Aivan samoin kuin englannin synonyymien runsauden pulassa; siellähän on esim. ranskasta tullut suuri määrä sanastoa, myös suomessa kielenopiskelijaa vaivaa - vai voiko niin sanoa, - rikkaushan se on, suuri määrä rinnakkaista sanastoa, joista toiset ovat itäisten murteiden, toiset läntisten perua. Onhan joskus puhuttu jopa ”murteiden taistelusta”. Se päättyi ratkaisemattomaan, vaikka tosin läntinen jäi hieman voitolle.
Ehkä seuraava lista auttaa ymmärtämään, mitä tarkoitan:
Ota selville, mitä sanat tarkoittavat ja opettele käyttämään niitä lauseissa - myös taivutusmuodoissa.
| Läntinen sanasto | Itäinen sanasto |
puhua, puhella
vadelma
ujostuttaa, kehdata
ehtoo
suvi
tappaa vilja
kehto
takki
vihta
äes
luokka (valjaissa)
karitsa
liina
räätikkä |
haastaa, haastella
vattu, vaapukka
iletä, en ilkeä
kehdata tarkoittaa viitsiä
ilta
kesä
puida
kätkyt
nuttu
vasta
karhi
luokki, vemmel
vuona
huivi
lanttu |
Muuttoliikkeen ja kirjallisuuden ansiosta erot ovat pienet, synonyymille on jäänyt usein tyylillinen vivahde.
Äänne- ja muoto-opissa eroja on myös, Jopa nuorten kielessä murre-erot saattavat näkyä yhäkin, voisi mainita esim. d:n, ts:n (esim. metsä) ääntäminen. Otan tähän joitakin indikaatiosanoja, joista voi miettiä murteellisia muotoja:
kuljen, saan, minä (ja muut persoonapronominit), kalaa, laiva, talossa, kukkoja, nuori, maailmassa…
No comments:
Post a Comment