Suomen maisema-alueet

Jako maisema-alueisiin

Maailmankarttaa tarkasteltaessa Suomi ei erotu esimerkiksi korkokuvaltaan muusta maailmasta. Maailmankartalta erottuvat ensisilmäyksellä Alppien, Andien, Kalliovuorten ja Himalajan vuoristoalueet. Samoin selväpiirteisenä rajautuvat Afrikan aavikkoalueet ja Australian sisämaan laajat tasangot. Suurin osa Suomesta on korkokuvaltaan tasaista alankoa tai matalaa ylänköä. Alangolla tarkoitetaan 0-200 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa aluetta ja ylängöllä yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella olevaa aluetta.

Euroopan tasolla tarkasteltaessa pinta-alaltaan suuressa valtiossamme luonnonolot ja maisemat vaihtelevat kuitenkin selkeästi eri puolilla maatamme. Suomi jaetaan kuuteenmaisema-alueeseen, jotka eroavat toisistaan pinnanmuodoiltaan, kallio- ja maaperältään, ilmastoltaan ja vesistöiltään. Lisäksi näillä alueilla on eroja kasvillisuudessa ja eläimistössä. Alueiden rajat vaihettuvat toisiksi vähitellen.

Kaikissa maisema-alueissa on luonnonmaisemia ja kulttuurimaisemia. Luonnonmaisemia on eniten Pohjois-Suomessa ja Itä-Suomessa. Kun ihminen on asuttanut alueen tai ottanut luonnonvaroja käyttöönsä, luonnonmaisema on muuttunut kulttuurimaisemaksi. Alueita asuttaessaan ihminen on raivannut metsiä pelloiksi, rakentanut teitä ja kyliä. Kulttuurimaisemassa on aina näkyvissä ihmisen käden jälki. Kulttuurimaisemia ovat erilaiset maatalous-, metsätalous-, teollisuus-, liikenne- ja kaupunkimaisemat. Suuressa osassa maisemia on sekä luonnon- että kulttuurimaiseman piirteitä.

Saaristo-Suomi

Saaristo-Suomi sijaitsee Lounais-Suomessa Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Ahvenanmaan maakuntien alueella. Meriin nähden alue on Selkämeren, Itämeren, Ahvenanmeren ja Saaristomeren keskellä. Saaristo-Suomen saaristot jaetaan sisä- ja ulkosaaristoon. Sisäsaaristo sijoittuu lähelle mannerta, jossa on enemmän maata kuin vettä, ja saaret ovat suurempia ja metsäisempiä. Ulkosaaristossa saaret ovat puuttomia kallioluotoja.

Saaristo-Suomen ja sitä lähellä olevan rannikkoalueen suurimmat kaupungit ovat Turku, Pori ja Rauma. Ne ovat kaikki satamakaupunkeja.

Saaristo-Suomen pääelinkeinoja ovat maatalous, kalastus ja matkailu. Alue soveltuu hyvin maanviljelyn harjoittamiseen, koska jääkaudella jäätikköjokien kuljettama savi kerrostui Itämeren pohjaan. Maankohoamisen seurauksena savikot kohosivat merenpinnan yläpuolelle, ja myöhemmin ihmiset muokkasivat alueista peltoja. Lounais-Suomessa kasvatetaan vehnää, kauraa, ruista, hernettä, sokerijuurikasta ja öljykasveja. Saaristoissa maanviljely on vähäisempää, ja siellä viljellään mm. sokerijuurikasta ja perunaa. Lähes kaikki Suomen ruokakalat kasvatetaan Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen merialueilla. Matkailu on tärkeä elinkeino Saaristo-Suomen alueella.

Saaristo-Suomessa on perinneympäristöjä enemmän kuin muualla Suomessa. Perinneympäristöillä tarkoitetaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa syntyneitä ympäristöjä kuten niittyjä ja laidunmaita. Aiemmin suuri osa saariston ja rannikon maa-alasta oli karjan käytössä. Heinän valloittamat merenrantaniityt olivat hyviä laidunmaita. Kun lehtipuista on kerätty oksia rehuksi, on syntynyt avoimia lehtipuuvaltaisia niittyjä kuten Ahvenanmaalla.

Matkailu tuo saaristoon uusia työpaikkoja, kun kesäisin saaristo täyttyy lomailijoista. Saaristoon on syntynyt myös toimivat liikenneyhteydet siltojen ja lauttojen avulla. Liikenneyhteydet ovat välttämättömiä, jotta saaristo pysyy elinvoimaisena. Muita merkittäviä elinkeinoja ovat elektroniikka- ja laivateollisuus, sekä sellu- ja paperiteollisuus.

Etelä-Suomi

Etelä-Suomen maisema-alueeseen kuuluvat Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan maakunnat. Pohjoisessa Etelä-Suomen alueen rajana ovat Salpausselät ja etelässä Suomenlahti. Idässä rajana on Suomen itäraja. Suurimmat kaupungit ovat Helsinki, Vantaa ja Espoo. Etelä-Suomi on Suomen tiheimpään asuttua aluetta ja sen väkiluku kasvaa yhä. Pääkaupunkiseudulla elää yli miljoona ihmistä. Pääkaupunkiseudulla tarkoitetaan Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen aluetta.

Vaikka noin neljännes suomalaisista asuu Uudenmaan maakunnassa, tilaa on maataloudelle ja koskemattomalle luonnolle. Tiheimpien taajamien väliin jää jopa joitakin harvaan asuttujakin alueita. Pinnanmuodoiltaan Etelä-Suomi on alavaa tasankoa. Kallioperän päällä on hienojakoisia maalajeja. Ilmasto on viljelylle suotuisa, joten maatalous on tuottavaa varsinkin Itä-Uudenmaan savikkopeltojen alueilla.

Muuttoliike on voimakasta pääkaupunkiseudulle. Vetäviä tekijöitä ovat työ- ja koulutuspaikat. Etelä-Suomesta on myös muualle hyvät kulkuyhteydet. Pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnat ovat korkeat suuren kysynnän vuoksi. Tästä syystä asutus leviää kaupunkien lähellä olevalle maaseudulle.

Helsingin seutuun kuuluvat pääkaupunkiseudun lisäksi Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula ja Vihti. Hyvinkäätä lukuun ottamatta 1/3 näiden kuntien työvoimasta käy töissä pääkaupunkiseudulla. Asutuksen hajaantumisen seurauksena myös liikenteen määrä lisääntyy. Työmatkaliikenne aiheuttaa ruuhkaa.

Suureen väestömäärään nähden luonto voi olla ihmisiä lähellä Etelä-Suomessakin. Vaikeakulkuisimmilla ja karuimmilla alueilla voi olla lähes luonnontilaisia alueita. Nuuksion kansallispuistossa sijaitsee kallioita ja pikkujärviä. Sipoonkorvessa on usean tuhannen hehtaarin kokoinen metsäalue, jossa on kallioita, lehtoja, luonnontilaisia puroja ja perinneniittyjä. Repoveden kansallispuistossa on jylhiä kalliojyrkänteitä ja Valkmusan kansallispuistossa keidassuoluontoa.

Järvi-Suomi

Järvi-Suomi muodostuu Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Keski-Suomen, Päijät-Hämeen, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen maakunnista. Pinta-alasta vähintään viidesosa on vettä, paikoin vettä on yhtä paljon kuin maata. Alueelta laskee mereen kolme isoa jokea: Kokemäenjoki, Kymijoki ja Vuoksi. Suomen suurin järvi, Saimaa sijaitsee myös Järvi-Suomessa. Muita suuria järviä maisema-alueella ovat Päijänne, Kallavesi, Keitele ja Puulavesi.

Järvi-Suomen maapinta-alasta noin 80 % on metsää. Hyvää peltomaata on Kuopion pohjoispuolisilla hiesurannoilla, mutta jo varhain moreenimaidenkin havumetsiä kaskettiin pelloiksi. Kaskeamishistorian myötä alueella esiintyy suhteellisen runsaasti mäntyä, koivua ja leppää. Kun järvisyys luo suotuisaa paikallisilmastoa ja vaarojen lakiosien pienilmastokin suosii viljelyä, tuottavat Savon pienialaiset pellot hyvin. Soita ei ole paljon maaston suhteellisen epätasaisuuden vuoksi. Järvi-Suomen korkein kohta on Nilsiässä sijaitseva Kinahmi, joka ulottuu 314 metriä merenpinnasta.

Päijät-Häme on selvästi seutua, jossa läntinen ja eteläinen Suomi muuttuu itäiseksi Suomeksi. Viljavia savikkotasankoja on vielä maakunnan eteläosissa, jossa maataloudella ja siihen pohjautuvalla asutuksella on vahvat juuret. Savikkotasankojen pohjoispuolella leviävät Salpausselkien kankaat. Järviä Päijät-Hämeessä on runsaasti.

Alue on Suomen metsäisintä. Monet Järvi-Suomen kunnat ovat syntyneet metsäteollisuuden ympärille ja se on monissa kunnissa edelleen merkittävä elinkeino. Vesistöt ovat mahdollistaneet metsäteollisuutta tukkien kuljettamisessakin. Puuta viedään jalostettavaksi myös Kymenlaaksoon ja Satakuntaan.

Maisema-alueen suurimpia kaupunkeja ovat Tampere, Jyväskylä ja Kuopio. Maalta kaupunkiin muutto on yleistä. Kuten Vaara-Suomessakin, pienten kuntien väkimäärä voi kesäkuukausina kaksinkertaistua mökkiläisten myötä. Mökkiläiset tuovat paikallisille elinkeinoja, kun kunnissa kehitetään erilaisia palveluita vapaa-ajanasukkaiden viihtymiseksi. Alueella puhutaan savolaismurteita.

Pohjanmaa

Pohjanmaahan kuuluvat Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa sekä Pohjois-Pohjanmaan länsiosat ja Lapin lounaisosat. Pohjanmaalla sijaitsee Suomen suurin yhtenäinen tasanko, jolla suurimmat korkeusvaihtelut ovat alle viisi metriä.Pohjanmaa on tunnettu suurista ja tasaisista peltoaukeista eli lakeuksista. Harmaiden latojen rauhallista maaseutumaisemaa, latomerta, on vaikea löytää todellisuudessa, silä ladot lahoavat ja katoavat maisemasta. Uusia latoja ei enää rakenneta.

Kaakko-luode -suuntaiset joet virtaavat Suomenselän vedenjakaja-alueilta Pohjanlahteen. Joet ovat humuksen ruskeaksi värjäämiä. Maan tasaisuuden vuoksi joet virtaavat hitaasti. Pinnanmuodot vaikuttavat siihen, että Pohjanmaalla joet tulvivat herkästi. Pohjanmaalle tyypilliset kevättulvat johtuvat lumen sulamisesta ja jääpadoista. Tasaisuuden ja maankohoamisen vuoksi Pohjanmaalla on paljon soita. Lakealle maalle kasvaneet metsät ovat aikojen saatossa soistuneet. Soiden ojittaminen on osaltaan pahentanut tulvia, kun ei ole paljonkaan järviä sadevesien varastoksi. Mainittavin Etelä-Pohjanmaan järvistä on meteoriittisyntyinen Lappajärvi.

Asutus ja pellot ovat muodostuneet jokien varsille, joissa tyypillisen raittikylän eli rivikylän muoto on pitkä ja kapea. Asumukset ovat riveissä yhden tai useamman pääraitin varrella.

Pohjanmaan eteläosissa maanviljely on tehokasta. Pelloilla viljellään viljaa ja heinää. Heinä säilötään pyöröpaaleissa. Lyhyt kasvukausi rajoittaa viljelykasvien lajivalikoimaa. Maatilojen määrä ja peltojen koko pienenevät pohjoisemmaksi mentäessä. Pohjois-Pohjanmaa on maidontuotannon ydinaluetta. Tärkeitä toimeentulonlähteitä ovat kasvihuoneviljely, perunanviljely ja turkistarhaus. Merkittäviä perunantuotantoalueita ovat erityisesti Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueet. Siellä viljely on helppoa, sillä maa on kivetöntä hietamaata ja meren läheisyys suojaa hallalta ja pidentää kasvukautta. Turkistarhaus on keskittynyt ruotsinkieliselle rannikolle ja Etelä-Pohjanmaalle.

Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan rannikkokunnissa väestön äidinkieli on yleisimmin ruotsi. Kauempana rannikosta ja pohjoisessa äidinkieli on suomi. "Eteläpohojalaanen" murre sekä perinteinen talonrakennustapa tuovat omaleimaisuutta Etelä-Pohjanmaalle. Perinteinen pohjalainen talo on pitkä, kapea ja kaksikerroksinen. Yksi tunnusmerkki on myös perinteinen vinoneliökuvioinen tummanpunainen tai harmaa jussipaita.

Vaara-Suomi

Vaara-Suomen maisema-alue muodostuu Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Koillismaan alueista. Nimensä maisema-alue on saanut yli 50 metriä korkeista mäistä. Vaara-Suomen alueet kuuluvat laajalti ylänköön sijaitessaan yli 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Vaaraketjut ovat jäänteitä mahtavasta, tasoittuneesta Karelidien vuoristosta. Alueella tunnetuimpia jäännösvuoria ovat Rukatunturi ja Vuokatti. Jäännösvuoret ovat paikkoja, jossa kivilajit ovat kestäneet rapautumisen aiheuttamaa kulutusta muita kivilajeja paremmin.

Vaarat ovat havumetsien peittämiä. Metsät ovat suurimmaksi osaksi talousmetsiä, mutta alueelta löytyy myös suojeltuja metsiä. Vaara-Suomen harvaan asutut seudut tarjoavat turvaa eläimille tarjoten niille riittävästi elintilaa ja ravintoa. Marjoja ja sieniä kerätään paljon alueen kotitalouksien käyttöön ja myyntiin - viime vuosina ulkomaalaisten marjanpoimijoidenkin avustuksella.

Vaara-Suomessa Kainuu on saavuttanut maineensa suurena, karun erämaisena maakuntana. Siitäkin huolimatta, vaikka alueen metsät ja vesien virrat valjastettiin viime vuosisadalla palvelemaan teollisuutta ja energiataloutta. Kallioperän päällä on paikoitellen vain ohut kerros irtaimia maalajeja, joista moreeni on yleinen. Karuutta keventävät rehevän kasvillisuuden laikut puronotkoissa ja rinteiden soilla. Kainuun havumetsät ja suot ovat eläimistön kulkuväyliä, jotka yhdistävät itärajan salomaita Suomenselkään.

Maisema-alueen suurimmat kaupungit Joensuu ja Kajaani ovat aikoinaan muodostuneet vesistöjen ääreen: Kajaani Oulujärven kupeeseen ja Joensuu Saimaan Pyhäselän pohjoisrannalle. Asutuksen alueelliset piirteet ovat asutushistorian aikana muotoutuneet luonnonolojen vaikutuksesta. Talot on rakennettu vaarojen laelle, jotka eivät ole olleet veden peitossa Itämeren vaiheiden aikana. Kivisyydestään huolimatta vaarojen laet ovat alueella parasta viljelymaata. Vaarojen laet eivät myöskään ole niin hallanarkoja kuin alavat maat, joille kylmä ilma painuu.

Metsätalous on tällä maisema-alueella voimissaan nykyäänkin, mutta perinteisten pientilojen asema on heikentynyt maatalouspolitiikan vaikutuksesta. Tämä on vaikuttanut kylien autioitumiseen ja palvelujen siirtymiseen isompiin keskuksiin. Matkailun ja vapaa-ajan asumisen vaikutuksesta monien Vaara-Suomen kuntien väkimäärä kaksinkertaistuu kesäkuukausien ajaksi.

Vaara-Suomen kulttuuriperinteessä on paljon Venäjältä peräisin olevia piirteitä. Karjalaiset kansanperinteet, kuten karjalanpiirakat, rotinat ja virpomalorut ovat levinneet muualle Suomeen Vaara-Suomen kautta. Kulttuurissa ja taiteessa ilmenee alueen vaikutus Elias Lönnrotin Kalevalassa, Eino Leinon runoteoksissa ja Akseli Gallen-Kallelan maalauksissa.

Lappi

Lappi on pinta-alaltaan maisema-alueista suurin. Se jaetaan luonnonmaiseman perusteella Peräpohjolaan, Metsä-Lappiin ja Tunturi-Lappiin. Peräpohjolassa on puuttomia aapasoita, erämaita ja tuntureita esimerkiksi Ylläs, Levi ja Pallas. Peräpohjolan tuntureista Pyhätunturi ja Luosto ovat Karelidien jäännösvuoria. Metsä-Lapissa on suureksi osaksi mäntymetsää. Metsä-Lapissa on myös tuhansia pieniä järviä. Käsivarren Lapissa, Tunturi-Lapissa sijaitsevat maamme korkeimmat tunturit: Saana ja Halti. Nämä kaksi tunturia kuuluvat Skandien vuoristoon. Korkokuvaltaan Suomen käsivarsi on maamme korkeinta ylänköä.

Enemmistölle suomalaisista Lappi on kaukaista erämaata, jossa on oma eksotiikkansa. Lapilla on romanttista menneisyyttä ja omaleimaisia elinkeinoja. Lapin luonnon erikoisuus on, että vain Fennoskandiassa matkailija voi helposti tavoittaa arktisen luonnon - yhtä pohjoiset alueet ovat muualla joko asumattomia tai tiettömien taipaleiden takana. Tämän erikoisuuden taustalla on Golf-virran vaikutus.

Etelä-Lapin maisema on melko tasaista. Järviä on vähän, mutta metsät, suot, joet ja purot muodostavat monipuolisia ekosysteemejä. Länsi-Lapissa tasainen ja alava rannikko muuttuu pohjoisemmaksi mentäessä: vaaroja on yhä taajemmassa, korkeimmat tai pohjoisimmat ylittävät puurajan, ja ovatkin näinollen jo tuntureita. Länsi-Lapissa on hyvät kulkuyhteydet. Maantiet seurailevat jokivarsia ja niiden viljavuuteen perustuvaa asutusta. Käsivarren Lappi kattaa valtavat alueet pohjoisimmista kunnista. Sen kallioperä on nuorta ja kulumatonta muuhun Suomeen verrattuna. Tunturi-Lapista suurin osa on päälaen Lappia. Se on kivistä ja kallioista tunturimaata, jonka rotkoihin ja painanteisiin vesi on kerääntynyt suuriksi järviksi.

Lapin tärkein elinkeino on matkailu. Talven sesonkiaikoina matkailijoiden ja osa-aikatyöntekijöiden määrä on moninkertaisesti suurempi kuin vakituinen väestö. Laajoissa kansallispuistoissa riittää kulkijoita monista eri kansallisuuksista. Myös laskettelu tuo ihmisiä Lappiin. Laskettelijoille on rakennettava hotelleja ja mökkejä. Tämä on vaurastuttanut Lappia, mutta aiheuttanut ristiriitoja matkailun ja luonnonsuojelun välille.

Asutus Lapissa on harvaa, alle 2 henkilöä neliökilometrillä. Pitkien välimatkojen takia on syntynyt ongelmia ongelmia varsinkin kiireellisissä sairastapauksissa. Niissä pelastushelikopteri on ollut korvaamaton kulkuväline. Napapiirillä sijaitseva Rovaniemi on maisema-alueen suurin kaupunki.

Saamelaisten kulttuuri on vahvasti läsnä Lapissa. Saamelaisten perinteinen elinkeino on poronhoito, jota harjoitetaan poronhoitoalueilla. Noin 700 ihmistä saa poronhoidosta pääasiallisen elinkeinonsa.