"Ei vettä, rantaa...ei ainakaan samassa paikassa"

Kuvitellaanpa, että perheelläsi olisi mökki jossain päin Suomen rantaviivaa. Mökki, jossa olet viettänyt useat kesät rantakivillä istuen, uiden ja kalassa käyden. Kun sitten lähdit opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, meni monta vuotta ennen kuin ajelit tuttua mökkitietä kesälomallasi. Ajaessasi ihmettelet, onko kasvillisuus muuttunut niin tiheäksi, ettei tuttua meren välkettä näy enää tien varrella. Ja mitä periltä löytyykään: se rantakivi, jossa istuskelit, on monen kymmenen metrin päässä rannasta. Vanhan saunalaiturin tilalla on uusi, pidempi laituri, koska ilman sitä joutuisit kahlaamaan usean metrin matkan rantavedessä ennen pulahtamista. Veden ympäröimää juhannuskokkokiveäkään ei voi enää käyttää, koska se on keskellä rantalepikkoa. Souturetkellä ihmettelet, mistä kaikki kivet ovat ilmestyneet tutulle onkipaikalle.

Kuvassa on meren rantaviivan kohta Suomen itsenäistyessä vuonna 1917. Minne meri on kaikonnut? Mistä oikein on kysymys? - Liminganlahti, Liminka v. 2014

Missä ranta?

Litorinameri_5000_eaa.svg_Tmn_Public_domain.png

Käytä oheisia Itämeren eri vaiheiden karttoja ja Fonectan karttasovellusta.

Fonecta

Mittaa seuraavien kaupunkien etäisyys lyhimmillään Litorinameren rantaan: Hämeenlinna, Lahti, Jyväskylä, Kajaani ja Tampere.
Mittaa nyt samojen kaupunkien etäisyys nykyisen Itämeren rantaan. Paljonko rantaviiva on liikkunut tuhansien vuosien aikana?
Mistä tämä "liikkuminen" johtuu?
Mittaa oman paikkakuntasi vastaavat luvut. Millaisia tuloksia sait?
Mitkä nykykaupungit olisivat veden peitossa, jos Itämeren rantaviiva olisi sama kuin Litorina-meren aikoihin?

Turun Nunnavuoren pirunpelto

Miksi maa kohoaa?

Jääkauden aikana jään paksuus oli joillain alueilla Pohjolaa lähes kolme kilometriä, joten paine maankuorta kohtaan siellä oli valtava. Maankuori painui syvälle vaippaanmuodostaen jopa kilometrin syvyisen kuopan. Maapallon vaipan yläosasta siirtyi kuoren tieltä massoja jäätikön peittämän alueen reunoille.

Ilmaston lämmettyä jää alkoi sulaa ja paine maankuorta kohtaan alkoi vähetä. Lisäksi kuoren alle alkoi virrata takaisin vaipan ainesta, mikä osaltaan nopeuttimaankohoamista. Kohoaminen oli aluksi hyvin nopeaa, mutta hidastui myöhemmin niin, että nykyään nousu on suurimmillaan reilu 8 millimetriä vuodessa. Perämeren alueella maankohoaminen on nopeinta, koska tällä alueella jään paksuus oli suurin ja jää suli viimeisenä. Pääkaupunkiseudulla kohoamisnopeus on enää noin 2 millimetriä vuodessa ja Etelä-Ruotsissa maa ei enää kohoa, vaan päinvastoin painuu alaspäin. Vuosituhansien aikana maa on noussut jopa 300 m ja sen arvellaan kohoavan vielä 100-150 metriä seuraavan kymmenen tuhannen vuoden aikana. Maankohoaminen tosin hidastuu merkittävästi tulevaisuudessa, koska maanpinta alkaa asettua alkuperäiselle tasolleen.

Lisätietoa maankohoamisesta (www.merenkurkku.fi)

Maa kohoaa ja maisema muuttuu

Luonnossamme on useita merkkejä siitä, että maamme on ollut aikanaan suurelta osin veden peitossa. Monet nykyiset mäet ja vaarat olivat aikoinaan merestä pilkistäviä saaria ja luotoja.

Sulavesien kerrostamaa hienoa ainesta on kertynyt näiden mäkien ja harjujen välissä oleviin painanteisiin ja saanut aikaan laaksosavikoita. Ja sama jatkuu yhä edelleen. Oheisen kuvan jokilaaksossa Hämeessä savea on kymmenien metrien paksuinen patsas. Kyse on vanhasta merenpohjasta.

Pienet luodot liittyvät toisiinsa ja kasvavat saariksi ja saaret vastaavasti liittyvät mantereeseen. Perämeren suurin saari, Hailuoto, on tästä hyvä esimerkki. Laivaväylien mataloituminen ja uusien karien ilmaantuminen aiheuttavat ongelmia laivaliikenteelle. Väyliä joudutaan ruoppaamaan, merikarttoja uusimaan ja jopa siirtämään satamia katoavan meren perässä, kuten esimerkiksi Porissa on jouduttu tekemään.

Maankohoamisen myötä Suomen pinta-ala kasvaa vuosittain 7 neliökilometrillä. Samalla Perämerestä muodostuu järvi, kun noin kahden tuhannen vuoden päästä Merenkurkun kohdalla maa on kohonnut merenpinnan yläpuolelle.

shutterstock_167843102_Goryachev_harka_simppu_kalat_p.jpg

Pohjanmaan rannikko siirtyy kauemmas merelle ja nykyisistä merenrantakaupungeista tulee sisämaakaupunkeja. Esimerkiksi alun perin merenrannalle syntynyt Ulvila on tätä nykyä syvällä sisämaassa. Monet sisävesistömme ovat myös kuroutuneet irti merestä maan kohotessa. Ne eläinlajit, jotka ovat sopeutuneet suolaisen veden muutoksesta makeaan, ovat jäänne-eläimiä eli reliktejä. Tällaisia ovat mm. saimaannorppa ja härkäsimppu. Ja niiden kasvien ja eläinten fossiilisia jäännöksiä, jotka eivät tähän muutokseen sopeutuneet, löytyy nykyistä merenpintaa paljon ylempää.

Pohjanmaan jokien tulviminen tulee vielä pahenemaan maankohoamisen seurauksena. Jokien virtaus tulee entisestään hidastumaan, koska niiden lasku-uomat luoteessa kohoavat nopeammin kuin yläjuoksun alue. Näin jokien vietto on loiventunut ja tulvariski kasvanut. Lisäksi Suomen maankamara tulee ajan kuluessa yhä enemmän kallistumaan kohti kaakkoa. Tämä nostaa järvialtaidemme vesien pintaa Suomen kaakkoisosissa ja laskee luoteisosiemme järvien pintaa. Suomen kallistuminen kaakkoon on muuttanut monien jokien virtaussuuntaa. Esimerkiksi Päijänteen vedet laskivat ennen Pohjanlahteen, mutta noin 6000 vuotta sitten vedet alkoivat purkautua kohti etelää. Nykyään Päijänteen vedet laskevat Kymijoen kautta Suomenlahteen.

Jääkauden hiljaksiin väistyessä rannikkoamme ovat huuhdelleet vuoroin makea ja suolainen vesi. Näiden Itämeren muinaisten meri-ja järvivaiheiden aallot ovat muokanneet harjujemme, vaarojemme ja mäkiemme rinteitä muodostamalla niillemuinaisrantoja. Aallot ovat pyöristäneet kiviä sekä kasanneet muinaisille rannoille hiekkavalleja. Joskus aallot ovat huuhtoneet rannalta hienommat maa-ainekset pois jättäen vain kivikon jäljelle. Tällöin puhutaan pirunpellosta. Maankohoamisen seurauksena näitä muinaisrantoja löytyy tänä päivänä jopa yli 200 metrin korkeudelta nykyisen Itämeren pinnasta.