinteossa meni. Nätti sanoi:
- Oikein rattoisasti. Palstalle osui viehkeä naisturisti. Kahvisteltiin ja rupateltiin kaikenlaista. Ja sain minä muutakin.
- Kyllä vieras vittu oli sitten mulukulle herkkua. Vaihteluna.

Raanujärven puolessa oli talontytär tulisesti ihastunut Nätti-Jussiin. Tyttö pommitti sitten rakkauskirjeillään Nättiä ylämaan savotalle.
Kun tyttö ei saanut vastausta kirjeisiinsä, hän epäili, ettei Nätti hänestä enää välitä.
Silloin Nätti kirjoitti:
- Kirjeesi ovat tulleet ja olen syönyt postimerkit, jotka ihanat huulesi ovat kostuttaneet.
Siitä voit päätellä, että rakkaus roihuaa edelleen kuumana.

Nätti-Jussi kertoi osuneensa kerran ylämaissa isomman puoleiseen taloon. Päärakennuskin oli niin korkea, kun vesikattoa paikkaamassa ollut mies kesäkuussa horjahti ja putosi, niin sille ei käynyt kuinkaan.
- Miten niin, jos korkealta putosi kovaan maahan, niin eikö se kuollut, ihmettelivät jätkät.
- Siinäpä se. Ennen kuin se mies ennätti maahan asti, oli ehtinyt tulla talvi ja sataa sellainen lumikinos, että pehmeään lumeen tupsahtaessa mies selvisi pelkällä säikähdyksellä.

Meltausjokivarren savotalle kerran osui raittiuspuhuja, joka varoitteli jätkiä:
Viina ja tupakka ovat hitaasti tappavia myrkkyjä.
Niihen Nätti-Jussi tuumasi:
- Eihän tässä mittää kiirettä olekkaa.

Nätti-Jussi hiihteli toisen jätkän kanssa ylämaan savotalle, tietysti aivan rahattomana. He poikkesivat taloihin ja pyysivät ruokaa, mutta emännät eivät antaneet, kun heillä ei ollut rahaa millä maksaa.
Viimeisenä hätäkeinona Nätti päätti esiintyä noitana. Sitten Nätti näki erään talon piipusta
nousevan savua. Hän pyysi kaveria salaa kiipeämään katolle ja kun kuulet minun huutavan:
- Savu sisään, tuki repulla piipun nokka.
Nätti meni sisälle ja pyysi ruokaa, mutta emäntä ei suostunut antamaan. - No, se on sillä lailla, ellei ruokaa tule, uuni heittää vetämästä.
Emäntä ei ollut kuulevinakaan uhkausta, silloin Nätti karjaisi:
- Savu sisään!
Silloin savu rupesi purkautumaan pirttiin. Emäntä säikähti ja lupasi heti antaa ruokaa, jos piippu alkaisi taas vetämään. Sitten Nätti huusi: - Savu ulos!
Ja katso, uuni taas alkoi hyvin vetää. Hetken päästä sisälle tuli toinenkin jätkä, ja molemmat saivat ruokaa.

Nätti-Jussi Pellon kairassa meni uuteen savottaan.
Eräs jätkä päätti säikäyttää Nättiä kertomalla:
- Tällä savotalla ovat niin huonot taksat, että täällä kuolee nälkään.
Mutta Nätti ei ollut milläsikään, tuprutteli vain rauhallisesti piippunysäänsä ja vastasi:
- En minä ruumiita pelkää.

Nätti-Jussi oli korttipelissä taas voittanut aikamoisen läjän rahaa.
Rovanimellä Nätti reppu ja taskut täynnä rahaa poikkesi suureen vaatetusalan liikkeeseen.
Myyjätär tiedusteli, mitä saisi olla. Nätti silmäili pitkiä puku- ja takkirivejä, huiskautti sitten kädellä puoliympyrän ja sanoi:
- Minä ostan koko liikkeen tyhjäksi ja lisäksi kaulahuivin. Värillä ei väliä, kunhan se on vain nätin punainen.
Muutama kuorma-auto piti tilata tyhjentämään liike. Nätti pisti kaulaan huivin, ja lähti arvokkaasti astelemaan autokolonnan perässä pitkin Koskikatua.
- Kyllä siinä riitti Rovaniemen kaunottarilla äimistelemistä.

Sippiin juonut jätkäporukka ja Nätti-Jussi Rovaniemen markkinoilla joutuivat tukalaan tilanteeseen.
Mitään kamaa ei ollut enää myytävänäkään, sillä kellot ja osa vaatteistakin oli jo vaihdettu viinaan.
Nätti mietti tilannetta ja sanoi, ettei hätä ole tämän näköinen:
- Nyt pojat on myytävä sitten pelkkää järkeä.
Sitten Nätti löysi ison tyhjän puulaatikon, pani sen kyljelleen ja sahasi siihen reiän. Laatikon laitaan hän kirjoitti isoilla kirjaimilla:
- Tulukaa katsomaan ihmettä, kaksikymppiä kerta.
Pian muodostui rei`älle pitkä jono uteliaita ja rahaa tuli roppakaupalla.
Reiästä ei tietenkään näkynyt muuta kuin pieni palanen isänmaata ja markkinakojuja. Mutta petetyksi tullut ei paljastanut seuraavalle näkemäänsä, vaan antoi vahingon kiertää.

Kerran jätkillä syntyi kova tinka siitä, oliko totta kertomus, että Jeesus Kaanaan häissä oli sananvoimalla muuttanut veden viiniksi.
Sitten Nätti-Jussi tuumasi:
- Ihmekös tuo oli. Minäkin pystyn veden muuttamaan makiaksi viiniksi.
Siihen jätkät sanoivat: Tuo ei ainakaan ole totta. Näytä se ihmeteko, jos pystyt.
Kämpän lähellä oli lähde. Jätkäsakki marssi Nätin mukana lähteen äärelle. Sitten Nätti kehoitti kaikkia kääntymään selin häneen siksi aikaan, kun hän lukee tarvittavan loitsun.
Jätkä kuulivat Nätin lukevan:
- Hokkus pokkus, piliokkus, muutu vesi makiaksi viiniksi.
Samalla Nätti pudotti muiden huomaamatta veteen rasiallisen sakariinitabletteja, sujautti povitaskusta sekaan pirtua ja pullollisen viiniä.
Sitten Nätti kehoitti jätkää maistamaan vettä.
- Voi helevetti, se on makiaa kun viini. Maistakaan toisetki, ihmetteli jätkä.

Nätti-Jussi onnistui Savukosken takamailla saamaan syksyllä erityisen hyvän pöllipalstan ja tienasi hyvin.
Talven tultua Nätti päätti ryhtyä hevosmieheksi ja osti maalikyläreissullaan hevosen.
Nätin sitten ajeltua hevosella savotalle, jätkät ihmettelivät Jussin äveriäisyyttä. Kiertelivät ja katselivat hyvää hevosta joka puolelta.
Nätti varoitteli jätkiä:
- Älkää menkö kovin likelle, se on köyhille vihanen.

Kerran jätkät innostuivat esittämään toivomuksia, minkälaisen hyvän mallikokin tulisi olla. Useimpien mielestä kokin tuli osata valmistaa kunnon käristystä ja näköä pitäisi olla kuin metsän ruusulla.
Sitten Nätti-Jussi esitti oman toivomuksensa:
- Hyvällä kokilla tulisi olla pitkä selkä ja lykkäset kädet. Tämä siksi, ettei kokki ylettyisi raapimaan paskasta takapuoltaan.
Vasemmasta kädestä saisi puuttua myös peukalo, ettei se olisi aina likoamassa keittolautasessa sitä ojennettaessa.

Pirttikosken puolessa huonoon savottaan ja maailman kovuuteen kyllästyneenä eräs jätkä pyysi Nätti-Jussilta tuppivyötä lainaksi hirttäytyäkseen siihen.
Nätti irrotti vyön ja sanoi:
- Tuossa on vyö sillä ehdolla, että tuot sen heti takasi, kun et enää sitä tartte.

Kolarin järvikylässä oli tunnettu talo, jossa myytiin salaa pontikkaa.
Kerran Nätti-Jussikin poikkesi taloon ja tiedusteli mökinmieheltä kolmesti kirkastettua ainetta.
Mutta mies oli varovainen ja sanoi, ettei hänellä sellaista ole:
- Huhuahan se vain on.
Siihen Nätti:
- Myy sitä huhua sitten muutama pullo.

Jätkät taas kerran illankuluksi muistelivat, mitä kaikkia erikoisia tapauksia oli tullut elämänvarrella nähtyä.
Nätti-Jussi muisteli:
- Kerran yöllä heräsin outoon jytinään. Kämppä tärisi kuin maanjäristyksessä. Riipaisin tulitikun nähdäkseni, mitä on oikein tekeillä.
Silloin näin lutikan naivan isoa kulkuritäitä.
Se oli tosi panoa ja jytinää se.

Rovaniemellä jätkänpatsaan puistossa Nätti-Jussi joutui kerran passintarkastukseen. Nuori poliisi kysyi:
- Onko miehellä passia?
- Mitä pirua minä passilla teen, kun mies on itte paikalla.
- No, missäs te oikein asutte?
- Kuka nyt kesällä missään asuu, vastasi Nätti kyselijälle kiusaantuneena.
Poliisi jatkoi vain kuulusteluaan: - Mikäs mies te oikein olette?
Siihen Nätti kivahti:
- Minä olen seitsemän kertaa viikossa ilmestyvä Nätti-Jussi. Kysy ammattiani tuolta pöllinparkkaaja jätkältä, niin kuulet että helvetin hyvä jätkä onkin.
Passia ei tarvittu ja nuori poliisi poistui paikalta nolona, kun ei ollut Nättiä tuntenut.

Nätti-Jussi joutui tappelun nujakan takia oikeuteen.
Tuomari neuvoi Nättiä toistamaan valanteossa kaiken, mitä hän edellä lausuu.
Nätti tämä harmitti. Niinpä hän päätti toistaa sanatarkasti kaiken muunkin, mitä tuomari oikeudessa sanoo.
Lopulta tuomari kyllästyi Nätin matkimiseen ja karjaisi:
- Poliisi, aja tuo mies ulos.
Nätti tuijotti tuomaria silmiin ja toisti:

Uittohommissa Kemijoella jätkäsakki kahvitulilla muisteli kiperiä tilanteita, jossa ei naurattanut.
Sitten Nätti-Jussi muisteli joku kevät sitten sattunutta kiperää tapausta:
- Minua lähti takaa ajamaan iso karhu. Siinä ei auttanut muu kuin hypätä tulvivaan jokeen ja uida pakoon.
Mutta äläs huoli, puoliväliä jokea huomasin myös vastakkaisella rannalla ison karhun. Silloin minä aloin nauramaan.
- Kuinka nauramaan niin pahassa pinteessä, ihmettelivät jätkät.
Nätti jatkoi:
- Olin lehdestä lukenut tutkimuksesta, että nauru pidentää ikää.

Ounasjokivarren savotalle tuli kulkujätkä, joka osoittautui laiskaksi. Mies söi ruokaporukassa, mutta ei pystynyt omaa osuuttaan maksamaan, koska makasi vain etupäässä päivät kämpällä ja tienesti jäi olemattomaksi.
Jätkäsakki kyllästyi siivellä eläjään ja toimitteli miestä töihin. Mutta jätkä tekeytyi kipeäksi ja rupesi valittamaan umpisuolta. Silloin Nätti-Jussi tempaisi esiin vyöltä puukon ja sanoi:
- Nostakaahan mies pöydälle ja umpisuolen leikkaus alkaa.
Tässä vaiheessa potilas pyörtyi.

Nätti-Jussi oli taas kerran Rovaniemellä juhlimassa. Koskenkorva vei nätiltä jalat alta ja hän nukahti jätkänpatsaan juurelle lumihankeen.
Nätti sitten heräsi hirveään palelemiseen ja siihen, kun iso poliisi oli kumartunut hänen ylitseen, koppasi syliinsä ja lähti kantamaan poliisiautoon.
Nätti viritti laulun:
- Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, kun ihana enkeli kotihin vie.

Rovaniemelle oli perustettu ensimmäinen valintamyymälä, jossa jokainen sai itse itseään palvella.
Nätti-Jussi poikkesi myös kerran asioimaan tähän uudenaikaiseen liikkeeseen.
Nätti otti hyllystä piimäpurkin, suolasta makkaraa ja leivän, ja istahti sitten laatikon päälle niitä syömään.
Kassaneiti katseli oudoksuen toimenpidettä ja kysyi:
- No, mitä ihmettä te nyt teette? Ostoksethan on vielä maksamatta.
Nätti vastasi vain:
- Itteäni minä tässä vain palavelen.

Pyhän seutuna oli ison perheen mökinmies ollut kotona käymässä.
Kämpällä mies kertoi allapäin, että taas oli muija pyöräyttänyt uuden lapsen, vaikka ruokaa ei tahdo riittää entisillekään.
Mies kyseli neuvoa, millä lapsien tulon saisi ehkäistyä.
- Ei siinä sen kummempaa ole, nouset oikialta kyleltä muijan päälle ja puota itsesi vasemmalle eikä välillä saa pysähtyä.

Kerran Nätti-Jussi poikkesi Kittilän kairassa teurastusaikaan taloon ja pyysi saada ostaa kokonaisen lehmänruhon.
Isäntä uteliaana kysyi, että mitä se Nätti niin suurella lihamäärällä tekee.
- Lupasin russakoille ja lutikoille ostaa vähän purtavaa, eikä minulla ole tapana pettää kavereitani.

Se oli sitä aikaa, jolloin kaukaisemmille savotoille asti levisi espanjantauti ja tappoi paljon raavaita jätkiäkin.
Sompion kairan savotalla myös Nätti-Jussi sai tartunnan ja oli kuoleman kielissä.
Kun näytti siltä, että loppu oli käsillä, savotan ukkoherra ehdotti Nätille keskustelua papin kanssa, joka sattui olemaan siellä päin hartauksia pitämässä.
Nätti ei ollut kuulevinakaan ehdotusta, vaan sanoi viimeisillä voimillaan:
- Saisko viinaryypyn. En kehtaa mennä rajan yli selvin päin tuntemattomaan seuraan.

Nätti-Jussin 60-vuotispäiville oli ilmottautunut suuri määrä maan kuuluja mettäherroja, neuvoksia, ministereitä ja itte presidenttikin oli pyytänyt lupaa tulla onnittelukäynnille.
Nätti-Jussi oli varannut Rovaniemeltä kaikki hotellit ja ravintolat juhlien pitopaikaksi.
Nätti oli ostanut erotuksilta myös muutaman tuhat ruhoa poronkäristystarpeiksi ja tilannut junalastin samppanjaa juhlia varten.
Kittilän kairan savotalla merkkipäivän aamuna Nätti teki kaikessa rauhassa pöllimetsään lähtöä. Jätkät ihmettelivät: - Eikö sinulla tänään pitänyt olla Rovaniemellä se iso juhlavastaanotto?
- Joo, kyllä. Mutta panin Nätin ison karvalakin ottamaan herroja vastaan.
Itte vietän merkkipäivääni mNätti-Jussi hunteerasi:
- Mitä varten joillekin jätkille on annettu mahottoman suuri pottunokka ja kulli, kun väMinua ei kiinnosta tippaakaan, mitä herrat ajattelevat, jätkä selvitti. Mutta kunnon ryyppy, se tekee terää.
- Siinäpä se, sanoi Nätti-Jussi. Herroja eivät puolestaan kiinnosta tippaakaan, mitä jätkät ajattelevat, kunhan vain painavat niskalimassa nälkäpalkalla pöllejä perkeleesti.
Herrojen mielestä on samantekevää, vaikka jätkän pää on kusta täynnä, kunhan se on nöyrä ja hyvä työmies.

Hyvä mettänsyrjä näyttää kuin se olisi täynnä viinapulloja. Kuinka niin, uteli jätkä Nätti-Jussin aatoksia.
- Siinä on raha rököllään. Rahaa tulee ettei laskea ehdi reppukaupalla. Pääsee tavallista nopeammin kaupunkiin juhlimaan ja naisiin eikä silloin olla köyhiä eikä kipeitä.

Joku kämpässä päästelee salaa sellaisia pieruja, että meinaa tukehtua näihin sontahajuihin. Kenelläkään ei ole kanttia tunnustaa ilman pilaamista, jätkä kiroilee.
Siihen Nätti-Jussi: - Ei kannata syyllistää ketään, yhteispeliähän tämä on. Tässä on se hyvä puoli, että saadaan semmoiset hajut aikaan, ettei herroilla tee mieli tulla aukomaan päätään tänne.

Maailma ei tiedä, millaista on elää jätkän nahoissa ja kahlata paksussa lumessa pakkasessa puulta puulle nälkäpalkalla. Helevetissäkään ei ole pahempaa.
- Mutta jätkällä on vapaus ennen kaikkea, tuumi Nätti-Jussi. Maailma ei onneksi tiedä siitä mitään.
Jätkä voi pöllimettässä vapaasti minkä kannon juurella vain kusta mille ilman suunnalle tahansa ja lystää.
Puhtaassa luonnossa, ah sitä onnen tunnetta.

Se on se hyvä puoli, ettei jätkän tarvitse olla ikuisesti jätkä. Se muuttuu jossakin vaiheessa komeaksi poroksi, tuumii Nätti-Jussi.
Saa juosta vapaana pitkin tuntureita ja metsiä. No, mitä nyt susia on syytä vähän varoa.
Porona on jätkällä myös todellista arvoa: Poronkäristys on nimittäin kuninkaitten, ministerien ja presidenttien herkkua.

Filosofinen jätkä äityi kyselemään kaikenlaista:
Mitä eroa on kovalla ja pehmeällä luonnolla?
Menee vuosia, ennen kuin jätkä ymmärtää joutuneensa nylkemisen ja riiston kohteeksi. Näkee itsensä sellaisena kuin on.
Nätti-Jussi oikoo kyselijää: - Kyllä ajatteleva jätkä näkee tyhjän viinapullon pohjasta itsensä kuin peilistä ja naama pitkänä ja kalpeana kiroilee, että taasko tuo viina on lopussa.
Mitä nylkemiseen ja riistoon tulee, se on maailman luonne ja kuuluu asiaan. Ilman sitä ei tukkiherroilla olisi rahaa maksaa pöllinteosta jätkälle.

”Mutta eihän keisarilla ole vaatteita!” lapsi huusi. Mutta kylänraitilla astelevalla jätkällä on, iloitsee Nätti-Jussi.
Tosin pihkaiset, risaiset kamppeet haisevat, mutta ei sillä väliä. Niillä kävelee vielä monelle savotalle ennen kuin perse vilikkuu ja mulkku työntyy reiästä ulos.

Jätkä halusi kuulla elämänohjeeksi Nätti-Jussilta kaikkein viisaimpia ajatuksia ja mietelauseita.
Nätti kirjoitti kämpän pöydällä lojuneen vanhan sanomalehden reunaan sanan:
- Jätkä.
Kyselijä sanoi, minä en kyllä näe siinä mitään suurta syvällisyyttä.
Sitten Nätti kirjoitti:
- Jätkä on jätkä.
Kyselijä tivasi ärtyneenä, mitä tuo jätkä sanat itse asiassa muka merkitsevät ja onko niissä mitään viisautta?
Nätti vastasi: - Jätkä on jätkä ja hänen päänuppiinsa kätkeytyy jätkän maailman viisaus.

Nätti-Jussi kertasi illalla päivän tapahtumia:
- Heräsin selvin päin kun alkukesän aurinko kimmelsi metsikön lomasta. Se herkisti mielen ja sydäntä vihlaisi hetken kauneus ja outo tuska, muisto naisesta, jonka kanssa olin muhinoinut ja rakastellut rankasti ja syvästi.
Sitten Nätti oli hiljaa ajatuksiin vaipuneena. Mitä sitten tapahtui, kysäisi joku osaaottava jätkä.
Nätti jatkoi: - Tein siinä vanhaan tervaskantoon nuotion, söin eväitä ja kuukkeli tuli ja pyöri aivan nokkani alla ja lohdutteli minua. Sitten menin kuusen juurelle ja paskansin.
Tämän kevennyksen jälkeen tuli selvästi parempi olo. Aloin rallatella mieli keveänä ja aloin sahata puita nurin.

Kun eteen sattuu huono mettäpalsta ja tienesti on yhtä tyhjän kanssa, silloin ovat hyvät neuvot tarpeen.
Pää alkoi kuumeta ja raivo nousi päähän, silloin oli keksittävä jotain sen taltuttamiseksi, Nätti-Jussi kertoi.
Miten sinä sen ärsytyksen ja raivon sait kuriin, uteli jätkä.
- No, siinä sattui olemaan iso muurahaismätäs. Tempaisin vain housut alas ja istui paljaalla perseellä mättäälle. Voi häijy, kun itsekeskeinen raivo häipyi siinä samassa ja olin nöyrää poikaa.

Psykologian ja mielenhallinnan kirjoissa neuvotaan monenlaisia konsteja ihmismielen puhdistamiseksi. Stressaantuneet naiset halailevat puita mielenrauhan löytämiseksi.
- Kaikki tämä touhu naurattaa, Nätti-Jussi tuumi.
Miten niin, uteli kämpän laverin laidalla istuskeleva jätkä.
Nätti valisti: - Jätkälle se mielen ja pään puhdistaminen on helppoa. Rovaniemen markkinoille poiketessa jätkä hankkii vain lastin viinaa.
Kun juhlat on juhlittu, viina ja rahat ovat lopussa, siinä se pää sitten itsestään selkenee ja puhdistuu. Edessä on lähtö takaisin savotalle, mieli avoimena ja puhtaana. No, mitä nyt vähän krapulaista päätä särkee, mutta siitä ei kannata välittää.

Jätkä se on sellainen mestari, että se näkee samoilla silmillä jumalan viinapullossa, hemaisevan naisen ja persesilmän, Nätti-Jussi kertoi.
Miten se mahollista, kaikkiko ne näkyvät yhtä aikaa samoilla silmillä, epäili jätkä. Nyt kyllä valehtelet.
- Jumala, nainen ja persesilmä ovat totta ja olemassa.

Nätti-Jussi neuvoi viinan himossa kieriskeleviä jätkiä:
- Kun rahat on loppu eikä ole tarjolla ryypyn ryyppyä, silloin ei ole muuta keinoa kuin turvautua kuvitelmiin. Kun karjaiset kolme kertaa vaaran kupeessa, onko täällä tarjolla viinaa. Ensimmäinen sana hukkuu välille, kaiku vastaa ja toistaa - täällä on tarjolla viinaa.
Seuraava vaihe on, kuopaise lähteestä kuppiin vettä ja kuvittele vahvasti, tässä on tarjolla viinaa.
Mutta tuohan on itsensä pettämistä ja huijaamista, jätkä paheksuu Nätin neuvoa. En ikinä sorru siihen.
Nätti vastaa: - Suurin osa viinastakin on silkkaa vettä. Raikas vesi tekee hyvää viinan himolle.

Kuka on tosi jätkä, kyseli vasta ensimmäistä kertaa savotalle tullut nuori mies. Nätti-Jussi valisti:
- Sillä on vanha lakinreuhka ja naula päässä. Kun jätkä tekee tarpeensa, paskapötkö on tukeva. Jätkä ei koskaan pierre turhaan.
- Kunnon jätkä ei turhia murehdi, vaikka kusi jäätyisi housuun. Jätkä pystyy kiipeämään puun latvaan ja samalla vilkaisemaan vieläkö pöllipalstassa on puita kaatamatta.
- Jätkä pystyy vaikka lentämään kuin kotka ja näkemään tähtiä, kun kaveri tappelussa lyö sitä viinapullolla päähän. Niinpä kotka ja kuukkeli ovatkin jätkän parhaita kavereita.

Nätti-Jussi kertoi: - Näin Rovaniemen reissulla jätkän meuhkaavan ja haastavan riitaa jätkänpatsaan kanssa. Mutta patsas oli hiljaa eikä sanonut sanaakaan, vaikka toinen pui nyrkkiä sille ja kiroili kuin vietävä. Sitten se jätkä kusi patsaan päälle ja oli siltä vailla viinaa.
- No, mitä sinä teit, kun jätkä noin möykkäsi ja häpäisi kaveripatsasta, kysyi joku jätkistä. Nätti vastasi:
- En minä puuttunut mitenkään jätkien välien selvittelyyn ja ajattelin, että kyllä rautapatsas yhdelle jätkälle pärjää.
Mutta sitä jäin miettimään, onko tällaiset patsastappelut jätkien sivistyksen loppu.

Joku jätkä oli lukenut idän vuosituhantisia viisauksia ja kertoi siellä elävän valaistuneita Mestareita. Ne ovat hyvin arvostettuja ja niiltä tullaan kaukaakin kyselemään, mitä elämä on ja miten ihminen saavuttaa valaistuksen.
Nätti-Jussi tuumi:
- Kyllä nämä idän mestarit voisivat tulla katsomaan mallia jätkän joka aamuisesta valaistumisesta.
Miten niin, utelee jätkä?
Nätti selitti: - Ei siinä jätkän valaistumisessa ole mitään kummallista. Joka aamuhan käristyksen syötyä jätkä painuu pimeään talvimetsään puita kaatamaan ja valaistuu siinä päivän mukana.

Nätti-Jussi taas pohdiskeli ja puntaroi maailmanmenoa: - Kehittymättömät ihmiset ovat kaiken kiiltävän ja korean perään ja rahanahneita.
Mutta keitetylle ja kypsyneelle jätkälle riittää ihan tavallinen pöllimettä ja koskenkorvaviina ilojuomaksi.
Jätkä tulee hyvin juttuun myös luteiden ja täiden kanssa. Eikä säikähdä tyhjästä, eilenkin kämpässä täi tallusteli vastaan leipäpala suussa.
No, minä ärähdin täille, että älä sie varasta jätkien repuista leipää. Savotalla varkaat joutuvat kuseen ja sakin hivutukseen.

Kämpälle poikkesi raittiuspuhuja ja se oli kallellaan idän uskontoihin. Hän kertoi nirvanassa pyrittävän vapautumaan maailmasta ja kaikkien halujen kuolettamiseen.
Mielen saa puhdistumaan myös viinahimosta, mies valisti.
Nätti-Jussi kuunteli puhetta ja lausahti:
- Älä sie hulluja puhu. Siinähän kaatuisi koko yhteiskunta.
Se tietäisi savottojen pysähtymistä ja tukit jäisivät kaatamatta, jos jätkät eivät kävisi välillä puhdistamassa sisuksiaan ja sielua viinalla maalikylässä ja sen jälkeen kiirehtisi avoimin mielin takaisin savotalle töihin.

Yhteen aikaan savotoilla kulki monenlaista valistajaa neuvomassa jätkiä, miten tulisi elää että pysyisi kunnossa ja elinvoimaisena.
Yhtenä talvi-iltana savotalle poikkesi ravitsemuskonsultti, joka neuvoi jätkiä monipuolistamaan ruokavaliota, käyttämään enemmän porkkanaa, lanttua, kaalia ja kaikenlaisia vihanneksia ainaisen vahvan rasvaisen käristyksen sijasta.
Konsultti tietävästi jatkoi neuvomistaan: - Oikea ruoka, oikea liikunta, oikea ajattelu, oikea mieli ilman kiroilua, oikea elämäntapa.
Siihen Nätti-Jussi: - No, eiköhän se jo riitä. Tule itte kahlaamaan paksussa lumessa vyötäröä myöten, niin näet että jätkä saa liikuntoa enemmän kuin tarpeeksi. Rasvainen kunnon käristys jätkän tiellä pitää. Jätkällä on perkele oikea elämäntapa, että käy välillä puhdistautumassa viinan voimalla.

Rovaniemen reissulla Nätti-Jussi poikkesi kuuluisaan Pohjanhoviin. Nätillä oli karvalakki päässä ja kulunut reppu selässä.
Portsari pysäytti Nätti-Jussin ja sanoi, ettei hän voi päästää sisälle koska ravintolassa on aivan täyttä eikä löydy yhtään tilaa.
Eipä mitään, Nätti otti selästä repun joka oli täynnä rahaa ja pisti 5000 markan setelin lattialle ja sanoi portsarille, että nousetpa tuon päälle ja katso uudelleen salin puolelle, näkyykö siellä tilaa.
Portsari silmäisi ja sanoi:
- Kas, onhan tuolla ravintolasalin näköalapaikalla yksi hyvä paikka vapaana. Menehän sinne.

Muurmannin radan varrella isolla savotalla oli suomalaisiakin halkojen ja pöllien ajossa vuonna 1918.
- Savotalla oli töissä monia kansallisuuksia muun muassa kirgiisejä, sellaisia pieniä miehiä.
Minä ajoin Nätti-Jussin kanssa kämpälle ja sidoin hevosen kiinni pihalla olevaan tolppaan. No, voi häijy kun sisältä syöksyi pieniä miehiä pihalle, piirittivät ja posmittivat minulle ja Nätti-Jussille vihaisesti. Lopulta kävi ilmi, että olin vahingossa sitonut hevosen heidän puujumalaansa.
Uhkaava tilanne ratkesi sitten, kun minä siirsin hevosen toiseen paikkaan. Kysyin sitten Nätti-Jussilta, että pelkäsitkö ja mitä olisit tehnyt, jos tilanne olisi pahentunut tappeluksi. Nätti poltteli rauhallisesti piippua ja sanoi:
- Ei pelottanut. Eipä siinä olisi silloin ollut muuta tehtävissä kuin heitellä pikku-ukot lumihankeen kuin porot kaivelemaan jäkälää.

Ennen kämppälain tultua voimaan oli savotalle menijän itse pysytettävä jonkinlainen kömmätti suojaksi itselle ja hevoselle.
Ensimmäiseksi sidottiin hevoset kuusenperseelle kiinni, pantiin paksu loimi päälle ja havuja kerättiin siihen suojaksi. Sen jälkeen kaadettiin puita nurin ja koottiin jonkinlainen asentokömmätti suojaksi.
Muistan, kun Kittilän kairassa paikalle hiihteli Nätti-Jussikin ja työntyi miesten sekaan nukkumaan. Ahdasta oli, mutta sopu antoi tilaa. Aamulla Nätti kertoi:
- Näin unta, kun joku herranketku hiihti paikalle kehumaan.
Kylläpä jätkät ovat rautaista sakkia, kun selviävät missä olosuhteissa tahansa, vilussa ja pakkasessa.
- Suutuin siinä niin, että aioin nousta vetämään sitä ketkua turpaan. Mutta olin niin kylmästä tönkkinä etten pystynyt liikahtamaankaan. Siihen heräsin.

Joku jätkä kertoi lukeneensa, että tunnetut muusikot ja pianistit pitävät sopivasti taukoja ja niihin kätkeytyy taiteen suuri salaisuus.
Nätti-Jussi istuskeli ritsin reunalla, kaiveli piippuaan ja virkkoi hitaan rauhallisesti:
- Mikä uusi tieto tuo on. Jos ette ole huomanneet minun juttujeni väliin jääviä taukoja, niin täytyypä niitä pidentää viikosta pariin viikkoon.
Siinäpä sitten jätkän taiteen salaisuus uutta potkua sahan vinguttamisen ohella.

Savottakämpillä jouduttiin asumaan yhteisissä ahtaissa olosuhteissa. Tilaa oli vähän ja jokaisen oli etupäässä istuskeltava oman maakuupaikkansa kohdalla, eikä missä sattui.
Niinpä jätkät sopivat kämpille omia kirjoittamattomia sääntöjä, joita ei passannut rikkoa. Kaikkiaan näitä sääntöjä oli parisenkymmentä. Jos joku niitä rikkoi, joutui armottoman ”korpilain” hampaisiin ja sai sakin hivutuksen ja roiman selkäsaunan.
Pahimpana pidettiin varasta ja rosvoa, sillä toisen omaisuuteen ja reppuun ei saanut koskea, koska kämpässä ei ollut lukollisia säilytystiloja. Kämpän ovenpuolelle ei saanut käydä paskalla ja kuseskella. Omasta akastaan ei sallittu kenenkään puhuvan huonoa tai rivouksia. Yölläkään ei saanut kämpän sisällä kusta ämpäriin, vaan oli mentävä ulos. Sen sijaan piereminen oli sallittua.

Kittilän savottakämpällä oli jätkä varastanut toisen repusta tavaraa ja viinapullon, jota pidettiin erittäin raskauttavana tekona. Nätti-Jussia pyydettiin kuulustelemaan epäiltyä, koska Nätti tunnettiin selvännäkijänä ja voimanoitana.
Nätti sanoi epäilylle:
- Jos et tunnusta, eipä tässä muu auta kuin noitua sinulta kalut pois ja muuttaa poroksi kärvistelemään pimeään yöpakkaseen.
Nuori vilunkijätkä säikähti pahanpäiväisesti kohtaloa ja tunnusti tekonsa.
Niinpä syyllinen sai sakilta selkäsaunan ja joku miehistä haki seipään, joka pujoteltiin rosvon takinhihoista läpi ja pantiin takinnapit kiinni. Variksenpelätintä muistuttava rosvo sai lähteä toikkaroimaan pimeään yönselkään.

Jätkä oli kovalla työllä tienannut hyvin ja on ajoi taksilla Rovaniemen markkinoille juhlimaan.
Kuin taikaiskusta puskista ilmaantui siipeilijöitä ja naisia juhlimaan niin kauaksi kuin rahaa riitti.
Sitten jätkä joutui taas palaamaan takaisin korpeen pöllimettään. Tämä on jätkän ikuinen kohtalo.
Nätti-Jussi kuunteli jätkän puhetta ja sanoi filosofisen kuivasti:
- Ei siinä mitään kummallista ole. Se on jätkän ikuinen kohtalo ja tavallinen karmanlaki.
Mikä se semmoinen karmanlaki on, jätkä uteli. Nätti vastasi: - Se on sellainen syyn ja seurauksen laki. Mutta karmasta voi päästä irti, kun kuolettaa viinan ja vitun halut.

Nätti-Jussi hankki hevosen Savukosken savotalla. Hän palkkasi kaksi kaatomiestä, jotka olivat ensi kertaa metsätöissä.
Aamulla Nätti pani miehet hiihtämään palstalleen metsään kaatamaan tukkeja ajatellen, että he ehtivät kaataa täyden kuorman puita ennen kuin hän saapuu paikalle hevosen kanssa.
Kun Nätti lähestyi palstaa, jätkän alut huikkasivat: - Hei Nätti, tuus kattoon, mihin päin me tää iso tukkipuu kaadetaan? Me ollaan tää neljälle kantille pykältäneet ja pönkänneet.
Aina rauhallinen Nätti-Jussi ei ollut paha hermostumaan, mutta nyt hän hetken hiljaisuuden jälkeen karjaisi:
- Antakaa sen perkeleen kaatua vaikka ympäri maailmaa!
Hän palasi kämpälle ja Nätti arveli:
- Aikoihin on eletty, kun uusia jätkiä on ruvettava opettamaan puun kaatoon kantapään kautta.

Savotalla oli sellaisiakin hevosmiehiä, jotka rääkkäsivät hevosia ylisuurilla tukkikuormilla. He hakkasivat ja löivät armotta hevostaan karahkoilla, jos hevosraukka ei jaksanut vetää isoa kuormaa.
Etupäässä oli kuitenkin kunnon hevosmiehiä, jotka rasittivat hevosta kohtuudella ja ruokkivat sitä myös hyvin jauhoisella appeella.
Monet karskit jätkätkin paheksuivat viattomien luontokappaleiden rääkkääjiä ja hakkaajia.
Kerran Nätti-Jussi osui paikalle, kun hevosmies hakkasi vastamäessä lopen uupunutta hevosraukkaa ylisuuri kuorma takanaan. Nätti virkkoi:
- Jos et lakkaa heti pieksämästä tuota hevosparkaa, minä panen sinut vetämään sitä ja hevosen istumaan kuorman päälle.

Pulavuosina metsäyhtiöt käyttivät häpeämättä ja härskisti jätkiä hyväksi maksamalla savotoilla nälkäpalkoja. Ja tulijoita riitti, kun työtä ei kerta kaikkiaan ollut tarjolla.
Myös presidentti Urho Kaleva Kekkonen joskus nuorena osallistui Kainuun puroilla uittotöihin ja tiesi, miten raskasta työtä metsissä tehtiin. Presidenttinä ollessaan hän eräissä puheissa toi julki, miten ”jätkien selkänahasta revittiin paljolti maamme hyvinvointia nälkäpalkoilla epäoikeudenmukaisesti”.
Kuusikymmentäluvun alussa Kekkonen poikkesi maakuntakierroksella eräälle savotalle, missä sattui olemaan myös Nätti-Jussi. Presidentti tunnisti Nätin kampurajalasta ja löi kättä päälle ja sanoi:
- Mitä me kuuluisat jätkät.
Siihen Nätti-Jussi vastasi vaatimattomasti:
- Olenhan minä kuullut, että tähän maahan on tullut toinenkin tunnettu tosi jätkä minun lisäksi.

Metsäyhtiön herrat höykkyyttivät monesti jätkiä mielivaltaisesti. Pöllien päät piti sahata millien tarkkuudella suoriksi ja pinot pitivät olla viivasuoria. Leimaattoman puun kaato oli suuri rikos, vaikka se oli tapahtunut vahingossa.
Nätti-Jussi oli aamuhämärässä kaatanut vahingossa leimaamattoman puun. Hän huomasi leimapilkan jäljen, mutta se oli peittynyt pihkaan. Nätti otti puukon ja kaiversi puuhun leimakorkin kuvan, mutta siitä tuli vittua muistuttava näky.
Ukkoherra hiihteli paikalle ja huomasi sen ja sanoi: - Kenellä tähän tukinkylkeen on ollut aikaa kaivertaa vitunkuva?
Nätti vastasi muina miehinä: - Niinpä näkyy, joku on yrittänyt himossaan kaivertaa siihen vitun kuvaa, mutta epäonnistunut vähän.
Ukkoherra arvasi, mistä oli kysymys ja sanoi naama virneessä. Antaapa sen olla eikä siitä puhuta sen enempää.

Viisi jätkää syysmarkkinoiden aikaan kierteli Rovaniemen katuja. Viinoja oli nautittu ja ryyppyjä otettu hyvänlaisesti ja niin alkoi jokaisella olemaan pakottavaa tarvetta veden heittoon.
Yhdellä jätkällä tuli hätä käteen ja hän alkoi kusta losottaa siinä keskelle katua. Poliisi sattui huomaamaan kusijan ja kiirehti paikalle ja antoi viiden markan sakon jätkälle. Silloin joukossa mukana ollut Nätti-Jussi hihkaisi:
- Nyt pojat jokainen voi kusta tähän viidellä markalla. Mutta maksakaa poliisille reilusti täys kymppi per nokka ja aloittakaa kusiruletti.
Samalla naisetkin saavat kattella, miten komeassa kaaressa jätkien kusi lentää.

Varsinkin vanhempiin savottakämppiin ajan myötä pesiytyi täitä ja luteita ja kesällä isoja paskakärpäsiä, jotka söivät jätkien ihon verille.
Jätkät miettivät, millä nämä syöpäläiset saisi hävitettyä. Yksi jätkistä oli kuullut Nätti-Jussilla olevan erikoinen kyky saada nämä kiusankappaleet häviämään.
Niinpä jätkät pyysivät Nätti-Jussia apua syöpäläisten hävittämiseksi.
Nätti-Jussi kaivelee rauhallisesti piippunysäänsä ja sanoo vaatimattomasti:
- Olenhan minä monelta kämpältä näitä täitä ja luteita rivissä pannut marssimaan yönselkään. Ja lihavat paskakärpäset lentämään hävittäjälaivueina perään. Kaikki kalojen syötiksi.

Savotalle tullut nuori roteva jätkä oli kova tekemään töitä ja tienasi hyvin. Hän oli hiljainen kaveri eikä juurikaan osallistunut muiden jätkien kanssa jutusteluun. Eräälle jätkälle hän kuitenkin kertoi tulleensa savotalle tienaamaan kihla- ja häärahoja. Yhtenä iltana hän meni kasöörin puheille ja otti rahakkaan lopputilin. Sanoi totisena vain kuulleensa huonoja uutisia, morsiamen pettäneen häntä.
Mies lähti iltamyöhällä metsäpalstalta hakemaan työkaluja pois eikä häntä kuulunut takaisin. Jätkät löysivät miehen aamulla metsästä puunoksaan hirttäytyneenä. Puun juurelle oli jäänyt reppu, jossa oli paljon rahaa.
Jätkät päivittelivät ja surkuttelivat miehen kohtaloa, mitä rakkaus ja yhteen vittuun takertuminen teettää. Sitten Nätti-Jussi sanoi:
- Kyllä meidän on jotenkin kunnioitettava hänen muistoaan. Vaihdetaan reppuun jäänyt raha viinaan ja pietään surujuhla.

Jätkät kehuivat toisilleen kuinka kaukana ulkomailla oli tullut käytyä. Jotkut olivat käyneet Tukholmassa, Roomassa ja Kanarian saarilla asti. Joku kysyi sitten Nätti-Jussilta, missä asti hän oli elämänsä varrella seikkailut. Siihen Nätti:
- Tulihan sitä kerran yhtä soittoa kierrettyä kaksitoista kertaa maapallon ympäri.
Se oli kevättalvea, pienkone kierteli kylillä ja savotoilla suorittamassa yleisölennätyksiä. Minäkin nousin koneeseen ja sanoin, että kierrä nyt saman tien maapallon ympäri, se ei ole rahasta kiinni.
No, kone lensi pysähtymättä kymmenen kertaa maapallon ympäri, niin minä sanoin että eiköhän se ala riittää. Puhe oli alun perin yhdestä kerrasta. Mutta lentäjä sanoi, että koneessa on kaasutin jäänyt päälle eikä hän saa pysähtymään konetta.
Sitten yhdessä lentäjän kanssa hikihatussa moukarilla hakattiin se kaasutin pois päältä. Sillä välin kone ehti lentää vielä pari kierrosta lisää eli kaksitoista kertaa maapallon ympäri ennen kuin päästiin alas.

Suuret savotat tarjosivat vaikeina pulavuosin etelästä tulleille tuhansille miehille runsaasti töitä. Savotoilla oli suuri merkitys myös pohjoisen väen sukujen uudistamisessa.
Etelän reilut kulkujätkät astuivat savottatöiden ohella ahkerasti pohjoisen kylien tyttäriä paksuksi. Näin vähäverisiin sukurutsaisiin kyliin saatiin kipeästi kaivattua uutta verta.
Nätti-Jussi ymmärsi sukurutsaisten kylien veren uudistamisen tarpeen ja niinpä hänet tunnettiinkin vetävänä naistenmiehenä. Jotkut ahdasmieliset paheksuivat Nättiä tyttöjen vikittelystä kylissä, missä hän poikkesi savotalle mennessä.
Siihen Nätti vaatimattomasti vain vastasi: - Isänmaan etua ja onnea minä vaan tässä valvon ja teen, ahkeroin. Jälkipolvet tulevat vielä kiittämään minua niin kuin hyvää hirvasporoa, jolla on energiaa ja virtaa astua tiineeksi maholisimman monta naarasta.

Jätkät jälleen kerran kertoivat kokemuksiaan naisasioista. Joku jätkistä kääntyi Nätti-Jussin puoleen, oliko hänelle sattunut tavallista erikoisempia tapauksia naisten kanssa vehtaessa?
Nätti tuprutteli tavan mukaan piippunysäänsä ja muisteli:
- Oli kaunis ja lämmin kevätpäivä, kun Meltausjoella oltiin uitossa. Huomasin siinä läheisen talon emännän olevan pyykillä jokirannassa. Emäntä oli käärinyt hameensa ylös vyötäröllle ja kumarassa hieroi niitä pyykkejä. Hänellä ei ollut housuja jalassa ja hänen tavaransa näkyi niin houkuttelevana kokonaan. Vilkutteli siinä.
No, luontohan siinä nousi ja niin minä menin emännän taa ja työnsin pitkän sauvani pyllyyn. Emännän hieromatahti yhä vain kiihtyi. Aseeni lauettua kääntyi emäntä katsomaan, kuka siellä takana touhusi ja tokaisi vain: - Ensi torstaina on taas pyykkipäivä.

Nätti-Jussi savotalta tullessaan poikkesi pieneen mökkiin, missä eleli yksinäinen iäkäs mummo. Siinä kahveeta juodessa mummo kertoi rahojen olevan aivan lopussa ja epätoivoinen.
Nätti kertoi: - Minä sanoin, että eiköhän se rahapula hellitä, jos saan kopeloida hiukan sitä makiaa paikkaa.
No, tuohan se vaihtelua ja kyllä saat sitä, jos näin vanha vittu kelpaa.
Olihan se vähän kuivaa, mutta kun olin ollut pitkän aikaa ilman, niin menettelihän se. Annoin sitten mummolle siitä touhusta 10 markkaa. Mummo kiitteli ja sanoi:
- Voi hyvänen aika, nyt vasta huomaan, että olen 70 vuotta istunut rahakirstun päällä.

Sodankylän savottakämpillä kierteli hankala ja pahapäinen jätkä, jonka tiedettiin tappaneen ainakin kaksi miestä.
Mies oli selvin päin ihan siivo, mutta viinaryyppyjen jälkeen se muuttui räyhääväksi jätkäksi, jota pelättiin ja välteltiin. Kerran mies poikkesi päissään kämpälle ja puukko kädessä kiersi nukkumaan asettumassa olleiden jätkien laverien päässä ja uhosi:
- Olen tappanut jo kaksi miestä, löytyykö täältä miehen vastusta.
Miehet olivat peloissaan ja hissukseen. Nätti-Jussi makoili omalla laverilla ja lausahti rauhallisesti:
- Jos et lakkaa heti räyhäämästä, niin sitä tapetaan täälläkin.
Jätkä meni laverien väliin kurkistamaan, että kuka siellä uskaltaa häntä vastustaa. Mutta kun hän huomasi kylkeä kääntävän Nätin, se säikähti ja pani äkkiä puukon tuppeen ja vähin äänin häipyi kämpältä yönselkään.

Jätkä kertoi maailman varsiteillä toisinaan joutuneensa viinaporukoissa kovaan tappeluun ja rahatkin olivat korttihuijarit vieneet. Mutta ei sentään koskaan ruumiita tullut, vaikka monesti läheltä piti.
Nätti-Jussi kuunteli aikansa ja sanoi: - Eihän tuo mitään. Olen minä muutaman kerran joutunut tekemään ruumiitakin.
Olin yhtenä keväänä uitossa itärajan takana Tulomajoella. Sain kuulla, että hyvin tienanneet uittojätkät tavallisesti ryöstettiin heidän palaessaan kotipuoleensa.
No, uitto loppui ja reppu oli täynnä rahaa. Sanoin kaverille, että jos mejän kimppuun Venäjän mafian rosvosakki hyökkää, niin ruumiita tulee. Eipä aikaakaan, kun lähellä Suomen rajanpintaan hyökkäsi rosvosakki päälle, etten laskea ehtinyt.
Kun tappelu oli päättynyt, niin yksitoista ruumista makasi maassa. Yhtään ei päässyt karkuun. Sanoin uittokaverille:
- Ihan kommeita poikiahan se Pietari sai taivaan portilla sortteeraavaksi. Eikä siitä pikku rytäkästä puhuttu sen enempää.

Jätkät intoutuivat yhtenä iltana haaveilemaan isosta kultalöydöstä. Jos sellainen kilonkin kultamöhkäle osuisi metsäpalstalla kohdalle, pääsisi kerralla eroon huonosti palkatusta ja raskaasta pöllinteosta.
Eräs jätkistä kertoi kaivaneensa kultaa yhtenä kesänä Lemmenjoella, mutta kesän saalis oli niukka. Pullonpohjalle kertyneillä kultahipuilla ja rahoilla ei päässyt edes kunnolla juhlimaan.
Nätti-Jussi kuunteli aikansa jätkiä ja tuumasi lakoonisesti: - Eipä kannata joutavia haaveilla.
Miten niin, jätkät utelivat. Nätti jatkoi: - Olin Inarinjärven takana savotalla ja yhtenä syysiltana kun palasin pöllimettästä kämpälle, niin kompastuin polulla ja huomasin törmänneeni parinkymmen kiloiseen kiiltävään kultamurikkaan.
No, minä panin sen reppuun ja kantelin kämpälle. Siellä se sitten kämpän nurkassa lojui viikkoja. Olin kuullut, ettei kulta ja rikkaus tuo onnea. Vaihoin sen kultakimpaleen sitten pariin viinapulloon. Kylläpä tuli keveä olo ja mieli.

Kämpälle pöllintekoon jääneet jätkät keittivät alkukesän kunniaksi pontikkaa ja ryypiskelivät sitä äimänkäkenä.
Siinä lähellä oli iso muurahaiskeko, yksi jätkistä esitti kilpailua, että kenen paljasperse kestää pisimpään istua muurahaismättäässä. Voittaja saa palkinnoksi pullon jaloviinaa. Sitten jätkät vuoronperään aloittivat housut kintuissa istua kököttämisen mättäässä, joka kuhisi täynnä kärkkäästi purevia isoleukaisia muurahaisia.
Jätkä toisensa jälkeen hyppäsi mättäältä pois pikavauhtia ilmoittamalla, ettei siinä istu pirukaan. Kalut ja vehkeet ne pirulaiset pistelevät poskeensa. Nätti-Jussi katseli sivusta jätkien touhua ja sanoi:
- Ei siinä ole mikään konsti istua vaikka aamuun asti.
Nyt kyllä puhut palturia, kokeile ja näytä, kestääkö perseesi muurahaisten kaluamista.

Nätti oli salaa pujotellut housuunsa läpinäkyvän muovikalvon, joka liimautui tiukasti pyllyyn ja jota oli vaikea huomata. Nätti nykäsi housut alas ja istui mättäälle ja sytytteli rauhalliseen tapaansa piippuaan ja tuumasi:
- Ei tässä ole hätäpäiviä istua vaikka tuomiopäivään asti.
Kyllä siinä jätkillä riitti äimistelemistä.

Jätkät muistelivat illan ratoksi elämänsä aikana sattuneita tiukkoja ja pahoja tapauksia, joissa oli ollut lähellä mennä henki. Joku jätkistä oli ollut uitossa vähällä hukkua ja oli saatu vaivoin virvoitettua. Toinen oli pudonnut katolta ja katkaissut koipensa. Joku oli saanut tappelussa puukon selkäänsä keuhkoihin asti. Joku jätkistä sitten kysäsi Nätti-Jussilta, oliko hänelle matkan varrella sattunut mitään kummallista.
Nätti, no eipä juuri.
- Tai muistuupa tässä mieleen eräs syysmyöhäinen tapaus. Olin hämärässä palaamassa pöllipalstalta kämpille, niin pahaksi onneksi eksyin. Yö lähestyi ja korpi oli outoa maastoa. Kylmää vettäkin sataa tihutteli niskaan.
Sitten sattui eteen vanha iso muurahaiskeko. Siinä tuumin, että tuosta saan kuivan ja lämpimän paikan yösijalle. Niin minä kaivoin onkalon ja työnnyin sisälle ja väsyneenä nukahdin.
Kun aamulla sitten heräsin, iso karhu siinä nukku vieressä kylki kylkeäni vasten. Siinä meinasi olla Nätillä paha paikka, miten hiipiä pois ettei karhu herää ja pistele minua poskeensa.
Tuo on kyllä keksitty vale, epäili joku jätkistä.
- Kyllä se on taivahan tosi, Nätti kuittasi jutun tapansa mukaan vaatimattomasti.

Kämpälle oli jäänyt joukko jätkiä vapun viettoon, kun ei ollut rahaa muuallekaan mennä. Pontikkaa oli sentään tiputettu, että oli jotakin iloa kairan keskellä tarjolla työläisten ja opiskelijoiden suurena juhlapäivänä.
Siinä hiprakassa osa jätkistä kuunteli särisevästä ja rätisevästä radionrämästä ison maailman vappupuheita. Samat parempiosaisten herrojen poliittiset pölyttyneet fraasit sinkoilivat ilmassa:
- Kansa on kasvottomien markkinavoimien armoilla.
- Ihmiskasvoista politiikkaa. Työn orjat sorron yöstä nouskaa. Kukin on omalla tavallaan työnantajan talutusnuorassa. Valtaeliitti sen kun porskuttaa. Ihmiset ovat keinottelijoiden kourissa.
- Tarvitaan ihmiskasvoista politiikkaa. Rahan lapioiminen rikkaille riittää. Oikeus ja kohtuus. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on kaukana.
Jätkien selkänahastahan se on maan hyvinvointi revitty, mutta työnraatajille on jäänyt tyhjä tilipussi ja viinapullo käteen.

Voi sitä tekopyhyyden ja valheiden määrää, kommentoivat jätkät vappupuheita. Eriarvoisuus kukoistaa.
Nätti-Jussi kuunteli toisella korvalla ja sanoi:
- Mutta löytyy niitä herrojen, narrien ja jätkien välillä yhtäläisyyksiäkin.
Kaikkien täytyy välillä käydä paskalla.

Kittilän savottakämpällä jätkät intoutuivat illan ratoksi pohtimaan syntyjä syviä. Yksi jätkä arveli, että suurin osa ihmisistä ei tiedä todellisesta elämästä ja pöllinteosta mittää.
Toinen jätkä oli sitä mieltä, etteivät kaikenmaailman filosofiset koulukunnat ymmärrä maailmaa ja elämän peruskysymyksiä sen enempää kuin jätkätkään täällä kairojen ja korpien kätköissä.
Eivät vain tiedä tai myönnä tietämättömyyttään.
Siihen Nätti-Jussi: - Jätkäthän pohtivat elämänmenoa kuin maailman viisaimmat filosofit Sokrates ja Laotse, jotka elivät reilut yli kaksituhatta vuotta sitten ja tulivat samaan päätelmään:
”Tietämättömyyden tietäminen on viisauden korkein aste.”
Jätkät ihmettelivät, mistä Nätti voi suuria filosofeja tuntea, joista kukaan paikalla olijoista ei ollut kuullut koskaan edes halaistua sanaa. Olet taitanut paljonkin lukea.
Nätti vaatimattomasti: - No, onhan sitä tullut käytyä tuota todellista

elämänyliopistoa. Poikkesin minä kerran vahingossa väärään paikkaan, jossa joku luennoi ja puheli siitä Sokrates filosofigurusta. Se ei kuulemma koskaan kirjoittanut mitään ylös, vaan resuisissa vaatteissa teki vastaantuleville huumorilla höystettyjä kiperiä kysymyksiä olemisesta, olemassaolosta ja elämästä.
Aivan kuin savottajätkät, mitä se hyvä ja paha elämä on ja viisaus?
Tietäminen.
No, on se elämä sitten mitä on, mutta jätkän viinanhimo on niitä suuria kysymyksiä. Välillä on päästävä vaikka pää kolmantena jalkana Rovaniemen kapakoihin juhlimaan.

Kerran jätkät pohtivat kummitusten ja aaveiden olemassaoloa. Jotkut jätkät olivat sitä mieltä, ettei niitä ole, mutta viinahöyryissään ja kovassa krapulassa voi kyllä pikku-ukkoja hyppiä olkapäillä.
- Kyllä niitä oikeita kummituksiakin ja piruja on, tuumi Nätti-Jussi.
Nyt kyllä puhut palturia, yksi jätkistä kommentoi Nätin puheita.
No, voihan minä siitä tapauksesta kertoa tarkemminkin, sanoi Nätti:
- Se oli joulun aluspäiviä, kun hiihtelin Rovaniemen Sonkajärven takana olevalle vanhalle savottakämpälle. Miehet olivat häipyneet joulunviettoon eikä kämpälle ollut jäänyt ristinsielua.
Ajattelin, että saan kämpässä viettää yksin joulua rauhassa kenenkään häiritsemättä. Mutta kun lähestyin kämppää, sen ikkunasta heijastui outoa valoa. Menin sisälle, ei siellä ketään ollut ja ympärillä oli täysin hiljaista.
Sitten minä tein kaminaan tulet ja lämmitin kämpän ja panin nukkumaan. Mutta eipä aikaankaan, kun heräsin jumalattomaan möykkeeseen ja tulitikun valossa

näin kun kaksi jätkää tappeli puukkojen kanssa.
Minä hyppäsin pystyyn, tempaisin puukon ja puntarin ja karjaisin, jos ei tappelu lopu heti niin ruumiita tulee.
No, tappelijat säikähtivät ja hävisivät äkisti, tuli taas täysin hiljaista. Minä sitten jatkoin rauhassa nukkumista.
Jäljestä päin kuulin, että siinä kämpässä oli vuosia sitten puukolla tapettu jätkä ja toinen oli lähtenyt yli viisitoista puukoniskua saaneena verissä päin juoksemaan pakoon järven yli ja tuupertunut jäälle kuolleena.

Siinä aamukahvia juodessa ennen metsään lähtöä jätkät kertoivat uniaan. Joku jätkä oli unessa vehdannut naisen kanssa ja herännyt pettyneenä siihen, kun oli juuri saamassa.
Toinen jätkä kertoi kaameasta painajaisunestaan, kun mettästä palatessa kämpälle oli ahma hyökännyt hänen kimppuunsa . Herätessäni olin yltä päältä hiessä ja tärisin.
Nätti-Jussi kuunteli unien kertojia ja sanoi:
- Unet ovat unia, eivät ne mitään sen rinnalla, mitä minulle sattui viime yönä. Heräsin siihen, kun kissan kokoinen täi oikeasti puri muniani. No, minä sanoin että nytpä erehdyit, kun Nätin kalleuksia ryhdyit pureskelemaan. Kolkkasin sen ryökäleen yhdellä nyrkin iskulla.
Nyt kyllä valehtelet, epäili joku jätkistä. Siihen Nätti:
- Kyllä se täi oli kissankokoinen rötkäle. Voitte käydä raatoa vilkaisemassa kämpän takana, jonne sen heitin yöllisellä kusireissulla.

Pakkasiltana kävi jätkä Kittilän Hanhimaan kämpällä vettä heittämässä. Sisälle tultuaan sanoi, että siellä loimuavat harvinaisen komiat revontulet, ettei sellaisia ole aikoihin nähty. Koko pohjoinen taivas loimuaa kuin tulessa.
Siihen toinen jätkä, Nätti-Jussihan siellä on taas sytytellyt tavallista suuremmat roihut yli taivaankannen.
Ettei vain tulenlieskat ole karanneet Nätin näpeistä ja koko maapallo pala poroksi.
Kolmas jätkä aprikoi:
- Ei pelkoa. Kyllä Nätti osaa hommansa. Jo eläessään Nätti sopi revontulien sytyttelemisestä urakkahommina Pyhä-Pietarin kanssa.
Nätillä kyllä kokemusta on.

Ne jotka eivät ole koskaan olleet savotoilla, eivät voi käsittää miten raskasta raatamista metsätyöt pakkasen ja hämärän kourissa paksussa lumessa kahlatessa voi olla. Varsinkin monille miehenaluille tuli kämpillä äitiä ikävä, kun koulu piti jättää kesken. Monesti nähtiin poikien haikeana itkeskelevän koti-ikäväänsä ja yli voimien uuvuttavaa raakaa työn raskautta.
Kämpillä löytyi aina kuitenkin jätkiä, jotka koettivat ymmärtää nuoria poikia ja heidän ikäväänsä.
Mutta oli myös jätkiä, joilla ei ymmärrystä riittänyt kenellekään, vaan ne kirosivat koko maailmaa ja elämän kohtaloaan. Rivot puheet, viina, kortinpeluu, saatanat ja perkeleet, tappelut ja räyhääminen päissään oli sellaista menoa, jota sai pelätä.
Nätti-Jussi omalta osaltaan koetti helpottaa ja rohkaista poikia kestämään. Kerran Nätti tavoitti iltapimeässä ulkona kämpän nurkalla 12 vuotiaan Matin itkeä tuhertamasta. Nätti lohdutteli poikariepua ja opetti:

- Älä välitä jätkien ronskeista puheista ja alituisesta viinanhimo kaipuustaan. Se on heidän keino yrittää edes hetkeksi kiskoa iloa irti ankeaan ja tylsään elämäänsä. Pohjimmaltaan jätkät ovat tavallista reilumpaa sakkia, mitä nyt joukkoon aina mahtuu joitakin roikaleita.
Kyllä sinusta mies kasvaa ja vielä hyvä jätkä. Kun pahin näläkä helpottaa, jätkällä on vapaus sentään vaihtaa savottaa ja lähteä pois.
Isossa maailmassa on vielä pahempiakin paikkoja. Vanhat herrat aina vähän väliä uhraavat nuoria miehiä isänmaan puolesta tykinruuaksi. Ei ole vapautta valita eikä pääse karkuun herrojen ja maailman pöljyyttä ja hulluutta.
Sellainen tämä maailma on, suo siellä vetelä täällä. Mutta jätkät sen porskuttaa.

Pohjoisen savottojen ja jätkien kunniaksi kahden suuren uittoväylän Kemi- ja Ounasjoen yhtymäkohtaan Rovaniemelle pystytetystä Jätkänpatsaasta on sadoille metsien miehille muodostunut tuttu juhlimispaikka ja ympäristö. Sieltä on moni uupunut jätkä saanut poliisisedän avustamana kyydin putkan lämpimään ja selviytymisasemalle.
Kämpällä jätkät muistelivat Rovaniemen juhlimisreissujaan ja mitä tapauksia oli tutun patsaan ympäristössä sattunut. Jotkut olivat sortuneet ympäripäissään patsaan juurelta ilotytön matkaan Sahanperälle ja heränneet rahat putsattuna ja krapulaisena.
Joku jätkistä kysäsi, oliko Nätti-Jussille sattunut jotakin muisteltavaa patsasjätkän pöllinparkkausta seuratessa. Nätti vastasi:
- No, eipä juuri paitsi yhtenä vappuna, kun Lapin yliopiston opiskelijat ryhtyivät patsasta lakittamaan.
Olin siinä patsaan juurella ryypyllä, kun nuorten iloinen remuava porukka lähestyi. Minä puikahdin patsaan sisälle pois näkyvistä piiloon. Kaksi viehättävää

opiskelijatyttöä ryhtyi saippuavedellä tarmokkaasti pesemään patsasta päästä varpaisiin.
Minä sitten munien kohdalla sanoin tytöille:
Hei tytöt, hangatkaa sitä haarojen kohtaa ja munia vielä toisenkin kerran, kun se teki ja tuntui niin taivaallisen hyvältä.
Toinen tytöistä säikähtyneenä ja punaisena kysyi toiselta, kuulitko sinä patsaan sisältä jotain ääntä? Kuulin kyllä, pestään ne munat uudelleen, kun patsas kerran tuntui niin tykkäävän siitä.

Sotien jälkeen oli savotoilla jätkiä, jotka olivat nähneet läheltä sodan aikana saksalaisten raakuuden venäläisiä vankeja ja omiakin kohtaan. Saksalaisilla oli useita vankileirejä eri puolilla Lapin kairoja. Tuhansia vankeja menehtyi raskaissa metsätöissä tauteihin ja nälkään ja niitä hakattiin ja teloitettiin pienistäkin rikkeistä.
Rovaniemen Niesin kylän lähelläkin oli iso venäläinen vankileiri ja sen yhteydessä oli töissä suomalaisia työpalvelumiehiä, jotka olivat vanhoja savottajätkiä.
Yksi paikalla ollut jätkä muisteli, että kerran suomalaisilta varastettiin puoli kahvipakkaa ja varkaaksi paljastui saksalainen rivisotilas. Sen jälkeen seuraavana aamuna saksalaiset sotilaat komennettiin aukean kentän toiselle reunalle ja suomalaiset työpalvelujätkät toiselle puolelle kenttää.
Metsän reunaan oli tuotu kädet sidottuna se kahvipakan varastaja saksalainen sotilas ja toinen oli venäläinen vanki, joka oli yrittänyt vankileiriltä pakoa. Saksalainen päällikkö kapteeni astui mahtipontisesti

kentän yhdelle reunalle ja julisti tuomiot miesten teloittamiseksi heti siinä paikassa. Suomalaiset työpalvelujätkät nostivat välittömästi mökän:
- Ei täällä Lapin kairoilla noin vain ammuta, vaan pikkuvarkaille savottakämpillä annetaan sakin hivutus ja matka yönselkään.
Saksalainen kapteeni kysyi ärtyneenä yhdysupseerilta, mitä ne suomalaiset jätkät mölyävät. Kuultuaan jätkien vaatimuksen tuomion peruuttamista kapteeni karjaisi korskeasti ja sanoi: - Tulkkaa niille, että jos eivät heti tuki turpaansa heitä odottaa sama kohtalo.
Nätti-Jussi kuunteli ja sitten tuumi:
- Jos olisin sattunut olemaan paikalla, olisin välittömästi vetänyt sitä kapteenia turpaan ja tullut ammutuksi saman tien sankarina.

Sota-aikana Nätti-Jussi poikkesi Pohjanhoviin hiukan juhlimaan. Paikalla sattui olemaan parikymmentä korkea-arvoista saksalaista kenraalia yhtä aikaa ryyppäilemässä ja samalla puimassa uusia sotajuonia.
Kenraalit jäivät tuijottamaan Nätin kävelyä kampurajalkansa kanssa. Pöydän ohi mennessään Nätti huiskasi:
- Mitä sotaherrajätkät taas juonivat vihollisen päänmenoksi.
Kun herrat huomasivat, että Nättihän se siinä, vinkkasivat samaan pöytään. Tulkin avulla sitten kyselivät tarkkaan minulta neuvoja, miten arktisella alueella paksun lumen ja pakkasen kourissa sota voitetaan.
- No, minä sitten annoin kenraaleille sodankäyntiin ja vihollisen lyömiseksi vähän neuvoja. Pankaa pakkasella paljon vaatetta päälle ja tehkää kunnon tulet, kun palelee.
Kutsukaa sitten ryssät paikalle ja keittäkää vihulaisille kunnon saikat. Siinä teen juonnin ja rupattelun yhteydessä ottakaa niiltä sitten pyssyt pois. Niin yksinkertaista ja helppoa se sota on voittaa.
Kyllä ne kenraalit kiittelivät kilpaa ja vuolaasti Nättiä viisaista neuvoista ja komensivat tarjoilijoita kantamaan konjakkia pöytään selkä vääränä ja sitä riitti.

Vuosia aseveljinä olleet saksalaiset tuhosivat kostoksi perääntyessään Lapin kylät maan tasalle pellolle jääneitä heinäseipäitä myöten.
Nätti-Jussi sattui tulemaan silloin tiettömän taipaleen takaa savotan kämpältä Ounasjokivarren tielle, kun saksalaiset olivat juuri polttamassa Meltauksen kylän taloja. He kyselivät ja kuulustelivat Nätiltä tietoja, miten tiettömän taipaleiden takana olevia syrjäkyliä pääsisi polttamaan.
- No, minä kerroin ja varoitin niitä. Ne syrjäkylät ovat niin hankalien matkojen takana, että on parasta jättää ne rauhaan oman onnensa nojaan. Monet niistä ovat vetelien soiden ja pitkospuiden takana. Jos lähette sinne kokemattomana seikkailemaan, tiputte pitkospuilta mustiin pohjattomiin suonsilmäkkeisiin eikä teitä ikinä löydetä. Hukka perii.
Saksalaiset säikähtivät Nätin varoituksia eivätkä uskaltaneet lähteä kairaan rämpimään eksymisen ja kuoleman pelossa. Näin sitten monet syrjäkylät säästyivät ja jäivät hänen ansiostaan polttamatta.

Vaikeissa ja ankarissa olosuhteissa savotoilla ahertavien jätkien todellinen raskaus ja ankeus jätettiin julkisuudessa tahallaan vähälle huomiolle.
Radio suolsi etupäässä metsätöistä ihmisten tajuntaan kevyitä jätkälaulelmia, rilluma- ja haitarimusiikkia. Myös lehdistö, elokuvat ja kirjailijatkin loivat romanttisia ja kiiltomaisia kuvauksia uitoista ja tukkijoilta.
Näin savottojen syvempi vaikutus elämänlaatuun jäi selvittämättä ja jätkien todellinen ajatusmaailma pyrittiin peittämään viihdyttävän väkevän huumorin ja jätkäkaskujen alle.
Tämä kaikki tietysti miellytti metsäyhtiöitä kun riistosta ja nälkäpalkoista ei juurikaan puhuttu ja vähäisetkin yritykset siitä vaiennettiin, kun jätkien järjestäytyminen oli hajanaisissa oloissa vaikeaa ja olematonta eikä vastavoimaa päässyt syntymään.
Sen sijaan metsäyhtiöt suosivat ja korostivat jätkien hulvatonta, rentoja ja iloittelevia huumorin puolia, nasevia ja meheviä kaskuja, hilpeitä ryyppyreissuja ja

piloja. Kaikenlaisia mielikuvituksellisia tarinoita, joilla jätkät ilojen ratoksi keksivät ja viihdyttivät toisiaan.
Näissä eristäytyneissä olosuhteissa syntyi omaperäinen ja ainutlaatuinen jätkäkulttuuri ja korpifilosofia tunnettuine Nätti-Jussin tarinoineen.
Vasta nyt viime vuosina on jätkäkulttuurin väkevien huumoritarinoiden ohella alettu huomioida ja selvittää jätkien ajatusmaailmaa ja filosofisia puolia ja ”hunteerauksia”, mitä korvien välissä oikeasti muhi. Yhtälailla savotoilla pohdittiin suuria ja pieniä elämän peruskysymyksiä kuten muuallakin, mitä on paha ja hyvä elämä, syntymä, rakkaus ja kuolema.
Nätti-Jussi oli savottojen tunnetuin huumoritarinoiden kertoja ja samalla myös syvällinen korpifilosofi elämän viisauksineen.

Savotoilla syntyi viinapäissään toisinaan myös pahoja tappeluita ja puukoniskuissa vedenvuodon hukka oli suuri. Monesti oli hengestä kysymys.
Jätkät olivat kuulleet, että Nätti-Jussilla on ylimaallisia taitoja verenseisauttamisesta vanhan kansan malliin. Kerro miten se verenpysäyttäminen pelkillä voima sanoilla tapahtuu ja onnistuu, uteli jätkä.
Siihen Nätti vastasi vaatimattomasti:
- Olenhan minä muutaman kerran niitä verenvuotoja pysäytellyt. Kerrankin kaksi jätkää puukot aseina tappelivat verissä päin. Minut haettiin hätääntyneenä apuun.
No, minä menin paikalle ja karjaisin:
- Perkele, jos tappelu ei heti lopu, minä lasken kummankin veret kuiviin. Siitä jätkät säikähtivät ja isompi verentulo pysähtyi siihen paikkaan.

Savotan kämpälle eksyi tavallista tiukempi uskonmies. Se oli lestadiolaisiakin jyrkempi. Se selitti, että Raamatussa on joka sana totta mitä kerrotaan.
Jeesus teki ihmetekoja muuttamalla Kaanaan häissäkin veden viiniksi, kun viini loppui juhlassa kesken. Kun tekoa kummasteltiin ja äimisteltiin, monet voivat tehdä samanlaisia ja vielä suurempiakin tekoja, kerrotaan Jeesuksen selittäneen.
Mutta jos uskoo, uskonmies selitti jätkille.
Nätti-Jussi riemastui ja tuumasi:
- Eiköhän pojat sakilla uskota lujasti kämpän nurkan kahden täysinäisen vesisangon muuttuvan viiniksi pirtulla terästettynä ja aloitetaan juhliminen.

Pula-aikana oli savotoille pyrkijöitä paljon ja työvoiman ylitarjontaan. Se aiheutti metsäyhtiön herroille tilaisuuden jätkien mielivallan harjoittamiseen ja simputukseen. Töitä teetettiin nälkäpalkoilla, koska tekijöitä riitti. Yhtiö harjoitti suoranaista rosvousta nälästä kärsivien jätkien kustannuksella.
Jos tukkipuussa oli pienikin roso, saatettiin hevosmiehelle puun lanssiin viemisestä maksaa ainoastaan osa siitä ja kaatajakaan ei saanut penniäkään. Näin yhtiö sai kaksi tukkia yhden hinnalla.
Pari ajomiestä meni yhtenä iltana sanomaan pomolle tästä vääryydestä. Pomo ärjäisi kuin rantapiru, että hänellä oli valta kuin Pilatuksella tehdä mitä ikinä haluaa ja näytti suojeluskuntakivääriä.
Miehet eivät voineet mitään mielivallalle ja tulivat pettyneinä ukkoherran puolelta jätkien joukkoon. - Kyllä latelimme sille perkeleitä, mutta ei niillä ollut mitään tehoa.
Nätti-Jussi nousi ylös ja sanoi:
- Jospa minä käyn puhuttelemassa sitä ukkoherraa, ettei tällainen rosvous vetele.

Jonkun ajan kuluttua pomo kutsui ajomiehet uudelleen puheille ja maksoi kaikista tukeista täyden hinnan.
Jätkät utelivat Nätiltä, mitä sinä sanoit ja teit sille ukkoherralle, kun se nöyrtyi oikaisemaan vääryyden. Nätti vastasi vaatimattomasti:
- No, minä latelin sille pomolle vähän isompia perkeleitä. Se säikähti niitä niin, että siltä meni paskat housuun.

Rovalan setlementin ylläpitämässä Palosalmen metsätyömieskodissa Nätti-Jussi ehti viettää 1960-luvun alussa ainoastaan vajaan vuoden, kun hän halvaantui ja joutui Rovaniemen Rautiosaaren vanhainkodin sairasosastolle hoidettavaksi.
Vanhoille savottajätkille perustetussa maankuulussa Palosalmen kodissa vietti ehtoopäiviä kymmeniä tunnettuja pohjoisen kairoja ikänsä kiertäneitä jätkiä.
Nätti-Jussi otettiin jätkien kotiin juhlavasti vastaan kuin presidentti.
Hänen tarinoitaan keräännyttiin päivittäin kuulemaan kodin yhteiseen ruokailusaliin ja myös kämppiin.
Muistelemista riitti aina yömyöhälle asti.
Nätti-Jussi oli kodin tunnetuin ilopilleri.

Rovaniemen Rautiosaaren vanhainkodissa kuolinpäivänä Nätti-Jussi näki suuren valkoisen poron ilmestyneen hänen huoneensa ikkunan taakse.
- Mitä tuo poro on tullut täältä hakemaan, oli Nätti-Jussi ihmetellyt hoitajalle.
No, mikäpä siinä.
Kyllähän minä totta puhuen tiedän, miksi se nyt ikkunani taakse ilmestyi. Tuli minua hakemaan. Onpa komea valkoinen poro.
Nätin viimeiset sanat olivat:
- Nyt Nättiä viedään taivaallisille jäkälämaille valoa nopeammin.
Eipä tässä hätäpäivää. Maalliset vaivat eivät paina.

Jätkät intoutuivat muistelemaan lapsuuttaan ja nuoruuttaan, minkälainen se oli.
Useilla ei köyhinä mökin poikina ollut lapsuutta eikä nuoruuttakaan.
- Heti kun kynnelle kykeni, oli kymmenen ikäisenä pojankoltiaisena lähdettävä isän mukana pöllimettään ja savottaan, muisteli yksi ja toinenkin jätkä. Ei siellä korpimettän keskellä kiroavien jätkien korttipelejä seuratessa nuoruutta tuntenut eikä voinut haaveita elätellä.
Kuinka varhaisia lapsuusmuistoja Nätti-Jussilla on, joku jätkistä uteli. Onhan niitä, Nätti muisteli:
- Kun äidin kohdussa alkoi tuo vasen jalka kehittyä kampuraksi, näin että Nättiä taitaa odottaa hankala ja ikävä maallinen elämänkohtalo.
Mutta sitten minä terästyin, että jos minä siitä perseen koskenlaskusta selviän hengissä, kyllä sitä sitten pärjää missä vain.

Elettiin Suomen itsenäistymisen alkukauden sekavia vuosia. Valkoisten ja punaisten verinen ja julma sisällissota oli takana päin. Valkoiset olivat voittaneet punaisten työläisarmeijan ja osa kommunisteista oli paennut Vienankarjalaan ja Pohjois-Ruotsiin.
Itärajan taakse paenneet kommunistit tekivät yllätyshyökkäyksen ja ryöstöretken helmikuun alussa 1922 Pelkosenniemen Värriön suurelle savotalle tarkoituksena usuttaa jätkät kapinaan vasta itsenäistynyttä maata vastaan.
Tätä Pohjolan Punaisen Sissipataljoonan merkillistä hyökkäystä satoja miehiä käsittäville erämaan suurelle savotalle ruvettiin kutsumaan läskikapinaksi. Sissipataljoonaa johtanut Jahvetti Moilanen nousi rehvakkaasti ase kädessä ruukinpirtin pihalla talvipakkasessa korkean läskilaatikon päälle julistamaan vallankumouksen alkaneen kapitalisteja vastaan.
Tieto Lapin kairojen kätköissä julistetusta kapinasta otettiin ympäri valtakuntaa hämmentyneenä vastaan.
Pääkaupungin sanomalehdet suurine otsikkoineen olivat yhtenä kysymysmerkkinä.
Vähintään yhtä hämmentyneitä olivat etelän kulkumiehistä ja pohjoisen mökkiläisistä koostuneet savottajätkät, että mistä tässä on kysymys vahvasti asettautuneen sissiporukan vallatessa savotan ja ryhtyessä komentelemaan ja pakottamaan jokaista mukaan kapinaan.
Mutta jätkätpä eivät niin vain tykänneet uusista määräilijöistä, vaan ainoastaan osa oli valmis lähtemään sissipataljoonan touhuihin mukaan.
Eräs läskikapinassa mukana ollut jätkä muisteli, että porukka jätkiä harmitteli ettei savotalla sattunut olemaan paikalla Nätti-Jussia. Uskottiin että Nätti olisi kyllä kerralla pannut sissiporukan kuriin ja järjestykseen.
Tiedettiin että Nätti on voittamaton kun se Rovaniemen markkinoillakin voitti ison jätkäporukan tappelussa ja erottamaan tulleita poliiseja heitteli kuin puupäitä lumihankeen.
Jätkät utelivat Nätti-Jussilta, olisiko se kuriin paneminen onnistunut, jos olisit ollut paikalla.
- Olisin sullonut sen kiihottaja Jahvetin läskilaatikkoon ja toiset perässä. Pannut tupakaksi ja sanonut, että eipä hötkyillä tyhjää.

Savotalla oli kirjoittamaton laki, ettei varkaita suvaita.
Meltausjoen uitossa oli joku jätkä erehtynyt varastamaan yöllä toisen repusta voita ja lihaa.
Aamulla jätkät saivat selville rosvon ja tekivät ehdotuksiaan. Viskataanko varas jokeen, annetaanko remmiä vai keksin vartta vai pannaanko seuraavassa kylässä nuolemaan sonnin munia.
Uittoporukassa mukana ollut Nätti-Jussi valittiin kurittamaan varasta katsomallaan tavalla.
Nätti otti tehtävän vastaan, otti miehen syliinsä, pudotti housut alas ja otti katajavihdan. Löi muutaman kerran ja sanoi:
- Ei kippeen vaan häpeän vuoksi.
Nöyrtynyt jätkä pyysi surkealla äänellä pieksämisen lopettamista. Hän lupasi korvata varkauden ja vannoi, ettei enää koskaan sorru sellaiseen häpeälliseen tekoon.

Pellon Raanujärven kairan savottakämpälle poikkesi taasen metsänhoitaja, joka tunnettiin änkyränä valvojana ja jolla oli aina jätkille joistakin asioista huomautettavaa ja nipoteltavaa.
Jätkät ryhtyivät pohtimaan ja arvuuttelemaan kilpaa millaisia mettäneläimiä on, joilla oli pyöreä paska.
Joku jätkä sitten kysyi metsänhoitajalta, mitä eläimiä hän tuntee joilla on pyöreä paska. Metsänhoitaja vastasi:
- No, ainakin jäniksellä, porolla ja hirvellä.
Siihen Nätti-Jussi laverin reunalta tuumasi:
- Kylläpä metsänhoitajalla näyttää olevan nuo paska-asiat hyvin hanskassa.

Etupäässä savotoilla maksettiin huonosti suorastaan nälkäpalkkaa. Mutta toisinaan saattoi myös tienata hyvin ja rahaa tuli tavallista paremmin. Jos sattui saamaan hyvän metsäpalstan ja olosuhteet olivat muutenkin kohdallaan työn onnistumiselle, raha oli röpöllään.
Pidempään savotoita kiertäneille jätkille kertyi erinomainen yhteysverkosto, mille savottakämpälle kannatti suunnistautua ja missä tienasi parhaiten.
Nätti-Jussille arveltiin kertyneen merkillisiä kykyjä osua parhaimmille savotoille, jossa maksettiin hyvin. Nätti kertoi:
- Olihan niitä parempia ja huonompia savotoita. Mutta yhtenä talvena osuin Savukosken kairassa savottakämpälle, jossa tiheä ikimetsänsyrjä alkoi heti porraspäästä. Isoja tukkipuita kasvoi vieri vieressä, ettei taivasta näkynyt. Kun yhden puun sitten kaadoin, tapahtui domino-ilmiö, monta kilometriä metsää lakosi kerralla. Oksat irtosivat saman tien ja rungot katkesivat kuin itsestään sopivan mittaisiksi tukeiksi.
Voitte arvata: - Nätille tuli rahaa että meinas tulla hätä käteen. Jouduin palkkaamaan savotan kaikki toistasataa hevosta vetämään niitä viisituhatmarkkasia kairasta pankkiin.
Nyt kyllä Nätti päästelee suustaan palturia. Eihän puut voi itsestään katketa, epäili jätkä.
- Mutta silloin oli tavallista kovempi myrskytalvi.

Ventti-Väisänen oli ahne kortin pelaaja ja oli valmis pelaamaan pokkaa vaikka pirun kanssa. Kerran se pöllimetsässä tauolla kannon päällä pelasi korttia piru kaverina.
Piru tapansa mukaan huijasi ja voitti Väisäsen rahat, kirveen. pokasahan, kuorimaraudan ja vieläpä puseronkin päältä. Pöllinteko jäi siihen paikkaan ja Väisänen käveli kämpälle alakuloisena.
Jätkät kysyivät, että mikäs sitä Väisästä vaivaa? - Minä sorruin pelaamaan sen pirun saatanan kanssa kannon nokassa korttia ja hävisin kaikki rahani ja työkaluni. Ei minulla elämässäni ole ennen ollut näin keljua tuuria.
Siihen Nätti-Jussi: - Olisit napauttanut sitä pirua kirveellä päähän ja sanonut, että eipä huijata.
Kirvestä se tottelee pirukin. Aivan kuin sodassa ryssä totteli lyijyä.

Jätkät tapansa mukaan syötyään illallisen ja juotuaan kahvit päälle kilpailivat ihmejutuillaan.
Joku jätkä kertoi kesähelteen olleen niin kuuman, että hän joutui pöllimetsässä ottamaan paidan päältä pois ja lopulta housutkin.
- Parkkasin pöllejä munasillani, vain alkuperäinen paljas nahka oli peittona. Eikö sinua sääsket vaivanneet ja imeneet vertasi kuiviin, uteli toinen jätkä.
No, eipä juuri, mies selitti.
Kilpailu jatkui ja Nätti-Jussi kysäsi: - Tietääkö kukaan, kenellä on maailman suurin nahkapressu?
Kukaan ei tietänyt. Nätti selitti:
- Rehevää verevää naistahan se peittää.
Naisen ihon alta löytyy synnytyslaitos, maitotehdas ja kaksi maitokauppaa. Tiheän mettän keskeltä löytyy lisäksi se makia paikka.

Ylitornion savottakämpällä jätkät illankuluksi intoutuivat taas kerran pohtimaan syntyjä syviä mitä on hyvä ja huono elämä, oleminen ja olemassaolo? Onko täillä ja luteilla elämisen oikeus, kun ne jyrsivät jätkän ihon verille eivätkä anna nukkua öitä rauhassa.
Nämä ovat niitä filosofisia kysymyksiä, joihin ei ole selviä vastauksia, selitti jätkä. Toinen jätkä kummasteli, mitä ja mikä se sellainen filosoofinen värkki on kun en ole sattunut sellaista sanaa ennen kuulemaankaan.
Kolmas jätkä laverilla makoillessaan arveli, että filosofiasta on parasta kysyä tarkemmin Nätti-Jussilta. Se varmaan tietää, kun se on nähnyt paljon maailmaa.
No, Nätti-Jussi tuli pöllimettästä kämpälle. Jätkät yhteen ääneen kyselemään, mitä se filosofia on ja antaako se vastauksia elämän peruskysymyksiin? Nätti tuumasi:
- Onhan sitä tullut tutkittua niitä kaiken maailman filosofioita. Täytyy sanoa, että hyvä filosofia soveltuu joka paikkaan niin kuin pikiöljy.
Mutta huonolla filosofialla ei voi muuta kuin pyyhkiä persettä.

Jätkät olivat syöneet tavallista tukevammin. Panivat nukkumaan ja päästelivät paksuja ja väkeviä pierujaan niin, että kämppä tärisi.
Nätti-Jussi oli yöllä vuorollaan kipinämikkona. Yötä myöten pierut vain sakenivat ja jyrähtely koveni. Haju oli hirveä. Mutta ei se vielä mitään, Nätti piippua poltellessaan huomasi pierukaasujen olevan tulipaloherkkää.
Nätti näki kämpässä väkevien pierukaasujen leimahtelevan ja paukahtelevan kuin ilotulitusrakettien. Kun tilanne vain paheni Nätti karjaisi:
- Hälytys! Joka jätkä ulos tulipalovaaran vuoksi.

Isojen savottojen kämppiä kiersi monen alan viihdyttäjiä, pappeja, raittiuspuhujia ja terveellisen ruokavalion tuputtajia ja jätkien sivistyttäjiä. Monen sortin kiertueita ja teatterialan näyttelijöitä.
Kämpillä kierteli myös Naamaliike-Pätsinä tunnettu jätkä, joka tienasi leipänsä irvistelemällä ja näyttämällä jätkille huvittavia ja erikoisia naamaliikkeitä. Joku pani lakin kiertämään ja Pätsi aloitti irvistelyn.
Mitä vauhdikkaammin Pätsi irvisteli ja väänteli naamaansa monelle mutkalle silmät nurin päässä, sitä enemmän kolikkoja tippui lakkiin.
Välillä Pätsi kyseli lakin kierrättäjältä, kertyykö markkoja sen vertaa, että kannattaa jatkaa?
Joku jätkistä sitten kehotti Pätsiä vetämään housut kokonaan pois. Pätsi riemastui ja irvisteli oikein antaumuksella alasti ja munat löivät loukkua. Sitten hän kysyi: - Tuleeko rahaa vielä enemmän, jos tervaan munat mustaksi?

Sitten Pätsi tervasi munansa ja jatkoi kiemurteluaan ja irvisteli.
Kun Pätsi oli lähtenyt, joku jätkistä uteli Nätti-Jussilta, oliko hän sattunut näkemään vetävämpää esitystä ennen. Nätti vastasi:
- No, eipä tuo vielä mitään. Sodankylän savottakämpälle yhtenä iltana ilmestyi itse pääpiru, joka irvisteli ja näytti kaikki naamionsa. Se oli visto näytelmä. Sitten päätteeksi se kortto loihti jätkien päähän sarvet ja katosi.
Siinä tuli jätkille töitä sahata sarvet pois, että kehtasi maalikyliin mennä.

Yhtenä iltapuhteena kämpällä jätkät innostuivat polttamaan pieruja. Toinen varasi latingin, toinen odotti sitä tulitikun kanssa.
Kun toinen antoi merkin, sytytettiin tulitikku ja pimeässä syntyi näyttävä sinertävä liekki, joka vastasi tulinäytelmää.
Sitten Nätti-Jussi neuvoi, mitä kaikkea muuta pierujen avulla voi tehdä.
- Pannaan pieruilla ampumakilpailut pystyyn. Pistetään persereikään sopivankokoinen saippuoitu puupalikka ja ammutaan sitä pierulla. Kenen palikka lentää kauimmaksi, hän on voittaja.

Nätti-Jussi tuli ylämaan savotalta Rovaniemelle juhlimaan. Saman tien hän kuitenkin päätti lähteä piipahtamaan etelänreissulla. Oli juhannuksen aika ja junassa oli hyvin ahdasta.
Yhdeltä asemalta nousi junaan nainen, joka istahti Nätin penkinnokalle ja sanoi: - Onpa täällä ahdasta, kun saa istua yhen karvan varassa.
Junasta pois jäädessään Nätti sanoi:
- Tässä tuli lisää tilaa. Rouva on hyvä ja istuu nyt koko tupsullaan.

Nätti-Jussi oli linja-autossa menossa Rovaniemeltä Kittilän savotalle. Viereen istahtanut herra nosti matkalaukkunsa polvilleen ja aloitti heti sormillaan juoksutuksen ja rummutuksen sen päällä.
Krapulassa ollutta ja rahatonta Nättiä moinen loputon ”soitto” ärsytti: - Eikö sitä jossakin vaiheessa voisi pitää edes taukoa?
Herra vastasi: - Minulla on huomenna konsertti, on pakko harjoitella ja valmistautua siihen.
No, matka jatkui ja Nätti sitten hetken kuluttua kohautti takamustaan ja päätti pitkän paukkupierun. Herra katsoi paheksuvasti matkaseuralaistaan.
Siihen Nätti: - Anteeksi, mutta minunkin täytyy valmistautua, kun seuraavalla pysäkillä aion mennä paskalle.

Nätti-Jussi oli Rovaniemen Sinetän metsänomistajalle pöllinteossa ja kortteerasi talossa. Isännällä oli emäntä, joka ei suvainnut vähääkään ryyppäämistä ja päissään olevia miehiä.
Sitten Nätti kylillä ollessaan tuli myöhään illalla kortteerin taloon hyvänlaisessa hiprakassa ja totesi isännälle:
- Piti tulla tänne kun minulla ei ollut muuta paikkaa, minne mennä. Kyllä minä tiedän, minkälaisen puhuttelun ja huutamisen alle joudun, kun emäntä tulee pirttiin. Aivan kuin minä olisin naimisissa, mutta kun en onneksi ole.

Nätti-Jussi oli Rovaniemen syysmarkkinoilla joutunut jätkäsakin kanssa tappeluun viinan päältä. Kaikki saivat sakot juopumuksesta yleisellä paikalla.
Käräjille mennessään Nätti poikkesi lääkärille ja sai vaivaansa pirtureseptin ja haki apteekista mukaan lääkkeen.
Oikeudessa tuli Nätille kova rykimiskohtaus. Nätti otti esille ison puulusikan ja kaatoi siihen raakaa pirtua ja kulautti kurkkuunsa. Tuomasi tokaisi:
- Ei täällä saa ryypiskellä!
Nätti ojensi pullon tuomarille ja sanoi:
- Katto itsekin, resähtissä seisoo, ruokalusikallinen yskittäessä.
Eikä se kato paikkaa.

Oli hyvä pöllisavotta ja jätkät saivat tavallista muhkeamman tilin. Kaupungissa juhlimisen jälkeen silmiin osui kiinalainen ravintola ja jätkät päättivät poiketa syömään oikein kunnolla.
He tekivät umpimähkään tilauksen: - Ei väliä mitä ruoka sisältää, kunhan se vain on juhla-ateria ja parasta mitä talo voi tarjota.
Niinpä sitten kiinalainen tarjoilija toi pöytään salaatin ohella pääruuaksi lihamuhennoksen. Jätkät söivät hyvällä halulla ja ruoka oli herkullisen hyvää. Yksi jätkistä halusi sitten tietää, mitä ateria sisälsi kun se oli niin vietävän maukasta ja suussa sulavaa.
Mutta tarjoilija ei ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Yksi jätkä osoitti lautastaan ja teki syömiseleitä ja ammui kuin lehmä. Kiinalainen hymyili, ammui takaisin ja ravisti päätään. Sitten jätkät vuoronperään jatkoivat eläinlaji kerrallaan. Toinen röhki kuin sika, seuraava määki kuin lammas, hirnui kuin hevonen, kotkotti kuin kana, narisi kuin sorsa.

Tarjoilija vain hymyili ja ravisti aina päätään. Sitten yksi jätkä haukkui kuin koira ja naukui kuin kissa. Pään ravistelu yhä vain jatkui.
Sitten Nätti-Jussi kurnutti kuin sammakko ja naksutti kuin rotta. Silloin kiinalainen tarjoilija hymyili leveästi ja nyökkäili innokkaasti.
Joku jätkä ihmetteli, että miten Nätti arvasi juuri sammakon ja rotan ääniä matkia ja osui oikeaan. Me kun kokeilimme vaikka minkälaisia eläinten ääniä, niin aina vain se kiinalainen puisteli päätä. Nätti tuumi:
- Eihän tuo ollut konsti eikä mikään, Kiinassahan sammakot ja rotat ovat suurta herkkua ravintoloissa.

Kyllä maailmassa valittamista riittää, kitinää ja kätinää asiasta kuin asiasta. Kenellä on kusivaikeuksia ja paska juuttuu persereikään. Tai aurinko paistaa silmiin, pomo ei ymmärrä tai Itämeri saastuu, selvitti jätkä.
Mutta karaistunut jätkä ei tyhjästä valita, sen kun vain porskuttaa, satoi tai paistoi. Vaikka puoli päätä leikattaisiin, pohtivat jätkät iltapuhteella savottakämpällä ja olivat kovasti yksimielisiä.
Sitten eräs jätkä kääntyi Nätti-Jussin puoleen ja kysäsi, tuleeko Nätillä mieleen mitään asiaa, josta jätkä hikeentyisi ja ryhtyisi valittamaan.
- Eipä juuri, paitsi jos jätkää petetään viinakaupoissa ja toinen ryyppää luvatta toisen viinat, rupeaa puukko heilumaan.

Ukkoherra hiihteli mettäpalstalla ja huomasi korolatvaisen ison puun ja sanoi Nätti-Jussille:
- Tuo puu pitää pölökytä latvasta käsin.
No, Nätti mittaili silmillään aikansa pitkää korkeaa puuta ja opasti pomoa:
- Kiiku itte perkele puun latvaan sahan ja kirveen kanssa ja putoa mätkähdä sitten kiven päälle kuin ammuttu metso.
Kohtuus kaikessa.

Nätti-Jussi oli loukannut toisen silmänsä pöllimetsässä. Lääkäri oli tilapäisesti sijoittanut siihen tekosilmän, kunnes saa liuotuksessa kasvatettua varsinaisen silmän kuntoon ja laitettua sitten takaisin.
Nätti ei maininnut kenellekään omasta silmänsä pikku haaveristaan. Pomo poikkesi palstalle ja moitti Nättiä leimaattomien puiden kaatamisesta:
- Etkö sinä perkele nää, ettei niitä saa kaataa.
Nätti vastasi: - On vähän vaikeuksia nähdä.
No, ota silimä kouraas ja kato, jatkoi motkottamista pomo.
Nätti sitten tempasi lasisilmän kuopasta ja ojensi pomolle sen ja sanoi:
- Kato itte, näkeekö tällä tarkasti.

Jätkäsakki odotteli linja-autoasemalla bussia ollessaan menossa ylämaihin savotalle, kun rahat oli taas hummattu Rovaniemen reissulla viimeistä penniä myöten.
Siinä paikalle tepasteli turkislakkinen ja minihameinen kaunis säikkyväsilmäinen neitonen, jota jätkät vahtasivat silmät kiiluen.
Sitten Nätti-Jussi lausahti: - Nykyään nuo naisihmiset ovat yläpäästään menossa kuin arktiselle pohjoisnavalle, mutta alapää näyttää siltä kuin oltaisiin menossa etelän hiekkarannalle uimaan.
Nätillä ei olisi mitään vastaan lähteä tuon neitosen kanssa uintireissulle.

Inarin savotalla Nätti-Jussia vaivasi kova kolotus. Joka puolta särki niin, ettei nukkumisesta tullut mitään.
Nätti meni kunnanlääkärille tarkastukseen. Lääkäri tutki ja tutki ja sanoi sitten lopuksi:
- Ei ruostunutta autoa kannata korjata.
Nätti tuumi:
- Eipä tässä sitten muu auta kuin hypätä linja-autoon ja ajaa syyniin Rovaniemelle asti, jos sieltä löytyisi parempia peltiseppiä.

Oli paha pula-aika ja jätkiä oli jonottamassa ukkoherran puheille, että löytyisikö metsätöitä. Savotoillekin oli silloin vaikea päästä työhommiin.
Joku jätkä kysäsi vieressä istuvalta Nätti-Jussilta, miten se aika hurisee? Nätti vastasi:
- Kyllähän se tässä. Tätä vapaa-ajan ongelmaa on kyllä piisannut kesällä ja talvella.
Mutta minulle se ongelma ei ole varsinaisesti ongelma. On mieltä virkistävää siirtyä savotalta savotalle ja toivoa, ettei pöllin tekoa ole tarjolla.
Ei terve mies työtä kaipaa.

Osa jätkistä oli jäänyt pääsiäisen ajaksi kämpälle. Siinä joutekseen ryhtyivät pohtimaan uskoa ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Oli monenlaisia mielipiteitä ja käsityksiä, että herätetäänkö ihmiset viimeisenä tuomionpäivänä uudelleen henkiin ja mitä hommia kukin pannaan sitten tekemään.
Se ylösnousemus sopi Jeesukselle. Mutta ei minulle, mietti jätkä. - Uudelleen herättämisen jälkeen joutuisin tietysti taas pöllimetsään ikuisesti parkkaamaan pöllejä. Ei näytä sellainen tulevaisuus valoisalta.
Toinen jätkä sanoi ryhtyneensä uskoon. - Perkelettäkö sitä tietää milloin kuolee ja ilman uskoa panevat sinne kuumaan paikkaan helvetin saunaan.
Nätti-Jussi tuumasi: - Onhan tässä taas saatu kärvistellä pakkastalven kourissa. Nyt olisi hyvä päästä helvetin kuumaan saunaan pehmittämään kangistunutta ruumista ja sielua. Oikein kunnolla.

Muuan jätkä sairastui kämpällä pahaan oksennustautiin. Se voihki laverilla kuolemankielissä ja oli vailla pappia. Yksi jätkä lähti kiireen vilkkaan yön selkään hiihtämään kirkonkylälle hakemaan sielunhoitajaa.
Papin hakemisreissu kesti kuitenkin niin pitkään, että sairas ehti parantua. Ruoka ja viina taas maistuivat ja pysyivät sisällä.
Nätti-Jussi näki kämpän ikkunasta papin ajavan hevoskyytissä pihalle. Nätti hoputti ja neuvoi jätkää:
- Mene äkkiä laverille maata. Kerro että nyt helpotti kun pappi saatiin paikalle. Perkeleen pikku-ukot ehtivät livahtaa pakosalle kaminantorven kautta ulos vain karvaiset hännät koipien välissä vinkuen.
Ei tässä enää mitään hätää.

Ylitornion seudulla ei mahtunut savotalle töihin. Niinpä Nätti-Jussi pestautui isoon taloon rengiksi. Työ oli rankkaa ojankaivuuta aamusta iltamyöhään, mutta ruoka huonoa.
Nälkä kurni Nätin mahaa. Pöydässä oli jälleen silakoita, jotain laihaa keittoa ja kuivaa paljasta leipää ilman voin nokarettakaan.
Nätti laittoi kesken ruokailun sitten silakalle tulitikuista jalat. Isäntä tiedusteli, mitä varten syömämies leikkii ruualla. Nätti vastasi:
- Ei tässä ole leikistä kysymys. Panen silakan hakemaan naapurista voita leivän päälle, että en kuole nälkään.

Savottakämpillä oli varsinkin kesäaikana monenlaisia syöpäläisiä, täitä ja luteita. Sisälle pääsi myös iniseviä verta kuppaavia sääskiä ja paarmojakin, jotka repivät ihosta irti suoranaisia paloja.
Jätkät numeroivat ajankuluksi kynsittävät paikat päästä jalkoihin yhdestä kymmeneen. Haarojen munien kohta ja persereiän seutu oli vaikeasti kynsittävää aluetta. Se oli luokiteltu viitoseksi.
Yhtenä yönä Nätti-Jussin vierusjätkä laverilla pyöri hermostuneena eikä saanut unta. Nätti neuvoi:
- Kynsi viitoskohtaa perkeleesti, niin eiköhän se helpota. Runkkaa sitä mulukkua siihen päälle, että se rauhoittuu.
Samalla siinä naisenkin ikävä unohtuu.

Jätkäsakki oli menossa linja-autolla Kemijärveltä Savukosken kairaan savotalle. Kun nesteitä oli juotu, niin jätkille tuli kusihätä. Eihän siinä mittää, jätkät raottivat linjabussin ovea ja kusivat vuoron perään tielle.
Etupenkissä istunut hieno rouva paheksui toimitusta ja sanoi: - Tuo homma on kyllä vähän liian paksua.
Kusemisvuorossa ollut Nätti-Jussi vastasi:
- No, mitäs tykkäät pittuuvesta?
Kyllä tässä on hyvä kusta, kun on mistä pitää kiinni.

Meltosjärven savotalla oli harras uskovainen isäntä ajossa lauhkealla tammahevosellaan. Hevonen oli riski vetämään. Mutta ukko oli rahanahne ja pakkasi tekemään liian suuria kuormia.
Kuormaa tehdessään se jutteli hevoselle: - Jaksasitkohan sinä vielä yhden ison tukin vetää, jos panen lisää ja myös pani. Mutta ylirasittunut uupunut hevonen ei saanut kuormaa liikahtamaankaan, vaikka kuinka yritti.
Silloin isäntä hermostui ja alkoi vihapäissään huutamaan hevoselle: - Saatana, perkele, ei sinusta kaakista ole mihinkään.
Nätti-Jussi oli kaatomiehenä ja kuuli miehen möykkäämisen ja kiroilun. Nätti ihmetteli:
- Miksi sinä väärää miestä huudat avuksi. Jumalaahan sinun pitäisi pyytää antamaan hevoselle lisävoimia.

Nätti-Jussi mennä viilätti kampurajalkansa kanssa hyvää vauhtia pitkin Rovaniemen katuja. Tuttu jätkä tulee vastaan ja kysyy: - Mihin Nätillä on noin mahottoman kiire?
- Reenauksen vuoksi, reenauksen vuoksi ja samalla poliisia pakoon. Jouduin markkinoilla tappeluun ja siinä tuli mätkittyä jätkiä ja kolme poliisia suutelemaan isänmaata.
Kun osaa alettiin kantaa ruumisautoon, silloin Nättiä vietiin, en jäänyt niitä laskemaan.

1920-luvun taitteessa Nätti-Jussi heinäkuun helleaikaan rahattomana hakeutui Kainuun kairan savotalle pöllimetsään. Nätti kaatoi puita ja hiki karvasteli silmiä ja sääsket parveilivat äkäsinä ympärillä.
Hän istahti väsyneenä pitämään taukoa ja nälissään pureskeli jotakin leivänkannikkaa ilman läskiä ja voita. Lähdevettä oli sentään tarjolla.
Siinä Nätin levähtäessä naapuripalstalta ilmaantui taukopaikalle nuori jätkä Urho Kaleva Kekkonen. Nätti manaili tukalaa hellettä, verenhimoisia sääskiä ja sanoi:
- Kaikkea se piru ja raha hulluilla teettää!
Kekkonen istuskeli siinä kannon nokassa ja myönsi, että hullun hommaahan se pöllinteko helteellä on sääsket kiusana:
- Mitähän, jos lähtisin tästä lukemaan tuomariksi ja keinottelisin itseni vaikka presidentiksi. Ei niiden herrojen pirujen kanssa meuhkaaminen hullummaksi voi tästä mennä.
Siihen Nätti: - Jo vain. Se on hunteeraavan pyrkyri jätkän rautaista puhetta.

Jätkät halakaulaa ja lauleskellen matkasivat Pohjanhovin rantaa pitkin. Nätti-Jussi läimäytti edellä kulkevaa miestä olkapäälle:
- Liity porukkaan mukaan ja anna ryyppy.
Tarkemmin katsottuaan hän huomasi miehen olevan Rovaniemen vallesmannin. Nätti herrasmiehen malliin sitten pyyteli anteeksi:
- Anteeksi, anteeksi, samanlainen kalju kuin Tuskanpunaisella jätkällä. Erehdyin.

Nätti-Jussi oli Kittilän Kallonkylän isännälle tekemässä pöllejä. Hän sairastui kovaan ripulitautiin ja makasi sängynpohjassa henkihieverissä.
Emäntä koki omantunnon tuskia, kun oli vahingossa syöttänyt Nätille pilaantunutta lihakeittoa, joka oli aiheuttanut pahan ripulin. Emäntä meni Nätin luokse ja kuiskasi: - Auttaisikohan se Nättiä virkistäytymään, jos minä näyttäisin vittuni?
Nätti sai sängynpohjalta sanotuksi vaisuna:
- En minä halua tiirailla sinun elättänyttä vittuasi, vaan tuo sen nuoren verevän piian vittu nuoltavaksi. Enköhän minä tästä sitten virkisty ja pääse jaloilleni pöllimetsään.

Sallan kesäsavotan tienoilla liikkui karhuja. Yksi jätkä oli kesken päivää joutunut tulemaan kämpälle, kun iso karhu oli ilmestynyt pöllipalstalle karjahtelemaan.
Illalla jätkät pohtivat, mikä olisi paras keino, millä karhun saa pelästymään ja ajetuksi pois työntekoa häiritsemästä.
- Naisillahan se on hyvä, sen kun kuotasevat hameet korviin ja pyllistävät, karhu säikähtää ja pötkii pakoon, yksi jätkä mietti. Sehän on kautta sukupolvien tiedetty.
Hän kysäisi Nätti-Jussilta, mitä keinoja jätkällä on saada karhu säikähtämään? Nätti mietti ja tuumi:
- Onhan niitä keinoja. Näyttää uroskarhulle kirvestä ja varottaa, hakkaan munat irti jos et lakkaa siinä tiellä pyörimästä ja syötän ne ketuille.
Naaraskarhu on vähän vaikeampi tapaus, sen reiän etsiminen.

Nätti-Jussilla oli vielä jäljellä yksi täysinäinen viinapullo repussa. Hän poikkesi Rovaniemellä ravintolan yleiseen vessaan ja kaivoi pullon esille ja oli ottamassa ryyppyä. Takana seisonut ryöstelemiseen tottunut iso miehenroikale puukko kädessä karskisti ilmoitti:
- Luovutapa se pullo hyvällä minulle.
Nätti käännähti salamannopeasti ja sanoi:
- Etpä kaveri arvannut että ketä tulit uhkailemaan.
Nätti vetäisi roikaletta turpaan ja sitten uitti sen päätä vessan pöntössä ja heitti pisulaariin kusta makustelemaan.

Rovaniemen vaatekauppaan poikkesi savotalta tullessa kolme pihkaista resuista jätkää. Miehet kattelivat huolella pukuja ja mittailivat silmillään niitä. Kauppias säälistä sanoi pukujen hinnan oikeaa pienemmäksi, kun arveli jätkien rahojen olevan vähissä.
Nätti-Jussi sanoi kavereille: - Eihän nämä tyyriitä olekaan. Otetaan pojat kymmenen pukua kerralla mieheen, ettei aina tarvitse olla ostelemassa ja siihen valkoiset nästyykit takinpieleen päälle.
Sitten Nätti löi tiskille ison repun, joka oli täynnä sileitä seteleitä ja sanoi kauppiaalle:
- Ota tuosta reilusti omasi.

Pula-aikana isolla savotalla Kolarin kairassa yksi ja toinen jätkä kyllästyi nälkäpalkkaan ja alituiseen syömävelkaan. Pimeän pakkasen kourissa monta kulkujätkää sinä talvena toivottomana hirtti itsensä.
Taasen yksi jätkä uhkasi mennä narunnokkaan. Nätti-Jussi neuvoi jätkää:
- Älä pidä kiirettä. Kyllä ne entisetkin hirttäytyjät vielä katuvat, kunhan tästä ajat paranee.

Muutama kevättalvi sitten oli USA:n presidentti ja Vatikaanin paavi hiihtolomalla Saariselällä.
Paavi oli Nätti-Jussin kanssa sopinut tapaamisen Rovaniemen Pohjanhovissa. Hän houkutteli mukaan myös presidentin. Paavi vilkuili kelloaan ennen Sodankylää ja sanoi, ettei tällä vauhdilla ehditä ajoissa perille eikä minulla ole varaa myöhästyä minuuttiakaan Nätin kanssa sovitusta tapaamisesta.
Niinpä paavi komensi nuoren Jeesuksen näköisen autokuskin istumaan peräpenkille ja istui itse rattiin. Paavi pisti sitten kaasupolkimen pohjaan ja auton vauhti nousi lähelle 300 km/tunnissa.
Lähempänä Rovaniemeä paavin auton pysäytti sitten poliisipartio. Poliisi lähestyi autoa tarkoituksella lätkäistä iso sakko tuollaisesta mielettömästä hurjastelusta. Paavi veivasi ikkunan auki toivottaen poliisille: - Herran rauhaa, ei tässä mitään hätää, on vain vähän kiiru Nättiä tapaamaan.
Poliisi katsoi pöllästyneenä paavia, vieressä istuvaa USA:n presidenttiä ja takapenkillä istuvaa Jeesusta. Konstaapeli kumarsi ja sanoi kohteliaasti: - Anteeksi häiriö ja viivästys, voitte jatkaa.
Poliisi palasi partioautolle. Toinen poliisi ihmetteli, miksi et sakottanutkaan mokomaa hurjastelijaa.
Tarkastamaan mennyt poliisi vastasi: - Sakotushalut katosivat kerralla, kun autossa istui sellainen pomo. Sillä oli paavi kuskina ja USA:n presidentti turvamiehenä ja kaiken lisäksi niillä oli kiire mennä tapaamaan Nätti-Jussia sovittuna aikana Pohjanhoviin.

Väylänvarressa Pellon savotalle tuli uusia etelän kulkujätkiä. Yksi jätkistä halusi kilpailla vedonlyönneillä.
Uskaltaako kukaan lyödä 500 mk vetoa, että minä pystyn puremaan itseäni silmään, jätkä kyseli.
Se ei kyllä onnistu, eräs jätkä epäili ja oli valmis panostamaan vetoon. Kiinni veti.
Näytä sitten, miten se pureminen onnistuu.
Mies aloitti näytöksen, otti tekosilmänsä, pisti sen suuhunsa ja puri sitä.
Joku jätkä oli puolestaan valmis lyömään vetoa, että hän pystyy puremaan itseään korvaan. Sitten hän nappasi tekohampaat suustaan ja puri omaa korvaansa.
Sitten Nätti-Jussi sanoi: - Kuka maksaa näytöksestä 1000 mk, minä kusen saappaaseen. Olen nähnyt kusen muuttuvan viinaksi.
Jätkät olivat epäuskoisia, mutta viina persotti ja oli sellainen houkutin, että kymmenkunta miestä päätti osallistua näytökseen.

Nätti keräsi sitten jätkiltä kymmenentuhatta markkaa ja pisti taskuunsa. Tempasi kengän jalastaan ja kusi siihen.
Jätkät kerääntyivät saappaan ympärille katsomaan kusen muuttumista viinaksi.
Mutta mitään ei tapahtunut. Pettyneitä jätkiä Nätti rauhoitteli:
- Minähän sanoin, että olen nähnyt kusen muuttuvan viinaksi. Nyt ihme jäi tapahtumatta.

Sota-aikana oli ruuasta tiukkaa. Kansanhuolto säännösteli elintarvikkeita ja jakoi jokaiselle elintarvikekortin, jolla sai kaupasta ruokaa.
Nätti-Jussilla oli kadonnut elintarvikekortti. Hän poikkesi Rovaniemellä käydessään kansanhuollosta pyytämään uutta korttia. Nuori virkailija ilmoitti, ettei oikein tiedä voidaanko sääntöjen mukaan antaa uutta korttia. Nätti vastasi:
- Tottahan sen ainakin tiedätte sanoa, miten kauan ihminen elää syömättä.
Enkä minä ole mustalaisten hevonenkaan, joka kuoli juuri kun oppi olemaan syömättä.

Simojärven savotalta Nätti-Jussi poikkeili Putkivaaran kylässä naisen luona aina kun oli aikaa.
Jätkä kyseli Nätiltä, minkälainen se nainen oikein on, kun näyttää olevan pakko joka viikonvaihde mennä sitä katsomaan.
Nätti tuumasi:
- Kyllä se on komia ja verevä nainen, kolmesti poikinut, lypsää hyvin ja rasvaprosentti on seitsemän ja puoli.
Kun Nätti on naisen päällä, se hyrisee autuaallisen tyytyväisenä silmät nurin päässä ja tuntee, että siinä on mies paikallaan.

Rovaniemen Sahanperällä jätkät käyttivät likinäköistä humalaista yleistä naista hyväkseen kesäiltana. Kun kaikki olivat tehneet tekosensa, nainen nosti ojanpenkalta päätään ja näki yli kaksi metrisen tietolpan pystyssä ja tiedusteli:
- Joko tuo pitkä mieskin on saanut?
Nätti-Jussi vakuutti:
- Ole huoletta, kaikki ovat saaneet ja tolppamies ei ehdi nyt pelehtimishommiin, kun sen pitää näyttää kulkijoille tietä.

Ounasjoen rannassa Lohinivassa reipas emäntä oli pyykillä. Se oli vetänyt hameen korviin ja sen tavara näkyi houkuttelevana. Uitonjätkiä osui paikalle ja ne eivät voineet olla käyttämättä tilaisuutta hyväkseen.
Emäntä jatkoi työtään eikä kääntänyt päätäkään touhuajiin päin. Lopuksi jätkät päästivät myös ison pässin samalle asialle ja lopuksi tiedustelivat taksaa huvittelustaan.
Pyykkäri tokaisi, en minä muuta maksua taho, ku viimeisen miehen osoitteen.
Se oli melkein yhtä hyvä kuin Nätti-Jussi, jonka osoite minulla jo on.
Nätti kulki tästä aamulla ohi.

Jätkä oli rahapulassa kauppaamassa kelloaan ja mainosti sitä: - Kun tästä ostat aikaraudan, se ei kauan tunnin kohdalla viivy. Se kävelee rivakasti ja tarvittaessa voi vaikka juosta.
Nätti-Jussi kysäsi:
- Näyttääkö se milloin on jätkän aika nostaa kytkintä ja vaihtaa savottaa, ettei nälkäkuolema yllätä.

Jätkät kertoivat uniaan, joiden perusteella olivat voittaneet veikkauksessa tai raha-arpajaisissa pienempiä ja suurempia summia. Monella oli läheltä liipannut ja oli vähällä ollut sattua kohdalle päävoitto unessa näkyvillä numeroilla. Mutta aina oli kuitenkin iso raha mennyt sivun suun.
Sitten yksi jätkä kysäsi, että oliko Nätti-Jussi unen perusteella voittanut rahaa? Nätti vastasi:
- Kyllä se päävoitto lähellä oli. Näin unessa raha-arvan numeron. Olin yhtenä iltana tulossa pöllimetsästä kämpälle. Polulla tuli vastaan nainen, joka säikähti minua ja lensi selälleen. Näin kengänpohjissa numeron 5. Siinä minulle valkeni, että arvan numero on 55. Menin sitten pankkiin ja ostin arvan numero 55.
Arvonnassa iso päävoitto meni numerolle 505. Silloin Nättiä tosissaan harmitti, kun jätin sen nollan pois vaikka selvästi näin myös sen nollan, naisella ei ollut housuja jalassa.

Oli paksun lumen talvi. Poroilla oli vaikea kaivaa jäkälää ja niitä kuoli paljon nälkään. Osa poroista pyöri tukkityömaalla jätkien haittana, kun etsivät kaadetuista puista luppoa syötäväksi.
Jätkät surkuttelivat porojen kohtaloa ja joku sanoi, että poroilla ei olisi sinänsä hätää, jos ne yltäisivät itse syömään puissa kasvavaa naavaa. Siihen Nätti-Jussi sanoi:
- Kyllä maailma muuttuu. Toista oli ennen, silloin ei poroilla ollut hätäpäivää. Kun tulin Lapin kairojen savotoille, silloin oli poroilla kynnet ko oravilla ja ne kiipesivät puissa ja söivät luppoa eikä ruuasta ollut puutetta.

Jätkä uteli Nätti-Jussilta kuulumisia, kun Nättiä ei ollut pohjoisen savotoilla näkynyt moneen vuoteen.
- Kiertelin vähän maailmaa ja olin pari vuotta Englannissa töissä eläintarhassa ja hoitelin sinivalasta, jolla on maailman pisin mulukku kolme ja puoli metriä. Sen pallit painavat tonnin. Sinivalas on 30 metriä pitkä ja painaa 150 tonnia ja sydän on henkilöauton kokoinen.
Kyllä Nättiä aluksi valaan vehkeet hirvittivät. Minun hikinen päivätyö oli pallien heiluttaminen ja tuulettaminen.
Nyt kyllä Nätti puhuu pötyä, arveli jätkä.
Nätti vain tuumasi: - Jos ette usko, maailman pisimmän mulukun koon vahvistaa tietokirja.

Pappi tuli pitämään Sodankylän kairan kämpälle iltahartautta ja puhui helvetin piinasta ja taivaan ihanuudesta. Mutta jos mielitte taivaaseen, on tehtävä parannus ja lopetettava viinan juonti.
Nätti-Jussi kysyi:
- Eikö kolmatta vaihtoehtoa ole?
Ei ole, pappi sanoi.
Nätti mietti ja sanoi papille:
- Kyllä kai maan alla maatessa on sellainen vaihtoehto, että kylmän kourissa pakkasella voi käväistä helvetin puolella lämmittelemässä.

Jätkäsakki oli menossa Sodankylän Luirojoen uittoon. Edellä käveli ukkoherra palkkarahat repussa mukana. Yksi jätkä arveli, että repussa on miljoona, toinen kaksi ja kolmas kolme miljoonaa markkaa.
Sakin perässä kävellyt Nätti-Jussi sanoi tietävänsä tarkalleen, paljonko repussa on rahaa:
- Kun pomon takataskussa pistoolin piippu on näkyvissä yhden tuuman, rahaa repussa on silloin yksi miljoona. Kun piippu on näkyvissä parin tuuman verran niin kuin nyt, repussa on kaksi miljoonaa ja kaksikymmentä markkaa.

Rovaniemen Kursungin savottakämpällä sotien jälkeen vieraili tunnettu oopperalaulajamies ja solakka viehättävä nainen lyhyessä hameessa.
Mies pyöritti näyttävässä esityksessä naista käsistä pitäen vauhdikkaasti ja kiehtovan villisti, niin että mustat pikinit näkyivät ja tavara kiihottavasti vilahteli.
Jätkillä riitti tytön housuista ja sen tavara puhetta koko talveksi kevääseen asti. Esityksen muusta puolesta ja ohjelmasta ei puhuttu sanaakaan.
Jätkiä kiehtoivat tytön pikinit ja tytön kauneus niin, että jotkut näkivät märkiä unia siitä.
Joku jätkistä kysyi Nätti-Jussilta, ehtikö Nätti nähdä mustien pikinien villisti pyörivän. Nätti vastasi:
- Eipä siinä mitään erikoista ollut. Onhan niitä pyllyjä tullut nähtyä ja hipelöityä kahta reikääkin yhtä aikaa tuuman välein.

Saunaillan jälkeen jätkät etsivät paidoistaan syöpäläisiä. Yksi jätkä löysi ison rauhallisen täin, joka ei pyrkinyt lampunvalossakaan pakoon. Sen sijaan kirppu pakeni vikkelästi.
Pitkän ajojahdin jälkeen jätkä sai lopulta kirpun kiinni ja sanoi: - Sinä perkele purit minua eikä omatunnos ole puhdas. Nyt minä tapan sinut, mutta täin jätän, koska se ei paennut.
Nätti-Jussi kommentoi tapausta:
- Näin toimii kunnon kämppälaki.

Savukosken kairassa oli tavallista rahakkaampi savotta. Metsä oli kuin seinän syrjä ja tukin ja pöllien teosta maksettiin hyvin. Rahaa kertyi kuin roskaa. Nätti-Jussi ajoi taksilla Kemijärven rautatieasemalle.
Sieltä sitten Nätti tilasi ylimääräisen pitkän junan vetureineen ja konduktööreineen omaan yksityiskäyttöön.
Rovaniemen asemalla oli torvisoittokunta vastassa ja Nätti-Jussi otettiin kuin valtiopäämies ja kuningas vastaan. Paikalle oli saapunut tuhatmäärin yleisöä ja kaupungin kauneimmat tytöt olit hälytetty kukittamaan tulija.

Nätti-Jussi siirtyi rajan toiselle puolelle elokuun neljäntenä päivänä 1964. Hänet haudattiin Rovanimen neljännelle hautausmaalle pohjoisen jätkien yhteishautaan.
Siellä on myös hänen muistomerkkinsä.
Mutta arvata saattaa, eihän legendaarinen Nätti-Jussi pysynyt haudassa.
Nätti-Jussi aloitti kiertelynsä maailmankaikkeuden planeettojen suurilla savotoilla.
Välillä hän piipahteli tervehtimässä myös tuttuja jätkiä maan päällä pohjoisen kairojen savotoilla.
Eräänä syysiltana Nätti-Jussi ilmestyi yllättäen Palosalmen metsätyömieskodin pihalle valkoisena porona.
Muutaman päivän kuluttua alkoivat jätkät ihmetellä valkoisen poron asettumista kodin pihapiiriin majailemaan eikä sillä tuntunut olevan kiirettä minnekään.
Yksi jätkistä sitten pysähtyi juttelemaan porolle, että eikö olisi aika mennä metsään omien luo. Yllätys oli suuri, kun poro vastasi olevansa itse Nätti-Jussi.
- Odottelen tässä Pyhä-Pietarilta lupaa näyttäytyä ihan omana itsenäni ja tulla sisälle juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia tuttujen jätkien kanssa.
- Mutta sinähän kuolit monta vuotta sitten ja makaat Rovaniemen jätkien yhteisellä hautausmaalla.
- Mutta kun en makaa, sanoi Nätti. Nousin ko Jeesus kolmantena päivänä ylös ja lähdin liitelemään pitkin taivaita ja muita planeettoja.
No, siinä samassa poro muutti muotoaan oikeaksi tutuksi Nätti-Jussiksi ja asteli jätkän mukana sisälle moikkaamaan toisia jätkiä. Hämmästys oli aikamoinen:
- Itse Nättihän siinä perkele on, ilmielävänä.
Siinä kahviteltuaan sitten Nätti-Jussi aloitti kertomisensa, mitä oli tullut nähdyksi ja koettua toisten planeettojen suurilla savotoilla.

Ranualla korpikuusen juurella jätkän poikana syntynyt Pentti Harjumaa keräsi sanomalehtimiestyön ohella vuosia pohjoisen jätkäkulttuurin perinnettä ja toimitti kaksi valikoitua kokoelmaa Nätti-Jussin tarinoita.
Vuosien kuluessa hän on koonnut nyt myös kolmannen kokoelman pääosiltaan ennen julkaisemattomia juttuja. Samalla hän on perehtynyt vähemmän tunnettuun jätkäkulttuurin filosofiseen puoleen elämän peruskysymyksistä olemisesta ja olemassaolosta. Mitä on ihmisen hyvä ja paha elämä. Ihmisen onni.
Keruutyön ohella hän onnistui jäljittämään tarujätkän hahmoksi nousseesta Juho Vihtori Nätistä myös neljä historiallisesti arvokasta valokuvaa, jotka ovat tässä kirjassa nähtävillä.
Harjumaa on myös koonnut monipuolisen lappilaista mytologiaa käsittelevän teoksen Aaveriekkoja lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia.
Pentti Harjumaan kirjallinen tuotanto nousee 24 proosa-, miete- ja runokokoelmaan. Häntä pidetään realistisena mystikkona, ristiriitaisten elämän tuntojen ja voimien tulkkina. Näkyjen näkijänä.

ALKUSANAT
Nätti-Jussin on sanottu olevan Lapin kuuluisimman jätkän.
Pohjoisten kairojen kätköissä vaikuttaneesta rikkaasta jätkäkulttuurista tunnetuimpia ovat tarujätkän Nätti-Jussin tarinat, joissa jätkien väkevä huumori ja ehtymätön mielikuvitus näyttäytyvät parhaimmillaan.
Nätti-Jussin tiedetään sepittäneen itse ainoastaan pienen osan hänen nimissään kulkevista tarinoista. Hän oli jätkien Munchhausen. Nätti-Jussin suuhun sijoitettuna jätkät päästivät mielikuvituksensa vapaaseen ja rajoittamattomaan lentoon raskaan arkipäivänsä kevennykseksi.
Nätti-Jussin tarinoissa on paljolti absurdeja ja groteskeja aineksia. Nätin tarinoiden viehätys perustuukin juuri mahdottomaan liioitteluun.
Nätti-Jussi, oikealta nimeltään Juho Vihtori Nätti syntyi 31.8.1890 Karstulassa ja hän kuoli 4.8.1964 Rovaniemellä. Hänen kiertelynsä Lapin suurilla savotoilla osui jätkäkulttuurin vaikuttavimman ”nousun ja tuhon” aikaan 1900-luvun alku vuosikymmenille.
Historiallinen fyysinen henkilö Juho Nätti tunnettiin savotoilla ylivertaisena tarinankertojana, joka lahjojensa ansiosta muuntui legendaariseksi myyttiseksi tarujätkäksi jo eläessään.
Hän kertoi hulvattomat juttunsa aina totisella naamalla.

Pentti Harjumaa:
Pohjoisen jätkäkulttuuri loi omaperäisiä korpifilosofeja ”pikku sokrateita”.
Viime vuosisadan alkupuolella metsäteollisuuden nousun myötä syntyi eri puolille Lapin erämaita suuria savotoita, joissa työskenteli tuhansittain pohjoisen mökkiläisiä, pientilallisia ja etelästä tulleita kulkumiehiä.
Eristäytyneissä olosuhteissa kehkeytyi ja virisi omaperäinen jätkäkulttuuri tunnettuine Nätti-Jussin tarinoineen. Näiden myyttisten väkevällä huumorilla ja ehtymättömällä mielikuvituksella höystettyjen tarinoiden ohella jätkien puheissa kukki myös erityinen korpifilosofia, joka on vähemmän tunnettu.
Millaisia ajatuksia jätkät oikein ajattelivat ja ”hunteerasivat” kairojen kätköissä? Millainen oli heidän ajatus- ja aatemaailmansa? Voiko niitä ajatuksia kutsua lainkaan oikeaksi filosofiaksi?
Mielestäni kyllä voi. Näen että jokainen ihminen on omalla tavallaan filosofi.
Suuren luonnon keskellä raskaan työn lomassa jätkien korvien välissä muhi kaikenlaisia filosofisia ajatuksia, suuria ja pieniä, mitä elämä on? Mitä ovat syntymä, rakkaus ja kuolema?
Jätkien ajatusmaailman piirissä pyöri samoja elämän peruskysymyksiä ja pohdintoja kuin
maailman tunnettujen filosofien koulukunnissakin.
Kiveliöitten eristäytyneissä olosuhteissa suurilla savotoilla jätkien ajatusmaailma suuntautui ennen kaikkea väkevän omaperäisen huumorin viljelyyn. Jätkät keksivät iltojensa ratoksi kämpillä viihdyttää toisiaan mitä mielikuvituksellisimmilla huumorijutuilla ja tarinoilla ja yrittivät näin samalla lievittää elämän ankeita ja ankaria olosuhteita.
Oli ymmärrettävää, ettei savottojen kämppäoloissa jätkien filosofisia keskusteluita ja ajatuksia kukaan kirjannut sen kummemmin ylös.
Keskusteluin syntynyt jätkien ajatustenvaihto oli tyypillistä suullista filosofointia legendaarisen Sokrateen malliin. Kaikkien aikojen länsimaiden kuuluisin filosofiguru esitti ajatuksiaan aina keskustelujen muodossa, pohdiskeli ja teki ihmisille kysymyksiä elämästä ja mitä olemassaolo on. Hän ei kehittänyt varsinaisesti mitään oppia. Hänen tiedetään käyttäneen puheissa myös paljon huumoria, aivan kuin Lapin jätkien puheita sävytti väkevä liioitteleva ylipursuava huumori vakavien elämänperusteiden ollessa kysymyksessä.
Sokrateella ja pohjoisen jätkillä oli siis yhtäläisyyksiä myös ulkoisten seikkojen suhteen. Sokrates ei kiinnittänyt muun muassa juurikaan huomiota pukeutumiseen ja kulki jopa resuisissa
vaatteissa eikä hamunnut rikkauksia vaan eli köyhyydessä.
Sokrates oli filosofi koko olemukseltaan ja esimerkillinen elämänviisauden rakastaja ja tut
kija, pohdiskelija, kyselijä, mitä ihminen, maailma ja elämä on.
Sokratesta ei muuten tiedettäisi mitään ilman Platonia, joka kirjasi ylös hänen puheitaan ja ajatuksiaan. Näin Sokrateen viisaudet ovat säilyneet jälkipolville tuhansien vuosien takaa.
Mitä enemmän Sokrates tutki elämän viisauksia, sitä varmempaan tulokseen hän tuli siitä, kuinka vähän ihminen itse asiassa tietää mistään mitään. Siis aikamoinen havainto ja raju väite ihmisen tietämättömyydestä.
Tässä on syytä muistaa, että tämä Sokrateen löytö ihmisen ja elämän tietämättömyydestä länsimaissa oli idän kulttuurissa tiedossa paljon aikaisemmin. Muun muassa suuri filosofi-runoilija Laotse nimittäin tiesi jo 2600 vuotta sitten:
”Tietämättömyyden tietäminen on viisauden korkein aste”.
Jätkät olivat kiveliöitten kätköjen hiljaisuudessa pohdiskeluissaan eräänlaisia pikku ”sokrateita”, näkivät ja tunsivat nahoissaan elämän suuren mysteerion ja selittämättömän tyhjentämättömän ilmiön.
Rikkaan jätkäkulttuurin kuuluisimmaksi filosofiseksi jätkäksi nousi Juho Vihtori Nätti, joka syntyi 31.8.1890 Karstulassa ja kuoli 4.8.1964 Rovaniemellä Rautiosaaren vanhainkodin sairasosastolla. Hän tuli pohjoisen kairoille kulkujätkänä viime vuosisadan alkupuolella ja kierteli
Lapin suuria savotoita pitkin ja poikin, ja kertoi aina totisella naamalla hulvattoman huumorintäyteisiä elämänviisauksia.
Kerätessäni lehtimiestyön ohella Nätti-Jussin tarinoita talteen jälkipolville, kävi ilmi, että hänen nimissään kulkevista tarinoista hän itse sepitti ainoastaan osan.
Näin ollen konkreettisesta historiallisesta henkilöstä Juho Vihtori Nätistä muodostui legenda jo eläessään ja myyttinen hahmo, jonka nimeen kuka tahansa savotalla ollut jätkä saattoi kertoa elämänviisauksia ja mielikuvituksellisia tarinoita Nätti-Jussin suuhun sijoitettuina.
Metsäteollisuuden nousun mukana yhteiskunnan valtaa pitävät käyttivät Lapin kairojen kätköissä ahertavia pohjoisia mökkiläisiä ja pientilallisia sekä etelästä tulleita kulkujätkiä häikäilemättömästi hyväksi maksamalla heille pääasiassa hävyttömän huonoa nälkäpalkkaa ottaen huomioon työn raskauden.
Niinpä muun muassa presidentti Kekkonen aikoinaan totesi:
”Ei ole liioiteltua sanoa, että Suomen kansan asema vauraimpien maiden joukkoon revittiin metsätyömiehen, jätkän selkänahasta.”
Ytimekkäästi todettu.
Näin ollen jätkien ajattelussa ja maailman hahmottamisessa moraali- ja yhteiskuntafiloso
fiset kysymykset hyvästä ja pahasta nousivat väistämättä esille tosin huumorijuttujen sekaan kätkettyinä.
Myös viina ankeuden lievittäjänä näytteli merkittävää osaa jätkien elämässä. Viinan avulla yritettiin repiä iloa irti ja kovalla työllä hankitut vähäiset ansiot hupenivat Rovaniemen kapakoissa nopeasti.
Erityisesti suuri luonto antoi jätkille aiheita ja virikkeitä pohtia luonnon ja ihmisen suhdetta ja elämän peruskysymyksiä. Mitä on ihminen avaran paljaan tähtitaivaan alla?
Mitä ovat hyvä ja paha, sydän ja järki, oma ajattelu, onnellisuus ja ilo, joka kahvitulilla yllättäen saattoi pilkahtaa esille kesyn kuukkelin muodossa joka hyppeli puiden oksilla muutaman metrin päässä aivan kuin sillä olisi ollut jokin iloinen viesti kerrottavana.
Jätkät mielsivätkin aivan yleisesti kuukkelin omaksi onnenlinnukseen ja sen ilmaantumisen työnteon seuraksi ja taukotulille tiesi aina jotakin mielihyvää ja iloa, vaikka vähäistäkin.
Jätkille oli aivan luonteenomaista pohtia mitä kaikkea se elämänfilosofia pitää sisällään? Mitä se viisaus oikein on? Kun herrat luulevat olevansa aina viisaampia kuin raakaa raskasta työtä tekevät jätkät, joiden puheista ja mietteistä ei kannata mitään välittää.
Ankarat savottaolot kasvattivat ja muokkasivat jätkistä tarkkasilmäisiä oman itsensä ja kaverinsa tuntijoita. Tässä suhteessa jätkät lähestyivät
Sokrateen elämänviisautta, joka tähdensi ja korosti oman itsensä tuntemisen tärkeyttä.
Vaikka ei siihen aikaan Suomessa tiedetty juurikaan mitään Laotsen filosofisoinnista ja viisauksista, niin jätkät tietämättään olivat myös hänen hengenheimolaisiaan.
Laotse nimittäin Tao te chingin kirjassa miettii:
- Joka tuntee ihmiset, tietää. Joka tuntee itsensä, on kirkastettu.
Jätkien kielellä sanottuna ja käännettynä on hyvä tuntea itsensä, mitä kestää ja jaksaa, minkälainen ja kuinka luja on oma viinapää. Tuntea omat rajoituksensa, heikkoutensa ja vahvuutensa.
Vaikka koko maailma kaatuisi päälle, jätkä sen kun vain porskuttaa eteenpäin tuiskussa ja viimassa.
Jätkät olisivat varmaan yhtyneet myös Laotsen muihin näkemyksiin ihmisen viisaudesta:
Laotsen mukaan viisautta ei voi kirjoista opiskella eikä saavuttaa, ammattitaitoa kyllä. Viisautta voi löytää kuka tahansa tai olla löytämättä.
Tämänkin Laotsen ja Sokrateen tietämättömyyden viisauden jätkät myönsivät sumeilematta ilman saivartelua. Kuinka vähän lopulta ihminen tietää tästä salatusta maailmasta ja olevaisuudesta syvimmältään mistään mitään.
Raha näytteli jätkien puheissa merkittävää osaa. Kun sitä oli niukalti, niin jätkät käänsivät asiat päälaelleen: Kertoivat savotoilla tienaavansa rahaa niin paljon, että sitä oli pankkeihin
ajettava kuorma-autoilla eikä markkamääriä kyetty laskemaan.
Kun Nätti-Jussi kävi nostamassa pankista rahaa niin pankkikirjaan merkittiin vain: - Nätti otti vähäsen.
Tai kun Rovaniemellä Pohjanhovissa eräs äveriäs liikemies kehui olevansa niin rikas, että pystyisi ostamaan vaikka koko Suomen. Nätti-Jussi kuunteli aikansa liikemiehen kehumista toisesta pöydästä ja virkkoi kuivasti:
Näin Nätti-Jussi osoitti ja näytti, mikä mahti rahalla oli. Rahan edessä oikeudenmukaisuus ja moraali, kaikki ylevät ajatukset ja filosofiat lakoavat turhanpäiväisiksi höpinöiksi ja houreiksi.
Tässä joitakin näytteitä jätkien korpifilosofisoinnin ajatusmaailmasta:
- Kaikki muut sortaa, vain saha yksin puoltaa.
- Jätkät ovat rautaa. Vaikka koko maailma kaatuisi päälle, jätkät sen kun porskuttaa.
- Jätkä kuollessaan muuttuu poroksi ja siirtyy taivaallisille jäkälämaille. Eikä siellä silloin enää nälkä eikä vilu vaivaa.
- Jumala ja Piru ovat mahtavia herroja. Mutta ukkoherra savotalla on vielä isompi Herra, jonka kanssa on viisasta pysyä väleissä.
Jätkien tarinoihin ja ajatuksiin liittyi useimmiten aina jokin filosofinen näkökulma.
Pohjoisen omaleimaista jätkäkulttuuria ja filosofisia ajatuksia on kerätty muun muassa Postipankin ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
kansanrunousarkiston toimesta lähes 20 000 liuskaa ja siitä on toimitettu useita kirjoja. Merkille voi panna, ettei jätkien ajatusmaailmaa kuvailevissa teoksissa filosofisia puolia juurikaan nähdä ja tuoda esille.
Jätkien keskustelut eivät olleet tavanomaisten filosofioiden korkeuksissa liikkuvia ajatuksia, vaan realistisia ja ronskejakin pohdintoja ja oivalluksia.
Tässä näytteenä metsurina toimineen velipuoleni Johannes Harjumaan kertomus jätkien tavasta savottakämpällä käsitellä elämän peruskysymyksiä, johon kelpasi mikä tahansa aihe:
Jätkät saattoivat esimerkiksi tuntitolkulla pohtia kiinni ottamiensa kiusankappaleiden täiden ja kärpästen sielunelämää ja miltä niistä mahtaa parittelu eli naintihommat tuntua.
Saatettiin päättyä näkemykseen, että täi ja kärpänen ovat enemmän kuin täi ja kärpänen.
Niin myös Lapin jätkä on enemmän kuin Lapin jätkä.
Kaikki elävät olennot ovat nimittäin salatun elämän lähettiläitä.
Jos tämä ei ole filosofiaa, mikä sitten?
Tätä kutsuisin hyvällä syyllä Lapin jätkien korpifilosofiaksi.