Suomen linkit: Pikku-Kalle

Pikku-Kallen äiti kysyi pojaltaan: "Kenen nuo mutaiset jäljet ovat olohuoneessa?"
Pikku-Kalle vastasi rehellisesti: "En minä tiedä, ne ovat seuranneet minua koko päivän!"

Pikku-Kalle leikkii papukaijan kanssa, Äiti huutaa Pikku-Kallelle: Ethän opeta papukaijalle kirosanoja? En sanon vain ne sanat joita han ei saa sanoa.

Pikku-Kalle:
- Opettaja mulla on vihko täynnä!
Opettaja:
- Oletpa sinä ollut ahkera! Mikä vihko sinulla on täynnä?
Pikku-Kalle:
- Poissaolovihko.

Pikku-Kalle ajoi mummon kumoon pyörällään.
Mummo suuttui:
-Eikö sinulla ole kelloa pyörässäsi?
-On, mutta en halunnut säikäyttää sinua.

-Äiti,mulla on vatsa kipeä, Kalle valitti ruokapöytään tullessaan.
-Se johtuu siitä,että vatsasi on tyhjä, äiti vastasi.
-Syö jotain, niin kyllä se helpottaa.
-Voisitteko olla hetken hiljaa, isä murahti, minulla on hirveä päänsärky!
-Se johtuu siitä, että pääsi on tyhjä, Kalle sanoi
-Ahmi ensin vaikka tuo koulukirja, niin kyllä se siitä helpottaa.

Pikku-Kallen perheessä oli kaikilla muilla yskä paitsi Pikku-Kallella. Kalle meni kouluun ja opettaja sanoi Kallelle:
- Onpa outoa, että sinulla ei ole yskää."
Sitten Pikku-Kalle pieraisi ja sanoi:
- Minulla onkin pyrstöyskä!"

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen.
-Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin? -No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi kamala meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi:
-Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta: "Mikä erottaa ihmiset apinoista?" "No mikä?" kysyivät ruotsalaiset. "Pohjanlahti."

Pikku-Kallelle opetettiin koulussa ilmansuunnat, mutta Kalle ei oppinut niitä. Seuraavana päivänä opettaja kysyi vielä Pikku-Kallelta, kuinka monta ilmansuuntaa on. Kalle vastasi, että niitä on seitsemän. Opettaja sanoi: -Ei seitsemän, vaan niitä on kahdeksan. Pikku-Kalle sanoi:
-seitsemän niitä on, luin elen sanomalehdestä, että presidentti söi lounaan

Isä opetti Pikku-Kallelle ettei ollut sopivaa sanoa Minua pissattaa. Kun sinua pissattaa sano vaikka että sinua laulattaa. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle lähti yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi Mummi minua laulattaa. Nyt on jo liian myöhä lauluun Mummi vastasi. Mutta kun minua laulattaa ihan hirveästi. No laula sitten mutta ihan hiljaa mummin korvaan.

Pikku-Kalle oli saanut paidan jossa oli laivan kuva. Pikku-Kalle puki paidan päälleen ja esitteli sitä kaikille sanoen Katsokaa, minulla on aluspaita.

Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä, vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa. Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta. Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysy, miten kävi. Pikku-Kalle vastasi: - Suomi voitti 4–1.

Äiti millainen hedelmä on vihkoosi?" Pikku-Kalle kysyy. Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole äiti kummastelee. No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani.

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilijalle:
-Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme?
-Jippii, Kalle hihkaisi.
-Mä saan koiran!

Pikku-Kalle meni nakkikioskille ja tilasi nakkisämpylän. Myyjä kysyi että tuleeko kaikki mausteet. Pikku-Kalle vastasi: Jätetään vähän muillekin.

Tapahtui koulussa eräällä oppitunnilla. Pikku-Liisa: Opettaja! Opettaja! Kalle pieraisi. Opettaja: Hiljaa! Pikku-Liisa: Ei kun kovaa!

Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä. Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia. Pikku-Kalle vastasi:"Kurkku meni katki, munat meni rikki ja maksa lensi ulos."

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa! -No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi. - Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.

Pikku-Kalle oli ensimmäistä päivää koulussa ja opettaja kyseli oppilaitten nimiä. Pikku-Ville kertoi vuorollaan: "Ville". Tähän opettaja vastasi: "Eieiei! Täällä ei käytetä lempinimiä. Sinun oikea nimesihän on Viljami". Seuraavaksi tuli Pikku-Kallen vuoro. Kalle mietti hetken ja huusi sitten iloisesti: "Kaljami!"

Pikku-Kalle vietiin ensimmäistä kertaa kirkkoon. Kun pappi saapui alttarille mustassa asussaan, Kalle nousi ylös ja huusi lujaa: "Katso, äiti! Lepakkomies!"

Pikku-Kalle ajoi pyörällä korttelia ympäri ja äiti katseli portailta. Ensin Pikku-Kalle huusi: "Katso äiti, minä osaan ajaa vain yhdellä jalalla". Toisella kierroksella Pikku-Kalle huusi: "Katso äiti, minä osaan ajaa yhdellä kädellä!". Kolmannella kierroksella Pikku-Kalle huusi: "Katso äiti, minä osaan ajaa ilman käsiä!" Seuraavan kerran kun Pikku-Kalle tuli äitinsä kohdalle hän sanoi: "Katfo äiti, minä ofaan ajaa ilman hampaita."

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta: "Mikä erottaa ihmiset apinoista?" "No mikä?" kysyivät ruotsalaiset. "Pohjanlahti."

Pikku-Kalle potkiskeli uutta palloaan. Pikku-Ville ihaili palloa. Kalle sanoi: saat palloni, jos saan iskeä kolme raakaa kananmunaa päähäsi. -Sopii. Yksi muna...läts...kaksi munaa...läts... No, iske se kolmas jo! -Empäs, menettäisin palloni.

Pikku-Kalle oli jäänyt kiinni tupakan poltosta koulussa. Opettaja soitti Pikku-Kallen isälle ja ilmoitti: "Teidän lapseltanne on löytynyt Marlboro-aski." "Kauheaa!" sanoi isä. "Yleensä hän polttaa Belmontia!"

Pikku-Kalle oli uskonnontunnilla. Opettaja lukee: "Jeesus teki vedestä viiniä!" Pikku-Kalle huutaa: "Meidän isä on Jeesusta mahtavampi!" Opettaja vastaa: "Miten niin?" Pikku-Kalle: "Se osaa muutta veden pontikaksi!"

Pikku-Kalle laski kaidetta alas. Isää se alkoi ärsyttää, ja hän naulasi ison naulan kaiteen päähän. Kalle huomasi sen ja laskeminen loppui. Sitten Matti-setä tuli kylään. Hän leikki Kallen kanssa, ja alkoi laskea kaidetta alas. Kohta kuului "Iik"-huuto. Pikku-Kalle kysyi: "Miten kävi, Matti-setä?" Siihen vastattiin: "Sano tädiksi vaan!"

Pikku-Kalle ja äiti olivat saunassa. Sitten Pikku-Kalle huusi: "Äiti, mä näen sun vittus!" Äiti raivostui otti Kallen hiuksista kiinni, pyöritti Pikku-Kallen päätä ja kysyi mitä nyt näet? "Kiuas, ämpäri, vittu, kiuas, ämpäri, vittu..."

Pikku-Kallen mummo lukee Kallelle kirjaa: "Ja niin Kuningatar synnytti tyttären kuninkaalle." Sitten Kalle kysyy: "Mitä synnyttäminen on?" Siihen mummo vastaa että: "No, se on vähän niin kuin lahjoittaminen.." Seuraavana päivänä Kallella on papukaija koulussa, koska hän pitää esitelmän. Kun esitelmä oli luettu, opettaja kysyy Kallelta, mistä hän oli saanut papukaijan. Siihen Kalle vastasi: "Mummo synnytti sen minulle."

Koulussa opettaja kysyy oppilailta, haluavatko he päästä taivaaseen. Kaikki muut viittasivat paitsi Pikku-Kalle. Opettaja kysyy Kallelta: "Etkö halua taivaaseen?" Kalle vastaa: "Kai minä haluaisin, mutta isällä on yritys, jonka minä perin, mutta se menee päin helvettiä."

Pikku-Kalle tulee kouluun tunnin myöhässä. Opettaja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä. "Myöhästyin koska minut ryöstettiin matkalla." "No mitä sinulta vietiin?" "Läksyt."

Pikku-Kallen perheessä oli kaikilla muilla yskä paitsi Pikku-Kallella. Kalle meni kouluun ja opettaja sanoi Kallelle: "Onpa outoa, että sinulla ei ole yskää." Sitten Pikku-Kalle pieraisi ja sanoi: "Minulla onkin pyrstöyskä!"

Isä opetti Pikku-Kallelle, ettei ollut sopivaa sanoa "Minua pissattaa". "Kun sinua pissattaa, sano vaikka, että sinua laulattaa." Seuraavana päivänä Pikku-Kalle meni yökylään mumminsa luokse. Hän heräsi yöllä ja sanoi: "Mummi, minua laulattaa". "Nyt on jo liian myöhä lauluun", Mummi vastasi. "Mutta kun mua laulattaa ihan hirveästi." "No laula sitten, mutta ihan hiljaa mummin korvaan."

"Äiti, millainen hedelmä on vihkoosi?" Pikku-Kalle kysyy. "Miten niin? Eihän sellaista hedelmää ole", äiti kummastelee. "No kun opettaja antoi tehtäväksi piirtää vihkoosi, ananas, omena ja banaani."

Pikku-Kalle tulee kouluun monen päivän lintsaamisen jälkeen. "Koulussa on käytävä!" opettaja raivoaa kovaäänisesti Kallelle. "No onhan täällä luokkiakin", Kalle vastaa.

Pikku-Kallelle opetetaan koulussa: "Jos tulee tulipalo, mene suoraan ulos, äläkä ota mukaan mitään.". Kotona Pikku-Kalle herää yöllä, kun äiti huutaa: "Heti ulos, täällä palaa!". Pikku-Kalle huutaa äidille, että "Odota, riisuudun ensin!".

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: "Onko teillä pyllyheinää?"

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa katsomassa uimakilpailuja. Kuuluttaja kuulutti, että seuraavana vuorossa on naisten rintauinti. Tällöin Pikku-Kalle kuiskasi isälleen: "Mitä ihmettä? Eivätkö ne saa käyttää käsiään?"

Pikku-Kallen äidillä oli vieraita. Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä paskattaa. Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen. Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: "Äiti, äiti! Minulla tuli paskat housuun hienosti kiertäen."

Koulussa opettaja kysyi Pikku-Kallelta, että montako ilmansuuntaa on olemassa. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on seitsemän. Opettaja kysyi, että eikö niitä ole kuitenkin kahdeksan. Pikku-Kalle vastasi, että niitä on enää seitsemän, koska edellisenä iltana TV-uutisissa oltiin kerrottu, että presidentti söi lounaan.

Pikku-Kalle meni nakkikioskille, ja tilasi nakkisämpylän. Myyjä kysyi, että tuleeko kaikki mausteet. Pikku-Kalle vastasi: "Jätetään vähän muillekin."

Pikku-Kalle oli saanut paidan, jossa oli laivan kuva. Pikku-Kalle puki paidan päälleen ja esitteli sitä kaikille sanoen: "Katsokaa, minulla on aluspaita!"

Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa. -Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen. -Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin? -No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi: -Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilijalle: -Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? -Jippii, Kalle hihkaisi. -Mä saan koiran!

Pikku-Kalle oli hiekkalaatikolla leikkimässä. Kolme poikaa tuli kysymään "tietääkö Kalle mitä penis tarkoittaa ?" Pikku-Kalle meni kysymään äidiltä. Äiti ei halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja vastasi kravatti. Sitten pojat kysyivät Kallelta tietääkö hän mitä tarkoittaa homo. Kalle meni kysymään äidiltä. Äiti ei halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja sanoi sellainen poika kuin sinäkin. Pojat kysyivät seuraavaksi Kallelta mitä tarkoittaa ilotalo. Kalle kysyi taas äidiltä. Äiti ei taaskaan halunnut opettaa pojalleen huonoja tapoja ja sanoi sellainen talo kuin meilläkin. Sunnuntaina Pikku-Kalle meni äidin kanssa kirkkkoon. Kalle huomasi, että papilla oli kravatti vinossa. Kalle huusi: "Hei pappi sulla on penis vinossa !" Pappi kysyi: "Mikäs poika se sinä olet ?" Kalle vastasi: "Mä oon se homopoika sieltä ilotalosta."

Pikku-Kalle piti letuista, mutta söi niitä liikaa. Äiti yritti hillitä häntä. - Jos syö lettuja liikaa, niin vatsa kasvaa tosi paksuksi. Kerran Pikku-Kalle huomasi raitiovaunussa raskaana olevan naisen. Pikku-Kalle juoksi naisen luo ja osoitti häntä sormellaan: - Hähää! Minä tiedän, mitä sinä olet tehnyt!

Pikku-Kalle oli tulossa kaupasta kun hänen kaverinsa kysyi: "Miten sinä jaksat kantaa noin paljon maitoa?" Pikku-Kalle vastasi: "No kun se on kevytmaitoa."

Pikku-Kallelta kysyttiin, mikä hänestä tulee isona. Kalle vastasi: "Automaatti, koska se ei tee mitään – se vain saa rahaa".

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen.
-Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin?
-No ei varmaan uskota, kaverit totesivat.
Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi:
-Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

Pikku-Kalle meni kauppaan. Hän osti sieltä kurkun, tiun kananmunia ja kaksisataa grammaa maksaa. Kaupasta poistuttuaan auto töytäisi Pikku-Kallen kumoon suojatiellä. Hätääntynyt autoilija säntäsi autostaan ulos, ja kysyi Pikku-Kallelta tämän vointia. Pikku-Kalle vastasi: "Kurkku meni poikki, munat liiskaksi ja maksa halkesi."

Pikku-Kalle tuli koulusta ja sanoi: -Isä! Isä! Opin koulussa monta uutta sanaa! -No, oliko teillä äidinkieltä? Isä kysyi. Ei, vaan opettaja kompastui kynnykseen! Pikku-Kalle vastasi.

Pikku-Kallen äidillä oli vieraita. Pikku-Kallelle tuli vessahätä, ja niinpä hän sanoi äidilleen, että häntä höpölöpöttaa. Äiti torui, että vieraiden kuullen ei saa sanoa noin, vaan pitää sanoa hienosti kiertäen. Jonkun ajan päästä Pikku-Kalle tuli sanomaan äidilleen: "Äiti, äiti! Minulla tuli höpölöpöt housuun hienosti kiertäen."

Pikku-Kalle vietiin ensimmäistä kertaa kirkkoon. Kun pappi saapui alttarille mustassa asussaan, Kalle nousi ylös ja huusi lujaa: "Katso, äiti! Lepakkomies!"

Pikku-Kalle meni nakkikioskille, ja tilasi nakkisämpylän. Myyjä kysyi, että tuleeko kaikki mausteet. Pikku-Kalle vastasi: "Jätetään vähän muillekin."

Pikku-Kalle tulee kouluun tunnin myöhässä.Opettaja kysyy miksi Kalle tuli myöhässä. "Myöhästyin koska minut ryöstettiin matkalla." "No mitä sinulta vietiin?" "Läksyt."

Pikku-Kalle jäi auton alle matkalla kotiin jääkiekkomaaottelusta. Kuljettaja juoksi hädissään autosta ulos ja kysyi, miten kävi. Pikku-Kalle vastasi: "Suomi voitti 4–1."

Äiti lähetti Pikku-Kallen kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla Pikku-Kalle kuitenkin unohti tuotteen nimen, ja niinpä hän kysyi kaupassa myyjältä: "Onko teillä höpölöpöheinää?"

-Meidän äiti muistuttaa puoliksi koiraa ja puoliksi arkeologia, Kalle paljasti Villelle.
-Miten niin?
-No jos se ei hauku niin sitten se kaivelee menneitä.

Pikku-Kalle tulee kouluun monen päivän lintsaamisen jälkeen. "Koulussa on käytävä!" opettaja raivoaa kovaäänisesti Kallelle. "No onhan täällä luokkiakin", Kalle vastaa.

Pikku-Kalle katseli telkkaristaan Euroopan Cupin loppuottelua, kun äiti tuli komentelemaan:
-Ja nyt heti sänkyyn siitä ja luet iltarukouksesi.
Kalle tuijotti television kuvaruutua kuin hypnoosissa ja huokaisi:
-Kuinkahan kyttyrää Jumala tykkää, kun sitä häiritään kesken näin jännän matsin?

-Kuinka tästä pääsee nopeimmin sairaalaan, vanha kiltti täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
-Hypätkää ulos tuossa seuraavan mutkan kohdalla, neuvoi Kalle.
-Siinäkö se sairaala on?
-Ei, mutta kyllä joku varmaan tulee ja korjaa teidät siitä perille.

Kallen isoveli perusti asianajotoimiston. Kun ensimmäinen asiakas saapui, Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat markkaa kappaleelta.
-Eiköhän tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
-Onhan se. Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?

Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
-Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

Pikku-Kalle oli saanut paidan, jossa oli laivan kuva. Pikku-Kalle puki paidan päälleen ja esitteli sitä kaikille sanoen: "Katsokaa, minulla on aluspaita!"

Pikku-Kalle kysyi ruotsalaisilta turisteilta: "Mikä erottaa ihmiset apinoista?" "No mikä?" kysyivät ruotsalaiset. "Pohjanlahti.

-Liisa, miksi aina vastaat minun kysymykseeni kysymyksellä, Pikku-Kalle marmatti.
-Ihanko totta? Teenkö minä tosiaan niin?

-Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhka bussissa. -Mulla on kamala pissa hätä.
-Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.

Pikku-Kalle oli uskonnon tunnilla. Opettaja lukee: "Jeesus teki vedestä viiniä!" Pikku-Kalle huutaa: "Meidän isä on Jeesusta mahtavampi!" Opettaja vastaa: "Miten niin?" Pikku-Kalle: "Se osaa muutta veden pontikaksi!"

Pikku-Kalle ja äiti olivat saunassa. Sitten Pikku-Kalle huusi: "Äiti, mä näen sun höpölöpös!" Äiti raivostui otti Kallen hiuksista kiinni, pyöritti Pikku-Kallen päätä ja kysyi mitä nyt näet? "Kiuas, ämpäri, höpölöpö, kiuas, ämpäri, höpölöpö..."

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilijalle: -Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme? -Jippii, Kalle hihkaisi. -Mä saan koiran!

- Isä, tietävätkö isät aina enemmän kuin poikansa?
-Juu, ilman muuta. Isät tietävät aina enemmän.
-Tiedätkö kuka keksi sähkölampun? -Edison tietenkin. -Miksei hänen isänsä sitten keksinyt sitä?

Pikku-Kalle osti jäätelön kioskilta, sit vähän aikaa ku se oli syöny sitä, se tiputti sen vahingos maahan. Sit Pikku-Kalle oli nostamas sitä jäätelöö kunnes siihen tuli joku mummo ja sano et ”maasta ei saisi nostaa mitään!” sit se mummo jatko kävelyy ja liukastu siihen maassa olevaan jäätelöön. Sit se mummo pyys Pikku-Kallee auttamaa sitä ylös maasta ja sit Pikku-Kalle tokas että ”eihän maasta saanu nostaa mitään!”

Pikku-Kallen äiti kysyi pojaltaan: "Kenen nuo mutaiset jäljet ovat olohuoneessa?"
Pikku-Kalle vastasi rehellisesti: "En minä tiedä, ne ovat seuranneet minua koko päivän!"

Pikku-Kalle leikkii papukaijan kanssa, Äiti huutaa Pikku-Kallelle: Ethän opeta papukaijalle kirosanoja? En sanon vain ne sanat joita hän ei saa sanoa.

Pikku-Kalle: Opettaja mulla on vihko täynnä!
Opettaja: Oletpa sinä ollut ahkera! Mikä vihko sinulla on täynnä?
Pikku-Kalle: Poissaolovihko.

Pikku-Kalle ajoi mummon kumoon pyörällään.
Mummo suuttui:
-Eikö sinulla ole kelloa pyörässäsi?
-On, mutta en halunnut säikäyttää sinua.

Pikku-Kallelle opetettiin koulussa ilmansuunnat, mutta Kalle ei oppinut niitä.
Seuraavana päivänä opettaja kysyi vielä Pikku-Kallelta, kuinka monta ilmansuuntaa on.
Kalle vastasi, että niitä on seitsemän. Opettaja sanoi: "Ei seitsemän, vaan niitä on kahdeksan".
Pikku-Kalle sanoi: "Seitsemän niitä on, luin elen sanomalehdestä, että presidentti söi lounaan".

Uskonnontunnilla:
-Tiedättehän, lapset, että Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
-Onpas, väitti Kalle. Hän ei voi sitoa kahta kaljupäätä yhteen hiuksista.
-Ei niin, mutta Jumala voi kasvattaa heille hiukset.
-Mitäs kaljupäitä ne sitten enää ovat?

Luokan metsäretkellä:
-Kalle, miksi sinun korisi on täynnä kärpässieniä?
-Opettajahan käski kerätä vain sellaisia sieniä, jotka varmasti tunnistaa!

-Ei kai siskosi vain ole auttanut sinua kotitehtävissä?
-Ei tietenkään.
-Minäpä luulen, että sinä puhut nyt palturia.
-Ei sisko auttanut minua. Hän teki ne kaikki.

Pikku-Kallea alkoi tunnilla kusettamaan ja luonnollisesti ilmoitti opettajalle :
“Opettaja opettaja , minuu kusettaa”
“Hyi Kalle, ei noin rumasti saa sanoa , sano mieluummin vaikka että minuu laulattaa”
No Kalle meni mummolle yökylään ja poikaa pamahti kusettamaan, mutta hän muisti opettajan neuvon ja sanoi mummolle :
“Mummo , minuu pikkasen laulattas”
“Voi Kalle hyvä kun mummo asuu kerrostalossa ja täällä ei oikein sais laulaa, sanoi mummo”
Meni tunti ja Kallella kupla otsassa , oli taas pakko kysyä:
“Mummo hei, kun minuu laulattaa nyt oikein tositosi kovasti”
Mummo heltyi ja ilmoitti:
“No, jos niin kovasti kerran laulattaa, niin laula hiljaa mummon korvaan”

Pikku-Kalle auttoi mummoaan peräpuikon laitossa.
Mummo pyllisti ja Kalle kysyi takaa: Paanko tuonne ruskeeseen vai syötänkö tolle kalkkunalle.

Pikku-Kalle juoksi kerran suuressa hädässään naisten vessaan.
Hänen laskellessaan vesiä tuli sisään nainen, joka kauhistuneena huusi:
– Tämä on naisia varten!
– “Niin on tämäkin”, sanoi Kalle housujaan napittaen.

Pikku-Kallelta kysyttiin pyhäkoulussa, luettiinko heidän perheessään ruokarukous ennen jokaista ateriaa. Pikku-Kalle vastasi ylpeänä:
– Ei meidän tarvitse, meidän äiti on aika hyvä kokki.

Naisopettaja oli antamassa matematiikan tukiopetusta:”Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?”
Oppilas mietti hetken ja sanoi mietteliäästi: “Ei yhtään.”
“Ei, ei, ei. Yritetäänpä uudelleen”, naisopettaja sanoi kärsivällisesti,
“Kolme lintua istuu puhelinlangalla. Metsästäjä ampuu yhden. Kuinka monta lintua jää langalle?”
“Ei yhtään.”, Pikku Kalle vastasi jämäkästi, eikä naisopettaja voinut kuin huokaista: “No, miten päädyit tulokseen?”
“Yksinkertaista”, Pikku Kalle vastasi, “Kun metsästäjä ampui yhden, laukaus pelästytti kaksi muuta tiehensä.”
“Niin”, naisopettaja vastasi, “vastaus ei ole se, mitä haettiin, mutta pidän ajattelutavastasi.”
“Okei”, Pikku Kalle virkkoi, “Nyt on minun vuoroni kysyä. Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?”
Naisopettaja katsoi kirkassilmäistä Pikku Kallea, varisi suuttumuksesta ja punastui.
“No niin”, Pikku Kalle kärtti, “Kolme naista istuu penkillä syömässä mehujäitä. Yksi naisista nuolee mehujäätä, toinen puree ja kolmas imee. Kuka heistä on naimisissa?”
Naisopettaja nielaisi ja lähes kuiskasi vastauksensa: “Se joka imee?” “Ehei”, Pikku Kalle vastasi yllättyneenä, “Se, jolla on vihkisormus. Mutta pidän ajattelutavastasi.”

Pikku-Kalle oli koulussa ja oli seksioppitunti.
Opettaja pyysi sanomaan sanoja, jotka liittyvät seksiin.
Yksi sanoi:”Tissi”.
Oikein, opettaja sanoi.
“Karva”, toinen sanoi.
Oikein, opettaja sanoi.
Tuli Pikku-Kallen vuoro. Pikku-Kalle sanoi, että “Varis”.
Opettaja ihmetteli ja kysyi, että miksi Pikku-Kalle sanoi varis.
Pikku-Kalle sanoi, että siksi, kun se on niin vittumainen lintu.

Kalle hiipi vanhempien makuuhuoneeseen.
Seurattuaan hetken tapahtumia hän karjaisi: “Ja minua kun oltiin viemässä psykiatrille kun imin peukaloa!”

- Äiti, me opittiin koulussa taas monta uutta sanaa, Pikku-Kalle sanoi kotona.
– Niinkö? Lukiko opettaja teille jotakin kirjaa?
– Ei. Se kaatui kynnykseen.

Pikku-Kalle piti letuista, mutta söi niitä liikaa. Äiti yritti hillitä häntä. “Jos syö lettuja liikaa, niin vatsa kasvaa tosi paksuksi”.
Kerran Pikku-Kalle huomasi raitiovaunussa raskaana olevan naisen. Pikku-Kalle juoksi naisen luo ja osoitti häntä sormellaan: Haa! Tiedän, mitä sinä olet tehnyt!

Pikku-Kallelta kysyttiin, mikä hänestä tulee isona.
Kalle vastasi: “Automaatti, koska se ei tee mitään – se vain saa rahaa”.

Tulepas Kalle Kustaan ikkunan alle

Pikku-Kalle oli tulossa kaupasta kun hänen kaverinsa kysyi: “Miten sinä jaksat kantaa noin paljon maitoa?”
Pikku-Kalle vastasi: “No kun se on kevytmaitoa.”

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta, miksi oli kissa mukana koulussa?
Johon Pikku-Kalle vastasi itkien: kuulin kun posteljooni sanoi äidille että, jahka poikas lähtee kouluun syön sinun mirrisi!

Matematiikan opettaja kysyi oppilailta mielestään visaisen kysymyksen:
- Miten kolmiosta saa janan?
- Ajetaan karvat pois”, huusi Pikku-Kalle takaa.

Ensimmäisen luokan alkajaisiksi opettaja kyseli lapsilta kaikenlaista, kuten mikä on oppilaan isän ammatti. Pikku-Kalle vastasi vuorollaan reippaasti:
- Isä on bordellissa pianistina. Opettaja kauhistui:
- Hys, hys, Pikku-Kalle! Ei tuollaisia saa puhua. Jää tunnin jälkeen luokkaan, niin voimme jutella. Muiden mennessä välitunnille Pikku-Kalle jäi luokkaan ja opettaja alkoi puhua:
- Pikku-Kalle, on aivan kauheaa, että isäsi on sellaisessa paikassa. Minä puhun asiasta koululautakunnalle, niin varmasti voimme palkata isäsi vaikka kouluavustajaksi tai talonmieheksi, että hän saa kunniallisen ammatin!
Pikku-Kalle kynsi niskaansa ja vastasi:
- Ei isä oikeasti ole bordellissa pianistina. Se on oikeasti pankinjohtaja, mutta se valittaa äidille, että Riikosten, Lassiloitten ja Sundqvistien munausten jälkeen sitä nykyään hävettää pankinjohtajuus niin paljon, että se mieluummin sanoisi vaikka olevansa bordellissa pianistina.

Haloo, onko keskus? Pikku-Kalle kysyi toiveikkaasti.
- Haluaisin tilata puhelun numeroon 73554.
- Mutta sehän on teidän oma numeronne.
- Mainiota. Halusin vain varmistua siitä, että olen kotona.

Hammaslääkärissä:
- Kiltti Pikku-Kalle, aukaisetko suun, että hammaslääkäri saa kätensä ulos.

Isä kuuli, kun Pikku-Kalle luki iltarukouksen ja lopuksi vielä pyysi:
- Siunaa mummoa ja ota vaari vastaan! Seuraavana päivänä vaari kuoli. Isä ihmetteli, mistä poika tiesi kuolemasta jo edellisiltana rukousta lukiessaan.
Kului päiviä ja asia ehti unohtua jo isältäkin, kunnes hän kuuli Kallen sanovan iltarukouksensa päätteeksi:
- Siunaa äitiä ja ota isä vastaan! Nyt isä pelästyi eikä uskaltanut nukahtaakaan seuraavana yönä. Aamulla hän käveli väsyneenä töihin, auton jätti kotiin kaiken varalta. Hän varoi autoja, hän käveli seinän vieriä pitkin ja pelkäsi, että joku ampuu hänet. Hän istui koko päivän toimistohuoneessaan ovi
lukittuna eikä käynyt missään edes ruokatunnilla. Töiden jälkeen isä käveli kotiin samoin kuin aamulla, varovasti, ympärilleen pälyillen. Kotona hän totesi äidille:
- Voi että oli rankka päivä tänään töissä!
- Rankkaa se on ollut kotonakin, postinkantaja kuoli tuohon portaisiin, huokaisi äiti.

Isä kylvetti Pikku-Kallea ja lopetellessaan operaatiota hän poikaa pyyhkiessään totesi ylpeänä.
- No, hyvinhän se sujui ilman äitiäkin.
- Joo joo, Kalle tunnusti.
- Mutta äiti kyllä riisuu multa kengät ennen kylpyyn menoa.

Isä moitti Pikku-Kallea ruokapöydässä:
- Sinähän olet oikea porsas!
- Ai, eikös porsas olekin sian lapsi!

Isä tuli töistä kotiin ja löysi Pikku-Kallen ja Pikku-Liisan sängystä ilkosen alastomina. Isä ei kuitenkaan hermostunut vaan kysyi rauhallisesti:
- Mitä te leikitte, Lääkäriäkö?
- Ei kun äitiä ja naapurin setää, Kalle vastasi.

Isä tuskailee lauantai-iltana:
- Ei taaskaan yhtään numeroa oikein Lotossa.
- Älä välitä, lohduttaa Pikku-Kalle. Minulle käy aina ihan samoin matematiikankokeissa.

- Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhkabussissa.
- Mulla on kamala pissahätä.
- Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.

- Isä, isä, en mä tiennytkään, että muste on niin kamalan kallista, Pikku-Kalle itki ja juoksi isänsä syliin.
- Eihän se nyt niin kauhean kallista ole...
- Kyllä se taitaa olla. Äiti rupesi kamalasti huutamaan, kun multa kaatui mustepullo sen valkoiselle sängynpäälliselle.

Joulu teki tuloaan, ja Pikku-Kallen äiti alkoi kysellä pojaltaan tämän joululahjatoivomuksia. Kallella oli heti vastaus valmiina.
- Mä haluan Tampaxin.
- Miten niin? äiti kauhisteli.
- No kun telkkarissa sanottiin, että sillä voi hiihtää, uida ja luistella.

Kaupparatsun auto petti, ja hän jäi iltaöiselle maantielle. Onneksi tämä sattui Kallen kodin lähettyvillä. Kaupparatsu lähti harhailemaan sankassa sumussa ja löysi viimein talon, jonka ovenripaan hän tarrautui hädissään.
- Kuka siellä? Kalle kysyi.
Kaupparatsu selvitti lyhyesti tilanteensa ja tiedusteli, oliko Kallen isä paikalla.
- Ei ole, se lähti kun äiti tuli.
- Onko äiti sitten?
- Ei ole. Se lähti kun isoäiti tuli.
- Isoäiti sitten varmaan on...
- Ei ole. Se lähti kun minä tulin.
- Onpa teillä kummallinen talo, kaupparatsu puuskahti.
- Ei tää mikään talo ole, Pikku-Kalle vastasi.
- Tää on meidän huussi.

Kaupunkilainen oli maalla ja näki Pikku-Kallen puussa. Kalle huusi täyttä kurkkua.
- Mitä ihmettä sinä teet? kysyi kaupunkilainen.
- Säikyttelen elefantteja pois, vastasi Kalle.
- Elefantteja? Mutta eihän täällä ole sellaisia.
- Ei olekaan. Siinäs näet, että huuto tehoaa.

Kotiportilla auto tönäisi Pikku-Kallea.
- Miten kävi? kysyi hätääntynyt äiti.
- Ei oikein mitenkään käynyt. Maksa lensi jonnekin ja kurkku meni poikki.
- No, minä kirjoitan uuden listan ja käyn itse kaupassa.

Koulun keittiö oli onnistunut keittämään hernekeiton pohjaan. Pikku-Kalle nyrpisti nenäänsä ja sanoi:
- Mitä, onko meillä tänään hajuherneitä?

Koulussa piti keksiä sanoja, joissa esiintyy d-kirjain. Kun kukaan ei keksinyt, niin opettaja osoitti rintaansa ja tarkoitti sydäntä. Äkkiä Pikku-Kalle innostui ja viittasi:
- Dissit.

Koulussa terveysopin opettaja julisti, että omena päivässä pitää lääkärit loitolla! Pikku-Kalle viittasi:
- Opettaja, isä käski kysymään, mikä hedelmä pitää poliisit loitolla.

- Kuinka tästä pääsee nopeimmin sairaalaan, vanha kiltti täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
- Hypätkää ulos tuossa seuraavan mutkan kohdalla, neuvoi Kalle.
- Siinäkö se sairaala on?
- Ei, mutta kyllä ambulanssi varmaan tulee ja korjaa teidät siitä perille.

- Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
- Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

- Kuinkahan käy pikkupojille, jotka eivät tule pyhäkouluun vaan pelaavat mieluummin jääkiekkoa? pyhäkoulunopettaja torui Pikku-Kallea.
- Joo. Niistä tulee ammattilaisia Kanadassa, ja ne tienaa niin hemmetisti.

Kun Pikku-Kalle ensimmäisenä koulupäivänä palasi koulusta, äiti tiedusteli:
- Kysyikö opettaja sinulta mitään?
- Joo, se kysyi, että mitä sinä siellä vehtaat.

Kuunteletko, Pikku-Kalle, milloinkaan omantuntosi ääntä?
- En, miltä kanavalta?

Luokka on saanut tehtäväkseen kirjoittaa aineen aiheesta »Jos olisin johtaja». Kaikki muut kirjoittavat ahkerasti, mutta Pikku-Kalle vain istuu rennosti ja katselee ikkunasta ulos.
- Mikset sinä kirjoita? opettaja kysyi.
- Minä odotan sihteeriäni, jolle sanelisin.

- Löitkö sinä Pikku-Kallea päähän?
- Löin, mutta hänellä oli väärät sääret jo sitä ennen.

Masentunut opettaja huokaisi syvään ja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miten minä saisin sinut viittaamaan tunnilla?
Pikku-Kalle:
- Kysy vaikka kuka ei ole lukenut läksyjä.

Matematiikan tunnin jälkeen Pikku-Kalle tuli kotiin ja alkoi arvuutella isältään:
- Paljonko on 1 plus 1 ?
Isä hämmästyi ja vastasi:
- Luonnollisesti kaksi.
- Pieleen meni. Se on kolme, koska nykyään pitää ottaa laskutuslisätkin huomioon.

- Meillä on keräys uuden uimahallin hankkimiseksi, kiltti setä selitti Pikku-Kallelle ovella.
- Kai sinäkin haluat olla siinä mukana?
- Ilman muuta, Kalle totesi iloisena.
- Setä on hyvä ja odottaa hetken, niin käyn hakemassa ämpärillisen vettä.

Mies pysäköi autonsa jalkakäytävän viereen käydäkseen kaupassa. Hän jätti takapenkille pienen koiransa, jolle hän huuteli vielä kaupan ovella:
- Pysy paikoillasi, pysy paikoillasi!
Pikku-Kalle kulki juuri ohi eikä nähnyt koiraa. Hän ei malttanut olla huomauttamatta:
- Eiköhän sedän kannattaisi vetää varmuuden vuoksi vielä käsijarru päälle.

- Miksi itket, Pikku-Kalle?
- Kun multa lähti hammas.
- Ei siinä mitään itkemistä ole. Vaarikin ottaa joka ilta kaikki hampaat suustaan, eikä parahdakaan.

- Miksi sinä istut aina linja-autossa silmät kiinni ja olet torkkuvinasi, Pikku-Kalle kysyi isältään.
- Koska en herrasmiehenä halua nähdä naisten seisovan.

- Mikä Kreikan taruolento oli puoliksi ihminen ja puoliksi härkä?
- Buffalo Bill, arveli villin-lännen tarinoista innostunut Pikku-Kalle.

- Mikään ei ole niin nopea kuin ajatus, sanoi opettaja.
- Kakkapa on nopeampi, väitti Pikku-Kalle.
- Hyi hyi Kalle, kuinka sinä tuommoisia höpötät?
- No kun minä putosin kesällä puusta niin kakka oli jo housuissa ennen kuin ehdin ajatellakaan.

- Minkä takia minun täytyy pitää kieltäni ulkona silloinkin, kun te kirjoitatte reseptiä? Pikku-Kalle kysyi lääkäriltä.
- Jotta täällä olisi edes hetki hiljaista.

- Minäpä tiedän, mistä lapset tulevat, uhosi Pikku-Kalle.
- No mistä? kysyi äiti.
- Jos niillä on reput, ne tulevat koulusta, mutta jos niillä ei ole reppuja, ne tulevat päiväkodista.

Mitä eroa on Pikku-Kallella ja perunalla?
- Peruna on kasvatettu.

- Mitä maalaat, Pikku-Kalle?
- Tein juuri kuvan, jossa lapsi on syömässä täytekakkua.
- Sehän on mielenkiintoista. Mutta missä on se täytekakku?
- Eihän sitä näy, kun lapsi söi sen.
- No entäs lapsi. Missä se on?
- Mitäs se olisi enää viipynyt kun kakkukin oli jo loppu.

- Mitä sokea voi nähdä? Pikku-Kalle kysyi Pikku-Liisalta.
- En minä tiedä, tyttö vastasi.
- Nälkää.

Mummo opettaa Pikku-Kallelle:
- Kun yskit, niin pidä aina kättä suusi edessä, kuten minäkin teen.
- Mitä varten? Eiväthän minun hampaani lennä suusta!

Myydäänkö teillä kalanmaksaöljyä? Pikku-Kalle kysyi apteekkarilta.
- Kyllä myydään.
- Paska jätkä.

Myyntimies soitti ovikelloa. Hän hämmästyi pahan kerran nähdessään kahdeksanvuotiaan Pikku-Kallen avaavan oven piippu hampaissa, kaljamuki kourassa ja Pikku-Liisa kainalossaan.
- Ovatko vanhempasi kotona? myyntimies kakisteli kurkkuaan.
- Mitäs jätkä luulisit? Kalle vastasi.

Mä en voi enää leikkiä inkkaria, sanoi Pikku-Kalle.
- Jokos sulta nuolet loppuivat?
- Ei, mut mä en saa niitä irti talkkarin selästä.

Naapuri kysyi Pikku-Kallelta, kuinka monta sisarusta hänellä oli.
- Kuusitoista.
- Se mahtaa tulla vanhemmillesi kalliiksi?
- Ei ollenkaan. Me tehdään ne itse.

Naisten uimarannan vartija huomasi puussa istuvan Pikku-Kallen, joka tirkisteli vesi kielellä alastomana uivia naisia. Vartija repi Kallen tylysti alas.
- Häpeäisit, nulikka! Kerro heti, mikä sinun isäsi nimi on, niin soitan hänelle ja kerron, mitä olet tehnyt.
- Se on ihan turhaa, Pikku-Kalle naurahti.
- Isä istuu tuossa viereisessä puussa.

Nykyään ei kyllä näe yhdenkään tytön punastuvan mistään. Kyllä oli toista siihen aikaan, kun vaari oli nuori.
- Älä ihmeessä, innostui Pikku-Kalle. Millaisia juttuja sinä niille oikein kerroit?

- Oletpa sinä likainen, Pikku-Kalle. Mitä sanoisit, jos minäkin tulisin kouluun kädet noin likaisina?
- Olisin niin hienotunteinen, etten sanoisi mitään.

Oli koulun päättäjäiset. Pikku-Kalle tuli kotiin. Äiti kysyi:
- Missä sinun todistuksesi on?
- Minä lainasin sitä Villelle. Hän haluaa säikäyttää isäänsä.

- Onko sulla vaari lainkaan hampaita?
- Ei. Ne ovat tippuneet aikoja sitten.
- Hyvä, sanoi Pikku-Kalle ojentaen vaarille pussin. Sitten sinä voitkin
vartioida karkkejani sillä välin, kun olen ulkona leikkimässä.

- Onkohan minulla ylipainoa, Pikku-Kallen äiti kysyi lääkäriltä.
- Tavallaan, painoonne nähden teidän pitäisi olla viisi ja puoli metriä pitkä.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Toivoisinpa, että en enää näkisi sinun lunttaavan tunnilla.
- Sitä minäkin toivon.

Opettaja Pikku-Kallelta:
- Oletko ollut sairas, kun olet ollut poissa koulusta.
- Joo, ensin minulle tuli tulirokko, sen sammutti vesirokko ja jäljelle jäi tuhkarokko.

Opettaja antoi ekaluokkalaisille ohjeita siitä, miten koulussa tulisi käyttäytyä.
- Jos teillä tulee asiaa vessaan, niin nostatte käden ylös.
- Ja sekö muka auttaa? huusi Pikku-Kalle.

Opettaja huusi Pikku-Kallelle:
- Koulussa on käytävä! Pikku-Kalle:
- Niin on, onhan täällä luokkiakin.

Opettaja jakaa äidinkielenkokeita:
- Pikku-Kalle. Ensiksi hyvät puolet: nimesi on aivan oikein kirjoitettu...

Opettaja kertoi lapsille teknisistä saavutuksista:
- Ja sitten ihminen keksi jotakin mikä teki hänelle mahdolliseksi lentää ilmassa. Tietääkö kukaan, mitä tarkoitan? Pikku-Kalle viittasi heti innokkaasti:
- Ruuti ja dynamiitti!

Opettaja kertoi ruokarukouksista, joista monet olivat tuttuja lapsille.
- Minä osaan yhden uuden ruokarukouksen, kertoi Pikku-Kalle,isäni opetti sen eilen.
- Millainen se oli?
- Hyvä Jumala, onko tämä olevinaan pihvi?

Opettaja kertoi, että kiltit lapset tulevat aikanaan valkeiksi enkeleiksi ja tuhmista lapsista tulee mustia enkeleitä. Sitten hän katsoi Pikku-Kallea ja kysyi:
- Kalle, kummaksi sinä haluat tulla kuoltuasi, valkeaksi enkeliksi vai mustaksi?
- Ei värillä ole niin väliä, pääasia että pääsee lentämään!

Opettaja kertoi:
- Eläimiä, jotka imettävät poikasiaan, sanotaan nisäkkäiksi. Miksi sitten voimme sanoa lintuja?
Munakkaiksi, vastasi Pikku-Kalle.

Opettaja koulussa:
- Pikku-Kalle, miksi pää on kiinni selkärangassa? Kalle mietti hetken ja sanoo:
Siksi, ettei selkäranka valahda housuihin.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kalle, montako kissaa sinulla on, jos minä antaisin yhden ja rehtori kaksi?
Kalle:
- Viisi!
- Mitenkä niin viisi?
- Koska meillä on kaksi kissaa jo ennestään.

Opettaja yritti selittää lapsille tilavuusmittoja:
- Ensin on senttilitra, sitten desilitra ja sitten litra. Mikä on vuorossa sen jälkeen?
- Luultavasti korkki, arveli Pikku-Kalle.

Opettaja, onko oikein, että ihmistä rangaistaan jostain sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt?
- Ei tietenkään, Pikku-Kalle!
- Hyvä, sillä minä en ole tehnyt läksyjäni.

Opettaja:
- Missä Jumala asuu?
- Meidän vessassa! sanoi Pikku-Kalle.
- Hyi sinua, suuttui opettaja,eihän noin voi vastata.
- Kyllä voi, vastasi Kalle, eilen meidän äiti avasi vessan oven ja huusi: »Herra jumala, täälläkö sinä asut»!

Opettaja:
- Osaisiko joku teistä kertoa jonkin sananlaskun?
- Kyllä osaan, vastasi Pikku-Kalle ja alkoi kertoa: Yks' hullu kysyy enemmän kuin kymmenen viisasta osaa vastata! Opettaja suuttui ja vei Pikku-Kallen rehtorin puhutteluun.
- Osaakos Kalle vielä lisääkin sananlaskuja? rehtori kysyi ivallisesti.
- Kyllä vain, rehtori: Onnettomuus tulee harvoin yksin.

Opettajatar:
- Miksi lehmällä on pitkä naama? Pikku-Kalle:
- Kyllä opettajallakin olis pitkä naama, jos kaksi kertaa päivässä vedettäis tissistä!

Osaako Pikku-Kalle sanoa mitä tarkoittaa vastuunkantaminen?
- Kyllä vain. Jos housuista on pudonnut kaikki napit paitsi yksi, niin silloin se yksi nappi kantaa koko vastuun.

Pappi oli merkinnyt jumalanpalveluksessa numerotaululle seuraavat virret:
Pikku-Kalle kuiskaa äidilleen:
- Katos, pappi on kerrankin osannut laskea yhteen.

Pikku-Kalle Oli äitinsä kanssa menossa kirkkoon.
- Siellä on sitten oltava kiltisti, äiti varoitteli poikaansa.
- Kirkossa ei saa puhua.
- Kun pappi ilmestyi saarnastuoliin ja avasi suunsa, Kalle pomppasi pystyyn kiukkuisena kuin herhiläinen, heilutti nyrkkiään ja karjaisi:
- Pappi hiljaa! Äiti on kieltänyt!

Pikku-Kalle ajoi kotinsa ympäri uudella polkupyörällään. Hän huusi:
- Kato mutsi, mä ajan ilman käsiä!
Kun Pikku-Kalle tuli seuraavalta kierrokseltaan, hän huusi:
- Kato muffi, mä ajan ilman hampaita!

Pikku-Kalle eksyi äidistään tavaratalossa ja juoksi hätääntyneenä poliisin luokse.
- Setä setä, oletteko sattunut näkemään naista, jolta puuttuu minun näköiseni poika?

Pikku-Kalle halusi äidiltään lopullisen varmistuksen siitä, kuinka hän oli tullut maailmaan.
- Olit minun vatsassani ja kasvoit siellä, äiti kertoi.
- Sainko minä ruokaakin sinne?
- Totta kai.
- Älä ihmeessä. Mahtoi olla aikamoinen homma, ennen kuin sait lautasen sisälle.

Pikku-Kalle istui ikkunan vieressä ja katseli lumisadetta.
- Äiti, tuleeko tämä ohjelma huomenna samaan aikaan?

Pikku-Kalle ja Pikku-Liisa keskustelivat tulevaisuudestaan.
- Kalle, mikä susta tulee isona?
- Gynekologi, taidemaalari tai ikkunanpesijä.
Eikös nuo ammatit poikkea aika paljon toisistaan, Liisa ihmetteli.
- Eivät yhtään. Jokaisessa saa katsella alastomia naisia.

Pikku-Kalle ja Pikku-Liisa olivat viettämässä kesälomaansa maalla. Kalle oli kaupunkilainen ja Liisa maalaistyttö. Eräänä päivänä he olivat uimassa, eikä kummallakaan ollut uimapukua. Kun he nousivat vedestä ja alkoivat kuivailla itseään, Pikku-Liisa huomasi Kallessa jotakin merkillistä:
- En olisi ikinä uskonut, että kaupunkilaiset ja maalaiset ovat näin erilaisia!

Pikku-Kalle ja Pikku-Ville keskustelivat elämän peruskysymyksistä.
- Ville, tiedätkö sinä, mitä on neljä kertaa kuus?
- Tota noin... on se yli kahdenkymmenen, Ville sopersi.
- Joo joo, Kalle totesi hitaasti,se on kerran viikossa.

Pikku-Kalle ja hänen äitinsä ovat kävelyllä Kauppatorin rannassa. Yhtäkkiä naurulokki tulee ja pudottaa täysosuman Kallen päähän.
- Voi Kalle kulta, äiti voihkii.
- Minä menen hakemaan paperia.
- Ei kannata, Kalle toteaa tyynesti.
- Lokki on jo mennyt menojaan.

Pikku-Kalle juoksee läähättäen asemalle. Juna lähtee juuri, kun Kalle tulee laiturille. Eräs mies kysyy:
- Myöhästyitkö junasta?
- En, vastaa Pikku-Kalle, minä vain hätistelen sitä pois asemalta.

Pikku-Kalle juoksi itkien portaita alas. Kiltti täti tuli vastaan ja kysyi, mikä hätänä.
- Isä rupesi ripustamaan taulua seinälle, ja löi vasaralla sormeensa, Kalle niiskutti.
- No mutta ei kai sinun sitä tarvitse itkeä, täti kummasteli,nauraisit mieluummin!
- Niinhän mä nauroinkin...

Pikku-Kalle katseli jalkojaan, nosteli ja katseli. Asia alkoi vaivata äitiä.
- Kalle, mitä sinä oikein touhuat? Mistä nyt on kysymys?
- Minä vaan tässä ihmettelen, koska ja minne minulle rupeaa kasvamaan se yöjalka.

Pikku-Kalle katseli kiinnostuneena, kuinka isoveli suuteli kiihkeästi tyttöystäväänsä.
- Mitä noi oikein tekee? kysyi paikalle tullut Pikku-Leena.
- En mä ihan tarkkaan osaa sanoa. Mutta mä luulen, että ne tappelee purukumista.

Pikku-Kalle katseli silmät kovana Villen kanssa, kuinka tyttö ja poika suutelivat toisiaan kiihkeästi puiston penkillä.
- Mitähän nuo tekevät? Ville kuiskasi.
- Mä vähän luulen, että toi kundi yrittää varastaa mimmiltä purkan, Kalle vastasi.

Pikku-Kalle katseli telkkarista raveja.
- Kalle, se ei taida olla lastenohjelmaa, äiti huutaa keittiöstä.
- Onpas! Juuri nyt on kolmevuotiaitten lähtö.

Pikku-Kalle katseli telkkaristaan Euroopan Cupin loppuottelua, kun äiti tuli komentelemaan:
- Nyt heti sänkyyn siitä ja luet iltarukouksesi.
Kalle tuijotti television kuvaruutua kuin hypnoosissa ja huokaisi:
- Kuinkahan kyttyrää Jumala tykkää, kun sitä häiritään kesken näin jännän matsin?

Pikku-Kalle kiirehti juoksujalkaa kirjastonhoitajan pöydän eteen.
- Löysin tämän kirjan välistä satasen! Sattuisiko teillä olemaan muita teoksia samalta kirjailijalta?

Pikku-Kalle kirjoitti koulussa aineen isästään: »Minun isäni voi uida maailman suurimman meren yli. Minun isäni voi lentää maailman nopeammalla lentokoneella ja taistella maailman vahvinta tiikeriä vastaan. Minun isäni voi tehdä mitä tahansa. Mutta useimmiten hän vain vie roskaämpärin ulos».

Pikku-Kalle kiukutteli ruokapöydässä.
Ja juustoa mä en ainakaan syö! En syö! Siinä on niitä inhottavia reikiäkin.
Kalle kulta, äiti lohdutteli. Ei sinun niitä reikiä tarvitse syödä.

Pikku-Kalle kuuli makuuhuoneesta kummallisia ääniä:
- Äh! Puh! Äh! Puh! Hän kysyi:
- Mitä te teette?
- Matkustetaan Afrikkaan junalla, vastasi isä. Seuraavana aamuna kuului lastenhuoneesta samanlaisia ääniä. Äiti kysyi:
- Mitä te teette?
- Tullaan resinalla perässä, vastasi Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle kävelee laiturilla ja kuulee veden varaan joutuneen huutavan apua.
- Mitä te kiljutte?
- En osaa uida!
- En minäkään osaa, mutta en minä sen takia silti rupea tuolla lailla huutamaan.

Pikku-Kalle käveli autiomaassa ja löysi lapun, jossa luki: KAIVA VIIDEN METRIN KUOPPA! Kalle kaivoi kuopan ja löysi toisen lapun, jossa luki: KAIVA
KYMMENEN METRIN KUOPPA! Kalle kaivoi ja löysi lapun, jossa luki: SINÄ HÖLMÖ!
MITEN PÄÄSET NYT YLÖS?

Pikku-Kalle lähti isänsä kanssa ostamaan autoa. Pikku-Kalle sanoi:
- Ostetaan Vartpurkki.
- Eikä osteta. Eihän Vartpurkki ole auto. Sitten isä osti hienon Mersun ja he lähtivät ajamaan kotiin. Risteyksessä isä kysyi:
- Tuleeko autoja?
- Ei tule, vastasi Pikku-Kalle ja samassa Vartpurkki ajoi Mersun kylkeen.
- Mikset sinä sanonut, että sieltä tulee auto?
- Sinähän sanoit, ettei Vartpurkki ole auto! Pikku-Kalle puolustautui.

Pikku-Kalle löysi pihalta kahdenkympin setelin ja vei sen isälle.
- Oikeastaan mulle kuuluisi kymmenen prosentin löytöpalkkio, Kalle huomautti seteliä ojentaessaan.
- Ei tule kuuloonkaan, isä vastasi,tässä on sinulle viisi markkaa, se saa kyllä riittää.

Pikku-Kalle maleksi bordellin edessä. Eräs mies tuli sieltä ulos, ja Pikku-Kalle seurasi miestä tämän kotiovelle. Kalle meni miehen perässä, soitti ovikelloa ja sanoi ovea avaamaan tulleelle miehelle:
- Minä tiedän mistä setä on tulossa.
- Hävytön kakara. Tuossa on satanen, mene matkoihisi äläkä kerro asiasta kenellekään! Kalle meni kotiin ja kertoi isälleen, miten oli tienannut satasen.
Isä oli vihainen ja totesi:
- Se oli tuhmasti tehty. Mene heti kirkkoon viemään satanen kolehtiin, jotta saisit anteeksi tekosi! Kalle lähti, tuli pian takaisin tonni kädessään ja huusi isälleen:
- Nyt minä tiedän senkin, missä se mies on töissä.

Pikku-Kalle meni aamulla kouluun. Hän ei ollut tehnyt matematiikan läksyjään. Opettaja kysyi, miksi läksyt olivat tekemättä. Pikku-Kalle vastasi:
- Opettaja, ettekö lukenut lehdestä, että meillä oli tulipalo?
- Mutta tulipalohan oli illalla klo 6.
- Mutta opettaja, me rupesimme kantamaan tavaroita ulos jo kolmelta!

Pikku-Kalle myöhästyi koulusta ja tapasi käytävässä rehtorin, joka puisteli nuhtelevasti päätään ja sanoi:
- Taas myöhässä!
- Ai, niin minäkin, vastasi Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle näki ensimmäistä kertaa Pikku-Liisan alastomana. Koska Kalle oli luonnostaan utelias, hän huomasi tietyn eron ja harmistui:
- Kyllä likat on omituisia. Aina ne rikkoo kaiken.

Pikku-Kalle oli Pikku-Liisan kanssa uimassa. Illan pimetessä Pikku-Kalle veti alas housunsa ja uhosi:
- Minullapa onkin täällä jotain, mitä sinulla ei ole eikä tule.
Pikku-Liisa juoksi pois, mutta palasi viiden minuutin kuluttua takaisin, nykäisi alas housunsa ja totesi:
- Mummu kertoi, että tällä voi saada noita niin paljon kuin ikinä haluaa.

Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa elämässään päässyt maalle, ja niinpä hän innostui valtavasti nähdessään sikalan elämää. Hän hihkui ihmeissään äidilleen:
- Tule äkkiä katsomaan. Tuolla on kuusi pientä porsasta, jotka puhaltavat seitsemättä porsasta niin lujaa, että se on jo paksu kuin tynnyri!

Pikku-Kalle oli isänsä kanssa koeajamassa uutta Opelia. He tulivat risteykseen, ja isä sanoi:
- Kerro, jos tulee autoja. Pikku-Kalle ei vastannut. Kallen isä ajoi risteykseen ja samassa tömähti. Isä karjui:
- Miksi törppö et sanonut, että sieltä tulee auto?
- Mutta sähän oot aina sanonu, ettei Lada ole auto!

Pikku-Kalle oli joutunut poliisiasemalla todistajaksi.
- Sinä siis näit sen naisen ottavan rahaa nukkuvan miehen taskusta junassa, ylikonstaapeli kysyi Kallelta.
- Miksi et kertonut asiasta kenellekään?
- Enhän minä... mä luulin, että ne oli naimisissa.

Pikku-Kalle oli koulun kevätjuhlissa. Kun hän kuuli Maamme-laulun, hän hihkaisi:
- Nehän laulaakin täällä jääkiekkomusiikkia!

Pikku-Kalle oli luokkatoverinsa syntymäpäivillä ja siellä oli paljon hyvää syötävää. Lopulta Kalle meni nurkkaan eikä syönyt enää mitään.
- Mutta Kalle, sanoi päivänsankarin äiti,ota nyt lisää kakkua.
- Kiitos ei. Olen ihan täynnä.
- Ota sitten taskuihin vähän suklaata ja hedelmiä.
- Ei kiitos. Taskutkin ovat jo ihan täynnä.

Pikku-Kalle oli lähdössä äidin kanssa junamatkalle.
- Äiti. Ota vähän karamelleja mukaan siltä varalta, että sattuisin olemaan matkalla vähän tottelematon.

Pikku-Kalle oli lääkärillä, joka sanoi:
- Enpä ole eläissäni nähnyt toista näin likaista jalkaa.
- Tässäpä näet, vastasi Kalle ja vetäisi sukan toisestakin jalasta.

Pikku-Kalle oli matkalla kellariin noutamaan äidille hillopurkkia. Avatessaan oven pimeässä hän huusi:
- Minä olen tulossa ja neljä muuta minun mukanani.

Pikku-Kalle oli menossa kauppaan ostamaan persiljaa. Matkalla hän kuitenkin unohti nimen. Kaupassa hän pyysi:
- Onko teillä pyllyheinää?

Pikku-Kalle oli mummolassa ja tuli pihalta kasvot hyvin likaisilla.
- Taitaisi naamasi vähän kaivata vettä, mummo tuumi.
- Ja sinä taitaisit kaivata kauttaaltaan silitysrautaa, Kalle vastasi.

Pikku-Kalle oli myöhästynyt koulusta ja opettaja kysyi:
- Miksi olet myöhässä?
- Kun oli niin liukasta. Aina, kun otin askeleen eteenpäin, niin liu'uin kaksi taaksepäin.
- Kuinka sinä Kalle sitten pääsit ollenkaan kouluun?
- No, kun käännyin ympäri ja kuljin kotiinpäin.

Pikku-Kalle oli navetan vieressä leikkimässä kivillä. Ohi kulki mies, joka kysyi:
- Ovatko ne kissoja?
- Ei.
- Entä lehmiä?
- Ei.
- Entä lampaita?
- Ei.
- No, mitä ne sitten ovat?
- Kiviähän nämä ovat!

Pikku-Kalle oli niin masentuneen näköinen koulussa, että opettaja päätti kysyä pojalta, mikä hänen mieltään painoi.
- No kun isä ja äiti riitelevät koko ajan.
- Kuka sinun isäsi olikaan? Voisin mennä juttelemaan hänen kanssaan.
- Yhyy, Kalle purskahti itkuun.juuri siitä ne riitelevätkin.

Pikku-Kalle oli ollut lomalla maalla ja kirjoitti aineessaan:
- Siellä on kauheasti kanoja, mutta vain yksi kukko, joka ei ollut aivan terve, kun kanojen piti vuorotellen kantaa sitä reppuselässä.

Pikku-Kalle oli päässyt elämänsä ensimmäisen kerran konserttiin ja katseli pää kenossa soittajien touhuja.
- Isä, kuului hetken kuluttua Kallen kirkas ääni.
- Voidaanko me sitten lähteä kotiin, kun tuo setä on saanut sahattua laatikon poikki?

Pikku-Kalle oli päässyt isänsä kanssa autoajelulle.
- Isä, missä ne kaikki älyvapaat ja idioottimaiset autoilijat tänään ovat?
- Poikani, he ovat liikkeellä aina samaan aikaan kuin äitisi.

Pikku-Kalle oli päässyt maalle. Hän jäi uteliaana katselemaan kärryjä vetävää hevosta. Isäntä pysäytti hevosen ja kävi tuvassa kahvilla. Kun hän tuli takaisin, totesi Kalle pontevasti:
- Nyt tolla hevosella ei enää pääse mihinkään. Mä näin äsken, kun siitä valui kaikki bensa maahan.

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavat, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilijalle:
- Voisitteko tuoda minulle muovikassin, niin voisin viedä ruuantähteet koirallemme?
- Jipii, Kalle hihkaisi.
- Mä saan koiran!

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen:
- Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin?
- No ei varmaan uskota, kaverit totesivat. Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni karjaisi:
- Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

Pikku-Kalle oli saanut joulupukilla lahjaksi rummut ja hän harjoitteli soittamaan, kunnes ovikello soi. Naapuri toi Kallelle lahjapaketin, jossa oli komea linkkuveitsi. Paketissa oli myös kortti, jossa luki: Oletko koskaan sattunut vilkaisemaan, mitä rumpujen sisällä mahtaa olla?

Pikku-Kalle oli saanut uuden paidan, jossa oli laivan kuva. Hän kertoi kavereilleen:
- Katsokaa, mulla on aluspaita.

Pikku-Kalle oli saanut uuden pallon. Naapurin Jussi halusi samanlaisen.
Pikku-Kalle sanoi:
- Jos saan rikkoa neljä kananmunaa päähäsi, niin saat tämän pallon. Jussi suostui ja Kalle särki kananmunaa Jussin päähän, jolloin Jussi kysyi hämmästyneenä:
- Miksi et riko sitä viimeistä?
- Oletko pöpi. Silloinhan joutuisin antamaan sinulle palloni.

Pikku-Kalle oli tehnyt taas tuhmuuksia, ja äiti pani hänet komeroon miettimään. Kymmenen minuutin kuluttua hän avasi oven ja kysyi:
- No, joko täällä on kiltti poika?
- Ovi kiinni, akka!

Pikku-Kalle oli äidin kanssa kirkossa. Äiti kehotti häntä olemaan hiljaa:
- Täällä ei saa puhua kovalla äänellä.
- Kuka täällä nukkuu, kysyi Kalle.

Pikku-Kalle oli äidin kanssa kävelyllä kaupungilla ja halusi osoittaa, että hän osasi jo lukea aika hyvin.
- Ka-la-kaup-pa, Kalle tavasi.
- No mutta, äiti ihmetteli.
- Kuinka sinä osaat lukea jo noin vaikean sanan?
- Hajun perusteella.

Pikku-Kalle oli äitinsä kanssa menossa kirkkoon.
- Siellä on sitten oltava kiltisti, äiti varoitteli poikaansa.
- Kirkossa ei saa puhua. Kun pappi ilmestyi saarnastuoliin ja avasi suunsa, Kalle pomppasi pystyyn, heilutti nyrkkiään ja karjaisi:
- Pappi hiljaa! Äiti on kieltänyt!

Pikku-Kalle on lopultakin lopettanut kynsien pureskelun.
- Sepä hienoa! Miten ihmeessä se tapahtui?
- Hän kaatui pyörällä, ja häneltä katkesivat kaikki etuhampaat.

Pikku-Kalle on pihalla leikkimässä Liisan kanssa. Äiti tulee ikkunaan.
- Kalle! Ei vastausta.
- Kalle! Ei taaskaan vastausta.
- Kalle, missä sinä olet? Vasta nyt Kalle vastaa äidilleen, joka suutahtaa pojalleen.
- Miksi et vastannut heti, kun minä huusin?
- Mä kuulin vasta sen, kun sä huusit kolmannen kerran.

Pikku-Kalle on suljettu rangaistukseksi vaatekaappiin. Hetken kuluttua äiti avaa oven ja kysyy, joko Kalle on kiitti. Kalle vastaa:
- Ovi kiinni akka. Täällä vetää.

Pikku-Kalle opiskeli englantia.
- Äiti, minä osaan jo sanoa »kiitos» ja »ole hyvä» englanniksi.
- Sehän on hienoa, kun et ole osannut sanoa niitä suomeksikaan.

Pikku-Kalle pelasi pesistä. Pallo lensi ikkunan läpi isän päähän.
Pikku-Kalle pyysi anteeksi ja isä sanoi:
- Siitä hyvästä kun tunnustit, saat vitosen. Isä lähti kävelylle. Kun hän tuli kotiin, juoksi Pikku-Kalle hänen luokseen:
- Anteeksi, se olis kolmekymppiä!
- Pikku-Kalle oli särkenyt kaikki ikkunat.

Pikku-Kalle piirtää. Yhtäkkiä hän kysyy äidiltään:
- Sanohan, kuinka monenlaista maitoa on olemassa?
- Miksi ihmeessä sinä kysyt? Niitähän on kevytmaitoa, kulutusmaitoa ja rasvatonta maitoa.
- Piirrän lehmää, mutten tiedä, kuinka monta eri hanaa siihen täytyy laittaa.

Pikku-Kalle potki edessään istuvaa tyttöä. Oli uskonnon tunti ja pastori Hurskainen kysyi:
- Mitkä olivat Aatamin ensimmäiset sanat Eevalle? Potkimisesta tuskastuneena
tyttö kivahti:
- Lopeta tuo hiplaaminen!

Pikku-Kalle pummasi kadun kulmassa.
- Kiltti täti, antakaa minulle viisi markkaa!
Mitä sinä sillä tekisit? kiltti täti kysyi.
- Uskoisiko täti, että minä perustan karttuvan talletustilin?

Pikku-Kalle puolusteli:
- Meidän luokalla yksi poika on vielä huonompi laskennossa kuin minä.
- Ihanko totta?
- Joo-o, siltä puuttuu yksi sormi.

Pikku-Kalle pyysi isoisältä vitosta. Isoisä ärähti:
- Taasko sinä olet pikkurahoja kerjäämässä?
- No, anna sitten tonni!

Pikku-Kalle pyysi:
- Voisiko täti silittää tätä koiraa? Täti silitti ja sanoi:
- Onpas sinulla nätti koira.
- Ei se oo mun, se on ihan vieras.
- Miten niin?
- Minä vain halusin tietää pureeko se, vai voiko sitä silittää, vastasi
Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle pääsi taas kerran äitinsä kanssa katsomaan tavaratalon joulupukkia. Kalle jonotti kärsivällisesti pukin luo, ja päästyään pukin viereen hän potkaisi pukkia sääreen ja huusi:
- Siinä on sulle kiitokset viime joulusta!

Pikku-Kalle pääsi tapaamaan kuuluisaa kuvanveistäjää, joka oli juuri saanut valmiiksi upean leijonan.
- Onko tuollaisen tekeminen vaikeaa, Kalle kysyi pää kenossa.
- Ei lainkaan, kuvanveistäjä sanoi.
- Otetaan vain iso marmorinpala ja veistetään pois kaikki se, mikä ei muistuta leijonaa.

Pikku-Kalle riiteli lastenhoitajan kanssa. Isä kuuli riidan ja huusi:
- Kuulehan Kalle. Tulenko minä antamaan risua?
- Ei tarvitse. Kyllä minä pärjään hänelle itsekin.

Koulussa opettaja kyseli oppilailta:
- No, Liisa, mitä sinun isäsi tekee? - Isä on palomies. - Oikein kiva, entäs Pekka, mitä sinun isäsi tekee?
- Isi on lääkäri.
- Ai oikein lääkäri. No Ville, mitä sinun isäsi tekee?
- Iskä soittaa bordellissa pianoa.
Opettaja lehahti punaiseksi, mutta jatkoi kyselyä. Illalla opettaja soitti Villen isälle:
- Pitääkö paikkansa, kun Ville kertoi, että soitatte bordellissa pianoa?
- Ei pidä. Olen juristi. Mutta luuletteko, että voisin kertoa sen omalle lapselleni.

Pikku-Kalle kysyi isältään kerran miten kirotaan.
- Ei sillä niin väliä oo, vastasi isä.
No, eräänä päivänä Pikku-Kalle oli isänsä kanssa ajamassa halkokuormaa kun se kaatui.
- Ei sillä niin väliä oo, totesi Kalle.
- No perkele kyllä sillä vähän väliä on! Karjui isä.

Pikku-Kallelle oli tulossa vieraita.Äiti tavanomaisesti tiskasi.Häneltä tippui lautanen lattialle ja se meni rikki,hän sanoi: Paska.
Pikku-Kalle kysyi: Mitä se paska tarkoittaa?
Äiti vastas: Hmm...eteisen matto.
Äidiltä tippui toinen lautanen,hän sanoi: Helvetti.
Mitä se helvetti tarkoittaa,äiti?
Äiti: Eteisen hengari.
Vähän ajan päästä häneltä tippui taas lautanen ja hän sanoi: Naida.
Mitä se naida tarkoittaa?
Äiti: Tuota..puhumista.
Ja taas äidiltä lipsahti lautanen käsistä.Hän sanoi: Kondomi.
Mikä se kondomi on,äiti?
Se on..autonrengas.
Lopulta vieraat saapuivat,ja Pikku-Kalle meni avaamaan. Hän sanoi vieraille:
Pyyhkikää jalkanne paskaan,heittäkää takki helvettiin,naikaa sillä aikaa äidin kanssakun isä korjaa vanhaa kondomia.

Pikku-Kallen äiti oli ollut matkoilla ja isä touhusi tällä välin sängyssä taloudenhoitajan kanssa. Kun äiti palasi, Pikku-Kalle kertoi asiasta äidilleen:
- Niin, isä touhusi taloudenhoitajan kanssa, kertoi Kalle äidilleen isän läsnäollessa.
- Mitä hän touhusi? kysyi äiti.
- Sitä samaa, mitä sinä joka aamupäivä postinkantajan kanssa ja joka iltapäivä naapurin Arton kanssa.

Pikku-Kalle oli kusella puistikossa kun ohi kulki kaksi tyttöä jotka alkoivat tirskua:
- Onpas sinulla pieni pippeli.
- Voi jumalauta teitä naisia! En kai minä sitä metrikaupalla esille kelaa yhtä kusemista varten!

Pikku-Kallen opettaja näki kesäiltana Kallen raahaavan kahta muovikassia. Uteliaana hän tarjoutui kantamaan toista ja huomasi sen sisältävän kymmenen markan kolikoita. Kallella ei tunnetusti ollut liikemiehen taitoja, joten opettaja kysyi kolikoiden alkuperää.
- No, seon silleen, että tuolla raviradalla ei ole vessaa, ja jätkät tulevat kuseksimaan lauta-aidan rei'istä. Siinä vaan hepistä kiinni ja linkkuveitsi ehdolle, kymppi tai...
- Vai niin, onkos tuossa toisessakin kassissa kolikoita?
- Niin tuota... kaikki ei antanu sitä kymppiä...

Äiti oli Helsinginreissulla ja soitti sieltä kotiin. Pikku-Kalle vastasi ja kun äiti kyseli kuulumisia hän töksäytti:
- Kissa kuoli.
- No voi herranen aika, äiti säikähti. - Älä enää ikinä töksäytä suoraan huonoja uutisia. Nytkin olisit voinut ensin sanoa vaikka että kissa on katolla. Vasta myöhemmin olisit maininnut että kissa putosi katolta ja loukkasi itsensä. Ja sitten vasta kertonut että kissa on kuollut. Näin olisin saanut aikaa varautua pahimpaan.
Kun äiti taas seuraavan kerran soitti kotiin ja kysyi kuulumisia, Pikku-Kalle sanoi:
- Isoäiti on katolla...

- Meille yritti viime yönä varkaita, selitti Pikku-Kalle Liisalle.
- Mistäs sen tiedät?
- No äiskä meni iskän alle piiloon ja huohotti ääni väristen, että
"Älä laske sissään, älä laske sissään".

Pappi oli merkinnyt jumalanpalveluksessa numerotaululle seuraavat virret:
123
42
165
Pikku-Kalle kuiskaa äidilleen:
-Katos, pappi on kerrankin osannut laskea yhteen.

- Voi voi, mitähän sinustakin tulee isona? totesi opettaja katseltuaan Pikku-Kallen poissaolokirjaa.
- Kansanedustaja.

Talon väki oli jo käynyt saunassa ja piika meni heidän jälkeensä. Siinä lauteilla istuessaan hän tuli miettineeksi, vieläkö jalat taipuisivat niskan taakse. Taipuivathan ne, mutta eivät lähteneetkään pois, vaikka kuinka yritti.
Pikku-Kalle laitettiin katsomaan syytä piian saunassa viipymiseen. Varovasti Kalle kurkisti ovenraosta ja huomasi piian ihmeellisessä asennossa lauteilla ja kaiken lisäksi piialta pääsi pieru. Hätääntyneenä Kalle juoksee vanhempiensa luokse.
- Menkää äkkiä appuun. Sielä piika reppii perseensä, sillä on jo silahkan pittuuven verran revenny ja lissää ratkee...

Pikku-Kallen äiti oli raskaana yhdeksättä kertaa. Vanhemmat olivat huomanneet Kallen seuraavan äidin vatsan paisumista. Niinpä päätettiin, että isä ottaa asian puheeksi ja kertoo Kallelle, mistä asia johtuu.
- Kuulehan Kalle, aloitti isä. - Oletko koskaan kuullut kukista ja mehiläisistä?
- Olen olen, mutta oletko sinä kuullut kondomeista ja e-pillereistä?

Pikku-Kalle tuli lääkärin vastaanotolle.
- No, mikäs Kallea vaivaa?
- Minä puhun unissani.
- Mutta eihän se nyt ole huolestuttavaa, lääkäri lohdutti.
- Onpas, kun koko luokka nauraa minulle.

Äidinkielenopettaja opetti synonyymeja. Hän selitti:
Pistää - panna - asettaa ovat kaikki samaa tarkoittavia sanoja.
Pikku-Kalle kertoi asiasta isälleen, joka kuitenkin oli eri mieltä. Niinpä seuraavalla tunnilla pikku-Kalle selitti opettajalle:
- Meidän isä on teurastaja, ja se kyllä sanoi, ettei se ole sama, että pistetäänkö sika kuoliaaksi tai pannaanko sika kuoliaaksi.

Pikku-Kallen mummolla oli peräpukamia, ja hänen täytyi ottaa peräruiskeita. Mummo ei voinut itse laittaa peräruisketta, joten hän pyysi Pikku-Kallea auttamaan. Mummo antoi ruiskeen pikku-Kallelle ja pyllisti häntä päin. Silloin Pikku-Kalle kysyi:
Pistänkö minä tämän tuohon reikään vai syötänkö minä tämän tuolle kalkkunalle?

Leikkikoulun opettaja pyysi lapsia kertomaan jonkun hyvän jutun. Pikku-Kalle innoissaan:
- Ne tuli nyt!
Opettaja ihmettelee ja Pikku-Kalle tarkentaa:
- No kun minä kuulin kun meitin piika sanoi näin isille ja isi sanoi, että se on hyvä juttu, paras juttu pitkään aikaan.

Pikku-Kalle ja isäpappa olivat saunassa. Pikku-Kalle kysyy
- Isi, mikä tuo on joka roikkuu jalkojesi välissä?
Isä vähän hämillään
- No, se nyt on sellainen kasvain...
Tähän Pikku-Kalle topakasti:
- No, olipa helevetin hyvä, ettei kasvanut otsaan.

Pikku-Kalle meni isänsä kanssa hotellin saunaan. Lauteilla istui myös mies joka oli mulkkua lukuunottamatta aivan musta. Kalle kuiskasi isälleen:
- Kato isi, neekerisetällä on valkoinen kikkeli.
- Ei Kalle, ei se ole neekeri vaan eräs kuherruskuukauttaan viettävä nuohooja.

"Äiti", kysyi Pikku-Kalle saunassa, "mikä Sinulle on sattunut tuohon haarojen väliin?"
"Kun olin pieni, niin satuin lyömään siihen kirveellä."
"Voi, että pitikin osua keskelle vittua", sanoi Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle kertoi Pikku-Liisalle kalansaaliistaan:
- Sain niin paljon kaloja, ettei ne mahtuneet edes samaan kasaan.
- No kuinka monta oiken sait?
- Aika monta.
- No sano nyt edes suunnilleen.
- No kaksi.

Luokkaan oli tullut tarkastaja englannintunnille. Opettajatar kirjoitti taululle englanninkielisen lauseen ja kysyi luokalta, mitä se tarkoittaa. Yksikään oppilaista ei viitannut.
Hieman hermostuneena opettaja pyöritteli liitua sormissaan, kun se äkkiä tipahti lattialle. Hän kumartui nostamaan sitä. Silloin Pikku-Kalle viittasi.
- No, Kalle, mitä tämä lause on suomeksi, opettaja kysyi.
- Melkoinen perse, Pikku-Kalle vastasi.
- Ulos! opettaja huusi naama punaisena.
Pikku-Kalle nousi pulpetistaan, mutta ennen lähtöään hän sanoi vieressään istuneelle tarkastajalle:
- Ei pitäis kuiskata jos ei tiedä.

Pikku-Kalle ja -Liisa ovat kylvyssä. Liisa huutaa:
- Kalle ruiskii minua!
- Ruiski vastaan, sanoo äiti.
- Miten mä ruiskin, kun oon tyttö.

Saat markan, jos kiipeät puuhun, sanoi Pikku-Kalle Pikku-Liisalle. Ja Liisa kiipesi, ja sai markan. Illalla Pikku-Liisa kertoi tämän isälleen, joka sanoi sen olevan sopimatonta, kun Kalle näkee silloin Liisan pikkuhousut. Seuraavana päivänä Pikku-Kalle taas lupaa markan, jos Pikku-Liisa kiipeää puuhun. Ja Liisa kiipeää, saa markan ja kertoo isälleen:
- Ei Kalle nähnyt minun pikkuhousujani, kun otin ne pois.

Pikku-Kallen käskettiin koulussa taivutella sanaa: nopea.
Pikku kalle taivutteli:
Nopea, nopeampi, Mika Häkkinen

Pikku-Kalle viipyi tunnin kauemmin hiihtokilpailuissa kuin muut. Kun Kalle tuli maaliin, opettaja kysyi:
- Eikös Kalle pidä hiihtämisestä?
- Totta kai, enhän minä muuten siellä olisi niin kauan viihtynyt.

Pikku-Kalle ei tiennyt, mitä on yksi plus yksi. Opettaja sanoi:
- Jos sinulla on kummassakin taskussa markka, niin mitä sinulla silloin on?
- Jonkun toisen housut.

Illalla Pikku-Kalle oli menossa nukkumaan, ja ennen sänkyynmenoa hän polvistui sängyn eteen ja sanoi:
- Isä meidän joka olen taivaissa, anna vaatteet kaikille niille köyhille naisparoille joita on isän lehdissä, Aamen.

Pikku-Kalle oli äidin ja isän kanssa saunassa. Hän ei pystynyt pitämään silmiään erossa vanhempien haaroista ja lopulta hän kysyi:
- Äiti kuule, mikä tuo on?
- Se on nurmikko, vastasi äiti hieman kiusaantuneena.
- Isä, mikä TUO sitten on?
- Se on varis, isä sanoi iskien äidille silmää.
Yöllä Pikku-Kalle heräsi seinän takaa kuuluviin ääniin ja meni katsomaan, mita äiti ja isä siellä oikein puuhasivat. Ovelta hän huudahti:
- Varis hyppii nurmikolla!!

Pikku-Kalle kysyy äidiltään:
"Äiti, voiko koiria korjata?"
"Miten niin?" äiti ihmetteli, "Nehän ovat eläimiä"
"No, kun isä sanoi Harri-sedälle, että kun sinä lähdet työmatkalle, se poraa naapurin nartun perseen numeroa suuremmaksi"

Pikku-Kalle, äiti ja isä oli saunassa. Pikku-Kalle katsoi äitiään ylöspäin ja kysyi:
- Äiti, mitkä noi on?
- Tykit, poikani, tykit, vastasi äiti.
Sitten Pikku-Kalle katsoi äitiään alaspäin ja kysyi:
- Äiti, mikä toi on?
- Viidakko, poikani, viidakko, vastasi äiti.
Sitten Pikku-Kalle katsoi isäänsä alaspäin ja kysyi:
- Isä, mikä toi on?
- Mato, poikani, mato, vastasi isä.
Sitten he menivät nukkumaan. Pikku-Kalle oli vielä niin pieni, että nukkui äidin ja isän sängyssä. Hän kurkisti peiton ja huolestui:
- Äiti, äiti, mato lähestyy viidakkoa. Ammu tykeillä.

Pikku-Kalle kuuli ähkimistä äidin ja isän huoneesta. Hän meni katsomaan ja kysyi:
- Mitä te teette?
Isä ja Äiti sanoivat:
- Mennään pikajunalla Meksikkoon.
No... ei aikaakaan kun Pikku-Kallen ja pikkusiskon huoneesta alkoi kuulua ähkimistä. Isä ja äiti menivät katsomaan ja kysyivät:
- Mitä te teette?
Pikku-Kalle totesi:
- Tullaan resiinalla perässä

Pikku-Kalle ja Pikku-Liisa leikkivät alasti hiekkalaatikolla. Liisa osoitti Kallen uloketta ja kysyi:
"Mikä tuo on ?"
Kalle vastasi:
"Se on minun vesikraanani".
Liisa sanoi:
"Minullapa onkin modernimpi malli. Se on upotettu".

Opettaja selitti ekaluokkalaisille koulun käyttäytymissääntöjä:
- Jos jollekulle tulee vessahätä kesken tunnin, niin silloin pitää vain nostaa käsi ylös ja viitata.
- Ja sekö muka auttaa, ihmetteli Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle ja -Liisa leikkivät lääkärileikkejä.
- Laita vehkees tuonne rakoon
- No en varmasti laita. Aina kun mun vanhempani nussivat, ne ähisee puoli tuntia.

Opettaja Pikku-Kallelle: "Osoita olevasi mies !"
Kalle: "En minä kehtaa näyttää"

Eräänä päivänä Pikku-Kalle alkoi ihmetellä, että missä ihmeessä isä käy aina perjantai-iltaisin, viipyy pari tuntia ja on kotiin tullessaan aina hyväntuulinen. Seuraavana iltana Kalle päätti salaa seurata isää, että arvoitus ratkeaisi. Isä puikkelehti sataman pikku kortteleissa ja Kalle seurasi perässä, kunnes isä pujahti yhdestä ovesta sisään. Kalle pani oven muistiin. Kun isä tuli kotiin, kysyi Kalle: “Missäs olit? Näin, missä kävit, mikä paikka se on?” Isä vastasi nolona, että se on sellainen paikka, jossa saa kympillä hyvää. Kalle päätti mennä seuraavana iltana yksin katsomaan, koska oli säästänyt vähän viikkorahoja. Kun Kalle astui ovesta sisään, oli vastassa toinen toistaan upeampia huoria ja he ihmettelivät, mitä pikkupoika teki sellaisesssa paikassa. Kalle sanoi, että oli kuullut, että täältä saa kympillä hyvää. Naiset supisivat hetken keskenään ja päättivät antaa Kallelle kymmenen marmeladivoileipää, jotka Kalle söi ja maksoi kympin. Kotiin saavuttua, isä kyseli, missä Kalle oli ollut. Kalle sanoi, että hän kävi siellä samassa paikassa hakemassa kympillä hyvää. Isä oli aivan kauhuissaan, mutta Kalle jatkoi tarinaansa: “Yhdeksän minä jaksoin tosta noin vaan, mutta kymmenennettä vain nuolin.
Oli uskontotunti. Kaikkien piti kertoa oma iltarukouksensa. Oli Pikku-Kallen
vuoro mutta hän ei rukoillut iltaisin. Opettaja käski Pikku-Kallen mennä illalla
äidin ja isän huoneeseen ja kuunnella millainen rukous heillä oli.
Illalla Kalle teki työtä käskettyä ja meni.
Sieltä kuuluui: Äh puh, Pertti työnnä vielä sentti, älä työnnä kahta ettei repee nahka!

Olipa kerran Pikku-Liisa. Pikku-Liisa ja mummo olivat menossa kotiin, kun
Pikku-Liisa kysyi: - Saanko ottaa ton purkan maasta.
Mummo sanoi: - Et! Pikku-Liisa kysyi:- Miksi??
Mummo vastasi : - Mitään ei saa ottaa maasta.
Samassa mummo kaatui.
Mummo sanoi Pikku-Liisalle: - Auta minut ylös!
Pikku-Liisa vastasi:
- En, enhän saanut koskea mihinkään maassa olevaan??

-Kuinka tästä pääsee nopeimmin sairaalaan, vanha kiltti täti kysyi Pikku-Kallelta
linja-autossa.
-Hypätkää ulos tuossa seuraavan mutkan kohdalla, neuvoi Kalle.
-Siinäkö se sairaala on?
-Ei, mutta kyllä joku varmaan tulee ja korjaa teidät siitä perille.

Meidän äiti muistuttaa puoliksi koiraa ja puoliksi arkeologia, Kalle paljasti Villelle.
-Miten niin?
-No jos se ei hauku niin sitten se kaivelee menneitä.

-Liisa, miksi aina vastaat minun kysymykseeni kysymyksellä, Kalle marmatti.
-Ihanko totta? Teenkö minä tosiaan niin?

-Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhka bussissa. -Mulla on kamala pissahätä.
-Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.

Kallen isoveli perusti asianajotoimiston. Kun ensimmäinen asiakas saapui,
Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat markkaa kappaleelta.
-Eiköhän tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
-Onhan se. Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?

Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
-Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

-Kiitos kiltti täti, että toit minulle tällaisen lelun, Pikku-Kalle sanoi kohteliaasti.
-No lapsi kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
-Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää
Pikku- Kalle meni isänsä kanssa uimasta saunaan sielä oli lihavamies Pikku-Kalle
sanoi isälle: Katso kuinka lihava mies. Lihava mies sanoi:
-Tämä on täynnä ruutia. Pikku-Kalle juoksee ulos ja isä perässä.
Isä kysyy: Mikä sinun tuli. Pikku-Kalle: -Lihava mies sanoi olevansa täynnä ruutia
ja näitkö miten lyhyt sytytyslanka sillä oli.

Pikku-Kalle tuli iloisena kotiin ja antoi äidilleen 2 mk,äiti ihmetteli ja kysyi
- sinunhan piti ostaa postimerkki, ja pikku-kalle sanoi -joo, mutta sujautin sen kirjeen
niin nopeasti postilaatikkoon niin ettei kukaan nähnyt.

Pikku-Kalle oli ensimmäistä kertaa Liisan kanssa sängyssä. Pikku-Kalle kysyi Liisalta:
-Saanko työntää sormeni napaasi?
-Okei, mut ei sit muuta, Liisa vastasi.
Vähän ajan kuluttua Liisa sanoi:-Pikku-Kalle, se ei ollut minun napani.
-Ai jaa, Pikku-Kalle sanoi.-Se minun juttuni ei ollutkaa sormeni...

Ville kysyi Kallelta;

- Miksei sun kusi ei lirise?

- No kun kusen lahkeeseen.
- No mutta sillonhan sun lahje kastuu!

- Ei kun kusen sun lahkeeseen.

Tunnilla piti keksiä sanoja joissa on d-kirjain. Kun kukaan ei keksinyt,
opettaja osoitti rintaansa, tarkoittaen sydäntä. Silloin Pikku-Kalle viittasi innokkaasti
ja sanoi - Dissit!

Pikku-Kalle oli matkalla junalla. Hän matkusti puku päällä koska oli menossa junalta
suoraan juhliin. Matkalla Kalle huomasi, että housut olivat revenneet.
Kalle kysyi ohi menevältä konnarilta, että missä juna seuraavan kerran pysähtyy ja
onko siellä kauppaa, josta saisi ostaa uudet housut.
Konnari vastasi, että Kourassa pysähtyy, mutta vain viisi minuuttia ja osuuskauppa siellä on.
Kun juna oli pysähtynyt, hän pinkaisi kauppaan. Kaupan ovelta Kalle huusi myyjälle
joka oli tikkailla laittamassa tavaroita ylähyllylle: Nyt neiti äkkiä housut alas, sillä se ei seiso Kourassa kuin viisi minuuttia!

Pikku-Kalle tuli ulkoa ja kysyi äidiltään, että mitä se tarkoittaa kun 2 ihmistä nukkuu
päällekkäin? Äiti sitten selitti ihan nolona kaiken minkä seksistä tiesi.
Pikku-Kalle lähti sitten takaisin pihalle ja tuli taas sisään. Hän sanoi äidille:
Sinä olit väärässä. Se on KERROSSÄNKY!

Äiti! -No mitä Kalle, onko pierussa kokkareita?

- No ei! no sitten mulla on paskat housuissa!

Pikku-Kalle oli maitokaupassa äitinsä kanssa. Maitokaupassa puhuttiin työttömyydestä.
- Ei nykyään ole helppoa saada töitä, sanoi pikku-Kallen äiti.
- Eikö? ihmetteli pikku-Kalle. - Pääsihän Liisakin sahalle. En minä kyllä tiedä mitä
hän siellä tekee, mutta kun hän aamulla tulee kotiin, hänellä on selkä puruissa ja
sukassa rahaa.

Pikku-Kallen vanhempien teki mieli naida, mutta Minna roikkui äidin perässä kuin takiainen.
Lopulta äiti sanoi:
- Menehän ulos laskemaan ohikulkijoita. Saat markan jokaisesta lasketusta kulkijasta.
Pikku-Kalle meni, mutta ryntäsi kesken vanhempien nainnin sisään huutaen:
- Nyt taisi teidän pano tulla hurjan kalliiksi. Sieltä on tulossa kulkue!

Pikku-Kalle oli kirkossa äitinsä kanssa. Äiti sanoi:
- Muista sitten Kalle, ettei täällä saa puhua.
Kun pappi aloitti saarnan, pikku-Kalle nousi penkistä puiden nyrkkiä ja huutaen:
- Perkeleen pappi! Täällä ei saa puhua!

Äiti tuli synnytyslaitokselta mukanaan neljä huutavaa lasta. Pikku-Kalle huomautti:
- Nyt äiti onkin tupenrapinat. On kyllä viisainta että sinä ja isä alatte tältä seisomalta soittelemaan kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, sillä minusta tuntuu, että noista on vaikeampi päästä eroon kuin koiranpennuista viime syksynä!

Pikku-Kalle rukoili:
- Rakas Jumala. Tee minusta kunnollinen ja kiltti pikkupoika. Ja jos se ei onnistu niin
anna ainakin äidille paremmat hermot.

Opettaja yritti selvittää oppilaille Arkhimedeen lakia.
- Mitä tapahtuu, kun menet vettä täynnä olevaan ammeeseen?
Pikku-Kalle:

- Puhelin soi.

Opettaja ihmetteli koulussa miksi Pikku-Kalle aina opettajan kysyessä jotain kastoi sormen suussaan ja hieroi sillä päätänsä. Pikku-Kalle selitti:
- No kun kuulin yhtenä iltana äidin sanovan isälle, että kasta ensi päätä niin
kaikki sujuu helpommin.

Pikku-Kalle itkee pihamaalla surkeasti. Ohikulkeva rouva kysyy, mikä on hätänä.
- No kun isä tappoi meidän kissan, Kalle saa itkultaan sanotuksi.
- Älä välitä, rouva sanoo, kyllä teille varmaan hankitaan toinen kissa.
- Mitä väliä sillä on, mutta kun isä lupasi että minä saan tappaa sen!

Pikku-Kalle oli stadionilla katselemassa Suomi-Ruotsi - maaottelua yhdellä parhaimmista
paikoista. Vieressä istunut mies ei voinut olla kysymättä:
- Millä sinä olet oikein tullut tänne?
- Isän pääsylipulla.
- No missäs isäsi sitten on?
- Kotona etsimässä lippuaan.

Pikku-Kallelta oli tarkoitus leikata nielurisat, ja vanhemmat päättivät samalla
ympärileikkauttaa pojan kireän esinahan takia. Myöhemmin koulussa opettaja kertoi,
että hänelle on tehty myös nielurisaleikkaus.
- Voi juku, Kalle sanoi myötätuntoisesti. - Sinulla tuli varmaan myös kyrpä kamalan kipeäksi.

Pikku-Kalle kysyi isältään, miten tämä oli aikoinaan kosinut äitiä.
- No se oli sillä tavalla, että istuimme sohvalla kun äitisi kuiskasi minulle jotain
korvaani. Totesin silloin "voi hemmetti, pitipä sattua" ja parin viikon kuluttua menimme
naimisiin.

Pikku-Kalle meni lääkäriin, ja pyyteli lääkäriä istuttamaan häneen tippurin.
- Mitäs se Kalle nyt tuommoisia, sehän on hyvin vaarallinen tauti.
- Juu juu, siksi minä sen haluankin.
- Miksi näin synkeät ajatukset?
- Katsos, kun se on minulla, niin se tarttuu ensin meidän kotiapulaiseen,
sitten isään, sitten äitiin, sitten postinkantajaan, sitten postineitiin ja sieltä
meidän koulun rehtoriin, ja se on ihan oikein sille mulkulle!

Opettaja pyysi oppilaita kertomaan käytännön esimerkkejä seksistä. Liisa kertoi:
- Meidän Miuku sai viime viikolla pentuja.
- Niinpä niin, siinä ensin isäkissa on hedelmöittänyt äitikissan ja sitten pennut ovat
kasvaneet äidin vatsassa. Kun ne ovat riittävän isoja, ne syntyvät tänne meidän iloksemme.
No mitäs se Kalle tietää kertoa?
- Davy Crockett tappoi ainakin viisisataa intiaania, selitti Pikku-Kalle tomerana.
- Mitenkäs se nyt tähän teemaan liittyy?
- Sitä, että Davy Crocettille ei vittuilla!

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta, millaiseksi hän haluaa isona.
- Oikein karvaiseksi, selitti Kalle.
- Mitenkä noin kummallinen ajatus?
- Siskolla on vain pieni tupsu, ja sillä tienaa mahdottomasti. Tosi karvaisena tienaisin vielä enemmän.
- Meille yritti viime yönä varkaita, selitti Pikku-Kalle Liisalle.
- Mistäs sen tiedät?
- No äiskä meni iskän alle piiloon ja huohotti ääni väristen, että "Älä laske sissään, älä laske sissään".

Pikku-Kallen takapuoleen oli ilmestynyt näppyjä ja Kalle läksi äidin mukaan apteekkiin. Äiti yritti hienovaraisen sivistyneesti kysyä apteekkarilta:
- Olisikos tälle meidän Kallelle jotain lääkettä, kun hänellä on sellainen finni kankkusessa?
Kalle kuuli kysymyksen ja vihaisena kailotti:
- Vai vinni, sehän on ruvella koko perse!

- Voi voi, mitähän sinustakin tulee isona? totesi opettaja katseltuaan Pikku-Kallen poissaolokirjaa.
- Kansanedustaja.

Pikku-Kalle oli kuumana kesäpäivänä kulkenut puistossa ja nähnyt vaunuissa vastasyntyneen pikkuvauvan, jolla ei vielä ollut ollenkaan tukkaa. Kotona hän selitti isälleen:
- Et kuule usko, mutta minä näin tänään puistossa ihan oikean puliukon pennun!

Pikku-Kalle tiedusteli isältään:
- Iskä hei, paljonko naimisiin meno oikein maksaa?
- En tiedä vielä, mutta varmasti paljon, hyvin paljon, huokasi isä.
Pikku-Kallen tuskainen ääni kylpyhuoneesta:
- Ei se onnistu, ei sitten millään...
Sohvalla makaava iskä yrittää kannustaa:
- Kyllä se onnistuu, kun riittävän sitkeästi yrittää. Älä anna periksi!
- Mitenkä muka saat hammastahnan takaisin putkeen.

Pikku-Kalle tuli koulusta kotiin nenä verisenä.
- Mitä sinulle on tapahtunut? kysyi äiti.
- Yksi tyhmä poika puri minua nenään.
- Herranjumala! Tunnetko sinä sen pojan?
- Tottakai. Minulla on sen korva taskussa!

Pikku-Kallen isä oli suuttunut, kun Kalle oli juonut hänen olutvarastonsa.
- Sinä perkeleen lapsi! - Niin, isä...

Pikku-Kallen äiti oli raskaana yhdeksättä kertaa. Vanhemmat olivat huomanneet Kallen
seuraavan äidin vatsan paisumista. Niinpä päätettiin, että isä ottaa asian puheeksi
ja kertoo Kallelle, mistä asia johtuu.
- Kuulehan Kalle, aloitti isä. - Oletko koskaan kuullut kukista ja mehiläisistä?
- Olen olen, mutta oletko sinä kuullut kondomeista ja e-pillereistä?

Kun pikku-Kalle täytti kymmenen, päätti isä kertoa hänelle kukista ja mehiläisistä.
Kun isä lopetti kertomuksen, pikku-Kalle tuumasi:
- Katsos vain, sehän muistuttaa alkeellisella tavalla ihmisen lisääntymistä.

Äiti lähetti pikku-Kallen kauppaan hakemaan Ahti-silliä. Poika tuli takaisin ilman silliä.
- Minä unohdin sen sillin etunimen.

Pappi oli kävelyllä puistossa ja kysäisi muina miehinä Pikku-Kallelta:
- Tiedätkös sinä Pikku-Kalle, mikä on ruskea ja hyppii puiden oksilla?
Hetken mietittyään Pikku-Kalle vastasi tähän:
- Normaalisti se kai olisi orava, mutta kun pappi kerta kysyy sen täytyy olla Jeesus.

- Perästä kuuluu! sanoi Pikku-Kalle kun hernekeittoa söi.

Äidinkielenopettaja opetti synonyymeja. Hän selitti:
Pistää - panna - asettaa ovat kaikki samaa tarkoittavia sanoja.
Opettaja: - Mikä aikamuoto on kyseessä seuraavassa lauseessa:
Minä pesen, sinä peset, hän pesee, me pesemme?
Pikku Kalle: - Olisikohan jouluaatto.

- Sinulla on taas tahra puserossasi.
- Missä kohtaa?
- Siinä munatahran ja ketsupin keskellä. Aivan hernesoppatahran alapuolella.
- Ai niinpä näyttää olevan, kappas!

Opettaja Oikku-Kallelle: Mikä sinun isäsi on?
- Hän on sairas.
- En halunnut tietää sitä, tarkoitan että mitähän tekee?
- Hän yskii.

Kiltti setä oli tavannut Kallen ja virkkaa pojalle:
- Saat kymmenen markkaa, jos keksit kysymyksen johon en osaa vastata.
- Hyvä on, voiko setä vastata mihin soitto joutuu kun se on soitettu?

Pikku-Kalle näkee Skotlannissa säkkipillin soittajan: - Jos setä päästää sen irti, niin ehkä se lopettaa kirkumisen.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kalle, montako kissaa sinulla on, jos minä antaisin yhden ja rehtori kaksi?
- Viisi!
- Mitenkä niin viisi?
- Koska meillä on kaksi kissaa jo ennestään.

Opettaja kysyy kuka osaa täysin kertotaulut ulkoa.
- Minä!
- No Kalle, paljonko on yhdeksän kertaa yhdeksän?
- No, se tuota on todella paljon.

Opettaja kysyy luokalta:
- Siis kaksi plus kaksi on neljä. Mutta paljonko on kaksitoista plus kaksitoista? Sanohan sinä Kalle.
Pikku-Kalle vastaa happamasti:
- Sanon vain, että on perin epäreilua itse vastata helppoon kysymykseen ja jättää vaikeat muille.

Opettaja kysyy Pikku-Kallelta:
- Jos kolmelta mieheltä menee kolme päivää rakentaa leikkimökki, niin kuinka kauan kestää
kuuden miehen rakentaa sama mökki?
- En tiedä, sehän on jo valmiiksi rakennettu!

Opettaja kysyy Pikku-Kallelta:
- Jos sinulla on toisessa kädessäsi yhdeksän appelsiinia ja toisessa seitsemän, niin mitä sinulla on?
- Peruskouluikäiseksi hurjan isot kourat.

Opettaja kysyy Pikku-Kallelta:
- Mitä on kahdeksan kertaa kuusi?
- Neljäkymmentäkahdeksan.
- Se on hyvä.
- Hyvä? Sehän on loistava!

Opettaja kysyy Pikku-Kallelta:
- Osaatko sinä laskea kymmeneen?
- Kyllä. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän ja kymmenen.
- Hyvä. Entä mitä tulee sen jälkeen?
- Sotilas, rouva, kuningas ja ässä.

Opettaja matematiikantunnilla:
- Te olette jo niin isoja lapsia, että ette saa käyttää enää sormia laskiessanne. Käyttäkää päätänne.
- Ei siitä ole mitään hyötyä, koska niitä on vain yksi, vastasi Pikku-Kalle.

- Opettaja, minä en ymmärrä tätä tehtävää jossa lukee: Laske vihkoosi.
- Etkö osaa laskea vihkoon?
- Minä käytän mieluummin vessaa.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Jos sinulla on 2000 markkaa ja annat Maijalle 500 markkaa, Liisalle 500 markkaa ja Mirjalle 500 markkaa, niin mitä sinulle jää?
- Kun ollaan koulussa, niin taidan vastata, että viisisataa. Mutta jos ollaan koulun ulkopuolella, niin sanoisin, että mulle jää viisisataa, mutta tilalle tulee hillittömät orgiat.

Opettaja pyysi lapsia piirtämään vihkoonsa kehän. Muut piirsivät ympyrän, mutta Pikku-Kalle neliön.
- Mikäs kehä se tuommoinen on, ihmetteli opettaja.
- Nyrkkeilykehä.

Opettaja tuskastuu Pikku-Kallelle:
- Vaikka sinä kuinka sitä laskua lasket niin aina jää 185 markkaa yli. Mitä ihmettä me sille teemme?
Pikku-Kalle tuskastuu myös:
- Lähetetään se vaikkapa Invalidiliiton keräykseen.

Ote nykyisestä matematiikan kirjasta:
- Mitä on neljä kertaa kuus?
- Kerran viikossa.

- Paljonko on puolet kymmenesosasta?
- Helkkarin vähän.

Peruskoulun nykymatematiikan tyypillinen kotitehtävä:
- Jos Pekka painaa 37 kiloa, Mika painaa 40 kiloa ja Jukka painaa 43 kiloa, niin kuka on Matti?

Pikku-Kalle ei osannut laskea, paljonko on viisi miinus viisi. Opettaja kysyi Kallelta:
- Kun olet syömässä ja sinulla on viisi pihviä ja syöt niistä viisi, niin mitä jää jäljelle?
- Pelkät perunat, tuumasi Pikku-Kalle.

Pikku-Kalle kamppailee vaikean laskutehtävän kanssa. Opettaja kurkistaa Kallen olan yli
ja sanoo:
- Sinulla on vielä 120 markkaa liikaa. Mitä teet niillä?
- Ehkä ne on parasta lahjoittaa Pelastusarmeijalle.

Pikku-Kalle oli aika nokkela laskemaan pieniä laskutoimituksia päässään, mutta
opettaja huomasikin, että poika käytti sormia apunaan.
- Kalle, pistä heti kädet taskuusi, opettaja määräsi. No, sanopa nyt, kuinka paljon on viisi ynnä viisi.
Pikku-Kalle väänteli ja käänteli itseään aikansa, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastui:
- Yksitoista!

Pikku-Kalle oli huono matematiikassa. Hänen vanhempansa olivat kuulleet, että kaupungin
katolisessa koulussa oli kova kuri, joka taatusti auttaisi Kallea keskittymään
koulutehtäviinsä.
Kalle ilmoitettiin kouluun, ja hän alkoikin menestyä.
- Mitä he siellä sinulle oikein tekevät? vanhemmat ihmettelivät.
- No, heti ensimmäisenä päivänä siellä näytettiin yksi entinen oppilas, joka oli naulattu plus-merkkiin.

Pikku-Kalle on koulussa ensimmäisellä luokalla ja kysyy eräänä päivänä opettajalta:
- Tiedän, että kaksi plus kaksi on neljä, mutta haluan tietää, miksi?

Pikku-Kalle puolusteli:
- Meidän luokalla yksi poika on vielä huonompi laskennossa kuin minä.
- Ihanko totta?
- Joo, siltä puuttuu yksi sormi.

Pikku-Kalle tuli koulusta kiukkuisen näköisenä. Isä kysyi, kuinka laskennon kokeet olivat
sujuneet.
- Huonosti. Opettaja sanoi, että 90 prosenttia sai ala-arvoisen, mutta eihän meitä edes ole niin monta.

Pikku-Kallella oli vaikeuksia yhteen- ja vähennyslaskujen kanssa. Opettaja päätti neuvoa
tätä laskemaan sormien avulla. Opetustuokion päätyttyä hän kysyi Kallelta:
- Paljonko on 10-9?
Suoritettuaan laskutoimituksen poika ilmoitti:
- Peukalo!

Pikkuisen Kallen äiti oli kiukkuinen opettajalle, koska Kalle joutui laskemaan murtoluvuilla.
- Meillä on kyllä sen verran rahaa, että poika voi laskea täysiä lukuja!

Poika tulee kotiin ja näyttää lappua: "Kaksi tuntia jälki-istuntoa."
- Mistä sinä sen sait? kysyy isä.
- Matematiikasta, vastaa poika.
- Miten matematiikasta voi saada jälki-istuntoa?
- No kun opettaja kysyi minulta, mitä on 3 kertaa 7, minä vastasin 21.
- Mutta sehän on ihan oikein, ihmetteli isä.
- Niin, mutta sitten hän kysyi minulta, mitä on 7 kertaa 3, ja vastasin että mitä
vitun eroa siinä on edelliseen.

Pojalla sujui koulussa matematiikka huonosti. Vanhemmat kokeilivat kaikkea
yksityisopetuksesta hypnoosiin. Lopulta he päättivät laittaa poikansa kristilliseen kouluun.
Ensimmäisen päivän iltana poika laski kotona monta tuntia ja vanhemmat vain ihmettelivät.
Sama toistui monena iltana ja lopulta vanhemmat kysyivät pojalta, mikä oli saanut hänet
niin nopeasti innostumaan matematiikasta.
- No kun menin ensimmäisenä päivänä kouluun, minä näin miehen joka oli naulittu plus-merkkiin niin tiesin heti, että nämä ovat tosissaan.

- Jos toisessa taskussasi on satanen ja toisessa 50 markkaa, mitä sinulla silloin on, Pekka?
- Jonkun toisen housut, opettaja.

Pikku-Kalle ei tiennyt, mitä on yksi plus yksi. Opettaja sanoi:
- Jos sinulla on kummassakin taskussa markka, niin mitä sinulla silloin on?
- Jonkun toisen housut.

Kun Pikku-Kalle oli koulussa, syttyi viereinen talo palamaan. Koko luokka ryntäsi ikkunaan katsomaan tulipaloa. Mutta opettaja kielsi oppilaita menemästä ikkunaan ja palaamaan paikoilleen.
Hän uhkasi antaa todistukseen viitosen laskennosta sille, joka vielä menisi ikkunaan.
Pikku-Kalle meni ikkunaan. Opettaja sanoi, että Kalle saa viitosen. Pikku-Kalle vastasi:
- Hyvä, hyvä. Mulla oli ennestään nelonen laskennossa.

Oli laskentotunti. Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Jos sinulla on kolme kalaa ja syöt ne kaikki, niin mitä jää?
- Pelkät ruodot.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Kun halkaiset perunan ja jaat sen vielä neljään osaan, mitä saat?
- Haavoja sormiini.

Opettaja kysyy:
- Mitä on 3:3?
- Tasapeli.

Opettaja matematiikan tunnilla:
- Jos leikkaatte 25 naapurin nurmikon ja saatte jokaiselta palkkaa 30 markkaa, niin mitä saatte yhteensä?
- Polkupyörän, vastasi Pikku-Kalle.

Opettaja matematiikan tunnilla:
- Jos minä annan viidelle lapselle yhteensä 30 omenaa, 55 päärynää, 85 appelsiinia ja 100 mansikkaa, mitä jokainen saa?
Pikku-Kalle viittasi innokkaasti:
- Helvetinmoisen ripulin.

Opettaja pyysi Pikku-Kallea kirjoittamaan taululle numeron yksitoista. Kalle piirsi
epäröiden yhden ykkösen ja jäi miettimään.
- Minä en tiedä tuleeko se toinen ykkönen sen ensimmäisen ykkösen oikealle vai vasemmalle
puolelle?

Savolaisessa koulussa opeteltiin yhteenlaskun alkeita.
- Sanopa Kalle kuinka paljon on yksi plus yksi, opettaja pyysi.
Kalle ei oikein tiennyt, mutta arveli sitten.
- Se on yks.
- Senkin puupää! Sanopa paljonko on sinä ja minä yhteensä, sanoi opettaja tuohtuneena.
- Se on kaksi puupäätä.

Sijainen opettaa matematiikkaa ensimmäiselle luokalle:
- Jos sinulla on kolme appelsiinia ja saat vielä kolme appelsiinia lisää, niin kuinka monta appelsiinia sinulla on?
- En tiedä, me olemme tottuneet laskemaan omenoilla, vastasi Pikku-Kalle.

Toisen luokan laskentotunnilla opetellaan käsitettä metri. Opettaja havainnollistaa
asiaa puisen metrinmitan kanssa. Seuraavalla tunnilla hän kyselee opittua:
- Miten metri lyhennetään?
- Se sahatahan poikki.

- Tämä luokka on niin huono matematiikassa, että annan ehdot 60 prosentille.
- Häh häh! Ei meitä niin paljon ole, nauroi Pikku-Kalle.

- Tänään laskemme laskukoneilla. Paljonko on kaksi laskukonetta kertaa kolme laskukonetta?

- Kalle, mittaapa pöytä viivoittimella!
- Ei onnistu. Viivoitin on liian lyhyt.

Pikku-Kalle kysyi isältään, mitä tarkoittaa sana "yhteiskunta".
- Katsos poikaseni, yritän selventää sitä esimerkin avulla.
Esimerkiksi minä tuon rahaa perheeseen, joten minua voidaan kutsua talouselämäksi.
Äiti päättää, mihin rahat menevät, häntä voimme kutsua hallitukseksi.
Tämän me teemme sinun hyväksesi poikaseni, sinua voidaan kutsua kansaksi.
Kotiapulaista voimme kutsua duunariksi. Sinun pientä veljeäsi kutsumme tulevaisuudeksi.
Mietippä tarkkaan näitä vertauskuvia, niin luulen, että alat ymmärtää, mitä
"yhteiskunta" tarkoittaa.
Yöllä Pikku-Kalle heräsi veljensä parkumiseen. Hän meni tutkimaan tilannetta ja havaitsi,
että tämä oli täyttänyt vaippansa. Hän hiipi vanhempiensa huoneeseen ja havaitsi,
että äiti oli syvässä unessa. Hän ei halunnut herättää äitiään vaan jatkoi kotiapulaisen
huoneeseen. Hän kurkisti oven raosta ja havaitsi, että siellä isä touhusi
jotain kotiapulaisen kanssa sängyssä. Pikku-Kalle luovutti ja meni takaisin sänkyyn.
Aamulla hän sanoi isälleen:
- Luulen, että nyt ymmärrän, mitä yhteiskunta on. Kun talouselämä painaa duunaria ja hallitus on täydessä unessa, niin tulevaisuus on kaulaansa myöten paskassa.

Äikän tunnilla opettaja kysyi:
-Kalle, sano esimerkkejä pronomineista. -Kuka, minäkö! Kalle
säikähti.
-Aivan oikein, opettaja kiitteli.

Matikan tunnilla opettaja kysyy: -Paljonko on 10 miinus 9?
- Ööö...peukalo, Kalle vastasi.

Opettaja antoi Kallelle kotitehtävän: -Piirrä vihkoosi hedelmä huomiseksi.
Kotona Kalle kysyi äidiltä: -Mikä on vihkoosihedelmä?

Miksi ekaluokkalainen itki tien laidassa myöhään illalla?
-Koska koulussa opetettiin, että tien yli saa mennä vasta sitten, kun auto on ajanut ohi.

Pikku-Kalle oli toivoton ainekirjoittaja. Opettaja sanoi: -Sinun pitäisi ottaa oppia Liisasta, katso kuinka hyvän aineen hän on taas kirjoittanut.

- Minulla on kotona kirja, jossa se aine on sanasta sanaan, ilmoitti Pikku-Kalle.

- Minäpä haluaisin nähdä sen kirjan, opettaja tuohtui.

Seuraavana päivänä Pikku-Kalle toi kouluun Nykysuomen sanakirjan.

Isä...isä!!!, Pikku-Kalle huutaa tullessaan koulusta kotiin. -Me kirjoitettiin tänään aine otsikosta "Mitä meidän isä tekee", ja nyt täällä on opettaja ja poliisisetä!

- Pidähän kiirettä, myöhästyt muuten koulusta!
- Ei se haittaa, äiti. Koulu on auki koko päivän.

Opettaja selitti ekaluokkalaisille koulun käyttäytymissääntöjä:
-Jos jollekulle tulee vessahätä kesken tunnin, niin silloin pitää vain nostaa käsi ylös ja viitata.
-Ja sekö muka auttaa, ihmetteli Pikku-Kalle.

Kuinka monta opettajaa tarvitaan soittamaan palokunta paikalle?
-Ei yhtään, sillä rehtori soitti jo.

- Meidän matikan opettaja on ihan hoopo, se puhuu itsekseen. Entäs teidän?
- Niin meidänkin, mutta se itse ei huomaa sitä. Se luulee, että me kuunnellaan.

Miksi Pikku-Kalle heitti kellon ikkunasta ulos matikantunnilla?
-Hän halusi ajan lentävän.

Pikku-Kallella oli uskonnon tunti.
Opettaja sanoi oppilaille: "Teillä kaikilla on oma enkeli takananne."
Uskonnon tunnin päätyttyä pikku-Kalle meni portaita alas ja kompastui ja sanoi "älähän nyt sentään töni!"

Äikän tunnilla opettaja kysyi:
- Kalle, sano esimerkkejä pronomineista. -Kuka, minäkö! Kalle
säikähti.
- Aivan oikein, opettaja kiitteli.

Opettaja kysyi: -Mitä voi tarkoittaa se, että kännykkä soi keskellä yötä?
-Puhelinlasku on maksettu, Kalle tiesi.

Matikan tunnilla opettaja kysyy: - Paljonko on 10 miinus 9?
- Ööö...peukalo, Kalle vastasi.

Opettaja antoi Kallelle kotitehtävän: -Piirrä vihkoosi hedelmä huomiseksi.
Kotona Kalle kysyi äidiltä: - Mikä on vihkoosihedelmä?

Miksi ekaluokkalainen itki tien laidassa myöhään illalla?
-Koska koulussa opetettiin, että tien yli saa mennä vasta sitten, kun auto on ajanut ohi.

Äikän tunnilla opettaja kysyi:
-Kalle, sano esimerkkejä pronomineista. -Kuka, minäkö, Kalle säikähti.
-Aivan oikein, opettaja kiitteli.

Opettaja kysyi: -Mitä voi tarkoittaa se, että kännykkä soi keskellä yötä?
-Puhelinlasku on maksettu, Pikku-Kalle tiesi.

Matikan tunnilla opettaja kysyy: -Paljonko on 10 miinus 9?
-Ööö...peukalo, Kalle vastasi.

Opettaja selitti ekaluokkalaisille koulun käyttäytymissääntöjä:
-Jos jollekulle tulee vessahätä kesken tunnin, niin silloin pitää vain nostaa käsi ylös ja viitata.
-Ja sekö muka auttaa, ihmetteli Pikku-Kalle.

-Meidän matikan opettaja on ihan hoopo, se puhuu itsekseen. Entäs teidän?
-Niin meidänkin, mutta se itse ei huomaa sitä. Se luulee, että me kuunnellaan.

Miksi Pikku-Kalle heitti kellon ikkunasta ulos matikantunnilla?
-Hän halusi ajan lentävän.

Miten tehdään kouluruokaa?
-Otetaan hieman kustakin purkista.

Historian tunnilla opettaja kysyi:
-Tappoiko Lalli Piispa Henrikin Köyliön järven jäällä?
-Ei kun kirveellä, huusi Kalle.

Suomen linkit

Wednesday, July 20, 2016

Pikku-Kalle

No comments: