Lauluja

Karjalaisten laulu

Suloisessa Suomessamme
oisko maata armaampaa
kuin on kaunis Karjalamme
laulun laaja kotimaa.
Lauluna sen kosket kuohuu,
järven aallot loiskuaa
säveleinä salot huokuu
ikihongat humajaa. .

Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa
vaan on laulun runsautta
kylvämättä kasvavaa.
Sit ei pane idän halla
eikä pohjan pakkaset
se ei sorru sortamalla
sitä ei lyö rakehet.

Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
Ja kun onnen päivän koitto
Suomellen taas sarastaa
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa.

Kotimaani ompi Suomi

Kotimaani ompi Suomi
Suomi armas synnyinmaa
siellä valkolatva tuomi
ahon laitaa reunustaa.

Siellä ensi kerran kuulin
lintuin laulun lehdossa.
Siellä äiti hymyhuulin .
tuuditti mua kehdossa.

Siellä myöskin ensi kerran
lempi syttyi sydämiin.
Liekö ollut tahto Herran
kun se päättyi kyyneliin.
Ahon laidat armahimmat
mansikoista punertuu
Siellä niityt viljavimmat
siellä kirkkahampi kuu.

Siellä taaton askelissa
piennä juosta piipersin.
Siell on turva tuttavissa
riemu siellä rikkahin.

Siellä kuljin paimenessa
löysin runsaat marjamaat.
Käkikullan kukkuessa
laskin vuodet onnekkaat

Siellä synnyin, sinne mieli
palaa mailta maailman.
Taaton maa ja maammon kieli
kuinka teitä rakastan.

Varsinaissuomalaisten laulu

Helky laulu Auran rantain,
silmä kirkas salamoi!
Kaiu, maine, kauas kantain,
minkä kunto kansan voi!
Täällä Suomen synnyinpuistot,
täällä työn ja tiedon puistot
virttä vapauden soi,
virttä vapauden soi.
Helky, laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi.

Auran rantamilta tähti
syttyi päälle Suomenmaan.
Auran rantamilta lähti
onni maahan ihanaan:
Kristinuskon, tiedon valta
nosti heimot kaikkialta
turvaks armaan synnyinmaan,
turvaks armaan synnyinmaan.
Helky laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi.

Puhkes uudet tertut tuomeen,
aika aatteet uudet toi,
Auran rantamilta Suomeen
koitti kirkas huomenkoi.
Täällä Suomen synnyinmuistot,
täällä työn ja tiedon puistot
virttä vapauden soi,
virttä vapauden soi.
:,:Helky laulu,
kaiu, maine,
virttä vapauden soi:,: Í

Karjalan kunnailla

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
a kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin

Kalliolle kukkulalle

Kalliolle, kukkulalle
rakennan minä majani.
Tule, tule tyttö nuori
jakamaan se mun kanssani.

Jollen minä sua saa, niin
lähden täältä kauas pois,
muille maille vierahille,
etten sua nähdä vois

Kyllähän sen varmaan tiedän
etten minä sua saa
. tyydyn onneeni elän yksin
aina muistan sinua.

Eikä tässä asiassa
auta arvo, rikkaus.
Siinä koettaa voimiansa
kahden nuoren rakkaus.

Laps olen köyhän kauniin Karjalan

Laps olen köyhän, kauniin Karjalan,
nyt vaikka vierahissa vaellan.
Siell äiti tuuditti mun kehtoain
ja laulut Laatokan ma kuulla sain.
Kun tyyni milloin oli pinta veen,
ma kuulin niinkuin soinnut kanteleen.
Kun myrsky sai, löi aallot rantoihin.
Ma niitä pelkäsin ja rakastin.
Sinne, sinne kaipaan ain
missä kerran kehdon sain.
Pois täältä kaipaan kotiin Karjalaan.

Laps olen köyhän kauniin Karjalan,
vaan perinnön sain kaikkein kalleimman.
Sain laulun, soiton lahjan sydämeen.
En niitä vaihtais onneen maalliseen.
Kun kaipaus saa mielen murheeseen,
teen lauluun surullisen säveleen.
Kun ilon riemun vuoro milloin saa,
se myöskin lauluissani kajahtaa.
Silloin joulu aina ois,
onnen rintaani se tois,
jos pääsisin taas kotiin Karjalaan. Ilta Kannaksella

Kun Kannaksella iltaan jo päivä kiirehtii
ja kaakon taivas lieskoissa tulta lyö se vieläkin,
on korsun liesi lämmin, se mielen saa unohtamaan
mua taiston tielle huomispäivä taas jo odottaa.
Mä Kannaksella armainta unta näin ystävästäin,
hän lausui mulle kaihomielin näin:
Sua muistan aina, kerran kun saavut on jo päivä uus,
sua ootan aina silloinkin vaikka ois se ikuisuus.
Sun kanssas nähdä tahdon mä onnenmaan ihanimman,
kun taiston tiellä luoksein sun kerran saan.

Heili Karjalasta

Kauas maailmaan läksin kulkemaan
kuljin niin iloisna ja huoletonna vain
Jouduin Karjalaan, kuinkas sattuikaan
lemmenpiston sydämeeni sain.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
löysin heilin pienen herttaisen.
Hän kohta minut sitoi lemmen köysin
sitoi hurmahan iäisehen.

Tunne outo rinnassani on kuin paino povellani
ja kuitenkin niin onnellinen oon.
Hei Karjalasta heilin minä löysin
vaivuin hurmahan iäisehen-.

Vaan en saanutkaan tuonne onnelaan
jäädä – täytyi jälleen rientää kauas pois.
Mutta rinnassain yks on aatos vain:
Jospa Karjalaan taas päästä vois.
Hei Karjalasta heilin minä löysin…

Sellainen ol Viipuri

Siihen aikaan näillä mailla
oltiin vielä paljon vailla
eikä kukaan kummempaa
kaivannut kai.
Tanssittu ei pitkin yötä,
illoin riitti puhdetyötä,
kapaloissaan kehitys
möllöttää sai.
Toista oli Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin uusiin säveliin.

Tanssia sai siellä aina,
arkena ja sunnuntaina.
Helppo oli tiensä löytää
kohti oikeata pöytää.
Jos vain joku kielsi: ei, ei, ei
toinen sanoi heti: hem till mej.
Sellainen ol Viipuri
sellainen on Viipuri
karjalaisten kaupunki.

Siellä painaneet ei huolet,
ystävät kun kantoi puolet,
surra saivat hevoset, laulu kun soi.
Pyöreen tornin hämärässä,
pöydässä niin hilpeässä
ilo oli irrallaan niin kuin vain voi.
Kaikki viihtyi Viipurissa,
karjalaisten kaupungissa,
siellä vanhat vaihtuivatkin
uusiin säveliin.
Tanssia sai siellä aina…

Ties hää Knuuti poja passas,
että syvämes ja vassas
viipurlaise rakkaus
assuupi vain.
Torkkelista sain mie muiston
alla koivun kauniin puiston
rinkelii ko siult mie
kerranki sain
Muistat sie myös jottai muuta
taisihan mie saaha suuta
Monrepoos myö kuuta ko
niin kahen katseltiin.
Tanssia sai siellä aina…

Jos mie saisin

Jos mie saisin jouten olla
jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.

Kesäkauven voita syyvä
kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.

Sit mie naimahan mänisin
sit mie naimahan mänisin
hei, sit mie naimahan mänisin
Revon Kaisaa.

Revon Kaisan tyttäristä
Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.

Vaan Anni miulle annettaisi
Anni miulle annettaisi
hei, Anni miulle annettaisi
syltä pitkä.

Syltä pitkä toista paksu
syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.

Eipä jaksa hepo veellä
eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.

Liinaharja liikutella
liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippu.

Vesi tippu vempeleestä
vesi tippu vempeleestä
hei, vesi tippu vempeleestä
rasva rahkeen.

Rasva rahkehen nenästä
rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
jo se loppu ! Suomessa olen minä syntynyt

Suomessa olen minä syntynyt

Suomessa olen minä syntynyt
tuolla kauniissa Karjalassa,
sinisen järven rannalla
siellä majassa matalassa.

Matalan torpan hiilloksella
käsiäni lämmittelin,
matalan torpan nättiä tyttöä
omakseni ajattelin.

Matalan torpan vainioita
tulin minä tallanneeksi,
matalan torpan nättiä tyttöä
tulin minä narranneeksi.

Ei mistään saa niin kirkasta vettä
kuin metsän lähtehestä,
eikä mistään saa niin armasta heilaa
kuin toisen tähtehestä.

Hevonen on musta kuin tiikerikissa
ja aisat on katajasta.
Mamma se sano: "Älä talosta nai,
nai majasta matalasta!"

Aseman kello löi kaksi kertaa,
silloin se juna vislas.
Silloin se hulivili hummeripoika
sen torpan tytön kihlas.

Aseman kello löi kolme kertaa,
silloin se juna lähti.
Silloin se hulivilihummeripoika
sen torpan tytön jätti.

Alakansakoulun lauluja

Aamurukous
säv. J. N. Lahtinen, san. S. Hongell, sov. L. Kangas

Kanssain ole, Jeesus, päivä tämäkin,
auta askelissas' että kulkisin!
Päivä kuluessaan monet puuhat tuo,
rinnallani seiso, apuasi suo!

Pyhitä, oi Jeesus, luonne, mieleni.
Hoida halujani, hoida kieleni!
Sydän jos saa haavan, sido, Jeesus se;
estä, etten muita täällä runtele.

Suo mun hiukkasenkaan sua heijastaa,
auta silmilläsi katson maailmaa;
mieli nöyrä, hellä, luo sä minuhun.
suo mun jokaisessa nähdä kuva sun!

Työt ja ilot, huolet kädestäs' jos saan,
tyynnä tietäin kuljen, sinuun katson vaan;
illan tullen riennän syliis', Herrani.
Olet maailmassa syvin riemuni.

Pieni matkalainen
säv. trad., san. K. Raitio, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Pien on tuossa matkalainen,
kirjat, taulut laukussaan;
silmä kirkas, hohtavainen,
viel' on puna poskillaan.
Minne, minne käy sun tiesi,
pieni, reipas matkamiesi?

"Kouluhun!", sä vastaat mulle
toivon hymy huulillas'.
Käyös siis, ja Herra sulle
olkoon siellä oppaanas'.
Ahkeruuteen aikas' käytä,
isän, äidin toiveet täytä!

Säännön tiedän taatun vakaan:
rukoile ja työtä tee!
Tiedot, taidot, sen mä takaan
siten sulle aukenee,
tunnossasi rauha säilyy,
puhtautta silmäs' päilyy.

Ja kun kerran koulustasi astut elon taistohon,
kunto sull' on povessasi,
voimakas käsvartes' on,
taitosi myös käytät varmaan
kunniaksi maasi armaan.

Koululaulu
säv. ja san. trad., sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Koska meitä neuvotaan
mielehemme painamaan
opetukset, jotka meitä
ohjaa tiedon, taidon teitä,
niin me kaiken ikämme
muistissa ne pidämme.

Ahkerat ja siivot me
aina olla tahdomme,
nöyrät myös ja kuuliaiset,
Luojahamme luottavaiset,
joka ain' on armostaan
valmis avun antamaan.

Pikku taulut, kirjaset
meille ovat mieluiset;
Niistä monet opit saamme,
tuntea myös Jumalaamme;
tätä koulu tarkoittaa,
tähän meitä kasvattaa.

Ahkeruus on ilomme
säv. ja san. trad., sov. L. Kangas


Aamun kirkas aurinkoinen
taivahalla paistelee.
Iloisena lintu pieni
taasen laulee.

Niin kuin puitten lintusetkin
ilomielin laulaen
alamme me lapsosetkin
työmme riemuiten.

Kuluu pian lyhyt päivä.
Ilta lepohetken tuo.
Niille, jotka työstä jäivät,
ei se unta suo.

Työ ja leikki
säv. trad., san. M.Konttinen, sov. L. Kangas


Tikin, takin, tikka hakkaa
puuta nokallansa,
viepä pienet poikansakin
työhön muassansa.

Kipin, kapin lapset rientää
kouluun aamusella,
eipä tahdo kelpo lapset
koskaan laiskotella.

Tillin tallin, tikka tanssii
koivun konkelolla,
lapset työstä päästyänsä
pihanurmikolla.

Pajaleikki
säv. ja san. trad., sov. L. Kangas


Reippahasti lietsomaan,
rautaa tässä taotaan!
Kauas kuuluu kalke,
työss' on pojat, palkeet,
Reippahasti lietsomaan,
rautaa tässä taotaan!

Riemumiellä työhön vaan,
kelpo työmies palkitaan.
Terveys ja voima
siit' on palkintoina.
Riemumiellä työhön vaan,
kelpo työmies palkitaan.

Niin sä kasvat mieheksi,
vartut kunnon sepäksi,
laitat lukot, avaimet,
aurat, sirpit, viikatteet.
Niin sä kasvat mieheksi,
vartut kunnon sepäksi.

Pieni nokikolari
säv. ja san. trad., sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Pieni nokipoika vaan,
uuninpiippuun katoaa.
Yhä ylös yrittää,
katolle hän kiipeää.

Nokipoika toisinaan
puhdas ompi muodoltaan,
kun hän pyhän tultua
pois saa olla piipusta.

Pikku nokipojallen
anna kätes' lämpöinen,
ahkeraksi opi myös,
niin kuin hänkin täytä työs'.

Nasulassa
säv. trad., san. A. Lydecken, sov. L. Kangas


Nasulassa nasun lasten on niin lysti olla,
päivät pitkät ilakoivat kotivainiolla:
Niff ja Nöf ja Tif ja Töff ja koko perhekunta.
Illan tullen emon syli suopi onnen unta.

Emo itse valvoo kauan.
Miettii, että tuota,
miksi eivät ihmislapset
nasuloihin luota?
Luulevatpa, että me vain likaa rakastamme,
vaikka siisteyteen tiedän aina kaipaavamme.

Kun on oljet puhtaat, niin en tiedä riemun rajaa
enkä silloin arvata voi kodikkaampaa majaa,
kuin on meidän lättimme. Jos ihmiset sen tietäis',
niin ei kukaan kodissamme likaa enää sietäis'!

Nuku, Niff, ja nuku, Nöf, te lapset armaat, pienet!
Kas Töff on hiukan likainen. Missä nyt juossut lienet?
Toivon, että meilläkin ois' sauna lauantaisin,
löylyn sietäis' pieni Töff - ja minäkin sen saisin.

Hopoti hoi
säv. E. Melartin, san. E. Suonio, sov. L. Kangas


Hopoti, hopoti, hopoti hoi!
Varsa hypäten hirnuu.
Hopoti, hopoti, hopoti hoi!
Voita Valpuri kirnuu.
Voin minä voitelen leivällen,
leivän vien minä varsallen,
sitten ei varsani pelkää!
Hei, jopa pääsin sen selkään!

Kopoti, kopoti, kopotikoi,
joutuhun varsani juokse!
Hopoti hopoti hopotihoi!
Vie minut mummoni luokse!
Yli vuorien harpataan,
poikki merien kahlataan.
Mummo kakkuja paistaa,
tekisi mieleni maistaa.

Uutispuuro
säv. ja san. trad., sov. L. Kangas


Pellolla tuolla kauniilla, missä
kypsä jo ruis on keltainen,
sirpit kourassa, kyyryksissä
leikkavi väki hikoillen.

Seisoipa kauvan pellolla vilja,
riiheen sieltä se ahdettiin,
riihen lämmitti Maija ja Hilja,
siellä se parsilla kuivui niin.

Niin ylihuomenna aamusta asti
riihessä puitihin kolkuttain,
varstoilla lyötihin ankarasti,
niin jyvät tähkistä irrottain.

Myllyyn Matti aamulla läksi
uutisviljaa jauhattamaan,
jauhot toi, ja illaksi täksi
patanen pantiin kiehumaan.

"Lapset! Jo valmis on uutispuuro,
käykää sitä jo maistelemaan!" -
Huudolle tuolle ei ole kuuro
lapsista pienin, ei suurinkaan.

Äiti leipoo
säv. A. Sonninen, san. I. Hellén, sov. L. Kangas


Äiti leipoo hymyellen.
Kelle leivot, äiti, kellen?
Vielä kysyt - kelles muille
pienoisille piimäsuille?

Tää on kakku pikku Annin,
tuo on Heikin, tää on Hannin.
Tämän saapi pikku Asta,
joll' on yksi hammas vasta.

Leivät nousee, hiipuu uuni,
miss' on pienet piimäsuuni?
Kätken kakkuun kaipausta,
sirottelen siunausta.

Rakkautta rahdun verran -
toinen teille leipoo kerran.
Äidin kakku makeaisin,
sitä, ah, jos aina saisin

Orvokkini
säv. J. N. Lahtinen, san. S. Lampén, sov. L. Kangas


Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni,
katso aina lempeästi,
kun käy luokses' tieni.

Itse hoidin kukkamaani:
rikkaruohot kitkin,
vettä kannoin iltasella
rantatietä pitkin.

Noudan tästä äidilleni
orvokin tai kaksi;
annan kaunokukkaseni
äidin armahaksi.

Kotini
säv. trad., san. K. Raitio, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Tiedän paikan armahan,
rauhallisen, ihanan,
jos on olo onnekas,
elo tyyni, suojakas.

Sepä kotikulta on,
koti kallis, verraton,
eipä paikkaa olekaan
kodin vertaa ollenkaan.

Siell' on isä rakkahin,
siellä äiti armahin,
siellä siskot, veikkoset,
riemurinnat, iloiset.

Suojaa, Herra, kotini,
anna sille armosi,
anna olla enkelein
vartijana kodillein.

Laulu Suomessa
säv. trad., san. J. Juteini, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Arvon mekin ansaitsemme
Suomen maassa suuressa,
vaik'ei riennä riemuksemme
leipä miesten maatessa.
Laiho kasvaa kyntäjälle,
arvo työnsä täyttäjälle
Lal lala lala lal lal la...

Suomen poika pellollansa
työtä tehdä jaksaapi.
Korvet kylmät voimallansa
perkailee hän pelloiksi.
Rauhass' on hän riemullinen,
mies sodassa miehuullinen.
Lal lala lala lal lal la...

Suomen tytön poskipäihin
veri vaatii kukkaset.
Hall' ei pysty harmaa näihin,
näit' ei pane pakkaset.
Luonnossa on lempeyttä,
sydämessä siveyttä.
Lal lala lala lal lal la...

Opin teillä oppineita
Suomessa on suuria.
Väinämöisen kanteleita
täällä tehdään uusia.
Valistus on viritetty,
järki hyvä herätetty.
Lal lala lala lal lal la...

Kansalaislaulu
säv. trad., san. J.H. Erkko, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Olet maamme, armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkohon, saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa!

Kodin ympäri viljavat vainiot
kalarantoja kaunistais'.
Jalon kansan kuntoa laulelmat
yli aaltojen kuljettais'.

Kaikki, kaikk' ylös yhytenä miehenä nyt
Suomen onnea valvomaan!
Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa,
isänmaahan ja maailmaan.

Syyslaulu
säv. trad., san. H.L., sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Illan taivas tummenee,
jo syksy maille hiipii;
tuuli kolkko kohisee
ja lehdon puita riipii.

Järvet sinihohtoiset
jo kohta jäihin peittyy.
Lasten leikkitanteret
nyt lumen alle heittyy.

Kaikki pienet lintuset
nyt muille maille lentää.
Kesän riemut mennehet
vain aatoksihin entää.

Pikku Inkerin laulu
säv. M. Nyberg, san. I. Kianto, sov. L. Kangas


Tiu, tau, tilhi,
äidin ryytimaassa,
joko sinä lensit
syömähän taas?

Syö, syö, tilhi,
punapihlajaani!
Heitä Inkerille
pikkusen myös!

Onko sulla kylmä?
Älä lennä poikkeen!
Minä haen vanttuut,
turkinkin tuon.

Tonttujen jouluyö!
säv. J. N. Lahtinen, san. L. Lönnroth, sov. L. Kangas


Tonttu parvi joulu yönä kesteissänsä hyörii,
kevyesti harmaahousut lattialla pyörii.
Pääss' on heillä punatöyhtö, jalass' somat tossut,
johan saisi tonttuäiti tuoda joulupossut!

Pimeyttä kaikkialla; koko talo nukkuu.
Aivan tähän pimeyteen tonttuparvi hukkuu.
Lipi löytää punasoihdun; sehän tietä näyttää.
Osaavathan tonttulapset jouluyönsä käyttää!

Tonttuäiti puuron keitti, pöydän valmiiks' kattoi.
Siihen pieni Tipi-tonttu joulukinkun kantoi.
Oli siinä maistamista oikein aimo lailla -
eipä ollut tonttulasten vatsa yhtään vailla.

Vielä lasten vuoteen luokse tontut hiljaa hiipi,
lasten korvaan kuiski: "Varjelkoon sun enkelsiipi!"
Sitten koko tonttuparvi riensi kotimaille,
eipä jäänyt jouluyöstä kukaan iloo vaille!

Joulupuu on rakennettu
säv. ja san. trad, sov. L.Kangas


Joulupuu on rakennettu,
joulu on jo ovella.
Namusia ripustettu
ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset
valaisevat kauniisti.
Ympärillä lapsukaiset
laulelevat sulosti.

Kiitos Sulle, Jeesuksemme,
kallis Vapahtajamme,
kun Sä tulit vieraaksemme,
paras joululahjamme.

Jouluyönä (Nukkuu salot mantereet)
säv. J. N. Lahtinen, san. L. Brantin, sov. L. Vähä-Eskeli


Nukkuu salot, mantereet,
uinuu järvet jäätyneet.
Välkkyy taivaan tähtivyö,
kirkas ompi jouluyö.

Enkel-laulu taivainen
sointuu halki ilmojen.
Laakson hanki hengen saa,
hengen saa jo metsä, maa.

Kello temppelissä lyö -
Pyhä ompi jouluyö.
Jeesus syntyi maailmaan,
siitä riemu päällä maan.

Vuosi vanha
säv. M. Nyberg, san. I. Hellén, sov. L. Kangas


Vuosi vanha vaipui hautaan
riemuineen ja murheineen.
Ihmissydän puhkee nöyrään
rukoukseen, kiitokseen.
Oi, jos vuosi alkava
oisi Luojan siunaama.

Oi, jos koittais' päivä uusi
joka lapsen sydämeen!
Saisi siellä uinuavat
hyvät hengen valveilleen.
Silloin vuosi alkava
oisi Luojan siunaama.

Kasva suureks' Suomen lapsi,
kasva avuks' isälles.
Voimistu ja vartu vainen
tositurvaks' äidilles'!
Isän, äidin kotimaan
ole kelpo lapsi vaan.

Korkehimman haltuun anna
kallihimmat toivehes'.
Pienet huolesikin kanna,
Hän ne kääntää parhaakses'!
Hänpä vuoden alkaneen
johtaa hyvään päätökseen.

Tähtilaulu
säv. K.E. Sjögrén, suom. san. O. Vuorinen, sov. L.Kangas


Tähtöset loistaa,
tietäni valaisevat,
tähtöset toista
eloa ilmaisevat.

Lentää ken voisi
Juuri kuin lintunen tuo
mieluista oisi
kohota tähtien luo!

Laulelen sentään,
vaikk' olen vankina maan,
laulu kun lentää
tähtien asuntolaan.

Laulu ja soitto
puhtaampi tähdissä lie. -
Suuri on voitto,
Luoja kun sinne mun vie!

Körö körö kirkkoon
säv.ja san. trad., sov. L. Kangas


Körö körö kirkkoon,
papin muorin penkkiin,
ruskealla ruunalla,
valkealla varsalla,
kirjavalla kissalla,
kolipäällä koiralla,
topsis, topsis, top!

Talvihalla
säv. trad., san. M. Konttinen, sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Ratiriti ralla,
tuli talvihalla,
kuuraparta tuiskutukka,
lumiviittaa, harmaasukka,
ratiritiralla,
semmoinen on halla.

Ratiriti ralla,
mistä tuli halla?
Tuolta Pohjan tunturilta,
Lapin lasten laitumilta,
ratiriti ralla
sieltä tuli halla.

Ratiriti ralla,
mitä teki halla?
Puhui metsät puhtahiksi,
jäät ja järvet kantaviksi.
Ratiriti ralla,
sitä teki halla.

Ratiriti ralla,
hyvin teki halla.
Saavat lapset lasketella,
luistella ja lauleskella.
Ratiriti ralla,
kiitoksia, halla.

Pyry
säv. ja san. M. Hela, sov. L. Kangas


Pyry, pyry, pyry hei!
Mistä tulit sinä tänne?
Tuntureilta Lapinmaan
ja olen ystävänne,
vaikk' onkin rintan' lunta vaan.

Pyry, pyry, pyry hei!
Miksi tuiskus' ovat julmat?
Kiire mulla ompi niin,
kun maat ja metsäkulmat
mun täytyy peittää neitoksiin.

Pyry, pyry, pyry hei!
Konsa lähdet maasta tästä?
Kevätajan leuto sää
kun saapuu etelästä,
mua kutsuu Pohjan aava jää.

Orvon huokaus
säv. ja san. trad., sov. J. N. Lahtinen/L. Kangas


Tääll' yksinäni laulelen,
kun ilta tullut on;
nyt päivän työt jo loppunee
ja pääsen lepohon.

Mä olen niin kuin lintunen,
joka metsässä visertää;
ei ole mulla turvaa,
eik' yhtään ystävää.

Lennä, lennä, lintuseni,
lennä ylös pilvihin!
Vie hartaat huokaukseni
luo Luojan taivaihin!

Laulu pajupensaasta
säv. S. Lithenius, san. Z. Topelius, sov. L. Kangas


Pieni pensas, uinahda,
viel' on talven valta,
ei näy kukkaa, kanervaa
talven peitteen alta.
Kauvan täytyy vartoa,
kunnes kukkii pihlaja,
pieni pensas, uinu,
viel' on talven valta.

Pientä tainta silmäilee
päivän armas tytti,
kas, kun kerran henkäisee,
kaiken elähytti!
Päivän kirkas katse vaan
sai jo pulmut puhkeemaan!
Tuutii sua ja silmää
päivän armas tytti.

Kevätpäivinä
säv. J. N. Lahtinen, san. S. Lampén, sov. L. Kangas


Kevättuuli se mulle niin hauskasti
joka puuta ja pensasta soittaa!
Pihapolkuja pitkin se hyppelee,
taisi juostessa minutkin voittaa.

Kevätauringon katse niin kirkas on,
että sirrilläsilmin mä kuljen!
Jopa tuonne se kasvatti vuokkoja, -
koko kimpun mä käsihin suljen!

Kevätsatehilla vainen niin lysti on,
minä loiskis ja läiskis kun astun!
Kevätpuronen kun myllyäin pyörittää,
enpä huoli vaikka mä kastun!

Kevät kutsuvi perhot ja lintuset,
ja se lainehen leikkiä antaa.
Ihan kaikki se meidätkin lapsoset
suviriemujen sylihin kantaa!

Suvivirsi
säv. trad., san. I. Kolmodin, suom. E. Kajanus, sov. tradition pohjalta L. Kangas


Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa
koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi
taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks' luopi,
sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat
ja laiho laaksossa,
puut metsän huminoivat
taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi
hyvyyttäs', Jumala,
ihmeitäs' julistaapi
se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa
visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa
Luojaansa kiittäisi?
Mun sieluni sä liitä
myös äänes' kuorohon,
ja armon Herraa kiitä,
kun laupias Hän on.

Oi Jeesus Kristus jalo
ja kirkas paisteemme,
Sä sydäntemme valo,
ain' asu luonamme.
Sun rakkautes' liekki
sytytä rintaamme.
Luo meihin uusi mieli,
pois poista murheemme.

Retkeilymarssi
säv. J. N. Lahtinen, san. S. Lampén, sov. L. Kangas


Lal lal la laa laa...

Kalliorinteellä hauska on olla,
siellähän paistaa päiväkin niin!
Tuuli se riemumme kauvaksi kantoi,
siellä kun kerran leikittiin.
Sinnepä jällehen joutuen sä riennä,
siellä on päivä armahin
Hei! Hoi! Tahdissa vainen,
pystypäin ja varmoin askelin.

Kaunis on kulkea metsikkötaival:
siellä on suuret puolukkamaat!
Hongikko tuolla ja kukkiva kangas
toistavi laulut riemukkaat!
Kalliorinne jo sävelihin vastaa!
Joutuen eespäin kaikki vaan!
Hei! Hoi! Kilvaten tuonne!
Kenpä meistä ensin joutuukaan?

Herra Harakka
säv. J. N. Lahtinen, san. S. Lampén, sov. L. Kangas


Herra Harakka hieno niin
jällehen laittihe samettiin.
Vihreää, näätte, hän rakastaa;
siintävän rinnalla purppuraa.

Herra Harakka liivit sai
valkeat - silkkiä - tottakai;
Vieläpä tuotihin saappahat
uudet ja markkoja maksavat

Herra Harakka harjaa näin
kiiltävän tukkansa taaksepäin -
Sitten niin kummasti naurattaa
kihihi hihi hihhahhaa.

Hämähäkki
säv. ja san. trad., sov. L. Kangas


Hämähämähäkki kiipes langalle.
Tuli sade rankka - hämähäkin vei.
Aurinko armas kuivas satehen.
Hämähämähäkki kiipes uudelleen.

Hämähämähäkki kutoo verkkoaan.
Sitä kannattaisi mennä katsomaan.
Taitavasti hämähäkki verkon rakentaa.
Verkostansa hämähäkki elantonsa saa.

Hämähämähäkki kutoo verkkoaan.
Illan tullen viimein sen valmihiksi saa.
Kesäillan hämäryys metsän saavuttaa.
Hämärässä hämähäkki vaanii saalistaan.

Paimenlaulu
säv. ja san. O. Klauvellin mukaan P. J. Hannikainen, sov. L. Kangas


Mä olen paimenpoikanen,
ain' iloinen kuin peipponen,
ja päivät pitkät soitan vain
mä tuohitorvellain:
Tuu, tuu, tuutelituu

Kun karjan kellot kilkkavat
ja lintuset kun laulavat,
niin silloin kuuluu hauskalta,
kun vastaan torvella:
Tuu, tuu, tuutelituu

Ja illan tullen karjoinein
kun palajan niin lystiksein
viel' annan metsän rinnasta
näin torven raikua:
Tuu, tuu, tuutelituu

Saunavihdat
säv. trad., san. M.Konttinen, sov. L. Kangas


Lapsoset ketterät kotihaasta
koivuista oksat taittaa.
Noistapa nopsilla käsillänsä
saunahan vihdat laittaa.
Lauteilla saunan kotoisen
taas illalla kylpy maittaa.

Pehmyt on lapsista aina vihta
äiti jos vihtomassa.
Lämpöinen löyly on kotisaunan,
toisin on vierahassa.
Jospahan säilyis' äidin lapset
kylmältä maailmassa!

Mä olen niin pienoinen
säv. M. Nyberg, san. I. Hellén, sov. J.N. Lahtinen/L. Kangas


Mä olen niin pienoinen,
pienoinen aivan,
Sä suuri ja voimakas,
Isäni taivaan.

Siks' syytä ei peljätä
lapsella liene,
kun taivainen Isäni
tarpehet tiennee.

Kun voimani uupuvat,
käsilläs' kannat
ja syntini armosta
anteeksi annat.

Oi, johdata kulkuni
totuuden teitä!
Et, Isäni armahin,
lastasi heitä.

En oo liian pieni
sav. ja san. trad./Pyhäkoulun laulukirja, sov.J.N. Lahtinen/L. Kangas


En oo liian pieni
lapseks' Jumalan.
Hänen käskyjänsä
mielin noudatan.

En oo liian pieni
enkä halpakaan
temppelinä
Pyhän Hengen olemaan.

En oo liian pieni
kuuliaisena
hellän isän, äidin
olla lapsena.

En oo liian pieni
kodin valoksi,
joka Jeesuksesta
riemuin kertoopi.

Kotonansa
Säv. ja san. Siionin kannel, sov.traditionaalisen sovituksen pohjalta L. Kangas


Onnea, oi, Herran lasten
saapuessaan kotia.
Kuka saattais autuasten
riemujuhlaa kuvata?
Jeesustansa, Jeesustansa
siellä saa ain' katsella.

Täällä on jo autuasta
Jeesuksehen uskoa.
Autuaampi tuolla puolen,
kun saan nähdä Jeesusta
kotonansa, kotonansa
murehista vapaana.

Maan korvessa kulkevi
säv. P.J. Hannikainen, san. I. Hellén, sov. L. Kangas


Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

Jumala suojelee
säv. ja san. J. N. Lahtinen, sov. J.N. Lahtinen/L. Kangas


Kuinka turvallisna ompi
valkovuokko viaton,
niinkuin tietäis' Jumalan
sitä suojaavan.

Ootko, pieni lapsonenkin,
viaton kuin vuokkonen?
Taivaan suuri Jumala
tutkii sinua.

Oi, sä varmaan rukoilet
ja puhtautta pyytelet.
Olla Luojan kukkana
ois' niin turvaisia.

Levolle lasken
säv. S. Lithenius, suom. san. A. Krohn, sov. J.N. Lahtinen/L. Kangas


Levolle lasken, Luojani,
armias ole, suojani!
Jos sijaltain en nousisi,
taivaaseen ota tykösi!

Taivas on kirkas, kaunoinen.
Siellä on armas lapsosen.
Siellä on aina seijes sää.
Päivä ei konsaan pilveen jää.

Lapseksi tee mua taivahan,
maista jo matkaa kulkeissan.
Täällä jo taivas rintaan tuo.
Nukkua helmaas nyt mun suo.