Nimet

Etunimet vaihtuvat ja pysyvät24.05.2007

Lapsen nimen valinta seuraa muotia, joka usein on historian kertausta.

Tuhat naisten ja tuhat miesten yleisintä etunimeä ovat viimeisen vuosisadan aikana sopineet 98 prosentille suomalaisista. Loput 48 000 nimeä on annettu kahdelle prosentille.

Mistä etunimet on keksitty? Eero Kiviniemi havainnollistaa asiaa näin: vaihdetaan sadan nykymiehen tai -naisen joukko heidän nimiensä alkuperäisiin esikuviin.

Paikalla olisi noin 40 Raamatun henkilöä. Noin 30 henkilöä olisi Raamatun ajan jälkeisiä pyhimyksiä. Noin 15 olisi historian, mytologian ja taiteen kuuluisia henkilöitä.

Viimeiset 15 olisivat joko vailla esikuvaa tai heidän joukossaan olisi esimerkiksi kasveja ja luonnonilmiöitä tai aatteita ja asioita.

Johannes, Maria ja Anna

Jos väestörekisteritiedoista lasketaan nimien määrät nimen alkuperän mukaan, niin miehissä ylivoimaisesti eniten, yli 800 000, on ollut Johanneksia (Hannes, Hannu, Jan, Jani, Janne, Joni, Jonne, Jonni, Jouni, Juha, Juhana, Juhani, Juho, Jukka, Jussi).

Naisten joukossa kaksi ykköstä ovat Maria (Maaria, Maija, Maiju, Maikki, Maila, Mari, Marika, Marita, Maritta, Marja, Marjaana, Marjatta, Meeri, Miia, Mia, Marianna, Marianne) ja Anna (Anette, Anja, Anne, Anneli, Anni, Annika, Annikki, Anniina, Annukka, Anita, Anitta, Anu, Hanna, Hanne, Hannele, Niina, Nina). Molempia noin 600 000.

Johanneksia on Uudessa testamentissa useita. Kuuluisin Maria on Jeesuksen äiti. Nimi Anna perustuu Vanhassa testamentissa esiintyvään Hannaan. Kuuluisin Anna on neitsyt Marian äiti, mutta tieto hänen nimestään perustuu traditioon.

Muita pyhiä ja kuuluisia

Esikuvien joukossa seisoisivat aika varmasti myös kreikkalaisen mytologian kaunis Helena, pyhimykset Laurentius ja Birgitta, norjalainen marttyyrikuningas Olavi ja ruotsalainen pyhimyskuningas Erik.

Joukossa olisi myös Elias Lönnrotin Kalevalaan keksimä Aino. Aivan viimeisten esikuvien joukossa ehkä seisoisivat laulaja Veeti Kallio sekä Viivi ja Wagner -sarjakuvan Viivi. Veeti tosin saattaa olla Fredrikin tai Ferdinandin lyhentymä ja Viivin alkuperäinen esikuva on pyhä Vivianus.

Kasvien joukossa saattaisi seistä Pinja eli mänty tai Pihla, joka on kutistunut Pihlajasta.

Lähteet:

Eero Kiviniemi: Suomalaisten
etunimet. SKS 2006.

Kirja on reilun vuosisadan nimitilastojen tiiliskivi, joka sisältää myös tietoa nimien historiasta.

Minna Saarelma: Nimipäiväjuhlat.
Kirjapaja 2006.

Esittelee suomalaisten etunimien ja nimipäivän vieton historiaa ja tapoja.

Minna Saarelma: Nimi lapselle.
Minerva 2007.

Nykyisen nimipäiväkalenterin nimet on jaoteltu kantanimen ja alkuperän mukaan muun muassa raamatullisiin, germaanisiin ja suomalaisiin nimiin.

---

Ainutkertainen Pippa-Riina
900-luvulla annettiin yhteensä 50 000 eri nimeä. Peräti 30 000 ihmisellä on uniikkinimi, jota ei ole annettu toista kertaa kenellekään. Vantaan seurakuntien musiikkisihteeri Pippa-Riina Tuhkalainen on yksi heistä. Pippoja on Suomessa 17, Riinoja yli 5 000, mutta Pippa-Riinoja vain yksi.

Miten sait nimesi, Pippa-Riina?

— Äitini on kertonut löytäneensä Pipan runonlaulaja Larin Paraskeen kansanrunosta, jossa se tarkoitti tytön hiuspalmikkoa. Äiti, jolla itsellään oli yleinen nimi, halusi minulle harvinaisen nimen.
— Pippa on myös lyhentymä nimestä Filippa, joka taas tulee Raamatun nimestä Filippus. 1970-luvulla Riina ja väliviivalliset nimet olivat suosittuja.

Miltä ainutlaatuinen nimi tuntuu?

— Nimen takia ei voi koskaan olla huomaamaton. Lapsena ei ollut kiva kun kaverit keksivät kaikenlaisia väännöksiä. Harvinaista nimeä saa aina tavata kaikille kirjain kerrallaan. Jos olisin esiintyvä taiteilija, niin sitten harvinainen nimi olisi varmaankin etu.

Monet uniikkinimistä ovat yhdysnimiä. Eero Kiviniemi olettaa kirjassaan, että Pippa saattaa myös olla muodostunut Birgitasta, kuten Pirkko, Pipsa tai Pirre. Riina puolestaan tulee pyhästä Katariinasta.

Kasvava trendi 2000-luvulla ovat uusvanhat nimet. Monet niistä ovat olleet vuosikymmeniä syrjässä. Edellinen huippu oli noin sata vuotta sitten, isoisovanhempia kastettaessa.

Nykyisin yhdellä suositulla nimellä tosin on paljon vähemmän kantajia kuin vuosisata sitten.

Anna, Maria ja Iida ovat suosittuja nimiä nyt, mutta eivät niin suosittuja kuin 1880-luvulla, jolloin nämä kolme nimeä riittivät kolmannekselle kaikista syntyneistä tytöistä.

Uusvanhoja suosikkinimiä ovat esimerkiksi Aaro, Elias, Joona, Leevi, Matias, Onni ja Otto sekä Aada, Emilia, Emma, Fanny, Helmi, Hilja, Iida, Lyydia, Olga, Siiri ja Sofia.

Kaikki aikoinaan suositut vanhat nimet eivät ainakaan vielä ole uutta suosiotaan löytäneet. Sellaisia ovat esimerkiksi Tauno, Viljo ja Yrjö sekä Hellä, Impi, Ilmi, Kaino, Laimi, Lemmitty, Laina, Maila, Suoma ja Tyyni.

Joskus suosittu nimi ainakin melkein keksitään. Astrid Lindgrenin väitetään keksineen nimen Ronja romaaniinsa Ronja Ryövärintytär (1981). Se ei voi pitää paikkaansa, koska Ronjaa on Suomessakin annettu tytön nimeksi jo aikaisemmin. Joka tapauksessa suositun lastenromaanin jälkeen yli 3000 tyttöä sai nimekseen Ronja.

Vielä suurempi merkitys oli Anni Polvan Tiina-kirjoilla Tiinan suosioon vuodesta 1956 eteenpäin.

ansallisuusaate kasvoi 1800-luvun puolivälissä ja alettiin etsiä suomalaisia nimiä. Muinaissuomalaiset nimet olivat kuitenkin jo unohtuneet. Nimiä otettiin kansanrunoudesta ja Kalevalasta, vieraskielisiä nimiä suomennettiin ja keksittiin uusia esimerkiksi luonnosta.

Kalevalasta ovat esimerkiksi Ilmari, Jouko, Tapio, Väinö sekä Aino, Kyllikki ja Tellervo.

Luonnosta ovat esimerkiksi Kerkko, Terho, Visa sekä Hilla, Kastehelmi, Kielo, Kukka ja Saima.

Skandinaaviset nimet siirtyivät Suomeen Ruotsin kautta. Monet skandinaavisista ja germaanisista nimistä ovat säilyneet, koska ne ovat jo kauan sitten siirtyneet pyhimysten nimiksi.

Tämä on myös yksi syy siihen, että muinaissuomalaista nimistöä ei ole säilynyt — suomalaiskansallisia pyhimyksiä ei ole.

Skandinaavisia nimiä ovat esimerkiksi Alvar, Esko (Eskil), Olavi (Olof), Torsti (Tor) ja Helka (Helga).

Kristinuskon leviäminen Suomeen toi mukanaan kristilliset nimet. Lapsille annettiin Raamatun henkilöiden ja pyhimysten nimiä, jotka vähitellen saivat lukemattomia kansallisia muotoja.

Raamatusta muotoutuivat esimerkiksi Antti (Andreas), Jussi (Johannes), Pekka (Petrus eli Pietari), Timo (Timoteus) ja Liisa (Elisabet).

Pyhimyksistä syntyivät esimerkiksi Lauri (Laurentius), Martti (Martinus), Pentti (Benedictus) sekä Katri (Catarina) ja Silja (Cecilia).

Suomi oli vuosisatojen ajan saksalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä, ja siksi meillä on paljon germaanista alkuperää olevia nimiä. Saksassa vanhat germaaniset nimet olivat säilyneet melko hyvin krintinuskoon kääntymisestä huolimatta. Uskonpuhdistus 1500-luvulla vahvisti saksalaisvaikutusta Suomessa.

Esimerkiksi Kalle tai Kaarle periytyvät germaanisesta sanasta Karl, mies.

Miina periytyy nimestä Vilhelmiina, joka on feminiinimuoto Villen esikuvasta Wilhelm, joka taas koostuu muinissaksan kahdesta sanasta: Wil (tahto) ja Helm (kypärä).

Suomalaisten etunimet esikristilliseltä ajalta ovat jääneet unohduksiin, sillä kirjallisia lähteitä ei ole. Paikannimissä ja sukunimissä vanhoja nimiä oletetaan säilyneen. Jos sukunimesi on esimerkiksi Hyvönen, Ihalainen, Neuvonen, Kaukola, Mielikäinen tai Toivanen, niin saatat kantaa sukunimessäsi muistumia muinaissuomalaisista etunimistä.