Baltian kilpi ja sen kivilajit

Alppimaa Suomi?

Mikäli harrastat laskettelua ja haluat kunnon rinteisiin, niin silloin sinun on poistuttava maamme rajojen ulkopuolelle. Jos tilanne olisi sama kuin muutama miljardi vuotta sitten, kunnon rinteet löytyisivät todennäköisesti aivan kotipaikkasi lähettyviltä. Olisit tosin voinut joutua odottamaan sen aikaa, että maanjäristyksen aiheuttamat tuhot olisi saatu korjattua tai tulivuorenpurkauksen synnyttämä laavakenttä olisi jäähtynyt.

Riippuen siitä, mihin geologiseen ajanjaksoon laskettelumatkasi olisi ajoittunut, olisit voinut skimbailla merenpinnan tasolla tai joutunut nousemaan usean kilometrin korkeuteen. Tämä olisi ollut seurausta siitä, millä leveysvyöhykkeellä Suomi olisi silloin sijainnut.

Mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa?

Fennoskandiassa sattui ja tapahtui

Suomi kuuluu vanhaan prekambriseen Pohjois- ja Itä-Euroopanperuskallioalueeseen, joka on Euraasian mantereen vanhinta aluetta. Suurin osa maamme kallioperästä esimerkiksi arvioidaan muodostuneen 3000-1400 miljoonaa vuotta sitten. Tämä kovista kivilajeista syntynyt kallioperä on nähtävissä vain Fennoskandiassa, muualla sitä peittävät nuoremmat kivilajit. TämäBaltian kilpialue ulottuu Atlantilta Vienanmerelle ja kilven luoteisraja on jopa nähtävissä Saanatunturin rinteessä. Kallioperän nykyisestä tasaisuudesta ja rauhallisuudesta huolimatta siinä on merkkejä myös rajummista tapahtumista. Jotkut kivilajit ovat sellaisia, jotka ovat voineet syntyä vain sulan kiviaineksen eli magman jähmettyessä. Toiset, kuten gneissi ja kiilleliuske, ovat saaneet alkunsa tällaisen jähmettyneen magman jouduttua mukaan suurien vuorten syntytapahtumiin. Kun pystytään määrittämään tällaisten kivilajien ikä, voidaan siis myös päätellä, mitä Suomen kallioperässä on noina aikoina tapahtunut.

Noin 1900 miljoonaa vuotta sitten Suomi oli liikkuvien laattojen alueella ja maahamme syntyi kallioperän poimutusten seurauksena kaksi suurta vuoristoa Karelidit jaSvekofennidit, jotka korkeudeltaan vastasivat vähintäänkin nykyistä Skandien vuoristoa. Karelidit kulkivat maan kaakkoisosaan pitkin Lappiin ja Pohjanmeren perukoille, kun taas Svekofennidit ulottuivat idästä länteen Suomen eteläosan halki. Tämä on voitu päätellä niistä kivilajeista, joita näiltä alueilta on löytynyt. Näitä erittäin kestäviä kivilajeja on voinut syntyä vain vuorten poimutuksissa ja monet Suomen mäet, vaarat ja tunturit ovat niiden muistoja. Tällaisia ovat esimerkiksi Keski-Suomen Puijo ja Tiirismaa sekä pohjoisempana sijaitsevat Vuokatti ja Pyhätunturi. Ks. video Pyhätunturista. 


Baltian kilpi kuuluu siis osana suurempaan Euraasian laattaan, joka kaikkien muiden laattojen tavoin liikkuu jatkuvasti sulan kiviaineksen päällä parin senttimetrin vuosivauhtia. Tästä liikkeestä seuraa se, että mikäli Suomi olisi ollut olemassa jo satojen miljoonien vuosien ajan, olisimme seilanneet lähes puolet maapallon pinta-alasta. Noin 500 miljoonaa vuotta Suomi oli Australian kanssa samoilla leveysasteilla sekä päiväntasaajalla kolmeen otteeseen, viimeksi reilut 400 miljoonaa vuotta sitten.

Ks. lisätietoa

Eikä se vielä siihen loppunut

Saariselän alueen tuntureita.

Vuosimiljoonien ajan Suomen kallioperä on ollut hyvin rauhallinen. Tähän osaltaan vaikuttaa sekin, että allamme on paikoitellen jopa 230 kilometrin paksuinen kiinteämuotoinen kiviainekerros. Vesi, lumi ja jää sekä etenkin lukuisien jääkausien mannerjäät ovat kuluttaneet kallioperäämme ja kuljettaneet irtainta kiviainesta etelämmäksi. On arvioitu, että pelkästään viimeisin jääkausi kulutti kallioperästämme 7 metriä paksun kerroksen.

Laattaliikunnat, vuorten poimuttumiset ja maanjäristykset voivat saada aikaan kovankin kallioperän murtumista ja halkeamista. Kalliolohkot nousevat ylemmäksi ja toiset painuvat alaspäin. Näin saavat alkunsa lohkovuoristot sekä pienemmässä mittakaavassa siirrosportaat. Lohkovuoristoja meiltä ei löydy mutta kymmenien metrien korkuisia sekä kymmenien kilometrien mittaisia "jättiläisen rappuja" kylläkin. Inarijärvilähiympäristöineen on tällaisen kalliolohkojen siirtymisen ja ruhjoutumisen aikaansaamaa maisemaa. Järven kohdalla suuriakin lohkoja on vajonnut satojen metrien syvyyksiin ja sen ympäristössä lohkot ovat nousseet ylöspäin seitsemänä tunturiryhmänä, joista tunnetuin on Saariselkä.

Kevojoen kanjoni sijaitsee Utsjoen luonnonsuojelualueella. Se on maamme komein ja tunnetuin murroslaakso ja on saanut alkunsa kallioperän repeämisestä. Korkeutta löytyy enimmillään 40 m ja pisin vaellusreitti on 74 km. Meillä on myös satoja jyrkkäseinäisiä ja usein syviäkin laaksoja, jotka ovat muodostuneet kallioperän romahdettua alemmaksi. Pintavesien kerääntyminen tällaisiin laaksoihin on saanut aikaan rotkojärvet.

Kuusamossa virtaavan Oulankajoen Kiutaköngäs on näyttävä koski, joka on syntynyt maankuoren liikkeiden myötä. Kosken toisen reunan muodostaa korkea jyrkänne.