Jouluevankeliumi eri versioina

Evankeliumi murteilla

        
Tältä sivulta löydät jouluevankeliumin seuraavilla murteilla:
  1. Jouluevankeliumi Mikael Agricolan kääntämänä v. 1548
  2. Jouluevankeliumi vuoden 1642 Bibliasta
  3. Jouluevankeliumi kalevalamitalla
  4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella
  5. Jouluevangelium på finlandsvenska
  6. Jouluevankeliumi savoksi
  7. Jouluevankeliumi stadiksi
  8. Jouluevankeljumi Turu murttel
  9. Jouluevankeliumi Härmänmaan murteella
 10. Jouluevankeliumi Rauman murttel
 11. Jouluevankeljumi tampereen kiälellä


1. Jouluevankeliumi Mikael Agricolan kääntämänä vuodelta 1548 

P. Lucan Euangelium. LXXIIII.

Toinen Lucu . 

Se tapactui sijs nijnä peiuine / Ette yxi Käsky wloskeui Keisarild Augus tuselda / ette caiki Mailma piti * We rolisexi laskettaman. Ja teme weron laskema oli ensimeinē / ia silloin tapactui coska Kyrenius oli Waldamies ylitze Syrian maan. Ja menit itzecukin Caupungihins andaman heidens arwatta. Nin mös Joseph Galileast Nazaretin Caupūgist yles meni Judeaā Dauidin Caupūgin ioca cutzutā Bethlehem / Sille ette hen oli Dauidin Honest ia perehest / ette henē piteis mös itzens aruauttaman Mariā henē kihilatun Emēdens cāsa ioca oli rascas. Nin tapactui heidē sielle ollesans / ette synnyttemisē

peiuet tulit teutetyxi. Ja hen synnytti poian henen Esikoisens / ia kiäri henen capalohin / ia laski henen Seimen / sille ettei ollut heille sija maiassa.



Ja paimenet olit samas paicakunnas walwadhen pellola laumans ylitze / iotca wartioitzit öölle heiden Carians. Ja catzo / HERRAN Engeli seisoi heiden tykenens / ia HERRAN kircaus heite ymberinswalghisti /ia he peliestyit swrella pelgolla. Ja sanoi heille engeli / elkette te pelietkö /sille catzo mine ilmotan teille swren ilon / ioca tuleua on caikelle Canssalle



Sille ette teille ombi tenepene syndynyt Wapactaija / ioca ombi HERRA Christus Dauidin Caupungis. Ja teme on teille mercki. Te leudhet Lapsen Capalohin kiärityn / panduna seimeen. Ja cocta oli Engelin cansa swri Taiuallisen sotawägen ioucko / iotca kijtit Jumalata ia sanoit /Cunnia olcon Jumalā corkiuxijs Ja maasa Rauha / Ja inhimisis hyue Tacto.

* Se on ette iocainen piti andamâ ylesk irjoitta mite henê hallusa ns oli.

                            ♦♦♦
          

2. Jouluevankeliumi vuoden 1642 Bibliasta

Niinä päivinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda, että caicki mailma piti werollisexi laskettaman.  Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen, joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias.  Ja cukin nei Caupungihins andaman idziäns arwatta Nijn myös JosephGalileast, Nazarethin Caupungist ylösmeni Judean, Dawidin Caupungijn, joca cudzutan Bethlehem: Sillä hän oli Dawidin huonest ja sugust, andaman idzens arwatta,  Marian hänen kihlatun emändäns cansa, joka rascas oli. 

Nijn tapahtui heidän siellä ollesans, että synnyttämisen päiwät tulit täytetyxi.  Ja hän synnytti Pojan hänen esicoisens, ja capalpoidzi hänen, ja pani seimeen, ettei  heille ollut sia majas.  Ja paimenet walwoit sijnä paickakunnas pellolla heidän laumans, ja wartioidzit yöllä heidän carjans.  Ja cadzo, HERran Engeli seisoi heidän tykönäns, ja HERran kaickaus walais heitä, että he suurest peljästyit. 

Ja Engeli sanoi heille: älkät peljätkö: sillä cadzo, minä ilmoitan teille suuren ilon, joca tulewa on caikelle Canssalle: Teille on tänäpän syndynyt Wapahtaja, HERra Christus Dawidin Caupungis. Ja tämä on teille merkixi: te löydätte lapsen capaloittuna seimes. Ja Engelin cansa oli suuri tauwalisen sotawäen joucko, jotca kitjit Jumalata ja sanoit:  Cunnia olcon Jumalalle corkiudes, ja maasa rauha, ja ihmisille hywä tahto. Ja tapahtui, että Engelit menit heidän tyköns Taiwasen, nijn paimenet puhuit keskenäns: käykämme Bethlehemiin, ja cadzocam sitä cuin tapahtunut on, jonga Herra meille ilmoitti.

Ja he tulit kijruhtain, ja löysit Marian, ja Josephin, nijn myös lapsen, joca macais seimes.  Cosca he tämän nähnet olit, julistit he sen sanoman, cuin heille tästä lapsesta sanottu oli.  Ja caicki jotca sen kuulit, ihmettelit nijtä puheita cuin heille Paimenilda sanottu oli.

Mutta Maria kätki caicki nämät sanat, tutkistellen hänen sydämesäns.  Ja paimenet palasit, ylistäin ja cunnioittain Jumalata, caikista cuin he cuullet ja nähnet olit, nijncuin heille sanottu oli.

                                       ♦♦♦

              

3. Jouluevankeliumi kalevalamitalla 

Antoi käskyn keisarimme,

ahdisteli Augustinus.

Veron raskaan alle menköön, kukin joutuin jolkutelkoon.

Ensi kerran näin nyt sattui ajalla Quiriniuksen,

vakavan sanan sanojan, käskyn haltijan kavalan.



Kukin lähti mennäksensä, nimiään kirjoittaaksensa

listaan oman kaupunkinsa, tuville tutuksi tulleen.

Galilean Joosef jätti, hylkäsi hän Nasaretin

mennäkseen nyt Beetlehemiin, kirjaan Daaviin kirjoittaakseen.

Läksi matkaan myös Maria, kihlattunsa, kaivattunsa,

joka vartos pientä lasta, vesaa rinnan alla kantoi.

He kun pääsit Beetlehemiin, tuli aika synnytyksen. Syntyi poika potranlainen, ihanainen, kaunokainen.

Esikoisen, ensimmäisen kapaloihin äiti kääri. Majakseen ei ollut muuta

parempaa kuin tallin seimi. Lampaitansa vartioitsi öinen joukko paimenia.

Enkelparvi, Herran kansa pahoin pelkoon miehet peitti. Sanoi enkel´: "Ällös

pelkää, kerron teille suuren riemun: syntyi vapahtajaksemme perillinen

Daavidille. Kristus on hän, Jumalamme, Herra kaiken maan ja taivaan. Tää on

merkki, kuulkaa tarkkaan: seimen oljilla makaapi."

Tuli suuri sotajoukko,

enkelkuoro ihmeellinen. Lauloi kunniaa Jumalan ylistäen Valtiataan:

"Jumalan nyt olkoon kaikki kunnia ja kiitoksemme. Olkoon rauha ihmisillä,

rakkaus ikuinen heillä!" 

Läksi poijes enkelparvi, paimenet jo kiireen

huomas: "Beetlehemiin mennään tästä ihme suuri toteamaan!" Näki joukko paimenien:

siellä Joosef ja Maria, kapaloissaan pieni lapsi, makaamassa seimessänsä.

Kukin kertoi kuinka tiesi pienoisen pojan tarinan. Ylen paljon ihmetteli

jokainen, joka sen kuuli.

Pani talteen syömmehensä kaiken kerrotun Maria.

Mietti hiljaa, tunnisteli, ihmetteli kuulemaansa. Riemuin paimenet palasi takasin luo lampaittensa

ylistäen Jumalaansa, luottaen todeksi tiedon.

                   

4. Jouluevankeliumi Etelä-Pohjanmaan murteella

Niihin aikoohin keisari Aukustus antoo käskyn, notta koko valtakunta oli pantava verolle. Verollepaneminen tapahtuu ensimmääsen kerran, ja silloon oli Kvirinius käskynhaltija Syyrias. Kaikki meniväkki kirioottautumahan verottajan luettelohon, itte kukin omahan kaupunkihinsa.

Niin Joosefki lähti muiren joukos Kalileasta, Nasareetin kaupungista ja meni sen veroasian tähäre Juureahan, Raavirin kaupunkihin, Peetlehemihin, johonka kaikki toisekki Raavirin jäläkelääset kerääntyy. Se otti föliyhynsä Marian, kihilatun morsiamen, joka oli sinne päin, flikkaraukka. Ja viimmeesillänsä kun oli, niin justihin niiren sielä ollesnansa Maria synnytti poijan, esikoosensa. Se kietaasi lapsen kapaloohin ja pisti sen seimehen, kun majataloosta ei ettimälläkää löytyny tilaa.

 Niillä seuruun sattuu olemahan paimenia yöllä taivasalla paimentamas laumaansa. Yhtäkkiä niitten etehen ilimaantuu Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröötti ne joka puolelta. Paimenet peliästyy aiva veteliksi asti, Mutta enkeli sanoo: "Äläkää ny turhia peliästykö! Mull'on teille iloonen sanoma, isoo ilo kaikelle kansalle. Tänä päivänä teille on Raavirin kaupungis syntyny Vapahtaja. Se on Kristus, Herra. Täs on teille merkki siitä: te löyrättä lapsen, joka makaa seimes kapaloosnansa." Ja siinä siunaamas oli enkelin ympärillä maharottoman isoo taivahallinen sotaväki, joka näillä sanoolla ylisti Jumalaa: - Jumalan on kunnia korkeuksis, maan päällä rauha ihimisillä, joille se ei mitää muuta taharo ku hyvää.

 Ku enkelit oli menny takaasi taivaasehensa, paimenet sanoo miehis: "Ny äkkiä Peetlehemihin! Sielä me näjemmä, mitä täs ny on oikeen tapahtunu ja mitä kummaa se Herra meille äsköön ilimootti."Ne lähti kiiruhumman kaupalla ja löyti Marian ja Joosefin ja lapsen, joka nukkuu seimes. Ku ne oli sen omin silimin nähäny, ne kertoo muilleki, mitä kaikkia niille oli lapsesta tieretty sanua.Ne jokka kuuli paimenten puheet, olivat aivan ihimeesnänsä. Mutta Maria painoo mielehensä kaikki mitä oli tapahtunu ja tutkaali sitä. Paimenet palaali takaasin kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä ne oli kuullu ja nähäny. Kaikki oli justihin niin ku niille oli sanottuki.

                      ♦♦♦            

        

  

5. Jouluevangelium på finlandssvenska

Och de tapahtu siihe aika att de kom käsky från kejsar Augustus att varenda

Matti Meikäläinen skulle börja att betala vero. De va ihan eka mätkäys, och

den fixa di när Kvirinius va ceef i Syrien.

Då painu joka iikka till sin stadi, för att hoita hela bumagan. De kekka

Jussi med, och för att han va pikkuserkku med Davy från Nasaret, som e en

stadi i Galileen opp till Davy stadi som dom han nimittä Betlehem i Judeen,

för att hoita sin verojuttu och samalla Marjas som va hans gimma och som

just hade pulla in sin uuni.



Medan di hengaile där blev de meno för henne. Och hon synnyttä sin ykkös

jappe och heittä på honom ekat kledjut och laitta honom i navettan, för de

va ingen muuta plats på hotellet.



I samma seutu viipy några skobaren på kenttän att funkka som nite guards

över doms elukkor. Då ilmesty en Herran enkeli kun on siin då naama mot

naama och kehittä watteja och hehku siin ihan täysil; och doms sisu gick

todella kaulaan.



Men enkelin selittä till dom: "Ta de nu lungt bara. Kela att ja ha nyhet om

en mega jees känsla, som ä för koko kansa. För just idag ha en Frälsare

synty i Davys stadi, och han ä messias, den Stora Chefen. Och dehär ska va

todiste: ni ska löytä en heltny kakara, som ligga i kapalon i navetta."



Ha en jättekiva joulutid!

                   

6. Jouluevankeliumi savoksi

Ja tapahtupa siihen aekaan että keisarj Aakustus anto semmosen ukaasin, jotta koko muailma olj pantava verolle. Tämä tämmönen verolle panemine olj ens kerta ja se tapahtu, kun se Kyrenius olj Syyrian muaherrana. Ja niimpä kaekki mänj kirjan piälle pantaviks ite kuhhii ommaan kaapuhiisa. Niinpä Joosehvikkii lähti mänemään Kalilejasta Nasaretin kaapunnistaylös Juuttaanmuan Tuavetin kaapuntiin, jonka nimi on Peetlehem, hiän kun olj niät synnyltään Tuavetin sukukieppiä, verolle pantavaks morsijamesa Marijan kansa, jok olj jo pieniin päen.

Niin tapahtupa heijjän siellä ollessaan, että Marijan purkuaeka tulj ja hiän tehnä pyöräätti poejan, esikoesesa, kiäräsj sen kapaloon ja panj aperuuheen, kun kievarista ei löötynnä ennee tyhjee tilloo. Siellä seuvulla olj lammaspaemenia kejolla yöllä vahtimassa katraetaan. Niin heijän eissään seeso Herran enkelj ja Herran kirkkaas loesti heijän ympärillään, ja hyöhän säekähtivät pahanpäeväsesti. Mutta enkelj sano heille: Elekee työ pelätä tyhjee, sillä kahtokee, kun minä ilimotan teille ihan ilosen asijan, jok on tulova kaekelle kansalle: teille on tänä päevänä syntynnä Vapahtaja, jok on Ristus Herra, Tuavetin kaapunnissa. Ja tämä on teille osviittana: työ löövätte lapsen kapaloetuna aperuuhessa makkoomassa. Ja hyötähyvijään olj enkelin kanssa emä jookko taevaallista sotaväkkee ja hyö ylistivät Jumaloo ja huutivat: Kunnija olokaan Jumalalle korkeoksissa ja muassa raoha immeisten keske, joeta kohtaan hiän ei vihhoo pie.

Ja kun enkelit olvat männä paementen luota tiehensä, niin nämä tuumaelivat toesilleen: Mitähän, jos lähetään sinne Peetlehemmiin päen kahtommaan, mittee siellä oekeestaan on tapahtunna ja mittee Herra äskön tuossa ilimottelj. Ja niihä hyö lähtivät täätältämmään oeken juoksujalakoo ja löysivättii Marijan ja Joosehvin ja lapsen, joka muata köllötti aperuuhessa.

Ja kun hyö olivat tämän nähnä, ilimottivat hyö sen uutisen, jokolj jo heejän tiijossaan tästä lapsesta. Ja kaekki, jotka sen kuulvat, päevittelivät siinä iha uuvestaannii, mittee paemenet heille ilimineerasivat. Mutta Marijapa panj nämä kuulopuhheet tarkasti korvasa taa ja vatvo niitä hiljoo ite mielessään. Ja paemenet palasivat takasi ja kiittelivät ja ylistelivät Jumaloosa kaekesta, minkä olivat kuullu ja nähnä, sen mukkaa mitenkä heille olj alualakaen huastettu.

                                   ♦♦♦

                

7. Jouluevankeliumi stadiksi

Sillon Augustus, joka oli niinku keisarina, anto käskyn, ett koko jengin tarvii pistää sille verot. Tää oli eka kerta ko se verotti ja sillon tää Kvirinius oli Syyrian dirikana. Kaikki jengi lähti hoitaan hommat verovirastoon, jokanen omaan stadiinsa.

Niin toi Joosefki lähti Galileasta, Nasaret-Citystä, ja meni kynittäväks Juudeaan Daavidin stadiin, koska se kuulu Daavidin jengiin. Se tzöras sinne yhdessä Marian, sen gimmafrendin kaa, joka venas beibii. Ja ku ne oli siellä, se Maria alko synnyttää. Se oli sen eka, ja se oli kundi, siis se skidi. Maria pisti sille kapalot ja duunas sen seimeen, koska ne ei päässy paikalliseen motelliin ku se oli ihan täys.

No, siellä lähellä oli jotain ihme paimenhemmoja yöllä tsiigaan niiden elukoita. Ja äkkiä niiden edessä stondas enkeli ja sairas lysis ympäröi ne.  Mutt se enkuli alko niinku heittää läppää ja sano: "Ei mitään hämminkii hei. Mä ilmotan teille karseen ilon, ja se koskee hei koko jengii." Just tänään teille on Daavidin stadissa syntyny Vapahtaja. Tää on teille niinku merkkinä: "Se skidi bunkkaa seimessä pamperseissa."

Ja samalla hetkellä enkelin ympärillä oli tosi hevi taivaallinen jengi, joka präis tö Loord ja sano: "Jumalan on kunnia ylhäällä ja rauha täällä alhaalla meikäläisten joukossa, joita se diggaa." Kun enkelit siit sitt silpas takas taivaaseen, paimenet funtsi: "Lets kou to Piitlehem. Nähään, mikä homma tää oikein on, tää mistä tää fogeli meille kerto." Ne lähti kiitään, ja löysi Marian ja Joosefin ja sen skidin, joka bunkkas seimessä. Kun ne näki tän, ne kerto jengille mitä ne tiesi skidistä. Jokanen, joka kuuli paimenten jutut, oli ihan ulalla. Mutt Maria stikkas kaikki sanat ja happeningit sydämeensä ja funtsi siellä näitä juttuja. Paimenet lähti takas ja ne kiitti mennessään Loordii siitä, minkä ne oli kuullu ja nähny. Kaikki oli just niin siistii ku niille oli sanottu.

                                     ♦♦♦

             

8. Jouluevankeljumi Turu murttel

Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.

Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.

Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, mut enkeli sanos heil:

"Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal. Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."

Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:

"Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".

Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".

Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.

Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

                                        ♦♦♦
                   
                 
9. Jouluevankeliumi Härmänmaan murteella 

Ja tapahtuu nuana aikoona, notta Rooman keisari Aukustus määräs koko kansam maksamhav verua.Tämä verollempano oli ensimmäänej ja se pantihin toimehen silloon, kun Kyrenius oli Syyrias maaherrana.Kaikki ihmiset lähtiväkkim pantavaksi ittensäj ja tiänestinsäk kirioollen, jokahinen omahan kaupunkihinsa.



 Niij Jooseppikin, koska s’oli Raavirin kaukaanen sukulaanen, lähti Kalileasta, Nasareetin kaupungista, Juureahan, Raavirin kaupunkihin, jota sanottihim Peetlehemiksi.Sill’oli föliyhnänsäp piänihim päin oleva Maria, jonka kans s’oli kihiloos. Justihin silloor rupes niiren tenava syntymhän. Maria synnyttikim poijan ja ne laittoo sem makaamahan trasuuhin kääräästynä hevoostallihin, hinkalhon, kun n’ei löytänym minkäällaasta kortteeria, kuv väkiä oli niir raavahastil liikkeellä.



 Ja siinä likillä paimenet oli vartioomas yällä itikootansa. Siinä siunaamas niiren eres seisoo Herran enkeli, ja samas leimahti maharottoman kirkas valakia paimenien kohoralla, niirem päiren yläpualella, ja n'oli niin säikähröksis, notta aivan ne tutaji. Mutta enkeli lohorutteli niitä ja sanoo, nottei trenkääp peliätä, ja ilamootti niiller iloosen asian, joka koskoo jokahista: Täälä Raavirin kaupungis on nys syntynyv Vapahtaja, Kristus, Herra. Ja täs on teillem merkki, jotta parahiter rookaatta sem poijan: s'on tallis ja makaa siälä kapalootuna hinkalos.

 Ja samas ne huamas enkelin föliys hirviäm palio taivahallista sotaväkiä, ja ne ylisti Jumalaa. Ne sanoo, jotta ”Kunnia Jumalallen korkeures ja maas rauha ihimisillä, joita kohtahaj Jumala osoottaa hyvää tahtua”. Ja kun enkeli oli mennyp paimenien tykyä taivhashen, niin nämä rupes toimittelhon toisillensa: Lähärethän nyp Peetlehemihin kattomhan, mitä siäl’on oikeen tapahtunu ja mitä se Herra meillej justihin on höväänny.  Ja ne tryykäs kauhialla kiiruhulla ja rookasivakkim Marian, Joosepij ja pikkuusem poijan, joka makas siinä hevoosen hinkalos.



 Ja kun n'oli sen nähäny, niin ne selevitti koko ser retuutin, mitä tästä tenavasta niillen etukäthen oli toimitettu. Ja kaikki jokka sen kuuli, imehteli kauhiasti, mitä paimenet niillem puhuu.  Mutta Maria, poijan äitee, painoo kaikki nua asiat miälhensäj ja funteeras ja pahkulootti niitä syrämmehnänsä. Sittem miähet lähti takaasin kerollem paimenhen. Ne ylisti Jumalaa kaikesta, mitä n’oli nähänyj ja kuullu.                                                   ♦♦♦

                           
                  


10. Jouluevankeliumi rauman murttel

Siihe aikka anno keisar Augustus oorderi, ett koko valdkunnas täyty ruvet kokkoma vero. Tämä verongokkominen ol ensmäine lukkuas ja tapadus sillon go Syyria ol Kyreniuksen gomenos. Kaikki käveväkki sitt skriivaamas puumerkkis verorullaha, jokane omas kaupungisas. Joosef läks kans Galileast, Nasaretin gaupungist ja men maksama veros Juudeaha, Daavidin gaupunkkihim Beetlehemihi, sill etä hän ol sama sukku kon Daavid.



Hän läks sinn yhdes morssemes Marian gans ko odott last. Ja sill aikka ko hes siäll oliva, rupes Maria synnyttämise aika olema liki, ja nii hän sitt synnytt poja, esikoises. Maria kiärs kapalvyä lapse uumill ja pan sitt lapse makkama seimehe, sill et kestkeevris ei ollu yhtän dyhjä huanett.



Likipaikkeil ol karipoikki yätisse aikkan gedollp pitämäs vaari lamppaistas. Ja niingon duaksaus heijä edesäs seisos Herra engel ja Herran girkkaus ott heijä lämmjä sylyhys. Ja karipoja olivap pelko hallus. Mutt sitt engel sanos heill: "Älkkäm beljäkk! Mnää näättäk ilmotan deill oikke ilose asja ja siit piissa lysti kaikell väell. Tänäpä on deill Daavidin gaupungis syndyn Vapattaja. Hän on Gristus, meijä Herran. Tämä olkkon deill merkkin: te löödätt lapsen go huila kapalvyäses seimes." Ja siins samas ol engli ymbrillt taevast kotosi olevi soldaatei ko nostiva Jumalan gorkkjan graadihi näi sanomal: "Jumal on gunnjahas nostett häne omas korkkeudesas ja maam bääl elävä raohas kaikk ihmsek ko Jumal o rakkautes slääppihi ootan!"



Ko engli oliva mennt takasin daevasse, niin garipojap paohasivak kesknäs: "Ny me lähdengim Beetlehemihi! siäll mes sitt nää sengi, ett mitälai oikke on dapattun, juur se, ming Herr meill ilmott." Ja he läksiväk kiiruman gaupall ja löysivä Maria ja Joosefi ja lapsen go makas seimes. Ko het tämä huamasiva, het tekiväs selkko siit, ett mitälai jutui he oliva lapsest kuull. Joka ainu kon guul karipoikatte sana, ihmettel oikken dosidas. Mutt Maria pistikin gaikk nuukasten gorjuhu sydämehes ja syynäskel siit asjoi sitt iha omas raohas. Karipoja läksivä takasi ja liitlivä ja ylistivä Jumala nöörimä jälkke se johdost, mitä he oliva nähn ja kuull. Kaikk luanist muutongi juur jämttist niingo edelkkätt ol sanot.                                              ♦♦♦

                             


11. Jouluevankeljumi Tampereen kiälellä

Ja tapahtu niihi aikoihi, että Keisari Aukustus määräs, että se pruukaa pitääv verot koko maalle. Soli ensimmäinev verollepano ja tapahtu sillo ku nääs Kyrenius oli Syyriam maaherra. Ni jokaise tartti ryysiä verovirastoon, kuki omaan kaupunkiinsa.

Ni Jooseppiki läksi Kalileasta Nasarettii, Juuttaa maa Taaveti kaupunkii, jonka nimi om Peetlehem ku se oli meinaa itte sitä Taaveti sukua. Verotettavaks sem morsmaikkansa Marian kans, joka vartos lasta. Ja just ku ne nääs kerkis siihe kohralle, eikös Maria alkanukki synnyttää. Ja poja pyäräyttiki, ensimmäisem mukulansa, kääri ser rätteihi ja tälläs semmosee seimee sen tähre kum majapaika huushollit olit oli joka lukaasi täys.
Ja siä seurulla oli paimenia niityllä vahtimassa väliä laumaansa. Ni heirä eressää seiso Herra enkeli ja heirä ympärillä paisto Herra Kirkas valkee ja ne pelästy. Mut enkeli sano, jotta

"Moro! Älkää peläästykö, mää sano teille oikee ilose asia ja se koskee kaikkia muitaki. Teille o just tänää syntyny Vapahtaja, Taavetin kaupunkissa, joka or Ristus - Herra. Ja semmosem merkim mää anna, että sei lapsel löyrätte ku se on kapaloitu ja makaa seimessä."

Ja siinä samassa enkeli kans' oli kauhee määrä taivaallista sotaväkee, ja nää ylisti Jumalaa ja sano:

"Kunnia olkoo Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmiste keske, jolle hällä o hyvä tahto."

Ja ku enkelit oli mennyp paimentel luota tiähensä, niin nää sano keskenää, et kaim mar meki lähretää kiiruukaupalla Peetlemii kattoo, mitä siä nyt on tapahtu ja mistä Herra anto tiaro. Ja hehäl läks oitis ja löysi Maria ja Joosepi ja niirel lapse, joka köllötti seimessä. Tän nähressää nää sano, että mitä ne nääs oli kuullu tästä mukulasta. Ja joka ainoo, kuka kuuli paimenie sanat, oli ihmeissää.
Mutta Maria laitto korvansa taa kaikki, mitä ne oli sanonut ja miätti sitä miäleesänsä. Ja paimenet palas takasi ja mennessää kiitti ja ylisti Jumalaa kaikesta siitä nääs, mimmottia ne oli kuullu ja nähny ja niinku niille oli meinaa ilmootettu.