Tuesday, July 7, 2009

Suomen sanat

Kantauralin 150 vanhinta sanaa on jäljitetty, ensimmäiseksi suomalaisten esivanhemmat puhuivat anopista

Aivan aluksi suomalaisten esivanhemmille tuli tarve keskustella perheenjäsenistä ja luonnosta.

Suomen kielen vanhimmat sanat ovat 6 000 vuoden takaa. Kaikkiaan 150 sanaa voidaan jäljittää kantauraliin, josta suomen kieli on kehittynyt. Näitä sanoja ovat esimerkiksi inajppi (anoppi), weti (vesi), cecä (setä), ämä (äiti), jänti (jänne) ja lomi (lumi).

Kielihistorioitsija, professori Tapani Lehtisen mukaan sanat kertovat yhteiskunnasta, jossa kielenpuhujat elivät. Ensimmäiset sanat viittaavat sukulaisiin, ruumiinosiin, eläimiin, pyyntivälineisiin ja luontoon.

Sukulaisnimikkeiden suuri määrä perustuu Lehtisen mukaan suurperheyhteiskuntaan.

- Elettiin yhtenä suurperheenä, johon kuului setiä, tätiä ja isovanhempia. Sukulaisilla oli tärkeä asema yhteiskunnassa.

Kantauralin puhujat olivat metsästäjä-keräilijöitä. Eläinsanastoa vanhimpien sanojen joukossa ovat kala, kyy, pyy, varis ja koira, joka alkujaan tarkoitti koirasta eli urospuolista. Koiran lisäksi muita kotieläimiä listassa ei ole.

- Todennäköisesti he ovat liikkuneet koiravaljakolla, mutta eivät ole pitäneet kotieläimiä. Sanoissa ei ole viljalajejakaan, Lehtinen kertoo.

Pyyntivälineitä, eli sen ajan teknologiaa, sanastossa on: jousi, nuoli, kuras (veitsi), tuli, suksi, pura (taltta) ja äimä (neula).

Hallitsijoihin, kuninkaisiin ja ruhtinaisiin viittaavat sanat puuttuvat.

Yksi merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja vanhimmissa sanoissa on: noita (samaani).

- Noita oli yhteiskunnassa korkea-arvoinen virkamies, Lehtinen selvittää.

Koti Pohjois-Venäjällä

Lukusanoja kantauralin puhujat ovat käyttäneet ainakin viiteen asti. Vanhimpien sanojen joukkoon on pystytty jäljittämään kuitenkin vain luvut kaksi ja viisi.

- Käytössä on kuitenkin ollut myös muut viittä pienemmät lukusanat. Maailmassa ei ole kieliä, joissa olisi viisi, mutta ei pienempiä lukuja.

Vanhoista sanoista voi päätellä, missä niiden käyttäjät ovat asustelleet. Kantauralilaiset eivät viittaa mereen, mutta puhuvat vuodenaikojen vaihtelusta. Lehtisen mukaan näyttääkin siltä, että heidän kotinsa on ollut Pohjois-Venäjällä.

Slangisanat vaihtuvat

Lehtinen muistuttaa kirjassaan Kielen vuosituhannet, että kovin tarkkaa kuvaa muinaisten kielikausien sanastosta ei saa. Sanasto kun vaihtuu jatkuvasti.

Nopeimmin vaihtuvia sanoja ovat erilaisia ääniä kuvailevat sanat, kuten loiskia, päristä ja läiskähtää.

Myös slangisanat vaihtuvat vauhdilla. Pysyvimpiä sanoja ovat ruumiinosia ilmaisevat sanat ja ympäristön peruselementit, kuten maa, taivas ja tähti.

Fakta: Suomen kieli

Suomi kuuluu uralilaiseen kielikuntaan ja sen suomalais-ugrilaisen haaraan.

Suomen läheisimmät sukukielet ovat karjala, vepsä, vatja, viro ja liivi, jotka muodostavat itämerensuomalaisten kielien ryhmän.

Suomi ja viro ovat näistä kielistä ainoat, joilla on vakiintunut kirjakieli.

Elina Kemppainen

1 comment:

Pirjetta Kesseli said...

Eli ois kiva tietää, kuka tämä auktoriteetti "Lehtinen" on ? Juttu on mielenkiintoinen, mutta jotenkin tynkä.