Lapin sanat

L A P I N K Ä V I J Ä N
S A N A K I R J A
luontoon, asumiseen, talouteen ja uskomuksiin
liittyvää lappilaista sanastoa
selityksin ja viittauksin
Juhani Sarsila
© 20052
AAPA
I
(
neva ¶ norjansaamessa appe ; AAVA
1
| VUOMA;
aapa on kansainvälinen kasvimaantieteellinen termi;
‘Aapa on semmonej josa ei ole puun syntyäkhää.’
(SKES);
‘.. suuret aavat ja vuomat leviävät alastomina.’ ;
‘Suurten jänkien, aapojen ja vuomien ylitse kapsuteltiin portaita pitkin ja saatiin väliin astella samaa
porrasten juontoa virstamäärin.’ ;
‘hetteinen Ahma-aapa ja aavan takana kolme..
komeaa tunturia..’ (SP 1929);
‘Mutta kun tunturien valta loppuu Karapuljun
mailla, alkaa suuri aapojen valta. On vain aapaa,
rannatonta iankaikkista aapaa kahta puolta [Luiroa]
peninkulmamäärin – matalaa, vettä pursuavaa, luomisen aikaista alkumaailmaa.’ ;
‘Monin paikoin koko erämaa on kohta samaa ääretöntä aapaa.’ ;
‘Suuri Luiro.., yksinäinen korpien ja aapojen vaeltaja.. – kiertelee erämaita kuin muutkin vanhat erä-
miehet.’ ;
‘On Sompiossa aapaa ja jänkää.’ (SP 1939);
Aapasuoluonto on tyypillisimmillään Peräpohjolassa.
Aapa- eli Etelä-Lapin suo- ja jokimaan pinta-alasta
yli puolet on suota.
Aapasoita on Keski-Suomessakin, noin 63. leveysasteesta ylöspäin. Maamme aapasuot jaetaan Pohjanmaan, Peräpohjolan ja Metsä-Lapin vastaaviin.
(OE 9, 1981, OE 5, 1978)
AAPA
II 1
aava [merenselkä], ulappa,
2
vuonon suulta
avautuva meri ¶
paikka Ruijanmeren äärellä lähellä Nordkappia;
AAVA
AAPA-LAPPI ks ETELÄ-LAPPI ¶
‘Aapalappi oli melkein järvilappina.’ (SP 1939)
AAPALINTU myrskylintu (Fulmarus glacialis) ¶
:: aapa
II
; HAAVHESTA
AAPATON voimaton, heikko :|: AAPPA (
1
voima, väki, jaksaminen,
2
suoritus-, kestokyky,
kunto
AAVA (L?) laaja, aukea [
1
suo;
2
(meren)selkä,
ulappa] ¶ vrt aavikko ; AAPA
I, II
| VUOMA;
‘Kun Jäämereltä hiipivä syksyn jäätävä tuuli ensi
kertaa puhaltelee halki aavojen, hulmahtavat maisemat liekehtiviin väreihin.’ (L&P)
AHKIO pulkkamainen tai venemäinen poron tai
miehen vetämä jalakseton kuljetusneuvo, veturi :|:
AJOAHKIO pulkka :|: KUORMA-AHKIO, ajoahkiota
laajempi ja leveämpi ¶ uralilaisia sanoja; LOIJAKKA
AIHKI, AIKKI (
ASENTOKUUSI;
Puurajan yläpuolella, 474 m korkean Kukastunturin
huipulla, Ylläksen luoteispuolella kasvaa 250 v. vanha
erikoinen mäntymetsä, joka on saanut alkunsa poikkeuksellisen lämpimän ilmastojakson aikana, mutta
kuitenkin keskellä ns. pikku jääkauden viileää vaihetta. Järeitä kilpikaarnaisia aihkeja on tasaisin välein
koko lakialue täynnä (T.Mainio, HS 14 xi 2004);
Metsä-Lapin valtapuu on mänty, mutta Salla-Saariselän tunturimaan rinteillä Metsä-Lapissa huojuu ja
humisee vielä kuusikoita.
Peräpohjolan paksusammaltyypin metsissä tapaa
vielä siellä täällä pylväsmäisiä kuusia. Etelän pylväskuusen oksat ovat silmiinpistävän lyhyet, mutta
tuuheat.
Pohjoinen kynttiläkuusi on itse asiassa siperiankuusi
(Picea abies obovata), (metsä)kuusen alalaji sekin.
Kynttiläkuusia löytää Tankavaarasta, UKK:n puistosta (OE 5, 1978; Hämet-Ahti & al., 1989;
S.Vuokko, HS 20.12. 1995);
‘Vanha mänty, oikein ikäpetäjä, monta sataa vuotta
elänyt aihki, erämaan valtapuu, jota ei raavaskaan
mies sylellään ympäri käsittänyt, nosti ylpeänä lakkapäätään ja katseli korkealta yli kaikkien, kohta yli
koko kairan..
Kohta petäjän korkuiselta katseli harmaa luppokuusi, mustien korpien synkkä, partainen äijä.. ja vanha
kolvakuusi työnsi kuivan latvakeihäänsä oksaisena
otana kohti taivasta.’ (SP 1939);
‘Enontekiössä nähdään yksinäinen kuusi vielä Peltovuoman lähimailla, ja männyt katoavat Näkkälä-
järveä lähestyttäessä. Sitten on maassa vain koivun
valta..’ (SP 1929);
Peltovuoman yksinäisestä kuusesta löytyy oikein piirroskuva Paulaharjun Lapin muisteluksista, 1922;
‘Oli siellä Muteniassa vanhoja aihkeja, KuntsaHannua, Mutenian Hannua, Vesman Ollia, HussiPekkaa, Kössöäijää..’ (SP 1939)
AIROKAS, AIROLLINEN nuottaveneen soutaja
AITO (
3-4 poroa olisi kulkenut rinnan) ¶ vrt RANNIO |
RUNKA
2
| JOKOS
1
| JOLOS
AJARASSI rentukka (Caltha palustris)
AJO (
AJOHÄRKÄ täysin ajoon tottunut kuohittu tai
purtu poro :|: AJOKAS ¶ vrt PAILAKKA;
‘Ajokas on aina purtu härkä. Kolmen tahi neljän
vuoden vanhana otetaan poro ajokkaaksi.’
(Suomalainen 1922)
AKANTAKKU, -TUKKA eräs taipuisa jokirantojen
heinä ¶ takku on yleensä kehno takkuinen karva tai
villa, huono heinä ja koskessa kasvava levä, mutta se
on myös (veneen ja ikkunan) tiiviste; vrt & tukko (::
tukka) ja tukkia ; muita ruohoja kohdassa
HIRVENNURMI
AKKANEN holkeri, grönlannin-, jäämerenhai
(Somniosus microcephalus) ¶ (< L) < sk, josta myös
V akúla ;
Yksi harvoja arktisia lajeja; valtamerten eri hailajit
jaetaan 17 heimoon ja 3 lahkoon. Akkasen vatsasta
on löytynyt kokonainen poronruho, kerran toinen
puoli miehen ruumiista.
AKKIMUS naistenmies3
ALAKONTTI koparaan liittyvä alin kontti poron
koivessa ¶ HIIRIKONTTI | KONTTI
ALANKOYÖ pimeä syysyö ennen kaamosaikaa ¶
vrt KAAMOS
ALKKA (
ANKKA ankkuri (
39.5 litraa, suunnilleen busheli)
ARO
1
entinen joenpohja (joka työntää heinää),
luhta,
2
rantaniitty ¶ AUHTO | AUTTO
ASENNOIDA pitää majaa, asustaa (tilapäisesti) :|:
ASENTO oleskelu-, majapaikka :|: ASENTOKUUSI
puu jonka juurella (nuotiolla tai rankisessa) erä-, moita- ja uurtomiehet ennen asennoivat ja yöpyivät, iso
asentopaikan kuusi ¶ YÖPUU | AIHKI | SIHKI;
‘Siirsin asentoni alemmas ja asetuin tuuhean kuusen suojaan.’ (Järvinen 1949);
‘Ruokaveroilla ja yökunnissa levähdettiin aapasaaressa asentokuusen alla, maattiin rankisessa sääskiltä
suojassa.’ ;
‘Eikä saanut kysymättä yöpyä entiseen asentosijaan
.. Lokan Olli köppelehti Petäjänmaan komean asentokuusen alle, laski laukkunsa maahan ja kysäisi :
-Saapiko tässä yhen yön olla?’
‘Kiitellen oli tenolainen ottanut hanhen ja oli heti
akkoineen mennyt metsään. Muurahaispesämaan
takana, kuusen alla, he olivat keittäneet ja syöneet
saaliinsa. Luut vain olivat jääneet nuotiolle kuin
riuttalinnuilta, riehta vielä luitten joukkoon.’ ;
‘Siellä.. oli vanha Asentokuru, jossa monet kerrat
oli majailtu.’
‘Rieston Jaakot ja muut huonomukset pyssymiehet
ja hiihtäjät heitettiin asentomiehiksi.’ ;
‘Kuutilosilmästäkin killisteli pieni metsäpiru, joka
oli päässyt asennoille ihmisen sieluun..’ (SP 1939)
ASKEL (
(Stercorarius longicaudatus) ¶
norjansaamen has'kel ; KAIHTI
AUHTI, AUTTI (
AUHTO (
¶ vrt AUTTO | ARO
AUKIPÄÄ ¶ vrt KERO | PALJAKKA | PÄÄ
AUTSI (
KURU
1
| KORSA | KURSU | ROKKI
AUTTO
1
tiheämetsäinen kostea notkelma, alanne;
2
alava metsämaa (kuusta, koivua ja pajua) :|:
AUTTOKANGAS puuton kangas ¶ Vesiauttovaara ;
AUHTO;
‘Nyt soppii tehä heinää auttossa..’ (SP 1939)
AUVAKKO aukea paikka metsässä, metsäaukio :|:
OUTA-AUVAKKO ¶ :: aukea, aukko, avata ;
‘Kohta oli kummulla pieni auvakko, ja siinä kylänalku.’ (SP 1939)
BIEGGA (L) tuuli :|: LULLEBIEGGA (Ruijassa:)
etelätuuli, (mantereelta puhaltava) maatuuli ¶
norjansaamen lulle ‘etelä’, bieg'ga ‘tuuli’
BITJUUS (
‘Kapustarinta eli bitjuus, niin kuin sitä myös kutsutaan..’ (L&P)
BUURIST BUURIST! BUÖRRE BÄIVI! (SP 1927)
terve terve! hyvää päivää! ¶ norjansaamessa bu:rist ;
buorre ‘hyvä’ (:: S paras ?), bæi've ‘päivä’, buorranit
‘parantua, parata’
ELO
1
poroisännän omistama porokarja,
2
tokkaakin
suurempi porolauma käsittäen yli 500 päätä ¶ S = L,
alkusukua; norjansaamen ællo on ‘poro-, peura-, lammaslauma; omaisuus, varallisuus, varat’; TOKKA;
‘Vanhat suuret poromiehet, tuhantisten elojen omistajat, olivat aina ensimmäisiä tunturijumalien kumartajia.’ (SP 1927);
‘Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat vanhanuskon miehet, joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot.’ (SP 1922)
ENO iso joki, emäjoki, (valta)virta, kymi, valtaväylä :|: ENONTEKIÖ, saamen Eanodat ¶ S = L,
alkusukua; vartalosta enä on johdettu enemmänkin
sanoja: Enäjärvi; mordvan ineved’ ‘meri’ on oikeastaan ‘enävesi’, suuri vesi; vrt TENO
ERAKKO erämaa ¶ erämaa on ennen ollut ‘erillään
(:: erä, eri) oleva maa, kaukainen, asumaton seutu,
korpi’, ja erä on tarkoittanut ‘riistaa, saalista, pyyntimatkaa’ (SKES), joten erämaahan on tehty eräretkiä
ja käyty pyydössä; vrt erämetsä, -polku, eränkäynti ;
ks KAIRA
2
| KIVELIÖ
ETELÄ-LAPPI AAPA-LAPPI ¶
Etelä-Lappi soineen ja jokineen on osa METSÄ-
LAPPIA. Aapasuot eli vuomat, loiva mäkimaa ja jotkut tunturit ovat Etelä-Lapin maisemalle leimaa-antavia. Pinta-alasta yli puolet on vetistä rimpinevaa ja
lettoa, jotka keväisin ovat lisäksi tulvan peitossa. Soiden ympärillä tai välissä on harveikkoa kasvavia rä-
miöitä, paikoin rääseikkökorpia.
Siellä täällä Etelä-Lapin kangasmailla kasvaa paksusammalpohjalla jokunen pylväsmäinen kuusi.
(OE 5, 1978); ks AIHKI;
Kasvimaantieteellinen Etelä-Lappi ja Peräpohjola
menevät suurelta osin päällekkäin;
ks PERÄPOHJOLA, vrt ETU-LAPPI
ETU-LAPPI ¶
‘Peräpohja ja Etu-Lappi on tämä maa, muinaisen
Lapinkorven perämaa..’ ;
‘Avarat ovat Peräpohjan ja Etu-Lapin metsät. Vain
pikkuruisina pälvinä ovat ihmisen raatamat viljelykset
erämaiden pyörryttävässä kaikkeudessa, ja tunturit
komottavat paljaina yli kaiken, samoin suuret aavat
ja vuomat leviävät alastomina.’ (SP 1929);
ks ETELÄ-LAPPI
FERSKOTTI (
GAISSA, KAISSA (
Lappi, 2117 m) ¶ norjansaamen gai'sa, gaisa, < S
kaisa ?, < L (SKES); ks KAISSA;
‘Siellä Pohjan äärillä korkeat Rastegaissat ja monet
muut gaissat ylpeinä ja lumisina komottavat...’
(SP 1929)
GALLES (
jopa monituhatpäisen poroelon omistaja
GAMMI (
katon alla on tupa ja navetta, porstua välissä’
(SP 1935) ¶ vrt kammio ;
‘Räppänäkattoinen, koivunrisupermantoinen turvekota oli tenolaisenkin entisaikaisia asumuksia, ja vieläkin joku alokas pyrkiessään hirsipirtin isännäksi
viettää vaihtovuotensa pienessä turvegammissa..’
(SP 1927);
‘Vaatimattomat hirsitalot, toisinaan myös matalat
turvekodat, ovat tenolaisen kotina..’ ;
‘Entiset inarilaiset kiertelivät vuodenaikoja seuraten
metsäjärveltä toiselle kalaa pyydellen ja asuen savuisissa matalissa turvekodissa,..’ ;
‘Pienet hirsituvat on Inarin mies jo saanut suojakseen, mutta vielä usein näkee asuntokentällä tuvan
luona turvekodan, turpeisen navetan ja nelijalkaisen
patsasaitan sekä vanhanlapin aikuisia arttukatoksia
ja muita lapinlaitteita.’ (SP 1929)
GIELAS (L) matala tunturiharju ¶
KIELAS | KIELINEN;
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’
(SP 1927)
GIELLAVÄLGGU (L) sinirinta (Cyanosylvia svecica, Luscinia svecica) ¶
‘Lapissa linnun nimi onkin «giellavälggu», suom.
«kellolintu», Haukiputaalla «kattilansanganhelistäjä».’ (Suomalainen 1922);
‘Lapin kansakin tuntee sinirinnan, giellavälggun.
Se on ainoa lintu, jolla on sekä ihastuttavan aistikas
höyhenpuku että häikäisevä lauluääni.
Tunturivyöhykkeessä sinirinta onkin kaikkein tyypillisimpiä siivekkäitä, joka pesii sekä jänkien pounikon
kupeeseen että tunturikoivikon reunamille.’ (L&P);
‘Heräävien pikkulintujen hopeatiu’ut helisivät korvissani.’ (Järvinen 1949);
Varsinkin kun useita sinirintakoiraita on yhtaikaa ää-
nessä, muistuttaa niiden laulu tiu’un helinää ja kilinää.
GUFITTARET pl myt ¶ ks MAAHI(AI)SET;
‘Kaaren-akka oli.. saanut maanitelluksi hoitoihinsa
gufittarien porotokan ja onnen sellaisella välipuheella, ettei koskaan anna vieraalle porojansa, ei pahaista kisuraakaan, ei rahasta eikä ilman.’ ;
‘Ovat Lapin nuoret miehet tunturissa joskus nähneet
gufittarien tyttäriäkin, jotka ovat kaikkein kauneimmuksia, lihavia ja pyöreitä sekä koreasti puettuja.’ ;
‘Pieni nahkoihin puettu saamelaisäijä kepsutteli
tunturien yläisillä puolilla yhtä tuttuna ja pehmeänä
kuin pikkuinen ja karvainen gufitaräijä tunturien
alaisilla mailla.’ (SP 1927)
HAAVHESTA (
glacialis) ¶ AAPALINTU
HAAVRUUVA (
HALEVA raita (Salix caprea) ¶ :: halava ;
‘Raitaa ne kuttuvat halevaksi.’ (SP 1922)
HALS(S)I (
HANGAS
1
peuranpyyntiaita (kahoineen, siuloineen);
2
haka ¶ :: hanka ; VUOMEN | KAARRE;
‘Aikaisemmin pyydystettiin peuroja enimmäkseen
«vuomeniin» ja pitkiin aitauksiin, joissa eläimet menivät ansaan. Tällaisen satimen nimi on «hangas»,
lapinkielellä «kaarte».. Myöskin keihäskuoppiin, jotka
olivat asetetut suurien peurapolkujen poikki, pyydystettiin paljon peuroja.’ (Suomalainen 1922);
Hangas tehtiin niin, että puita kaadettiin peräkkäin
jättäen tyvet pitkiin kantoihin kiinni. Aukkokohtiin
tehtiin ansoja ja kuoppia peurain suureksi surmaksi.
Peuranpyyntikuoppia olisi muka kaivettu vasta viikinkiajoista lähtien (OE 8, 1980), vaan eiköhän
kuoppapyynti, samoinkuin peurojen ajo hengoilta
alas rotkoihin, liene alkuperäisimpiä ja jo esihistoriallisia pyyntimuotoja, sillä ns. peura-aikana, paleoliittisen kivikauden lopulla, on peura ollut ihmisen tärkein
riistaeläin. (IT IX, 1935);
Kuoppa- eli hautapyyntiä seurasi vuomenpyynti, vaan
molemmat pyyntimuodot ovat edellyttäneet melkoista yhteistoimintaa johtaen lopulta siidan ja kooperatiivisen paliskunnan kehittymiseen. (OE 8, 1980)
HANHO kaksikorvainen [hanhenmuotoinen] pahkamalja, puinen juoma-astia, haarikka ¶ dem. :: hanhi (< baltt.); R gås, paitsi hanhi, on myös puusta tehty juoma-astia, haarikka; LINTUKKA
HANI hanhi (Anser) ¶
‘-Jo on hani laittanut joukkonsa nuotanperälle. Jo
on hani menossa pois, Sompio sanoi.’ ;
‘Rieston Mikko ajoi ja ampumatta nappaili hanhia
pensaista, elätteli ja lihotteli niitä ja kekrinä keitti.’ ;
‘Luminen Sompio jäi katsomaan viimeisten kesävieraitten komeaa menoa. Rieston Mikko heilutti heille
lakkiaan ja huuteli : -Tulkaa takaisin!’ (SP 1939)
HANKELAS, -ILAS alli (Clangula hyemalis) ¶
onom., mutta sanassa on silti niin saamen kuin kansanetymologiankin (:: hanki) vaikutusta
(H)APRO (L) leveälehtinen tunturiruoho (Oxyria
digyna)
HATTARA myt
1
selkäpiitä karmivan ilkeästi metsässä naurava ja rääk(k)yvä naispuolinen olento,
ajattara;
2
ilkeä nainen;
3
ilakoiva tytönheilakka :|:
HUORA HATTARA :|: KUJAHATTARA (Læst.) ¶
vrt ihtiriekko (Pohjanmaa) myt ‘paha kummitus, surmatun lapsen linnunhahmoinen sielu’; riekko (Juva)
‘lasta itkettävä paha’, :: riekkua, rääk(k)yä ; ks myös
ÄPÄRÄ
2
;5
Læstadiuksen hattarat esiintyvät metsä- eli outaperkeleitten ja pissihaukkain [(hiiri)pöllöjen] seurassa:
‘Tämmöiset ovat net elävät, jotka rakastavat pimeyttä ja vihaavat valkeutta, nimittäin pissihaukat, hattarat ja mettän perkelheet..’ ; ‘nauravat niinkuin hattarat.., hattarat ja mettänperkelheet ovat aikaiset
huorat.’ (Læst.) ; vrt seur.
AJATTARA, -O
1
jokin pahansuopa mutta väliin hyväkin
naispuolinen metsänhaltia, joka viettelee metsä- ja
moitamiehiä;
2
rietas, peikko, painajainen;
AATTARA ja AATTA irstas nainen;
‘ja älkööt he enää uhratko uhrejansa ajattaroille
joiden perässä he haureudessa kulkevat.’ (Læst.);
AJAKKA metsässä asuva olento joka nauraa hyytävän
karmealla äänellä;
AJATTAJA paha hevosta tai lehmää kiusaava ja vauhkoonnuttava painajainen joka yöllä köröttelee niiden
selässä;
SKES ei yhdistä ajattaraa hattaraan mutta yhdistää
sen sijaan ajattaran, ajakan ja ajattajan keskenään,
NS pitää hattaraa ja ajattaraa samana;
Sanat ovat äänteellisesti ja merkitykseltäänkin niin
lähellä toisiaan, että jotakin sekaantumista niiden kesken on ilman muuta tapahtunut. Sanasta aatta[ra]
on ilmeisesti vain j tippunut, kuten sanasta aatella,
ajatella;
SKES yhdistää myt hattaran siihen hattaraan joka
merkitsee jalkarättiä, -riepua, -verhoa ja jotakin repaletta, riekaletta (kuten pilven hattara), mitä tukisi
se että serbokroaatin drolja on paitsi ‘räsy, rätti, riepu, lumppu’, myös ‘lutka, lumppu, lunttu, letukka’;
sättärä (Järvinen 1949, & Kainuu) ‘jalkarätti, hattara’ lienee syntynyt jonkin assosiaation ja kontaminaation kautta
HEINÄKENKÄ
1
lapinkenkä jossa jalkarätin tai
sukan asemesta käytettiin ennen kuivattua luhtaa,
saraheinää ;
2
(heinäkenkiä käyttävä) saamelainen ¶
Kenkäheinää tehtäessä ja kuivatellessa poistettiin
sarojen joukosta kova ja karkea viiltosara (Carex
acuta)
‘Heinäkengän pitää heilua ahkerasti siellä ja täällä,
sillä jänkäpounun perilliset tarvitsevat jokapäiväisen
suupalansa..’ (SP 1935)
HENKA (
1
vuorenseinämä, jyrkänne;
2
äkkisyvä merenhauta, syvänne ¶ PAHTA
HEVOSENPUOLA sianmarja, -puol(ukk)a, jauhopuola (Arctostaphylos uva-ursi) ¶ tunturikankaiden
RIEKONMARJA on hevosenpuolan serkku
HEVOSSIRKKA (SP 1939) mahdollisesti kirvinen
(Anthus) ¶ V konëk ‘kirvinen’ on sananmukaisesti
‘pikku hepo, hevonen’ (dem. :: V kon’ )
HIERU(V)A, FIER(U)VA (
1
pakoveden
aikana kuivana oleva kaistale merenrantaa;
2
pako-,
laskuvesi, luode ¶ norjansaamessa fier'va ; h nähden
vrt HIINI | HIULU | HYLLI | HÄRI | HÖÖRI
HI(I)HTAA hiihtää
HIINI, FIINI (
1
hieno;
2
mainio, erinomainen ¶
(Länsi-Pohja, Kittilä: h usein pro f & v); muita:
HIERU(V)A | HIULU | HYLLI | HÄRI | HÖÖRI
HIIRIKONTTI linnun reisi(kontti) (jonka hiiri syö
linnusta ensimmäiseksi)
HILLA (kypsä) lakka, (suo)muurain, valokki
(Rubus chamaëmorus) ¶ karjalan hilla, viron *ill ;
LYÖMÄNÄ;
‘Kesällä taas kypsyi suuri lapintouko, aavat ja jängät oli siunattu keltaisiksi hillamaiksi.. Hilloihin ja
verenpunaisiin kurjenmarjoihin aapa puristi kaikkein
parhaimman väkensä.’ (SP 1939)
HIMMELRIIKKI (
HIRVAS täysikasvuinen (salvamaton, purematon)
urosporo tai -peura ¶ hirvas & L sarves alkusukua,
hirvas & hirvi, < baltt.; SARVAS | SERVAKKA
HIRVENNURMI matala heinä, kova ja karkea ¶
vrt PUKINPARTA, SIANHARJA kova karkea heinä;
MANTOHEINÄÄ on useita lajeja, kuten siniheinä
(Molinia) sekä eräät saralajit (Carex); MANTUHEINÄ matala mutta tiheä juurus-, tyviheinä
HIULU (
HIINI | HYLLI | HÄRI | HÖÖRI
HOOVA (
vanhempi yl. haavi tulee samasta lähteestä
HOTUSIINI lamppuöljy, valopetroli ¶
vrt R fotogen
HOUVI vouti ¶ risteytymää huovi ⊗ vouti
HUORNAINEN matalahko vaara isomman kainalossa, kupeessa tai seuralaisena erottuen edukseen
ympäristöstään ja kestäen uhmakkaasti kulutusta,
rapistumista ja ajan hammasta ¶
vrt Turjanainen (Savukoski)
HYLLI(NKI) (
vrt HIERU(V)A | HIINI | HIULU | HÄRI | HÖÖRI
HYYS(S)Ä (
HÄMHÄKKI hämähäkki
HÄRI (
| HIULU | HYLLI | HÖÖRI
HÄRKÄ kuohittu (salvettu) tai purtu urosporo :|:
AJOHÄRKÄ :|: POROHÄRKÄ ¶ S > L, norjansaamessa hær'ge ; vrt TAKKAHÄRKÄ :|: PAILAKKA;
‘Ajokas on aina purtu härkä. Kolmen tahi neljän
vuoden vanhana otetaan poro ajokkaaksi.’
(Suomalainen 1922)
HÄYTYÄ täytyä, olla pakko, pitää, olla tarpeen,
tarvita ¶ kontaminaatiosta häätyä ⊗ täytyä
HÖRHÖLÄINEN herhiläinen (Vespa crabro) ¶
Maamme jotain 25 ampiaislajista on herhiläinen
suurin; ORIVAAKSIAINEN
HÖVESMANNI, HÖÖSMANNI (< N?) kalastajaveneen, fiskarin, kippari ¶ vrt R (vanh.) hövitsman
HÖÖRI (< R)
1
(hyvä) keli, ilma, sää;
2
onni, *tuuri ¶
vrt HIERU(V)A | HIINI | HIULU | HYLLI | HÄRI6
IBMEL, IMMEL (L) jumala ¶ ks SEITA
IHISTYSJÄNKÄ uhkujänkä (talvella) :|: IHISTÄÄ
(jänkä talvella:) uhkua ¶ ehkä deskr., vrt tihkua ym;
ks JÄNKÄ
INA (
äkkiä kierretään), ajoverkko ¶
‘ja kaikenlaista hyvää kalaa kierretään pienellä
nuotalla, inalla, järvistä ja jokien suvannoista..’
(SP 1929);
‘Oli Sompiolla.. pyytöhoitonsa, pikkuinen nuotta,
ina, vasiten Luiroa varten rakennettu.’ (SP 1939)
JAARA pässi, jäärä, poikalammas :|: TAIVAANJAARA taivaanvuohi (Gallinago gallinago)
JALO etevä, erinomainen, oiva(llinen), mainio,
*mahtava, super
JARHO (
JAURI, JÄYRI, JAVRI, JÄVRI (
alkusukua; tähän myös marin (tsheremissin) jär, jer
(J)IEKIÖ (
näskäysrauta ¶ ks NÄSKÄTÄ
JOIATA, JOIKUA ‘laulaa lappalaiseen tapaan’ :|:
JOIKU ¶ L = S, alkusukua, luulajansaamen juoi'kat ;
‘Mutta inarilainen vain joikaa, kun sen pään ottaa.
Tunturien Pikku-Hannuakin hän kuvailee: «Pikkuuuu Hannuu-uu, niin niin niin niin, Pikkuu-uu Hannuu-uu, niin niin niin niin».’ (SP 1927)
JOKOS (
1
porojen lumeen tekemä syvä polku;
2
ahkion jälki;
3
porotokka :|: JOKO ahkion jälki, ura ¶
vrt *jotos ; RUNKA | vrt RANNIO | AITO;
3
nähden
& TOKKA
1
| ELO | vrt PARTTIO
1
| SORRAKKA
JOLMA (
= S salmi, alkusukua, mutta sellaisiin saamen asuihin
kuin inarinsaamen tshoalmi ja norjan- tshoal'bme on
vaikuttanut S salmi
JOLOS eläinten polku ¶
vrt *jotos ; JOKOS
1
| AITO | RANNIO
JONKA merenkäynti myrskyn jälkeen, mainingit
JORMA, JORVA(S), JORVAPUOLI (
1
takaruumis, peräpää;
2
istumalihat, *pers(a)ukset pl;
3
reisi(kappale), ronkka, paisti :|: JORVAKONTTI ¶
jorva = S sarvi ;
‘Lintujen jorvat ja täkät suolattiin ja kuivattiin..’
(SP 1939)
JOUK(A)HAINEN, JOUKKAINEN, JOUTTEN
joutsen (Cygnus)
JUHANNES juhannus
JUKSATA pyytää juksakoukulla turskaa, narrata ¶
< sk, :: lat. jocus ‘pila, *jekku’
JUKSU (
JUOLIKKA juolukka ¶ JUOPUKKA
JUOMU(KAALI) (
¶ ruotsinsaamen juomo, norjan- juobmo
JUOMUS (
pyytää talviverkolla
JUONTO jono ¶ vrt juontaa & juoni, juonne ;
RAITO;
‘..Ounaan ja Muonion välisellä kairalla on kokonainen tunturien juonto..’ (SP 1929)
JUOPUKKA juolukka, juovukka, hevosen-, koiranmustikka (Vaccinium uliginosum) ¶ JUOLIKKA
JUOVATTAA, JUOVOA, JUOVUA (
1
seurata
kintereillä, vapaana, *tiuhtiona, kulkea mukana, perässä;
2
jäljittää ¶ norjansaamen tshuovvot ‘seurata’
JUOVSATTAA (
maanitella, kutsua ¶
‘Siellä Karigasniemen lähimailla oli.. pitkä peuraaita, vuobman johon pyyntimiehet ajoivat tunturien
villejä sarvipäitä, ja vanhat suuret tietäjätkin niitä
sinne juovsattivat sekä sitten ampuivat jousilla.’
(SP 1927)
JUPUKKA pieni vaara, mäki ¶ deskr. vrt JYPPYRÄ; Ypykkä (Paljakka), korkea kivikkokumpu;
‘Ylitornion röyhyinen Karhujupukka’ (SP 1929)
JURMU (
1
syvä joenmutka (jossa vesi ‘jurmuaa’);
2
hauta järvessä tai joessa, syvä(nne), suvanto
kosken alapuolella ¶ norjansaamen jor'bme ;
JYR(H)ÄMÄ | JÄRÄMÄ | VAALO;
‘Harmaa jäkälöitynyt rantapoukaman äijäkin on
monesti nähty – lahokannon kummitus, joka yöt päivät vain seisoo, katsoo ja irvistelee jurmun rannalta.’;
‘Sillä [inalla] oli hyvä ammentaa Luiron suvantoja,
jurmuja, jyrhämiä ja koneloita.’ (SP 1939)
JURO(TTA)A olla liikkumatta, pysyä paikallaan ¶
:: juro ; vrt NAA(N)TUA |  PANTATA
JUTAA (
‘Mutta pieni lapinukko, vähäväkinen kiveliöiden
kulkuri, on.. kierrellyt.. koko Pohjan suuria erämaita..
sekä jutanut porolaumoineen pitkin jäkäläisiä kankaita ja tuulisia tuntureita.’ ;
‘Mäntymetsien mailla Teno syntyy, koivuoutien valtamaata se jutaa enimmät aikansa ja viimein alastomien kalliopahtojen hoivissa se vaipuu laajaan
Lapinmereen, työntäen tummat saivovetensä Jää-
meren viheriäharjaisiin aaltoihin.’ (SP 1929);
‘Suuri päivä jutaa yhä pohjoisemmaksi.’ ;
‘Ken on lähtenyt aapaa jutamaan, jutakoon niinkuin aapa antaa, upottava rimpinen vesiaukea, jota
ei ruukalleta laukkoen eikä tolvaten.’ ;
‘Silloin oli suuri surma jutamassa lapinkorpea.’
(SP 1939)
JUTO (veto)juhta, vetäjä, ajokas ¶ vrt JUTAA;
‘Luiro.. jutona ja tiennäyttäjänä.’ (SP 1939)
JUURMUURI (
paapo (V)
JYLEÄ: SYYSJYLEÄ, JYLIKKI liukas keli syksyllä
vähän lumen aikana
JYPPYRÄ jyrkkä kivikkokumpu tai pieni korkea
vaara ¶ deskr. vrt JUPUKKA; NULKKI;
‘Mutta Ukonselän Ukolla oli akkakin. Järven rannalla, Galguvaarassa oli naisjumala, Akku, sellainen7
juppurakallio, jolle uhrattiin samoin kuin Ukollekin.’
(SP 1927)
JYR(H)ÄMÄ
1
syvä leveä suvanto kosken alapuolella;
2
pieni koski ¶ Jyrhämä, putous (Järvinen 1949);
Jyrävä, koski Kuusamossa (:: jyrätä, jyristä), deskr. &
mahdollisesti kontaminaatio ⊗ JÄRÄMÄ;
JURMU | POLA | LUSPA
1
;
‘Sillä [inalla] oli hyvä ammentaa Luiron suvantoja,
jurmuja, jyrhämiä ja koneloita.’ (SP 1939)
JYRKYNÄINEN vankka miehenalku tai jäyhä
omiin oloihinsa mielellään vetäytyvä mies ¶ deskr.
vrt jyrkyläinen ‘pyöreä, halkaisematon (pölkky, tukki)’, :: jyrkeä ‘vankka, roteva’, & juro
JÄLLI (
JÄNK(K)Ä (aapaa tai vuomaa pienempi) suo,
neva, räme (jolla voi kasvaa puitakin) ¶
S = L, alkusukua, norjansaamen jæg'ge ; RÄMIÄ;
vrt AAPA
I
, AAVA | VUOMA;
‘Lappiset ovat Inarin maat: suuria jänkiä, aukeita
vuomia ja alastomia aapoja on kaikkialla..’ ;
Suurten jänkien, aapojen ja vuomien ylitse kapsuteltiin portaita pitkin ja saatiin väliin astella samaa
porrasten juontoa virstamäärin.’ (SP 1929);
Soita Inarin järvialangolla on paljon vähemmän kuin
Pohjois-Suomessa yleensä. Inarin järvialanko on vielä
Metsä-Lappia. (OE 5, 1978)
JÄNKÄLINTU kahlaaja, kosteikkolintu ¶
‘Jänkälinnut lähtivät salaa, jäähyväisittä... Julki ne
[hanhet] lähtivät kirkkaana päivänä, eivät ne salaa
eivätkä jäähyväisittä eronneet, niinkuin jänkälinnut.’
(SP 1939)
JÄNKÄPUOLA (iso)karpalo, kurjenpuola
(Vaccinium oxycoccos) ¶ POUNUPUOLA
JÄNNE aapasoilla samansuuntaiset veden juoksusuuntaa vastaan kohtisuorat mätäsmuodostumat (NS)
¶ KAARTO | vrt MAANSUORTUVA | SAAJO |
SANKALE
1
| VOSA;
Tyypillisimmät aapasuot löytyvät Peräpohjolasta.
Karuilla soilla on korkeita rahkajänteitä, jänteet ja
rimmet vuorottelevat, mutta Metsä-Lapin aapasoilla
rahkajänteitä on enemmän kuin Peräpohjolassa.
(OE 9, 1981)
JÄRNIÄINEN järripeippo (Fringilla montifringilla)
¶ deskr.-onom., vrt jurnuttaa ; muodostettu kuin
PINNIÄINEN, VARPIAINEN ja urpiainen ;
‘Järripeipon vaatimaton ja rauhallinen hyrinä on
Lapin linnuston tunnusomaisimpia ääniä.’ (L&P)
JÄRVENPII joenniska, järven laskukohta josta joki
lähtee ¶ LUUSUA | LUSPA
2
JÄRÄMÄ (
1
syvä suvanto kosken alapuolella tai
koskien välissä;
2
pieni koski ¶ vrt JYR(H)ÄMÄ |
JURMU | POLA | LUSPA
1
JÄÄPANNE jäätynyt koho- ja rantavesi
KAALA (
suopunki(nuora) ¶ SUOPUNKI | vrt PALKKU
II
KAALO (
kesällä), kalsea, onea ¶ vrt KOSO;
‘Oikein vavahdutti, kun kodan posioreiästä tuhahti
vastaan kaalo ilmanhenki.’ (SP 1939)
KAAMOS(AIKA) (
N skamtid); vrt ALANKOYÖ
KAARA (
kulho, vati :|: VENEKAARA ruuhi, purtilo ¶
‘Pienillä veneillä, pahaisilla kaaroilla, vanha Sompio souteli.’ (SP 1939)
KAARISTAA (
loijakka :|: KAARISTE vastaava nuora, köysi
KAARK(K)O, (Kolari) KARKKO (
1
korkeampi
kohta jängällä, jänkäkumpare;
2
karikko ¶ ruotsinsaamen (jegge)kargo, jänkäkumpu; POUNU | vrt
PALSA
KAARNE, KAARNIKKA variksenmarja (Empetrum nigrum) ¶ :: kaarne ‘korppi’, -ikka kuin esim.
mustikka
KAARRE, KAARE (
1
suuri poroaitaus kahoineen eli siuloineen (johon porot mikkelin jälkeen
koirien ja poromiesten ahdistamina kootaan, jossa ne
erotellaan ja jossa myös peurakorvat vasat merkitään; silloin ovat koirat ja poromiehetkin tositoimessa);
2
linnunansan johde, vihi, vihe :|:
LYPSYKAARTEESSA lypsettiin ennen porot jolloin
vasat pantiin karsinoihinsa lehdeksiä syömään :|:
KAARTAA rakentaa kaarre, poroaita(us) ¶
esim. ruotsinsaamen garde ; N gard < *garδr, :: S
kartano (< sk); VUOMEN | HANGAS |
ks KAHA | SIULA;
‘Aikaisemmin pyydystettiin peuroja enimmäkseen
«vuomeniin» ja pitkiin aitauksiin, joissa eläimet menivät ansaan. Tällaisen satimen nimi on «hangas»,
lapinkielellä «kaarte»..’ (Suomalainen 1922);
‘Siellä oli.. karhakoista ja oksista rakennettu kaarre
ja kaarteen aukossa.. ansa,..’ (SP 1939);
Poroja on pidetty kesien aikana jopa kymmenien
kilometrien laajuisissa aitauksissa. Pisin aita, 100 km,
lienee ollut Kuolajärvellä [luovutetun Sallan alueella],
ja Peltovuoman aita Enontekiössä on ollut 83 km.
(Suomalainen 1922). Kuolajärven aidan pituus vastaa
ympyrää, jonka säde on 16 km.
KAARTO aapasoilla samansuuntaiset veden juoksusuuntaa vastaan kohtisuorat mätäsmuodostumat (NS);
metsää kasvava kapea maansankale aapojen välissä,
paremmin rämettä kuin kangasmaata (SP 1939) ¶
JÄNNE | MAANSUORTUVA | SAAJO | SANKALE
1
|
VOSA
KAHA poroaidan, -kaarteen johde(aita), reisi ¶
SIULA | KAARRE
1
| VUOMEN
KAIHTI (
longicaudatus) ¶ ASKEL
KAIRA (
1
suurten jokien, jokihaarojen ja nykyisin myös valtateiden välinen alue, kaista;
2
laaja
erämaa, kiveliö, selkonen, sydänmaa, salo :|:
KIVELIÖKAIRA ¶ KAITA ja SKAIDI ovat pikku
kairoja;
2
nähden vrt KIVELIÖ | ERAKKO;8
Suurimpien samansuuntaisten jokien välisiä harvaan
asuttuja maakaistoja on Lapissa vanhastaan sanottu
kairoiksi. Sellainen on esim. Pomokaira Ounaan ja
Kitisen välissä. (OE 5, 1978);
Vaikeakulkuisia, asumattomia kiveliöitä sanotaan
täällä kairoiksi. (IT VII, 1934);
‘ja penikulmaiset kiveliökairat erottavat jokilaaksoja toisistaan.’
‘Lännessä taas, Ounaan ja Muonion välisellä kairalla, on kokonainen tunturien juonto,..’ (SP 1929)
KAISKONKAALI iso sananjalka, saniainen, kotkansiipi (Pteridium aquilinum) ¶ kaisko (harv.) on
‘niemi’
KAISSA (
kesälläkin lunta :|: KEBNEKAISE (Ruotsin Lappi,
2117 m) ¶ norjansaamen gai'sa < S kaisa ?, < L
(SKES); GAISSA;
Nämä.. kaisit [!], oaivit, tshohkat ja vaarrit [!] ovat
kivilajiltaan ja rakenteeltaan maallemme vieraita.
(OE 5, 78)
KAITA, KAITI (
1
jokien, jokihaarojen tai
jänkien välinen kai(s)tale, ei kovin laaja;
2
metsä-
kaistale tunturin juurella ¶
SKAIDI | SKAITA | vrt KAIRA
1
;
‘Viimeiset peurat taisi Korvasen Matti ampua..
Pihtijoen kaidalla.’ (SP 1939)
KAITSA (
KAITU(T)A (
mennä pois ¶ ruotsinsaamen kaitet, luulajan- kai'tat
KAIVOSMAA jäkälämaa (josta poro on kaivanut
jäkälää hangen alta, henkensä pitimiksi) ¶
VIESKA |  KIEKERÖ
KALLAS (
1
raato;
2
(metsään) kuollut (ihminen), vainaja ¶ norjansaamen galles on ukko(mies),
sk alkuperään nähden vrt N, R kall joka on sanan karl
‘mies’ rinnakkaismuoto ja josta tulee myös miehennimi Kalle ;
Juho-äiji-kallas, Metto-Hannu-kallas, Pulli-äijä-
kallas (SP 1939)
KALLO poron päänahka (merkitys
KALLOKKAAT pl (
KALOLEIPÄ olkileipä ¶ :: kaleet akanat; vrt
kale[e]ton (Kainuu) yksinäinen lampi jonka rannassa
ei kasva heinä eikä liioin kortekaan;
‘kittiläläiset syövät kaloleipää, rovaniemeläiset
elävät olkileivällä’ (SP)
KALSU simpukka, näkinkenkä, (*k)raakku
KALTEIKKO hetteikkö, KALTIO (
hete
KALVE katve, siimes, varjo(paikka) ¶ vrt SIEKA;
‘Kosompi.. kalvheessa, kun päiväpaistheessa.’
(SP 1939)
KAPPA (
VALKKO | KAPPASORTTI, ks SORTTI;
‘Maahiaisten karjan sukuisella vitivalkoisella porolla, gabba-jievjalla, hän saattoi rukatella..’
(SP 1929)
KAREHTUA suuttua kovin, kiukustua, julmistua,
raivostua
KARISTAA käydä päälle, hyökätä kimppuun ¶
vrt yl. karistaa kannoiltaan :: karistaa ‘tiputtaa,
pudottaa, varistaa’; karata päälle ‘käydä päälle’,
:: karata ‘paeta, livistää’
KARPPA (
KASKAKKA (
(
gaskek, :: gas'ket, purra;
‘«Pykällyksessä» toimitetaan myöskin hirvaiden
salvaminen, joka tapahtuu.. puremalla. Köydessä
vikuroiva poro kaadetaan maahan ja mies – joskus
nainenkin! – käy hampaineen poroon kiinni, purren
kivesten siemenjohtimet poikki. Itse kiveksiä ei poisteta milloinkaan, eikä toimituksessa veistä koskaan
käytetä.. Ajokas on aina purtu härkä.’
(Suomalainen 1922)
KAUTO kengänpäälliskappale, iltti
KEHPOSET pl ¶ KEPPOSET
KEINO
1
tie, (erä-, ansa-) polku;
2
suunta;
3
jossakin
käynti: MARJAKEINO :|: NIITTYKEINO :|: SADINKEINO :|: UURTO(KEINO) (ennen:) syksyinen peuranpyynti, pyydössä käynti ¶ S = L, alkusukua, inarinsaamen kæinu, norjan- gæi'dno ;
‘Inarin kirkolle päättyy Lannanmaan tie, ja sitten
ovat lapinkävijän edessä vain lapinkeinot..’ (SP 29);
‘Varsinkin ne lapinkeinot, jotka ajavat toisesta asutusta maasta toiseen, kulkevat leveiden autiomaiden
halki.’ (SP 1927);
‘Hiljalleen Luiro juovattelee vanhoja keinoja..’ ;
‘Rieston Eeva-Loviisa oli metsässä marjakeinossa,
ja kontio oli myös marjakeinossa.’ (SP 1939)
KEITISTANKO keitinselkä (jonka varassa kattila
tai pannu riippuu nuotiolla: keitistangon toinen pää
on lyöty maahan, ja keitiskorvakot kannattavat sitä)
KEITURI (
‘Vaan pian tulis selvä yrttitarhasta jos pukit ja keiturit sinne laskettais.’ (Læst.); KAITSA
KEMPPA, KEMPPI kaunis, hyvännäköinen, komea
¶ S & L E champion ‘mestari, hist. (esi)taistelija, puolustaja; urho’; &
NÄÖKÄS; ‘Olipa sillä kemppi tyär.’ (SP 1939)
KENKÄHEINÄ(T pl ) kuivatut luhta- eli saraheinät
joita saamelainen on käyttänyt kengissään ikimuistoiset ajat, siinä kuin joku jalkarättejä tai sukkia ¶
Kenkäheinien valmistaminen oli myös heinäntekoa ja
täyttä työtä, jolloin välteltiin korjaamasta kovaa viiltosaraa (Carex acuta).
Koltansaamessa viiltosaraa tarkoittava sana on suomen olki sanan vastine, lainattu (itämeren)suomesta;
olki nähden ks ulku ;
‘Kenkäheinät ja sättärät ovat tulen luona levällään
kuivumassa.’ (Järvinen 1949)
KENTTÄ vanhan lapin asuin- ja asentopaikka :|:
KALAKENTTÄ kalamiehen asentopaikka rannalla :|:
KESÄKENTTÄ (ennen:) porolappalaisen kesäpaikka, -residenssi ¶ vrt SILJO;9
‘Siellä.. jonkin piiloisen lahden pohjukassa taikka
suojaisen niemen kainalossa on lappalaisen asuinkenttä’ ;
‘Saattaa jokilaakson emäntä myös muuttaa karjoineen kesäksi kiveliöön,.. korkeille kesäkentille..’
(SP 1929)
KEPPISET, KEPPOSET, KEHPOSET pl (
keuhkot ¶ suomen kepeä, kevyt ja vastaava saamen
sana alkusukuisia; vrt myös E lights ja V lëgkie pl;
keuhkot kelluvat vedessä, nousevat pintaan
KERMAKKA, KERMIKKÄ, KIERMIKKA, S(I)ERMUKKA (
‘tschermak eli varihas’ (Suomalainen 1922) on sama
kuin urakka, kaksivuotias urosporo;
SERMAKKA | SERMI
KERMAKKAPUUT pl kaksi kotapermannon puunrunkoa jotka ulottuvat ovenpielestä tulisijaan ¶
vrt kermakka ja yl. vasat (:: R, kansanetymologia) ja
poikaset, esim. katon poikittaiset välikannattimet
KERMU
1
kylmettynyt maankamara syksyllä;
2
routa, kirsi ¶ ROUSTALE
2
KERO (
(pienempi kuin laki tai oaivi) ¶
norjansaamen tshærro ; vrt & OAIVI, OIVA | LAKI |
PÄÄ;
Yllästunturin.. seutu on aitoa Metsä-Lappia, jonka havumetsämerestä tunturikerojen puuttomat varpunummet ja kivirakat kohoavat saarekkeina. (OE 5, 1978);
‘ja.. Pallastunturin mahtava ryhmä, missä itse Taivaskero kohottaa ylhäisen lakensa yhdeksännelle
sadalle.’ (SP 1929)
KERTTÄMÄ naava puun kyljessä, sen pohjoispuolella :|: MAAKERTTÄMÄ
KESIÖKANTO kova kanto jossa mahdollisesti on
vielä kuorta jäljellä (:: kesi) ¶ vrt tervaskanto ;
‘Äijä tosin oli jo vanha.., kuin kesiökanto, mihin
ajan hammas ei pysty.’ (Järvinen 1949)
KESÄYT(Y)Ä (kala:) hapata, elttaantua, pilaantua
¶ vrt KOLJOONTUA | MYTÄYT(Y)Ä;
‘kesäynyt kala haisee, mytäynyt ei ole enää tuore’
KIEDGAM, KIETKAM (L) puusta koverrettu, nahalla päällystetty lapinlapsen kätkyt ¶ KOMSIO
KIEHINEN (leu’ulla tai puukolla vuolaistu tervaksinen) sytykelastu, syttö, ottonen, otake ¶
:: kiehua ; kihistä
KIEKERÖ (
1
kovaksi polkeutunut kuoppainen
lumikenttä josta pororaasut ovat henkensä pitimiksi
kaivaneet jäkälää;
2
porojen talvilaidun ¶
luulajansaamen tjiekar ; KAIVOSMAA | VIESKA;
‘.. pojat tuumiskelevat kuoppaista, kiekeröksi tallautunutta ranniota hiihtäessään.’ (Järvinen 1949)
KIELAIN (veri)hyytymä, kokkare, paakku ¶
‘..pilattu veri rupesi kielaimina sinkumaan.’ (SP 39)
KIELAS (
alle 370 m) ¶ GIELAS; vrt KIELINEN
KIELINEN pitkä matala harju ¶
kenties sanan kieli vaikutusta; vrt KIELAS, GIELAS
KIELO (
KIELONMAA ala jolle menee kielo siementä,
sata neliösyltä
KIEPPI, KIEPPÄ (
1
riistalinnun tai jäniksen
yöpymiskolo lumessa;
2
lumikuoppa, onkalo ¶
luulajansaamen tjiehppa ;
‘Vaikka ulkona on 40-50° pakkasta, pysyttelee
lämpötila puolen metrin lumivaipan alla nollan
tuntumassa.’ (L&P)
KIERI (
norjansaamen skier're ; VAIVAISENVARPU
KIERREHEINÄ hiirenvirna (Vicia cracca) ¶
muita heiniä kohdassa HIRVENNURMI
KIERÄNAIKA roudan aika syksyllä ennen lumentuloa
KIEVANA kievanajärvi, -lampi ¶
Kittilän karbonaattikivialueella on monta kymmentä
kievanaa joissa kasvaa runsaasti karjanrehunakin käytettyä sahalehteä (Stratiotes) joka on säilynyt harvinaisena jäänteenä aina myöhäisjääkauden ajoista asti.
(OE 5, 1978)
KIIRI (
KIIRUNA (
KIISA (
KIISKI kovakuoriainen, *koppiainen; *ötökkä :|:
KOPPAKIISKI :|: KULTAKIISKI :|: SINIKIISKI
KIISKINEN kiiski (Acerina cernua)
KINNIPESKI karvattomaksi kulunut peski, peskiraja :|: PALTSA(PESKI) ¶
‘kinnipeskeissään käpsehtivä lappalaisriepu’ (SP)
KIRRO (
TAMMUKKA | VEITIKKA
KIRVATA kirota, kiroilla ¶ KORRATA
KISURA
I
(
1
KISURA
II
, KISURI
1
pieni laiha poro;
2
opettamaton
poro ¶ norjansaamen gis(s)ur ; vrt LIIVIKKÄ |
RAUTSA(KKA);
2
nähden vrt UTA(A)MUKKA
1
‘Kaaren-akka oli.. saanut maanitelluksi hoitoihinsa
gufittarien porotokan ja onnen sellaisella välipuheella, ettei koskaan anna vieraalle porojansa, ei pahaista kisuraakaan, ei rahasta eikä ilman.’ (SP 1927)
KITKO käärme ¶ PITKO
KITSI (
KIVA kova, vahva, luja
KIVALO (& pn), KIVELIÖ suuri asumaton erämaa,
kaira, selkonen, sydänmaa, salo :|: KIVELIÖKAIRA ¶
:: L?, kansanetymologisesti kuitenkin :: kivi, vrt
kivikko, louhikko, rakka (tunturissa); kivalo nähden
vrt & Ivalo ; vrt KAIRA
2
| ERAKKO;
‘Saattaa jokilaakson emäntä myös muuttaa karjoineen kesäksi kiveliöön,.. korkeille kesäkentille,..’ ;
‘.. penikulmaiset kiveliökairat erottavat jokilaaksoja
toisistaan.’ (SP 1929)
KO
1
kun;
2
kuin ¶ etymologisesti = luulajan- ja ruotsinsaamen ko, norjan- go ; konjunktiota ko käytetään
muuallakin Suomessa, mutta käytön yleisyys Lapissa10
selittynee osaltaan saamesta; muinaisten vartaloiden
*ko- ja *ku- jatkajia on mahdoton erottaa toisistaan
KOHVA(JÄÄ) alta ontto jääkuori, uhkujää ¶
‘Ohut kohvajää oli murtunut sen [koiran] alla.’
(Järvinen 1949)
KOIPIKINNAS, KOIVIKAS poron koipinahasta
ommeltu karvakinnas | TIESKARI
KOITELAINEN (SP 1939), KOITILAINEN (Järvinen 1949), tunturi Sompiossa, 406 m ¶
koi(te), koillinen ;
‘Hukka kulki.. Koitilaista kohti..; ‘Sinne näkyi
Koitilaisen tunturi..’ (Järvinen 1949)
KOJAMA, -O (
‘.. ja keminkyläläisillä oli oma suuri Kemijokensa,
joka antoi lohta kouterosta kojamaan asti.’ (SP 39);
‘kymmenkiloinen kojamo’ (Järvinen 1949)
KOKIAINEN
1
kokeminen;
2
ansapolku, sadinkeino,
kokumatka ¶ :: kokea ;
‘sadinkeino antoi samalla kokiaisella lintuja kymmenittäin.’ (SP 1939)
KOLJOONTUA ¶ KESÄYT(Y)Ä | MYTÄYT(Y)Ä
KOLLA (
KOLLOS (
KOLMILAITA vene jonka laidassa on kolme lautaa
KOLO kolkko, karmea, kaamea, kamala, ruma :|:
KOLOSTI surkeasti, hullusti, hassusti, huonosti, onnettomasti, kalpaten, *köpelösti ¶ -sti, kuin nolosti
KOLSA (
norjansaamen goal'se ; kolso on (NS) ‘pilkkasiipi’ [!],
Melanitta fusca ; vrt KOLSO
KOLSO (SP) metso (Tetrao urogallus) ¶
vrt KOLSA;
‘Saatiin vanhoja kolsoja,..’; ‘Kun oli oikein ikä-
kolso, sai sitä korventaa kohta kuin Jaako Pontteus
1
,
joka aikoinaan keitti pientä hiirtä seitsemän vuotta.’
(SP 1939);
1
kysymyksessä sotapäällikkö Jaakko de la Gardie (k. 1652),
joka empimisen ja vitkastelun johdosta sai joukoiltaan liikanimen Laiska Jaakko ; Pontus (k. 1585) oli Jaakon isä.
KOLVA: KOLVAKUUSI kuiva aarni(o)kuusi :|:
KOLVAKOIVU vanha koivu :|: KOLVIPETÄJÄ
ikihonka ¶ vrt KOTVA- | KOTVI-; ks AIHKI;
‘.. ja vanha kolvakuusi työnsi kuivan latvakeihäänsä oksaisena otana kohti taivasta.’ (SP 1939)
KOMSIO lapinlapsen kätkyt (joka ennen koverrettiin puusta ja verhoiltiin nahalla) ¶
:: komsa ‘koppa, vasu’; KIEDGAM
KONELO (jyrhämää leveämpi) joenmutka ¶ vrt
konkelo, deskr.; LUIKKO | JURMU
1
| JYR(H)ÄMÄ
1
;
‘Sillä [inalla] oli hyvä ammentaa Luiron suvantoja,
jurmuja, jyrhämiä ja koneloita.’ (SP 1939)
KONIA raiskata ¶ vrt *koinia
KONKELONPÄRISTÄJÄ tikka ¶ vrt KORO
KONTO (
itätuulten kuljettama sumu Ruijassa ¶
UME | UMU | TEUKKA | MURK(K)U | UPPURA
KONTTI kinttu, koipi, sääri :|: ALAKONTTI |
HIIRIKONTTI | JORVAKONTTI reisikontti ¶
vrt nelin kontin, kontallaan, kontata ja kontio
KOPARA, KOPARE (
1
sorkka;
2
kavio
KORANTAA pilata, vahingoittaa, kirota :|: KORANUS (
2
|
KORTTAA
KORO käpytikka, ent. isotikka (Dendrocopos
major) ¶ tikkojen pärrytystä (rummutusta) yleensä
ja käpytikan ääntä (‘karra karra’) kuvaileva sana;
vrt kärki johon on kryptattu niin palokärjen (Dryocopus martius) kuuluva pärrytys kuin lentoäänikin
(‘kry-kry-kry..’); vastaavia onom. nimityksiä muuallakin; vrt KONKELONPÄRISTÄJÄ;
‘..vaaran laidassa koro.. lyö.. hongan kylkeen.’
(Järvinen 1949)
KORPILAPPI ¶
‘Peräpohja ja Etu-Lappi on tämä maa, muinaisen
Lapinkorven perämaa..’ (SP 1929);
‘Mutta kun.. tuli ihmeellinen ruskanaika, silloin
koko Korpilappi kohahti.’;
‘Suuri lapinkorpi, Korpilappi, oma maailmansa,
jota kesäpäivä kiertää ylt’ympäri – kattona sininen
kumu, korkeampi Nattasten suurta Pyhää.’ (SP 1939)
KORPPU (
1
vahinko, paha sattumus, onnettomuus ha(a)veri;
2
kepponen, koiruus, kolttonen ¶
ruotsinsaamen skuorpo, norjan- skuor'po
KORR|A, -I
1
pilkkasiipi (Melanitta fusca);
2
silkkiuikku (Podiceps cristatus) ¶
1
nähden < L, norjansaamen skoarrâ (SKES); nimi (onom.) sopisi mainiosti silkkiuikulle (joka ääntelee ‘korr karr’), mutta
koska lajia ei tavata Perämeren pohjukkaa ylempänä,
on korra silkkiuikun nimenä ilmeisesti eri alkuperää
KORRATA kirota ¶ KORTTAA | KORANTAA |
KIRVATA
KORSA (
vrt KURSU; & KURU
1
| AUTSI | ROKKI
KORSUHEINÄ aro- ja auttopaikkojen pitkä, mutta
kova heinä joka ei kelpaa karjallekaan ¶
muita heiniä kohdassa HIRVENNURMI
KORTOLLINEN ‘henkilö joka on kärkäs panemaan korttoihin’ (SP 1939) ¶
ks KORTTO, KORTTAA;
‘Muutamat kademielet olivat niin kortollisia, että
panivat pahoja sekä kosketellen että katsoen, vieläpä
kuuloltakin.’ (SP 1939)
KORTSI (
KURK(K)IO | vrt KÖNGÄS | LINKKA;
‘suurissa kortseissa ryöppyävä Lemmetjoki’ (SP 29)
KORTTAA pilata (pahalla silmällä), kirota; panna
korttoja, korttoihin :|: KORTT(AANT)UA mennä
pilalle, tulla pilatuksi (kuten ase, kala- & metsästysonni, jos vain sivullinen pääsee näkemään saaliin) ¶
KORANTAA | KORTTO;
‘-Piruissa sinä olet? Sinä olet kortettu! ;
‘Kun kuutilosilmä sai vain katsahtaa toisen omaa,
se heti korttui.’ (SP 1939)11
KORTTO (
1
paha silmä(ys), pilaus, kiro,
riena;
2
(kirosana) [voi] piru, lempo, rietas, *hä[i]jy,
raato, juutas, turkanen, kehno, hitto, helkkari *rumahinen, *piessa (V);
3
hävytön, häijy, ilkeä ihminen :|:
KORTOISSA kiroissa, piruissa, paha(i)n pauloissa ja
vallassa :|: KORTTOELÄVÄ
1
riettaeläin, saastainen
eläin;
2
peto ¶ KORTOLLINEN | KORTT|AA, -UA
‘Korpi pani korttoja, korpi osasi ajaa niitä poiskin.
Kortolliset panivat, kortetut ajoivat takaisin, usein
vielä kahta kovempina.’
‘Mutta jo oli kerran ajettu kortot itse Erkin Jaakon
pyssyyn. Ukko päivän paukkasi Karsinavuopajassa, ei
saanut ainoatakaan. Silloin Jaako muisti, että oli viimeiset hanhet ampunut silloin ja silloin ja oli pyydöstä palatessaan antanut tenolaiselle – akkoineen
oli juuri sattunut tielle ja nähnyt suuret saaliit –
lihavimman linnun, ajatellen :
-Se on niin kortollinen. Anna, se ei korta kun saa
hanin..
-Tuonko se rietas teki, kun minä raavhaan hanin annoin ? muisti Erkkiläinen ja kirosi:
-Oota sie, perkele, kun miehen kortat, kyllä näet !’
(SP 1939)
KORTTUA tulla pilatuksi, korttoihin, mennä pilalle
¶ ks KORTTAA, KORANTAA | KORTTO;
‘Kun kuutilosilmä sai vain katsahtaa toisen omaa,
se heti korttui.’ (SP 1939)
KORVALAKKI korvuslakki, karvalakki, reuhka
KOSIO (tuohi)rove, koppa, vakka :|: KALAKOSIO
¶ suomen ja vast. saamen sana alkusukua; PORTTA
KOSO viileä, vilpoinen ¶ KAALO;
‘Kosompi.. kalvheessa, kun päiväpaistheessa.’ SP
KOSOTUS (
(uros)poro ¶ ruotsinsaamessa kosetes, kosetus
KOSSI (
1
pieni lohi, penikkalohi;
2
pikkupoika
KOSTE tyyni suvantopaikka koskessa tai sen alapuolella (kiven, saaren tai niemen kainalossa) ¶
(muualla) & kosto‘niemeke joka kääntää reunavirtausta takaisinpäin tai viereiseen poukamaan, akanvirta’ (kostaa kääntää takaisin, palauttaa; Kostamo
Kemijärvi, Kostonjärvi Kuusamo);
‘kosteitten pyörteitä’ (Järvinen 1949)
KOTA (yleensä ja vielä taannoin:)
1
lapin-, lappalaiskota;
2
(suomalaisilla:) keitto-, karjakota, eteinen
¶ S = L, alkusukua, esim. ruotsinsaamen kåte, norjangoatte ;
S koti on j o k o kota sanan monikon sisäpaikallissijoista abstrahoitu uusi perusmuoto t a i jokin kota
sanan johdos (koti < *kotej);
monikkovartaloinen koti on saattanut viitata kotaryhmään, -kuntaan; alkusukulaisia ovat myös mordvan kud(o) ja unk. ház ‘talo’;
‘Sydänlappia oli ennenmuinoin tämä seutu, kotalappi täällä majaili..’ (SP 1929)
KOTVALAPPALAINEN (Lönnr.) (lappalainen)
paimentolainen (pitänee olla kotalappalainen) :|:
KOTVI-, KOLVIPETÄJÄ ikihonka ¶
:: kotvan ‘pitkän aikaa, kauan’, johon vrt kotvipetäjä
ja ‘[jokin on] pitkässä kuusessa’ ; KOLVAKUUSI
KOUDER, KOUTER(O), KOUVER(O) parin kolmen kilon lohi ¶
KOJAMA | KU(J)ERI | KUUJA | KÄRRY | KÄRRÄ;
‘.. ja keminkyläläisillä oli oma suuri Kemijokensa,
joka antoi lohta kouterosta kojamaan asti.’ (SP 39)
KOUTSA (
KUNTSA
(K)RAVIAISET pl hautajaiset, maahanpaniaiset,
peijaiset, *peijaat ¶ :: R begravning, be- tippunut
johon vrt valles-, *valtesmanni, :: R befallningsman ;
pääte -(j)aiset esiintyy analogisesti suunnilleen samaa
tarkoittavissa ja lisäksi hyvin monissa muissakin sanoissa: avajaiset, kastajaiset, kihlajaiset, maistajaiset,
maistiaiset, romiaiset, rääppiäiset, muistajaiset, muistiaiset, ristiäiset, saviaiset, valvojaiset, vihkiäiset ;
produktiivinen johdin; vastaavaa analogiaa muuallakin: E sanassa burial (: bury) on sama pääte kuin vastaavassa latinalaisperäisessä sanassa funeral ;
ks ROMIAISET
KROMU luiseva ¶ :: romuluinen
(K)ROUSKU rusto ¶ onom.
KRUNVALLI (
KU(J)ERI (
kolme rotua tai muotoa) ¶
KUUJA | KOJAMA | KOUTER
KUITEN kuitenkin ¶ vrt TIETEN
KUKSA (koivunpahkasta tai visasta koverrettu korvallinen) kuppi, juoma-astia ¶ NAAPPU
KULJO, KULJU, KURJA (
KURJOA peitellä, suojata ¶
‘Kontio nyljettiin ja raajottiin.., lyötiin.. lihat loijakkaan ja vedettiin.. talja kuljoksi päälle.’ (SP 1939)
KULLE poveton nuotta jota vedetään mm karsinapadossa, ajoverkko ¶ :: kultaa ‘vetää kulletta; lippoa’;
‘Lohta ja siikaa saadaan [Kemi- ja Torniojokien]
yläjuoksuillakin kulletta vetämällä,..’ (SP 1929)
KULPPU (
haarukka joka estää sitä liikaa hätyyttelemästä poroja
ja juoksentelemasta joutavan tautta pitkin kyliä ja
metsiä ¶ metateesi, :: kluppu? (< R klubba); *kluppusota nuijasota
KUMPPI (
gum'pi ; inarinsaamen pillekumppi on susi joka tappaa
enemmän kuin jaksaa syödä; ks PILE
KUNTSA (
KOUTSA;
‘Oli siellä Muteniassa vanhoja aihkeja, KuntsaHannua, Mutenian Hannua, Vesman Ollia, HussiPekkaa, Kössö-äijää..’ (SP 1939)
KUNTEUS, KUNTU(U)S (
oleva urosporo ¶ norjansaamessa godd(ud)âs
KUNTURA, KUNTURI, KYNTYRI (
neljä koipinahkaa yhdessä :|: poron SUONIKUNTUROILLA (L ‘suodnagoddor’) eli koipijänteillä ommeltiin nahkaparseeleja; kaakastesuonet olivat jalkasuonista lujimpia12
KUOKSA (
KUOLKUNA harva mäntymetsä, männikkö ¶
Sanaa voisi melkein käyttää koko Metsä-Lapin epiteettinä; vrt KUOLPUNA
KUOLMUS (
KUOLMUSTAA poistaa männynrungosta kuolmus
KUOLPANA, KUOLPUNA (
kuolpuna (Järvinen 1949); vrt AUTTOKANGAS
KUOPA, KUOVA lyhytvartinen sukka, nilkkasukka
:|: KUOPARAJAT pl ‘varrettomat sukkarievut’
(SP 1939)
KUORINKI
1
pahtaluola;
2
louhikko vaarassa tai tunturissa ¶
2
nähden & RAKKA | ROVA
2
KUOSTE (
1
poutaa ennustavat huurupilvet
pohjoisen taivaalla;
2
pilvinen sää ¶ :: kostea ?
KUOSTO (
SUOSTO; vrt AIHKI, AIKKI | SIHKI
KUOTKO (
1
rämeinen notkelma,
2
alava kohta
järvien välissä ¶ sekaantumaa, :: notko ?; LANTTO
1
KURENTO (
1
(teuraseläimen) ruho;
2
ruumis ¶
RIIPI
2
KURJENKENKÄ, JÄNKÄ-, VITSAKENKÄ vitsasta väännetty suo- tai lumikenkä ¶ SOMPA
KURJENPUOLA karpalo (Vaccinium oxycoccos) ¶
JÄNKÄ-, POUNUPUOLA;
‘.. kurjenpuolat kimaltelivat kirkkaina helminä jo
hankien vierillä.’ (SP 1939)
KURJOA peitellä, suojata ¶ KURJA | KULJU
KURK(K)IO jyrkkä louhikkoinen putous ¶ vrt
kurkku ; KURU
1
| KORTSI | ks KÖNGÄS | LINKKA;
‘Toisinaan vahva virta pitää yhtämittaista pauhua
virstamäärin, viisinkin virstoin, toisinaan taas se huutaen heittäytyy jyrkästä könkäästä taikka kivisestä
kurkkiosta alas..’ (SP 1929)
KURMU (
eli poropaarman toukan aiheuttama tulehduspesäke ja
pahka poron selässä, permu :|: KURMUPAARMA
kurmuntekijä, ‘nottaposka’, poron ihosaivartaja ¶
ruotsinsaamen kurbma ; kurmu ja permu ovat ilmeisesti menneet sekaisin, yhteistä on -rmu ja suunnilleen sama merkitys; vrt vielä URME;
‘Selkään syntyy.. ilkeitä paiseita, «kurmuja», joiden
sisässä kehittyy suuri, yli tuuman pituinen «pattopuskan» (Ocstrus tarandi) toukka.’ (Suomalainen 1922)
KURPPA (
NIESTAKURPPA eväsreppu, -laukku ¶
norjansaamen gur'pe
KURRA (
johon osa poroista erotuksen aikana kootaan ¶
KURU
1
KURSU (
raviini, vaikeapääsyinen alanko; notko; pn (Salla) :|:
KURSUVAARA pn; vaarankursu (Inari) ¶ jossakin &
KURSO vesiperäinen pensaikkoinen paikka; vrt
KORSA | KURU
1
| AUTSI | ROKKI
KURTTA (
norjansaamen gur'te
KURU kapea
1
tunturirotko, tunturien välinen kuilu,
kulju, sola;
2
tievojen välinen notko ¶ suomen ja saamen (luulajansaamen kurra, norjan- gurrâ) sanat alkusukuisia?; AUTSI | KORSA | KURSU | ROKKI;
Tunturi-Lapissa, kaukana outamaasta, on erillisiä
mäntymetsiköitä Utsjoen ja Kevojoen suojaisissa
kurulaaksoissa. (OE 5, 1978)
KUU rasva, tali :|: PORONKUU, KÄÄRMEENKUU
:|: RISAKUU poronlapojen syötäväksikelpaamaton
rasva ¶ vrt PÄKKI
KUUJA, KUUJO järvitaimen (Salmo trutta, rotu
lacustris) ¶ KOJAMA | KOUTER | KU(J)ERI
KUUKK(A)HAINEN kuukkeli, kuusanka (Perisoreus infaustus, Cractes infaustus), pidetty Lapissa
raiskalintuna ¶ Kuukkahaisen ääniä on hilpeä ‘kuuk,
kuuk’, josta ilmeisesti myös lajin V nimi, kúksha ;
muodostukseen nähden vrt JOUK(A)HAINEN;
ks RAISKALINTU
KUUKUMANKIVI ukonkivi, kvartsi, tavallinen
piidioksidi (SiO2
, kiteet kuusikulmioita)
KUUTILOSILMÄ myt joka katsoo pahalla silmällä,
paha silmä, kateensilmä ¶ kuusikulmiosilmä?;
‘Oli erämaassa vielä taikureita ja pikku velhoja, paruttajain panijoita, korttojen lähettäjiä, katheita ja
kuutilosilmiä ja kaikenkaltaisia pahansuopia, kademieliä, jotka tuottivat naapureilleen monta pahaa,..
Kuutilosilmästäkin killisteli pieni metsäpiru, joka oli
päässyt asennoille ihmisen sieluun..’ (SP 1939)
KVEENI (Ruijan norjalaisilla) ruijansuomalainen
KYNSIPUU reunapuu ¶ vrt kynnys, :: kynsi
KÄRRY (
vrt KÄRRÄ
KÄRRÄ parikiloinen lohi ¶ vrt KÄRRY (
KOUTER | KU(J)ERI | KUUJA
KÖNGÄS (
1
äkkijyrkkä vuolas putous koskessa;
2
jyrkkä putous ¶ norjansaamen gæwηes ; köngäs voisi
merkityksensä puolesta olla tekemisissä sanan kynnys
[:: kynsi] kanssa;
Köngäs on jossakin tekstissä alennettu pelkäksi vaahtoavaksi koskeksi; Puolangan 24 m korkean putouksen nimi Hepoköngäs ei liene alkuperäinen; PUOKKI
| LINKKA | KURK(K)IO | KORTSI;
‘Toisinaan vahva virta.. huutaen heittäytyy jyrkästä
könkäästä taikka kivisestä kurkkiosta alas,..’ (SP 29)
KÖNNÖ pieni heinäkasa, nökkönen (SP 1939) ¶
vrt NOKKO
2
KÖNTTYRI keripukki :|: KÖNTTYRIRUOHO
(rohto)kuirimo (Cochlearia o icinalis) jolla könttyriä
on tohtoroitu
KÖSSÖ hassahtava ihminen (SP 1939) ¶ deskr.
KÖYRY, KÖYRI, paholainen, piru, rietas, *rumahinen, *sortta(hinen) (V), pahalainen, paha kurki,
vanha kehno
LAAVO, LAAVU (
1
sateen ja tuulen suojaksi
riukujen varaan levitetty kangas;
2
mukana kuljetettava (portatiivi-) teltta, matkakota ¶
norjansaamessa lavvo13
LAIKKO (
LAITI(KA)S (
1
seurata mielellään perässä;
2
ajaa
kokoon ¶
‘Heitetään vain hiljainen, rauhallinen laidistajahärkä kiinni, talutetaan sitä edellä ja koirien kanssa
ajetaan toisia perässä.’ (SP 1927)
LAKEINEN savuaukko katossa, räppänä
LAKI paljas tasainen tunturin tai vaaran huippu
(laajempi kuin kero, mutta pienempi kuin oaivi) ¶
vrt KERO | OAIVI, OIVA | PÄÄ
LAMU laaja, laakea, avara, väljä ¶ vastine mordvassa: lamo ‘paljon, monta’; :: S laama ‘suuri määrä,
runsaus, paljous’
LANNANMAA, LANTA (
LANTALAINEN (:: L)
1
viljelijä, talossa asuva, talokas, lannanmies, etelänmies;
2
suomalainen, lappilainen (vaan ei saamelainen) ¶ luulajansaamen laddelatj
tarkoittaa vastaavasti ruotsalaista
LANTTO
1
alava paikka; kostea notkelma;
2
lampare, lammikko, lompolo ¶ jossakin talonnimenä,
≈ Alanne, Alanko; vrt KUOTKO
LAPAANTUA (eläin:) halvaantua
LAPINMAA, LAPPI Fennoskandian pohjoisin osa
joka ulottuu Jäämereen asti ja johon Suomen Lapin
lisäksi kuuluu vastaavia osia Ruotsista, Norjasta (Ruija) sekä Venäjästä; meillä kuitenkin Lapista puhuttaessa tarkoitetaan Suomen Lappia :|: LAPPALAINEN
:|: KOTALAPPALAINEN :|: KOTVALAPPALAINEN :|: TUHKALAPPALAINEN :|: TULILAPPALAINEN ¶ ks SAAME | SAAMELAISET;
ks myös TURJA;
‘Lapinmaa on suuri äärimmäisyyksien maa.’
(SP 1927);
‘Lapinkirjoissa oli ennen muinoin koko Peräpohja
– ja lapinkirjoissa Etelä-Suomen asukas vieläkin pitää Oulun takaista Suomea, Tornion takainen on hä-
nestä jo täyttä Lappia. ..mutta oikea lappalaisten Lapinmaa on enää vain Enontekiön tunturiylängöillä ja
Saariselän takalistoilla, niin kaukaisilla perillä, että
kuusipuu katoaa, jopa lopuksi mäntykin lakkaa kasvamasta.’ (SP 1929);
Puurajan yläpuolella, 474 m korkean Kukastunturin
huipulla, Ylläksen luoteispuolella kasvaa 250 v. vanha
erikoinen mäntymetsä, joka on saanut alkunsa poikkeuksellisen lämpimän ilmastojakson aikana, mutta
kuitenkin keskellä ns. pikku jääkauden viileää vaihetta. Järeitä kilpikaarnaisia aihkeja on tasaisin välein
koko lakialue täynnä (T.Mainio, HS 14 xi 2004);
Lappi saamelaisineen on siirtynyt aina vain pohjoisemmaksi, kohta Ruijanmereen. Lapin entisillä si(l)-
joilla ja kentillä asennoi ja isännöi nyt moni lappilainen, etelänmies, lantalainen.
Suomalaisperäisten nimitysten Lappi ja lappalaiset
vastineet löytyvät ensimmäisen kerran tanskanmaalaisen Saxo Grammaticuksen tekstistä noin vuodelta
1200. (OE 5, 1978);
Lappi on 1900-luvun loppupuolella ollut suurten ja
jopa peruuttamattomien muutosten temmellyskenttänä. Kysymys on ihmisen aikaansaannoksista. Niinpä 70-luvun lopulla sai valokuvaaja kulkea Lapissa
2000 km saadakseen joukon kuvia koskemattomasta
luonnosta, kun taas 60-luvun lopulla koskemattoman
luonnon saattoi Lapissa kohdata vaivattomasti.
(Raimo O. Kojo, 77)
LAPPILAINEN
1
joka on kotoisin Lapista tai asuu
siellä;
2
Lappiin liittyvä, kuuluva, Lapin
LAUKO- (
‘pienoinen kalamiesten maja.., koivujen keskellä
kyyhöttävä lautakatos, laukopuoli..’ (Järvinen 1949)
LAUTI kauttaaltaan, kaikin puolin, läpeensä
LAUTTANEN pitkän kannon nokkaan (moita- ja
uurto-) pyydössä ollessa kyhätty kehällinen lava
lihojen säilytystä varten. Lihat peitettiin vain tuoreilla kuusenhavuilla ¶ PILTA | NILI
LAUVO lava ¶ ehkä kontaminaatiosta lavo ⊗ lauta
LIERU liro (Tringa glareola) ¶ onom.
LIESU (L) pesäkolo, onkalo, luola :|:
KETUNLIESU ¶
‘Mikä.. lienet, joka jouluksi tällaiseen liesuun olet
tukkeutunut?’ (Järvinen 1949)
LIETE matala leveä hiekkaranta
LIEVU liejuranta
LIIKUTUKSISSA hurmoksessa
LIINA (
ottaa pohjaan, käydä pohjassa
LIIVIKKÄ, LIVIKKO (
nuutunut, heikko poro ¶ vrt RAUTSA(KKA) |
KISURI; poteneekohan porokin atrofiaa?
LINKKA jyrkkä korkea putous ¶
KÖNGÄS | vrt KURK(K)IO | KORTSI
LINNUNPELTO karhunsammalikko jossa on paljon
itiöpesäkkeitä ¶ V kukushkin lën, karhunsammal, on
sananmukaisesti käen pellava, käen *liina
LINTUKKA
1
pahkamalja;
2
lillukka, ämmän hillikka
(Rubus saxatilis) ¶ :: lintu; muualta Suomesta tunnetaan linnukka (:: lintu) ‘lillukka’; vrt HANHO
LIUTSA (
LOHTA (
ylisiä ; R vind on sekä tuuli että vintti; vrt S luhti
LOIJAKKA kuorma-ahkio ¶ deskr?; vrt *loihakka
(Kainuu) ‘suuri, laaja, leveä’
LOITO (
1
paikka kodassa kahden puolen lieteä,
2
makuupaikka laavulla tai tulilla :|: LOITOTALJA
makuualunen, peti, vuode ¶
‘Kaalo ja kova maa nuotiohongan vieressä, loito,
havotethiin kuusenhaoilla kalansuomhuun..’ ;
‘Tyvipää oli vanhimuksen pää, siinä oli loidolla
joukon vanhimus mies, nuorimus oli perkkapäässä.’
(SP 1939)
LOMPERO pieni lampi, lampare ¶
kontaminaatiosta lompolo ⊗ lampero, deskr.14
LOMPOLO (
1
lampare, pieni lampi;
2
jokilaajentuma, poukama ¶ norjansaamessa luobbâl
LOPPAJALASSA, LOPPASIL|LAAN, -TAAN
kengät jalassa ilman sukkia tai kenkäheiniä ¶ deskr.;
-Na, lopaltako se pannee kengät jalkhaan ?
LOUDE, LOU(V)E (
1
tunturisaamelaiskodan
hamppuinen katevaate (joista kesäkota rakennettiin),
kotavaate;
2
lappilaisilla ja lantalaisilla myös tuulensuojaksi nostettu vaate, kangas, pressu ¶ inarinsaamen
loovda, norjan- loawdâ, kotavaate, vrt LAAVU;
‘Loue häämöttää vaaleana läikkänä’ (Järvinen 49)
LOUDEKOTA hamppulouteista kotariukujen varaan pystytetty (porosaamelaisen) kesäkota; talvella
käytettiin kotaverhoina paksuja villaraanuja ¶
‘Eikä tunturien kiertäjillä ollut missään pysyväistä
majaa, vaatekota vain riukujen varassa milloin millä-
kin tunturilla tai oudassa, taikka muuttoretkellä poron selässä tai ahkiossa. Tunturilla hän oli syntynytkin, joskus talvisella ajoretkellä lumipyryssä ja pakkasessa, ja koko elämänsä hän oli viettänyt tunturien
raittiissa hengessä .., ja avara oli hänen kotimaansa..’ ;
‘Mutta nämä hyvät ajat ovat jo aikoja menneet, ja
suuret tunturimiehet niiden mukana..’ ;
‘Mutta hirsistä rakennetut Lannanmaan malliset
uudet talot on näilläkin asuntona.. Vanha paimentolaiselämä alituisine muuttoineen on jo loppunut
Taka-Lapin tunturimaasta.’ (SP 1929)
LOUHEEN, LOVHE(E)N: langeta loveen ¶
Lapinnoidat lankesivat ennen loveen ja näkivät ekstaasissaan salattuja asioita tai tekivät tuulispäissä lentäen kaukomatkoja tarvitsematta turvautua matkatoimistojen apuun.
‘Sydänlappia oli ennenmuinoin tämä seutu, kotalappi täällä majaili, ja suuret noidat joikailivat,.. ja
lentää vihelsivät tuuliaispäissä milloin etelään, milloin pohjoiseen.’ (SP 1929)
LUHKA sarkainen hartiavaate, saali
LUHTA sara(heinä) (Carex)
LUIKKO veden syövyttämä joenmutka ¶
vrt JURMU
1
| KONELO | VUOPAJA
1
LUNKKA pieni (ikkuna)luukku :|: LUNKKAIKKUNA ¶ & *lunkku ; ⊗ vääristymiä sanasta luukku (
LUOKKA (
1
| vrt KUOTKO
1
LUOSTAKK|A, -O, LUOSTO
I
:|: LUOSTOKYLKI
(:: L) vaaleakylkinen poro ¶ luulajansaamen luostak ;
SUIVAKK|A, -O | SAIVO
2
| VALKKO
LUOSTO
II
(
I
LUOVA (
1
puiden varaan kyhätty katos;
2
säilytyslava patsaiden varassa ¶ LAUTTANEN | NILI
LUPPO
I
, LUPPU naava :|: LUPPOKUUSI ¶ S < L
tai L < S; mordva luppon’ ; pitää, viettää luppoa ‘olla
jouten, makailla’, vrt & maata sammalilla, havuilla ;
‘Kohta petäjän korkuiselta katseli harmaa luppokuusi, mustien korpien synkkä, partainen äijä.’ (SP)
LUPPO
II
(porolla:) koparantyven turpoaminen
LUSPA (
1
koski luusuan alla (joen niskassa);
2
(Enontekiö) joenniska, luusua ¶ POLA | JYR(H)Ä-
MÄ
2
, JÄRÄMÄ
2
| LUUSUA, JÄRVENPII
LUUSI opas ¶ vrt OPAS
‘Ja aina vähän päästä vaihtui raidon kärkeen
vetäjäksi ja luusiksi uusi lintu.’ (SP 1939)
LUUSUA (
lähtökohta ¶ inarinsaamen muotoon lusme vrt Lusminki, pieni järvi Iivaaran itäpuolella Kuusamossa
(-inki kuten Kuusinki, Kiestinki, Kiiminki);
JÄRVENPII | LUSPA
2
LYÖMÄNÄ (Inari,
muurain (Rubus chamaëmorus) ¶ HILLA
MAAHI(AI)SET pl myt maanalainen haltiakansa ¶
GUFITTARET pl ;
‘..hattarat ja mettän perkelheet, niin myös maahiset
ja manalaiset’ (Læst.);
‘Maahiaisten karjan sukuisella vitivalkoisella porolla, gabba-jievjalla, hän saattoi rukatella..’ (SP 29)
MAAKKANA, -INA kuusivuotias poro :|: MAAKANAS, MAAKKAMUS (
(uros)poro ¶ luulajansaamen mahkanis, norjansaamen
makkân
MAANSUORTUVA ympärilläolevaa aapaa kiinte-
ämpi ja kovempi aapakaistale ¶
vrt JÄNNE | KAARTO | SAAJO | SANKALE
1
| VOSA
MAHASAHA kahden miehen saha, *justeeri
MAIKKUA (kalat:) hyppiä pinnassa ¶ VISEHTIÄ
MAINAS tarina, juttu ¶ MUISTELUS
MAKA, MÄKÄ (
MANALAINEN vainajan henki, haamu eli kummitus jonka uskottiin asuvan jossakin siellä mihin vainaja oli haudattu ¶ kansanetymologisesti < ‘maan alainen’, :: manala < ‘maan ala, alus’, mutta ilmeisesti
oikeammin :: mana & manata; vrt menninkäinen
MARASTO (::L)
1
koivua puskeva pitkä rantatieva
tai mäkimaa, harju, särkkä (jossa kasvaa pientä metsää) :|: MARASTOTUNTURIT (Lemmenjoen luoteispuolella);
2
(= MARRAS
II
) tunturissa oleva metsä ¶
luulajansaamen marastievva on pitkä matala särkkä
jolla kasvaa kituliasta koivikkoa; ks TIEVA;
Lapille luonteenomaiset soraharjut juovattelevat
yleensä jokien ja järvien laaksoja nousematta tunturiin. Suurten jokien varsilla on kauniita jokivarsiharjuja ja harjujaksoja tievoineen ja puljuineen, jolloin
jäätikkösyntyisten pitkittäisharjujen ja selänteiden
suunta paljastaa entisen jään liikkumissuunnan.
(OE 5, 1978)
MARRAS
I
myt
1
outo kala joka ennustaa saajalleen
kuolemaa;
2
lintu joka eksyy pihaan tai uskaltautuu
ihan lähelle ihmisasumusta ¶
Tuomas-kallas ja poikansa Aarne-kallas olleet vähällä
saada Tenolta toistaleiviskäisen lohen (kojamon), joka oli rukattanut karkuun. Tuomas harmitellut, vaan
Aarne lohdutellut:
-Samapa tuo, sati karkasikin, rietas. Eihän net kotona
ois uskonheet kumminkaa.15
Kala mahtoi olla marras, sillä äijänköriläät tuohustaa
tuhertavat nyt Tuonelan tenolla.
MARRAS
II
tunturissa oleva metsä ¶ MARASTO
2
MARVIA noitua, loitsia, kirota, panna pahat, panna korttoihin ¶ ‘Ukko marvi varkaan..’ (SP 1939)
MASTATA, MASTOA (
1
(porotokat:) mennä
keskenään sekaisin;
2
(jäät keväällä:) roukkioitua,
ajautua yhteen kasaan ¶
1
nähden vrt MELLOTA
MEITOTA muokata nahkaa, peitota :|: MEITTO
pinkka nahkoja tai vuotia jossa karvojen irrottamiseksi on jauhoja ja suolaa
MELLA (
(vesien varsilla), jokitörmä ¶ norjansaamessa miel'le ;
TIEVA;
Hiekkamellat vyöryvät. Tulvat ovat tällä tavoin vaikuttaneet jokivarsien ja maisemien harjuihin.
(OE 5, 1978)
MELLOTA: pelästynyt tokka meltoaa ryntäillen
sinne tänne ja ahtautuen yhteen kasaan ¶ MASTATA
MERI-LAPPI ¶ Jää Suomen rajojen ulkopuolelle
MERILÄINEN, (Savukoski) NURKAJAINEN merilintu
MERIRAUKKA myt
1
mereen hukkuneen sielu tai
haamu;
2
merellinen taruolento ¶ meriraukat näyttäytyivät myrskyjen ja rajuilmojen edellä; RAUKKA |
MERITROLLI
MERITROLLI myt
1
merellinen taruolento;
2
merihirviö ¶ TROLLI | TUFTEKAARLA
MESTO (
METSÄ-LAPPI ¶ Kasvimaantieteelliseen jakoon
perustuva Lapin alue, joka käsittää
1)
Etelä-Lapin suoja jokimaan eli Aapa-Lapin,
2)
Sallan-Saariselän tunturimaan sekä
3)
Inarin järvialangon.
Metsä-Lapin eteläraja menee Muonion paikoilta
Sorsatunturiin, pohjoisraja jostain Kaaresuvannosta
Sevettijärvelle. Pohjoisraja on samalla peipon (Fringilla coelebs) pohjoinen levinneisyysraja;
vrt ETELÄ-LAPPI | TUNTURI-LAPPI;
Soita on Metsä-Lapissa vähemmän kuin Etelä-Lapin
suo- ja jokimaassa. Sallan-Saariselän tunturimaan tunturien rinteillä huojuvat ja humisevat vielä kuusikot.
Yllästunturin seutu on aitoa Metsä-Lappia, jonka havumetsämerestä tunturikerojen puuttomat varpunummet ja kivirakat kohoavat saarekkeina. (OE 5, 1978);
kuusesta kohdassa AIHKI, männystä kohdassa OUTA
ja koivusta kohdissa OUTA ja TUNTURI-LAPPI
MOITA (
vrt UURTO(KEINO)
‘..Sompio lähti moithaan, kevättalven suureen seurapyytöön..’ ; ‘Sompiolaisten moitamaana oli koko
erämaa Saariselän tuntureita myöten itärajaan asti,
oli kiveliö, etteivät seinät tuntuneet.’ (SP 1939)
MOLLI
1
(lännessä:) pärekori;
2
(idässä:) sonni ¶
2
nähden vrt mulli(kka); PULLI | PURRI
MOOSA (
MUISTELUS kertomus, tarina, juttu ¶
:: muistella ; MAINAS
MUOTKA (
MUOTKATUNTURI :|: muotkata, MUOTKIA kiskoa vene yli kannaksen järvestä toiseen tai pitkin
jokivartta kosken ohi ¶ muotka on etymologisesti
sama kuin S matka ; TAIVALTAA | vrt SEIMETÄ;
‘Kaikkein pahimmissa paikoissa täytyi venhe muotkia.. kosken ohitse.’ (SP 1929);
Venettä kun muotkittiin oikein olan takaa ja monissa
miehin, saattoi se vähän venyä. Vene kuuluukin etymologisesti yhteen sanan venyä kanssa, paralleeli:
kaukalo :: kauka- ‘pitkä’; tervaveneestä on Pohjanmaalla ja Kainuussa käytetty nimitystä pitkä
MURK(K)U (
norjansaamen mur'ko ; UME | UMU | TEUKKA |
KONTO | UPPURA
MURRIKKO
1
murrokko, risukko, hakkuualueen
kannot, oksat ja latvukset;
2
raiskattu metsä ¶
‘Silloin oli linnuilla hyvä olla, kun ei ollut maita
murrittu.’ (SP 1939)
MUTI, MUTTU (
PESKI | RUKKA
MUURHAINEN muurahainen, *kusi(l)ainen
MYTÄYT(Y)Ä (kala:) pehmetä, alkaa pilaantua ¶
KESÄYT(Y)Ä | KOLJOONTUA
MYÖTÄLE myötä-, alamäki, *myötänen, viettorinne
MÄKÄRÄ (Simuliidae) räkän laji joka tulee sääskien jälkeen ‘pilvin pimein’, valtavin tokin
MÄLKÄTÄ (kenkäheiniä:) pehmittää, muokata
NAAKATA, NAAK(K)IA (
hiipiä kintereillä tai lähelle, väijyä, vääjätä, vaania ¶
‘.. ja hiihtelin naakien ääntä kohti.’ (Järvinen 49)
NAA(N)TUA (
maahan, jähmettyä (pelosta) paikoilleen, tehdä tenää
¶ ruotsinsaamen nadot ‘kieltäytyä’; vrt PANTATA |
JURO(TTA)A
NAAPPU (
NAAPUKKA
1
pahkasta koverrettu poronlypsyastia;
2
nappu, na(a)ppo ¶ KUKSA
NAITI (
NARKISTAA (
1
olla sukupuoliyhteydessä, *naida;
2
halata ¶ norjansaamen nâr'get
NEPAIN, NEPUKKA serkku ¶ < baltt.; nepotismi
(:: lat. nepos), sukulaisten suosiminen virantäytössä
NIESTA (
NIESTAKURPPA eväsreppu, -laukku
NILI (
syltä korkean kannon tai patsaan nokkaan), jalkaaitta ¶ luulajansaamen njalla, norjan- njâllâ, inarinnjolla; LAUTTANEN | PILTA | PUOKKUAITTA
NILJA (raja)linja, raja(viiva) :|: NILJA-AUTO
linja-auto ¶ metateesi :: linja
NIMILOPPU seitsenvuotias (uros)poro ¶ luulajansaamen nammalåhppa, norjan- nâmmâloap'pâ;16
nimitys vaihtui ikävuoden mukaan kuusivuotiaaksi
saakka
NISSÄ (
NIVA (
inarinsaamen njave, norjan- njâvve ; NÄRÄ
NIVO(T)A (karvat:) lähteä, irrota
NOITUA kiroilla, puhua rumia ¶ KIRVATA
NOKKO (
1
kylliksi, kyllin, riittävästi, tarpeeksi;
2
heinäläjä niityllä, nökkönen ¶ vrt KÖNNÖ
NOTA (
NUKULAINEN ohdake(laji) ¶ Kemijärven Lapissa
tavataan neljää lajia ohdakkeita (Cirsium); vrt nukluainen (Haanpää) ja nokkonen; OHJAKE
NULKATA, NULKKASTA (poro:) juosta, laukata
hiljalleen, hölkätä :|: NULKKA (
NULKKI
1
yksinäinen jyrkkä vaara;
2
yksinäinen
korkea tunturinlaki ¶ JYPPYRÄ
NULPPO (
inarinsaamen nolppo; sarvet molemmilla sukupuolilla
NUORA, -O (
salmi :|: KALKUNUORA (Inarijärven itärannalla) ¶
norjansaamen nuorre ; VUONO
NUOSKA(RIEPU), (Kolarissa) LUOSKA huono
vene, *veneenrotisko ¶ luoska kenties risteytymää,
nuoska ⊗ *losa
NURKAJAINEN (Savukoski) merilintu ¶
MERILÄINEN
NURUS (
paistin [takareiden] tai lavan sisässä :|:
NURUSLUU (Kittilä) polvilumpio
NUSKA (
inarin- ja norjansaamen nuske
NUSKAT pl kalanpyydykset, kalanpyytöneuvot
NUTUKAS, NUTUKE, NUTUKKA (
koipinahoista tehty ja erivärisillä veroilla koristeltu
(lyhytvartinen) kenkä, poronkoipikenkä
NÄRPEÄ (
NÄRPIKARVA untuvakarva
NÄRÄ (
NÄRÄNKÄ (Koillismaa), muodostukseen nähden vrt
Nivanka, :: NIVA, qv ¶ norjansaamen njærre
NÄSKÄTÄ (
NÄÖKÄS hyvännäköinen, komea (SP 1922) ¶
KEMPPI
-O(A)IVE, lännessä -OAIVI, idässä -OIVA (
1
pyöreä(lakinen) tunturi;
2
laki, huippu :|: ROVOIVA
(Nuortitunturista luoteeseen) :|: SOTKOIVA (luovutetun Sallan alueella) :|: SUOLTIOIVA (Naruskajoen
varressa) :|: NUOLUSOIVA (Tuntsajoen latvoilla) :|:
PALKISOAIVI, STUORROAIVI (Käsivarressa) ¶
S oiva & L oaive ‘pää’ alkusukuisia, Juganin hanteilla
(ostjakeilla) òw‘ on ‘pää’ sekin;
vrt KERO | LAKI | PÄÄ;
Nämä.. kaisit [!], oaivit, tshohkat ja vaarrit [!] ovat
kivilajiltaan ja rakenteeltaan maallemme vieraita
(OE 5, 1978);
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’
(SP 1927)
OARJE lounas, etelä
OHJAKE ohdake (Cirsium) ¶ NUKULAINEN
OHTO (
1
kova puuskittainen tuuli, tuulispää,
vihuri;
2
äkillinen sade-, lumikuuro
OIJUSPORO poro joka laukkaa suoraan ja pysyy
tiellä :|: UMMENOIJUS poro joka laukkaa umpilumessakin ¶ oijus- :: oikea, suora; & SUORA
OLKAJOKI sivu-, lisäjoki
OPAS
1
tuttu, jhk perehtynyt;
2
neuvoja, opas(taja),
tulkki ¶ LUUSI
ORRO (
1
nuora, naru, hihna;
2
uistimen siima :|:
ORROHIHNA
OTTINKI (
1
soikea leili;
2
pieni (viina-) astia,
nassakka (
OUTA (
PETÄJÄOUTA mäntymetsä, männikkö :|:
OUTALAPPALAINEN metsä- tai kalastajalappalainen ¶ norjansaamen vuow'de ;
Metsä-Lappi on etupäässä mäntyoutaa, Tunturi-Lappi
taas 2-5 metrin korkuista subalpiinista koivuoutaa, aina 600 metriin asti merenpinnasta, minkä jälkeen tulee alpiininen paljakka vaivaisenvarpuineen, riekonmarjoineen ja lapinvuokkoineen (OE 5, 1978);
Puurajan yläpuolella, 474 m korkean Kukastunturin
huipulla, Ylläksen luoteispuolella kasvaa 250 v. vanha
erikoinen mäntymetsä, joka on saanut alkunsa poikkeuksellisen lämpimän ilmastojakson aikana, mutta
kuitenkin keskellä ns. pikku jääkauden viileää vaihetta. Järeitä kilpikaarnaisia aihkeja on tasaisin välein
koko lakialue täynnä (T.Mainio, HS 14 xi 2004);
‘Avarat ovat Peräpohjan ja Etu-Lapin metsät. Vain
pikkuruisina pälvinä ovat ihmisen raatamat viljelykset
erämaiden pyörryttävässä kaikkeudessa, ja tunturit
komottavat paljaina yli kaiken, samoin suuret aavat
ja vuomat leviävät alastomina.’ ;
’Enontekiössä nähdään yksinäinen kuusi vielä Peltovuoman lähimailla, ja männyt katoavat Näkkälä-
järveä lähestyttäessä. Sitten on maassa vain koivun
valta..’ (SP 1929)
PAAHALAS, PAAHKILAS (lappilainen kirosana)
piru, peijakas, turkanen, pahus, lempo, kehno, hitto,
rietas ¶ vrt pahalainen
PAANA (
‘On jo niin pakkanen, että karhujen on täytynyt
nousta paanalle.’ (Järvinen 1949)
PA(A)NNE pohjastapäin kerros kerrokselta jäätymään alkanut joen (puron) jää :|: PA(A)NTAA (
(uhkuvesi:) jäätyä kerroksittain pohjaan asti ¶
PANTTI (Kittilä), pa(a)nnejää, on muuta alkuperää
PAARNA (
etymologinen merkitys: kannettu, vrt kantamoinen
PAARRERUKKA rukka jonka helmassa oli leveä
keiturin karvanahasta tehty reunus (paarre); paarre-17
helmainen PILSARUKKA tehtiin mustista vasannahoista ¶ RUKKA
PAARU aalto, laine
PAH(D)IKKO
1
pahtainen maasto;
2
louhikko ¶
PAHTA
PAHPA, PAPPA (
PAHTA (
1
jyrkkä kallioseinä(mä);
2
jyrkänne :|:
RANTAPAHTA, PAHTARANTA ¶
inarinsaamen pähti
PAILAKKA (
ajoon :|: PELTIPAILAKKA (sisäänajamaton) moottorikelkka ¶
‘Vielä tämän vuosisadan puolella oli joku lapinäijä
uhrannut palvoskivelle komean pailakkaporon.’
(SP 1922)
PAISE(VESI) patoamalla aikaansaatu tulva(vesi)
niityllä tai jängällä ¶ :: paisua
PAKATUKSET, PA(A)KAT pl (
kannatussatula, -länget
PALAS (
PALKIA ¶ norjansaamen balges, inarin- päälgis ;
‘...ja sitten ovat lapinkävijän edessä vain lapinkeinot, metsien palkaat jalan käydä.’ ;
‘Siitä on pitkä metsäinen palas Syysjärvelle, sitten
taas pitkä palas Säytsjäyrille..’ (SP 1929)
PALISKUNTA poronhoitopiiri, palkinen
PALJAKK|A
1
paljas tunturin tai vaaran laki,
2
paljaslakinen vaara :|: -O (Järvinen 1949) |
(AUKI)PÄÄ ¶
Alpiininen tunturipaljakka alkaa subalpiinisen koivuvyöhykkeen yläpuolelta, 600 metristä ylöspäin (OE 5,
1978); Ala-alpiinisen tunturivyöhykkeen paljakkasuot ovat Suomen pohjoisinta suotyyppiä.
(OE 9, 1981);
‘Päivä oli valjennut.., kun tulin vaaran laelle,
paljakolle.’ (Järvinen 1949)
PALKIA (
1
(porot: tokka, parttio, sorrakka)
käydä kesälaitumella (mahdollisimman korkeilla ja
tuulisilla paikoilla), laiduntaa;
2
juoksennella sinne
tänne :|: PALKIJA palkiva, ruokaansa etsivä poro ¶
norjansaamen bal'gât merkitseekin ‘juoksennella
levottomasti sinne tänne syöpäläisten ja kuumuuden
ahdistamana’
PALKIMAPAIKKA
1
paikka jossa porot laiduntavat, käyvät (ja peurat ennen kävivät) laitumella,
palkivat;
2
laidun(maa), palkinen, palkismaa
PALKINEN
1
pal[k]iskunta, poronhoitopiiri;
2
porojen kesälaidun :|: PALAS | PALKIA ¶
paljin, palkio, palkismaa, porolaidun
PALKKA, -O, -U
I
orsi, varras
PALKKU
II
(
PALLAS (
(Hippoglossus vulgaris)
PALSA (
luulajansaamen pal'sa, inarin- polssa, norjan- bâl'sâ
& p- ; palsa on nykyään kansainvälinen termi, aivan
kuin aapa ; vrt POUNU | KAARK(K)O;
Tunturi-Lapin suot ovat kasvimaantieteelliseltä tyypiltään palsasoita. Tunturilaaksojen ohutturpeisilla
soilla on tunturikoivun korkuisia palsakumpuja, ikiroudan kohottamia jättiläismättäitä, joiden uumenista
ei routa ennätä sulaa koko kesänä.
(OE 5, 1978; 9, 1981);
‘Palsa, jääkauden synnyttämä jättiläismäinen turvemätäs, kohosi tummanpuhuvana kumpareena tulvaveden yläpuolelle. Suopursun varvut ja esiin pyrkivät hillanvarret peittivät sen pinnan.’
‘Jääkauden synnyttämän palsan, suuren mättään
juurella pesivät pikkukuovi ja terhakka punakuiri.’
(L&P)
PALSI
1
kova savikerros järven tai joen pohjassa,
tiukka maakerros;
2
kuiva savi- tai sorareunus rannassa
matalan veden aikana
PALTSA (
(karvattomaksi) kulunut peski :|: PALTSARAJA ¶
KINNIPESKI;
‘Ja vanha paltsaraja on äijän parasta parseelia.’
(SP 1935)
PALTTO, PALTTU arkiintunut, varovainen, joka
ei käy pyydyksiin :|: PALTTUA säikähtää ja alkaa
varoa, ottaa opikseen, arkiintua ¶ ks PILTTO |
PILTTOUTA;
‘Hiihtäköön Jouni nyt.. tarpeekseen. Eiköhän
paltu.’ (Järvinen 1949)
PANKA poron päitset ¶ merkitys ‘päitset’, < L
PANKKOROTTA köyhtynyt ¶
kansanetymologisesti :: pankko & rotta, :: R, < ranska, < italia banca rotta ‘vararikontehnyt pankki’
PANTATA harata vastaan, panna *hanttiin, tehdä
tenä(ä), pihdata :|: PANTTURI
1
vastaanharaava, hangoitteleva hihnaporo joka ei kulkisi perässä;
2
tenimys
¶ vrt NAA(N)TUA | JURO(TTA)A
PAPINKRAAKI päivänkakkara (Chrysanthemum
leucanthemum)
PAPU papurikko, täplikäs hevonen tai poro
PARKKARI parkkaaja, puunkuorija ¶
muualla: nahkuri, parkitsija
PARSEELI(T pl) (
puku ¶ parsi on saattanut saada ‘asu, vaatteet’ merkityksen parseeleista. SKES ei näe yhteyttä sanojen
välillä;
‘Ja vanha paltsaraja on äijän parasta parseelia.’ ;
‘..riskilät ovat kuin ainakin kotoiset ukot.. kotikutoisissa tummanviheriäisissä kesäparseeleissa,..’ (SP 35)
PARTTIO (
1
pieni porotokka, tokkanen, lauma,
katras, (kala)parvi;
2
tavaraerä ¶
SORRAKKA | TULPPANEN | vrt JOKOS
3
PARVATA parveilla
PAUHARI setolkan eli selustimen tiuku ¶
:: pauhata
PAUNIKKO ¶ POUNIKKO
PEERNA perna
PERKKA päällekkäisten rakotulipölkkyjen tai18
-rankojen väliin niiden latvapäähän tuleva kalikka ¶
vastaava tyvipään palikka on TULPUS;
‘Hyvin tarkeni ison hongan ääressä. Varsinkin vahva tyvipuoli, tulpuspää, huokui lämpöisesti.. Tyvipää
oli vanhimuksen pää, siinä oli loidolla joukon vanhimus mies, nuorimus oli perkkapäässä.’ (SP 1939)
PERSAKKAAT pl päällyshousut (lampaantaljasta,
villa sisäpuolella) :|: SISNAPERSAKKAAT (edellisiä
keveämmät) poronnahkahousut
PERÄPOHJA, PERÄPOHJOLA ¶
‘Lapinkirjoissa oli ennen muinoin koko Peräpohja
– ja lapinkirjoissa Etelä-Suomen asukas vieläkin pitää Oulun takaista Suomea, Tornion takainen on
hänestä jo täyttä Lappia.’ ;
‘Avarat ovat Peräpohjan ja Etu-Lapin metsät. Vain
pikkuruisina pälvinä ovat ihmisen raatamat viljelykset
erämaiden pyörryttävässä kaikkeudessa, ja tunturit
komottavat paljaina yli kaiken, samoin suuret aavat
ja vuomat leviävät alastomina.’ (SP 1929);
Peräpohjolan eteläraja kasvimaantieteellisessä mielessä kulkee luode-kaakko suunnassa, jostain Pellosta
Kuusamon eteläpuolelle, kiertäen ja kaartaen.
Pohjoisraja ja samalla Metsä-Lapin eteläraja menee
Muonion paikoilta Sorsatunturiin.
Peräpohjola ja Etelä-Lappi menevät suurelta osin
päällekkäin; ks ETELÄ-LAPPI
PERÄ-POHJANMAA ¶ Kasvimaantieteellisessä
mielessä Tornionjoen ja Kemijoen suupuolten väliin
jäävä Lapin kolmio, joka ulottuu napapiirin yläpuolelle saakka. (OE 5, 1978; 9, 1981)
PESKI (
ulospäin) :|: PESKUKSET pl turkikset ¶
norjansaamessa bæs 'kâ ; MUTI | RUKKA | vrt
KERMAKKAPESKI | KINNI-, PALTSAPESKI
PEURA
1
hirvieläin (Rangifer tarandus, heimo
Cervidae);
2
merkitsemätön poro;
3
leimaamatta jäänyt
puu, merkitsemätön uittopuu, -tukki :|: VILLIPEURA
¶ karj. petra, pedra ;
Laji käsittää useita alalajeja ja / tai rotuja. Peura on jo
varhaisessa kehitysvaiheessaan jakaantunut kahteen
toisistaan vieraantuneeseen tyyppiin, nimittäin arktiseen tundrapeuraan (tunturipeuraan) ja taigaan sopeutuneeseen metsäpeuraan. Tyypit ovat sitten jääkausien takia pirstoutuneet useaksi eri kannaksi, jotka
ovat edelleen kehittyneet eri suuntiin. (OE 7, 79);
PORO | PEURAKORVA | PEURAKKA;
‘Niinkin myöhään kuin 1800-luvun alkupuolella se
[villipeura] näkyy esiintyneen vielä jokseenkin yleisenä Hämeen ja Pohjanmaan rajoilla Vaasan läänin
kaakkoisosissa..
Korvasen talon isäntä Samuli [1835-1912] Sodankylän.. pohjoisosasta on todistettavasti tappanut tuhansia villipeuroja Saariselän tuntureilta sekä läheisiltä
Nattas- ja Raututuntureilta. Samulin poika Matti
[1859-] kuuluu myös kaataneen paljon peuroja.
(Suomalainen 1922);
‘Viimeiset peurat taisi Korvasen Matti ampua Halosen kanssa Saarikahlehenmaassa Pihtijoen kaidalla.’ (SP 1939);
Kun Pokan Pekka helmikuulla 1883 kaatoi Kittilän
Savuaavalla 18 peuraa, ei niitä sen koommin liene
nähtykään. (SP 1929)
PEURAHIIRI tunturisopuli ¶ Käännöslaina saamesta; esim. inarinsaamen sopuli, koddesäplig, on
sananmukaisesti peurahiiri ; johtuneeko nimitys siitä,
että sopulit ilmestyvät aika ajoin kuin villit peurat
ennen: peurathan rukattivat Ruijan tuntureiltakin
etelään päin valtaisin tokin; ks PEURA
PEURAKKA
1
iso pitkäkoipinen merkitty poro;
2
villikko poro josta puremalla ja rihmomalla on tehty
ajokas;
3
(poro:) arka, säikky, vauhko
PEURAKORVA
1
merkitsemätön poro(nvasa)
(jolla ei vielä ole korvamerkkejä);
2
kastamaton lapsi ¶
Peurakorvat merkitään poroerotuksen aikana.
PIEKKA leipälapio ¶
‘Akat.. tasasivat asioitaan piekalla, leipälapiolla.’
(SP 1939)
PIEK(K)ANA (
lagopus) ¶ latvian piekuns on muuttohaukka, Falco
peregrinus, mikä lienee otettu ornitologisesta kirjallisuudesta.
PIELIPUUT, (SP) PIELJIPUUT pl neljä käyrää tukipuuta jotka savupuu kodan yläosassa yhdistää, korvapuut ¶ alkuosa :: L, vrt luulajansaamen piel'jee,
inarin- pelji-, norjan- bæl'lje ‘korva; kodan neljä
tukipuuta’;
pieli kuuluu suom.-ugr. *peljä ‘korva’ -sanan yhteyteen (ersämordvan pile, unk. fül ‘korva’); samaa alkuperää saattaa vielä olla S pielus ‘korvatyyny’
PIELK(K)A (
PILKA
PIERIÄINEN voikukka (Taraxacum)
P(I)ESKA (
1
joen matala sivuväylä;
2
matala saaren ja mantereen välissä;
3
kannas joka vähän veden
aikana erottaa putaan muusta joesta ¶ vrt PUDAS
PIETARINKUKKA siankärsämö (Achillea millefolium)
PIETTIÖ(N) (
1
huonosti kuohittu poro tai yksikiveksinen kotieläin;
2
kuohilas
PIHTARI, -URI (entisaikaan:) pärepihdin pitelijä :|:
PIHTEVÄ pihtimäinen ¶ :: pihdata, pihti
PIIA pikkutyttö, tyttönen :|: PIIKALIKKA palvelustyttö :|: PIIKU tyttönen, piikanen :|:
PIIKAANTUA
PIIKAANTUA (leski:) tottua olemaan ilman miestä
PIIK(K)ARI (iso) rautanaula, *raaspiikki (
PIIKAROIDA naulata ¶
‘Komiastippa Sammu rupiaa rakentamhaan, kun
tarvittee puolen tynnyrin säkin piikareita..’ (SP 1939)
PIIKSI(LUU) (
luu’ :|: PIISKI (< -ks-) linnun rintaliha, täkkä
PIILOTA piilottaa, panna piiloon, kätkeä
PIIMÄRUOHO yökönlehti (jolla piimitettiin maitoa) (Pinguicula vulgaris)
PIITTA (
alapuolinen) sidehirsi19
PI(J)ÄS pitäjä
PIKI poron tai muun eläimen selkärasva ¶ :: R späck
PIKKA (
pistellään leipiä :|: PIKATA pistellä kohotusreikiä
PIKKUKYNSI poronkoparan takakynsi jonka
pientä luuta ukot ennen käyttivät piipunrassina
PILAKKO (poro:) arka, pilattu ¶ PILE
PILE (::sk) arka, säikky, vauhko :|: PILEESSÄ
pilalla ¶ PILAKKO | PILTTO; inarinsaamen pille
pilattu (poro), pillekumppi susi joka tappaa enemmän
kuin jaksaa syödä;
‘Joutten on pile, hani on pile.’ (SP)
PILKA (
PILKKI täpläotsa(inen) hevonen tai poro ¶
:: pilkka, pilkku ; TILKKU
2
PILKUM(M)I kulho, vati, *pilkkumi ¶
:: muinaisruotsin spölkumm(e), huuhteluastia
PILLI(HEINÄ)
1
lauha (Deschampsia);
2
nurmikka
(Poa);
3
pitkäkorsinen heinä
PILMOS: PILMOKSEEN pilalle, pilaan
PILOA, PILOSKELLA turmella, tärvellä, pilata,
panna pilalle
PILSARUKKA ¶ ks PAARRERUKKA
PILTA (
PILTAKKO (
PILTTO (
PILTTOUTA
1
arkiintua, vauhkoontua;
2
heittää
sikseen ¶ PILE | PILAKKO | PALTTU;
pilttouta nähden vrt PALTTUA
PINNIÄINEN
1
hyttynen, itikka, sääski;
2
inisevä
hyönteinen ¶ onom., muodostukseen nähden vrt
PISTIÄINEN
PIRRA
1
hyrränoppa;
2
viehe (Järvinen, 1949) ¶
1
nähden < R; vrt PIRRIPIRRIKOTA keilakota :|: PIRRILAKKI
suippo lapinlakki ¶ vrt PIRRA
PIRSA (herkkä)itkuinen ihminen :|: PIRSATA
vetistellä ¶ deskr.-onom., vrt pirskua, pirskottaa,
purskahtaa itkuun
PISE
1
pureman jälki, täplä, läikkä;
2
kupla ¶
vrt PISSI
PISO(T)A halkeilla, säröillä
PISSI(HAUKKA) pöllö ¶
‘Pissihaukat, isopissi ja pikkupissi, olivat korven
kummia.’ (SP 1939); isopissi on haukkamainen hiiripöllö (Surnia ulula), pikkupissejä ovat helmi- ja
varpuspöllö (Aegolius funereus ja Glaucidium passerinum); vrt PISE
PISTITIAINEN lapintiainen (Parus cinctus), Suomalainen 1922 :|: PISTIÄINEN ‘joku pieni harmaa
mustaposkinen lintu’ (SP 1923) ¶
lapintiaisen posket ovat valkoiset; linnun kohtaamista on pidetty huonona enteenä; nimen alkuosa onom.,
kansanetymologisesti :: pistää ; muodostukseen nähden vrt PINNIÄINEN
PISTO jyrkkä mäki, kallio :|: PISTOS riuku-, pistekota
PITKO käärme ¶ KITKO
PITÄÄNTYÄ kulua pidossa tai käytössä
PLIKI (
lyötiin kiinni
POARU (
paarma, -saivartaja :|: POATTSOPOARU poropaarma, saivartaja, kiiliäinen ¶
norjansaamessa boaro ‘paarma’, njunne ‘nenä’,
boa3o ‘poro’; ks SAULAKANTEKIJÄ;
Poropaarmoista (Tabanus tarandinus) vain naaraat
imevät verta, koiraat lentävät kukasta kukkaan.
Paarmat, joita erityisesti Lapissa on lukemattomin
tokin ja joita koko valtakunnassa on kolmisenkymmentä lajia, ovat hyvin toistensa näköisiä ja niillä
kaikilla on samat kujeet.
‘Pahaisen sääsken apupirulaisina pörisevät isot
poattsopoarut ja njunnipoarut, jättäen porotokkaan
kamalat jälkensä.’ (SP 1927)
POASSO (
ks POSIO;
‘Koulumies istui kodan poassupuolessa opetuslapset
vierellään..’ (SP 1927)
POHJANEN pohjoinen ¶ :: pohja (& pohjoinen)
POHJUNI, -MI perin pohjin, kokonaan, tykkä-
nään, täysin, aivan, ihan
POIJESSA poissa, *poikessa ¶ :: poikki
POKENEET pl pahat seuraukset, seuraamukset ¶
‘Ei mennyt asia pokeneitta.’ (SP 1939)
POKKA (porolla:) yläreisi, jalan tyvi :|: POKKALIHA lihas poron jalassa jalka- ja pokkasuonten
ympärillä ¶ = potka, kuten mukka = mutka
POLA
I
lyhyt kivakka koski ¶
LUSPA
1
| JYR(H)Ä-MÄ
2
, JÄRÄMÄ
2
POLA
II 1
palikka poron vetohihnan päässä;
2
kädensija viikatteen varressa :|: POLUKKA puunappula poron valjaissa ¶ merkitys ‘palikka’ < L; pola,
polo on yl. kalanpyydyksen merkkikalikka, kuuluvainen
PONNI: nukkua ponniin ‘nukkua liian pitkään tai
ohi määräajan’ ¶ ponniin pro pommiin, :: R bom
PONO (
lumeton jäänpinta ¶ PA(A)NNE
POOVARI (
POOVI povi
PORKKA liikavarvas ¶ saattaa olla sama kuin
porkka ‘suksisauva, sauvoin; tarvoin’
PORO
1
(puoli)kesy peura;
2
puolivilli peura :|:
POROHÄRKÄ (kuohittu tai purtu urosporo) ajoporo,
ajokas ¶ inarinsaamen poazui, norjan- boa3o;
ks myös HÄRKÄ | PEURA;
Suomen poro on kehittynyt tunturipeurasta, joka on
metsä- eli outapeuraa pienempi. Tunturiporolla on
lyhyemmät koivet, ja siitä syystä se vaikuttaa metsä-
poroa leveämmältä ja tukevammalta.
Metsäporoa on meillä kahta tyyppiä: Torniojokilaakson matala ja tanakka metsäporo sekä poronhoito-20
alueen itäosien pitkäkoipinen ja hoikka metsäporo.
Nämä porotyypit ovat vielä sekoittuneet, paitsi keskenään, niin myös Norjasta ja Kuolasta tulleisiin
tyyppeihin.
Meikäläiset porot ovat arkoja, toisin kuin siperialaiset
sukulaisensa, jotka ovat kesympiä.
Baikaljärven seudun tofolariporoja sanotaan porojen
kuninkaiksi. Hirvaan säkäkorkeus voi olla 1.4 m, kun
taas meikäläisen poron vastaava jää alle metrin.
Luonteeltaan säyseistä ja pitkäikäisistä trofolariporoista on aikojen kuluessa kehittynyt ratsuporoja.
Jakutian, Siperian kylmimpien seutujen evenien porohirvaiden säkäkorkeus on noin 1.2 m sekin, evenit
ratsastavat poroillaan vielä nykyisinkin. (OE 7, 79);
Roomalainen kirjailija Aelinus kertoo, että skyytit
ratsastavat kesyillä hirvillä. Tsuktsit ja korjakit ratsastavat poroilla, jotka ovat huomattavasti suurempia
ja vahvempia kuin meikäläiset porot.
(Suomalainen 1922)
PORONJÄKÄLÄ ‘kukkajäkälä’ (Cladonia rangiferina) ¶
Peura haistaa jäkälän lumenkin alta. Niinpä metsäpeura elää paksun lumen alueella hyvän hajuaistinsa varassa. Tundrapeura, jolla kuono on hiukan lyhyempi,
haistaa jäkälän vastaavasti ohuemman lumen läpi.
(OE 7, 1979).
Peuran ja kesyn poron pääasiallisena ravintona on
talvella jäkälä, kesällä heinä, ruoho, paju, yms.
(Suomalainen 1922).
Jollei poro saa jäkälää kovettuneen hangen alta, joutuu se turvautumaan puiden naavaan eli luppoon [ja
nykyisin lisäruokintaan]. Jäkälässä on niukanpuoleisesti proteiineja ja mineraaleja, joten poro täydentää
ruumiinsa valkuais- ja kivennäisvarantoja kesällä.
Lehdissä ja syksymmällä sienissä on runsaasti proteiineja ja vesikasveissa mineraaleja. (OE 7, 1979);
‘Kuuluu ihmeelliseltä, mutta totta on, että peurat –
ainakin porot – syövät tunturisopuleita !’ (Suomalainen 1922); ks LUPPO
PORONKUSEMA jonkin matkaa; hyvän matkaa
:|: RAPIA PORONKUSEMA :|: PORONKUSEMA ja
RAPIA(T pl) reilu poronkusema, runsas poronkusema
¶ Peninkulma (‘penin kuuluma’) on ennen ollut paljon lyhyempi matka kuin nyt, 1600-luvulla se oli
kuusi virstaa ja rapia
PORTTA (
1
(tuohi)rove, tuohinen, *tuokkonen;
2
astia ¶ KOSIO
POSIO, POSSU (
1
lapinkodan perä, takaosa;
2
(taka)ovi (kodan peräseinässä entisaikaan ollut
toinen ovi, varauloskäynti taikoja tehtäessä) :|:
TALLIN POSIO ¶
ruotsinsaamen påssjo on ollut lapinkodan perä(puoli)
ovea vastapäätä (jossa pidettiin talous- ja ruokatavaroita); norjansaamen boassho, kuin myös inarinsaamen poasshu, tarkoitti kodan tai tuvan sisä- tai
peräpuolta yleensä;
etymologisesti sama sana kuin S pohja; saamen sana
lieneekin pohjimmiltaan vanha laina suomesta;
POASSO;
Posio oli Kuusamoon vielä 1926 kuuluessaan vain
Kuusamon takalistoa, perukkaa, periferiaa, vaan Posioonhan kuului vielä Peräposio;
‘Vanhat velhotkin lupasivat hävittää pakanalliset
noitarumpunsa.., tukkia kotansa posioreiänkin..’
(SP 1939)
POUNIKKO mättäikkö (jängällä tai vuomalla) ¶
:: POUNU; vrt paunikko, kostea mättäikkö, :: pauna
[!] joka muuallapäin Suomea on ‘lätäkkö, lampare,
lammikko, rapakko’;
Metsä-Lapin aapasoilla routa muotoilee rahkapintoja
mättäisiksi pounikoiksi, joista puut roudan takia hävi-
ävät (OE 9, 1981);
‘Kun pounikko kesäkuun alussa pukeutuu juhlaasuunsa suopursun ja hillankukan avatessa valkeat
teränsä, säestää tapahtumaa riemullinen liverrys.
Lapinsirkkuja vilistää kaikkialla..’ ;
‘Sekä jängän pounikkoisessa maastossa että puronvarsien pajukoissa soi sinirinnan serenadi.. niin puhtaana ja kirkkaana,..’ (L&P)
POUNU (
POUNUPUOLA karpalo, kurjenpuola, jänkäpuola
(Vaccinium oxycoccos) ¶ inarinsaamessa puvna ;
KAARK(K)O | PALSA;
‘Pahainen hirsipirtti taikka matala turvegammi on
tavallisesti kalanpyytäjälapin asuinmajana. On rannalla tunturin alla suuri jänkäpounu, turvemätäs.
Rehevä ruoho sitä peittää, keltakukat ja valkoiset
papinkraakit, päivänkakkarat, kasvavat sen katolla.
Mutta pounun harja puhaltaa harmaata sauhua,..
Se on kalalapin asunto. Siellä turpeen alla lappalaiset asustavat ja käyvät ulos ja sisälle kuin maahiaiset.
Talvella on koko pounu suurena valkoisena lumikumpurana,..
Soutaa jänkäpounun ukko merta, rähjää aavalla
niinkuin muutkin pyytömiehet ja saa kalaa,..’(SP 35)
‘Hän kahlailee aavalla.., löytää pounulta saappaan.’ (Järvinen 1949)
PRAASUTA roihuta ¶ :: praasu (
PRAATATA, PRAAT(T)IA (
PRAATIKAS ‘puhelias’ (:: R pratsam) nähden vrt
kulmikas, vatsikas (kulma, vatsa)
(P)RAKUT pl housut, *pöksyt ¶ PUKSUT
PUDAS (
1
joen (kapeampi) sivuhaara joka
(saaren taitse) palaa takaisin pääjokeen tai matalan
veden aikana muodostaa makkaranmuotoisen pikkujärven;
2
kapeampi uoma joen niskassa ¶ vanha laina
saamesta?; V Arkangelin ja Karjalan murteissa pudás
on ‘jokihaara; salmi’; dem. PUTIKKA; ks P(I)ESKA
« PUIDEN SUKUPUOLI » ¶
‘Metsän puut olivat.. koirhaita ja naarhaita. Koiraskuusi oli lylyinen, kiero ja pahankurinen kärys, jonka
luppoiset oksat olivat painuneet alaskäsin, mutta
naaras oli suora ja sitkeä, nuortea ja ylösoksainen.
Samanlainen oli naarasmänty, se työnsi oksansa
ylöskäsin. Naaras vesakoivu.. oli notkea puu, joka21
nosti rehevät lehvänsä ylös, kun taas koiras rauvikas
riiputteli oksiaan ja oli karsaanluontoinen.’ (SP 39)
PUIKKAROIDA kulkea ristiin rastiin ¶
VIHDETÄ | vrt RATIA
PUIKULA pitkulainen peruna :|: PUIKARA pitkä ja
kapea ¶ deskr. :: puikea
PUITTIO nuottaveneen soutaja, apupoika nuotalla
¶ AIROKAS
PUKSUT pl (
PULJU (
Lapille luonteenomaiset soraharjut juovattelevat jokien ja järvien laaksoja nousematta tunturiin; suurten
jokien varsilla on kauniita jokivarsiharjuja ja harjujaksoja ‘tievoineen ja puljuineen’ jolloin jäätikkösyntyisten pitkittäisharjujen ja selänteiden suunta paljastaa
jään liikkumissuunnan (OE 5, 1978);
Paulaharjun mukaan puljuja oli vain Kittilässä tai
sitten sanaa käytettiin nimenomaan siellä.
PULLI (
PULTTAAJA jaaran salvaja, pässin kuohari
PUOHKIA puhkua, huohottaa ¶ SAALOA
PUOKKI, PUDOKKI putous, köngäs ¶ :: pudota
PUOKKUAITTA pieni aitta kantojen varassa ¶
luulajansaamen puogge on patsasaitta; NILI | PILTA
PURKA (
1
karvanluonti, karvanvaihto porolla;
2
poron lyhyt tiheä syyskarva, uusi karva :|: PURKAPESKI lyhytkarvaisesta syysnahasta tehty upea peski
PURRI (Ruijassa), PULLI (lännessä) sonni ¶
MOLLI
PUULE(V)A kookas, mittava, paksu ¶
:: puu, vrt pullea & etuvokaalinen pyylevä
PUURA
1
pieni huone;
2
suoja, vaja, puoti, aitta :|:
KALAPUURA kala-aitta
(PUU)TIKKA tienviitta ¶ :: V pútik eläimen polku
PYKÄL(L)YS
1
korvamerkin leikkaaminen;
2
poroerotus :|: PYKÄLLYSKIRJA johon merkitään paliskunnan porojen omistajat, porojen määrä ja korvamerkit :|: PYKÄLTÄÄ erottaa, lukea ja merkitä
porot :|: PYKÄLÄ korvamerkki ¶
‘«Pykällyksessä» toimitetaan myöskin hirvaiden salvaminen, joka tapahtuu.. puremalla. Köydessä vikuroiva poro kaadetaan maahan ja mies – joskus nainenkin! – käy hampaineen poroon kiinni, purren kivesten siemenjohtimet poikki. Itse kiveksiä ei poisteta
milloinkaan, eikä toimituksessa veistä koskaan käytetä.’ (Suomalainen 1922)
‘Papin isokirja koukeroineen oli miltei kuin itse Taivaan Herran suuri pykällyskirja, johon jokainen sielu
oli merkitty.’ (SP 1939)
PYSTELIÄS terävä ¶
mahdollisesti kontaminaatiosta pisteliäs ⊗ pystyä
PYÖKKYRI, PÖYKKYRI
1
karkea- tai pitkäkarvainen peski;
2
poroturkki ¶ vrt PURKAPESKI
PYÖTKY, PYÖTKÖ pitkänomainen kappale,
pätkä
PÄKKI (
PÄLKKY valkeaotsainen, -päinen poro tai hevonen
¶ kontaminaatiosta pälvi ⊗ pilkka & pilkku
PÄLVI lumipilkka tunturin laidassa
PÄNGÄS, PÄNNIKÄS (
PÄNTÄTÄ
1
köyttää lujaan;
2
rasittaa, ahdistaa ¶
< R, vrt pyntätä (< R)
PÄRI (
PÄTTÄKKÄ (
kuparikolikko, (< V pjaták)
PÄÄ paljas tunturi(ylänkö), aukipää :|:
KAUNISPÄÄ, ROVA-, TALKKUNAPÄÄ ¶
OIVE | OAIVI | OIVA
PÖRÖ vähämielinen; hölmö, pöllö; ilkeä (SP 35) ¶
mahd. kontaminaatiosta pölö ⊗ jörö, kuitenkin deskr.
RAAJIA (
1
touhuta, *hommata, järjestää, laittaa
(valmiiksi, mukaan);
2
raivata, per(k)ata ¶ RAAJO;
‘.. kaataisi hongan.., raajisi rakotulen..’
(Järvinen 1949)
RAAJO, RAAJU (
RAAJOA
1
pilkkoa tervasjuurikoita;
2
paloitella
teuraseläin, kuten poronkurento ¶ :: raaja, johon
ehkä kuuluu myös raajella (Taivalkoski) ‘paloitella
ruho’; eri alkuperää näyttäisivät sen sijaan olevan
Länsipohjan raataa ‘paloitella lihaa‘ ja Peräpohjolan
raadella
RAAKE raate (Menyanthes trifoliata)
RAAMOA (
vrt pra(a)mata ‘kehuskella, ylpeillä’, & ramata (
RAANAKKA, RAANIS (
tumma- & vaaleakarvainen poro
RAAPPIO rappio
RAAVAS täysikasvuinen, aikuinen (myös poro) :|:
RAAVASTUA kasvaa aikuiseksi, varttua, tulla täysikasvuiseksi
RAHNIKKO poron ajohihna
RAISKALINTU rietta-, riuttalintu (kuten korppi ja
kuukkeli) ¶
‘Lihoja hän [Peräpohjan mies] ei savusta, vaan kuivaa ne kevätahavissa huoneen päivänpaisteisella seinällä tai.. pukkitelineillä. Tuuli ja sateet niitä pieksä-
vät, päiväkin paahtelee, mutta raiskalinnuilta niitä
varjellaan vanhoilla verkkoresuilla.’ (SP 1929)
RAINI pahankurinen, rivo ja rietas henkilö
RAITIO (
1
poropaimen;
2
raito, porojono :|:
RAITIOLAPPALAINEN :|: RAITIOIDA
1
paimentaa
poroja;
2
vartioida ¶ ‘raitioida tunturilaisen eloa’ (SP)
RAITO (
KOLLOS | JUONTO;
‘Hanhet kokosivat ison tokan Posoaavalle ja sitten
lähtivät pitkänä kaksihaaraisena raitona ajelemaan..
Ja hanhiraito lähti laukomaan ikivanhaa keinoansa
kohti Koitelaista ja länsietelää, vetäen suurta nuottaansa halki ilmojen.’ (SP 1939)22
RAKENTAA
1
valjastaa hevonen;
2
pauloittaa verkko;
3
panna haasiaan, haasioida
RAKKA louhikko, kivikko (tunturissa) :|: KIVIRAKKA :|: RAKKAINEN louhikkoinen, kivikkoinen
¶ ROUKKIO | KUORINKI
2
| ROVA
2
;
.. tunturikerojen puuttomat varpunummet ja kivirakat
kohoavat saarekkeina. (OE 5, 1978);
‘.. vaaran laidassa rakka’ (Järvinen 1949)
RAKKO (
jata(jas) jään alla
RAMPARUOHO vanamo (Linnaea borealis)
RANKAVA
1
tasapaksu puu;
2
solakka mies ¶ :: ranka
RANKINEN
1
liinavaatteesta tai harsosta tehty sääskiteltta, hyttysverho;
2
suoja(verho) ¶ :: ranki (ranka),
puu jonka varaan kangas tai suojus levitettiin;
‘Ruokaveroilla ja yökunnissa levähdettiin aapasaaressa asentokuusen alla, maattiin rankisessa sääskiltä
suojassa.’ (SP 1939)
RANNIO (
1
kankaita kiertelevä porojen (ja
ennen peurojen) talvipolku;
2
eläinten (lumeen) tekemä polku;
3
jäniksen polku ¶ JOKOS | RUNKA
2
;
‘Monet suuret jängät ja vuomat saat vaeltaa, monet
porojen polkemat ranniot kierrellä, monet purot kahloa tahi muuten ylitse keinotella, viimeiset voimasikin
ponnistaa, ennenkuin olet päässyt tunturin jalkojen
juurelle.’ (SP 1927);
‘Tokan.. kiemurteleva rannio’ (Järvinen 1949)
RANTU (
RASIA pyöreä juurikori jossa tehdään juustoja
RATIA kulkea edestakaisin, olla jatkuvassa liikkeessä ¶ :: rata; vrt PUIKKAROIDA | VIHDETÄ
RATKOA erottaa sekaisinmenneet porotokat
toisistaan ¶ merkitys ilmeisesti saamen vaikutusta
RAUKKA myt
1
mereen hukkuneen sielu tai haamu
joka kummittelee, surkeasti rääkyy ja näyttäytyy
merellä myrskyjen ja rajuilmojen edellä;
2
onnettomuudessa menehtynyt;
3
jo aikaisemmin
edesmennyt, vainaja;
4
itsensä surmannut jonka katsottiin joutuvan kadotukseen ¶ S < L < sk; MERIRAUKKA | KALLAS;
Raukka on ilmeisesti samantapainen surkuttelusana,
kuin rukka, riepu, raiska, raasu, ressu(kka), parka ja
poloinen, jotka alkavat melkein kaikki r :llä;
Luonnollisen kuoleman läpikäynyttä ei saanut raukoitella, ainoastaan onnettomuudessa menehtynyttä ja
oman henkensä riistänyttä vainajaa, kallasta, *pokoiniekkaa, voitiin surkutella ja raukoitella;
vainaja on germaaninen lainasana, joka on merkinnyt
jotain samaa kuin raukka ja sen yllämainitut synonyymit; gootin wainags, ‘surkea, kurja’, on sukua
saksan sanoille wenig ‘vähä(ine)n’ ja weinen ‘itkeä,
vetistellä, parkua’
RAUMATA (::sk)
1
ajautua virran mukana;
2
lainehtia
maininkeina, hyökyä;
3
(reki:) livetä jäisellä tiellä;
4
(porot:) kiertää, juosta ympäri
RAURATA (
kiertämällä liitoskohdan ympärille tiukka nide, kiinnittää niteellä, nitoa
RAUTA, RAUTU
II
(
niskahihna
RAUTIO
1
seppä;
2
toukka seinässä
RAUTSA (
poro :|: RAUTSI laiha, näivettynyt ihminen :|:
RAUTSOA (poro:) laihtua, sairastaa ¶
LIIVIKKÄ |  KISURI
RAUTU
I
(
(Salmo salvelinus alpinus)
RAUTU
II
¶ ks RAUTA
RAVIA ravistua
REHTO
1
rakennuksen kehikko;
2
rakennus;
3
aitauksen portti;
4
haasia;
5
päreristikko, -ritilä ¶
sk?; vrt RIEHTILÄ, ritilä ;
‘.. suuri rehto aihkien keskellä jokitörmällä.’
(Järvinen 1949)
REIVATA (
RENGÄTÄ (
1
riittää, liietä, joutaa;
2
*ängetä,
työntyä väkisin, tuppautua
RENKO lehmä tai poro jonka silmien ympärys on
erivärinen kuin muut ruumiinosat ¶ :: rengas
RIEHTA sangan tuki, puupalikka joka pitää keittoastiaa paikoillaan keitistangossa
RIEHTILÄ
1
päreristikko jolla kaloja [loimussa]
paistetaan tai kuivataan;
2
tukkilautta yhden puomin
sisässä :|: R(I)EHKILÄ, -Ö
1
harva päreristikko jolla
juustoja ja kaloja kuivataan tai [loimussa] paistetaan;
2
lohipadon sarja;
3
vitsaksiset suokengät;
4
purilas heinähäkkeineen ¶ vrt REHTO; ritilä
RIEKONMARJA (Arctostaphylos alpina) ¶
vrt HEVOSENPUOLA
RIENA
1
risukko,
2
kuoppainen ja märkä rantamaa :|:
RIENAKKA kirosana
RIESIN (
RIETAS paholainen, piru, *hä[i]jy, vanha kehno,
peijakas, lempo, *rumahinen, *sortta(hinen) (V), pahalainen, paha kurki :|: RIETASTAA: se rietastaa, ei
(lu)onnistu :|: RIETASTELLA käyttää puheessaan po.
sanaa
RIETTA haaska, raato :|: RIETTAALLINEN
RIETTAALLINEN
1
säädytön, rivo;
2
pahanilkinen,
ilkeä, hävytön, pirullinen :|: RIETTA ¶
vrt RIETAS | RIUTTA
RIEVIKKO, -Ö, RIEVÄ kostea, vetelä, pensaikkoinen tai vaikeakulkuinen maasto, tiheikkö
RIHMA 40 lankaan eli rihmaan pujotettua oravannahkaa, kiihtelys :|: RIIHMA verkon kiveksen kiinnitysnaru :|: RIHMOA
1
totuttaa poroa sietämään ajohihnaa;
2
ajaa poroa yhdellä ohjaksella :|:
RIHMOMATON ¶
Muista kymmenluvuista täysin poikkeava V, ukr. sórok ‘40’
on ennen muinoin tarkoittanut ‘40 soopelinnahkaa nipussa tai
pussissa’ (Vasmer), joten rihmassa ja kiihtelyksessä oli turkkiparseelin tarpeet; rihmaan eli kiihtelykseen on meillä mennyt nahkoja neljä tikkuria.
RIIKA (
RIILI, (Ruijassa) KRIILI (
1
pieni punertava
äyriäinen;
2
meressä elävä mato23
RIIMA (
1
karsta, noki, lika;
2
verkkoon tai liekoon tarttuva lima;
3
huurre, kuura :|: RIIMOA ripsu(t)a lehtiluudalla noki ja pöly katosta ja seinistä :|:
RIIMOTTUA
1
nokeentua, karstaantua;
2
tulla huurteeseen, huurtua
RIIPI
I
suonsilmä(ke), (umpi)lampi, pieni syvä järvi
:|: RIIVI (jänkä)rimpi ¶ :: rimpi
RIIPI
II
, -PUOLI (
RIIPPA (
RIITTO riite :|: RIITTOA riittyä ¶ RI(I)VANNE
RI(I)VANNE, RIIVEN(N)E, RIIVEN hangen pinta
joka on ensin suvennut ja sitten jäätynyt :|: RIIVENTÄÄ
1
muodostaa kova kuori lumen pinnalle;
2
riittää
järvet ja jängät ¶ RIITTO | RÄPÄ ja RÄVÄNNE
RIIVATA (
veneen kanssa kalassa
RIIVATTU ‘jokin jänkälintu’ (SP), mahdollisesti
mustaviklo eli TIUTTI, muonionsaamen rivikt
(Tringa erythropus) ¶ nimen riivattu voisi selittää
rantasipin (Tringa hypoleucos) nopeasta laulusta,
“kivi-viivyt, kivi-viivyt..” tai “kvi-vit”, “kvi-vit” ;
‘viklot, riivatut ja pikku lirot soittelivat.’ (SP 1939)
RIKKA vesikasvi(t), kaislikko
RINK(K)A (
RIPILÄÄT (::sk?), RIPIKÄT pl heinänkantopuihin
eli sapilaihin kiinnitetyt tikut tai vitsat ¶ ripilä (Utajärvi) ‘päreritilä’ osoittaisi ritilä sanan vaikutusta
RIPSA(KKA) ripeä, nopea; rivakka, reipas
RISAKUU syötäväksi kelpaamaton rasva poron
lavoissa ¶ KUU
RISKU (
RISLA
1
reen laidat;
2
reslareki :|: RISLAREKI
matkareki ¶ :: resla (V); i :llinen asu johtunee sanasta
risla joka on harva säleistä tms tehty seula
RISU
1
vitsa;
2
kotikasvuinen tupakka, kessu, palturi
:|: RISUKALA (ruotoinen) roskakala (särkikalat,
myös ahven ja hauki) ¶ REKIRISU (:: resu) hajoamaisillaan oleva reki;
Saamelaisen mielestä lihavaa ja tauroa siikaa voi kutsua kalaksi, muu kala on mitä on, risukalaa. (SP 1927)
RIUKU säätyläis-, ylhäisönainen, herrasneiti :|:
LANNANRIUKU ¶ ‘joku etelän rillipää riuku’
RIUTTA
I
jyrkkä kalliorinne
RIUTTA
II
(::L)
1
petoeläin, -lintu; haaskalintu;
2
hävytön ihminen :|: RIUTTALINTU: riuttalinnut ja
raiskaeläimet (SP 1939) ¶
norjansaamen riew'do ‘poikkeuksellisen suuri yksilö,
kuten peura; sanan merkityksiin näyttäisivät RIETTA ja RIETAS osaltaan vaikuttaneen;
‘Silloin hänet löytävät korpit ja muut riutat.’
(Järvinen 1949)
RIUTUA (::R) kulkeutua, ajautua
RIVO raaka, julma :|: RIIVO pahantekijä, ilkimys
ROHKEINTUA tulla rohkeammaksi, rohjeta
ROIT(T)O lika, saasta, kuona, törky; paha ¶
‘Rakotulen lämpö on paras lääke. Se on usein hautonut roiton pois Simun ruumiista.’ (Järvinen 1949)
ROKASTAA (
1
nykäistä kala koukulla veneeseen tai rantaan, koukata;
2
tarttua koukkuun :|:
ROKKA kalakirves jonka varren päässä on koukku ¶
norjansaamen roakkâstit, :: roak'ke, koukku
ROKKI (
KORSA | KURSU | KURU
1
ROMIAISET pl kuulutukset, *ratulat, kihlajaiset ¶
muodostusta ks (K)RAVIAISET; deskr.-onom. alkuperää ajatellen (:: romuta, remuta, jne) vrt kuitenkin
ukkonen *romisee, romajaa ja ven. grom gremít, id.,
grómkij, isoääninen, äänekäs, jyrisevä, jylisevä, pauhaava
ROMIKKO louhikko, romeikko :|: ROMIKKOJÄÄ
jääröykkiöt ¶ kenties ristisiitos, louhikko ⊗ romeikko
ROMISKO
1
flunssa;
2
kolotus ¶
deskr., vrt *romuska vilustuneisuus, flunssa, *lentsu
ROMUT pl (
purjeveneessä ¶ :: norjansaamen robmo
ROSSA (
:|: ROSSO tuulenpuuskan tuoma sadekuuro ¶ OHTO
ROTOMAA (::L) matala pajukkoinen maa
ROUKKIO: Ounastunturin roukkio (IT VII, 1934)
¶ takavokaalinen, :: röykkiö ; ks ROUKKO | RAKKA
ROUKKO
1
jääröykkiö; (
2
kohojää rannoilla
(kivien kohdalla) :|: ROUKKU kasa, läjä, (jää)röykkiö
:|: ROUKOTA muodostaa jääröykkiöitä; kasata ¶
:: roukkio, röykkiö < sk; roukko merkityksessä ‘kohojää’ mahdollisesti S < L tai päinvastoin, L < S
ROUKO, ROUKU (
ROUKUA (
ROUSTALE, ROUSTANNE
1
rosoiseksi jäätynyt
maa, lumi tai sohjo;
2
routainen, roudassa oleva maa ¶
mahdollisesti kontaminaatio, rouskaa ⊗ routa;
KERMU
ROUTUKKA ¶ RUOTUKKA
ROU(V)OT pl nahkavällyt ¶ ROUKO
ROVA (
1
korkea harvametsäinen kivikkomaa,
2
rakkainen vaara,
3
vanha palo :|: ROVANIEMI :|:
ROVAPÄÄ :|: ROVOIVA (< Rov’oiva) ¶
ruotsinsaamen råwe, norjan- roavve; ristisiitoksesta
rova ⊗ romeikko kai on tullut roveikko ‘kivikko, louhikko’; RAKKA | KUORINKI
2
RUKATTAA (
1
laukata, laukkoa, hypätä;
2
rientää, kiiruhtaa;
3
kiitää, mennä viilettää, vilistää ¶
RUUKALTAA
1
| vrt TOLVATA;
‘Maahiaisten karjan sukuisella vitivalkoisella porolla, gabba-jievjalla, hän saattoi rukatella..’ (SP 29);
‘Peuroja tulla rukatti pitkin tuntureita..’ (SP 1927)
RUKKA poronnahkainen mekko tai peski (karvapuoli ulospäin) ¶ :: R rock ; PESKI | MUTI
RUMPPA (
RUNKA (
1
ahkion ura;
2
syvä porojen polku ¶
SKES ei kerro että runka tulee samasta lähteestä kuin
rokki, :: ruotsinsaamen rågge, inarin- rogge ja norjanrog'ge ;
2
nähden vrt RUUKALUS | RANNIO | JOKOS
RUNNI (
matalikko ¶ :: suomenruotsin grunn, R grund
RUNNUKKA pieni turska (Gadus callarias)
RUNO (
1
vaadin joka ei joka vuosi vaso tai on
maho;
2
kookas naarasporo ¶
ruotsinsaamen rå(d)no ; vrt TAINAKKA
1
;
‘Mutta runo ei saa vasaa niinkuin muut vaatimet,
vaan se jää syystä tai toisesta tilapäisesti mahoksi.
Eikä urosmainen stainak tee vasaa milloinkaan.’
(SP 1927)
RUOKKI (
RUOKKO (eläimen) ruokinta
RUOTAKE, RUOTAPUU louteen kannatusriuku
laavussa tai katoksessa ¶ vrt RUOTKO
RUOTKO, RUOTKU (
1
pitkä riuku, salko;
2
malkoja yhdistävä ja koossapitävä riuku ¶
ruotsinsaamen ruotko; vrt ruode, :: ruoto, kuten
VÄKIRUOTO, qv; ruotiloin (E-Pohjanmaa, SKES),
malkoja yhdistävä puikko tuohikatossa
RUOTUKKA (::sk?) punaherukka (Ribes rubrum) ¶
-ukka kuten useissa marjojennimissä, herukka, lillukka, puolukka, vatukka, *vaapukka
RUPEUS yritys, tarmo :|: RUPEUTTAA saattaa
muuttumaan, saada liikkeelle ¶ :: ruveta
RUPITAUTI isorokko, rupuli (variola vera)
RUPUSKA riistalinnun rosoinen selkäpuoli ruokana
¶ mahdollisesti ristisiitos, rupi ⊗ sapuska (V zakúska)
tai deskr. kuten *rupukka ; RYHÄ
2
RUSAMA, -O (puna)ruskea
RUSKA (
1
lehtien kellastuminen ja punertuminen;
2
syksyn väriloisto Lapissa :|: RUSKANAIKA :|:
RUSKANPIILO(N AIKA) ¶
‘Mutta kun.. tuli ihmeellinen ruskanaika, silloin
koko Korpilappi kohahti.’ ;
‘Silloin kun.. metsät ja maat hehkuivat ja loimottivat kaikenvärisinä, ja lehtipuut lennättelivät kuin
tulenkipinöitä pitkin jokia ja järviä, kalat kauhistuivat, pakenivat ja piiloutuivat syvimpiin hautoihin..’
(SP 1939)
‘Vihreä, keltainen, oranssi ja purppuranpunainen
loihtivat ruska-aikana mielikuvituksellisia värikudelmia, jot-ka ovat säihkyvimmillään kirkkaassa auringon kilossa.’ (L&P)
RUTJA: myt Rutjan koski, Rutjan meri, jonne
(muualta Suomesta) on tautejakin manattu :|:
RUTJAT pl revontulet ¶ RUIJA
1
P-Norja, Finnmark;
2
revontulet; (muualla Suomessa revontulien loimuamisesta:) «Rutjan (Ruijan) meri lainehtii»; & Turjan
meri; TURJA | «TULILAPPI»
RUTO
1
sankka lehtimetsä tai rantapensaikko;
2
ryteikkö ¶ rytö on sanan etu- ja ruto sen takavokaalinen variantti, ryteikkö :: rytö ;
‘Soutaja.. mutkitteli läpi kaikkein rumimpien rytö-
jen ja rämiäin.’ (SP 1939)
RUUKALTAA (
1
rientää, laukata joutuin (jonossa);
2
rynnätä :|: RUUKALUS kapea porojen polku ¶
RUKATTAA | TOLVATA; ruukalus nähden vrt
RUNKA
2
RUUSA (tauti:) ruusu
RUUTTI ruutana, kouri (Cyprinus carassius)
RYHÄ
1
oravan tai linnun raato;
2
riistalinnun rosoinen selkäpuoli ruokana ¶ vrt ruho; yl. ryhä tarkoittaa
ryhmyä ja kyhmyä;
2
= RUPUSKA;
‘Joku aikuinen sai kaluttavakseen ryhän eli rupuskan, lujan selkäpuolen.’ (SP 1939)
RYKIMÄAIKA (::L) porojen pariviikkoinen kiimaaika mikkelin jälkeen :|: RYKIÄ (porohirvas:)
1
äännellä kiima-aikana;
2
olla kiimassa;
3
paritella ¶
vrt ROUKUA
RYTI kaisla (Scirpus)
RYTKÖTTÄÄ heiluttaa, puistella, ravistaa ¶ deskr.
RYYMÄ, RYYPPÖ varpunen (Passer domesticus)
¶ nimi sopisi paremmin järri- eli ‘ryystäjäpeipolle’,
ks JÄRNIÄINEN
RYYSTIÄ ryystää, hörppiä, särpää
RYYTE
1
riite;
2
huurre ¶
mahd. kontaminaatiosta riite ⊗ hyy(de)
RYÖMISTYÄ kyyristyä, painua maata vasten ¶
ehkä kontaminaatiosta ryömä- ⊗ kyyristyä
RYÖSY ryysy, rytky ¶ ristisiitos ryökkö ⊗ ryysy
RYÖTKY kelvoton, heittiö, renttu, retku ¶
mahd. kontaminaatio ryökkö (& ryökäle) ⊗ rytky
RÄHJÄTÄ
1
tehdä suurella työllä ja vaivalla, ponnistella, puurtaa, raataa, rehkiä;
2
rämpiä
RÄKKÄ (kaikenkarvaiset syöpäläiset jotka miltei
koko kesän vaivaavat eläimiä ja ihmisiä) sääsket,
hyttyset, itikat, paarmat saulakan- & kurmuntekijät,
mäkärät, polttiaiset, jms ¶
‘Sääskiä kyllä sait tappaa sekä paarmoja, minkä ennätit, vihattua räkkää, joka ihanimman lapinkesän
saattoi tehdä tuskien pätsiksi.. Jos oli sääskiä ilma sakeana, oli myös paarmoja, sokeista- ja tuppipaarmoista isoihin-, rauta- ja kurmupaarmoihin asti. Ja
heidän suuri virkansa oli purra ja kiusata, minkä
ennättivät..’ (SP 1939);
Iso ruskea rautapaarma on kovimus puremaan; tuppipaarmakin on siihen hanakka, ja mäkärä tulee kohta
hyttysten jälkeen. Suppu- eli sadepaarma (Haematopota pluvialis) on lämpiminä pilvipäivinä yksi pahimuksia ja kiusanhenkisimpiä purijoita; vrt SYÖPÄ
RÄMIÄ räme ¶
‘Monet vaarat ja yksinäiset tunturipäät ovat aapojen, jänkien ja rämiöitten kiertämiä – ..’ (SP 1939)
RÄPELÖ suunpieksäjä, suupaltti ¶
deskr. vrt *räpätäti ja räventää
RÄPISKÖ helposti repeävä vaate tai nahka ¶ deskr
RÄPÄ, RÄVÄNNE hanki joka ei kunnolla kanna tai
kantaa vain paikka paikoin ¶
SKES ei tunne räpää, mutta yhdistää sanat rävänne ja
riivanne; kysymyksessä ehkä kontaminaatio: räpä ⊗25
riivanne; vastakohta SEVÄ qv; merkitykseen vrt
myös SÄPÄ, karkea hankikeli;
‘Karhu-ukot koettelivat hangen kovuutta, juoksivat
nelinkontein pitkin räpää..’ (SP 1939)
RÄSIKKÖ, RÄÄSEIKKÖ aapoja eli vuomia reunustava soistuva rämemäinen maa ¶
deskr. vrt RÄÄTIKKÖ;
Etelä-Lapin soita, vetisiä rimpinevoja ja lettoja, ympäröivät harvapuiset rämiät ja paikoin rääseikkökorvet (osin OE 5, 1978).
RÄÄTIKKÖ vesiperäinen mättäikköinen maa ¶
etuvokaalisuus johtuu sanan deskr. luonteesta; takavokaalinen variantti raatikko on sekin saattanut ennen tarkoittaa viljelyskelvotonta joutomaata; kuv.
naimaton vanhempi sisar on joutanut tarpeettomana
‘raatikkoon’ ja ‘jäänyt rasiksi’;
raatikko lienee ensin ollut raade-, raados-, raadanta-,
raatamispaikka; muod. nähden vrt somerikko (somero), hietikko (hieta), sannikko (santa), sarikko (sara),
kivikko, lammikko, rannikko, rimmikko, rom(e)ikko,
sammal(e)ikko (sammale), savikko, ym;
raade, raato, raataminen : raataa nähden vrt ven.
stradá ‘raskas työ; viljelijän kesäkiireet; elonkorjuu;
stradát’ ‘kärsiä’, ven.murt. ‘korjata eloa’; postráda
‘elonkorjuun päättyminen’;
venäjä on mahdollisesti vaikuttanut suomeen päin,
sillä mven. stradati (Srezn.) merkitsee ‘tehdä työtä,
ponnistella, puurtaa; muokata’, stradomaja zemlja
(1400-luku) on ‘muokkauskelpoinen maa, peltomaa’,
strad’nik ‘työntekijä’, josta suom.murt. raatoniekka
(Lemi, Sakkola, SKES) ‘hyvä työntekijä, raataja’ on
peräisin.
RÖKÄS kiiski (Acerina cernua)
RÖYHKÄ röyhkeä
SAAJO metsäsaareke jängällä tai vuomalla ¶
vrt JÄNNE | KAARTO | MAANSUORTUVA |
SANKALE
1
| VOSA
SAAKKI
1
teräväkärkinen keppi, puikko, tikku;
2
sarvenpiikki :|: SAAKKISARVI
1
teräväkärkinen
haaraton sarvi;
2
piikkisarvinen poro
SAALOA (
SAALAKKO joka helposti hengästyy, *henkilaita ¶
PUOHKIA | vrt SIILOA
SAAME (
esim. norjansaamen sãbme ; sãbmelâsh ‘saamelainen’;
ks LAPPI;
‘Sameädnam’, saamelaisten vanhastaan asuma maa
(OE 5, 1978), norjansaamen Sãme-Ænà, gen.
-Ædnàm(a).
Nimestä paljastuu myös samojedien etnonyymi, jonka venäläiset ovat kansanomaisesti ja kansanetymologisesti käsittäneet siten, että samojedit olisivat ihmissyöjiä, söisivät muka toisiaan, :: V sam ‘itse’,
-ed ‘syöjä’, est’ ‘syödä’ (Vasmer).
P-Am. intiaaneilta peräisin oleva sana eskimo (ransk.
esquimaux pl) taas viittaa raa’an lihan syöjiin.
Saame jaetaan läntiseen ja itäiseen kieleen, kaikkiaan
yhdeksään päämurteeseen. Tämän mukaan länsilappiin kuuluvat etelämurteet (
1)
eteläsaame ja
2)
uumajansaame) sekä keskimurteet (
3)
piitimen-,
4)
luulajan- ja
5)
pohjoissaame); itälappiin lukeutuvat sitten itämurteet (
6)
inarin-,
7)
koltan-,
8)
kildinin- ja
9)
turjansaame).
(OE 5, 1978);
Historiallisten lähteiden fennit ja finnit ovat todennäköisesti olleet saamelaisia. Tähän liittyisi sitten
myös Ruijan norjankielinen nimitys Finnmark.
Roomalainen historiankirjoittaja Tacitus kertoo fenneistä (Germania, noin 98). Prokopioksen ja goottilaisen Jordaneksen (Getica) ajoista (noin 550) alkaen
lähteissä esiintyy ‘hiihtävät finnit’ (skrithifinoi, screcefennae), jotka harjoittivat metsästystä ja kalastusta
kaukaisilla pohjan perillä, jossakin Thulessa.
Suomalaisperäisten nimitysten Lappi ja lappalaiset
vastineet löytyvät ensimmäisen kerran tanskanmaalaisen Saxo Grammaticuksen tekstistä noin vuodelta
1200. (OE 5, 1978)
SAANTEILLA tienoilla, paikkeilla ¶
:: saanta, saanti
SAIHO
1
neliseinäinen riistan tai kalan säilytyspaikka metsässä;
2
kivillä vuorattu kuoppa ¶
:: germ. *saihaz, > R så, johon kuuluu myös S saavi
SAIKARA rautatanko, kiskonpätkä
SAITA (
virens)
SAIVO
I
(
1
kirkasvetinen lähde- tai tunturijärvi (syvä kuin kaivo, umpinainen; pyhinä pidettyjä
saivoja on pelättykin); kirkas vesi;
2
myt kaksipohjainen järvi jossa asuu haltioita :|: SAIVOJÄRVI :|:
SAIVOKALA kirkkaan veden kala :|: SAIVOVESI
makea vesi ¶
norjansaamen sai'vâ ‘suolaton vesi, järvi- ja jokivesi;
järvi johon ei tule tai josta ei lähde jokea’;
ruotsinsaamen saiwa jaure ‘pyhä järvi’; R sjö, N sæ,
sø, sjaa, sjo on sen skandinaavisen asun jatkaja josta
saivo tulee
SAIVO
II
vaalakka poro ¶ saivo
II
lienee suivakkaa
merkitsevien saamen sanojen vanha äänteellinen vastine suomessa; ruotsinsaamen tjuoiwes ‘vaalea(hko),
vaalakka’; SUIVAKKA | LUOSTO
I
SALMAS (
johdos siitä saamen sanasta joka etymologisesti = S
silmä, esim. inarinsaamen tshalme, norjan- tshâl'bme
SALO, SALU salvettu pässi, pultattu jaara
SALVARI sarvijaakko, *hapsenkakki(ai)nen
(Acanthocinus aedilis) ¶ :: salvaa ; lajinimi aedilis on
osuvasti ‘rakennustarkastaja, ediili’, sillä kun vain sahataan uutta lautaa tai hakataan ensimmäistä hirttä,
lennähtää siihen jo näitä kovakuoriaisia jotka ovat
haistaneet tuoreen puun hajun
SALVO poron korvaan leikattu lovi ¶ :: salvaa
SAMO laukka :|: SAMOTA (eläin:) kulkea nopeasti
SAMPI
1
suuri (naaras)kala, emäkala;
2
myt ‘kalojen
äiti tai kuningas’‚ haltiakala: ‘joka kalalajilla on sampinsa’ :|: HAUINSAMPI tavattoman suuri hauki, haltiahauki :|: SAMPOKALA vankka, roteva mies26
SANA yksi leikkaus poron korvamerkissä, viilto
poron korvaan :|: SANASTELLA
1
riidellä, sanailla;
2
jutella ¶ merkitys ‘leikkaus’, < L?
SANI (
(
SANKALE
1
kiinteämpi maakaistale jängällä tai
aapasuolla;
2
pieni kannas järvien välissä ¶
:: sankea, sankka?, muodostukseen nähden vrt suikale, repale, riekale, kai(s)tale; vrt JÄNNE | KAARTO |
MAANSUORTUVA | SAAJO | VOSA
SAPAKKA, SAPAKKO (
SAPPASET pl (
luulajansaamen sahppasah pl; suolet puhdistettiin, paloiteltiin, keitettiin ja syötiin verremyksenä herkkuna
SARJA
1
reen liisteet;
2
pulkan pohjalauta;
3
maitoastian kansi;
4
juurikori juuston paistamista varten
SARVAS (
¶ HIRVAS | SERVAKKA
SARVENTO
1
lantio, lonkka(luu);
2
lonkkaluun
yläpää, lonkkakyhmy ¶ :: sarvi
SARVIKKA sarvipääporo :|: SARVIKKO sarvipää-
lehmä ¶ :: sarvikas
SATI jos, kun :|: SATIKKA ¶ :: saati(kka)
SATTAIN jolla on sulka-, siipisato ¶
:: sato, sataa ‘pudota’;
‘.. siipisatoja, lentoon kykenemättömiä sattaimia.’
(Järvinen 1960)
SAU savu :|: SAUKOSKI Savukoski :|: SAUTUNTURI :|: SAUSTAA savustaa ¶ vrt sauhu
SAULAKANTEKIJÄ poron nenäsaivartaja(kärpä-
nen) :|: SAULAKKA (
luulajansaamessa sau'lakah pl; ks NJUNNIPOARU
kohdasta POARU
‘Toinen laji, joita Lapissa sanotaaan «saulakoiksi»
(Ocstrus trombi), kehittyy sieraimissa..’
(Suomalainen 1922)
SAURA
I
(heinä-, lehdes-) pieles :|: monipielinen
SAURASUOVA :|: SAURATA panna sauraan
SAURA
II
(
1
ahkera, uuttera;
2
sitkeä;
3
ripeä
SAVIRIKKO saverikko (reen jalaksessa oleva vitsarengas johon aisa laitettiin kiinni, sittemmin metallilinkku) ¶ kansanetymologiaa: savi + rikko ; saverikko, < V zavërtka
SEIMI (
venettä koskea ylös ¶ seimi :: siima; ks MUOTKIA
SEITA (
1
poikkeavannäköinen kivenjärkäle,
paasi, keila, kallio tai pahta jota vanhalappi jumalattomasti palvoskeli lepytellen, lyylitellen ja voidellen,
kalanpäitä ja sarvia sille salakättä (k)antaen, jopa kokonaisia peuroja ja poroja sille uhraten, palvoskivi,
pyhä kivi,
2
saamelaisten näkyvä (kivi)jumala, jumaluus ¶
‘Se Hebraican Kieli cutzupi Jumalan ydheksi Paadhexi, se on, yxi turua ja tuki..’ (Agr.). Juudakin siis
käsitti jumalansa monoliitiksi, kivipaadeksi;
Seita on protosaamelainen substraattisana joita saamessa on puolensataa jäljellä ja joilla ei ole vastinetta
muualla.
‘Ja metsien ja tunturien kansa palvoi jumaliaan.
Avara erämaa oli heidän suuri kirkkonsa, aina kaikille avoinna.. Vanhassa Lapinmaassa koko luonto
uhrasi ja palvoi.’ (SP 1927);
‘Lapin vanhat jumalat seisovat vieläkin ikuisella
kalliopohjallaan ja hallitsevat ikimuistoista Lapinkorpea.’ (SP 1922);
‘Ja siellä täällä tuntureissa oli väkeviä kiviseitoja,
joita ukot ohitse ajaessaan kävivät palvomassa, jotta
poroelo kasvaisi yhä isommaksi.’ (SP 1929);
‘Syvimmässä sydänmaassa.. Kitisen latvoilla on
Taatsin seita.. kuin mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. ..ja kuusi seitsemän syltä korkealle
kohottaa se röyhyisen lakensa.’ ;
‘Vieläkin.. hädän tullen mennään erämaan jumalien luokse ja viedään niille uhreja. Monesti on muistettu Kilkkasjaurinkin isienaikaista kalaseitaa [Koutokeinossa], veden huuhtelemaa kiveä, joka niinkuin
pikkuinen kinnipeskinen, kurttuinen lapinäijä rosoisena ja ruskeana seisoo järven koillisrannalla, kalaapajan äärellä.’ (SP 1922);
‘Kalakansan vanhat jumalat olivat asettuneet vesien
vaiheille. Suurimpia.. oli ison Inarijärven Ukko,.. jylhä kalliosaari keskellä Ukonselkää.. Mutta Ukonselän
Ukolla oli akkakin. Järven rannalla, Galguvaarassa
oli naisjumala, Akku, sellainen juppurakallio, jolle
uhrattiin samoin kuin Ukollekin.’(SP 1927);
Brittiläinen arkeologinalku Arthur Evans oli 1873
löytänyt Inarin Ukonsaaren uhriluolasta hopeisen
1100-luvulta peräisin olevan korun, jonka oli vienyt
museoon Oxfordiin. Koru, joka ilmeisesti oli kulkeutunut jostakin Kamajoen seudulta asti, on ollut nähtä-
vänä Inarin Siidassa 2001-02. Inarin Ukonsaari olisi
tämän mukaan ollut saamelaisten tärkein palvontapaikka. (Saarinen, 2001);
‘Tenolaisten peuranantajana oli taas mahtava
Sieidibakti Outakosken alapuolella.. Vaaran rinteessä
tunturikoivikossa se vieläkin seisoo, harmaa kallionjärkäle, toista syltä korkea,.. ja paria leveä.’ ;
‘Vanhat suuret poromiehet, tuhantisten elojen omistajat, olivat aina ensimmäisiä tunturijumalien kumartajia. Monella heistä oli erämaassa oma seitansa,
jota he salaisesti palvoivat.’ (SP 1927);
Kirvata (korrata) ei saanut eikä minkään korttoelä-
vän nimeä lausua seidan lähettyvillä, ei myöskään pilkata palvoskiveä. Pojankurikat ja nuoret saattoivat
ilkeyksissään, kun arvelivat ettei kivestä enää ole taikaa, kiepauttaa sen nurin ja pyöräyttää järveen.
Jollei pysynyt uskossaan lujana loppuun asti eikä
mennyt jumalansa juurelle, vaan hylkäsi sen, hylkäsi
jumalakin sellaisen palvelijansa.
‘..silloin tunturijumalakin hylkäsi äijän [Korran
Pietin]: porot vierivät kuiluihin, kuolivat tauteihin, ja
viimein ukko tuli aivan köyhäksi. Lapsetkin kuolivat,27
niin ettei jäänyt lopulta kuin yksi tytär, ja sekin tuli
hulluksi.’ (SP 1922)
SELKONEN asumaton erämaa, sydänmaa ¶
:: selkä, kuin melkoinen :: melko ; KAIRA | KIVELIÖ
SELTTA (
SEPPÄ mestari, taitava jssk
SERMAKKA poro jolla on vähän karvaa :|: SERMI
& S(I)ERMUKKA vuoden vanha poronvasa, vasa toisena kesänä ¶ ‘tschermak eli varihas’ (L) olisi (Suomalainen 1922) sama kuin urakka, kaksivuotias urosporo; KERMIKKÄ
SERVAKKA hirvas ¶ SARVAS | HIRVAS
SESTA (perä)mela :|: SESTOA pitää perää ¶
:: V shest
SETTARI (
lekalla
SEUROTELLA
1
seurata, noudattaa;
2
pitää seuraa,
seurustella;
3
kulkea seuroissa
SEVI reen keulapaju joka yhdistää jalasten kärjet eli
korvat ¶ :: sepä ; SEVIKKO
SEVIKE, SEVIKKO
I
kelkan vetohihna, -nuora,
-naru ¶ :: SEVI
SEVIKKO
II
, -Ö (::L)
1
kaulan tyvi;
2
länkien kohta
kaulalla ¶ norjansaamen seppik ‘säkä, häväs’, sæppe
‘etuselkä’ joka etymologisesti = S häväs ‘säkä’
SEVÄ (
hankikeli ¶ vrt TENNER | RÄPÄ | RÄVÄNNE;
‘Täällä onkin paksu sevä.’ (Järvinen 1949)
SEYTSI, SEUTSI, SÄYTSI (
takajalassa
SIEKA (
vrt KALVE
SIEPAKKA poronkoipikenkä (ilman koristeita) ¶
SÄPIKÄS
SIEPPURA, SIEPPURI (
1
karhunnahkainen
hartiasuojus jossa on päänmentävä reikä;
2
irtokaulus,
kauluri ¶ johdos saamen kaulaa merkitsevästä sanasta,
kuten inarinsaamen tsheve, joka taas on alkusukua S
sanalle sepä
SIERA lyöttymä hevosen nilkassa :|: SIERO rohtuma (hevosen jalassa) :|: SIERO(UT)A halkeilla,
säröillä
SIESTI(N) veneen keulimmainen kaari :|: PERÄ-
SIESTIN peränpitäjän istuin ¶ kontaminaatio siessi
(< L < sk) veneen kaarien väli ⊗ piestin (
SIETKI (
1
koivunvesa, pieni (väärä) koivu;
2
pitkä koivu(ranka)
SIHKI iso tuuhea petäjä ¶ AIHKI, AIKKI
SIIATA (
yli veneellä ¶ ks SIIKANEN
SIIDA, SIITA kota-, lapinkylä ¶ :: hiisi ? ;
Sekä kuoppa- että vuomenpyynti vaativat ennen
laajaa yhteistoimintaa, mikä lienee osaltaan vaikuttanut saamelaisen kyläyhteisön, siidan, kehittymiseen. (OE 5, 1978);
Inarin Siidassa toimivat Saamelaismuseo ja Ylä-Lapin
luontokeskus.
SIIKANEN, SIIKANNE, SIIKATE (
1
hyökyaalto;
2
maininki
SIILA (
1
(poro:) pian väsyvä, huonokuntoinen,
heikko, laiha;
2
(kala:) pehmeä :|: SIILAS, SIILO
(poro:) uupunut :|: SIILOA
1
(poro:) väsyä, uupua,
mennä voimattomaksi;
2
hengästyä ¶ vrt SAALOA
SILJO
1
sileä tai tasainen kenttä kodan edustalla,
piha(kenttä);
2
poljettu tanner, porojen polkema lumikenttä :|: PIHASILJO :|: MARKKINASILJO kotakylän ‘tori’ ¶ S
SINKA (
pingottua, kiri(sty)ä; venyä
SINKELÖ, SINKILÖ (
SINNIKKO sisupussi, kiukuttelija :|: SINNITELLÄ
kiukutella, juonitella :|: SINNITTÄÄ kiukuttaa, harmittaa ¶ :: sinni < R sinne
SISNA (
1
karvattomaksi parkittu poronnahka :|:
SISNAPERSAKKAAT;
2
muokkaamaton porontalja ¶
sisna on uusi laina saamesta, kun taas muualta Suomesta tavattu siisna ‘hihna, remmi’, on vanha laina
samasta lähteestä; S hihna < baltt.
SITKATA viivytellä, vitkastella ¶
:: sitkas mm ‘hidas, vitkallinen’
SIULA
1
johde-, sivuaita, reisi eli kuja joka johtaa
poroaitaukseen;
2
karsinapadon varsi, padon ulommainen pää :|: SIULA-AITA :|: SIULATA
1
rakentaa
poroaitaan siuloja;
2
ajaa poroja aitaukseen;
3
kulkea
aidan viertä, uida verkon sivu;
4
poiketa suunnasta ¶
< germ.?; KAHA | vrt myös HANGAS | KAARRE
1
|
VUOMEN
SIVAKKA suksi :|: SIVASUKSI :|: SIVAKKAPUOLI paripuoli sivakka, toinen suksi
SKAIDI, SKÄIDI, SKAITA (
harjanne, harju, särkkä (kahden joen tai jängän välissä) :|: PADDASKÄIDI (Utsjoella) :|: PALGASKÄIDI
(Karigasjoen eteläpuolella) ¶
norjansaamen skai'de ; KAITA | vrt KAIRA
1
;
Utsjokeen yhtyy lounaasta Kevojoki, joka on leikannut itselleen syvän laakson loivasti aaltoilevaan perustasankoon eli skaidiin, kuten saamelaiset sanovat.
Taka-Lapin tunturimaan rinteitä ja tasaista skaidia
peittävät matalat ja harvahkot, väärärunkoiset tunturikoivikot. (OE 5, 1978);
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’
(SP 1927)
SKUOIVVE (
miellyttävä, ilkeä, inhottava
SOHKA terävähuippuinen kukkula, huippu :|:
SOKKA (
luulajansaamen tjåhkkå, norjan- tshok'kâ ; ostjakkisamojedin sok, hok on ‘(vuorinen) niemenkärki’ |
TSHOHKA28
SOHLE sohjo, *loska :|: SOHMU
1
vesihyyhmä,
pehmennyt jää, vesihyyde jäällä tai tiellä;
2
sotku,
roskat, perkeet ¶ deskr.-onomatop. sanoja, kontaminoituneet osittain keskenään: sohmu < sohju ⊗
hyyhmä
SOKKA ks SOHKA ¶
‘Hasserisokassa.. meillä oli.. asento.’ (Järvinen 49)
SOKKUA (
1
laskea, aleta,
painua;
2
pudota, kaatua :|: SOKKUNUOTTA :|:
SOKKUVESI pako-, lasku-, luodevesi ¶ vrt ULLIVESI
SOLJU hopeahely ¶ silpa- (< sk) hopeaSOLLI (
SOLMEA solmia ¶ mordvan s´ulmams id.
SOLVA: SOLVASSA vinossa, kallellaan, kierossa :|:
SOLVAAN vinoon, kallelleen, kieroon ¶ solva(is)ta,
solventaa halventaa, alentaa arvoa, mainetta
SOMALLINEN, SOMAS soma
SOMMATA (3sg: sompaa) kulkea (kepin kanssa) ¶
:: sompa; vrt *sompailla ‘hiihtää’
SOMPA vitsasta väännetty suokenkä :|: SOMPAKKO suksisauva ¶ -kko ehkä kontaminaatiosta
sompa ⊗ *sauvakko ‘suksisauva’; KURJENKENKÄ
SOMPIO ‘päiväpuolen maa’, erotuksena yöpuolen
maasta eli Inarinmaasta ja Taka-Lapista ¶
‘Tämä päiväpuolen suuri erämaa, tunturien, metsien ja aapojen maa, on Sompio, ikivanha SompionLappi,’ (SP 1939);
Sompion Lappia hallitsee Nattastunturi, joka ympä-
rilläolevine aapasoineen muodostaa Sompion luonnonpuiston. Kun Lokan tekojärvi peitti alleen mm
pienen Sompiojärven, muuttuivat tunturilta eteläänpäin avautuvat näkymät perinpohjin. (OE 5, 1978)
SONKA (
SONOTUS (
on sidottu edellä kulkevan poron ahkioon hidastamaan vauhtia myötäleessä :|: SONOTTAA pidätellä,
jarrutella ¶ samaa kantaa ja alkusukua on mansin
(vogulin) sun ‘reki’
SONTU (
SOPSA(T)A pitää, olla lipsumatta, luistamatta :|:
SOPSU (
SORKATA polkea, tallata ¶
:: sorkka, kuin porkata ‘tarpoa’ :: porkka
SORRAKKA, -O (
¶ PARTTIO
1
| vrt TOKKA | JOKOS
3
| TULPPA
1
|
ELO
SORTTI lapasotka (Aythya marila) :|: KAPPASORTTI tukkasotka (Aythya fuligula) ¶
& vartti on tukkasotka, sk, :: R svärta (svarta); sortti :
vartti kuin sorvi : varvi (
hohtavanvalkeat suorakaiteenmuotoiset kylkikuviot,
ja alapuoli on valkea; ks KAPPA, lumivalkea poro
SORVA (
vrt KUOSTO | SUOSTO
SOTKA telkkä (Bucephala clangula)
STAALO, STAALU, STALLO (L) myt ¶
ks TAALO
STUORRA (L
‘Isopää’ ¶ norjansaamen stuorramus ‘suurin, suurimus,
isoin, isomus’
SUISEVA
1
avosuinen; & SUUKKO, SUULAS
2
ottava (viikate jossa varren ja terän välinen kulma
on suuri)
SUISTO ks SUOSTO
SUIVAKKA, (Kolari) -O (
valkoturpainen poro :|: SUIVANEN vaaleakaulainen
poro :|: SUIVAKKOHARMAA, ‘kauniinharmaa suivakko’ (SP 1927) ¶ luulajansaamen tjuoivak, norjanja inarin- tshuoivag ; vrt LUOSTO
1
| SAIVO
2
;
saivo
2
on ilmeisesti suivakkoa vastaavan saamen sanan vanha äänteellinen vastine suomessa; ruotsinsaamen tjuoiwes on ‘vaalea(hko), vaalakka’
SULKAMA, SULKOMA, SULKUMA (
SUOHKANA (
1
kunta, pitäjä;
2
joukko(kunta), *sakki, *porukka, *revohka
SUOKULAINEN, SUOPUKAINEN, SUOPUKKA
suokukko (Philomachus pugnax) ¶
:: suo ; & TOKKIMUS
SUOMMUORRA ks SUOVVUMUORRA
SUONGERI, -O, SUONJER (
haarukkapuu, kärväs, häräke, johon ripustetaan tavaraa, kuten verkkoja, poronlihoja, jms
SUOPUNKI (
norjan- suoppân; vrt KAALA
SUORA suoraan kulkeva ajoporo ¶ OIJUSPORO
SUOSKU, SUOSTO, SUOSTU & SUISTO (
pystyynkuivunut petäjä jonka kyljessä on vielä kaarnaa :|: SUOSTUA kuivua pystyyn, tulla suostoksi ¶
ruotsinsaamen suosto; & KUOSTO; vrt SORVA;
‘Vanha petäjä seisoi parkkiselkäisenä suostona,
sitten kelona, lopulta honkana ja ikäloppuna komona.’ (SP 1939)
SUOTA lauma (ei koske poroja) :|: HEVOSSUOTA
¶ vrt ELO | TOKKA
1
| JOKOS
3
| TULPPA
1
| PARTTIO | SORRAKKA
SUOTSA (
SUOVARA, SUOVERO suksisauvan piikki
SUOVITELLA suosittaa, toivottaa, ehdottaa, houkutella ¶ :: suopea, suoda
SUOVVUMUORRA (L) savupuu (kodan räppänä-
aukon poikki ylettyvä puu joka ylhäällä yhdistää kodan pieljipuut, qv), haahlaorsi (jossa kattilat riippuvat
haahloissa tai koukuissa) :|: SMAKKOMUORRA (L)
hakkuupölkky ¶ norjansaamessa on suovvâ ‘savu’,
muorrâ ‘puu’; SUOMMUORRA
SUUKKO, SUULAS ks SUISEVA ¶ :: suu
SUURIMUS suurin, isoin, isomus, kookkain ¶
-mus, :: L, norjansaamen stuorramus ; vastaavia:
isomus, kovimus, huonomus, vanhimus, verremys29
SUVANTO tyyni kohta joessa kosken alla tai
koskien välissä ¶ yleiskielen sana jolla vastineensa
saamessa; *suvanne nähden voi ajatella kontaminaatiota syvänne ⊗ suvanto ja *syväntö nähden syvä ⊗
suvanto ; vrt VIELMA
SYDÄNLAPPI ¶
‘Sydänlappia oli ennenmuinoin tämä seutu, kotalappi täällä majaili, ja suuret noidat joikailivat.. ja
lentää vihelsivät tuuliaispäissä milloin etelään, milloin pohjoiseen.’ (SP 1929); vrt KORPILAPPI
SYRJÄTÄ vältellä, kartella, väistellä
SYYLIKÄS, SYYNIKÄS (
SYÖKSÄ(T)Ä syöstä
SYÖPEENTYÄ
1
kulua, syöpyä;
2
tarttua nuottaan
SYÖPÄ paarmat, sääsket ja mäkärät :|: SYÖPÄ-
LÄISET rietta-, riutta- eli raiskalinnut (kuten korppi
ja kuukkeli jotka söivät lintuja pyydyksistä) ¶
vrt RÄKKÄ; ‘Syöpä ajjaa ne [porot] kokhoon.’
SÄLT(T)INKI (
jouhivihvilä (Juncus filiformis) ¶
ks VIHVELI | VIHVILÖ
SÄPIKKÄ, SÄPIKÄS, SÄPÄKÄS (poron koipinahoista ommeltu) yli polven ulottuva sääriverho,
säärystin, poronnahkasaapas ¶ vrt lapikas ;
saapikas lienee uusi, analoginen; SIEPAKKA;
‘poronkoipiset säpäkkäät säärissä’ (SP 1939)
SÄPÄ (
vrt SEVÄ | TENNER | RÄPÄ
SÄRHÄTÄ sohia ¶ deskr., etuvokaalinen, :: sarhata
SÄRVIKE
1
liemiruoka;
2
juoma
SÄTTÄRÄ jalkarätti ¶ kontamin. hattara ⊗ säteri ?;
‘Kenkäheinät ja sättärät ovat tulen luona levällään
kuivumassa.’ (Järvinen 1949)
SÄYLÄ puolan tikku sukkulan sydämessä
SÄYSTÖ
1
puunkylkeen kirvestetty pihti johon kokumies laittoi ansasta tai satimesta saamansa riistalinnun kaulasta roikkumaan, sajinreissusta paluuta
odottamaan;
2
sälö, tikku, puikko
SÄÄRYSTÄ sukan varsi
SÖLKÄ
1
selkä;
2
selänne;
3
ulappa;
4
padon osa
TAAJOA (
‘Äijä tosin oli jo vanha.., mutta kovahan se oli vielä
taajomaan..’ (Järvinen 1949)
TAALO (
tavattavia muotoja
TAALTERIKKI (
taill[e]or ‘leikkuulauta’, italian tagliere
TAAMOA (
1
kesyttää, taltuttaa, nujertaa, pitää
‘aisoissa’;
2
opettaa (poro ajokkaaksi) :|: TAAMOUT(U)A kesyyntyä, asettua, talttua :|: TAAMOKKA,
TAAMUKKA opetettava poro, ajokokelas ¶
SS tamma ; tamma ja nykypersian dam ‘kesy
eläin’ ovat sama sana
TAARA, -I (
TAATSA (
TAHRUS epäsiisti, siivoton ihminen, tuhrus ¶
deskr. :: tahria, tuhria, töhriä
TAIGA Siperian havumetsävyöhyke, tundran ja
aron välissä ¶ taiga, altailaisten kielten ‘kalliovuoret’,
turkin dag vuori’; taiga ulottuu P-Venäjälle ja asiantuntijoiden mukaan vielä Suomenkin puolelle;
vrt TUNDRA
TAINAKKA, -IKKA, -IKKO, -UKKA (
maho porovaadin tai vaimo joka ei saa lapsia ¶
RUNO;
‘Eikä urosmainen stainak tee vasaa milloinkaan.’
(SP 1927)
TAINARI (
TAIVALTAA kiskoa vene maakannaksen yli tai
kosken sivu :|: TAIVALKOSKI ¶ MUOTKIA |
SEIMETÄ
TAKA-LAPPI YLÄ-LAPPI ¶
Inarin Lappia on sanottu Taka-Lapiksi, se kun sijaitsee päävedenjakajan, Maanselän, takana.
(OE 5, 1978);
‘Pohjoisessa, Saariselän takana, tunturien yöpuolella on laaja Taka-Lappi, Jäämereen kallistuva
tunturimaa.’ (SP 1929);
‘Siellä onkin valtatunturien yöpuolella jo toinen
Lappi, Taka-Lappi, Inarinmaa, yöpuolen maa, josta
päivä ensiksi pakenee.’ (SP 1939);
‘Vanha paimentolaiselämä alituisine muuttoineen
on jo loppunut Taka-Lapin tunturimaasta.’ (SP 29);
«Pohjanen porolla kynti, Etelä emähevolla, Takalappi tarvahalla.» (Vienan Karjala?, SKES);
vrt METSÄ-LAPPI | TUNTURI-LAPPI | «TULILAPPI» | TURJA
TAKATYVINEN leveäperäinen tai -lantioinen
TAKKA reen paju (joka yhdistää kaplas- eli ketaraparin ja samalla reen jalakset) ¶ < R?, vrt & E stake
TAKKAHÄRKÄ kuormaporo joka kantaa selässään
ta(a)kkaa :|: TAKKAPOSTI kannettava posti ¶
vrt takkavitsa, :: taakka-; ks HÄRKÄ
TAK(K)ALTAA (märkä lumi esim. suksiin:)
takertua, tarttua kiinni
TALLA
1
kengän paikka;
2
verkon koho
TALUKAS opetettu poro, kellokas :|: TALU(T)A
seurata mielellään perässä
TALVIKKI, -O joessa talvehtiva lohi
TAMMAKKA, -O, TAMMUKKA (
1
purotaimen, -lohi, forelli, rautu, *tonko;
2
järvilohi
(Salmo trutta fario) :|: TAMPUKKA jokin lohikala ¶
ruotsinsaamen tabmok, luulajan- tapmuk ; VEITIKKA
TAMPIO, TAMPPI
I
(
ydinluu, reisiluu, ylikontti
TAMPPI
II
(
TARVAS
1
hirvi;
2
hirveä pienempi hirvieläin ¶ baltt.
«Pohjanen porolla kynti, Etelä emähevolla, Takalappi tarvahalla.» (Vienan Karjala?, SKES)
TATTARAINEN mustalainen, romani ¶
:: tattari, muodostus kuin papparainen, deskr.30
TAUNI <(L)
TAURO (
1
mureaksi kiehunut rasvainen kala
(-soppa);
2
keitto tuoreesta kalasta;
3
kunnolla keitetty
kala, siika;
4
kalan rasvaisuus ja maukkaus ¶
norjansaamen daw'ro ‘kalakeitto’
TEIKO (
1
linnun olkaluu;
2
pisin luu siivessä
TELE, TELKI jäälohkare ¶ :: teli (
TEMPPU (
TENNE kova lumikerros sohjon alla :|: TENNER
kovaksi polkeutunut lumi, kantava hanki ¶ jälkimmäiseen vrt SEVÄ; tenner kai kontamin. tenne ⊗ tanner
TENO (
1
iso joki, emäjoki, kymi;
2
Taka-Lapin
valtavirta, Suomen ja Norjan rajajoki ¶
norjansaamen dædno ; vrt ENO;
‘Ja koko erämaan matkansa se [Teno] vaeltaa lappalaisten mailla. Tenolaiset asuvat tämän lapinvirran
varrella.’ (SP 1927);
‘Inarijoella olijakin on «tenolla», sillä «vaikka joen
nimi onkin Inarijoki, niin se kuitenkin on dädnu, ja
iso Patsjoki on Patsvei-dädnu».’ (SP 1927);
‘Inarin järvikansan rinnalla Tenon jokimiehet ovat
ylpeää, itsetietoista väkeä.’ (SP 1929)
TERENTYÄ, TEROA teroittua, tulla teräväksi
TERVET terve ¶ johdettu sanasta terva, < baltt.
TEUKKA, TEUKKU (
& UMU | vrt MURK(K)U | UPPURA
TIESKARI (
TIETEN tietenkin ¶ kuten KUITEN kuitenkin
TIETTYÄ
1
tulla tietoon;
2
kuulua, näkyä :|: TIETYÄ,
OLLA TIETYVISSÄ olla näkyvissä, kuuluvissa
TIEVA (
1
hiekkakumpu, -särkkä, mäki;
2
kova
kohta jängässä :|: TIEVAHAMARA pieni tieva :|:
TIEVAINEN kumpuileva, mäkinen ¶ luulajansaamen
tievva, norjan- dievva; vrt PULJU | MARASTO;
2
nähden vrt MAANSUORTUVA | SANKALE
1
|
VOSA;
Lapille luonteenomaiset soraharjut juovattelevat
yleensä jokien ja järvien laaksoja nousematta tunturiin; suurten jokien varsilla on kauniita jokivarsiharjuja ja harjujaksoja tievoineen ja puljuineen jolloin
jäätikkösyntyisten pitkittäisharjujen ja selänteiden
suunta paljastaa jään liikkumissuunnan. (OE 5, 1978);
‘Hiekkaharjuilla ja tasaisilla tievoilla, missä puusto
on harvaa, viettävät kesäänsä pitkäkoipinen valkoviklo ja herttainen, katajatiheikköihin pesivä taviokuurna.’ (L&P)
TIHKI (
TIHKURI tiheä verkko ¶ :: tih(k)eä
TIHMEÄ tahmea, (keli:) luistamaton ¶
ilmeisesti kontaminaatio, tiheä ⊗ tahmea
TIHUKKA, TIHURI tiheäsarvinen poro ¶ :: tiheä
TIILI nelikulmainen poron korvamerkki
TIIVA (
TIKKA kirjava poro ¶ ‘kirjava kuin tikka’
TILKKU (
1
valkeaturpainen poro,
2
laukki(pää)
poro, poro tai hevonen jolla on valkea läikkä päässä ¶
2
nähden vrt PILKKI
TINKEVÄ tiukka, jäykkä ¶ :: tinka (
TIRRA, TIRRO, TIRRU tiira (Sterna) ¶ onom.
TISSIVÄ isorintainen, rintava :|: TISSUKKA
tissi, nisä, rinta
TIURA, TIYRIÄINEN vesihyönteinen :|: TIURI
(
TIUTTA, TIUTTI, TIUTTU mustaviklo (Tringa
erythropus) ¶ onom., nimi lajin viheltävästä kutsuää-
nestä, ‘tiutt tiutt, tjyít tjyí’ ; & TYYLINTU
TIVISTÄÄ väittää kivenkovaan ¶ :: ti(i)vis & tivata
TOHTAJA (
inarinsaamen tuhtuv ; vastaavia onom. nimiä useilla
Siperian kansoilla: ‘Vogulis [mansi] Tachte, Ostiacis
[hanti] Tachting’ (S.P. Pallas, 1811), komi tokty
TOKKA (
1
porolauma (paljon isompi kuin
parttio, mutta pinempi kuin elo),
2
katras, parvi :|:
TOKKANEN pieni tokka, parttio ¶
ruotsinsaamen tåkke, luulajan- tåhkke, norjan- doak'ke
; ELO | JOKOS
3
| TULPPA
1
| PARTTIO | SORRAKKA; tokassa enintään 500 päätä, (poro)elossa enemmänkin;
‘Koutokeinossa ennen asuivatkin kaikkein hartaimmat vanhanuskon miehet, joilla oli tuhantiset porotokat, palvoselot.’ (SP 1922)
TOKKEMUS, TOKKIMUS (:: L?), suokukko
(Philomachus pugnax) ¶ & SUOKULAINEN, SUOPUKAINEN, SUOPUKKA;
‘Mutta pörrökaulaiset tokkemukset tappelivat ja
metelöitsivät aapojen ja rantojen lievuilla, niin että
monenkirjavat höyhenet pölisivät. Ne olivat kummia
lintuja – ei kahta samankirjulaista. Oli tokkemusta
kaikenpörröistä, niin että aapalietteellä reuhasi koko
virkakunta. Siinä muudan pyöri pappina valkoisin
rinnoin, toinen hääri lukkarina, tumma pörrö kaulassa, vielä tupsu päälaella, kolmas keikkui vallesmannina, siniset pissit rinnassa, neljäs hyppi tuomarina,
ruskeat höyhenet kiukkuisesti pörrössä. Oli joukossa
vielä kirkkoväärtiä ja muuta.’ (SP 1939);
[Aivan kuin nyrkkeilijät olisivat saaneet mallin svengaavaan
ottelussa tai treenissä pomppimiseensa suokukoilta, joiden
yhteenotoissa ei kuitenkaan mene kummaltakaan ottelijalta
taju, ei edes keveässä swingissä, kuuluvathan nahistelijat
samaan sarjaan.]
TOLKIO typerys, tyhmyri ¶ ‘tolkuton’, vrt TOLPIO, päätteen suhteen myös ääliö, *pökiö
TOLLO: kädet tollona, jäykkänä, kohmeessa ¶
vastaavia deskr. sanoja kohdissa TOLLONEN ja
TOLPIO
TOLLONEN paksu sukka, tallukka :|: TOLLU tallukas, villainen jalkaverho ¶ mahd. deskr. & kontamin.
kautta :: tallukas, tallukka, vrt TULLUKKA
TOLPIAINEN, TOLPIO (::R) hölmö, tomppeli,
tollo, *tollukka, tolvana, pöhkö, *pökiö, ääliö
TOLVA (
laukata lujaa, ravata, nelistää ¶31
luulajansaamessa vastaavasti tål've ja tål'vat ;
vrt RUKATTAA | RUUKALTAA;
‘Ken on lähtenyt aapaa jutamaan, jutakoon niinkuin aapa antaa, upottava rimpinen vesiaukea, jota
ei ruukalleta laukkoen eikä tolvaten.’ (SP 1939)
TOOTELI hölmö ¶ < suomenruotsi; pääte kuin sanassa tomppeli ja -el kuin R sanoissa slyngel, lymmel
TOPPURA (
TORAKKA kiukkuinen ¶ :: tora & torakka
TORKAHDELLA kompastella, kompuroida ¶
:: torkahtaa, torkkua
TORKO (
risut tai havut :|: TORKUTTAA, TORVOTTAA
peittää permanto risuilla tai havuilla
TORTTI rukki
TOUKKIA olla toukissa, tulla toukkiin
TOUKUKE, TOUVUKE, TOUVUS (
poron kuormasatulan alla :|: TOUKUKSET, TOUNUKSET pl
TRIIVASTUA (:: R) viihtyä
TROLLI(AKKA)
1
noita-akka;
2
ämmä ¶
trolli sama kuin *rulli (
vrt MERITROLLI
(T)RÄKI (
TRÖMINKI (
TSHOHKA (L)
1
(oaivea terävämpi) tunturinhuippu;
2
terävähuippuinen tunturi :|: TIHKITSHOHKA
(Käsivarsi) :|: TSHAGGALTSHOKKA (Utsjoki) :|:
SAREKTJÅKKO (Ruotsin Lappi, 2090) ¶
luulajansaamen tjåhkkå; :: S kokka ?;
SOHKA | SOKKA
Nämä.. kaisit [!], oaivit, tshohkat ja vaarrit [!] ovat
kivilajiltaan ja rakenteeltaan mallemme vieraita.
(OE 5, 1978);
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’
(SP 1927)
TSHUÖIKKA (
JIENGATSHUÖIKKA (
TUFTEKAARLA (
joka saattaa tulla veneeseenkin, ei vain tee pahaa ¶
MERITROLLI
TUHKALAPPALAINEN kotalappalainen
TUHRU tahra ¶ deskr., vrt tuhruinen
TULIKKO
1
kuumien löylyjen ottaja, kova kylpijä;
2
tietynvärinen orava
TULILAPPALAINEN (Kesälahti) noita :|: «TULILAPPI» (Sortavala, Karjala-Aunus, SKES) noitien
asuinpaikka Lapissa, josta (etelän) tietäjät hakivat
neuvonsa ¶
Tulilappi alunperin ilmeisesti ‘Revontulten Lappi’:
‘Rutjan (Ruijan) meri lainehtii’ revontulet loimuavat;
yleisesti uskottiin, että revontulet syntyvät ja loimuavat, kun Rutjan (Turjan) meren eli Jäämeren jäät heijastuvat taivaalle; ks TAKA-LAPPI | TURJA
TULLUKKA pikkulapsen paulakenkä ¶ mahd. deskr.
& kontam. kautta :: tallukka, ks TOLLONEN
TULPPA, TULPPANEN
1
porolauma;
2
poikajoukko
¶ (< V tolpá);
1
nähden vrt TOKKA
1
| JOKOS
3
| ELO |
myös PARTTIO
1
| SORRAKKA
TULPUS rakotulen päällekkäisten pölkkyjen tai
rankojen tyvien väliin tuleva kalikka ¶
latvapään vastaava palikka on PERKKA;
‘Hyvin tarkeni ison hongan ääressä. Varsinkin vahva tyvipuoli, tulpuspää, huokui lämpöisesti.. Tyvipää
oli vanhimuksen pää, siinä oli loidolla joukon vanhimus mies, nuorimus oli perkkapäässä. Tulpuspäähän
tulikin ensin sytytettiin.’ (SP 1939)
TUMMU
1
isoäiti;
2
anoppi;
3
vanha muori, eukko,
ämmä ¶ :: R stormor, kuten mummu :: mormor
TUMPPI (
TUNDRA
1
puuton alue pohjoisen metsärajan, taigan, yläpuolella;
2
sammalta ja matalaa pensasta kasvava suo P-Venäjällä ja Siperiassa;
3
turvesuo ¶
L > V > S, R, E; TUNTURI | TAIGA
TUNKA (
I
TUNKU
1
poron juoksutusmaha;
2
poron suoleen tehty (veri)makkara :|: TUNKAMAKKARA :|: TUNKASUOLI =
1
; TUNKATAUTI
(lehmän) ähky
TUNKU
II
: taivas on tunkuna, paksussa pilvessä,
sadepilvien peitossa ¶ deskr. :: tunkea
TUNTURI (
1
puurajan yläpuolelle kohoava
paljas- ja pyöreälakinen vuori Fennoskandiassa;
2
korkea puuton ylänkö, ylätasanko, tasainen ylänkö ¶
inarinsaamen tuodar, norjan- duoddâr ja luulajantuottar ; etymologisesti = S tanner ;
S < L > V túndra > S, R, E tundra ; ks TUNDRA;
vrt VARRI | VAARA;
‘Siellä onkin valtatunturien yöpuolella jo toinen
Lappi, Taka-Lappi, Inarinmaa, yöpuolen maa, josta
päivä ensiksi pakenee..
Tämä päiväpuolen suuri erämaa, tunturien, metsien
ja aapojen maa, on Sompio, ikivanha Sompion Lappi.’ (SP 1939);
‘Ylemmäksi kiivetessä koivikko loppuu ja avotunturien monessa suhteessa armoton, mutta silti kiehtova
maailma avautuu mahtavana panoraamana silmien
eteen. Sille antavat leimansa kivet ja kalliot, matala
varpu- ja jäkäläkasvillisuus, polveillen putoavat purojuotteet vehmaine pajuineen ja katajikkoneen,
vaahtoavat könkäät, pystysuorina laskeutuvat pahdat
ja ikuisen lumen laikut suurilla tuntureilla.’ (L&P)
TUNTURIKOIVU hieskoivun lapinserkku (Betula
tortuosa) ¶
Taka-Lapin tunturimaan rinteitä ja tasaista skaidia
peittävät matalat ja harvahkot, väärärunkoiset tunturikoivikot. (OE 5, 1978);
‘Jänkien ja avotunturien väliin jää lehtevä ja valoisa tunturikoivikko. Monihaarainen, omenapuuta
muistuttava tunturikoivu mielikuvituksellisine oksanvenkuloineen on kuin tehty linnunpesiä varten.’
(L&P)
TUNTURILAPPALAINEN ¶ YLILAPPALAINEN32
TUNTURI-LAPPI ¶ (Kasvi)maantieteelliseen jakoon perustuva osa Lappia. Tunturi-Lapin eteläraja ja
Metsä-Lapin pohjoisraja kulkee jostain Kaaresuvannosta Sevettijärvelle. Raja on samalla myös peipon
(Fringilla coelebs) pohjoinen levinneisyysraja.
Enontekiön-Utsjoen tunturiylänkö on varsinaista
Tunturi-Lappia, missä puuttomien tunturilakien avomaisemat ja matalat, harvahkot tunturikoivikot vallitsevat.
Tunturi-Lappi on alle viisi metriä korkeaa subalpiinista koivuoutaa aina kuuteen sataan metriin asti
merenpinnasta, minkä jälkeen tulee alpiininen paljakka vaivaisenvarpuineen, riekonmarjoineen ja
lapinvuokkoineen.
Käsivarren ylätunturialue on Suomen jylhintä seutua,
saavuttaahan parisenkymmentä tunturinhuippua yli
tuhannen metrin korkeuden. Yksinäisen rauniovuoren, Saivaaran (831), laelta avautuu maassamme
kerrassaan ainutlaatuinen näköala. (OE 5, 1978);
vrt TAKA-LAPPI; METSÄLAPPI
TUPLA (
nuppi
TUPULI koho ¶ vrt TYLLY
TUPURA poron tai jäniksen lyhyt häntä,
töpöhäntä
TURJA
1
(kirjallisuudessa 1700-luvun lopulta
lähtien) Lappi, tunturientakainen Lappi, P-Norja;
2
(vanhastaan 1300-luvulta) Kuolan niemimaan
kaakkois- ja itäosa ja varsinkin Kantalahden prannikon suuri niemi :|: TURJAN MAA Lappi ja
pohjola, P-Norja :|: TURJAN MERI Pohjoinen
jäämeri :|: TURJANNIEMI (Posio) :|: TURJANVAARA (Kuusamo) :|: TURJANTULET (Kittilä)
revontulet ¶
rinnalla TYRJÄ, ‘Lappi’, runoissa, loitsuissa sekä
(vanhoissa) paikannimissä; etuvokaalinen Tyrjä on
vanhempikantainen; takavokaalinen Turja on saattanut tulla hallitsevammaksi lähimerkityksisen Rutjan
vaikutuksesta, esiintyväthän Turjan koski ja Rutjan
koski vanhoissa runoissa rinnan.
Turjanlappalaisen ohella on (Pohjanmaalla) esiintynyt turkinlappalainen, mikä on mainio esimerkki
käsitteiden sekaantumisesta.
Muinaisven. T (x) r ≈ (1200- ja 1300-luku) vastaa etuvokaalista Tyrjää; V Terskij bereg tarkoittaa jotakin
Kuolan niemimaan rannikon osaa;
ks RUTJA | «TULILAPPI»
TURJANA karvainen, parrakas ¶
:: (karva)turri, turjake, deskr.
TURMEINTUA turmeltua
TURPEVA paksu, tukeva, lihava, roteva ¶ :: turpea
TURTUA (hevosen luokki:) höltyä, löystyä ¶
:: turra, turta
TUTNAPIRRI hiiripöllö, ‘haukkapöllö’(Surnia
ulula)
TUULIKAS tuulenpesä
TUUMET pl
1
utaret;
2
naisen rinnat
TYHJINÄINEN köyhä, varaton :|: TY(Y)HÄ
1
tyhjä;
2
ainoastaan ¶ ty(y)hä mahdollisesti kontaminaatiosta tyhjä ⊗ köyhä
TYKI- : TYKISEN TYHJÄ
1
typö(sen) tyhjä;
2
tyhjänpäiväinen, jonninjoutava
TYLLY
1
(verkon tai nuotan) tuohikoho;
2
käärö,
rulla :|: TUOHITYLLY :|: TYLLYT(TÄ)Ä kääriä
rullalle ¶ vrt TUPULI
TYMÄ liian hienoksi jauhetut jauhot
TYNKI poron korvamerkki: kärki katkaistu ja tynki
halkaistu ¶ :: tynkä
TYRMISTYÄ taintua, pyörtyä, pökertyä :|:
TYRMÄ: mennä tyrmään = tyrmistyä
TY(Y)HÄ ¶ TYHJINÄINEN
TYYLINTU punajalkaviklo (Tringa totanus) ¶
onom.; ks TIUTTI
TYYRI (
TYYRÄTÄ (
TYÄR tytär ¶
‘Olipa sillä kemppi tyär.’ (SP 1939)
TYÖKKY, TYÖKKÖ työteliäs, ahkera
TÄHTEELLÄ varuillaan ¶ :: tähde
TÄHTEVÄ säkenöivän kuuma, hehkuva ¶
:: tähti, vrt kipinä, säkene
TÄIVÄTÄ (
TÄKKÄ
1
riistalinnun rinta(liha);
2
luuton liha, paisti;
3
kalan selkäliha;
4
lihakkuus, lihavuus :|: TÄKKÄVÄ
luuton liha ¶ hyvässä täkässä pulska, vrt hyvässä
tämyssä
TÄMY kunto, valmius :|: TÄMYSSÄ (ajo)valmiina ¶
:: R stämning ; hyvässä tämyssä, tamussa hyvässä
kunnossa, vrt hyvässä täkässä
TÄNGINNUOTTA sulkunuotta :|: TÄNGÄTÄ
(< sk) sulkea
TÄRKEÄSTI äkkiä, pian, nopeasti
TÄRKILLINEN tärkeä :|: TÄRKKI
1
tarkka, kitsas,
saita, visu;
2
jyrkkä, äkillinen;
3
tiheä;
4
(poro:) umpitautinen ¶ :: tärkeä & tarkka
TÄRPPÄ väline jolla pistellään reikiä kohoaviin
leipiin, pisteli(n)
TÄRRÄ(KKÄ) lyhyt ja paksu henkilö tai eläin ¶
deskr. :: tarri
TÄRSKÄ matala tiheä kuusi :|: TÄRSTÄMETSÄ
matala paksurunkoinen metsä ¶ deskr.
TÄRTTÄÄ ehtiä, ennättää ¶ < suomenruotsi
TÄRVIÖ vamma, vaurio ¶ :: tärvellä (
TÖHKYRÄ löyhä irtolumi :|: TÖHKÖ
1
sakka;
2
paksu keitto, puuro;
3
marjasurvos;
4
eläinten ruoka;
5
sohjo; upottava keli;
6
takertuva lumi ¶ deskr. :: töhkä
TÖHVI päällysvaatekangas ¶
länsipohjanruotsin stö (pro sto )
TÖKSÄHTÄNYT (maito:) myrtynyt ¶ deskr.
TERMIÄINEN, TÖRMIÄINEN törmäpääsky
(Riparia riparia) ¶
:: termä, törmä, joista -er- alkuperäisempi
TÖRI kasa, läjä ¶ deskr.
TÖRSKE ryystäminen, hörppiminen ¶33
deskr. :: törsä(tä)
TÖSKÄLIHA
1
luuton ja rasvaton liha;
2
huono liha
¶ vrt ty(y)skä (Kainuu) ‘rasvaton ja luuton liha’
TÖTKÄ tuohiterva ¶ :: tökötti (
TÖTTÖ: seistä töttönä, suorana, jäykkänä ¶ :: R
TÖYLY (::R) kömpelöliikkeinen, raskasjalkainen :|:
TÖYLYTÄ
1
poukkoilla edestakaisin;
2
tyrkkiä, töniä,
tuuppia
TÖÖKIÄ (::R) touhuta, puuhailla
TÖÖRNÄTÄ (::R) ankkuroida
UDE, U(J)E (gen. uthen) pieni höyhen, untuva ¶
:: utu; vrt UUJU
UHKA(I)NEN aikamoinen, melkoinen, kelpo, aimo
¶ :: *uhka ‘iso, komea, aikamoinen, melkoinen’,
& uhkea; vrt *uhma ‘liian suuri, aikamoinen’
UHKURI (nuotion tai rakotulen) kohennuspuu
UHMA ylpeys
UIMOKSET, UIMUKSET pl evät
UINELO, UIVELO, UNGELO (
*herna (Mergus albellus) ¶ norjansaamen njunnalak
on ‘mustakurkku-uikku’, Podiceps auritus
UKONKORRI ukonkorento (Aeschna)
ULAPPA aukea, aava
ULETA (3sg: ulenee) ulota, siirtyä ulommaksi,
loitota
ULETTUA ylettyä, yltää
ULKOONTUA
1
tottua olemaan ulkosalla,
2
mennä
ulommaksi,
3
siirtyä puheenaiheesta toiseen
ULKU (
¶ mokshan olga merkitsee samaa ja on näin ollen sanan ulku vastine, kun taas ersän olgo on ‘olki, oljenkorsi’; mokshan a:ta vastaa usein ersän o ;
SKES ei yhdistä olkea ja ulkua mitkä vaikuttavat samalta sanalta, merkitseväthän molemmat jotakin
pitkää ja ohutta; suomalaiset kai lainasivat ulun saamelaisilta, saamelaiset taas oljen suomalaisilta; oljesta
pari sanaa myös kohdassa KENKÄHEINÄ(T)
ULLATA ulvoa :|: ULLAUS ulvonta ¶
‘.. susi alkoi ullata..’ ; ‘.. ullaus kuului..’
(Järvinen 1949)
ULLI (
1
nousuvesi, vuoksi jonka vuoksi vesi
säännöllisin välein nousee;
2
tulva(vesi)
ULOSTAA karttaa, vieroa, hylkiä ¶ vrt SYRJÄTÄ
UM(M)E sumu, usva, utu, auer (näkyvyys pari km) ¶
vrt UMU | TEUKKA | KONTO | MURK(K)U |
UPPURA
UMMISKO vähäpuheinen ¶ vrt umpimielinen
UMMUS
I
: UMMUKSISSA tiedottomana, tajuttomana, tainnoksissa, (noita:) loveen langenneena,
lovessa
UM(M)US
II
(
koiraa haukkumasta ja puremasta)
UMO (
norjansaamen obmojæg'ge [umojänkä], hyllyvä suo
UMU sumu, usva, utu, auer ¶ vrt UM(M)E |
TEUKKA | KONTO | MURK(K)U | UPPURA
UNESTAA nähdä unta, uneksia
UNHEUTTAA unohtaa ¶ vrt une(h)uttaa :: uni
UNITTAA nukuttaa, unettaa
UNGELO (
*herna (Mergus albellus)
UNUA
1
torkkua;
2
viivytellä, aikailla
UOMEVA (
UPOTON
1
yletön, mahdoton;
2
ylettömän,
mahdottoman
UPPI: mennä, pistää uppia, sukeltaa, sukellella :|:
UPPIKUUTAMA kuu on pilvessä ¶ :: uppoUPPURA
1
yösumu;
2
lämmin usvainen ilma talvella
¶ uppu (Sotkamo) ‘paksu sumu’, vrt TOPPURA,
deskr.
URAKKA (
ruotsinsaamen orrek, urrek, norjan- vârek ja inarinvaareeh on ilmeisesti sama kuin S uros, alkusukua
URME (
¶ vrt KURMU
UROS: (harva-, vahva- tai törröttäväoksainen)
UROSKUUSI, -PETÄJÄ, -PUU ¶
ks «PUIDEN SUKUPUOLI»
URPA: URVANAIKA (::L)
1
aika keväällä jolloin
urvut *urpaantuvat, silmut ja ja norkot puhkeavat;
2
jäidenlähdön aika
URPAILLA (lintu:) syödä urpuja :|: URPALINTU
urpuja ravinnokseen käyttävä pikkulintu, kuten urpiainen, mutta myös riekko, teeri ja pyy
US(S)UKKA
1
tuhu, tihku;
2
usvainen :|: USU tihkusade :|: USUTA sataa hienoa usvaa ¶ deskr.?
UTA(A)MINKI, UTAM|I, -O, UTA(A)MUKKA
1
opettamaton poro(härkä);
2
kokematon, tottumaton,
äkkinäinen; typerä ¶ (
1
nähden vrt KISURA
II 2
UTTERI (
UU uuttu, vesilinnun pesäkolo ontossa puussa, onkalo, pesimä-, munituspönttö
UUJU (
UURTO (
UURTOKEINO syksyinen peuranpyynti, pyydössä
käynti :|: UURTOMIES peuranpyytäjä ¶ vrt MOITA
UUVANA ‘tiheämättäinen tunturivarpu’
(Diapensia lapponica)
VAADIN, VAAME, VAAMI, VAIJA täysikasvuinen
(3-4 vuotias, vasova) porolehmä ¶ S
VAAKANA, VAAKINA (
(Orca gladiator, Orcinus orca)
VAAKKARA (
vekara
VAAKSIAINEN, VAASKINEN ampiainen (Vespa)
:|: ORIVAAKSIAINEN herhiläinen (Vespa crabro) ¶
Suomessa oli vielä 30-luvulla jotain 25 ampiaislajia,
herhiläinen, HÖRHÖLÄINEN eli ORIVAAKSIAINEN
niistä suurin; vrt vaapsa(ha)inen
VAALAKKO vaaleakarvainen poro ¶
:: vaalakka, vrt vaalikko vaaleaverikkö34
VAALO
I
(
VAALO
II
valkoiseen vivahtava, hailakka, kalvakka
¶ :: vaalea
VAANA (
1
puute, niukkuus;
2
puutteellinen,
niukka ¶ inarinsaamen vääni ‘vähän’
VAANTUA (
VAARA metsänpeittämä mäki, Lapissa tunturi ¶
:: L varre; vaara määritellään yleensä enintään 300 m
korkuiseksi; (Kuusamon) VALTAVAARA on muutamaa metriä korkeampi kuin Rukatunturi, mutta (Käsivarren) KAHPERUSVAARA on huikeat 1144 m;
Saivaaran (831) laelta avautuva näköala on maassamme ainutlaatuinen. (OE 5, 1978);
‘Mutta korkeat vaarat ja komeat tunturit tavoittelevat viittä kuutta sataa, jopa parhaat ylittävät seitsemän- ja kahdeksansataa.’ (SP 1929); vrt VARRI
VADDA (
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’ (SP)
VAIHETUS myt maahiaisten vaihtama lapsi,
vaihdokas
VAIJA ¶ ks VAADIN
VAIMALA (
sama sana kuin suomen vaimo; vrt ‘sydänkäpy’
VAIMAS silmäluomen tahaton värähtely, lihaksen
nykiminen, ihon elohiiri ¶ kuulunee sanojen *vaimaltaa ja VAIMALA yhteyteen
VAIPUKKA (
VAISTOTA (tuuli:) tyyntyä, asettua
VAIVAISENVARPU vaivaiskoivu (Betula nana) ¶
& KIERI;
‘Yhtä matalana hiipii vaivaisenvarpu, korkean koivun käpertynyt sukuvesa..’ (SP 1939);
‘Vaivaiskoivuvarvikossa rakentelee sinirintanaaras
pesäänsä..’ (L&P)
VALHAANLIIVA, VERIPALLI valaanliiva, suuri
ripsellinen meduusalaji
VALHEUS vale, petos
VALINKO paras
VALJU (
:: valio
VALKKA (
kohta
VALKKO valkoinen poro, ‘valkko eli vielkis’
(SP 1927) ¶ KAPPA; vrt VAALAKKO;
‘Valkkopeskiin oli ylpein ukko vaatehdittu, saukonnahkavierkinen nelikolkkalakki keikkui päässä, monesti myös mahtava karhunnahkainen sieppuri löyhki
hartioilla ja jaloissa oli valkoiset koipikengät. Maahiaisten karjan sukuisella vitivalkoisella porolla,gabbajievjalla, hän saattoi rukatella, ja vielä raamoa niin
että tunturit kaikuivat..’ (SP 1929)
VALMA (
1
länkien kohta;
2
kainalon alus, nivustaive tai muu helposti hiertyvä kohta :|: VALMAANTUA hiertyä valman kohdasta :|: VALMATA laittaa
vuottoraippa poron jalkojen välistä valmaan
VAMMU isän äiti ¶ :: R farmor, kuten mummu ::
mormor
VANHA(I)NEN
1
entinen, vanha;
2
vanha mies,
ukko;
3
paholainen;
4
vainaja
VANKKA (
KOUTAVANKKA ¶
Ylätunturialueelle ominaisia ovat helppokulkuiset
jäätiköiden muovaamat pyöreäpohjaiset ruuhilaaksot,
ns. vankat. (OE 5, 1978)
VARPIAINEN varpunen (Passer domesticus) ¶
muodostus kuin vastaavissa -(i)ainen, -(i)äinen
sanoissa: urpiainen, vaaksiainen, ampiainen;
ks JÄRNIÄINEN |  PINNIÄINEN | PISTIÄINEN |
VAAKSIAINEN
VARRE, VARRI, VÄRRI (L) tunturi :|: JUOVVAVARRI :|: KALGOVARRI :|: PERTUSHVÄRRI :|:
STUORRAVÄRRI ¶ norjansaamen varre, inarinvääri; vrt VAARA | TUNTURI;
Nämä.. kaisit [!], oaivit, tshohkat ja vaarrit [!] ovat
kivilajiltaan ja rakenteeltaan maallemme vieraita.
(OE 5, 1978);
‘Toisaalla juoksevat pitkät monijaksoiset tunturien
juonnot, toisaalla kohoavat yksinäiset pyöreät oaivet
ja tshohkat, skaidit, gielakset, vaddat ja varret.’ (SP)
VARSIN heti, juuri, äsken
VARTTI (
VARVANAIKA syksy ruskan jälkeen, ennen
roudan- ja kieränaikaa ¶ ks KIERÄNAIKA
VASKATA (
VASKOOLI (
VASKUU(V)ATA (
1
huomauttaa, muistuttaa;
2
palvella kohteliaasti
VASO(I)TTAA hoitaa vaatimia vasomisen aikana
VATKATA heittää, nakata, viskata, lennättää, paiskata
VATUKKA mesimarja (Rubus arcticus)
VATUPASSARI (
VAUHKAMOISSA jotenkin vauhkona, pillastumaisillaan
VAULA, -O vitsa(s)lenkki, -side, -silmukka,
-saverikko
VEIKI (
& VÄIHKÄ hämärä
VEIKKA (
VEITI (
vrt VENNIKKO
I
VEITIKKA, VEIVIKKA, VEIVIKKÄ (
1
pieni
forelli;
2
purotaimen, -lohi, tammukka, *tonko
(Salmo trutta fario)
VELLE(T), VELTE(T), VELTIKKO, VELTTA
(
VILTTO(MAA, -RINNE)
VELVÄ (kuten viikate) (liian) taipuisa, notkea,
norja, sujuva, vento ¶ :: veltto35
VENNI lohipadon karsinan päästä myötävirtaan laskettu verkko estämässä kaloja uimasta padon ohi,
patoverkko ¶ vrt seur.
VENNIKKO
I
, VENTOPORO (
vennetty poro :|: VENTÄÄ pitää (poroa) hihnassa tai
lieassa, panna kiinni ¶ vrt VENNI
VENNIKKO
II
metsälaidun jossa poroja vennetään
VERREMYS verraton, mitä parhain, kaikkein paras
¶ superlatiivin -mus, -mys käyttö saamesta, esim. norjansaamen stuorramus ‘suurin, isoin, suurimus, isomus
VERROITELLA olla lähes jnk veroinen, vertainen,
olla melkein yhtä hyvä kuin, vedellä vertoja, vastata
melkein ¶ :: verta(inen)
VESIPUSSI pieni sininen ripsetön meduusa
VIEK(K)O (
tulee S vaaka
VIELMA (
1
pieni suvanto (joessa tai purossa),
2
tyyni kohta ¶ vrt SUVANTO
VIELPIS (
:: R valp ?
VIERK(K)I,
I
VIERK(K)U (
(verka)reunus ¶ (L < S verka);
‘saukonnahkavierkinen nelikolkkalakki’ (SP 1929)
VIERK(K)O,
II
VIERK(K)U (
(pyörivä nivel poronpäitsissä tai uistimessa)
VIEROLAINEN
1
vieras, muukalainen;
2
syrjäänvetäytyvä ihminen, erakko ¶ :: viero, vieras ;
vrt VIERUMAA
VIERUMAA vieras maa, ulkomaa
VIESKA poron lumeen kaivama jäkäläkuoppa :|:
VIESKI, VIESKO (
jäkälää lumen alta ¶ vrt KAIVOSMAA | KIEKERÖ
VIETKA (
1
koverrin, koveli;
2
kourukirves, talso
VIHDETÄ kulkea ristiin rastiin, pitkin ja poikin ¶
≈ vyyhdetä: kelata, keriä, kiepitä vyyhdelle;
PUIKKAROIDA | vrt RATIA;
‘Rieston Mikko ja Jaakon Vuollo vihtesivät kiveliötä
pari viikkoa ampuen lintua ja oravaa.’ (SP 1939)
VIHE vihi, (linnun)ansan johde(aita) ¶ KAAR(R)E
2
VIHVELI, VIHVILÖ(HEINÄ) vihvilä- ja saralajeja
(Juncus, Carex) ¶ vrt vihloa; ks SÄLT(T)INKI
VIIMALTAA tuulla hiljalleen, tuuleksia :|:
VIIMATA tuulla kylmästi ¶ :: viima
VIIVALTAA viivähtää, käväistä, pistäytyä ¶
takavokaalinen variantti, :: viivähtää, viipyä,
muodostukseen nähden vrt VIIMALTAA
VIKE(V)Ä
1
vuolas;
2
(tuuli:) kova, navakka ¶
ilmeisesti kontaminaatio väkevä ⊗ vikkelä
VILLAPÄÄ, MUSTAPÄÄ niitty-, suovilla
(Eriophorum)
VILLI (
VILTOTA mennä viistoon :|: VILTTA, VILTTO
(
VILTTAMAA viettävä maa(sto), rinne :|: VILTTAMA paha paikka ¶ vrt VELTE(T), VELTTA
VIMPAPÄÄ, -PÄINEN raisu, villi, itsepäinen ¶
vrt *vimpaantua, kimpaantua, vimmastua
VINHAAN, VINHASSA vinoon, vinossa :|: VINHOSTUA mennä vinoon ¶ vrt vinhoon < vinohon
VINSA notko vaarojen välissä ¶
deskr. :: vintsa, vinksahtanut :: vino(ssa)
VINTTIPEIPPO (Länsipohja, Kainuu) järripeippo
(Fringilla montifringilla) ¶
vintti- jäljittelee onnistuneesti peipon (Fr. coelebs)
tuttua varoitus- ja kutsuääntä, yhdistettynä kansanetymologisesti vinttiin, ullakkoon.
Vaikea uskoa, että vintti tässä olisi lainaa ruotsista,
toisesta kielestä, :: (murt.) tvint, kvint, fint, yl. fink,
‘peippo’ (vrt SKES). Järripeippo on aito Lapin lintu,
peippoakin yleisempi.
VIRKA
1
ansapolku, pyydysjono, alue jolle on
viritetty pyydyksiä;
2
rihma, ansa :|: VIRKAKOIRA
metsästys-, ajokoira :|: VIRKAMIES pyytäjä, pyydysten asettaja :|: VIRKATIE ansapolku :|:
VIRKAVA ahkera, virkaintoinen ¶ virka < baltt.
VIRPI pitkä hoikka runko, ranka, tanko, seiväs,
onkivapa
VIRVA(TULI) suuri nuotiotuli, roihu ¶
vrt viri, virittää
VISEHTIÄ (kalat:) hyppiä ihan veden pinnassa ¶
& MAIKKUA
VISERTÄÄ itkeä
VISTO (
1
epämiellyttävä, ilkeä, kamala, pelottava;
2
ruma :|: VISTOTTAA pelottaa, kammottaa,
kauhistuttaa, hirvittää ¶ visto (Kainuu) ‘hassu; outo,
kumma’
VISUN(N)I tyystin
VITIÄINEN viti
VITKOA vitkutella, viivytellä, aikailla ¶
deskr. :: vitka
VITTAVAULU vitsalenkki, -nide, -side, -silmukka
¶ & VAULA, -O
VOIMAINTUA tulla voimiinsa, voimistua
VOIMATA
1
kunnostaa, korjata, saneerata vanha
rakennus;
2
lannoittaa, voimistaa maata
VONGATA levähtää ¶ :: R fånga ; vonkamiehet
ovat rannalla lepäillessään voineet katsoa, kuinka
puu ui vai syntyykö ruuhkaa; vrt vonkailla ‘olla jouten, vetelehtiä’, vuonkua ‘levätä’, ks selitystä kohdasta VUONGAS
VOOROKKI tukkilautan hinauslaite, *kelu ¶
vorokki (
VOSA metsäsaareke jängällä ¶ vrt JÄNNE | KAARTO | MAANSUORTUVA | SAAJO | SANKALE
1
;
‘Suuret maansuortuvat jänkien keskellä ovat vosia.
Ne kasvavat kaikenlaista puuta ja ovat sileitä maita.’
(SP 1939)
VOTKU laiskuri, vetelys ¶ deskr. vrt *vötk|ylä, -äle
VUOKKO (
mieleenjuohtuma, oikku, puuska :|: VUOKOLLINEN
puuskittainen, oikullinen, ajoittainen, satunnainen
VUOLKKIA (
‘lähteä’, ersämordvan valgoms ‘laskeutua’, :: S val-36
kama; saamen sana saattaa olla yhtä hyvin S alkaa
sanan vastine
VUOMA (
aukea neva, avo-, tundrasuo ¶
ruotsinsaamen wuo(b)me ‘metsä(maa)’; v-tön muoto
kenties sekaantumisesta sanaan uoma (:: vuo), josta
vuorostaan saamen sana voi olla lähtöisin; vuoma
tarkoittaa joka tapauksessa samaa kuin AAPA
I
;
‘Avarat ovat Peräpohjan ja Etu-Lapin metsät. .. ja
tunturit komottavat paljaina yli kaiken, samoin suuret
aavat ja vuomat leviävät alastomina.’ (SP 1929)
‘Lappiset ovat Inarin maat: suuria jänkiä, aukeita
vuomia ja alastomia aapoja on kaikkialla..’ (SP 29);
‘etelämpänä saattaa [vuomalla] kasvaa pikku karhakkaa.’ (SP 1939);
‘Jänkä tulvi veden paljoutta, jota virtasi yhä lisää
tunturien rinteiltä valuen. Porot, jotka polkujaan tarpoen laskeutuivat kohti vuomaa, kääntyivät hyvissä
ajoin takaisin ja suuntasivat kulkunsa kuivemmille
seuduille.’ (L&P)
Peräpohjolassa on enemmän soita kuin Metsä-Lapissa; osittain kuivattu Teuravuomakin [Kolarissa] on
suureksi osaksi lettoa jolla kasvaa koivua ja kivirikkoihin lukeutuva oranssi lettorikko (Saxifraga
hirculus).
Enontekiön välitunturialueella Tunturi-Lapissa on
laakeita vuomalaaksoja, jotka ovat louhikkoisia tai
sankan pajukon valtaamia ja sen tähden vaikeakulkuisia. (OE 5, 1978)
VUOMEN (
1
aitaus johon villi(intynee)t eläimet ajetaan;
2
kaarteeseen kapeneva naamioitu eläinten houkutuskuja;
3
entisaikainen kilometrejä
pitkä peuranpyydys, siula(-aita) ¶
Vuomenpyynnissä peurat ajettiin pitkien aitasiulojen
väliin eli kujaan, joka johti varsinaiseen aitaukseen,
aivan kuin nykyisinkin poroerotuksissa.
Ennen vuomenpyyntiä pyydettiin peuroja syvillä
kuopilla eli haudoilla. (OE 5, 1978);
‘Aikaisemmin pyydystettiin peuroja enimmäkseen
«vuomeniin» ja pitkiin aitauksiin, joissa eläimet menivät ansaan. Tällaisen satimen nimi on «hangas»,
lapinkielellä «kaarte»..’ Myöskin keihäskuoppiin,
jotka olivat asetetut suurien peurapolkujen poikki,
pyydystettiin paljon peuroja.’ (Suomalainen 1922);
‘Siellä Karigasniemen lähimailla oli.. hirsistä rakennettu pitkä peura-aita, vuobman, johon pyyntimiehet ajoivat tunturien villejä sarvipäitä, ja vanhat
suuret tietäjätkin niitä sinne juovsattivat sekä sitten
ampuivat jousilla.’ (SP 1927);
vrt HANGAS | KAAR(R)E | ks KAHA | SIULA
VUONELO, V(U)ONGELI, VUON(N)ILO (
toisella vuodella oleva naarasporo (ei vielä vaadin) ¶
luulajansaamen vuonjal
VUONGAS (
1
levännyt, levähtänyt, voimissaan, vir(k)eä;
2
koskematon :|: VUONGASTUA
voimistua, saada levätä :|: VUONKUA levätä, olla
lepotilassa, pyynniltä rauhassa ¶
norjansaamen vuonjes ‘kunnolla levännyt’;
Koska VUONGOTTAA ‘odottaa toimettomana’
muistuttaa sanaa vongata (:: R fånga) ‘olla jouten;
levätä’, vonkailla ‘olla jouten, tappaa aikaa, vetelehtiä, roikkua’ ja lisäksi deskriptiivisiä vönkäillä ‘vetelehtiä’, vökälehtää ja *vöjäkehtää ‘olla joutilaana,
vetelehtiä’, näyttävät nämä sanat ainakin merkitysten suhteen vaikuttaneen toisiinsa; ks VONGATA
VUONO, Inari UONO (
1
pitkä kapea meren
(tai järven) lahti;
2
pitkä jokivarsiniitty :|:
KYYNELVUONO (Inarijärven pohjoispäässä) ¶
vrt NUORA
VUONO-LAPPI ¶ V. jää Suomen ulkopuolelle
(V)UOPAJA, VUOPIO (
1
(väylästä sivuun
poikkeava) joen rantamutka, poukama, lahdeke;
2
(syvä) joenlahti, lahti jonka kapea salmi erottaa
joesta, järven lahdeke ¶ = S apaja; vrt LUIKKO;
‘Mutta jo oli kerran ajettu kortot itse Erkin Jaakon
pyssyyn. Ukko päivän paukkasi Karsinavuopajassa,
ei saanut ainoatakaan.’ (SP 1939)
VUORSA, VUORSO, VUORSU (
vuodella oleva urosporo ¶
norjansaamen vuobers, vuovers
VUOTKIA (
valmistusta varten, kuoria :|: VUOTKIN (
vastaava työkalu ¶
‘Poronsarvesta laitetulla vuotkimella kiskottiin
petäjänkylkeä, survottiin ja jauhettiin.’ (SP 1939)
VUOTOS ks VUOTTAA
(V)UOTSO, VUOTSU (
1
pitkä kapea jänkä,
vetinen paikka;
2
rantamatalikko ¶ Vuotso, pn
VUOTTAA (
VUOTAKKA keli jolloin jäljet hyvin näkyvät :|:
VUOTOS
1
(selvät) jäljet lumessa;
2
pn ¶
luulajansaamen vuohttut ;
‘.. toivoimme, että sataisi lunta niin paljon että
tulisi hyvä vuotos; .. oli satanut lunta ja oli hyvä
vuotos..’ (Järvinen 1949);
‘korttojen panijalle vuottuvat pahat takaisin.’
(SP 1939)
VUOTTORAIPPA (
pulkkaa ja joka poron olkavyöstä tai längistä juoksee
mahan alitse ahkion keulaan ¶
luulajansaamen vuohttarai'hpe
VYVÄKE, VYÖKE poronvaljaiden selkä- tai
mahavyö
VYÖKKÖ pieni vanne jota käytettiin kaleleivän
teossa ¶ :: vyö
VÄIHKÄ (
VÄITYS lannoitus karjanlannalla ¶ :: väittää ; väki
VÄKEENTYÄ tulla väkevän, kirpeän makuiseksi
VÄKIRUOTO (ruode-tuohi-malka-) katon harjalla
malkoja yhdistävä ja koossapitävä riuku ¶
vrt RUOTKO
VÄLITELLEN väliin, välillä, välistä
VÄLJÄKKÄ suurisilmäinen verkko ¶ :: väljä37
VÄMPÖÖRI, -PYÖRI, FÄMPÖÖRI (
ruijalainen yksi- tai kaksimastoinen merivene
VÄNNI (
VÄNTSÄKE vino ¶ deskr.
VÄRNY: olla värnyllänsä, pahalla päällä, itkeä ja
kiukutella
VÄRVÖJÄINEN, VÄRYVÄINEN elohiiri, spasmi
VÄRY väre :|: VÄRYTÄ väreillä
VÄSTÄ (
VÄYLÄ suuri joki, valtavirta, kymi
VÄÄKIÖ sotkeuma verkossa
VÄÄK(K)Ä väkä, oas, oka
VÄÄRTI (
‘Täällä ikuisissa erämaissa, suurien väärtien
seurassa, vanhanlapin oli hyvä elää.’ (SP 1939)
VÄÄVÄRI (
kutoa kangasta
VÖRLIISATA (
‘YLILAPPALAINEN’ tunturilappalainen ¶
‘Iät kaiket ylilappalainen laumoineen, lapsineen ja
kaikkineen kiertää ylhäistä tunturimaataan, väliin
mennä rymistäen tuhantisen tokkansa kanssa pitkin
kiveliöitä, niin että kangas kumisee. Siinä vasat roukuvat, porojen sorkat naksahtelevat ja poro[n]kellot
poukuttavat, lapset itkevät, paimenet huutavat ja
kiroilevat ja kymmenet kiukkuiset koirat kiljuen haukkuvat, ja satalukuiset sarvet keikkuvat häkkyrämetsänä harmaan lauman yllä. Tunturijärveltä toiselle
käy kulku taikka ollaan jutamassa outamaasta outamaahan. Kun päästään hyvään jäkälikköön, lyödään
kota pystyyn ja pysähdytään paikalle muutamiksi viikoiksi. Pian onkin tunturilaisen talo tehty, jopa se
useasti on naiskansan toimena. Kaksien kaarikäyrien
ja tukipuiden varaan vain pystytellään pitkiä kotariukuja, ja niiden peitoksi vetäistään leveät hamppulouteet, niin että ylhäälle jää räppänäreikä savua varten
ja sivuun ihmistä varten oviaukko. Talvella taas pannaan louteiden sijasta kotaverhoiksi paksut, lämpöiset
villaraanut, ja lumi lapioidaan kangaskarpeita myö-
ten pois.
Jumalan luoma jäkäläinen maaemä on lapinmiehen
kotapermantona, peitettynä vain koivunrisuilla ja porontaljoilla. Keskellä kotamaata, räppänän alla, savumuorran kohdalla, on seitsemällä kivellä ympä-
röity tulisija, jonka yllä keittokoukussa riippuu kahvipannu taikka lihakattila.
Pieni on kota, pikkuisen lapinäijän korkuinen keskikohdaltaan, ja kotamaan leveys pari kolme lapinukon pituutta. Mutta siihen mahtuu koko hyvänsopuinen talous. Siinä keittokalut, kattilat ja kahvipannut, sokeri, kahvi ja jauhopussit, kuivat poronlavat, arvokiisat ja ompelulaukut peräpuolen poassossa, seinällä oksanauloissa maitovatsapallot, ja
ovensuussa kasa polttorisuja, lasten kantamia vaivaisenvarpuja.
Siinä kotalappikin lämpöisen tulen ääressä istuu ristissä jaloin, isäntä ja emäntä omalla oikealla puolellaan, muu väki vasemmalla ja ovipuolessa. Ja
kotapuun koukusta riippuvassa nahkakuomuisessa
kiedgamessa pienin lappalainen viettää varhaisimman elämänsä monet parhaat hetket. Ristijaloillaan
istuen emäntä hoitaa kahvipannunsa ja lihakattilansa
tulella, ja samoilta sijoilta hän sen tarjoaa toisillekin.
Kotamaalla istuen lapinmies syö ruokansa ja juo
mustan, kuivatulla poronmaidolla tai poronjuustolla
väkevöidyn kahvinsa, siihen hän väsyneenä suuruksen
saatuaan kyykähtää levolle raanujen ja taljojen alle –
ja on hyvin tyytyväinen elämäänsä.’ ;
‘Eikä tunturien kiertäjillä ollut missään pysyväistä
majaa, vaatekota vain riukujen varassa milloin milläkin tunturilla tai oudassa, taikka muuttoretkellä
poron selässä tai ahkiossa. Tunturilla hän oli syntynytkin, joskus talvisella ajoretkellä lumipyryssä ja
pakkasessa, ja koko elämänsä hän oli viettänyt
tunturien raittiissa hengessä..
Mutta nämä hyvät ajat ovat jo aikoja menneet, ja
suuret tunturimiehet niiden mukana..Vanha paimentolaiselämä alituisine muuttoineen on jo loppunut Taka-Lapin tunturimaasta.’ (SP 1929)
YLÄ-LAPPI ks TAKA-LAPPI ¶ vrt TUNTURILAPPI
YMMYRKÄINEN vain omaa tai jotain outoa kieltä
puhuva, ummikko
YR(J)ÄN(T)RENKI sulhaspoika ¶ yrkä ‘ylkä’
YÖPUU isosta hongasta tehty rakotuli jonka lämpimässä ja hohteessa yökausi vietettiin ¶
vrt ASENTOKUUSI;
‘Hyvin tarkeni ison hongan ääressä. Varsinkin vahva tyvipuoli, tulpuspää, huokui lämpöisesti.’ (SP 39);
‘Se on rakotuli, joka palaa tuuhean kuusen tyvellä.’
(Järvinen 1949)
ÄIJI, ÄIJÄFAARI, -VAARI
1
isoisä, ukki, (ukko)-
vaari;
2
vanhaisäntä ¶
‘Hän muistaa äijivainajan, isoisän neuvon..’
(Järvinen 1949)
ÄMMI isoäiti, mummo, *mummu; muori, ämmä
ÄPÄRÄ
1
keskonen;
2
myt surmattu ja metsään heitetty kastamaton sikiö joka surkeasti rääkyy ja kummittelee ¶
‘Joskus.. lapinäiti on salassa saanut ja surmannut
lapsensa sekä piilottanut metsään, ja siitä on syntynyt
äpärä, jonka toisinaan erämaasta kuuluva rääkyminen kovin vistottaa kristittyä ihmistä.’ (SP 1927)
ÄRJE ärjy(ntä), karjunta, huuto
ÄRTY ärtyinen, äreä, äksy
ÄSTII-TIAINEN talitiainen (Parus major) ¶
nimen alkuosa jäljittelee lajin käheää varoitusääntä
ÖYSTÄ (
NUURÖYSTÄ koillinen38
LYHENTEITÄ ja SELITYKSIÄ
baltt. balttilainen
dem. deminutiivi
deskr. deskriptiivinen, kuvaileva
germ. germaaninen
E englanti
ed. edellinen
ent. entinen
esim. esimerkiksi
gen. genetiivi
harv. harvinaninen; harvoin
hist. historiallinen; historiassa
HS Helsingin Sanomat
id. sama [idem]
ie indoeurooppalainen
IT Iso Tietosanakirja
jne ja niin edelleen
jnk jonkin
karj. karjala, karjalan kieli
klat keskiajan latina
kontam. kontaminaatio
ks katso
ksm kantasuomi
kuv. kuvaannollisesti, kuvakielessä
L saame, saamen kieli
lat. latina
Læst. Læstadius
Lönnr. Lönnrot
mahd. mahdollisesti; mahdollinen
mm muun muassa
muin. muinaismuod. muodostus
murt. murteellinen
mven muinaisvenäjä
myt mytologinen
N norja
ns. niinsanottu
NS Nykysuomen sanakirja
OE Otavan Suuri Ensyklopedia
onom. onomatopoieettinen
pl monikko, pluraali
pn paikannimi
p.o. pitää olla
qv (jota) katso [quod vide]
R ruotsi
S suomi, suomen kieli
s. substantiivi
seur. seuraava
sk skandinaavinen (vanha ruotsi & norja)
SKES Suomen kielen etymologinen sanakirja
s.o. se on
SP Samuli Paulaharju
Srezn. Sreznevskij
ukr. ukraina(ssa)
unk. unkari(ssa)
V venäjä(ssä)
vanh. vanhentunut
vrt vertaa
yl. yleiskielen, yleiskielessä
yms ynnä muuta sellaista
< tulee seuraavasta
> tulee edellisestä
: seuraa selitys; osoittaa suhdetta
:: kuuluu / on yhteydessä seuraavaan
& myös, samoin, *kanssa; ja
/ tai (vaihtoehtoisesti)
= sama kuin, yhtä kuin
≈ (vastaa) suunnilleen
* arkikieltä tai murteellinen;
rekonstruoitu
| erottaa sanoja
:|: yhdistää sanoja
¶ pykälä
⊗ kontaminaatio, kahdesta sanasta
yhdistämällä saatu kolmas sana,
sekamuoto, risteytymä, esim.
kalikka (vrt kapula ⊗ palikka),
pulikka (vrt puu ⊗ palikka),
pöksänä (Ristijärvi) (pöksä
⊗ kömmänä)
rompe (vrt roju ⊗ kampe)39
KIRJALLISUUTTA
V.Dal’, Tolkovyj slovar’ zhivago velikoruskago
jazyka, tom III, S.-Peterburg Moskva, 1882
Hämet-Ahti & al.: L. Hämet-Ahti, A. Palmen, P.
Alanko, P.M.A. Tigerstedt, Suomen puu- ja pensaskasvio, Dendrologian Seura. Helsinki 1989
IT: Iso Tietosanakirja, Otava, Helsinki, VII 1934,
IX 1935
A.E. Järvinen, Erämaan lastuja, WSOY, 1949
A.E. Järvinen, Rikas elämä, WSOY, 1960
Raimo O. Kojo, Aito Lappi on tuskataivalten
takana, Helsingin Sanomat, 1. 5. 1977
L&P: L.Lehtonen – J.Paatela, Laulava lintukirja,
WSOY, 1965
Tapio Mainio, Merkillinen metsä, Helsingin Sanomat, 14.11. 2004
NS: Nykysuomen sanakirja, A-K, L-R, S-Ö, WSOY,
1976, 1975, 1976
OE: Otavan Suuri Ensyklopedia, Helsinki, 5 1978,
8 1980, 9 1981
Osnovy finno-ugorskogo jazykoznanija Pribaltijskofinskie, saamskij i mordovskie jazyki, Nauka, Moskva
1975
P.S. Pallas, Zoographia rosso-asiatica, Petropoli,
MDCCCXI
Riitta Saarinen, Kivet kertovat, 7 / 7, Helsingin
Sanomat, 8.8. 2001
Pekka Sammallahti, Lapin kielen oppikirja I-II,
Helsingin yliopiston monistuspalvelu, 1972-73
Johannes Schefferus, Lapponia [1674], Karisto
Hämeenlinna, 1979
SKES: Suomen kielen etymologinen sanakirja, I-VI,
SKS, Helsinki, 1955-78
SP 1922: Samuli Paulaharju, Lapin muisteluksia,
WSOY, 1922, 1977
SP 1923: Samuli Paulaharju, Vanhaa Lappia ja Perä-
pohjaa, WSOY, 1923, 1963
SP 1927: Samuli Paulaharju, Taka-Lappia, WSOY,
1927, 1965
SP 1929: Samuli Paulaharju, Peräpohja ja Lappi,
Maapallo X, Otava, 1929
SP 1935: Samuli Paulaharju, Ruijan äärimmäisillä
saarilla, WSOY, 1935, 1968
SP 1937: Samuli Paulaharju, Kiveliöitten kansaa,
WSOY, 1937, 1961
SP 1939: Samuli Paulaharju, Sompio, WSOY, 1939,
1979
Srezn.: I.I. Sreznevskij, Materialy dlja slovarja drevne-russkago jazyka po pis’mennym pamjatnikam,
tom tretij, Sanktpeterburg, 1903
Suomalainen 1922: E.W. Suomalainen, K.E. Kivirikko, T.H. Järvi, K.M. Levander, U. Saalas, Maapallon eläimistö, I, WSOY, Porvoo 1922
Vasmer: M. Vasmer, Russisches etymologisches
Wörterbuch, Zweiter Band L–Ssuda, Carl Winter,
Heidelberg 1955
S.Vuokko, Luonto, Helsingin Sanomat, 20.12. 1995